It's day that I'll never miss

Ensin herätessään Alex oli ajatellut tämän olevan hyvä päivä – tuo heräsi kahden timmin, blondin neitosen keskeltä. Vaatteensa päälleen puettuaan ja varmistettuaan, että kännykkä ja lompakko olivat mukana, oli poika poistunut asunnosta. Kello oli näyttänyt noin viittä aamulla, mutta tuo ei halunnut vastata mihinkään kysymyksiin tai pitää krapulaisten likkojen hiuksia noiden oksentaessa. No, kuitenkin kun Alex oli päässyt ulos kerrostalosta tuo tajusi olevansa aivan toisella puolella kaupunkia. Hetken kiroilun jälkeen tuo lähti nöyrästi kävelemään kotia päin, sillä ei todellakaan aikonut käyttää ryyppäys- ja vuokrarahojaan taksiin! Tuntia myöhemmin poika ei ollut lähelläkään kotia, joten tuo tilasi taksin. Melkein tunnin hurjastelun jälkeen, taksi jopa löysi kerrostalolle ja kyyti maksoi lähes yli viisikymppiä! Hyvästi ryyppäys ja heipä hei triplavuorot! Vitutuksen huipentumaksi pääsi se, että juuri kun Alex kaatui sänkyyn herätyskello alkoi ulvomaan viimeistä päivää. Viimeistään ulvonta laukaisi kamalan päänsäryn ja hiuksensa poika meinasi repiä, kun huomasi että olikin maanantai ja työvuoro alkaisi puolen tunnin päästä. Parkkipaikalla tuo sitten huomasi lommon autossaan! Upeassa, mustassa Chevyssä oli ikävä lommo matkustajan puoleisessa ovessa. Se oli varmasti sen typerän bruneten syytä, joka repäisi oven ikävästi aina auki! Alexin matka oli jatkunut kiroillen ja jatkunut samaa rataa työpaikalla, kun joku neljäkymppinen mummo oli tullut neuvomaan mekaanikkoa, vaikkei itse tajunnut asiasta mitään. Poika oli kohteliaasta haistattanut mummolle paskan ja käskenyt tuon painumaan nypläämään pitsiä. Tästäkös mummo oli valittanut Alexin pomolle, jolta tuo sai kunnon haukut. Kiitos vain. Työvuoron loppuessa kolmelta poika oli ajanut kotiin, keittänyt kahvit ja nukkunut pari tuntia.

Kerratessaan helvetinmoista päiväänsä Alex siemaisi uudelleen kaljaansa ja nojautui baaritiskiin väsyneenä. Tuo oli suunnannut kantapaikkaansa, sellaiseen pieneen räkälään hukuttamaan vitutustaan. Baarimikko, Tom katseli vain nuorukaisen juopottelua. Alexin niin sanottu kantapaikka oli syrjässä oleva, pienehkö baari jossa kävi lähinnä vain vanhat ukot ja muut paikalliset juopot. Poika kävi täällä vain silloin, kun ei etsinyt naisseuraa tai koki vain maailman kääntäneen selkänsä. Tuolla oli yllään farkut, tumma t-paita ja ajan kuluttama ruskea nahkatakki.

# Nora & Mimi. Pssssssssst, näyttää tältä

+ aww♥ voi poikaparka♥ ja mimi näyttää tänään tältä :> +

Mimosa tömisteli sisään baariin kuin myrskyn merkki. Hän naksutteli sormiaan ja mulkoili ympärilleen raivoissaan. Jos joku sanoisi yhdenkin väärän sanan, kalusteet lentäisivät ja nyrkit heiluisivat. Tytöllä oli korkokengät, mutta niistä huolimatta hän pyyhälsi kunnioitettavaa vauhtia baaritiskille.
"Olutta saatana ja heti", Mimi sähähti iskien pienellä, useilla suurilla sormuksilla koristetulla nyrkillään pöytään. Miksi normaalistikin ärhäkkä tyttö oli kuin persauksiin ammuttu karhu? No, ensinnäkin hän oli ollut yön poissa kotoaan, joten kun hän oli vaivautunut menemään adoptioperheensä luo vain syömään, hänelle oli huudettu pää punaisena. No siitähän rastapää oli innostunut ja heittänyt keittiönpöydän ympäri, raivonnut niin että hänen adoptiosiskonsa olivat kyyristyneet ja kipittäneet huoneisiinsa arasti. Lopulta hän oli paiskannut lautasen päin seinää, napannut tavaransa ja lähtenyt puhisten keskustaan.

Keskustassa pyörittyään tyttö oli polttanut ketjuna tupakka-askinsa tyhjäksi, ja lopulta rauhoittunut hiukan. Sitten hän oli kuitenkin saanut raivarin siitä, kun hän sai sakot marketissa kun unohti feikkipaperinsa kotiin ja yritti ostaa tupakkaa eikä häntä uskottu tarpeeksi vanhaksi. Sitten jotkut puutteessa olevat humalaiset, keski-ikäiset kaljamaha-ukot olivat tulleet vonkaamaan häneltä, ja Mimosan oli täytynyt vaihtaa baaria.
Nyt tyttö oli päätynyt johonkin pahaiseen räkälään, mutta kieltämättä se kuvasti hyvin hänen mielialaansa. Vaikka sää riitelikin kovasti sen kanssa, sillä ulkona oli hyvin lämmin ja kaunis ilma. Samapa se, säällä mitään väliä kunhan hän saisi päänsä täyteen ja yöksi jonkun sängynlämmittäjän. Tai no edes sekään ei olisi pakollista, voisi hän ryypätä ilman seuraakin, sitäpaitsi olisi hyvin todennäköistä ettei kukaan uskaltaisi lähestyä häntä.

