What tea would you prefer today, miss Minnie?♥

//Lumene ja ihunainen Daisy~♥

Perjantai-ilta..
Johan sitä olikin odotettu taas viikon verran, perjantai oli tytölle jokaisen viikon odotetuin tapahtuma, mutta se ei suinkaan johtunut siitä, että viikonloppu alkaisi silloin, vaan koska pinkkipään ystävä tulisi perinteisille teekutsuille, eli P&P kuten he olivat sen nimenneet(tarkoittaa pinkkiä perjantaita).
Kyseinen ystävä oli Daisy Corey, ainut ihminen joka on koskaan päässyt Lamiaa lähelle, hänen panssaroidun ulkokuorensa lävitse.

Friikkityttö järjesteli näille teehetkille varattua huonettaan, se oli teeman mukaisesti sisustettu lapsekkaasti ja pääväreinä olivat pinkin eri skaalat, lisänä valkoiset pitsiverhot, viktooriaanisesti kuvioitu vaaleanpunainen tapetti tummemman pinkillä maalatut kuviot, suloinen pieni pöytä oli keskellä.
Sen ympärillä oli 6 tuolia, kaksi oli varattu heille ja lopuilla istui pehmonalleja, ihan vain koristeena.
Samanlaisia oli ripoteltu ympäri huonetta. Posliininen teeastiasto odotteli keittiössä vain käyttöönottoa.
Daisy oli yleensä se joka leipoi leivonnaiset joten teenkeitto jäi yleensä Lamian osaksi,
vuorotellen hankittiin video siihen mukaan viihdykkeeksi, tällä kertaa oli friikkitytön vuoro joten ennen suihkuun menoa hän viritteli Disney-channelin valmiiksi,
mitäpäs muuta tyttöset katsoisivatkaan kuin Mikki ja Minni Hiiren seikkailuja?

Kaikki oli valmiina, nyt vain pitäisi odotella kun scene saapuisi paikalle joten Beaud lähti käymään suihkussa, pesemään koulumeikit pois.
Koiranputkea työntävien vanhempien lisäksi Daisy on luultavasti ainuita ihmisiä, jotka ovat nähneet tyttösen ilman meikkiä ja sekin on harvinainen näky.
Pinkkipää seisoi kuuman suihkun alla ja antoi veden piiskata kalvakkaa ihoaan kunnes meikit valuivat pisin kasvoja, meikinputsaus-tököttiä kyllä kului tässä taloudessa ihan kiitettävä määrä.
Puhtaaksi tultuaan mentiin omaan huoneeseensa pukemaan ja hiukan meikkaamaan, mutta vain kevyesti.

Kello hänen seinällään näytti ilta kuutta.
''Miss Minnien pitäisi tulla pian..'' todettiin ääneen lemmikkirotta Ronnielle joka möllötteli kaikessa rauhassa hänen peilipöytänsä vieressä.
Kun lopputulos näytti hyvälle siirryttiin hiusten kimppuun ja niissä sitten kesti.
Vaikka Lamia olisi missä muussa tahansa huithapeli niin hiuksille hän pyhitti aikaansa niin paljon kuin vain kykeni, tosin hänellä ei olisi kauaa enää aikaa, sillä Daisy oli yleensä aika tästämällinen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tulos oli hyvä.
Vielä asukokonaisuus päälle niin hienoa!
Nyt friikki oli valmis ja hän voisi mennä keittiöön laittamaan teeveden kiehumaan.

//Joo tuli vähän shaiba kun silmät sirittää...

//Miss Minnie is here ♥

Vihdoinkin! Kauan odotettu perjantai, jota oli odotettu aina edellisestä perjantaista asti ja yhtä hartaasti niin kuin aina. Mutta ei sen vuoksi, että pääsisi kännäämään ystävien kanssa tai että voisi lähteä vinguttamaan luottokorttiaan miljooniin kauppoihin ja ostamaan turhaa vaatetta, jota ostetaan lähinnä hetken mielijohteesta.
Ehei! Tämä ilta oli aivan yhtä erityinen kuin edellinenkin. P & P teekutsut olisivat jälleen ja Daisy näkisi parhaan ystävänsä Mr. Mickeyn, jonka näkeminen koulussa oli tällä viikolla jäänyt melko vähäiseksi kaikenlaisten kiireiden sun muiden takia.

