I wish this is just bad dream that will end soon

//Chianna & Yoshi. Toivottavasti ei ole liian sekava :--D Matsurin vaatetus on sitten tämmöinen//

Matsurilla oli ollut hauska iltapäivä. Hän oli odottanut koulun päättymistä tavallista innokkaammin, vaikka olikin ollut atk-tunti. Samalla kun hän oli ollut iloinen rohkeudestaan tavata eräs nettituttu, häntä oli tietenkin hiukan jännittänyt. Oikeastaan häntä oli jännittänyt todella paljon, mutta oli hauskaa uskotella itselleen muuta. Eihän hän ollut mikään pelkuri, vaan rohkea tyttö, joka kyllä pärjäsi tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja mikä siinä perjantai-iltapäivässä oli ollut tavallista kummallisempaa? Se tietenkin, että hän oli suostunut vihdoin ja viimein lähtemään kahville erään pojan kanssa, johon oli tutustunut eräässä chatissa. Koska hän oli jutellut saman pojan kanssa useamminkin ja heillä oli paljon yhteisiä harrastuksia, tyttö oli päättänyt suostua esitettyyn kutsuun. Hän tiesi jo, että poika oli häntä vuoden vanhempi, mutta oli edelleen samalla luokalla koulussa kuin hän, joskaan ei Astonissa. Pojan nimi oli Jeffrey ja tällä oli iso perhe. Ei siis kuulostanut ollenkaan pahalta.
Kahvihetkellä oli sitten selvinnyt, että Jeff oli juuri niin mukava kuin Matsuri oli olettanutkin. Hänen pettymyksekseen poika ei kuitenkaan ollut mikään suuria tunteita herättävä tyyppi. Jeffin kanssa oli ollut hauskaa, mutta ei hän ollut ihastunut tähän, vaikka oli sitä tosissaan odottanut. Ei Jeffkään tuntunut olevan hänestä kiinnostunut muuten kuin kaverina.

Nyt japanilaistyttö käveli Jeffin vierellä kohti omaa asuntoaan, jonne ei tosiaankaan aikonut tuota pyytää kylään. Jeff kuvittelisi pian liikoja itsestään, eikä Matsuri halunnut johtaa toista harhaan. Aluksi hän oli ollut lähdössä kotiin yksin, mutta Jeff oli lupautunut saattamaan häntä, koska iltaisin kaduilla saattoi olla ties mitä hiippareita liikenteessä.
Matsuri tunsikin olonsa tavallista turvallisemmaksi, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain aivan odottamatonta. He olivat kävelemässä juuri sillä kohtaa, jossa ihmisiä ei tullut vastaan juuri koskaan, kun tyttö yhtäkkiä tunsi, kuinka hänet työnnettiin vasten seinää ja huulet painautuivat hänen omiaan vasten. Se tuntui kamalalta.

Matsurin sydän alkoi pamppailla kovempaa kuin ikinä. Hän yritti päästä karkuun, mutta Jeff oli paljon voimakkaampi.
"Päästä irti musta ja heti!" Matsuri sai huudahdettua, kun onnistui vihdoin saamaan päänsä käännettyä sivulle. Häntä pelotti nyt enemmän kuin koskaan ennen. Jeff ei näyttänyt ollenkaan sellaiselta ihmiseltä, joka olisi voinut tehdä jotain niin kamalaa. Hän oli ollut niin typerä kuvitellessaan, että olisi voinut luottaa poikaan, joka oli vaikuttanut niin mukavalta.
"Sähän halusit tätä, etkö niin?" Jeff mutisi kuulostaen tytön mielestä entistä oudommalta. "Et kai sä ole niin typerä, että tosissasi luulet että pyysin sut vaan kahville!"
Kyynelet alkoivat valua Matsurin silmistä, kun Jeff yritti riisua häneltä hupparin pois. Hän yritti huutaa apua ja rimpuili entistä kovemmin, mutta käsi painettiin hänen suunsa eteen. Epätoivossaan Matsuri puraisi miehen kättä niin kovaa kuin pystyi. Se tepsi, hetkeksi. Siinä oli kuitenkin tarpeeksi Matsurille, joka pyrähti juoksuun ja kääntyi kohti vilkkaampaa katua. Siellä hän olisi varmasti paremmassa turvassa, jos vain ehtisi sinne ennen kuin nuorukainen saisi hänet kiinni. Korkokengät kuitenkin hankaloittivat juoksemista, eikä tyttö päässyt eteenpäin niin kovaa kuin olisi halunnut. Matkaa ei ollut kovin paljon, mutta Jeff oli jo lähtenyt hänkin juoksuun ja vaikutti pahasti siltä, että tuo saavutti häntä joka askeleella.
"Apua!" Matsuri huusi, vaikkei uskonutkaan kenenkään kuulevan, hän kun ei saanut kunnolla edes ääntä hengästymisen vuoksi.

