Like the dancing smoke that rose

// kaisu ja audrey :--)
vähän huonohko alotus, mutta ehkä tämä tästä.

Torstai-iltapäivä oli lämmin, muttei turhan kuuma. Sienna Knight oli kävelemässä tanssisalille – hänen tanssituntiinsa oli vielä päälle tunti aikaa, mutta tyttö oli päättänyt olla hyvissä ajoin paikalla ja harjoitella itsekseen ohjelmansa ongelmakohtia. Tanssiopettaja oli saanut ylipuhuttua Siennan osallistumaan muutaman kuukauden päästä olevaan tanssikoulun näytökseen, ja pellavapää odotti sitä jo nyt kalvavalla kauhulla. Siitä lähtien, kun hän oli vahingossa myöntynyt opettajansa ehdotukseen tyttö oli treenannut ohjelmaansa kuin hullu, eikä hän heittänyt lyhintäkään harjoitteluhetkeä hukkaan. Luokattoman huonon itsetuntonsa takia Sienna ei koskaan uskonut omiin kykyihinsä opettajansa vakuutteluista huolimatta, ja neiti olikin yrittänyt ensitöikseen pyörtää sanansa niin, ettei joutuisi koko esitykseen. Mikä olisi pahempaa, kuin mokata tanssikoulun esityksessä, monen sadan ihmisen edessä? Ei varmaan mikään.

Siennaa jo pitkään valmentanut nainen oli kuitenkin pitänyt oman päänsä ja lähestulkoon pakottanut Siennan näytökseen – naisen mielestä tytön oli jo korkea aika päästä eroon pienoisesta esiintymiskammostaan ja saada lisää itsevarmuutta tanssiinsa. Potentiaalia tytössä olisi kuulemma pitkällekin, jos tuo vain pääsisi turhasta kainostelusta ja kiemurtelusta eroon.

Pienen huokaisun saattelemana Sienna työnsi tanssikoulun oven auki ja käveli sisään, hyppelehtien kevyesti toiseen kerrokseen ja suunnaten tottuneesti tyttöjen pukuhuoneeseen. Olalla kulkenut vaaleanharmaa laukku laskettiin puupenkille ja mustat tennarit potkittiin jalasta penkin alle.
Vaaleahiuksinen veti valkean, ohuen pitkähihaisen paidan päältään ja puki tilalle vaaleanruskean topin ja mustat trikoot, joita hän piti harjoitellessaan.

Syvän ruskeat silmät vilkaisivat omaa kuvaa vastapäätä olevasta peilistä samalla, kun kädet kieputtivat vaaleat laineet tottuneesti nutturalla. Laukusta kaivettiin vielä balettitossut, jotka olivat jo vuosien saatossa hieman kärsineet. Uusien ostamisesta oli puhuttu jo kuukausia, mutta niitä ei ollut koskaan tullut hankittua. Nyörittäessään jo hieman huonokuntoisia nauhoja kiinni Sienna pisti mieleensä, että hän todella tarvitsisi uudet kengät.

Audrey Sweeny oli tapansa mukaan lähtenyt koulusta aikaisemmin ehtiäkseen balettitunneilleen. Opettajat eivät pitäneet siitä, mutta mihin ihmeeseen hän tulisi tarvitsemaan uskontoa? Ja koska se oli sopinut hänen vanhemmilleen, oli tyttö aloittanut treenaamaan kolmannen vuoden aikana joka torstai kello kaksi. Oikeasti hänen ei tarvinnut tulla koululle niin aikaisin, mutta hän otti osaa pilates- ja joogatunneille, ennen omia tuntejaan. Ne olivat yllättävän hyviä hänelle, ja auttaneet paljon keskittymisessä sekä lihaskunnossa. Vaikka balettitanssijalla ei moisia ongelmia saanut ollakaan, mutta aina vain piti parantaa. Joogatunnit loppuivat puolisen tuntia aikaisemmin, kuin mitä hänen balettituntinsa alkaisivat, ja yleensä hän vietti aikaansa tyttöjen pukuhuoneessa, jossa oikeasti sai olla kuka oikeasti oli. Ei tarvinnut välittää koulunsa klikeistä, ja usein siellä kuuli hyviäkin juoruja.

"Ja seuraavaan tuntiin!" Penny kailotti salin edustalta. Audrey hymyili ja nappasi huikan juomapullostaan. Tunti oli päättynyt, ja nyt hänellä olisi se normaali puoli tuntia vapaata. Kotiin oli aina aivan turha lähteä, sillä se oli liian kaukana eikä hikisenä viitsinyt lähteä edes kaupungille. Niinpä paras vaihtoehto oli jäädä tanssisalille. Audrey nappasi laukkunsa ja juomapullonsa ja lähti tyttöjen pukuhuoneille. Osa tanssisaleista oli alakerrassa, kuten myös tytön joogatunti oli ollut, joten hänen täytyi kiivetä rappuset ylös toiseen kerrokseen ja pukuhuoneille. Joogatunneilla olleet tytöt olivat häntä muutaman vuoden nuorempia, joten heillä oli oma pukuhuone, jossain. Aud ei enää muistanut missä se oli, hän kun oli jo tottunut toisen kerroksen "balleriinojen" pukuhuoneeseen, jossa jokaisella oli oma kaappi henkilökohtaisille tavaroilleen. Portaat eivät vaikuttaneet ollenkaan raskailta, vaikka useasti tuntien jälkeen Audrey olisi mieluusti mennyt toiseen kerrokseen hissillä. Tottuneesti Audrey käveli tyttöjen pukuhuoneeseen, jossa itse asiassa oli jo ihmisiä. Tai no yksi, Sienna Knight.

Vaikka koulussa, ja liikkuessaan tyttökavereidensa kanssa, Audrey ei "tuntenut" Siennaa, niin toki hän tytön tiesi. San Diegon balettipiirit, ainakin heidän ikäistensä, olivat sellaiset, että lähes kaikki tunsivat kaikki. Eihän Auderykään kaikkia nuorempia tanssijoita tuntenut, mutta oman ikäisensä ja siitä vuosi tai pari vanhemmat/nuoremmat olivat hyvinkin tuttuja. Ja useampaan tutustuisi sitten tanssikoulun näytöksessä, joka olisi muutaman kuukauden päästä, ja johon kaikki halusivat päästä esiintymään. Ja varsinkin nuorilla aikuisilla, aka 17-21 -vuotiailla kilpailu oli kova. Audrey ja hänen tanssikaverinsa Jason, Maddie, Hayley ja muutama muu, olivat jo varmistaneet hekin paikkansa, mutta osaa esiintyjistä ei tiedetty. Audrey hymyili ohittaessaan Siennan ja laskiessaan laukkunsa penkille. Tyttö kaivoi avaimen laukustaan ja avasi kaappinsa.

"Onko sulla monelta tunnit?" Audrey huikkasi kaappinsa syövereistä Siennalle. Missä ne pehmeät tossut nyt olivat...? Kärkitossut olivat tässä, shortsit tässä ja sukkahousut jalassa. Mutta missä vitussa..... "Ahaa!" tyttö huudahti ja nappasi voitonriemuisesti pehmeät tossunsa. Tyttö hymyili Siennalle ja alkoi sitten vaihtamaan vaatteitaan. Collegehousut viikattiin kaapin pohjalle, mutta koska "body" oli jo päällä, tarvitsi vetäistä vain shortsit päälle. Audrey koikkelehti sitten hieman paikoillaan, jotta sai housut kunnolla. Sitten hän siirtyi peilin eteen, lähemmäs Siennaa ja alkoi kiinnittämään tekonutturaa hiuksiinsa. Oli todella älytöntä vaatia oppilaita pitämään nutturaa hiuksissaan, tai ainakin Audreytä, sillä tyttöhän oli kyninyt opettajan pyynnöstä hiuksensa viime vuonna! Että kivat vaan sillekin.
"Meinaatko sä muuten esiintyä tanssinäytöksessä?" tyttö kysyi katse tiiviisti peilikuvassaan. Hän hymyili toiselle ja tunki piilopinnejä hiuksiinsa. Voi helvetin perse, aina tämä oli yhtä tuskaa.....

Oven kolahdus herätti Siennan muista maailmoista ja blondin pää singahti ylös pelästyneenä. Kun ruskeat silmät kohtasivat sisään tulleen henkilön, Sienna olisi toivonut voivansa kadota jonnekin maan alle.

Audrey Sweeny oli aivan uskottoman hyvä tanssija, tuo oli ollut mukana erilaisissa elokuvissa, hän oli rikas ja mielettömän kaunis, paljon hoikempi ja kauniimpi ja itsevarmempi ja taitavampi ja kaikin tavoin parempi kuin Sienna. Tyttö oli joskus nähnyt Audreyn koulussakin, tytöllä oli paljon ystäviä ja hän oli suosittu, hän kuului koulun cheerleader-joukkueeseen, joten hän myös oli paljon ylempi arvoinen kuin Sienna, mitätön Sienna. Sellaiseksi Sienna itsensä tunsi, kun Audrey Sweeny sattui kävelemään samaan huoneeseen.
Vaaleahiuksinen ei varsinaisesti tuntenut Audreyta, mutta hän kyllä tiesi tuon paremmin kuin hyvin. Hän ihaili tyttöä ja oli samalla kateellinen tuolle, jolla tuntui olevan kaikkea. Kaikkea sitä, mitä Siennalla ei ollut.