Pinkit muffinit muhivat uunissa, pinkki kakku oltiin juuri saatu viimeisteltyä jonka koko ei kyllä ollut mikään kovinkaan suuri, mutta tekemisessä oli mennyt ties kuinka kauan, sillä koristelu oli niin helvetin tarkkaa Daisylla. Kaiken oli oltava just eikä melkein, niin kuin toisinaan tavattiin sanoa.
Muffinten kypsyessä uunissa, tanssahteli Daisy yläkertaan omaan huoneeseensa ja heitti kouluvaatteet yltään, suoraan sängylle, ja suunnisti suihkuun pesemään itsensä pienestä hien pahasesta, jota oli ilmestynyt kaikenlaisten herkkujen tekemisen yhteydessä.
Suihku tuntui hyvältä. Niin hyvältä, että hän olisi voinut jäädä asumaan sinne, mutta jos hän niin tekisi, ei hän ehtisi ajoissa teekutsuille ja Mr. Mickey suuttuisi siitä pahemman kerran. Suihku suljettiin ja iho kuivattiin. Hiuksia alettiin kuivailla ja kihartaa kihartimella nopeaan tahtiin, samalla mietittiin, minkälaiset meikit sitä laittaisi.
Kun hiukset olivat valmiit, oli meikkauksen vuoro, joka kävi käden käänteessä tältä tytöltä. Olihan Daisy suorastaan ammattilainen meikkaamisessa, kun oli oikein päässyt äitinsä nassua kaunistamaan ja isosiskonsa, joka oli hyvin nirso ja vaativainen naisen alku.

Kaapista kaivettiin mekko, joka puettii nopeasti ylle, varoen kuitenkin tahrimasta sitä kasvoihin, jotka olivat vasta meikatut ja siksi erittäin vaaralliset viattomille mekoille. Hiuksiin laitettiin vielä rusetti ja siinähän se. Nyt hän olisi valmis!
Alakerrassa uuni kilahti sointuvasti ja scenetyttö hyppelehti höyhenen kevyesti alakertaan ottamaan muffineita uunista ja koristelemaan niitä parhaansa mukaan kauniilla, pinkillä koristetahnalla.

Eipä aikaakaan, kun kaikki oli valmista. Kakku, muffinit ja muut pinkit herkut laitettiin pinkkiin eväskoriin ja pehmolelu otettiin kainaloon. Eteiseen asteltiin rivakkain askelin ja ovi avattiin rivakasti, joka melkein unohtui auki, mutta onneksi tyttö muisti sen ennen kuin säntäsi juoksuun ja kääntyi takaisin sulkemaan sen. Oven suljettuaan hän lähti viipottamaan kohti Lamian kotia mielenkiintoinen asukokonaisuus yllään.

Meni ehkä noin vartti tai enemmän, kun tutunnäköisen talon luokse päästiin ja oven ovikelloa pimpotettiin pirteään tahtiin (varmaankin joku daisyn keksimä sävellys) niin kauan, kunnes ovi avattaisiin. Ja totta vie hän jaksaisi soittaa sitä niin kauan kuin oli tarvetta, vaikka koko illan, sillä se oli hauskaa. Ehkä hän sai siitä jotain kiksejäkin?

Vanhan ajan-tyylinen pannu vislasi kovaa ja korkealta, merkiksi siitä, että veso kiehui. Jotta tuo inha ääni laantuisi, mr. Mickey hyppelehti kevyin askelin hellan eteen ja nosti sen pois siitä, ääni oli niin kamala, että hän halusi saada sen mahdollisimman nopeasti pois, joten tyttö ei ehtinyt ottaa patalappua käteensä, huonompi homma koska nyt ja pudotti nopeasti pannun hellan vieressä odottavalle aluselle, kättä kuumotti, mutta onneksi se ei ollut palanut.
Teet olivat ensimmäisessä kaapissa, eikä tässä taloudessa kannatettu earl greyn pussi-teetä, vaan perinteisesti hyvälaatuisia teelehtiä, suodatin siihen tosin tarvitaan ja se on aikaavievämpää, mutta haittaneeko tuo.
Lamia laitti teelehtiä suodattimeen ja sen pannuun likoamaan.
Kello tikitti keittiötilan seinällä ja Lamia lähti haahuilemaan taloonsa, varmistaakseen, että kaikki oli varmasti hyvin, nyt kun harvinaisesti hänellä olikin luppoaikaa, sillä yleensä se meni niin, että tytöllä oli hirmuinen kiire saada kaikki valmiiksi, ennen Minnien tuloa..