//Täällä ollaan, jeij! Yoshi ryntää avuksi tämän näköisenä ;>//

Yoshinori Konoe nosti kätensä sanoakseen heipat kavereilleen, jotka jäivät vielä jatkamaan iltaa. Meno alkoi kovasti kääntyä juomisen puolelle, ja vaikka nuorukaista ei haitannut toisten juominen, eipä hän sinä iltana nähnyt syytä jäädä sitä katsomaan vaan ajatteli kuluttaa iltansa paljon paremmin. Mitä tämä paremmin sitten oli? Sitä hän ei vielä tiennyt, mutta oli varma sen tulevan vielä esiin. Hän hyppäsi talon edessä odottavaan mustaan urheiluautoonsa ja tunsi istuinten nahan syleilevän häntä ja tiesi oitis tehneensä oikean valinnan lähteä bileistä. Hän käynnisti auton, josta ei kuulunut pihahdustakaan ennen kuin Yoshi painoi kaasun pohjaan ja pyrähti paikaltaan pois virne kasvoillaan. Kaikista parhain tunne syntyi juuri nopeasta lähdöstä.

Ehkä hieman nopeusrajoituksien rajamailla leikkivä Yoshinori ei suunnannut minnekään erikoiseen paikkaan. Hän useinkin vain ajeli silmäterällään ilman suurtakaan päämäärää ja se oli parasta.
Yo ajoi eteenpäin sen enemmän ajattelematta kun yhtäkkiä hän joutui painamaan jarrun pohjaan. Hän tunsi kuinka renkaat luisuivat ikävästi tietä vasten eikä hän yhtään pitänyt tunteesta. Hänen edessään seisoi hengästyneen näköinen poika, joka selvästi oli vihoissaan, sillä tämä läimäytti nyrkillä auton konepeltiä ja lähti sitten taas juoksuun – kuin jahdaten jotakuta. Samalla hetkellä kun nyrkki oli hipaissut konepeltiä oli Yoshin silmissä mustennut. Hän tunsi kuinka raivo nousi jostain syvältä sisältä. Hän pomppasikin autostaan ulos karjaisten toisen perään:
”Hei!” Kuskinpuoleinen ovi lennähti kiinni ja taikanapista koko auto meni lukkoon, kun Yoshi otti jalat alleen. Raivo ja viha antoivat hänelle voimaa juosta tuon paskiaisen perään, joka oli koskenut hänen autoonsa ilman lupaa. Kääntyessään kulman taakse – jonne toinenkin oli kääntynyt – hän huomasi edellään juoksevan – tai no enemminkin kipittävän – tytön. Samassa se autonhakkaaja oli tavoittanut tuon.

