I't always a hit or miss

Taas oli viina vuolaasti virrannut ja ahkeralla käytöllä päässyt pojan päähän saakka. Ties mitä kaikkea hän olikaan juonut, mutta varmaa oli ainakin se, ettei kotiin ollut tässä tilassa menemistä. Ehkä sitten johonkin hotelliin, yksin tai ei… Tai sitten jonkun tyypin tykö, mistä sitä tiesi. Kunto oli pitkätukalla sellainen, että oli todennäköistäkin olla jäämättä yksin. Hän kelpuuttaisi vaikka harjanvarren, mikäli parempaa ei ollut tarjolla.
Oli suorastaan hävytöntä, kuinka hänelle tarjoiltiin juomaa toisensa perään sillä toivolla, että hänestä riittäisi iloa pidemmäksikin aikaa. Aina Vivian onnistui katoamaan, vaikka sitten tanssimaan lattialle, oksentamaan välistä vessaan tai tupakalla. Kerran tai pari sitä oli tullut kiivettyä tankokorokkeellekin, mikä ei ollut ihan fiksua. Olotila kun ei ollut ihan hirmuisen vakaa.

Hoippuvan pitkätukan yllä oli tiukat, tummanväriset pillifarkut, joiden vyönlenkeistä roikkui muutama ketju, puolin ja toisin. Se, joka osasi lukea koodia tiesi niiden tarkoittavan satuttamisesta nauttimista. Sekä vastaan otettuna ja annettuna, sillä ketjuja roikkui kumminkin puolin. Oikeassa perstaskussa oli kaksi bandanaa, musta ja leopardikuvioinen. Tässä baarissa selkeitä koodeja. Olisihan Vivian voinut käyttää miltei mitä tahansa muutakin, koska harrasti vähän kaikkea, mutta… Tänään hänestä tuntui siltä. Leopardi kulki lähes aina, koska fetissi oli väistymätön. Hän kiihottui tatuoinneista. Musta taas… Hetken mielijohde se kai oli ollut, sillä se oli lähestulkoon lupa kenen tahansa raahata hänet mihin tahansa ja käyttää miten tahtoi. Ei sentään ollut oranssi, se olisi ollut vain selkeäpi moiseen. Lupaus, että aivan kaikki kelpasi, aivan kaikki. Musta kertoi vain, että hän tahtoi sadomasokismia. Oikean puoleisena taas, että hän alistuisi. Voisihan sen puolenkin vaihtaa, mutta nyt oltiin liian humalassa. Ja hän oli ehkä liian kännissä tarkoittamaan sitä. Oikeastaan hän oli liian humalassa harrastaakseen yhtään mitään…
Poika, jonka tummanruskeat, pitkät hiukset oli sitaistu purkavalle syherölle niskaan, silmänympärykset mustattu ja kasvoilla huvittunut ilme palasi tiskille ja viittasi baarimikolta lisää juomista. Ja saman tien vanhempi herrasmies olikin jo maksamassa Vivianin juomaa. Musta, tukka tanktop sai herran katseen jumittamaan hetken jätkän rintakehää, eikä se nappiusilmältä jäänyt huomaamatta. Mitään ajattelematta äijää tartuttiin paidan rintamuksesta ja vedettiin suudeltavaksi ilman mitään rajoja. Vivian oli vasta seitsemäntoista, eikä hirvittävästi vanhemmalle edes näyttänyt. Toinen mies taas oli… ehkä helposti päälle viidenkymmenenkin…

Ympärillä kulki pieniä ja suurempia ihmisjoukkoja, suurin osa oli tälläytynyt paremmin, toiset vain jotenkin, mutta kaikista huomasi huonon tasapainon tai silmien punotuksen takia että kaikki olivat viihteen polulla ja vasta mäkeä puolivälissä, matkalla kohti huippua. Tai oli niitäkin jotka olivat päässeet huipulle, mutta yllättäen kaatuneet mäkeä alas ja nyt oksensivat liikaviinat kadun varrelle. Todellisuudessa äänet olivat korkealla, ihmiset huusivat innoissaan tai enemmän vihaisena, puhuivat kovaäänisesti ja humalaisella puhetavalla. Kyllä Styrmir sen tiedosti, mutta hän ei kuullut yhtään mitään, hän vain käveli yksin tyhmän näköisenä, mutta sitäkin paremman tuulisena.
Vasta muutama tunti sitten Styrmir oli saanut käydä tulista riitaa kämppäkaverinsa, lapsensa äidin Almiran kanssa että tuo suostuisi edes tämän yhden Styrmirin ainoan vapaaillan vahtimaan lasta kotona. Tietenkin se oli aivan liikaa vaadittu, mutta sota oli voitettu. Tosin Styrmir oli saanut ensin uhota heittävänsä toinen kadulle, vaikka eihän sitä oikeasti toinen olisi voinut tehdä. Vain koska tytön vanhemmat maksoivat vuokran, muutenhan naikkonen olisi ollut kuukausia jo tien varrella.