Rokkari sai oluensa nopeasti baarimikolta joka katsoi häntä pitkään kun tyttö vain paiskasi äristen ja muristen rahansa tiskiin ja mennä rymisteli nurkkapöytään joka valitettavasti ei ollut varjoisa vaan joku helvetin älyvapaa idiootti oli sijoittanut lampun juuri nurkkapöydän yläpuolelle. No ainakin kaikki näkisivät hänet.
Kun Mimosa siirsi tuoliaan, sen jalat hankautuivat ilkeästi kirskuen lattiaan mutta siitä välittämättä hän rysäytti laukkunsa lattialle ja istahti. Hän joi hyvin pitkään oluestaan, sai tyhjennettyä tuopin suunnilleen puoleen väliin ja hautasi sitten kasvonsa pöytään. Hän yritti saada itsensä rentoutumaan ja rauhottumaan, niin että voisi sitten lähteä jonnekin ihmisten ilmoille katsastamaan seuralaista.

+ hehe, Mimi on tänään vähän äkäinen n_n mut kyllä se siitä rauhottuu kun alex tulee vähän köh lepyttelemään ;------)))) +

# alex ei uskalla tulla sen luokse :-----------( no eiköhän se jotain keksi..

Alex säpsähti ja oli kääntyessään kaataa kaljatuoppinsa, kun ärhäkän näköinen pikkumisu rynnisti räkälään. Tuo seurasi rastapäätä kiinnostuneena ja tytsyn siirtyessä nurkkapöytään, virnisti huvittuneena baarimikolle. Tom virnisti myös, muttei sanonut mitään ja pyyhki rätillä baaritiskiä. Alex sen sijaan vilkaisi aluksi olutta kumoavaa misua olkansa yli, kunnes kääntyi paremmin tuon puoleen.
”Huono päivä, eh?”, tuo huikkasi ja kohotti kulmaansa, odottaen mimmin nostavan päänsä pöydästä. Ja jos tuo nostaisi, kohtaisi pojan tuikkivat silmät ja naapurinpoikamaisen virneen. Tosin vittuilemaan Alex ei ehkä rupeaisi – ei tällä kertaa. Tuon oma päivä oli ollut niin helvetistä revitty, että olisihan se ollut itselleen vittuilemista alkaa sauhuamaan huonosta päivästä. Itsekseen tuhahtaen poika kääntyi tiskiä päin ja joi tuoppinsa tyhjäksi.
”Toinen.”, pahiksiin kuuluva sanoi robottimaisesti ja viskasi setelin tiskille, Tomin täyttäessä tuopin uudelleen ja työntäessä sen pojan eteen. Tuo nappasi tuopin ja kumosi siitä ainakin yhden kolmasosan sisuksiinsa.

Alex kääntyi nyt uudelleen Mimin suuntaan ja virnisti.
”Saako pikkuneidin nimeä udella?”, tuo kysyi ja naurahti hieman kuivahkosti. Samalla poika varautui siihen, että tämä ärripurri voisi käydä kiinni. No se olisi sen ajan murhe.. kyllä Alex tuollaisen misun seinälle nostaisi. Tai muuten taltuttaisi. Ajatuksilleen tuo virnisti vielä leveämmin ja kohotti kulmiaan, samalla odottaen vastausta kysymykseensä.

+ awww♥ alex on ihanin tuitui♥ "pikkumisu" XD ja vihasta mimiä on i-ha-na pelata! +

Mimosa huokaisi syvään, tuntien kuinka kihisevä olo hyvin, hyvin hitaasti alkoi hälvetä. Tosin siitä kaikesta kiukusta vain erittäin pieni osa oli hävinnyt, ja sen takia hän nostikin räväkästi päänsä ylös kun joku selvästikin puhui hänelle. Eriväriset silmät hakivat puhujan ja katsoivat tuota ensin todella myrkyllisesti, kunnes hän tajusi että toinen oli nuori mies eikä mikään seksihullu pedofiili. Ja ei kyllä pahemman näköinenkään, lähinnä toinen olisi muulloin saanut Mimin lähes kehräämään, mutta ei nyt.
"Ehei, muuten vaan mä rymistelen jossakin pahaisissa kuppiloissa mitkä on täynnä vanhoja ukkoja ja yritän hukuttaa itteni oluttuoppiin", rastapää totesi sarkastisesti, mutta osoitti kuitenkin tämäntyyppisellä vastauksella että oli todellakin rauhoittunut hieman. Nimittäin muuten hän olisi vastannut huutamalla ja haistattelemalla ja varmaan käynyt kurkkuun kiinni.

Rokkari nojautui taaksepäin ja joi tuoppinsa tyhjäksi vaikka se oli vasta toinen siemaus siitä. Miten niin oli karttunut kokemusta ryyppäämisestä? Helvetti, nyt hänen pitäisi tilata uusi eikä hän todellakaan ollut sillä tuulella että olisi kauniisti pyytänyt olutta kuten äsken oli huomattu. Hänen kärsivällisyytensä ei todellakaan riittänyt siihen tällä hetkellä.
"Saahan sitä udella jos on kanttia tulla tänne kyselemään ja sanomaan pieneks. Sitä paitsi mun nimi maksaa yhden oluttuopin verran", Mimi heitti ja heilautti rastojaan, ristien jalkansa ja katsoi poikaa haastavasti. Ei hän kimppuun kävisi, ainakaan väkivaltaisessa mielessä, mutta hänestä oli ärsyttävää huudella baarin poikki kun jotkut ukot kuuntelivat korvat höröllä.

+ yhyy lyhyt >: +

# >DD heheh.

Alex naurahti ja pudisti päätään, kääntäen katseensa tiskiin. Kuitenkin pian tuo tilasi uuden tuopin ja lähti se sekä oma kalja mukanaan Mimin pöytään. Poika laski täyden tuopin tuon eteen ja istahti sohvalle myös. Tuo laski oman tuoppinsa eteensä ja paransi hieman asentoaan.
”Joten, pikkuneiti. Nimesi oli?”, Alex kysyi ja virnisti. Tuo kohotti sanojensa perään tuopin huulilleen ja hörppäsi kunnon kulauksen. Poika vilkaisi ärsyttävän kirkasta valoa pöydän yläpuolella ja katsahti tiskille.
”Tom! Jos saisit tätä nurkkapöydän valoa himmeämmäksi!”, tuo huusi asiansa ja baarimikko naurahti. Hetken päästä kaikkien nurkkapöytien valot himmenivät hieman.
”Kiitos!”, Alex huikkasi vielä kiitoksensa Tomille ennen kuin kääntyi Mimin suuntaan.