Sienna painoi katseensa takaisin tossuihin ja kiskaisi viimeiset narut kiinni. No niin, nyt hän vain nappaisi juomapullonsa ja kassinsa ja katoaisi vähin äänin täältä pois, ennen kuin hän ei enää löytyisi maahan tallautunutta itsetuntoaan...
Suunnitelma osoittautui hyvin turhaksi, kun Audrey puhui hänelle. Oikeasti. Puhui hänelle! Sienna nielaisi hieman vaivalloisesti.
"Tunnin päästä", tyttö vastasi Audreyn kysymykseen ja antoi ruskeiden silmien taas siirtyä tutkailemaan kaikkea muuta, paitsi Audreyta. Brunette ei kuitenkaan selvästi aikonut vain olla hiljaa, vaan rupatteli iloisesti ja epäilyttävän tuttavallisesti Siennan kanssa. Mitähän tyttö oikein halusi häneltä... Ei Audrey Sweenyllä voinut olla mitään asiaa hänelle.

"No joo... Opettaja pyysi mukaan", Sienna sanoi vastaukseksi hymyillen pienesti ja hyvin epävarmasti Audreylle. Puna tuntui kohoavan poskille ja Sienna tunsi voivansa pahoin – Audrey takuulla esiintyisi myös, olihan tuo niin hyvä. Miltä Sienna Knight muka näyttäisi Audrey Sweenyn vierellä? Samalta, kuin ruma ankanpoikanen näyttäisi joutsenen vierellä.
"Tuota... Sinä varmaan myös osallistut?" Sienna lopulta kysyi takellellen ensimmäisen sanan kohdalla. Heti päästettyään kysymyksen suustaan, pellavapää tunsi itsensä oikeaksi idiootiksi – totta kai Audrey esiintyisi, ja kyllä Sienna sen tiesi. Audrey varmaan pitäisi häntä jotenkin ylimielisenä.

"Mulla alkaa jo puolen tunnin päästä", tyttö sanoi hymyillen. Vaikka tietenkään Sienna ei nähnyt hänelle osoitettua hymyä kaapin sisältä, ellei toisella sitten ollut jonkin sortin supervoimia. Vähällä olisi muuten hienoa, jos omistaisi jonkin supervoiman! Audrey olisi mieluusti ollut kuin Disneyn Ihmeperhe-elokuvan äiti eli se, joka venyy huimasti. Vaikka toki kaikki supervoimat olisivat siistejä... Tyttö laski juomapullonsa penkille, jotta muistaisi myös täyttää sen. Muutaman kerran hän oli sen unohtanut täyttää, eikä se todellakaan ollut mukava unohdus.

Audrey, jolla ei niitä supervoimia ollut, ei tietenkään tiennyt mitään Siennan ajatuksista. Mutta jos hän olisi tiennyt, miten "yliluonnollisena" blondi häntä piti, olisi Audrey varmasti ravistellut toisen pois kuvitelmistaan. Tyttö melkein jopa inhosi sitä, että hänestä luotiin typeriä mielikuvia sen perusteella mitä hän harrasti, kuinka rikkaita hänen vanhempansa olivat tai jotain muuta täysin turhaa. Audrey halusi, että häntä arvostettaisiin oikeana persoonana, eikä minään kloonicheerleaderina. Mutta koska hän e tiennyt mitään Siennan ajatuksista, tyttö vain hymyili ystävällisesti toiselle.

"Upeaa!" Audrey huudahti iloisesti. "Meillä opettaja ei edes meinannutkaan ottaa mua mukaan, mutta koska yksi meidän ryhmän tyttö muutti pois, niin esiinnyn ikään kuin hänen tilallaan", tyttö selitti sitten. Hänen baletin opettajallaan oli selvästi jotakin häntä vastaan, mutta ei se liiemmin Audreytä haitannut. Ei hänkään aina halunnut olla se, jolle syydetään kaikki pääosaroolit, mieluusti tyttö antoi pääosan jollekin toiselle, sillä hän ei tosiaankaan ollut paras tanssija heidän ryhmässään. Kärjessä kyllä, muttei paras.
"Jep, mutta saa nähdä miten pienen osan saan tanssittavakseni", tyttö vastasi Siennan kysymykseen tarkemmin. Hitto..... Miksi tuo perkeleen nuttura ei voinut pysyä kiinni hänen hiuksissaan? Ja jos hänellä ei sitä nutturaa olisi, niin opettaja huomauttelisi asiasta varmasti koko tunnin. Audrey kääntyi sitten Siennan puoleen.

"Et viitsisi auttaa mua tän nutturan kanssa?" tyttö kysyi ja astui hieman lähemmäs blondia. "Opettaja murhaa mut, jos mulla ei oo nutturaa, vaikka viime vuonna se pyysi mua leikkaamaan hiukseni näin", Audrey puhisi ja näpräsi lyhyitä hiuksiaan. Homma ei olisi iso, mutta apua siihen kyllä tarvittiin; piilopinnit tulivat joko esiin tai sitten ne eivät pitäneet nutturaa koossa.

Sienna ei kyennyt peittämään järkytystä kasvoillaan, kun Audrey sanoi, ettei tuon opettaja ollut meinannut alun perin ottaa tyttöä ollenkaan mukaan. Ellei joku Audreyn ryhmästä olisi muuttanut pois, tuo ei olisi esiintynyt ollenkaan.

Mitä ihmettä?

Vaaleahiuksinen tyttö piilotti hämmentyneen katseensa ja keskittyi hetkeksi tuijottamaan käsiään ja kokoamaan ajatuksiaan. Audrey Sweenyä ei oltu meinattu ottaa mukaan kevät esitykseen. Miksi hitossa hänet muka sitten haluttiin? Jotta hän nolaisi itsensä ja olisi väliajan piristys numero, jossa jokainen voisi nauraa Sienna Knightille? Samalla mainostettaisiin sitä, että kuka vain voisi tulla ballerinaksi, kun niin surkeat kuin hän pääsivät tanssikouluun...
Sienna alkoi pikkuhiljaa hukkua omaan surkeuteensa ja huonoon itsetuntoonsa.

"... En minä usko, että sinä saat vain jonkun pienen osan", Sienna totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsahti sitten Audreyhyn, jolla näytti olevan ongelmia nutturansa kanssa. Miksihän tuon edes piti käyttää sellaista, kun tytöllä oli luontaisesti leikattu hiukset noin lyhyiksi? Sienna huomasi miettivänsä asiaa pidemmänkin hetken, ennen kuin havahtui omista ajatuksistaan – joihin tytöllä oli tapana vajota – Audreyn kysymykseen.

"Minä... Joo", Sienna vastasi tuijottaen epäuskoa silmissään Audreyta.
"Tuota... Jos vaikka istut tuohon", vaaleahiuksinen sanoi sitten osoittaen epämääräisesti penkkiä, jolla itse istui.

Kun Audrey istui alas, Sienna otti tekonutturan käsiinsä ja hetken tutkiskelun jälkeen alkoi laittaa sitä tummahiuksisen tytön hiuksiin pinneillä. Sienna oli varovainen, sillä hän ei halunnut tökkiä pinneillä Audreyn päätä: hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa saada bruneten vihoja niskaansa. Varmaan rupeaisi inhoamaan häntä ja kertoisi kaikille ystävilleenkin, miten kömpelö ja väkivaltainen hän oli...
"Miksi sinun pitää käyttää tällaista?" Sienna lopulta kysyi haluten tukahduttaa uteliaisuutensa. Ehkä olisi ollut parempi vain olla hiljaa, mutta tyttöä kiinnosti.
"Jos sinun opettaja kerta alun perin oli se, joka pyysi leikkaamaan hiukset lyhyiksi..."

Mitäköhän Audrey olisi tiimille, jos olisi tiennyt, kuinka huonossa jamassa Siennan itsetunto oli? Ainakaan hän ei olisi puhunut tuollaisia, vaan varmaan häipynyt vähin äänin. Vaikka se ei kylläkään kuulunut tytön tapoihin, hän halusi auttaa muita ja näin, vaikka välillä se olikin hankalaa. Ja erityisesti silloin, kun ei tiennyt, että toista vaivasi jokin asia pahasti.

"Itse asiassa mä tykkäisin pienestä roolista, vaikka suurella esiintymisellä saisikin näpäytettyä opettajaa nenille, mutta kaverit saavat hoitaa suuret roolit tänä vuonna", Audrey totesi sitten tyytyväisenä. "Ja sä tietysti tanssit upean soolon siellä", tyttö sanoi ja vinkkasi silmää blondille. Jep, hänen pitäisi ehdottomasti ostaa kukkia kavereilleen ja muillekin, ei ollut kivaa jäädä kukitta, joten tänä vuonna Audrey Sweeny pitäisi huolen, että jokainen tanssija saisi kiitoksen ja kunnianosoituksen tanssistaan.

Tyttö hymyili Siennalle, kun toinen lupasi laittaa hänen nutturansa. Audrey käveli sirosti toisen eteen ja istuutui tytön näyttämälle paikalle.
"Kiitti", Audrey sanoi iloisesti. Ainakin se perkeleen nuttura nyt onnistuisi, eikä opettajan tarvitsisi valittaa.

Brunette oli hyvillään, että Sienna oli suostunut laittamaan nutturan hänelle. Toinen selvästi hallitsi homman, sillä Audrey ei tuntenut kertaakaan, että toinen olisi vetäissyt häntä hiuksista tai tökännyt pinnillä päänahkaan. Brunette naurahti toisen kysymykselle, tai oikeammin toteamukselle siitä, että jos kerran opettaja oli pyytänyt kynimään hiukset, niin miksi vaivautua käyttämään nutturaa?
"Itse asiassa mä en tiedä", Audrey sanoi. "Liittyy varmaan johonkin aataminaikaiseen kiroittamattomaan sääntöön, jolloin kaikilla balettitanssijoilla oli nuttura." Hetken vielä asiaa lohdutuksen tyttö avasi vielä suunsa:
"Tai ehkä se katuu sitä viime vuoden esitystä, jolloin mä jouduin leikkaamaan hiukseni lyhyiksi ja haluaa kostaa tällaisella nutturapakolla", tyttö totesi vielä ja nauroi vapautuneesti sanoilleen. Sillä jos häneltä kysyttiin, niin heidän opettajansa oli kamala vanha ämmä, joka olisi jo voinut lopettaa opettamisen... Audrey laski päätään hieman alemmas, jotta Sienna saisi tökittyä luputkin piilopinnit hänen hiustensa sekaan.