Pitkän ajan jälkeen oli oikeus mennä istumaa iltaa, Almira teki sitä joka ilta. Ja vaikka friikki ikävöi jo pikkutyttöään ja pelkäsi Almiran olevan huolimaton tämän kanssa, Styrmirin teki mieli tanssia tai ehkä vain katsoa kun muut tanssivat, baariin jalat joka tapauksessa kantoivat.
Styrmir ei katsonut niin tarkasti minne meni vaan istui juuri siihen baariin jonka edessä tuntui siltä, että siellä hänen pitäisi tänään olla. Tanssiaallotkin jo kiitivät hänen korviinsa ja hymy sitä myöten käväisi huulilla.
Pojan mielessä ei kertaakaan käynyt, ei nyt eikä lähtiessään, että miltä hän näytti. Hän oli lähtenyt sininen tukka pystyssä ja pörrössä, vaatteina harmaa t-paita jossa koreili sininen smurffin tapainen olento, housuina punaiset pillit ja kenkinä siniset maiharit. Meikit oli vissiin vähän levähtänyt, kiitos Katlan joka oli ennen lähtöä nipistellyt friikin poskia niin että kyyneleet olivat päässeet vuotamiseen asti.

Styrmir ujutti itsensä baaritiskille, istuutui nokkelasti penkille josta tyttö oli hetken ajaksi noussut siistiäkseen ystävättärensä hiuksia tai jotain vastaavaa. Vettä tilattiin, sillä alkoholia Styrmir ei tahtonut. Tuo istui selkä tiskiä päin ja katseli tanssivia, heilui vähän itsekin penkillään ja vähät välitti vaikka muija nalkutti jotain vieressä, Styrmir sulki sen kimakan inhottavan äänen kokonaan korvista.
Vesilasi napattiin ja tanssivat jäi vailla huomion, Styrmir tuijotti nyt lähellä olevaa pariskuntaa. Tuskin pariskunta sentään, mutta ei siihenkään varmaan pitkä matka kohta olisi. Oli vaikea päättää pitikö olla hämmentynyt vai huvittunut. Ehkä pienimuotoinen oksetuksentunne täytti mielen tätä nuorta ja vanhaa ukkoa katsellessa, mutta se sivutettiin nopeasti ja leveä hymy levisi huulille. Styrmir tökkäsi nuorempaa söheröpäätä olkapäähän.
”Ei kai nyt sentään noin vanhaa?”, Styrmir kysyi ystävälliseen sävyyn eikä välittänyt vaikka sanat saattoivatkin kulkeutua myös ryppyukon korville – mikäli toisen kuulo oli edelleen normaali. ”Eikö toi ois vähän enemmän sun ikäluokkaa?”, ehdotettiin nyökäten päällä kohti tanssilattialla yksin olevaa ihan söpöä poikaa.
”Se tanssiikin ihan kivasti”, lisättiin päätä kallistaen ja katse nyt jumittuneena siihen yksinäiseen.