”Himmensin oikein valojakin jos haluat vaikka pussailla pimeässä.”, tuo virnisti ilkikurisesti ja vinkkasi silmäänsä likalle. Poika ei pistäisi ollenkaan pahakseen jos tyttö villiintyisi pussailemaan.. tai tekemään jotain muuta. Tuollaisen pienen tirriäisenhän voisi varmaan kantaa kotiin. Mahtuisi kaappiinkin kätevästi. Ajatuksiensa myötä Alexin virne taas leveni ja tuo vilkaisi tuoppiaan sekä Mimin tuoppia.
”Hyvä asenne pikkuneiti. Olutta eikä mitään muijien vadelma-karpalo-hikisukka- drinkkejä.”, tuo naurahti ja nyökkäsi kohti tytön tuoppia. Naisten litkut olivat naurettavia, yleensä pahanmakuisia ja muutenkin kuin joitakin pillimehuja. Ja pahimmat kanat tulivat niistä vielä ”känniin” ja saivat ”ihan karmeen kapulan”. Alex pyöräytti silmiään ja hörppäsi taas oluttaan, lipaisten perään suupieliään.

# ja toi sinun ei edes ollut lyhyt D':

Kun miehenalku käveli kahden tuopin kera pöytään, Mimosa seurasi tuota tiiviisti katseellaan ja piilotti hymynsä. Hetkinen - hänenhän piti olla kiukkuinen? Tai siis, olihan hän vieläkin normaalia äkäisempi, ja tuon kundin vittuilu hänen pienikokoisuudestaan olisi pitänyt saada hänet raivoihinsa ja viskomaan kalusteita. Mikä oli vialla? Mimin teki mieli läimäistä itseään. Tosin, tätähän hän oli halunnut, miesseuraa, tai vaikka naisseuraakin, ja rauhoittua. Mutta oli silti outoa että hän leppyi näin äkisti.
Tosin kun hengellään leikkivä nuorimies vinoili yhä Mimosan pienuudesta, kuohahti kiukku tuon sisällä. Saatana, mikä ihmisiä vaivasi? No, hyvä on, tuo ei tuntenut häntä eikä tiennyt että hän useasti antoi turpaan ihmisille jotka kutsuivat häntä pieneksi. Hyvin läheisiltä ystäviltään hän kyllä hyväksyi sanan "pieni" ja muut versiot, mutta vain hellittelyniminä mutta ei vinoiluna.

"Pidä varas, muru, aika moni mua pieneks sanonu on löytäny ittensä teho-osastolta seuraavana päivänä", rokkari tokaisi äänensävyllä josta kävi selväksi että hän ei liioitellut. Mutta kai hänen vinoilusta huolimatta pitäisi kertoa nimensä, kun oli kerran sen luvannut. Oluenkin hän oli saanut.
"Mimosa tai Mimi, miten tykkäät. Ja sä?", Mimosa sanoi ja joi oluttuopistaan, seuraten sitten etäisen kiinnostuneesti kuinka hänen seuralaisensa sai ärsyttävän kirkkaan valon himmenemään. Tyytyväisyys ei näkynyt muuten kuin kireän ilmeen pienenä heltymisenä.
Kun nahkatakkinen kundi sanoi pimeässä pussailusta, Mimosan teki samaan aikaan mieli läimäyttää toista ja myös nauraa. Mutta hän ei tehnyt kumpaakaan vaan jatkoi samaa rataa kuin aiemmin.

"Muuten vaikka voisinkin, mutta nyt ei oo pimeä" rokkari sanoi iskien silmää takaisin, kieltämättä hän ei pistäisi pahakseen vaikka he pussailisivatkin. Tosin sana 'pussailla', kuulosti Mimille hyvin vieraalta.
"Ai niin, mä en 'pussaile', sori vaan", rastapää hymähti, tarkoittaen sanoillaan sitä että pussailu kuulosti lähinnä ala-asteikäisten jutulta.
"Hmph, mä mitään pikkutyttöjen mehuja juo. Olutta tai raakaa viinaa kiitos kyllä", Mimosa sanoi ja jätti sanan "pikkuneiti" huomiotta. Ärsyttävää tuommoinen, hän nyt oli vain sattunut jäämään tällaiseksi pätkäksi, voi voi.
"Onko sulla useinkin tapana tulla ehdottamaan pussailuja munkaltasille tytöille heti kahden ekan lauseen jälkeen?"

Alex ei voinut estää pientä naurahdusta, kuullessaan pikkuneidin ”uhkauksen”. Tuo kuitenkin päätti ehkä jättää pikkuneiti- nimityksen käyttämättä, kun sai kuulla neitosen nimen. Mimosa. Tosin poika kutsuisi tyttöä Mimiksi tai vaikka misuksi jos sille päälle sattuisi.
”No, jos sanoisin että nimeni on George - et varmaan uskoisi, mutten kyllä laula nimeäni kovinkaan helposti. Kalja tietysti voisi auttaa asiaa, tiedäthän – kurkun kosteuttajana.”, tuo totesi ja virnisti pirullisesti. Tällä pelillä Mimiksi esittäytynyt oli saanut Alexilta kaljan, joten jos tuo todella halusi tietää ”Georgen” nimen niin kalja kyllä auttaisi asiaa.
Toisen sanoessa, että pussailu voisi käydäkin, muttei ollut pimeä ja heti perään sanovan, ettei ”pussailisi” poika pyöräytti silmiään. Mitä tuo sitten teki? Ai niin. Aikuisempi sana: suutelu, kuolaaminen ja kismailu. Ehkäpä ensimmäinen olisi paras vaihtoehto puhuessa tämän pikkuneidin kanssa.
”No, kyllä mua suudellakin saa. Ihan vapaasti.”, Alex lohkaisi ja vinkkasi taas silmäänsä. Anna tulla vaan tiikeri, ei tämä poika helposta säikähdä.