''Ding,dong...Ding,Gong..Ding, dong--''

Kello soi ja Mr.Mickey lähti sipsuttamaan nopein askelin kohti ovea, kukas muukaan se siellä olisi kuin hänen rakas Miss.Minnie, hänellä kun ei usein vieraita käynyt ja harvemmin kukaan pimputteli hänen ovikelloaan noin innokkaasti.
''Rakas miss.Minnie!'' hän huudahti iloissaan ja halasi tätä sellaisessa kulmassa, ettei tämän nalle saatikka leivonnaiskori tippunut, mikä oli hieman hankalaa, koska molemmat veivät aikalailla tilaa Daisyn sylistä.
Pinkkipää kehotti brunettea tulemaan sisälle ja teki tilaa toiselle, sulki samalla ovenkin tämän perästä, sillä olihan toisella syli täynnä tavaraa.
Koko eteisen täytti herkullinen leivonnaisten tuoksu ja tuoreen teen aromit leijailivat keittiöstä, ah täydellistä.


Molemmat kävelivät teehuoneeseen, Lamia tosin koukkasi keittiön kautta ja laitti pannun teeastiaston viereen joka lepäsi hopeisen tarjottimen päällä. ''Miten voit tänään miss.Minnie?'' Kysyttiin myhyillen ja tarjotin laskettiin pöydän keskelle.
Tyttö istui idän puoleiselle tuolille ja nosti sirosti pannun kädellään Daisyn teekupin ylle ja kaatoi tälle, muttei ihan täyteen, sillä yksi asia piti vielä varmistaa ''Jätetäänkö maitovara?''

Kyllä Daisy sai jonkin aikaa rimputtaa ovikelloa, kunnes askeleet kuuluivat oven takaa ja se avattiin. Ennen kuin hän ehti avata sanaista arkkuaan, oli jo friikki halailemassa häntä. Tummaverikköä suorastaan harmitti, ettei hän pystynyt halaamaan yhtä innokkaasti, tuskin edes pystyi vastaamaan halaukseen, sillä kädet olivat ikävä kyllä varattuina.
"Hehee, hei Lamia", sai scene tyttö sanottua ja odotti kärsivällisesti, jotta toinen olisi saanut halaukset halailtua.
Eipä siinä aikaakaan mennyt, kun punahiuksinen hujoppi (ainakin Daisyyn verrattuna) päästi hänet otteestaan ja kehotti tulemaan peremmälle, johon vastattiin kohteliaasti kiittelemällä ja tehtiin työtä käskettyä.
Kengät riisuttiin vaikeimman kautta, ilman käsiä, mutta tyttö ei suostunut luovuttamaan pehmoleluaan ja eväskoria Lamialle. Ehei, hän itse kantaisi sen kunniakkaasti loppuun asti!
Ensimmäinen kenkä saatiin pois jalasta...... Sitten toinen. Kengät siirrettiin sivummalle oven edestä yhden jalan varassa taiteillen.
"Mä meen jo edeltä. Tuu sit perässä", huikkasi Daisy ja lähti suunnistamaan teehuoneen suuntaan. Oli kerrassaan mahtavaa, että Lamialla oli oikein oma teehuone! Hänkin haluaisi sellaisen, mutta vanhemmat eivät olleet koskaan innostuneet asiasta, olihan Daisy ainut, joka joi teetä koko taloudessa.
Muut mokomat joivat kahvia! Hyij!

Tyttö meni istumaan valmiiksi pöydän ääreen, tarkastellen samalla katseellaan pöydän kattauksia, jotka olivat täydellisesti toteutetut. Enää vain puuttuivat naposteltavat tyhjyyttä ammottavilta astioilta. Pinkki eväskori nostettiin syliin ja sen sisällä odottelevia, kauniita leivoksia alettiin siirtää pöydälle, joka alkoi näyttää ihanan rikkaalta ja vastustamattomalta. Viimeisenä silauksena oli kaunis kakku, jonka koristelemiseen hän oli käyttänyt kaikista eniten aikaa ja vaivaa, ja siitähän huomasikin sen. Kaikki oli niin täydellistä!
"Hyvin, hyvin, entäs sinä?" kysyttiin sitten kohteliaasti toiselta. Scene kun ei välittänyt niinkään puhua itsestään, sillä ei hänen elämässään oikeastaan ollut koskaan tapahtunut mitään mullistavan suurta, josta olisi ehdottomasti kerrottava muille. Olihan hänen arjessaan kaikkea makeaa ja ihanaa piristyksenä, mutta ei niistä nyt niinkään tarvinnut kertoa.
"Totta kai", tyttö tajusi vastata ja asetteli pehmolelunsa istumaan tyhjälle tuolille, taputtaen pienesti sen päätä, kuin kehuakseen toisen kuuliaisuutta.
"Kokeilin tänään yhtä isoäidin reseptiä ja toin niitä muffineja vähän tännekin. Maista, ehkä ne on hyviä. En ite oikeen kerenny maistaa.." ja näin alkoi pinkki perjantai teekutsut, jotka tyttö usein aloittikin kertomalla päivän tapahtumista, vaikka eiväthän ne mitenkään erikoisia olleet.