Vivian hieman kuin jäi nuolemaan sen miehen kanssa tajuamatta juuri itsekään niin tekevänsä. Ihan mukavalta se tuntui, ei siinä mitään. Ei sitä päissään osannut välittää senkään vertaan kuin selvänä siitä, miltä vastapuoli näytti tai mikä sen ikä oli. Ei Vivian ollut sellaisesta koskaan ollut järin kiinnostunut, enemmän luonteesta. Vaikka tokihan hänelläkin omat mieltymyksensä oli.
Se suudelma päättyi hiukan yllättäen siihen, että joku töni häntä. Pitkätukka irrotti huulensa huulilta ja kätensä paidanrintamukselta. Sänki oli raapinut pojan siloisia kasvoja hieman, mutta ei verille saakka. Hämmentynyt katse käännettiin sinitukkaiseen poikaan, joka uteli ettei kai hän tosiaan noin vanhaa ollut ottamassa. Juu, eipä kai… Baarimikon tiskille asettama juoma hotaistiin kurkusta alas ja aiemmin suudeltu mies töytäistiin hiukan kauemmas. Että hän olikin kännissä kuin käki, mutta tajusi hän silti tämän jätkän puhuvan ihan fiksuja. Nappisilmät katseineen seurasivat toisen osoittamaan suuntaan tanssivaa poikaa, joka tosiaan oli ikäluokaltaan lähempänä Vivianin omaa. Tai ainakin näytti siltä. No, lähempänä todellakin oli, muu olisi ollut suorastaan mahdotonta.
”Tanssiihan se kauniisti, mutta arvaa vedänkö mä ainakin kolmesti nurin, jos mä menen tuonne?”, käheä ääni kysyi naurahtaen sinitukkaiselle. ”Mä olen ihan tarpeeksi kännissä mennäkseni harjoittamaan sitomisleikkejä vanhojen miesten kanssa.” Hän ei tiennyt yhtään oliko se mies vielä vieressä vai kadonnut johonkin, eikä hän kyllä katsonutkaan. Hänenkin nappimustat silmänsä olivat jääneet lagaamaan tanssijapoikaan.

”Vaikka voishan noita lanteita käyttää parempaankin kuin vain yksikseen tanssimiseen baarissa, jonka keski-ikä on tosiaan keski-ikä”, pitkätukka huokaisi viitaten taas uutta juomaa, joskin tällä kertaa oletettavasti joutuen maksamaan sen ihan itse.

Styrmir huomasi katsomatta sivukulmasta kuinka jätkä vetäisi juoman alas kurkustaan ja tönäisi vanhempaa ikäluokkaa olevan seuralaisensa pois. Eikä sinitukka tainnut olla enää ainoa, joka katsoi yksinäistä tanssivaa poikaa. ”Ihan mahdollista”, todettiin päätä jämäkästi nyökäten, mutta katse pysytteli edelleen tanssivassa pojassa. Kolme kertaa tuskin riittäisi, se kävi nopeasti mutta uskonkovana Styrmirin mielessä.
Baaritiskijätkän puhuessa vanhoista miehistä Styr kääntyi katsomaan tuntemattoman vieressä olevaa papparaista, joka edelleen seisoi siinä hämmentyneenä, ehkä vähän ärsyyntyneenkin oloisena. Smurffioliopaitainen kohautti olkiaan toiselle, teki hämmästyneen vastakatseen ja hymyili perään. Nyt ukko näytti jo tympääntyneeltä, Styrmir virnisti ja katseli kuinka toinen poistui metsästämään uusia nuoria kiinteäpeppupoikia.

”Sä juot nopeasti ja paljon. Vaikka vaikutat saaneen jo tarpeeksi”, todettiin, ei kysytty. Toinen viittosi varmaan kolmatta juomaa, vaikka Styrmir oli ollut tässä vasta ehkä viitisen minuutin.
Vesilasi kohotettiin huulille, friikki joi siitä samalla kun katseli tanssijaa. Hetken jälkeen sinitukka nojautui baaritiskiä vasten, risti jalkansa ja vain katsoi. Yksinäinen piti silmiä kiinni, keinahteli hennosti nyt paikoillaan kun muut heiluivat reippaasti ripeämmin. ”Mitä luulet, miksiköhän se tanssii yksin?”, Styrmir kysyi. Jätkä lattialla oli reilusti paremman näköinen kuin moni täällä jolla oli seuraa.
Se näytti ihanalta. Ei erityisemmin juuri se poika. Vaan se että siinä se oli, yksin keinui. Muut ympärillä, mutta kuitenkin pojalla oli jotenkin oma tila siinä. Styr hymähti, tuskin poika edes tajusi edes enää missä oli ja mitä teki, nauttivan olostaan se kuitenkin näytti. "Hauska", Styrmir totesi ja kääntyi penkissään niin että istui nyt oikein baaritiskille päin.