”Ei - yleensä tytöt tulee ehdottamaan mulle pussailua ja vaikka mitä, mutta sun korvat voisi turmeltua jos kertoisin.”, tuo vastasi mystisesti ja hörppäsi taas oluttaan, katsoen Mimiä kuitenkin kokoajan. Heti kun tuoppi oli takaisin pöydässä, pystyi poikakin jatkamaan puhumista.
”Mutta sä olet tällä kertaa erityistapaus, niin tulin itse ehdottamaan.”, Alex jatkoi ja virnuili pirulliseen tapaansa.

Kun poika naurahti hänen varoitukselleen, Mimosan silmät siristyivät hiukan. Juuri näin, kukaan ei ottanut koskaan häntä tosissaan. Jos hän olisi kaapin kokoinen muskelikasa-äijä, hänen ei tarvitsisi edes varoittaa, pelkkä katsekin saattaisi riittää. Mutta helvetti kun jos oli yhtään pienikokoisempi, ei otettu tosissaan ja vain naureskeltiin päin naamaa. Perkele.
Mimosa kohotti toista kulmaansa kun kundi koitti saada takaisin sen yhden kaljan, samalla pelillä kuin hän oli sen itselleen saanut. Tyttö kallisti päätään ja leikitteli huulirenkaallaan kielenkärjellä. Hän punnitsi vaihtoehtoja, joko hän voisi kutsua tuota Georgeksi tai sitten ihan vaan ostaa sen kaljan toiselle. Hmm, ehkä toisen voisi palkita oluella jo tuosta röyhkeydestä mikä kieltämättä aiheutti kiinnostusta Mimissä.

Mimosa katsoi toista vielä hetken, sitten sanaakaan sanomatta nousi pöydästä ja käveli korkokengissään baaritiskille, tilasi oluen ja vei sen takaisin nyt ihanan hämärään nurkkapöytään.
"Joten, George. Nimesi oli?" rastapää kysyi hymy huulillaan istuttuaan takaisin paikalleen.
"Vai niin, ehkä mä kokeilenkin sitä sitten kun tulee pimeää", Mimi sanoi leikkisästi, tuike silmissään. Mihin helvettiin se kiukku oli oikein imaistu? Hänhän alkoi olla kohta kuin parhaassakin flirttailevassa olotilassa.

Rokkari hymähti kun miehenalku ystävällisesti muka säästi hänen korviaan. Hah, Mimosan korvat olivat turmeltuneet jo aikoja sitten.
"No voi kuinka ritarillista, mutta ei mun korvissa enää paljon enempää turmelemista ole. Tosin voit jättää kertomatta, mä en sinällään ole kiinnostunut sun mystisistä "vaikka mitä"-jutuista", Mimi totesi virnistäen, taisi olla ensimmäinen kunnon virne tänä päivänä. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Rastapää joi taas oluttaan, huomaten harmikseen sen olevan taas alle puolenvälin. Noh, ehkä hän saisi seuralaisensa tarjoamaan toisenkin.
Mimosa kaivoi laukkuaan ja otti tupakka-askinsa esille, sytyttäen yhden syöpäkääryleen. Onneksi tässä pöydässä oli tuhkis, tosin ei se paljoa olisi Mimiä kyllä haitannut vaikkei olisi ollutkaan. Savut hän olisi silti vetänyt.

"Palaako?" neito kysyi ja tarjosi askia pojalle.

Alex virnisti tyytyväisesti, kun Mimi palasi kaljatuopin kanssa ja ryysti siinä samalla vanhan tuoppinsa tyhjäksi. Tuo tarrasi uuteen alkoholiannokseensa ja hörppäsi sitä ahneeseen sävyyn. Poika pyyhkäisi taas suutaan ja tuijotti hetken tuoppiaan ennen kuin hitaasti käänsi katseensa tyttöön. Kai tuo oli sitten ansainnut kuulla Georgen oikean nimen.
”Alex.”, pahis totesi ja virnisti oikein suloisesti, kuitenkin virneen kadotessa tuopin uudestaan tullessa huulille. Tuo oli oikea imuri kaljan suhteen ja omaksi onnekseen omisti helvetinmoisen viinapään, ettei aivan heti ruvennut riehumaan känniääliönä.
”Uu, tuhma tyttö.”, Alex irvisti Mimille ja vilautti tuolle pirulliseen, pikkupoikamaiseen tapaansa kieltään samaan aikaan kulmiaan kohottaen. Aivan kuin poika itse olisi ollut siveyden sipuli.
Tupakka-askia tarjotessa tuo katsahti hiljaa askia ja sitten kuin loukkaantuneena tyttöä.
”Miten sä kehtaat edes kysyä?! Tietty mä otan, kulta.”, Alex sanoi ensimmäiset sanansa dramaattisella valley girl- äänellä ja lopuksi hieman käheän naurahduksen kera nappasi yhden tupakan. Tuo painoi tupakan vasten tytön tupakkaa ja imaisi käärylettä, kipinän tarttuessa näin siihenkin. Virnistäen poika nojautui taemmas ja etsi mukavan asennon uudelleen, imaisten tupakkaansa nautinnollisesti. Alex oli jopa hetken hiljaa ja puhalsi savut kohti kattoa, seuraillen hetken niiden leijailemista ilmassa. Sormet kuljettivat tupakan pois huulilta hetkeksi ja tuo käänsi katseensa rastapäähän. Poika katsoi hetken hiljaa tyttöä, palauttaen tupakan suupieleensä ja imaisi sitä voimakkaasti. Tupakka sormiin ja kuin hidastetun puhalluksen avulla pahiksiin kuuluva, lähetti suussaan pyörittelemänsä savut Mimin kasvoille.
”Hups.”, tuo äännähti ja virnisti, sitten nojautuen enemmän pöytää päin. Alex napautti tupakasta palaneen osan tuhkakuppiin ja yhä tupakka kädessään, toisella kädellään nosti tuopin huulilleen ja nautti sen sisältämää nestettä. Kun nestetasapaino oli varmistettu, tuoppi kolahti pöytään ja poika asetti tupakan suupieleensä.