Sienna oli, ehkä lievästi ilmaistuna, järkyttynyt siitä, ettei Audrey tanssinut isoa roolia – ainakaan näillä näkymin – ja näytti vielä olevan iloinen siitä! Eihän siinä periaatteessa ollut mitään kummallista, ei ainakaan olisi ollut, jos kyseessä olisi ollut Sienna Knightin kaltainen ujo ja syrjäänvetäytyvä tapaus. Mutta Audrey oli niin upea, nätti ja itsevarma ja kaikkea, kyllä tytön olisi pitänyt haluta ja samoin tein saada koko tanssiesityksen isoin rooli.
Mutta kaiken sen täydellisyyden lisäksi Audrey vielä oli niin hyväsydäminenkin, ettei halunnut kahmia kaikkia isoja osia itselleen, vaan halusi kavereidenkin pääsevän parrasvaloihin.
Siennan vatsassa muljahti: tytössä ei varmaan ollut yhtään virhettä.

Vaaleampi tytöistä sipaisi irti lähteneitä etuhiuksia korvansa taakse ja naurahti sitten hillitysti Audreyn sanoille. Toinen puhui niin rohkeasti, opettajastaankin. Sienna olisi ollut äärimmäisen otettu, jos hän olisi päässyt saman opettajan tunneille, kuin Audrey: nainen oli opettanut niin kauan, ettei hän voinut olla huono, varsinkaan, kun opetti Audreyn kaltaisia lahjakkuuksia.
Ehkä vielä joku päivä.

Siroin sormin Sienna laittoi loputkin pinnit paikoilleen ja tarkasteli hetken aikaansaannostaan kallistaen aavistuksen päätään. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että se oli hyvä – toivottavasti nuttura myös pysyisi Audreyn päässä, eikä tipahtaisi vaikka kesken petite cabriole –hypyn pois... Se olisi varmaan Audreylle epämukavaa, ja Sienna saisi hävetä silmät päästään, kun ei ollut onnistunut edes yhtä tekonutturaa laittamaan tarpeeksi hyvin toisen hiuksiin kiinni.

"No niin, eiköhän se nyt ole ihan hyvä..." Sienna tokaisi varovasti ja jopa aavistuksen kysyvästi. Audrey varmaan tuntisi, jos nuttura lähtisi heti valumaan pitkin päätä eikä pysyisi lainkaan paikallaan.

Audrey olisi varmasti lopettanut asiasta jauhamisen, jos olisi tiennyt mitä Sienna hänestä ajatteli. Mutta eihän hän tiennyt, ettei toinen ollut yhtä itsevarma itsestään ja osaamisestaan, kuin Audrey. Brunette kun ei koskaan ollut elänyt sellaista elämää, jossa olisi joutunut taistelemaan omasta osaamisestaan ja näkyvyydestään; hän oli aina saanut kaiken mitä halusi (tosin suosittuihin verrattuna Audreyn oli pitänyt tehdä töitä) ja tytön itsetunto oli vain kohonnut ja vahvistunut vuosien myötä. Ei Audrey tiennyt, ettei kaikilla olleet asiat niin hyvin kuin hänellä. Mutta kaiken lisäksi Audrey oikeasti piti Siennan ulkonäöstä, toinen oli ihanan sirorakenteinen ja kauniskin Sienna oli. Harmittavaa, ettei toinen kuulunut Astonin kermaan; hän olisi mieluusti viettanyt aikaa Siennan kanssa muutenkin. Okei, eihän hän kunnolla toista tuntenut, mutta Audrey epäili, että jos toiseen pääsisi tutustumaan kunnolla, voisi se olla hurmaavan ystävyyden alku. Mutta Aston oli Aston, ja siellä rikkaat ja vaikutusvaltaiset hengasivat omiensa kanssa, poikkeuksia ei sallittu.

Blondi sai laitettua tekonurrutan paikoilleen oikein jämäkän tuntuisesti. Muutama pinni tunnettiin päänahassa, mutta Audrey ei valittanut. Pinnit kuuluivat asiaan, ja ainahan ne sattuivat hieman. Siennan kädenjäljessä ei ollut mitään valittamista. Opettajassa oli, kun hän vaati tällaisia tekonutturoita pitämään. Välillä Audreyn teki mieli kuristaa opettaja paljain käsin kaikkien kummallisten päähänpistojen takia, mutta kuka häntä sitten olisi opettanut? Sienna vaikutti valmiilta tekonutturan kanssa, ja tyttö koetti nutturan pitävyyttä; toinen oli tosiaan laittanut sen jämäkästi kiinni, joten nuttura tuskin tippuisi kesken piruettisarjan tai näin. Tyttö hymyili iloisesti toiselle.

"Ihan hyvä?" brunette kysyi ja kääntyi sitten Siennaan päin. "Tää nuttura on ihan loistavasti laitettu! Mä en ikinä saa sitä pysymään näin hyvin kuin se on nyt", tyttö jatkoi ja hymyili iloisesti ja hivenen rohkaisevasti toiselle. "Sienna, sä oot oikea aarre tän nutturan suhteen. Plus, että sun on ehdottomasti kerrottava mulle millainen esitys sulle tulee kevätnäytökseen", Audrey oli liekeissä. Toivottavasti hän ei ollut aivan pelästyttänyt toista, tyttö vain oli innokkaalle päälle sattuessaan oikea papupata, jota oli hankala hillitä. Tyttö vilkaisi nopeasti kelloa, joka roikkui pukuhuoneen seinällä; vielä olisi aikaa tanssituntien alkamiseen.

Suklaanruskeissa silmissä läikähteli varovaisuutta ja odotusta: selkä oli jännittynyt pienelle kaarelle, kun tyttö odotti kuulevansa Audreyn tuomion, joka toivon mukaan olisi positiivinen. Sienna ei halunnut epäonnistua näinkin helpossa asiassa, eikä hän halunnut, että toinen pitäisi häntä jonain luuserina, vaikka sitä hän kai oli... Mutta tuo oli sentään Audrey Sweeny! Ei hän voinut antaa itsestään täysin nollan vaikutelmaa.

Kun ruskeahiuksinen sitten kehui vuolain sanakääntein Siennan kädenjälkeä, tyttö tunsi poskipäidensä muuttuvan heleän punertaviksi. Silmät päätyivät noloina tuijottamaan jalkoihin laitettujen balettitossujen kärkiä, kädet kohosivat jo näpertämään vaaleita hiuksia, mutta sitten tyttö muisti, että ne olivat nutturalla, joten kädet valahtivat takaisin alkuperäiselle paikalleen – tytön syliin.
"No, ei se nyt niin hyvä ole..." Sienna totesi vaimeasti ja mietti, oliko nuttura oikeasti hyvä vai aivan kamala. Audrey kyllä vaikutti vilpittömältä, mutta ei sitä koskaan tiennyt... Jos tyttö vaikka menisikin nurkan taakse ja seuraavassa hetkessä naureskelisi tyttökavereidensa kanssa, miten avuton Sienna oli, kun ei osannut edes yhtä tekonutturaa laittaa kunnolla paikoilleen.

Seuraavassa hetkessä Audrey uteli Siennan kevät esityksen numerosta, ja vaaleahiuksinen tunsi tukalan olonsa muuttuvan entistä tukalammaksi. Audreyhyn noussut katse rekisteröi, että toinen vilkaisi kelloa: tarkistaakseen, kuinka paljon tunnin alkuun oli aikaa, vai miettiäkseen, kuinka nopeasti kehtaisi hävitä paikalta?
"Se on Pähkinänsärkijästä..." tyttö vastasi lopulta katsellen välillä Audreyn sijaan seiniä.
"Muunnelma Makeishaltijattaren tanssista." Sienna oli lievästi sanottuna kauhistunut, kun opettaja oli todennut, että he voisivat muokata Makeishaltijattaren tanssin uuteen uskoon, ja Sienna voisi esittää sen kevät näytöksessä. Se ei ollut mitenkään järin helppo, eikä varsinkaan, kun he olivat yhdessä opettajan kanssa suunnitelleet muunnelman... Opettaja oli lisännyt sinne varmasti vain Siennaa kiusatakseen paljon hyppyjä ja ties mitä muuta niin, että Sienna pelkäsi kaatuvansa esityksen joka toisessa kohdassa ja kuolevansa sen jälkeen häpeään.

"Mitä sinä tanssit?" Sienna kysyi nopeasti siirtääkseen puheenaiheen itsestään minne tahansa muualle - vastakysymyks kevät näytöksestä oli siihen varsin hyvä tapa. Kyllä häntä toki kiinnostikin, mitä Audrey tanssisi, ja mitä muut ylipäätään tanssivat.

Audrey ei oikein ymmärtänyt, miksi Sienna näytti niin vaivaantuneelta. Eivätkö ihmiset yleensä pitäneet siitä, kun heitä kehuttiin? Mutta jokainen tavallaan. Brunette kuitenkin hymyili iloisesti ja hitusen rohkaisevasti Siennalle. Olisipa tyttö tiennyt mitä toinen ajatteli; että hän vain pilkkaisi blondin tekelettä ystäviensä kanssa myöhemmin. Tyttö olisi mieluusti sanonut Siennalle, että olisi kenuhut toisen taidot maasta taivaisiin kavereilleen, jonka jälkeen Sienna olisi saanut auttaa kaikkia hiustensa kanssa.
"Kyllä se on", tyttö sanoi vilpittömästi ja ja tarttui toisen käsiin. "Voit uskoa, että se on aivan loistava." Audrey hymyili toiselle iloista hymyään.