Yoshinori tunsi kuinka hänen keuhkonsa vetivät viimeisiään, mutta sisältä puskeva tunne sai hänet pitämään yllä juoksuvauhtiaan ja pian hän olikin tavoittanut nuo kaksi. Sanomatta sanaakaan – tai katsomatta sen tarkemmin toisen seuralaista – hän tarrasi pojan olkapäähän, käänsi tämän ympäri ja upotti nyrkkinsä toisen kasvoihin. Voima tuli jostain syvältä ja se tuntui niin hyvältä ettei Yoshi enää edes välittänyt keuhkoistaan tai rinnassa viiltävästä kivusta.
”Älä koske mun autoon. Enää ikinä.” Yoshi karjaisi hengästyneenä samalla kun toinen kompuroi heistä kahdesta kauemmas pitäen verta vuotavasta nenästään kiinni. Mustat silmät tuijottivat toista enemmän kuin vihaisesti ja nopeasti hän vilkaisi vieressään seisovaa tyttöä, mutta käänsi taas katseensa paskiaiseen. Pää kuitenkin käännähti nopeasti takaisin tyttöön ja suuri viha sisällä muuttui sekavaksi ja hänen äänensä olikin ihmetystä täynnä:
”Matsuri?” Pää kääntyi taas tuohon ronttiin, jota hän tarkkaili siinä pelossa, että toinen hyökkäisi hänen kimppuunsa, koska ainakaan vielä tuo ei ollut luikkinut pakoon, eikä siinä mitään, Yoshi oli enemmän kuin valmis antamaan toiselle kunnon selkäsaunan teostaan. Silmät kuitenkin vilkaisivat taas tyttöä, ja nyt hän huomasi ettei kaikki ollut toisella hyvin. Vaikka hän ei paljoa ollut tekemisissä tytön kanssa, olivat he silti perhetuttuja ja tämä sai Yoshinorin entistä vihaisemmaksi hänen kääntäessä taas katseensa poikaan:
”Mitä helvettiä sä oot tehny Matsurille?!” Hän astui pari uhkaavaa askelta toista päin ja kädet olivat painuneet taas nyrkkeihin.

Matsuri ei uskaltanut vilkaista taakseen. Hän kuuli, että hänen perässään juostiin edelleen, joten oli pakko keskittyä juoksemaan niin kovaa kuin pääsi. Hänellä ei ollut mikään maailman paras kunto. Eivät lihakset tietenkään kasvaneet ja voimistuneet, jos istui kaiket päivät tietokoneen ääressä. Pelko kuitenkin vahvisti häntä ja hän oli valmis juoksemaan vaikka koko kaupungin halki, jos vain pääsisi siten eroon nuoresta miehestä.
Juostessaan japanilaistyttö ei tajunnut lainkaan, että Jeff oli joutunut välillä pysähtymään auton takia. Hän olisi ehkä voinut ehtiä poikkeamaan piiloon johonkin, jos olisi hoksannut tilaisuuden koittaneen. Nyt hän kuitenkin jatkoi juoksua sydän pamppaillen ja itku kurkussa.

Käännyttyään kadunkulmassa, Matsuri oli vähällä kompastua maassa oleviin roskiin. Kaikeksi onneksi hän sai itsensä pysymään pystyssä ja pääsi jatkamaan karkumatkaansa.
Sitten hänen matkansa keskeytyi. Jeff oli saanut hänet kiinni, eikä tällä selvästikään ollut mitään aikomusta päästää irti tai lopettaa touhujaan. Matsuri oli varma, että mies tappaisi hänet siihen paikkaan, koska oli jo suuttunut hänelle puraisun ja vastustelun takia. Tai no, Matsuri kyllä tiesi, että Jeff aikoi raiskata hänet ennen kuin tekisi mitään muuta kamalaa. Se sai tytön värisemään samaan aikaan sekä inhosta, että kauhusta.
Rimpuilu, potkiminen ja huitominen tuntuivat kaikki olevan täysin turhia yrityksiä. Jeff oli saanut hänet ahdistettua roskakatoksen seinää vasten ja teki kaikkensa, ettei hän päässyt mihinkään.