”Olen muutes nähnyt sinut. Olet Astonista.”, Alex sanoi ja virnisti, katsahtaen taas hetken sähikäistä. Pian tuon katse kiinnittyi tuoppiin ja käväisi myös baaritiskillä sekä ovella, josta sisään astui kaksi pitkähiuksista hevaria. Tuhahtaen poika imi tupakkaansa ja puhalsi savut ulos nenästään, sallien taas katseensa palaavan niistä säälittävistä pitkätukkahomoista Mimiin.
”Mitä neidillä on suunnitelmissa? Kenties pussailua? Tosin, Chevy voisi tulla kateelliseksi jos.. kiillottaisin muita naisia.”, poika naurahti sanojensa jälkeen pirullisesti. Pussailua tuo oli tahallaan painostanut ja Chevyllä Alex tarkoitti autoaan. No, mutta toki tätähän Mimi ei tiennyt niin tuosta oli hauskaa seurata rastapään seuraavia reaktioita.

Mimosa odotti hieman kärsimättömänä että poika kertoisi nimensä, ja kuullessaan sen neito kallisti hieman päätään. Alex, vai niin. Nimi sopi hyvin toiselle, joka väläytti suloisen hymyn heti sanojensa jälkeen.
"Siltä sä kyllä näytätkin", rastapää sanoi virnistäen, ei hän oikeastaan enää voisi ajatella Alex-nimisiä henkilöitä minkään muun näköisinä kuin tuon raivostuttavan houkuttelevan nuorukaisen. Samaan aikaan Alex nimittäin oli ärsyttävä ja liian kiinnostava. Oikeastaan Mimi olisi voinut saman tien toteuttaa sen 'pussailun' ja vaikka mitä muutakin, mutta oli hänellä sentään jotakin arvokkuutta jäljellä. Tai sitten ei...

"Varo sen kieles kanssa, mä vielä nappaan sen", rokkari virnisti, eihän hän toki mikään tuhma tyttö ollut. Kovinkaan usein. Koko aikaa. Kyllä hän välillä oli nätisti. Joskus.
"Voi, anteeks rakas, miten mä saatoin edes kysyä tollasta", Mimosa henkäisi dramaattisesti, kasvoillaan hellyyttävän anteeksipyytävä ilme. Ilme kuitenkin hävisi kulmienkohotukseen ja toisen suupielen kohoamiseen kun Alex kaartui tökkäämään tupakkansa hänen huuliensa välissä olevaan savukkeenpätkään.
"Sähän nopee olet kun heti käydään rakastelemaan", Mimosa sanoi yrittäen pitää toruvaa ääntä yllä mutta välillä se murtui huvittuneeksi ja lopuksi hän virnistikin leikkisästi. Ainakin hän oli aina puhunut tuolla tyylillä tupakan sytyttämistä rakasteluksi, tiedä sitten oliko Alex siitä tietoinen. Jos ei, saattaisi hän saada kummeksuvia katseita osakseen.

Kun Alex hiljeni hetkeksi ja puhalteli savuja kattoon, joi Mimosa oluttaan siinä välissä ja saikin tuopin tyhjäksi. Kun hän laski tuopin pöydälle, nuolaisi hän huuliaan katse yhä toisessa. Hän imaisi tupakkaansa parhaillaan kun hän sai vastauksen katseeseensa, ja samassa tupakansavut kasvoilleen. Mimi puhalsi omat savunsa rauhassa Alexin kasvoille.
"Oho, se oli vahinko", rastapää sanoi ilkikurisesti, ja äänestä kävi selväksi ettei se tosiaankaan ollut vahinko. Kun poika yhtäkkiä sanoi että tuo oli nähnyt hänet, rypisti tyttö hieman otsaansa joka kuitenkin sileni kun Alex mainitsi hänen koulunsa.
"Joo, niin olen. Säkin vissiin, kun kerran oot nähny mut. Tai sit sä seuraat mua", Mimi sanoi iskien silmää, mutta sitten hän seurasi Alexin katsetta ovelle josta oli juuri astunut sisään hevareita.

Mimosan katse jäi seuraamaan hevareita hieman pidemmäksi aikaa kuin Alexin, sillä hän saattoi aivan hyvin vaikka tunteakin nuo. Yhdenyön hoitoja, eksiä, hakattuja, kavereita... Hän oli ollut montakin kertaa tekemisissä hevareiden sun muiden kanssa, olivat tapaamiset sitten vihamielisiä tai eivät.
Alexin sanat kuitenkin havahduttivat hänet katsomaan poikaa, ja virne nousi hänen kasvoilleen.
"Kaipa se pussailukin käy paremman puutteessa", neito sanoi hymyillen, äänessään ehkä hieman vihjaava sävy. Ei hän yleensä pelkkään 'pussailuun' tyytynyt, se oli enemmän sellaista seurustelutyyppistä toimintaa ja hän ei ollut vielä ainakaan löytänyt uutta mies- tai naispuolista kumppania itselleen. Yhdenyön jutut olivat sen sijaan olleet yleisiä jo jonkun aikaa. Tai oikeastaan lähes aina paitsi silloin kun hän seurusteli, tosin... Oli hän joskus silloinkin erehtynyt, useimmiten alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena.

"Ai Chevy? Vai niin, mitenkä kauan sulla sellanen on ollu?", Mimosa kysyi, ja ainakin hänelle oli tullut ensimmäisenä auto mieleen, sillä olipa hänkin autoihmisiä. Harrastanut, poikaporukassa lähinnä, autojen ja moottoripyörien tuunaamista ja korjaamista sun muuta.