Brunette piti yhä käsillään kiinni toisen käsistä, eikä ikään kuin aikonutkaan niistä otettaan irroittaa. Audrey kuunteli suurella mielenkiinnolla Siennan selostusta hänen kevätnäytöksestään. Makeishaltijattaren tanssi! Aivan ihana kohtaus Pähkinänsärkijässä, vaikkei baletti itsessään ollut hänen henkilökohtainen suosikkinsa, syynä lapsuuden traumat Hiirikuninkaasta.... Tyttö hymyili innoissaan.
"Mahtavaa! Makeishaltijattaren tanssi on aivan loistava, ja mä oon aivan varma, että sä teet siitä upean", Audrey papatti sitten menemään hymyillen innoissaan toiselle. "Se on koko näytelmän ainoa tanssi, jota oon rakastanu aina. Sain joskus pienenä traumoja Hiirikuninkaasta, mut Makeishaltijatar on ihana", tyttö paljasti sitten hymyillen. Niin, hänellä ei ollut mitään kyseistä balettia vastaan, kunhan ei tarvitsisi itse mennä tanssimaan siihen. Vaikka sitten Joutsenlampi, muttei Pähkinänsärkijää, kiitos vain.

Sienna käänsi puheen nyt Audreyhyn, jolloin tyttö irroitti kätensä blondin käsistä ja laski kätensä syliinsä. Hän hymyili hieman epävarmasti, sillä hän ei tosiaankaan tiennyt MITÄ tanssisi kevätnäytöksessä. Hän vain tiesi, että tulisi tanssimaan siinä.
"Mä en oo vielä varma, mutta Hayley ja Jason ovat lupautuneet tekemään koreografian, ja meillä on sitten siinä pieni joukko tanssimassa sitä", Audrey sanoi. "Mä olen iloinen, etteivät ne laittaneet mua suunnittelemaan koreografiaa, koska verrattuna Hayleyhin ja Jasoniin, jotka oikeasti sen osaavat, niin mä olen aivan aloittelija", tyttö jatkoi hymyillen. Hän ei pitänyt lainkaan koreografioiden tekemisestä, ainakaan kavereilleen tai muillekaan. Itse hän toteutti omia luonnoksiaan, mutta yleensä kukaan ei kiinnittänyt huomiota hänen omiin, kohtuu tavallisiin, sarjoihinsa, joita hän kotona harjoitteli.

Hän ei ollut koreografi, eikä sellaiseksi halunnut. Audrey Sweeny halusi balettitanssijaksi. Kuuluisaksi sellaiseksi.

Vehnänvaaleahiuksisen kasvoilla ollut hymy muuttui, jos vain mahdollista, entistäkin vaivaantuneemmaksi. Jokainen positiiviseksi tarkoitettu kehu Audreylta tummensi punaa Siennan poskilla ja sai tytössä aikaan suunnatonta halua paeta: minne tahansa, kunhan ei tarvitsisi kuulla enää yhtään sanaa siitä kirotusta nutturasta. Hän ei osannut vieläkään päättää, oliko Audrey oikeasti hänelle ystävällinen vai ilkeilikö tuo niin taitavasti, että Sienna jopa erehtyi uskomaan sitä aidoksi? Jos näin oli, ainakin lyhyttukkainen brunette oli loistava näyttelijä ja valehtelija, sillä Sienna melkein jo uskoi toisen sanoja. Mutta vain melkein.

Hätkähtäen Sienna tajusi käsiensä joutuneen Audreyn käsien vangeiksi – ja toinen näytti niin iloiselta, että vaaleatukkaista melkein itketti. Toisen hymykin oli niin nätti, tasainen valkea hammasrivistö eikä yhtä ainuttakaan vinoa hammasta... Audreyssa ei taatusti ollut ainuttakaan vikaa.
Ylitsevuotavat kehut saivat Siennan painamaan suklaanruskeiden silmiensä katseen maahan ja räpyttelemään hämillään pari kertaa. Hän ei ollut koskaan odottanut tällaista, eikä hän ollut tottunut tällaiseen... ylenpalttiseen kiltteyteen ja huomaavaisuuteen. Ja toinen oli aivan oikeassa, koko Pähkinänsärkijä oli aivan hirveä. Sienna halusi hetki hetkeltä enemmän perua osallistumisensa kokonaan.
"No... kiitos", tyttö vastasi hetken kuluttua hämillään ja kohotti varovaisesti katseensa Audreyhyn, joka oli nyt päästänyt Siennan kädet vapaaksi – tyttö vetikin ne samoin tein syliinsä ja toivoi, että oli onnistunut harhauttamaan Audreyn eri aiheeseen. Sienna ei halunnut enää puhua itsestään.

Ruskeat silmät pyöristyivät hetkiseksi hämmästyksestä: ai mitä, Audrey Sweenykö huono koreografi? Tuskin! Jos Audrey oli aloittelija, niin mitä Sienna sitten olisi ollut... Tyttö mutristi huuliaan aavistuksen ja toivoi, että olisi edes päässyt tanssimaan ryhmään. Silloin kaikki huomio ei olisi keskittynyt yksinään häneen, vaan kaikkiin muihinkin. Mutta opettaja oli laittanut hänelle soolonumeron, aivan varmasti tahallaan. Nainen tiesi, kuinka paljon Sienna kammosi yleisön edessä tanssimista, ja varmaan ajatteli, että tämä jotenkin edes auttaisi asiaa, että tytölle kertyisi itseluottamusta lisää... Ja kaikkea muuta.

"Ai... Siitä tulee varmasti hieno", Sienna tokaisi sitten, ensimmäistä kertaa koko jutteluhetken aikaan varmuutta äänessään. Hän oli varma, että mikä tahansa, missä Audrey Sweeny oli mukana, oli hienoa, loisteliasta ja upeaa. Ja Audreyn kaverit tekisivät varmasti hienomman koreografian kuin kukaan ikinä – tuskin ne muuten Audreyn kavereita olisivat.
"Ja tuskin sä mikään aloittelija olet, varmasti tekisit yhtä hyvän esityksen kuin ne... Hayley ja.. Jasonkin", Sienna sanoi äänen hiipuessa loppua kohti. Mistä hän sitä tiesi, ei hän ollut koskaan nähnyt Hayleyn ja Jasonin tekemiä koreografioita. Sienna ei ollut edes varma, oliko hän koskaan puhunut noille. Ei varmaankaan.

"Ole hyvä vain", Audrey sanoi hymyillen, eikä tuntunut edes huomaavan, että Sienna oli ensinnäkin hyvin hämillään koko tilanteesta ja toiseksi tuntui kokevan koko tilanteen epämukavaksi. Mutta eihän Audrey sitä tiennyt, tyttö kun ei ollut ajatustenlukija eikä muutenkaan tiennyt miltä tuntui, kun kehuttiin vaikkei sitä toivonutkaan. Eihän hänellä rikkaana tyttölapsena ollut mitään tietoa miten muut tytöt ja pojat joutuivat elämänsä elämään; hän oli saanut kaiken mitä halusi ja enemmänkin. Voi, olisipa Audrey Sweeny kerrankin osannut pitää suunsa kiinni! Sienna ei selvästikään ollut sellaista tyyppiä, kuin ne yltiöpirteät cheerleaderit joiden kanssa brunette liikkui.

Tyttö hymyili Siennalle toisen sanoessa, yllättävän varmasti, että esityksestä tulisi hyvä. Audrey oli iloinen, ettei hän ollut saanut vastuuta tanssin koreografiasta. Se olisi ollut suuri fiasko.
"Varmasti, ja sun esityksestäs tulee kanssa", tyttö vastasi sitten ja iski toiselle silmää. Tyttö olisi varmasti naurahtanut suureen ääneen Siennan seuraaville sanoille, jos olisi ollut sellaisessa mielentilassa ja tilanteessa, jossa sanat olisivat saaneet hänet nauramaan. Mutta Sienna ei vaikuttanut sellaiselta, ja varsinkin kun toisen ääni lähti taas hiipumaan lauseen loppua kohden, pisti myös Audrey hieman paremmin merkille, ettei toinen ollutkaan (wow, kylläpä hänellä oli nopea huomiokyky....) aivan niin puhelias kuin hän oli oikeastaan olettanut blondin olevan. Audrey tyytyi hymyilemään ilman naurunpyrähdyksiä.

"Musta ei sais koreografia sais tekemälläkään", Audrey sanoi sitten: "usko mua, jos mä olisin tekemässä meidän esityksen koreografiaa, niin se olis vain sarja grand pliéitä, piruetteja sekä Grand allegro -hyppyjä." Audrey hymyili Siennalle iloisesti.
"Mutta saisitko sä sun opettajaltas luvan tulla joskus meidän tunneille? Ois tosi kiva jos sä pääsisit joskus meidänkin tunneille", tyttö sanoi sitten vilpittömästi innoissaan ideastaan. Joku voisi kyllä selvittää Audreylle mistä hän noita ideoita nappasi, sillä välillä ne eivät olleet kovinkaan järkeviä (kuten se, kun hän katsoi ensimmäistä jenkkifutisotteluaan joskus pienenä ja kysyi isältään, miksei molemmilla joukkueilla voisi olla omaa palloa; silloin ei tarvitsisi tapella ja kaikilla olisi kivaa, eikös?). Mutta välillä niissä oli hieman järkeäkin mukana. Ainakin tässä tapauksessa, sillä tuskin Siennalle tekisi pahasta tanssia välillä porukassakin eikä aina vain yksin.