"Lopeta, Jeff!" Matsuri sai mumistua nyyhkytystensä lomasta. Mitään näin inhottavaa hän ei ollut koskaan vielä joutunut kokemaan. "Ole kiltti ja lopeta."
Tytön aneluista ei ollut mitään hyötyä. Jeff vain nauroi. Sitten tuon hekotus loppui kuin seinään.
Matsuri horjahti, menetti tasapainonsa ja kaatui kovalle asfaltille, kun Jeff yhtäkkiä kiskaistiin kauemmas hänestä. Tyttö ehti vain juuri ja juuri nähdä, kuinka joku löi hänen seuralaistaan niin lujaa, että tuon nenästä alkoi vuotaa verta. Sitten tuo joku käänsi kasvonsa Matsuria kohti, eikä tyttö voinut kuin yllättyä tunnistaessaan pelastajansa.
"Yoshinori!" Matsuri henkäisi. Miten kaikista ihmisistä juuri Yoshi oli sattunut paikalle juuri nyt? Sen enempää tyttö ei asiaa ehtinyt sillä hetkellä pohtia, sillä hän tajusi Jeffin liikehtivän levottomasti. Jeff näytti hölmistyneeltä ja ärtyneeltä, Matsuri oli varma, ettei tuo aikonut niin helposti luovuttaa.

"No ei nyt tarvi ruveta tappelemaan!" Jeff huusi. "Jätä meidät Matsurin kanssa rauhaan ja painu helvettiin täältä. Meidän asiat ei kuulu sulle, sä et oo Matsurin poikaystävä, vaan mä."
"Toi ei ole totta Yoshi!" Matsuri huudahti ja sai itsensä pikaisesti jaloilleen. Miten Jeff kehtasi valehdella noin? Yoshi ei missään nimessä saanut uskoa toisen sanoja.
"Älä usko Jeffiä, se valehtelee. Me ei edes olla tavattu ennen tätä päivää," Matsuri selitti kääntäen sitten katseensa Jeffiin, joka osoitti jo joitakin luovuttamisen merkkejä, tai sitten se oli vain toiveajattelua. "Sä et tule koskaan olemaan mun poikaystävä, et todellakaan. Jätä mut jo rauhaan."

//Sori kesto! Nyt on kuitenkin muutot ja vaput ohi niin on aikaa vastailla taas ^^ Toivottavasti sun vappu meni hyvin :)//

”Painu ite helvettiin!” Yoshi karjaisi hampaidensa välistä. Hän ei välittänyt paskaakaan oliko tuo poika Matsurin poikaystävä vai ei – ja Matsurin mukaan ei ainakaan – mutta siitä hän välitti, että toinen oli koskenut hänen autoonsa eikä hän voinut sivuuttaa olkiaan kohauttamalla Matsurin kasvojakaan, jotka eivät todellakaan näyttäneet siltä, että tyttö olisi halunnut viettää toisen kanssa enemmänkin aikaa.
Yo hymähti ja vaarallisen oloinen hymy nousi nuorukaisen kasvoille.
”Niin, kuuliks sä? Sä et ole Matsurin poikaystävä, koska mä olen.” Poika sanoi painottaen sanoja lauseessaan ja kiersi kätensä tytön ympärille suojelevasti.
”Sulla taitaa olla George aika isot luulot ittestäs... Väität et Matsuri ois sun tyttöystäväs!” Yoshi sanoi nauraen loppuun ja hän näki Jeffin silmissä vihan pilkahduksen.
”Mä oon Jeff, en George!” Jeff karjaisi ja ryntäsi heitä kahta päin. Yoshinori työnsi tytön selkänsä taakse ja jännitti kätensä valmiiksi, jolloin vihanpurkaus taas levisi sitä pitkin ja pian Jeff makasi maassa pitäen mahastaan kiinni. Tätä ennen toinen oli ehtinyt viiltää jollain Yoshia kasvoihin ja mustahiuksinen tunsi kuinka niukka verijana valui hiljaa hänen korvansa juuressa.
”Hiton paskiainen!” Yoshi sihahti ja potkaisi toista vielä jonnekin, mutta ei jäänyt katsomaan minne potku osui, vaan tarttui tyttöä käsivarresta – kuitenkin hellästi – ja he jatkoivat matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yoshinori oli vielä liian vihainen puhumaan, joten hän puri leukaluunsa yhteen, mustan katseen lukittautuessa eteen. Hän ei tiennyt oliko Jeff jo luovuttanut, mutta hän oli ainakin saanut jo tarpeekseen toisesta. Ja mitä enemmän hän tuon loisen kasvoja katsoi, sitä enemmän hän tunsi pyöreilevän vihan tunteen sisällään, joka yltyisi vielä niin pahaksi, ettei hän pystyisi enää hillitsemään itseään.