Tummahiuksinen neitokainen oli syli täynnä tavaraa kuten aina P&Pnä, tämän korista leijaili ihanien leivonnaisten tuoksu ja toisessa kädessä oli iso pehmolelu, ja mekko oli kuin jostain prinsessakirjasta, niin Daisyn tyylistä, hymyiltiin hiukan itsekseen.
Lamia meinasi jo alkaa kyselemään pärjäisikö toinen kun tämän kenkien pois ottaminen näytti hieman..vaikealta, mutta näköjään tämä siitä selvisi ihan hyvin, ei edes huojunut kovinkaan pahasti!
Daisy ilmoitti menevänsä edeltä ja sopi vallan mainiosti, saipahan friikkityttönen tarkastaa, että posliinit olivat hyvin, hän kun käytti niitä nyt ensimmäistä kertaa.
Niimpä hän saapuikin hopeisen tarjottimen kanssa jossa oli kaksi teekuppia ja pannu, josta leijaili vieno teen tuoksu, hän laski ne pöydälle ja istui itse tuolille, ennen kuin ryhtyi kaatamaan teetä.

''Selvä on'' ja hän ryhtyi kaatamaan itselleen teetä, tyttö oli tottunut juotaan teensä englantilaisittain, eli ilman sokeria ja maitoa, mutta sitruuna teekupin reunalle. Harmi, mutta hän oli unohtanut ostaa sitruunaa, minun pitäisi muutenkin käydä kaupassa, hän tuumi itsekseen ja laski pannun pöydälle.
Daisy selitteli innotuneena uudesta muffini-reseptistä jota oli kokeillut, tuo ainainen höpsö... Sitä sorttia joka piti enemmän tekemisestä kuin syömisestä. SYöminen yleensä jäi sitten Lamian osaksi, hän hymyili hiukan kun kuunteli toisen iloista puheensolinaa.
''No, voisinhan minä maistaakkin'' tokaistiin samalla kun hän ojensi kättään kohti leivonnaisia, mutta Ronnie, Lamian kuriton rotta hyppäsikin tuolin karmilta pöydälle ja kaappasi mukaansa yhden muffinsin, ''hyi sinua possu!'' Lamia torui huulet töröllään ja katsoi tämän musta-valkoisen otuksen perään kun se kipitti häntä viuhuen jonnekin piiloon syömään sotasaalistaan. Päätä pudistettiin ja tyttö nappasi sen missä oli eniten kuorrutusta (tai ainakin näytti siltä). Hetken aikaa sitä ihailtuaan tyttö haukkasi palan.
''mmhh,hherkullsita!'' hihkaistiin suu täynnä pullaa.

Ne todellakin olivat ihanan makuisia, friikki totesi, että varmaankin vaatii Daisya jättämään jäljelle jäävät herkut tänne ja hän söisi niitä koko päivän.
Kunhan hän oli saanut ahmittua pinkin herkkupalan hän nuolaisia huulensa puhtaaksi ja kiinnitti taas katseensa Daisyyn.
''Arvaa mitä, onnistuin opettelemaan mikki hiiren kerhotalon tunnusmusiikin! eihän se tietenkään kuullosta samalta, mutta kuitenkin, tahtoisitko kuunnella?'' Sinisilmä kysyi kisuhymy huulillaan.