Huulet kävivät pikaisesti mutrulla, mutta Sienna siloitteli sen epävarmaksi hymyksi – olisihan ollut epäkohteliasta näyttää hapanta naamaa toisen kohteliaisuuksille, vaikka ne sitten olisivat olleet pelkkää huuhaata. Niin kuin ne olivatkin, ainakin jos Siennalta itseltään kysyttiin. Hänen esityksestään varmaan tulisi hirveä, ja sen sijaan, että hän saisi ruusuja, nakeltaisiin vaaleatukkaista varmaan mädillä tomaateilla ja omenoille. Sienna tunsi voivansa pahoin ja harkitsi jo hyvin vakavasti karkaavansa tanssikoululta, jättävänsä tuntinsa väliin ja teeskentelisi vaikka sairasta.

Epäuskoinen hymähdys karkasi Siennan huulilta, ennen kuin vehnänvaaleahiuksinen ehti sitä estellä: Audrey Sweenystäkö ei saisi koreografia? Yhtä hyvin lehmät voisivat osata lentää.
"Pelkät piruetitkin voi olla hienoja", tyttö sanoi hetken harkinnan jälkeen ja heitti toisen iloiseen hymyyn vastaukseksi pienen, ujon vastineen. Sen enempää Sienna ei ehtinyt edes asiaa ajatella, kun Audrey päätti heittää idean, joka sai ruskeat silmät pyöristymään järkytyksestä ja hymyn katoamaan sen siliän tien. Avoin järkytys oli ensimmäinen tunne, mikä vyöryi Siennan päälle, ja kun hän oli saanut sen kuriin, olivat kasvot hyvin epävarmat.

Hänkö tanssimaan samaan ryhmään Audrey Sweenyn ja tuon loistavien kavereiden kanssa? Tuskinpa. Hänhän näyttäisi aivan rumalta sorsalta niiden kaikkien joutsenien keskellä... Ei hän varmasti ollut puoliksikaan niin hyvä, kuin Audrey, tai Hayley, tai Jason. Vaikkei hän ollut edes luultavasti nähnyt koskaan kahden jälkimmäisen tanssiman, Sienna olisi voinut samoin tein laittaa päänsä pantiksi siitä, että kaikki muut olisivat parempia kuin hän, oli kyse sitten kenestä tahansa. Audrey Sweenyn kaverit eivät voineet olla huonoja. Ja miltä sekin näyttäisi, kun joukko täydellisiä tanssijoita pyörähtelisi tanssisalissa ja heidän kaikkien seassa olisi Sienna, kömpelöine hyppyineen ja epäonnistuneiden piruettien kanssa.

Samalla hetkellä Sienna päätti, että jos se hänestä olisi kiinni, hän ei ikinä tanssisi samassa ryhmässä Audreyn ja tuon kavereiden kanssa.

Tummatukkainen Audrey näytti kuitenkin olevan vilpittömän innoissaan ideastaan – joka sanalla sanoen oli Siennan mielestä aivan uskomattoman typerä ja huono – ettei Sienna hennonut sanoa tuolle, ettei hän ikimaailmassa tulisi nolaamaan itseään heidän ryhmäänsä. Niinpä hetken hermostuneen topin helman näpertelyn jälkeen tyttö kohotti katseensa ja hymyili puoliksi.
"Ehm... No, tuota, kyllä mä voin kysyä..." Sienna lopulta sain takelleltua sanat ilmoille ja supisti sitten suunsa kiinni. Hän ei varmasti sanoisi sanaakaan opettajalle. Ei ikinä.

"Onko teidän ryhmä iso?"
Sienna yritti harhauttaa Audreyn taas muualle, ja alkoi jo tuntea huonoa omatuntoakin siitä. Millainen hänkin nyt oli, kun koko ajan yritti saada Audreyn puhumaan jostain muusta? Tuo varmaan hyvää hyvyyttään jutteli hänelle (tai sitten säälistä). Olipa hän epäkohtelias, mitä Audreykin ajatteli? Varmaan piti Siennaa täydellisenä idioottina. Jos tuo ei kertoisi Siennan huonoista nutturanlaittotaidoista, viimeistään tuo kyllä kertoisi kavereilleen, miten epäkohtelias ja töykeä hän oli.

// sori, jäätävän tökeröä tekstiä.... //

Audrey hymyili toisen sanoille, että piruetitkin voivat olla hienoja. Tokihan ne olivat hienoja, mutta ne eivät olisi tarpeeksi näyttäviä kevätnäytökseen. Heidän opettajansa ei ikinä antaisi heidän esittää näytöksessä mitään niin yksinkertaista ja helppoa kuin piruetit! Siksi varmaan olikin parempi, ettei Audrey ollut tekemässä heidän esityksensä koreografiaa. Thank God!
"Joo, mutta meidän opettajalle ei sellainen esitys kelpais", tyttö totesi sitten hymy yhä huulillaan. Seuraava asia, jonka Audrey rekisteröi toisen kasvoilta järkytyksen, ja hienoisen epävarmuuden. Brunette ihmetteli sitä hieman, muttei viitsinyt alkaa kyselemään. Tyttö vain katseli toista aidosti innostunut hymy huulillaan ja pieni kipinä silmissään. Olisi oikeasti mahtavaa jos Sienna tulisi, edes joskus, tanssimaan heidän ryhmäänsä.

Voi, olisipa Audrey tiennyt mitä Sienna ajatteli. Ei tyttö olisi uskonut blondin painiskelevan noin suurten itsetunto-ongelmien kanssa. Brunette olisi varmasti jättänyt ehdottamatta koko asiaa, jos olisi tiennyt, että Sienna piti itseään paljon huonompana kuin Audrey ja hänen ystävänsä. Mutta oikeasti, olisipa Audrey tiennyt millaisen sopan oli keittänyt toisen pään sisälle. Audrey ei ikinä olisi uskonut, jos olisi tiennyt toisen ajatukset, että joku oikeasti ihaili ja piti häntä täydellisenä balleriinana. Koska sitä hän ei ollut, mutta eihän hän tiennyt, että joku ajatteli aivan päinvastoin hänestä ja hänen taidoistaan. Eikä brunette tosiaan tiennyt, ettei blondi tyttö hänen edessään haluaisi ikinä tulla heidän tunneilleen.

Huulille nousi iloinen ja hieman helpottunutkin hymy, kun Sienna antoi vastauksensa. Olisi oikeasti todella kiva, jos toinen tulisi heidän tunnilleen, edes joskus. Ja Audrey kyllä sanoisi toiselle, että olisi tosi kiva jos Sienna niille tunneille tulisi.
"Hienoa", tyttö sanoi ja hymyili yhä Siennalle. Toinen vaihtoi sitten ovelasti aihetta, mutta Audrey vain ajatteli, että tyttö halusi kuulla hänen ryhmästään tarkoituksella. Audrey yhdisteli palasia hieman päässään, ja tuon kysymyksen jälkeen hän oli aika varma, että Sienna oikeasti tulisi edes joillekin heidän tunneistaan.

"Ei meidän ryhmä oo kovinkaan iso", Audrey selitti sitten. "Monet ns. alkuperäisistä tanssijoista on lopettanu, meitä taitaa olla kuus ihan alusta asti mukana ollutta tyyppiä, ja sitten viis tai kuus on tullut ikään kuin kesken." Tyttö laski hetken lukuja päässään. Hitto, hän ei tosiaan ollut hyvä päässälaskuissa.
"Eli meitä on korkeintaan kakstoista, ja poikia on sopivasti, että kaikki pääsee tanssimaan myös parin kanssa edes kerran tunnin aikana", tyttö selitti vielä hymyillen. "Mut en sitten tiedä, että onko se iso ryhmä, mulle se on ihan sopiva, mutta toki se on meidän tasolla aika suuri."

// höpönlöpön !

Sienna tunsi pienen omantunnon pistoksen jossakin syvällä sisässään, kun hän lähes tulkoon valehteli Audreylle (eikä edes lähes tulkoon, vaan valehteli). Toisen aidosti iloisen näköinen hymy sai vehnänvaaleatukkaisen pahoinvoivaksi ja hämmentyneeksi, eikä Sienna tiennyt, mitä uskoa. Hän oli edelleen sitä mieltä, että Audrey vain pilaili hänen kustannuksellaan – miksi joku niin suosittu ja mukava ihminen muka haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan? Ei yhtään miksikään. Silti bruneten hymy ja iloiset sanat väittivät päinvastaista, eikä Sienna osannut päättää, kumpaa hän uskoi mieluummin: sanoja ja eleitä, vain päänsä sisälle ajan saatossa maalautuneita kauhukuvia.

Ristiriitaiset tunteet pyörivät Siennan ajatuksissa, mutta tuo keskitti huomionsa Audreyhyn ja tuon vastaukseen saadakseen itsensä edes jonkinlaiseen järjestykseen. Mutta mitä enemmän Audrey puhui, sitä vakuuttuneemmaksi Sienna todella tuli siitä, ettei koskaan astuisi kärkitossujen päälläkään samaan tanssisaliin Audrey Sweenyn ja tuon tanssiryhmän kanssa. Kuusi alkuperäistä henkilöä. Ja kuusi, jotka olivat tulleet ikään kuin kesken. Se teki yhteensä kaksitoista. Kaksitoista ihmistä ja Siennan pitäisi tulla täysin tuntemattomana heidän keskelleen esittelemään onnettomia taitojaan? Ei ikimaailmassa.

Ja koska tässä ei tietenkään vielä ollut tarpeeksi sulateltavaa ja kauhisteltavaa, Audrey ilmoitti vielä, että poikia oli tarpeeksi, jotta jokainen pääsi tanssimaan tunnin aikana parin kanssa. Suklaanruskeissa silmissä välähti huolta ja Sienna painoi katsettaan hieman alemmas peittääkseen poskilleen pikkuhiljaa kohoavan helottavan punan: hän oli tuskin ikinä tanssinut kenenkään parin kanssa! Sienna veti tilanteesta yhteenvedon päänsä sisällä: hänen pitäisi mennä tanssimaan Audrey Sweenyn kanssa samaan ryhmään, jossa oli kaksitoista henkeä, jossa hän joutuisi tanssimaan miespuolisen parin kanssa, jonka opettaja oli takuulla aivan hirvittävän ilkeä ja vaativa.
Sienna tunsi jostakin syystä olonsa hieman huonoksi.

