Just sky is watching, am i right?

//Vappaa, joku Christaa kiusaamaan/jututtamaan/ihan mitä vain keksiikää

Viimeinenkin tyttö poistui naureskellen ovesta ulos ja Christa Reyes kurkisti ovesta, ettei kukaan olisi lähellä. Hän veti nopeasti paksun mustan hupparinsa päänsä yli ja paljasti sen alta tylsät harmaat rintaliivit. Mustat pillifarkut tekivät seuraa hupparille ja alta paljastui samaa sarjaa olevat alushousut. Hetkessä alusvaatteetkin olivat poissa ja niiden tilalle vedetty mustat kuviottomat uimashortsit ja tummanharmaa uimatoppi. Topin kaula-aukko tuntui epämukavan avonaiselta ja tyttö toivoi ettei kukaan olisi enää uimassa. Viimeisin tunti oli loppunut jo vähän aikaa sitten, mutta Chris päätti istua pyyhe ympärillään pukuhuoneessa vielä kymmenen minuuttia, ollakseen täysin varma ettei kukaan olisi uimassa. Tyttö ei todellakaan halunnut kenenkään näkevän häntä näin. Chris veti kaula-aukkoa ylemmäs ja hengitti syvään sisään ja ulos, nousten sitten ylös.

Tyttö kurkkasi pukuhuoneen ovesta allasalueelle ja sai onnekseen tajuta sen olevan tyhjä. Christa hipsi hiljaa uima-altaalle ja oli onnekseen ollut oikeassa, kukaan ei ollut enää uimassa. Christa asteli varovaisesti altaan reunalle ja upotti varpaansa kylmään veteen. Hetken harkittuaan, hän sukelsi sulavasti pää edellä veteen syvemmästä päästä, ensin tarkistettuaan, ettei kukaan ollut tullut uima-allas alueelle sillä välin kun hän liotti varpaitaan jännittyneenä. Heti veden ympäröityä kehon joka solu tuntui rentoutuvan monta astetta. Neiti avasi silmänsä veden alla ja potki jaloillaan vauhtia sukeltaen eteenpäin kunnes oli pakko nousta pärskähtäen pintaan. Chris veti syvään henkeä paristi ja painui sitten taas veden alle päästen tällä kertaa 25 metrisen altaan toiseen päähän.

// No jaah, en tiiä noista uima-altaan vuorottelukäytännöistä ja muista, mutta Thon on aina valmiina jos tilanteeseen jotenkin edes kuuluu yksi tai useampi puolialaston tyttönen x'DD \\

"Merde!" Agathon kirosi vaimeasti, hokien tuota yhtä, ranskankielistä kirosanaa lukuisat kerrat ja varsin antaumuksella. Vaaleaverikkö ei ollut mitään ilman vaaleansinistä pipoaan, joka suorastaan korosti hänen feikkiä enkelimäisyyttään. Ranskalaisnuorukainen oli oiva esimerkki siitä, kuinka kaikki ei aina ollut sitä, miltä olisi ulkoapäin näyttänyt. Agathon oli nimittäin omanlaisensa kusipää, vaikkakin toki hänelläkin oli tilanteensa, joissa hän hämmentyi niin, ettei kyennyt saamaan sanaakaan suustaan, vaikka kuinka olisi kovistellut hetkeä aiemmin.
Sellaisen tilanteen vaaleaverikkö kohtasi nyt, kun marssi uima-altaalle. Tietysti hän oli unohtanut piponsa. Oli nimittäin iltoja, joina hänkin kaipasi jotain muuta tekemistä ja uiminen oli juurikin eilettäin tuntunut hyvältä ajatukselta. Se vain, että hän oli unohtanut pipon päähänsä vain rynnättyään pukuhuoneiden ja suihkutilojen kautta uima-altaille. Totta kai hän oli ottanut pipon päästään kun sen ennen sukeltamista oli muistanut, mutta sittemmin hän oli myös unohtanut sen uima-altaille. Saattoiko todella olla idiootimpaa ihmistä kuin hän?
Muistinsa kesti kenties parhaimmillaankin viitisen minuuttia!

Joten nyt kun tunnit olivat ohitse hän oli saanut tilaisuutensa hipsiä uima-altaille ja hakea tuon hänelle lähes elintärkeän piponsa, hänen imagonsa luojan. Avaimia hänellä ei ollut, mutta oli hän kohdannut vastaavia lukkoja ennenkin eikä poikaa olisi juurikaan mikään voinut pidätellä nyt, olihan kyse hänen pipostaan. Kaiken kukkuraksi se ei ollut ihan mikä tahansa pipo! Se oli aikoinaan ostettu Ranskasta, hänen kotimaastaan, jonne Agathon jo kovasti kaipaili takaisin.