+ piti editoida kun unohtu toi loppu :''D +

”Voi kulta, kukaan ei nappaa mun kieltä.”, Alex virnisti ja katsahti hetken tyttöstä, ennen kuin katseli taas ympärillensä. Kukaan ei vienyt pojan kieltä, mieltä tai sydäntä. Ainakaan viimeisintä.
Rakastelu puheet saivat oitis katseen siirtymään Mimiin ja hetken Alexin päässä raksutti, ennen kuin tuo tajusi. Tuo äännähti jotakin randomia ja naurahti kuivasti, siirtäen katseensa sitten tympeästi muualle. Pahis imaisi tupakkaansa ja lopulta tumppasi senkin pöytään, kun mokoma oli käynyt aivan laittoman lyhyeksi.
Rastapään puhuessa Alex kerkesi vilkaisemaan kelloa kännykästään, vetäistä tuoppinsa sisällön sisuksiinsa ja rummuttamaan vaikka minkälaisia sooloja pöydän pintaa vasten käsillään. Vasta Chevy-kysymys sai tuon siirtämään katseensa pöytäseuraan. Kulma kohosi hieman ja virnistys palasi pojan kasvoille – tuo oli valmis puhumaan, selvästi.
”Mietitääs.. Muutaman vuoden. Se on oikein timmi, kuuma tummaverikkö. Antaa kunnon kyytiä.”, Alex iski silmäänsä ”kunnon” kohdalla ja virnisti leveämmin. Chevy oli tosiaankin upea auto ja olisi varmasti ollut ihmisenä pojan ykkösnainen. Aivan varmasti. Olihan Chevy jo upea autona, joten oli edes turha ajatella sen upeutta kuumana kissana. Kulmiaan kohottaen ja suupieltään lipaisten Alex nautti ajatuksistaan.

# JOOOOOO. ahseurwhdu nmvcjkshdkjhsfjaehfoiueyhrfklhvamxbvmsabfkjhjkfhiawsfhashiofohslkfhlisahfoawyerioyqwoifyhasljhflsyarouieyowyeriewyoöfiusalkchjsoöiduföioawufiuwapio
maailmanpisinviesti.

+ ihan hyvä toi on 8> +

Mimosa seurasi Alexia katseellaan, toinen vaikutti todella hermostuneelta. Tai oikeastaan, tylsistyneeltä. Siis, kundi katseli ympärilleen, kaikkialle muualle paitsi häneen, rummutti pöytää ja käyttäytyi muutenkin sen oloisesti että sanoisi pian heipat ja lähtisi jonnekin saalistamaan uutta tyttöä itselleen tai ihan mitä vaan. Se melkein sai rastapään murisemaan ääneen, ja tytön katse muuttuikin kylmäksi ja pieni hymynkare suli pois. Nyt hän tuijotti eriparisilla silmillään ärtyneesti poikaa, tumpaten tupakkansa tuhkakuppiin ja pieninkään hymynalku ei tullut kasvoille kun Alex vitsaili autosta. Jaaha, menkööt saatana selittämään autoistaan muualle kerran ei seura kelvannut tai kyllästytti niin paljon että piti kelloa vilkuilla ja muuta. Mimosa oli juuri avaamassa suunsa ja sähähtääkseen toiselle jotain, mutta samalla hänen katseensa harhaili ovelle josta oli tullut lisää jotakin miesväkeä.

Mimin suu loksahti auki ja silmät laajenivat, noin viisihenkisen porukan liittyessä edellisten hevareiden seuraan ja kovaa meteliä pitäen. Yhtäkkiä rastapää ei enää istunutkaan paikallaan, vaan sujahti salamannopeasti pöydän alle ja oli äkkiä pienenä myttynä Alexin jalkojen juuressa. Helvetti kun jätkien piti istua niin jalat levällään, totta kai hän oli juuri nyt toisen jalkojen välissä ja tuo ajattelisi jotain kaksimielistä.
"Mä en oo täällä! Mä kuolen jos noi huomaa mut, mä en oo täällä!" rokkari sihahti Alexille ja tuijotti toista vaativasti, samaan aikaan hieman säikähtäneen näköisenä. Eräs mieshenkilö joka oli tullut äskeisen porukan kanssa, sattui tuntemaan rastapään ja ei, he eivät olleet hyvissä väleissä.

"Tuolla on yks hyvännäkönen misu, sillä on rastat ja kaikkea! Hei Kev, se näytti ihan siltä sun eksältä miltä sä sait selkääs", kuului kailotus baaritiskiltä, naurunremakka ja baarijakkaroiden kirskuntaa lattiaa vasten. Ilmeisesti porukka kääntyi katsomaan kyseiseen pöytään.
"Pidä pääs kiinni, toi ei oo totta... Ja jos se narttu on täällä niin mä revin siltä nätit eripariset silmät irti päästä ja hakkaan sen niin ettei sen oma äitikään tunnista sitä... Mut missä se on?" puhe kantautui rokkarin korviin jonka sydän hakkasi, kieltämättä häntä hieman pelotti. Ei hänen eksästä yksinään ollut mitään vastusta, mutta kun toisella oli koko helvetin kaveriporukka mukana.
Mimosa luuli saavansa sydänkohtauksen kun kuuli useat askeleet jotka suuntautuivat heidän pöytäänsä.
"Hei, missä se rastapäämisu on?" Mimi kuuli pöydän yläpuolelta eksänsä äänen.