Lopulta blondi väänsi huulilleen pienen hymyn ja heitti sen epäröivänä Audreylle. Hän ei uskaltanut edes sanoa mitään ’sehän kuulostaa hienolta’ –tyylistä, koska siitä valheet olisivat takuulla paistaneet aivan liian näkyvästi läpi. Sen sijaan Sienna nyökkäsi lyhyesti ja yritti kuumeisesti keksiä jotain, aivan mitä tahansa, mitä hän voisi sanoa vaikuttamalta täydeltä idiootilta.
"Joo... No, onhan se tavallaan aika iso..." Sienna lopulta sanoi ja hypisteli toppinsa helmaa levottomana, "tai ainakin minulle, kun en ole hirveästi tanssinut ryhmässä..."
Ai hirveästi? Sienna oli varmaan viimeksi viisi vuotta sitten tanssinut ryhmässä. Hän pelkäsi niin paljon epäonnistumista, ettei halunnut tanssilleen yhtään yleisöä – oli kestänyt jo aivan tarpeeksi kauan, että hän oli ylipäätään tottunut siihen, että opettaja katseli. Entä sitten, kun mukana olisi kaksitoista täydellistä tanssijaa? Tämä kaikki tuntui olevan aivan liikaa Siennalle.
"Miten kauan te olette tanssineet yhdessä?"

// nyt oon oikeesti järkyttyny, kun en oo aikaisemmin huomannu, et sähän oot vastannu tähän jo aikoja sitten ja mä oon skipannu tän koko ajan. sori //

Audrey ei vieläkään voinut oikein käsittää Siennan hiljaista olemusta, ja sitä, ettei toinen vaikuttanut olevan sinut tämän asian kanssa. Eihän tyttö mitenkään voinut tietää, että blondi luuli Audreyn vain pilailevan kustannuksellaan, vaikka aivan vakavissaanhan brunette oli asiaa ehdottanut. Eikä ideassa hänen mielessään ollut mitään outoa, epäilyttävää tai muutenkaan negatiivista! Tyttö kun oli varma, että Sienna tulisi mielellään edes kerran kokeilemaan tanssimista heidän ryhmässään. Ja Audrey oikeasti halusi blondin heidän tunneilleen. Oli paljon mukavampaa, jos oli hieman suurempi ryhmä ja paljon kavereita tanssimassa, koska sen jälkeen pystyi viettämään aikaa heidän kanssaan ja muutenkin oli helpompi tanssia muissa ryhmissä.

Eikä Audrey tosiaan uskonut Siennan olevan huono. Päinvastoin! Toinen oli ruumiinrakenteellisesti aivan loistava balettitanssijaksi ja tytön ulkonäkö oli muutenkin hyvin balleriinamainen vaaleine hiuksineen. Audrey ei aina ollut sinut ajatuksen kanssa, ettei hänestä välttämättä tulisi ammattitanssijaa, kiitti vaan iskä tästä ruumiinrakentesta!, vaikka mistä sitäkään tiesi mitä hänestä tulisi. Mutta tyttö uskoi, että edes joku hänen tutuistaan pääsisi ammattitanssijaksi. Ja Sienna oikeasti vaikutti siltä, toisen olisi ehkä saatava vain hieman lisää itsevarmuutta ja kokemusta ryhmässä tanssimisessa, niin sitten blondi olisi valmis jonkin baletin pääosaan! Brunette hymyili ajatuksilleen. Pitäisi muuten ottaa selvää niistä stipendeistä. Aivan kuin hän stipendiä tarvitsisi, mutta hän voisi kysellä asiasta ja ehdottaa Siennaa ensi vuonna sen saajaksi, sillä tokihan Audrey oli tietoinen, että toinen tuli normaalista perheestä, eikä kaikilla ollut varaa lähettää lapsiaan opiskelemaan vaikkapa Harvardiin. Siitä pitäisi kyllä ottaa nyt kyllä selvää!

Tyttö vastasi toisen hymyyn, eikä ollut huomaavinaankaan pientä epävarmuutta siinä. Ehkä se oli luontaista toiselle? Audrey ryhtyi leikittelemään tossujensa nauhoilla, tyttö oli huomaamattaan nostanut jalkansa ylös ja koukkuun, joten nauhoilla pystyi siten leikkimään. Pitäisi vain muistaa laittaa ne kunnolla sitten myös kiinni! Hän ei halunnut toistaa sitä fiaskoa, jossa hän oli jättänyt oikean tossun nauhan löysälle ja sitten kompuroinut harkoissa. Hitsi se oli ollut noloa!
"Niin, kaipa se sitten on hieman iso", tyttö sanoi sitten hieman lohduttomana, mutta heitti sitten toiselle rohkaisevan hymyn, kun Sienna totesi, ettei ollut hirvittävästi ryhmässä tanssinut. Audrey itse ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa niin rohkea, että ottaisi yksityistunteja! Häntä inhotti jo muutenkin, jos jollain tunnilla joutui opettajansa silmätikuksi ja sai siten tavallista enemmän palautetta. Hui! Mutta onneksi oli ryhmä jossa tanssia.
"Meidän ryhmä on ollut kasassa seitsemän vuotta, että meidän ryhmä kasattiin aikoinaan sellaiseksi jämäryhmäksi. Mut uusimmat ovat tulleet mukaan tänä syksynä, että haitari on aika suuri", tyttö selvensi sitten. Tokihan hän oli tanssinut balettia kauemmin kuin seitsemän vuotta, mutta eri ryhmissä ja eri opettajien oppilaana.

Ja vaikka Audrey ei ollut mikään bitch-tyyppi, ei hän voinut vastustaa itseään ja kommentoimasta ryhmänsä tasoa.
"Mutta mä voin oikeasti vaan ihmetellä miten muutamat niistä ovat päässeet meidän ryhmään, tai siis niiden taso ei oikeasti vastaa sitä mitä sen meidän ikäisillä kuuluis jo olla", Audrey tokaisi. Ja "meillä" hän oli tarkoittanut itseään ja Siennaa, sillä jos brunette oli oikein ymmärtänyt, oli tuo blondi keijukainen tanssinut hyvin kauan balettia, eli tasonsa puolesta kävisi hyvin joukkoon.

// eipä tuo mitään :---)

Sienna vilkaisi nopeasti Audreyta ja huomasi tuon pyörittelevän balettitossujensa nauhoja. Toinen oli niin rennon ja itsevarman oloinen, että vehnänvaaleahiuksinen tunsi väkisinkin suunnatonta halua kutistua pieneksi ja painua maanrakoon. Siinä missä tummahiuksinen Audrey istui penkillä rennon oloisena, ollen tilanteessa kuin kotonaan, Sienna hypisteli tuon tuostakin toppiaan ja vilkuili epävarmana sinne tänne. Se kertoi kaiken oleellisen – tyttö ei tuntenut olevansa lainkaan omalla maallaan tällaisessa tilanteessa, jossa hän jutteli Audreylle. Toinen oli niin paljon häntä ylempänä, että Sienna tunsi huonoa omatuntoa ylipäätään puhuessaan Audreyn kanssa.

Sirot sormet jättivät topin helman rauhaan ja rupesivat sen sijaan näpläämän hiuksia – päähän sitaistu nuttura alkoi pikkuhiljaa purkautua kun vaaleita suortuvia valui kasvojen vierelle. Sienna tiesi joutuvansa tekemään sen uudelleen, mutta se ei ollut mikään ongelma, hänen hiuksiensa laitto ei ollut puoliksikaan niin hankalaa kuin Audreyn. Enemmän Sienna kaipasi hiuksiaan kasvojaan kehystämään sen takia, että hän saattoi tarvittaessa piiloutua niiden luoman verhon taakse. Hiukset nutturalla ei ollut mitään, minne neitokainen pystyi katseensa tai poskiensa punaisuuden kätkemään, ja se loi Siennalle entistä enemmän turvattomuuden tunnetta.

Ryhmä oli ollut kasassa seitsemän vuotta? Uusi pahoinvoinnin aalto pyyhki Siennan yli. Kaikki tunsivat toisensa varmasti todella hyvin, heillä oli omat sisäpiirin juttunsa ja sehän oli ihan luonnollista eikä blondilla ollut mitään sitä vastaan. Sitä vastaan hänellä oli, että hänen pitäisi mennä sinne niiden kaikkien keskelle – hänhän olisi aivan hukassa! Sienna saattoi hyvin elävästi kuvitella tilanteen, jossa kaikki tanssisivat vierekkäin rivissä tismalleen rytmiin, jokainen liike niin täydellinen, että ihan oksettaisi. Ja sitten itsensä rivin viimeiseksi kompuroimaan, tekemään liikkeet liian aikaisin tai liian myöhään, aivan väärään tahtiin ryhmän kanssa. Ja tunnin lopussa opettaja käskisi hänen panostaa enemmän ja sanoisi, ettei ehkä ollutkaan hyvä idea, että Sienna tulisi tähän tunnille, että hänen pitäisi mennä alemmalle tasolle. Siinäkään ei olisi vielä riittävästi, vaan pukuhuoneessa kaikki katsoisivat häntä ja kuiskuttelisivat ja hymyilisivät tai nauraisivat tietäväisesti. Eivät tietenkään sanoisi mitään suoraan, mutta pelkät katseet ja hiljaiset haukut saisivat Siennan itsetunnon pakenemaan maan läpi Kiinaan tai jonnekin muualle todella kauas.