Nuorukainen syöksähti vaaleat hiukset hulmuten uima-altaille ja löysi oitis piponsa. Hieman rauhallisemmin hän marssi sen luo - varoen kuitenkin, ettei kaatuisi mitä todennäköisimmin kostealla ja liukkaalla lattialla - ja kumartui ottamaan piponsa. Sitä hypistellessään hän saattoi hetken ajan kuulla ympäröivän maailman korviinsa kantamat äänet, joihin kuului muun muassa veden pitämä loiske. Yllättyneenä ranskalainen kääntyi ympäri kannoillaan ja etsi loiskahduksen aiheuttajan, jonka paikansikin pian.
Agathon tunsi kevyen punan kohoavan poskilleen. Hän kun oli ollut niin varma siitä, ettei häiritsisi ketään hakiessaan piponsa. Kellohan oli kuitenkin jo sen verran, ettei hän ollut uskonut kenenkään hilluvan täällä enää tähän aikaan - joskin hän oli itse tehnyt kutakuinkin samoin vasta eilettäin.
"Arhm...Je seul...Minä vain...Hain...", Thon kurtisti kulmiaan koettaessaan änkyttää sanoja suustaan ensin ranskaksi ja oikean kielen löydettyään sitä käyttäen. Englanti oli muutoinkin niin vaikeaa hänelle ja se tosiasia, että hän jostain syystä tunsi nolostuvansa ryntäilystään. Mitä vittua se häntä kiinnosti!? Äh, olisi vain pitänyt vetää kännit ennen kuin lähti edes etsimään mokomaa pipoa. Kenties hän kaikkien onneksi olisi hukkunut samalla kertaa...
Nuorukainen hypisteli pipoaan ja vei toisen kätensä pörröttämään pitkiä, vaaleita hiuksiaan. Niinpä niin ja mitä sitten? 'Käytkö usein täällä?' vaih? Agathon pudisti päätään omille ajatuksilleen ja naurahti kevyesti, joskin hermostuneisuus saattoi kuultaa läpi hänen äänestään.
"N-niin...Piponi...Unohdin sen...", Thon siirsi varovasti katseensa tyttöön edes tietämättä oliko tämä pysähtynyt kuuntelemaan hänen sanojaan - ehkä olisi ollut parempi, jos tämä ei olisi jäänyt -, "...A-anteeksi..."

//Yritin tähän jo kerran vastata, mut sillon oli kuumetta, ni en oikei pystyny keksittyy ku ei ees kuulokkeet toiminu No jospa nytte sais jotai aikaseks.

Christa veti viileää ilmaa kukoihinsa ja kääntyi hieman huohottaen hapenpuutteen johdosta. Samassa tytön korviin kantautui ääniä, joita hän ei varmastikkaan aiheuttanut itse. Se sai Chrisin käännähtämään hätäisesti ääntä kohti, huomattuaan pojan hän puhpalhti hetkeksi veden alle säikähdyksn johdosta ja veti samalla vettä henkeensä. Tyttö veti itsensä altaan reunalle käsien varaan ja rupesi yskimään vettä keuhkoistaan.

Hetken kuluttua Christa sai henkensä taas kulkemaan ja vielä hetken kuluttua myös sisäistettyä mitä toinen oli sanonut. Toinen kertoi unohtaneensa piponsa altaalle ja tullensa hakemaan sitä. Chris mietti hetken ja tutki silmillään pojan päästä varpaisiin ja tajusi pojan olevan vähintään yhtä hermostunut kuin Chriskin, se sai Christan hieman rohkaistuneena nousemaan ylös altaasta ja vetämään molemmat kädet ristiin ja pitämään olkapäistä kiinni, jottei paita tuntuisi niin avonaiselta.
-Eh, ei se mitään... Mä.. Chris aloitti mutta rykäisi sitten saadakseen ääneensä edes hieman rohkeutta.
-Mä oon Chris, taisiis Christa, mut mua kutsutaan Chrisiks, enkä mä muutenkaa tykkää Christa nimestä paljo ollenkaa ja sitä paitsi.. Taisiis ihan sama.. Christa änkytti hermostuneena ja tajusi höpöttävänsä jälleen liikaa ja katkaisi siksi lauseensa kesken.

Poika vaikutti olevan eurooppalainen syntyperältään, eikä Christa uskonut voivansa erehtyä Ranskan kielisistä änkytyksistä tai aksentista. Toisen oli pakko olla Ranskasta kotoisin. Tyttö hymyili vaisusti itsekseen, mutta lopetti heti, koska pelkäsi näyttävänsä tyhmältä.