+ jjooo vähän random, vedin ihan hatusta :'''D +

# alex pääsee pelastavaks ritariks >D

Alex kerkesi juuri nostaa katseensa hevariporukkaan, kun pikku sähikäinen oli sujahtanut tuon haaroväliin.
”Aws, meidän täytyy olla sielunkumppanit – sä luit mun ajatukset.”, tuo virnisti pervosti ja kohotti kulmiaan. Mimin seuraavat sanat saivat kuitenkin pojan vakavoitumaan hetkeksi ja tuo vilkaisi jalkoväliinsä, tai paremminkin tyttöön päin kunnes kuuli erään hikisen pitkätukan äänen. Korvat lähes höröllään Alex kuunteli noiden puhetta ja siirsi sitten katseensa hetkeksi rastapäähän, kulma kysyvästi koholla. Katseen nosti erään hevarin kysymys ja sen meinasi palauttaa kysyjän aika.. viehättävä naamataulu. Poika päätti näytellä typerää ja kohotti molempia kulmiaan.
”Mikä rastapää?”, tuo kysyi ja vilkaisi pöydän alle. AUTS. Väärä liike. Hevari seurasi katsetta ja paikansi Mimin. Tuo kuitenkin vain virnisti paskamaisesti ja katsoi yhä viattoman näköistä Alexia.
”Se rastapää, joka on sun pöydän alla, kaunispoika.”, mies röhähti nauruun ja takana olevat, noin kuusi muuta rasvatukkaa yhtyivät röhötykseen.
”Joten nouse ja anna mun selvittää välini siihen huoraan!”, tuo lisäsi päälle ja tarrasi Alexin takin liepeisiin, heittäen tuon syrjään. Poika ”juoksahti” tämän takia hieman sivuun, mutta käännähti ja rynnisti juuri Mimiä kurkottamassa olleen rasvapään selkään. Alex laskeutui tuon päälle ja hevarin kääntyessä pamautti tuota ensitöikseen naamatauluun.
”Naura nyt, vitun rasvaletti!”, tuo räyhäsi ja purki vihaansa hevariin. Samaan aikaan baaritiskillä ollut rasvaletti-armeija tuli pelastamaan pahiksen nyrkkejen kohteeksi joutuneen tapauksen. Alex lennätettiin kahden miehen voimin erästä pöytää päin tai paremminkin sen läpi. Pöydän palaset lentäen poika makasi hetken paikallaan, kunnes samat hevarit vetäisivät tuon pystyyn. Lyhyt tappihevari, joka oli aiemmin saanut pojalta kuonoon, selitti jotain ja antoi mukavan potkun suoraan vatsaan. Alex painui kaksinkerroin ja irvisti. Tuo katsahti eteensä ja näki samaisen tappihevarin jalat, päättäen siis syöksyä kuin raivopäinen härkä eteenpäin. Hevari edellä poika rysäytti päin pöytää, joka murskaantui tulitikkumaisesti painon alla. Tappihevari oli suhteellisen hiljainen, mutta Alex jatkoi meuhkaamistaan noustessaan ylös. Tuo onnistui jakamaan potkuja ja takomaan nyrkeillään, mutta sai myös ikävän tällin kylkeensä ja joku viinalta haiseva yksilö onnistui pamauttamaan pojalta huulen halki. Tämä tulisi niin sattumaan aamulla..

Mimosa kuunteli kuinka Alex vastasi Kevinille - neidon eksälle - ja vähän sen jälkeen näki eksänsä kasvot kurkistavan pöydän alle. Tyttö hymyili ja vilkutti toiselle, voi jessus, nyt sitä mentäisiin...
Kevin heitti Alexin jonnekin, ja rastapää tuijotti entistään kylmästi kun tuo oli tarttumassa häneen, tietäen että nyt saisi turpaansa ja lujaa. Jep, naisia ei saa lyödä ja sitä rataa, mutta Mimi tiesi ettei hänen eksänsä välittäisi siitä hänen kohdallaan; olihan neitokainen hakannut kerran tuon entisen kultamurunsa tietyistä syistä ja nyt oli takaisinmaksun aika.
Yhtäkkiä Kevin kuitenkin katosi hänen kasvojensa edestä, ja pöydän alta kurkattuaan tyttö huomasi Alexin mättävän porukkaa turpaan - tai porukan mättävän Alexia turpaan, miten vain. Mutta kauemmin ei Mimosa kerennyt katsoa, kun tunsi polttavaa kipua päälaellaan. Joku hänen eksänsä kavereista repi hänet rastojen juurista pöydän alta, pidellen tytöstä koko ajan kiinni mutta pysyen mahdollisimman kaukana.

Mimosa karjui ja kiljui sekaisin, kiroten niin että korvat olivat särkyä ja uhkaili ja haukkui rimpuillessaan nuorukaista joka piteli hänestä. Tyttö koitti kaikin voimin päästä kyseisen kundin kimppuun mutta tuo repäisi häntä aina hiuksista niin että tuntui päänahan irtoavan.
"Irrota musta senkin saatanan paskiainen ja tappele äläkä oo tollanen vitun nössö hinttari!" rokkari raivosi kurkku suorana ja sähisi kuin käärme.
"Täähän on varsinainen villikissa, pitäs kesyttää, vai mitä pojat?", kundi sanoi nauraen, ja hetki jolloin tuon huomio herpaantui hetkeksi oli pienelle tytölle tarpeeksi; yhtäkkiä Mimosa oli kiinni pojan kurkussa ja hakkasi tuon kasvoja nyrkillään niin että käsi turtui eikä etäinen kipu lyömisestä juuri erottunut.

Kun rastapää sai mielestään tarpeeksi koulutettua poikaa joka jäi liikkumattomana lattialle, hän nousi ylös ja etsi hetken katseellaan Keviniä joka näytti tappelevan Alexin kanssa.
"Kevin! Eiks sussa oo miestä lyödä mua?! Kyllä sä kovasti uhoat ja jauhat paskaa mut ei sulla oo munaa oikeesti tehdä mitään! Mee vittu kotiin kasvamaan ja tuu sit takas, paskiainen", Mimosa huusi kävellessään eksäänsä kohti, äänensävyn ollessa raivostunut ja pilkkaava, tyttö varmaan räjähtäisi pian niin että oikeasti kaivaisi jostakin jonkun tappovälineen ja repisi Keviniltä sydämen rinnasta tai vastaavaa.
Hänen sanansa saivat Kevinin kääntymään pikkuruista rastapäätä kohti joka hieroi nyrkkejään ja heilautti hiuksiaan, mielessä vilahti vain kaikki karatessa kuuden vuoden aikana opittu, sekä yksinkertaisesti kokemus jota oli ehkä kertynyt liikaakin ikää ajatellen.