//Toivottavasti hitit eivät haittane! :)//

//Eipä nuo haittaa//

Matsuria pelotti edelleen, vaikka Yoshi olikin siinä vieressä puolustamassa häntä. Ilmeisesti pojalla itselläänkin oli jotain Jeffiä vastaan, mutta syy oli mennyt nörttineidiltä ohi, jos sitä nyt edes oltiin mainittu. Hänellä itsellään ainakin oli täysi syy pelätä Jeffiä ja olla tälle vihainen.
Tyttö tuijotti Jeffiä ja pelkäsi, että tämä pitäisi Yoshin sanoja valheina, mitä ne kyllä kieltämättä olivatkin. Ei Matsurilla ollut poikaystävää. Siitä asiasta ei kaikeksi onneksi ollut edes puhuttu Jeffin kanssa. Typerys saisi nyt luulla, että hän oli vain leikkinyt tämän kanssa ja ollut liikkeellä vain kaveripohjalta. Totuus sitten olikin jotain ihan muuta, hän kun oli oikeasti kuvitellut että Jeffin kanssa voisi ehkä jonain päivänä jopa seurustella.
"Niin, Yoshi on mun poikaystävä" Matsuri sanoi ja toivoi toisen tajuavan jo häipyä. Hän ei tiennyt osasiko valehdella tarpeeksi hyvin, mutta kannatti kuitenkin yrittää.
"Mäkin luulin että sulla oli tyttöystävä," Matsuri lisäsi ja arveli kuulostavansa täysin uskottavalta.

Kun Jeff sitten yllättäen syöksähti heitä kohti, Matsuri kiljaisi säikähdyksestä. Oli hyvin lähellä, etteikö hän olisi lähtenyt juoksemaan karkuun, mutta Yoshi työnsikin hänet selkänsä taakse. Sieltä tyttö kurkki varovasti mitä tapahtui. Häntä ei ollenkaan harmittanut, että Jeff makasi hetken kuluttua maassa ja he lähtivät Yoshin kanssa pois.
Matsuri vilkaisi taakseen ja huomasi, ettei Jeff tehnyt elettäkään seuratakseen heitä. Ehkä tuo oli tajunnut, ettei pärjäisi Yoshille? Sitä nörttityttö ainakin toivoi. Hän ei halunnut enää koskaan nähdä Jeffiä.
"Musta tuntuu että se taisi nyt luovuttaa," Matsuri totesi vaimealla äänellä. "Kiitos sulle tuhannesti, Yoshi. En uskalla edes ajatella mitä olis tapahtunut jos sä et olis tullut paikalle. Inhottavaa. Mä en enää ikinä halua kokea mitään tuollaista."

//Sori et vastaus on kestäny! Työt syövät aikaani koneella >.
Taakse Yoshi ei vilkaissut kun hän asteli katuja eteen päin. Hän hengitti syvään ja irrotti pian Matsurin käsivarrestakin olettaen tietenkin, että tämän kävelisi jo itse eteen päin ilman hänen johdattelemisiaan.
”Mitä sä tollasten kusipäiden kanssa lähdet yhtään minnekään? Jo tyypin ulkonäkö kertoi jotain.” Yoshi sanoi ehkä hieman toruvasti toiselle tytön kiittäessä häntä.
”Tollasista tyypeistä on vain harmia.” Yo totesi ja huomasi, että he olivat saapuneet pienehkölle puistoalueelle missä oli pari puuta, nurmikkoa ja yksi penkki.