”Ei vaan mahdollista, vaan tasa varmaa”, Vivian hymähti. Pystyssä hän ei tuonne asti pääsisi edes päänsä sisällä kuvitellen. Vivian vain tuijotti sitä tanssijapoikaa, joka eli aivan omassa maailmassaan tanssiessaan. Ja se teki tuosta vielä niin paljon kauniimman humalaiselle mielelle. Hän juuri ja juuri kuuli kommentin juomistahdistaan ja tajusi hymähtää sille.
”Juon mä itseni kuinka pahoihin vaan, mut korjaa aina joku talteen ennen kuin päädyn nukkumaan katuojaan”, pitkätukka totesi melko varmalla äänellä. Totta se oli ainakin tähän päivään asti ollut. Aina löytyi joku paikka selvitä huomiseen.
Katse ei vain tuntunut irtoavan nyt, kun tuijottamisen makuun oli jo päästy. Se vain tanssi ja tanssi luoden kuvitelman siitä, ettei se huolehtinut mistään ja että kaikki oli totaalisen hyvin. Pedonhuulille majoittui vino hymy, joka paljasti hivenen tämän viilattuja hampaita.
”Ehkä se tanssii vain tanssimisen ilosta sen kummemmitta syittä. Ehkä se ei halua kenenkään tanssivan kanssaan vain se tahtoo tanssia yksin, itselleen”, Vivian pohti ääneen vastauksena tuon sinitukkaisen esittämään kysymykseen. Kännifilosofian poikasta… Nice.
Tilattu juoma maksettiin baarimikolle ja sen juominen oli rauhallisempaa. Oikeastaan se pysyi ihmeen kauan vain siinä tiskillä. Pitkätukka rupesi nysväämään tupakkaa huultensa väliin.

”Etkö sä juo mitään? Mä voin kyllä tarjota”, Vivian tarjoutui käsittäessään, että se oli vettä, mitä tuo sinihiusinen kundi siemaili. No jo nyt oli outo, jos tuli vettä baariin juomaan… ”Vai meinaatko pitää ihan vesilinjan? Kuskina?”

Myös Styrmir hymähti, oikeastaan se oli enemmän tuhahduksen tapainen, mutta suunpielet nyökähtivät nopeasti hymyntapaista liikettä. Styr uskoi myös, että se olisi varma. Tuolta söheröpäältä luultavasti lähtisi tasapaino alta jo siinä vaihteessa kun yksi askel olisi siirtymässä baaritiskiltä pois..
”Kai sen kuuluukin olla niin”, sinitukka mumisi takaisin, vaikkei ollutkaan aivan varma mitä tuntematon oli sanonut, Styr oli ollut aivan liian keskittynyt ajattelemaan muuta.
Tarkemmin friikki kuunteli seuraavat sanat, odotetun vastauksen kysymykseen yksinäisestä tanssijasta. ”Voi olla, uskoisin samoin”, nyökättiin kohmeisesti, silti päättäväisesti ja Styr vilkaisi olan takaa vielä kerran tanssahtelevaa.
Samalla huomioitiin kun tuntematon asetteli tupakkaa huuliensa väliin, sinitukkainen pojannuorukainen nyrpisti nenäänsä, jätti asian kuitenkin siihen. Oli vain suurta kiusaa nähdä tupakka muiden kourissa kun itsekin alkoi tehdä mieli, onneksi Styr oli kuitenkin hyvin päättäväinen ja tyytyväinen siihen että oli lopettanut aikapäiviä sitten.

”En mä kuskina”, Styrmir naurahti ja tuijotti vesilasiinsa ”mut kyllä mä taidan pysyä ihan vesilinjalla joo.. kiitti kuitenki”, lisättiin vielä perään, pitihän toista kiittää kun oli kerta tarjoutunut tarjoamaan.
”Mä voin kyllä tarjota sulle vettä jos haluut iteki vaihtaa tosta tähän”. Ihan kun toinen muka vettä tahtoisi, humalassahan se oli ja varmasti tahtoikin pysyä siinä, eikös sen takia ihmiset yleensä baarissa ollut.

Styrmir kääntyi katsomaan toiseen huvittunut, vino hymy huulilla. ”Mä pelastin sut äsken, kai sä tiedät sen? sä oisit aamulla halunnu järsiä kätes irti jos olisit heränny sen papparaisen vierestä. Tai vähintää sun olis pitäny kuolla häpeästä”. Ilkeilyä se ei ollut, eikä Styr sitä edes tosissaan tarkoittanut, kuhan vain sanoi.