Kauhukuva toisensa jälkeen pyöri Siennan päässä eikä hän voinut estää niitä – ne vyöryivät päälle kuin hyökyaalto. Siennan siro gasellinvartalo pingottui kireälle kuin viulun kieli ja samalla Sienna huomasi pidättäneensä hengitystä. Tämä oli jo naurettavaa, eihän hänen ollut pakko niille tunneille mennä! Ei hänen tarvinnut ottaa minkäänlaisia paineita, koska hän ei todellakaan olisi menossa.

Sienna päätöstä vahvistivat vain entisestää Audreyn sanat, jotka kaikuivat kylminä ja ilkeinä Siennan korvissa: ” ... niiden taso ei oikeasti vastaa sitä mitä sen meidän ikäisillä kuuluis jo olla”. Blondi siirsi hätäiset silmänsä Audreyhyn ja käänsi sitten katseensa toisaalle. Ei luoja, hän varmaan kuolisi kohta tähän paikkaan.
"J-joo... Ne... Ne varmaa on aloittaneet myöhemmin... tai jotain", Sienna mutisi ja kumartui sitten muka solmimaan tossujensa nauhoja uudelleen – hänellä ei ollut minkäänlaista halua katsoa enää Audreyhyn.

Audrey oli istunut paikoillaan aivan liian kauan, hän inhosi jo koulussakin, kun tunti tolkulla piti istua paikoillaan ja puutua siihen. Nyt alkoi tuntumaan taas siltä, ja varsinkin kun hänellä oli jo kärkitossutkin jalassaan, niin jalkaterissä tuntui jo puutumisen merkkejä. Ei sillä etteikö brunette olisi pitänyt keskustelusta tai näin, mutta tyttö ei pystynyt istumaan paikoillaan kauaa; joka paikkaan alkoi kolottamaan ja puutuminen lähti leviämään jaloista ylöspäin. Kerran tyttö oli kauhukseen eräänä aamuna huomannut, ettei tuntenut mitään, tai siis Audrey oli nukkunut jossain ihmeellisessä asennossa, jolloin tytön keho oli lähteny pikkuhiljaa puutumaan, ja aamulla hän ei ollut pystynyt kunnolla edes kääntymään! Yäk. Siihen oli sitten tarvinnut sekä isä että äiti nostamaan hänet pystyyn, mutta onneksi vartalo oli palautunut melko nopeasti. Audreytä tosin ketutti ettei hänelle ollut vieläkään selvinnyt mistä se johtui. Hän joutui keksimään joitain tekosyitä joka oppitunti päästäkseen kävelemään vaikka vain luokan roskakorille ja takaisin, jottei hän puutuisi kesken koulupäivän.

Brunette hypähti sitten pystyyn, hänen olisi pakko liikkua, jotta tanssiminen jonkin ajan päästä onnistuisi. Audrey aloitti pumppaukset vähän matkan päässä, kärjille, alas, kärjille, alas.... sitä voisi jatkaa hetken aikaa, ja sitten voisi venytellä, niin eiköhän hän sillä selviäisi.
"Sori, mun on pakko liikkua, kun mulla on joku mystinen puutumisongelma, että jos mä istun liian kauan, niin multa lähtee menemään tunto jaloista", tyttö selitti sitten. Puheesta oli kuultavissa hienoinen huohotus, sillä pumppaukset eivät oikeasti olleet kovinkaan kevyttä tehdä. Ei kyllä tosiaan ollut kivaa keskeyttää keskustelua taas tuon pirun ongelman takia. Bruneten olisi etsittävä vaikka joku akupunktiohoito, jotta hän pääsisi eroon tuosta ongelmasta. Ja se oli tosi mukava kaikissa tilaisuuksissa, joissa joutui istumaan. Onneksi aina oli joku, joka pystyi tukemaan ja taluttamaan häntä hetken aikaa.

Tyttö odotteli Siennan vastausta. Tai jos sieltä olisi vastausta edes tulossa. Hitsi. Audrey ei pitänyt yksinpuhelusta, mutta toisaalta hän ymmärsi myös Siennaa; painostamalla toista puhumaan, saattoi vain vahvistaa puhumattomuutta. Hänen veljelleen oli käynyt niin ensimmäisessä koulussaan, jossa opettaja oli ottanut hänet silmätikuksi, hänen Frank-veljensä, joka oli kiltti kuin mikä!, jolloin poika oli puhumatta lähes kuukauden yhtäjaksoisesti. Eikä siinäkään mitään pahaa ollut, ettei heti rynnännyt vastailemaan yltiöinnostuneesti. Brunette hymyili sitten toiselle, oliko hän sanonut asian jotenkin pahasti? Oliko hän nyt luonut itsestään sellaisen stereotyyppisen bitch-cheerleader -kuva? Hitsi. Kommentin ei tosiaan ollut tarkoitus olla sellainen!
"Saattaa olla", tyttö myönsi. "Tai sitten eri puolilla Jenkkejä asiat opetetaan toisin." Nyt tyttö oli oikeasti saanut sellaisen akward moment -fiiliksen. Hän lopetti sitten pumppaukset ja siirtyi venyttelemään. Ei olisi niin häiritsevää Siennallekaan kun toinen hilluu ja hyppii ympärillä.

"Kauan sä muuten oot tanssinu?" Audrey kysyi ystävällisesti hymyillen. Hän yritti nyt jotenkin hyvittää sanojaan, vaikka eiväthän ne Siennaa olleet koskeneet. Jotenkin tyttö kuitenkin oletti, että toinen oli ottanut sanat itseensä.
"Ja missä?" tyttö lisäsi vielä. Hän oli kiinnostunut kuulemaan missä toinen oli tanssinut, itse asiassa kaikki balettiin liittyvä kiinnosti Audreytä.

Suklaanruskeat silmät tuijottivat tiiviisti kärkitossuja ja Sienna sitoi kenkiään niin pitkään, kuin vain suinkin viitsi ilman, että se vaikuttaisi siltä, kuin hänellä todella olisi jotain ongelmia – oikean jalan kengän kolmesti, vasemman jalan vain kahdesti, sillä sitoessaan nauhoja nilkkansa ympärille toista kertaa, vaaleaverikkö alkoi tuntea itsensä jo aivan pirun typeräksi. Sienna oli vihainen itselleen, hän ei tajunnut, miten hän oli näin typerä ja nössö, ettei uskaltanut edes puhua Audreylle, silmiin katsominenkin oli hankalaa. Sienna ei kuitenkaan voinut itselleen ja ajatuksilleen mitään, jotka kehittivät jokaisesta Audreyn liikkeestä jotakin negatiivista, jotakin, millä lyhyttukkainen brunette selvästi aikoi hyökätä häntä vastaan.

Kun Audrey nousi ylös ja selitti jotakin puutumisongelmasta, Sienna vihdoin nykäisi nauhat lopullisesti kiinni ja pakotti katseensa ylös. Blondi tuijotti Audreyn jalkoja tuon noustessa kärjilleen, ylös ja alas, aina vain uudestaan. Sienna nyökäytti hitaasti päätään Audreyn sanoille.
"Ei se mitään", Sienna vielä vahvisti – ei häntä haitannut, ja pitihän toisen liikkua, jos jalat alkaisivat muuten puutua. Se oli hieman outoa, Siennalla ei koskaan tullut mitään sellaista, mutta ilmeisesti Audreyn verenkierto oli pysähtyvää sorttia... Tai jotain.

Penkillä edelleen istuva tyttö ojensi nilkkansa ja venytti niitä hajamielisesti katseen kiertäessä pukuhuoneen seinissä, sitten seinällä raksuttavassa kellossa ja palasi lopulta takaisin Audreyhyn, joka oli siirtynyt pumppauksista pelkkään venyttelyyn.
"Ehkä niin", Sienna myönteli ympäripyöreästi bruneten sanoja ja jäi hetkeksi miettimään niitä. Hän oli aloittanut tanssinsa aivan pienenä, kun vain oli ollut tarpeeksi vanha ensimmäiseen ryhmään, ehkä 6-vuotiaana. Hän oli aloittanut ryhmässä Pohjois-Dakotassa, mutta 12-vuotiaana isän kuoleman jälkeen Sienna lopetti ryhmässä tanssimisen ja päätyi loppujen lopuksi yksityistunneille. Hän ei tiennyt, oliko asiat opetettu hänelle toisin, ainakaan opettaja ei ollut koskaan puhunut mitään sellaista... Otsalle ilmestyi hienoinen kurttu, kun vehnänvaaleahiuksinen keskittyi muistelemaan, oliko hänen opettajansa koskaan maininnut, että hän teki jonkun asian eri tavalla, mutta Sienna ei saanut yhtäkään tapausta mieleen. Ehkä Kaliforniassa ja Pohjois-Dakotassa asiat kulkivat jotakuinkin samanlaisilla raiteilla.

"Ai minä?" Sienna havahtui ajatuksistaan ja tajusi samalla hetkellä, miten typerältä hän kuulosti. Koko pukuhuoneessa ei ollut muuta kuin hän ja Audrey, kelle muulle tyttö muka puhuisi, kuin hänelle? Seinillekkö? Sienna tunsi vastustamatonta halua hakata omaa päätään seinään.
"Mä alotin 6-vuotiaana", tyttö vastasi pyöritellen topin helmaa sormissaan, "Pohjois-Dakotassa, missä me asuttiin, ennen kuin muutettiin tänne." Sienna etsi muistoistaan kuvan tanssikoulustaan ja hymyili haikeasti.
"Sellaisessa paikallisessa pienessä tanssikoulussa...." tyttö tarkensi vielä, sillä hän ei halunnut Audreyn luulevan, että hän oli jostakin hienosta, suuresta tanssikoulusta, josta valmistui tulevaisuuden tähtitanssijoita kuin liukuhihnalta.
"Aloititko sinä miten nuorena? Oletko sä aina tanssinut täällä?"
Täällä-sanalla Sienna viittasi tanssikouluun, jossa he parhaillaan olivat. Hän ei tiennyt, tai ainakaan muistanut kuulleensa, oliko Audrey asunut aina San Diegossa. Ehkä toinen tuli jostakin New Yorkin valtavasta tanssikoulusta, jossa opettivat maailman parhaat.. Sienna ei ollut saanut edes vastausta sanoihinsa, kun hän oli jo varma, että sieltä Audrey oli tullut. New Yorkista, tähtien seasta. Ei toinen muuten olisi niin hyvä.