Daisy katsoi ihmeissään kun Ronnie hypähti pöydälle omalta tuoliltaan ja kahmaisi suuhunsa yhden muffinin, vielä sen parhaimmin onnistuneen, ja karkasi sitten sivummalle syömään sitä.
"Ei hätää, mun kissat tykkää kans tehdä noin. Tosin vaan kalalle", kertoi scene naurahtaen huvittuneesti ja näytti mietteliäältä mainitessaan kalasta.
Niin. Kissoille ei tainnut oikein makea maistua, toisin kuin Ronnielle. Niille kelpasi vain liha. Maitoa tai kermaa niille ei annettu, sillä oikeasti kissan vatsa ei kestä sitä, vaikka piirretyt antavat toisenlaisen mielikuvan.
"Kerrankin Nana ja Nani varasti yhteistuumin äidin kanankoiven ja vei sen sivummalle. Äiti suuttui ihan kamalasti, samoin iskä ja Rianna, mut Jackie vaan nauroi", aloitti tummahiuksinen tyttö toisen tarinan kertomisen.
Voi mikä hölötäti hän onkaan!
"Jackie on kyl kauheen reilu. Jos se ei olis mun isoveli niin menisin heti sen kanssa naimisiin ja hankkisin viisi lasta ja suuren omakotitalon ja alkasin leipuriks ja ja..." tyttö selitti huvittuneena, ja hänen selityksistään huomasi, että hän olikin jo ajatellut pitkälle tulevaisuuteen, mikä ei sinänsä ollut kauhean yleistä Daisyn kohdalla, joka ei usein ajatellut kuin korkeintaan puolen vuoden päähän.

Friikille hymyiltiin leveästi, kun tämä kehui scenen vaivalla tekemiä muffineja herkullisiksi, mutta niinhän Lamia aina sanoi. Mutta se puolestaan nosti tummatukkaisen itsevarmuuden pilviin asti.
"Mä voin jättää ne tänne. Tein vähän liikaa kun innostuin leipomaan, niin kotona on vielä vaikka kuinka paljon niitä", neiti huomautti ystävällisesti toiselle ja päätti lopultakin koskea tekemiinsä muffineihin, joita ei ollut vielä päässyt lainkaan maistelemaan.

Mokoma läskipulla rotankuvatus! Laihdutuskuurille mokoma pitäisi laittaa! Sehän oli jo melkein ilmapallon kokoinen, hittolainen ja vielä varas.. Phyi, phui. Lamia pudisteli päätään ja katseli tuimasti Ronnien perään niin kauan kun Daisy alkoi taas puhua jollon automaattisesti friikkitytön katse kiinnittyi tähän kuten myös kaikki huomio, hän hymyilikin hiukan. ''Mitäs leivot niin hyvin~'' hän sanoi kehuvalla äänensävyllä.
Scenetyttö alkoi innokkaasti selittää miten hänen kissansa olivat varastaneet äidin kanankoiven, nukketyttö nojasi päätään käteensä ja katseli pieni hymy huulillaan kuinka toinen selitti maat ja mannut kuin ehtymätön papupata, hänellä harvemmin oli muuta keskustelukumppania kuin Daisy. Tietenkin se oli friikin oma valinta, mutta kuitenkin hän olisi voinut kuunnella toisen pölinää vaikka kuinka kauan. Hänellä harvemmin oli mitään erikoisempaa kerrottavaa, yksin kun asui eikä harrastanut mitään..
Laillista siis.
Ja Lamia tiesi vallan mainiosti mitä mieltä miss Minnie oli hänen varastelustaan, ei pitänyt siitä sitten ollenkaan, mutta miten liikuttunut tyttö olikaan ollut kun Daisy halusi edelleen olla hänen ystävänsä kuultuaan tämän salaisuuden. Tuo tummatukka oli samantien saanut pinkkipään täyden luottamuksen ja varjelun. Jos joku tekisi jotain hänen rakkaalle Minnielleen se henkilö saisi kärsiä helvetin kaikki kolkat..

Muffini, sitten toinen ja vielä kolmaskin katosi suoraan tytön suusta alas, ties kuinka paljon hän olisikaan niitä voinut ahmia. Luultavasti niin monta, että maha oli haljeta.
Hihhi, Daisy lupasi jättää korillisen herkkuja hänelle, hyyvä juttu. Nyt hänen ei tarvinnut pyytää, mutta harmikseen hänen ystävänsä ei vastannut soittokysymykseen, mutta ei sillä ollut mitään väliä. ''Ota sinäkin nyt edes yksi, et ole kuitenkaan maistanut niitä vielä ollenkaan.'' Hän kyllä tiesi millainen Daisy oli.
Friikin suupielet olivat varmaan täynnä pinkkiä kuorrutetta joten hän otti pienen vaaleanpunaisen servetin pöydältä ja pyyhki suunsa siihen.
''Haluatko katsoa televisiota rakas miss Minnie?'' odottava katse siirtyi tummatukkaan.