Ei sen välttämättä niin kuulunut olla, että sitä juotaisiin itsensä aivan räkäkuntoon ja herättäisiin sitten reippaasti itseä vanhemman miehen luota. Tai naisen, ei sitä koskaan tiennyt mistä heräsi. Ja ei niin väliksi ollutkaan, Vivian osasi antaa itselleen anteeksi panon jos toisenkin. Ja kyllä hän selvin päinkin katseli vähän millaisia ihmisiä sattui. Juuri välittämättä mistään muusta kuin tarpeellisista seikoista.
Sinitukkainen kundikin tokaisi uskovansa tanssijapojan olevan täällä niin kuin pitkätukka oli uumoillut. Niin kai se oli, tanssin taitava tanssija tanssi itsekseen, itselleen ja antoi muiden tahtoessaan katsella. Ei yhtään pahan kuuloinen tapa viettää iltaa. Vivianilta se ei onnistuisi ikinä, sillä hän oli melkoisen viinaan menevä ihminen ja ei sitä paitsi juurikaan osannut tanssia.
Tupakkaan saatiin tultakin ja hetken nappisilmäinen keskittyi vain polttamaan. Katse karkasi tanssijasta tähän sinitukkaiseen jolle hymyiltiin hieman. Vaikka ei tuo sitä välttämättä huomannutkaan. Sitä paitsi tämän pojan hymy oli kuin pedolla, siitä ei ottanut selvää oliko se hyvän vai pahantahtoinen. Asiaan vaikuttivat vahvasti viilatut hampaat, mutta smiley-lävistys taas pehmensi laskua jonkin verran.

Tuo ei kuulemma kuskia ollut, mutta kieltäytyi silti kohteliaasti vastaanottamasta tarjottua juomaa. Nyt tuolle suotiin jo hieman leveämpi hymy, kun jätkä vastaavasti tarjosi hänelle vettä.
”Ehkä mun pitäisi, ainakin joksikin aikaa. Mut en mä tiedä, saa nähdä. Hetken tässä vois olla juomatta mitään, ettei tuu ylös”, tummatukka mietiskeli ääneen. Kuulosti ihan fiksulta, vaikka pää aika sekaisin jo olikin.

Sinitukkainen ilmoitti virnuillen, että oli pelastanut juuri Vivianin sen vanhan ukon kynsistä ja kysyi vielä tajusiko pitkätukka tämän. Suupielet alkoivat kaartaa ylöspäin paljastaen paremmin alkukantaisin keinoin teroitettuja hampaita. Samaan tapaan, kun mitä afrikan heimokansoilla oli tapana. Hymy vaihtui pian nauruun, joka ei kuitenkaan kestänyt hirvittävän kauaa. Sen perään hymy palasi.
”En mä usko, että mua olis juuri sen kummemmin vituttanut, pikemmin varmaan se darra. Mulla ei oo hirveesti tapana katua sitä, kenen kanssa on tullut harrastettua ja mitä. Mutta kiitos nyt kuitenkin, ehkä mä tästä löydän vielä jotain silmää miellyttävämpääkin seksiä”, puheltiin virnuillen.
”Ai niin, vittu mä taas edustan, nimi on muuten Vivian”, pitkätukka esittäytyi, muttei kuitenkaan tarjonnut kättään toiselle. Se olisi voinut olla hiukan outoa tilanteen huomioon ottaen. Ja eihän hän muutenkaan ollut ottanut toiseen mitään fyysistä kontaktia, lukuun ottamatta sitä, kun tuo oli tökkinyt häntä alkuun.

ehh.. tökkeröintä ikin mut kerrankos näin X//

Tupakan haju saavutti Styrmirin, miten hyvältä se saattoikaan joskus tuoksua ja kuinka sitä osasi toisinaan kaivata.. poika työnsi vesilasin kauemmaksi ja nojautui käsiinsä niin, että ne peittivät myös nenänaluetta. Se auttoi eikä edes päällepäin näyttänyt siltä, että sinitukka oli tehnyt sen savun tai hajun takia.
Baaritiskin takana seisova työntekijä vilkuili Styrmiriä vähän väliä, ei sen takia että friikki olisi hyvää silmäruokaa, pikemminkin tuo piti tätä outona pelkän veden juomisen takia. Sitä ei ollut vaikea huomata, se oli ärsyttävää, mutta Styr vilkaisi vain kerran pitkään takaisin ja jätti sitten välittämättä. Tyhmää häntä oli tuijotella, paikassahan oli paljon oudompia tyyppejä kuin hän. Ja niin paljon mielenkiintoisempia, kuten yksinäinen tanssija, joka osasi olla kylläkin molempaa.