// Jooh, noh, ei se mitään. Tuskin oon itekään kovin nopee vastailija ko tunkevat kokeita nenän eteen aika lahjakasta nopeutta x') \\

Agathon oli vähällä kaatua selälleen liukkaalle lattialle tytön selvästi säikähtäessä häntä. Tämä ei alkuun vaikuttanut edes saavan henkeä ja Thon koetti jo mielessään kerrata ensiaputaitojaan - jotka olivat todella vähäiset -, mutta kaikeksi onneksi tyttö sai hengityksensä kulkemaan ja nuorukainen tasapainonsa pidettyä, jotenkuten.

Poika punastui tajutessaan kuinka vähissä vaatteissa tyttö tosiaankin oli. No tottakai, idiootti, hänhän oli yllättänyt tämän kesken uinnin. Itse asiassa, hänen olisi kaiketi pitänyt vain sipsuttaa kiireesti pakoon. Agathon saattoi kenties väittää kaikkea muuta, muttei hän todellisuudessa tiennyt vastakkaisesta sukupuolesta juuri mitään. Hän toki humalassa oli tuttavallisempi - sanan joka muodossa -, mutta harvemmin enää aamusta muisti tekosiaan tai kaikkia niitä tyttöjä, joita oli humalapäissään mennyt häiriköimään.
Joskin jokin hänen syntyperässään tuntui välistä vetävän tyttöjä puoleensa magneetin tavoin.

Agathon koetti rauhoittua omasta järkytyksestäänkin, ja painoi nolostuneena katseensa samalla kun kiskaisi vaaleansinisen pipon päähänsä. Se tästä nyt olisi vielä puuttunutkin, jos hän tämän kommelluksen jälkeen olisi kuitenkin unohtanut piponsa tänne!
Thon nyökäytti päätään ja tunki käsiään farkkujensa taskuun kuin olisi koettanut kaivaa sormenpäillään tietään taskujensa läpi.
"M-min...Minä olen Agathon...Thon, mieluummin...", Agathon mumisi. Hän oli kieltämättä jo tottunut siihen, että kaikki käyttivät kutakuinkin samaa murretta ja kenties hän olisi käyttää sitä hyödykseen itsekin, mutta pysytteli silti mieluummin tutussa ja turvallisessa kirjakielessä, jota hänelle oli koulussa opetettu.

"Ahm...Minä en to-todellakaan ollut...Siis...Äh, siis niin...", Agathon koetti kovasti selittää, ettei suinkaan ollut tullut kurkkimaan, josko joku vähäpukeinen tyttönen olisi vielä uimassa. Sanojen muodostus oli kuitenkin käydä hyvin hankalaksi ja lopulta vaaleaverikkö ainoastaan nosti kätensä puolustelevasti päänsä sivuille ja mumisi hieman hätääntyneenä;
"Minä e-en ole perverssi tai m-mitään..."

//Sori, mun kone on ollu nyt vähän yli kuukauden korjattavana ja en oo puhelimel pystyny kirjautuu sisään, ni nyt sit vasta vastaan..

Chris katsoi toista ja huomasi tämän punastuneen, hetken tyttö mietti oliko heillä yhtään samoja tunteja, muttei sattunut muistamaan yhtään. Tyttö oli kuitenkin aika varma nähneensä pojan jossain. Tosin ei Christa hirveästi tunneilla roikkunut, joten aika epätodennäköistä olisi sattua törmäämään poikaan ihan vaan käytävillä tai ruokalassa. Christa vilkaisi poikaa hieman ja ymmärsi toisen Englannin puhumisen olevan hieman hankalaa ja mietti hetken puhuisiko tuo mielummin ranskaa, mutt päätti sitten olla nolaamatta itseään surkeilla ranskan taidoillaan ja mitä jos toinen vielä kaiken lisäksi ei olisikaan Ranskalainen?

Poika esitteli itsensä Agathoniksi ja kertoi että olisi puhuteltava mielummin Thonina. Chris pyöritteli hetken nimeä mielessään ja hymyili sitten ujosti.
-Sulla on kiva nimi, Christa tokaisi sitten ja punastui hieman. Toinen yrittti selittäää ettei ollut mikään perverssi tirkistelijä tai mitään ja sai Christan nauramaan.
-Joo en mä mitään sellaista kuvitellukkaan, tyttö sanoo ja katsahtaa toiseen miettien mitä sanoisi tai tekisi seuraavaksi.
-Ööö, no mitä sä ylipåäätänsä teet tääl vaattteet pääl? Christa kysyi hieman naurahtaen hermostuneena.