"En mä viitti, ainakaan vielä", vastasi Daisy friikin kehotukseen ja hymyili aurinkoisesti.
Aivan, toinenhan oli ehdottanut, että voisi soittaa hänelle kappaleen, jonka oli juuri oppinut soittamaan. Ja vieläpä kappale joka liittyi Mikkiin ja Minniin!
"Ihan ekaks sä saat soittaa mulle sen kappaleen, jonka oot harjotellu", annettiin ensimmäinen määräys ja nallekarhu kaappaistiin viereiseltä tuolilta syliin. Totta kai hänen sylissään oli nallen mukavampi istuskella kuin tuolilla.
Scene otti paremman asennon istuen tuolillaan ja risti jalkansa, mutta antoi sitten toisen jalan tipahtaa pois toisen jalan päältä, sillä hienon naisen istumatyyli ei oikein tuntunut iskevän. Ei hän nyt niin hieno neiti ollut, vaikka äiti olikin niin opettanut. Nyt hän ei kuitenkaan ollut sukulaisten luona, vaan Lamian, Lamian joka ei tuomitsisi häntä sellaisena kuin on eikä hän tuomitsisi toista.
Näin se ystävyys rullasi.

Tyttö alkoi jo pohtia, että olisi tietysti voinut ottaa mukaansa Disneyn Kolme muskettisoturia elokuvan, sillä siinähän seikkailivat Aku, Hessu, Mikki, Minni, Iines ja Heluna. Ei noilla muilla henkilöillä ollut niin väliä elokuvassa, mutta totta kai oli pakko nähdä Mikki ja Minni vauhdissa, romanttisessa komediassa!
Niin, aikuisten tylsät jutut eivät tälle neidille kelvanneet. Ei hän ymmärtänyt niiden huumoria ja ylipäätään juonta, ei niissä kun tuntunut olevan mitään tolkkua. Aina vain jotain tylsiä suhdesotkuja ja kolmiodraamaa joka oli jo niin vanha ja kulutettu juttu!

Ah, Daisy pieni muistikin hänen soittopyyntönsä ja iloisesti hymyillen friikkineito nousi pöydästä ja lähti hakemaan punaruskeaa viuluaan jonka kanssa sitten palasi ja hetken aikaa kertasi säveltä mielessään ennen kuin alkoi soittaa ja antoi pirteän viulunsoiton täyttää huoneen.
Lamialla oli niin sanottu paha tapa alkaa laulaa samalla kun soitti joten nytkin tytön huulilta lipesi kauniilla äänellä soittamansa kappaleen lyriikat;

M-I-C-K-E-Y M-O-U-S-E

It's the Mickey Mouse Clubhouse.
Come inside, it's fun inside.

It's the Mickey Mouse Clubhouse roll call!

Tietenkin mikki hiiren kerhotalon tunnuskappale oli kyseessä, suurinta osaa saattaisi kappalevalinta naurattaa mutta kumpaakaan pinkissä huoneessa olevaa tyttöstä ei suinkaan.
Pinkkipää soitti kappaleen loppuun toivoen, että toinen olisi pitänyt siitä ja laski sitten viulun varovasti lattialle ja käänsi katseensa Daisya päin odotellen arviota miten oli pärjännyt, vain tämä scene tyttö sai kuulla hänen soittoaan saati sitten lauluaan, yleensä se meni vielä niin että hän lauloi vain suihkussa ja kun tiesi olevansa yksin, vaikka Lamialla olikin loistava lauluääni.

Kuka typerys tarvitsi jotain Amelieta saatikka sitten Twilighta, disney-elokuvat olivat niin paljon parempia sekä viihdyttäviä! Siro käsi ojentui koria kohden ja otti leivoksen vieden sen huulilleen.
Namm.. Näitä oikeasti voisi syödä vaikka kymmenen peräkanaa, ainakin Lamian mielestä.

''Haluaisitko sinä katsoa nyt sitä elokuvaa?'' Friikki kysyi tummatukaltaan eikä istuutunut alas siltä varalta, että nyt alkaisi kauan odotettu elokuvatuokio. Ronnie kipitteli uhkaavasti taas koria kohden mutta toruvalla äänellä tämä toruttiin kauemmas ja sokerihampaan kolotuksesta kärsivä rotta joutui lannistuneena muuttamaan kurssia ohti olohuonetta.

tän pelin voi laittaa lukkoon.