Kun vieressä oleva seuraa antava tuntematon puhui takaisin ja mainitsi siinä samalla jotain ylös tulemisesta, Styr nosti päänsä käsiensä suojasta, vilkaisi toista kuin tarkistaakseen oliko syytä pelätä.. mitään oksennuksia tämä sinitukkainen ei kaivannut, ei tänä iltana.
”Hyvä idea”, Styrmir hymähti ystävällisesti ja joi omaa vettään tyytyväisenä. ”Mä voisin vielä selittää jotain, että tää on terveellisempi vaihtoehto tai muuta paskaa, mut taitais mennä yli?”, tuo heitti perään leikkisästi.

Sinitukka nauroi lyhyesti ja katsoi toista nyt enemmän kiinnostuneena. ”Toivotaan niin”. Ja Styrmiriä kutsuttiin oudoksi ja friikiksi, mutta se varmasti johtui vain tämän pukeutumisesta ja pienistä yksityiskohtaisista oudoista tavoista..
”Styrmir”, esitteli tämäkin itsensä heti toisen jälkeen. Baarijakkaralla istuttiin nyt vinosti Vivianiin päin, vakavempi ilme kasvoilla ”suuttuisitsä jos mulla olis tässä nyt vesipyssy ja kastelisin sut?”.

Sinitukka painui pöydälle lähestulkoon makaavaan asentoon, joka oli oikeastaan aika huvittavaa humalaiselle mielelle. Aivan kuin se olisi ollut äärimmäisen väsynyt teini matematiikan tunnilla takapulpetissa. Vaan toisaalta, eipä ainakaan hänen matematiikan tunneillaan hirvittävästi väsyttänyt. Sen opettajan rintavarustus kuin tuntui elävän aivan omaa elämäänsä, joten siinä meni tunti jos toinenkin kepeästi tuijotellessa.
Nousihan tuon sininen pää sieltä käsien välistäkin, kai se sitten ihan tosissaan säikähti, että pitkätukka olisi tässä rupeamassa laatoittamaan ympäriinsä. Ei sentään, siihen olisi vielä matkaa. Ja hän muutenkin oksenteli harvoin kännissä, vain silloin kun tuli ottaneeksi reippaasti liikaa alkoholipitoista juomaa.
”Joo, älä mieluummin selitä”, Vivian nauroi toisen puheille vedestä. ”Ootko sä sitten joku absolutisti tai jotain?”, kysyttiin. Se ainakin selittäisi kattavasti sen, miksi tuo joi vain vettä, vaikka jätkää ei mikään estäisi ottamasta vahvempaakin.

Sinitukkaisen nimi oli Stymir, joka ei ihan kyllä kuulostanut täkäläiselle nimelle. Vaan mitäpä väärää siinä oli, San Diegossa nyt oli porukkaa ympäri maita ja mantuja. Useita ihonvärejä, useita kieliä ja useita eri kulttuureja. Sopi ihan hyvin Vivianille, ainapahan oli jännempää, kun oli paljon erilaisia persoonia ja muutenkin erilaisia juttuja ihmisissä. Ja niin päin pois. Ajatus alkoi mennä melko omituiseksi tässä kunnossa, vaan ei sekään hirvittävästi haitannut. Stymirin kysymys oli kuitenkin tiputtaa Vivianin baarijakkaralta omituisuutensa vuoksi. Tai siis… Se jotenkin vain poikkesi kaikesta puhutusta aika selkeästi. Petomies vain nauroi sille.
”En, mutta älä silti harkitse nakkaavas sitä vesilasin sisältöä mun päälle”, virnuiltiin. ”Mistä nyt yhtäkkiä tuollainen mielihalu tai kysymys?”

”En mä absolutisti”, Styrmir naurahti kuin hyvällekin vitsille, vaikka se ei ollut sitä lähelläkään. ”Kyllä mä käytän alkoholia”. Päivittäin oikeastaan. ”Joka ilta”. Ennen nukkumaanmenoa lasillinen kirkasta.. mutta sitä nyt oli ihan turha lähteä mainitsemaan, sillä tiedolla ei ollut mitään merkitystä. ”Mä en vaa juo julkisilla paikoilla”, Styr heitti vielä silmää vinkaten.