Yoshinori istahti penkille ja kaivoi taskustaan sätkän ja sytytti sen. Hän imaisi savuketta ja tunsi rauhoittuvansa huomattavasti ja vilkaisi japanilaista perhetuttuaan.
”Missä sä tapasit ton? Hiton tyyppi melkein vaurioitti mun autoa juostessa sun perässä.” Yoshi sanoi lauseen vakavamielisenä, mutta lauseen sanottuaan tummissa silmissä pilkahti leikkimielinen ja ehkä hieman nauravainenkin katse. Jotenkaan Matsuri ei ehkä ollut tyypillinen tyttö, jonka perässä nuoret miehet juoksentelivat – eipä tämä ainakaan ennen ollut ollut ja kyllä Yoshinori oli tietoinen tytön alhaisesta klikistä.

”Sun kannattaa kunnolla tarkastaa tollaset jätkät, sillä kerron sulle salaisuuden; monet meidän ikäisistä jätkistä haluaa vain sänkyyn tytön kanssa.” Yoshi sanoi ja vilautti tytölle pienen hymyn – ehkä hieman flirttailevankin – mutta kuitenkin pelleily mielessä. Hän vain rakasti hämmentää ihmisiä ja ehkä onnistuisi taas kerran.

"En mä ollenkaan tajunnut että Jeff vois olla tollanen," Matsuri selitti. Miten hän oli voinut oikeasti tehdä jotain niin typerää? Lähteä nyt kahville jonkun pojan kanssa ilman, että edes kertoi asiasta kenellekään. Jeff olisi voinut vaikka kidnapata hänet. Ajatus sai tytön värähtämään. Onneksi mitään niin kamalaa ei ollut tapahtunut, vaikka kamalaa oli tietenkin sekin, mitä oli tapahtunut. Sellaista ei voinut toivoa kenellekään toiselle.
Matsuri kipitti Yoshin vierellä. Hänen oli pakko vilkuilla vähän väliä, näkyikö Jeffiä. Ei näkynyt. Ehkä hänellä olisi onnea, eikä hän enää koskaan näkisi koko jätkää. Sitä hän toivoi sillä hetkellä enemmän kuin mitään muuta. Jos hän joutuisi vielä tekemisiin Jeffin kanssa, niin siitä ei takuulla seuraisi mitään hyvää.

Tyttö istuutui Yoshin viereen penkille. Kun toinen sitten uteli, missä hän oli tavannut Jeffin, häntä alkoi nolottaa ihan tosissaan. Sillä hetkellä tuntui parhaimmalta idealta kertoa suoraan, kuinka hölmö hän oli ollut. Jollekin pitäisi kuitenkin kerto kaikki, muuten asia jäisi mieleen pyörimään ties kuinka pitkäksi ajaksi.
"Mua ihan hävettää kertoa. En mä edes ollut tavannut koko jätkää ennen tätä päivää," Matsuri aloitti ja vilkaisi pikaisesti Yoshia. "Mut mä tutustuin siihen netissä, ajat sitten jo. Ihan tosissani luulin että se ois fiksu kaveri, mutta eipä sit ollutkaan. Mä en itekään tajua miten tein jotain niin typerää. Mä tunnen itteni nyt typerämmäksi kun mitä jotkut meidän koulun kanat on."

"Älä sä nyt vaan halua mitään semmosta," Matsuri tokaisi ja vetäytyi hiukan kauemmaksi toisesta. "Mä en kuule ole nyt sellasella tuulella."
Tyttö silmäili Yoshia. Hän oli näkevinään toisen hymyssä pientä flirttiä. Miten Yoshi edes kehtasi siinä tilanteessa ruveta flirttailemaan? Vai kiusasiko tuo vain häntä, kun oli nyt saanut huomata kuinka typerä hän oli? Miten asia sitten olikin, se ei ollut Matsurin mielestä lainkaan hauskaa. Se tästä nyt vielä puuttuisi, että Yoshiakin piti alkaa pelätä.
"Et kai sä vaan ole samanlainen kuin Jeff?" Matsuri kysyi, vaikkei osannut edes kuvitella Yoshista mitään sellaista. Ei hän tosin ollut osannut kuvitella Jeffistäkään mitään pahaa, joten se siitä sitten.