// hyi miten kamalaa tekstiä, ja helkkari miten mä oon tänkin jättänyt näin pitkäksi aikaa mun vuorolleni. perskele... //

Venyteltyään vielä hetken, Audrey palasi istumaan takaisin Siennaa vastapäätä. Brunette hymyili toiselle iloisesti, milloin hän muuten ei hymyilisi iloisesti? Jalat tuntuivat taas paremmilta, onneksi tunti alkaisi melko pian ja pääsisi kunnolla liikkumaan. Ei sillä, että Audreyllä olisi ollut jotain Siennaa ja heidän keskusteluaan vastaan, mutta hän nyt vain sattui tykkäämään liikkumisesta. Ja jalat myös. Tyttö alkoi tuntemaan olonsa hieman epämukavaksi ja epävarmaksi toisen seurassa, tai siis, ei pitänyt käsittää väärin, hänestä oli mukavaa jutella samanhenkisten ihmisten kanssa, mutta jokin Siennassa hieman hermostutti häntä. Ehkä se oli blondin hiljaisuus ja vähäsanaisuus, tai sitten vain se tosiseikka, ettei Audrey osannut pitää yllä järkevää keskustelua. Vaikka silloin syytä oli molemmissa, sillä yksin on hieman hankala pitää keskustelua yllä.

"Niin", Audrey sanoi sitten: "Riippuu varmaan myös siitä, opetetaanko siellä venäläistä vai länsimaista balettia, joka eroaa kyllä melkoisesti venäläisestä baletista." Tyttö nyökytteli sitten miettiväisenä päätään. Olisi aivan kamalaa, jos olisi joutunut opettelemaan länsimaista balettitekniikkaa, joka vaikutti venäläiseen koulukuntaan tottuneista hirvittävän lepsulta ja enemmän nykybalettia vaikuttavalta. Sellaisella ei pitkälle pötkittäisi Harvardissa. Tai missään muuallakaan, ainakaan hänen tietääkseensä.

"Sä juuri", brunette vastasi hieman huvittuneena hymyn kera, kun hän huomasi Siennan palautuneen maan pinnalle kysymyksen myötä. Tyttö kuunteli suurella mielenkiinnolla Siennan selitystä kuinka oli aloittanut Pohjois-Dakotassa jollain pienellä tanssikoululla. Tosin Audreyn oli myönnettävä, ettei hänellä sillä hetkellä ollut hajuakaan missä Pohjois-Dakotan osavaltio sijaitsi. Koillisessa ehkä? Maantieto ei ollut bruneten vahvuuksia. Toki hän tiesi missä vaikka joku Irak sijaitsi, mutta Yhdysvaltain osavaltioit Hawajia ja Alaskaa tuottivat hänelle paikantamisvaikeuksia. Niin, ja tietysti hän tiesi, että San Diego sijaitsi Kalifornian osavaltiossa. Ei hän nyt niin tyhmä ollut...
"Kuulostaa ihanalta", tyttö vastasi sitten, ja siirtyi sitten vastaamaan Siennan hänelle esittämään kysymykseen. "No, jos satubaletti lasketaan, niin neljän vanhana", Audrey vastasi virnistäen. Okei, kukaan ei oikeasti laskenut satubalettia baletin harrastamiseksi, mutta hälläväliä. Eihän se kovin vakavaa ole vielä silloin kymmenen vanhanakaan.

Ruskeaverikkö nyökkäsi sitten vielä toisen lisäkysymykseen. "Jep, mä oon aina tanssinut täällä. Ja vierailevia opettajia ja sijaisia lukuunottamatta opettajakin on pysynyt samana", Audrey sanoi. Äänestä saattoi kuulla kuinka tyttö olisi mieluusti vaihtanut opettajaansa, vaikka koko opinahjoaan, mutta se nyt ei ollut mahdollista. Okei, olisihan hän voinut mennä Los Angelesiin tanssimaan, mutta hän kuitenkin piti tanssikavereistaan, ja pianhan hän olisikin jo maailmalla.
"Mutta ei mun oo tarkoitus tanssia täällä kuin enää tää vuosi, mulla on haaveena päästä Harvardiin opiskelemaan balettia", tyttö sanoi sitten ja hymyili toiselle. "Se on mun ainoa kunnon tavoite high schoolin jälkeen", brunette tunnusti hieman häpeillen. Okei, ei asiassa periaatteessa ollut mitään hävettävää, mutta kuinka varmaa olisi, että hän saisi ammatin baletin parista. Turvallisempaa olisi kouluttautua vaikka lakimieheksi (hyi, miten kamala ammatti!) tai lääkäriksi (verta hyi yäk!), mutta Audrey tekisi mitä tahtoisi ja sillä sipuli.

"Mites sä, ootko ajatellut lähteä yliopistoon jatkamaan baletin opiskelua?" Audrey kysäisi sitten hymyillen Siennalta.

"Niin, siitäkinhän se riippuu", Sienna myötäili Audreyn sanoja, "varmaankin johtuu siitä. Uskoisin", tyttö jatkoi ja yritti saada itsensä vaikuttamaan edes hitusen verran fiksummalta. Blondista tuntui siltä, että Audrey odotteli innokkaasti vain sitä, milloin tunti alkaisi, että pääsisi eroon hänestä – Sienna ei voinut mitään tunteelle, joka kalvoi koko ajan sisällä ja jaksoi muistuttaa jatkuvasti, että Sienna ja Audrey eivät vain kuuluneet samoihin piireihin. Kuilu heidän maailmojensa välissä oli Siennan ajatuksissa niin suuri, että ihan kauhistutti. Audrey oli hienoista piireistä, hienoista ja rikkaista, eikä hänen kaltaisellaan tavantallaajalla ollut sellaisiin parrasvaloihin paikkaa.

Neitokainen kohotti hieman yllättyneenä kulmaansa Audreyn sanoille siitä, että hänen selostuksensa kuulosti ihanalta. Pitikö tuo nyt tulkita sarkastisesti vai ottaa vain kohteliaisuutena? Toinen ei kyllä kuulostanut mitenkään petolliselta, että kaipa brunette sanojaan tarkoitti... Se vain oli erikoista, sillä Sienna uskoi, että Audreyn elämä ja tanssiminen oli ollut vuosien varrella verrattain ihanampaa, kuin hänen.

"Oho", tytöltä lipsahti, kun Audrey kertoi aloittaneensa tanssimisen neljän vanhana. Se oli kaksi vuotta ennen Siennaa... Tosin, satubaletti oli tietenkin eri asia, mutta sieltäkin rakentui jo vankka pohja vakavammalle tanssimiselle.
"No, eipähän ainakaan ole alkutekiöissään", tyttö heitti vain sen takia, että saisi sanottua ylipäätään jotain. Hiljaa istuminen tuntui idioottimaiselta.

Vaaleaverikkö kuvitteli erottavansa erilaisen sävyn Audreyn puheesta, joka kuulosti siltä, ettei tyttö liiemmin välittänyt opettajastaan. Sienna kurtisti hetkeksi kulmiaan, hän kun oli kuvitellut, että Audreylla oli hyvä opettaja... Olihan toinen sanonut, että opettaja osasi olla tiukka, ainakin mitä nyt pystyi siitä nutturasta päättelemään, mutta eihän se tarkoittanut, että opettaja oli huono, eihän?
"Ai, etkö tykkää sun opettajasta?" Sienna kysäisi ja ajatteli heti perään, että toivottavasti Audrey ei nyt vain ajatellut hänen olevan joku yliutelias juorukello.
"Ei siis että haluaisin udella tai mitään..." vaalea hiuksinen lisäsi nopeasti perään ja toivoi, ettei toinen pitänyt häntä aivan säälittävänä tapauksena.

Ruskeat silmät laajenivat aavistuksen hämmästyksestä ja ihastuksesta, kun Audrey kertoi aikovansa Harvardiin opiskelemaan balettia. Sienna oli vaikuttunut toisen tytön määrätietoisuudesta, ja hän uskoi, että Audrey myös pääsisi Harvardiin. Varmasti pääsisi, olihan tuo Audrey Sweeny!
"Kuulostaa tosi hienolta", tyttö henkäisi hymyillen aavistuksen omaisesti. Siennakin haaveili pääsystä johonkin hienoon, isoon yliopistoon, jossa hän voisi opiskella balettia. Tanssiminen oli likipitäen koko tytön elämä, ja vaikka hän opiskeli mielellään, mikään ei kiinnostanut häntä samalla tavalla kuin baletti.
"Minä... se on unelmani", Sienna myönsi hieman häpeillen Audreyn kysymyksen jälkeen. Tuntui typerältä edes haaveilla moisesta, kun Audrey Sweenyn kaltaiset tähdetkin hakivat sellaisiin paikkoihin. Miten hän muka koskaan voisi päästä sisään? Tuskin mitenkään, ei, vaikka hän tanssisi varpaat verillä joka päivä.
"Mutta tuskin, varmaan lähden opiskelemaan jotain muuta, vaikka..." Sienna jatkoi pysähtyen miettimään, mitä hän hittoa hän voisi opiskella, "vaikka biologiaa. Tai jotain." Oikeastaan Siennan kiinnostus ei juurikaan suuntautunut biologiaan: olihan se ihan mukavaa, mutta baletti oli ykkösjuttu. Ei hän vain viitsinyt myöntää sitä Audreylle.