Vivian nauroi, vastasi virnuillen ja sinitukkainen hymähti myös. Ei hänen mieleensä ollut tullut kertaakaan tyhjentää vesilasia toisen päälle. ”Mietin vaan..” Styr kohautti olkiaan vähän tyhjänoloisena ”..mulla oli vesipyssy kun mä olin viimeks baarissa, ajattelin vissii että ois kiva kastella yks tyyppi ja se saattais piristää sitä. Mut sehän tietty vaa suuttu. En tykänny siitä. Joten lähin himaa”.
Ja sitten Styrmir oli kastellut Almiran kotiin päästyä, ihan vain koska toinen oli ollut ärsyttävä eikä hoitanut edes omaa osuuttaan tiskeistä.
Mutta Vivian oli varmaan ihan jees, rento tyyppi kun ei suuttuisi pienestä leikistä. Kuka sellaisesta suuttuu? no Almiran ymmärsi, mutta ei sitä toista.. ”Se hemmo ei ollu edes ylihienosti pukeutunu tai mitää, ei sen ois tarvinnu loukkaantua, tiedäthän..”, Styr puhui ääneen mutta taisi enemmän puhua nyt itsekseen. "Oliko se muka jotenki ilkeää?"

”Ei mulla nyt oo vesipyssyä, se oli vaa sellanen vahinko viimeks että sattu olla mukana.. ei tartte huolestua”

Sinitukkainen kundi nauroi absolutisti kysymykselle, mihin Viviankin sitten virnuili. Olihan se nyt huvittavaa kysyä sellaista, jos toinen ei kerta ollut. Tai ainakin ajatus kuulosti hupaiseen nuppiin hyvin typerältä ja pisti hymyilyttämään. Tai sitten se oli tuon pojan nauru, joka oli ihan mukavanlaatuinen. Tuo kertoi myös juovansa päivittäin, muttei julkisesti, plus iski silmää. Hämäävän häkellyttävän… outoa… ja ihan kivaa oikeastaan, Vivian hymyili hämmentyneenä.
“Mä… en nyt ihan ymmärtänyt”, hän nauroi sipaisten korvasta taa kasvoilleen karkaavan hiuskiehkuran. “Et sä vissiin kuitenkaan alkoholisti ole? Ja miksei julkisilla paikoilla? Edes, vaikka kaikki muut olis humalassa? Sä oot outo. Se on aika söpöä”, jätkä nauroi, tietämättä edes itse, miksi äänessä oli se naureskeleva sävytys.

Toinen selitti sitä vesipyssy tapausta, jossa pitkätukka jollain ilveellä saattoi pysyä mukanakin. Tai ainakin hän niin luuli, eli niin saattoi olla… Ihan hyvin… Ehkä, mahdollisesti. Eli ei.
“Eihän se ollut ilkeetä, kun et sä sillä mitään pahaa vissiin meinannu. Ihmiset ottaa vaan kaiken nykyään niin vitun tosissaan ja se on kinda rasittavaa. Vaan mitäpä niillä, turhia sellaset, life is gold, jos sen osaa ottaa oikein...”
Kundi lisäsi myös, ettei tuolla ollut nyt vesipyssyä matkassaan, joten siitä ei tarvitsisi kantaa huolta. Friikkijätkä vain nauroi.
“Kyllä sä saisit mut kastella vesipyssyllä, jos siltä tuntuis. Ei väliä, en mä siitä suuttuis… Ei hulta”, jätkä sanoi taas, toistellen humalaisen ihmisen tapaan. Aika yleistä, kun oli päissään, tyypille kuin tyypille.

Katse osui taas johonkin mieheen, josta ei osattu sanoa oliko se nyt hyvännäköinen vai ei. Oletettavasti ei, mutta ok näillä promilleilla. Se tuijotti, joten pakkohan sille oli silmää iskeä. Että hän olikin humalassa hirveä flirttihoro… Ihan hyvä, ettei sattunut seurustelemaan, ties mitä siitäkin sitten olisi seurannut. Draamaisia eroja vissiinkin.
“Onko sulla tyttöystävää? Tai vittu, oikeestaan varmaan poikakaveria, kun satut olemaan tällases paikassa… Tai jotain… Suhdetta tai muuta riippakiveä, ya Konow…”