Kevinin nyrkki heilahti Mimosan kasvoille, ja sekin onnistui sinne tiensä löytämään vain siksi kun jätkän hevilettiarmeija auttoi; joku repi häntä taas hiuksista ja neidosta tartuttiin kiinni. Tyttö alkoi karjua, kirota ja kiljua taas, rimpuillen mutta Kevin sai sen loppumaan yksinkertaisesti hakkaamalla häntä; jätkä mätti häntä reilusti nyrkeillä ja potki, eikä pikkuruinen sisupussi pystynyt minkään kun kolme tuon isokokoista kaveria piteli häntä ja loput taisivat olla Alexin kimpussa tai sitten vain livahtaneet pois paikalta.

+ menin lopussa jotenki sekasin ja se nyt on tommonen seeeekaaavaa :''D koita ymmärtää tosta jotain XD +

Kolmen kaverin kadotessa Mimin kimppuun, poika vihasta kuohuen mätti kolmea paikalle jäänyttä. Tuo tarrasi erään säälittävän nössön rasvalettiin ja antoi hevarin tehdä tuttavuutta pöydän reunan kanssa. Alex kääntyi ja tarrasi tuoppiin, viskaten sen raivolla päin toista hevaria. Sirpaleiden lentäessä kaksikko näki parhaaksi häipyä. Huohottaen tuo pyyhkäisi suutaan, johon suihkusi kokoajan verta huulessa olevasta halkiosta. Kylkeen pisti henkeä vedettäessä ja selkään sattui vielä enemmän. Kuitenkin kaikki kipu näytti unohtuvan kun Alex huomasi Mimin tilanteen. Tuo juoksi mitään ajattelematta hakkaavan hevarin kimppuun.
”Yrittäisit tapella omas kokosta vastaan! Vitun runkkari!”, pahis karjui keuhkojaan pihalle ja samalla jopa ylös päästyään potki maassa makaavan pelkurin kylkiluita murskaksi. Kuitenkin taas joku uskollinen rasvaletti tuli ”pelastamaan” tilanteen ja syöksyi Alexin kimppuun. Poika ja hevari tömähtivät lattiaan ja iskuja jaettiin puolin ja toisin. Tuo painoi peukalonsa rasvaletin silmiin ja sai vastaiskuksi valtaisan nyrkiniskun vasempaan silmäänsä. Älähtäen Alex joutui hetkeksi lopettamaan tappelun ja silloin hevari nousi pystyyn, viskaten pojan jopa liian kevyesti parin metrin päässä olevaa baaritiskiä päin.

Tällöin baaritiskin takana olleelta Tomilta paloi hermot ja tuo kaivoi aina tiskin alla säilyttämänsä pistoolin, ampuen sillä pari kertaa kattoa. Jokainen hevareista seisahtui ja katsoivat säikähtäneitä tiskille.
”Nyt jokainen saatanan transu ulos minun kapakastani! En pyydä toisen kerran!”, keski-ikäinen mies karjui ja kuin kadulla pyörivät rakit hevarit poistuivat nopeasti. Nuo mutisivat vielä jotain kostosta, mutta turhat mutinat lopetti uusi aseen laukaus. Oven käydessä Tom tunki aseen takaisin piiloonsa ja käveli tiskin takaa, kompastuen melkein heti Alexin jalkoihin. Tuo tarrasi pojan takin liepeisiin ja veti verissään päin olevan pahiksen jaloilleen.
”Ja sinä – sinä sietäisit saada selkääsi! Perhanan kakara. Näytät niin kurjalta, että painu jo kotiisi.. huomenna tulet auttamaan kunnostuksessa, onko selvä?!”, mies ärisi hieman isähahmomaisesti ja laski saarnansa jälkeen Alexin takista irti.

Alex veti hiljaa henkeään ja perään irvisti. Keuhkoissa pisti vielä enemmän, reilusti enemmän. Tuo kohotti hieman paitaansa ja näki vasemmalla puolella vatsaansa ja saman puolen kyljessä suuren mustelman, joka tummuisi vielä enemmän tuosta. Poika kokeili varovaisesti kylkiluitaan, mutta mikään ei tuntunut olevan poikki tai murtunut. Sitten Alex muistikin jo Mimin ja vähän liian nopeasti harppoi tytön luo. Nopeat liikkeet eivät olleet kovin hyvä idea sellaisen hakkauksen jälkeen ja siitä muistuttivat niin kylki kuin kovia kokenut selkä.
”Hei sähikäinen, olet sä kunnossa?”, poika virnisti, vaikka tiesi kysymyksen olevan typerä.

# toivottavasti tuo ase osuus ei ole kovin yliammuttua D': mutta uskoisin, että jokaisella vähäänkään hämärillä kaduilla pitävän räkälän omistajalla olisi kaiken varalta jonkinlainen ase.

+ itseasiassa ei ole, tuntuu nimittäin että amerikassa kaikilla on ase :''D siis jos on ikinä kattonu näitä "Hurjat poliisivideot"-tyyppisiä ohjelmia niin siinä kaikilla kaupanomistajilla jne on aseet tiskin alla XD +

Mimosan silmissä alkoi heittää, nimittäin hän ei meinannut saada henkeä sillä jokainen uusi isku vatsaan tyhjensi hänen keuhkonsa siitä vähäisestäkin ilmasta jota tyttö yritti sinne vetää. Hetkeksi hakkaaminen loppui, mutta pikkuruinen naisenalku ei pystynyt tekemään muuta kuin yritti haukkoa henkeä edes tajuamatta että jossain vaiheessa hänestä irrotettiin. Mimi makasi lattialla ja yritti yhä saada happea samaan aikaan kun kuuli pamauksia ja olisi niin mielellään loikannut Kevinin kimppuun ja hakannut toisen kappaleiksi. Tosin se oli hiukan vaikeaa, koska hän piteli vatsaansa ja kylkiään joita poltti kuin tulessa ja hän ei varmaan hetkeen liikahtaisi minnekään. Toivottavasti kukaan ei nyt hyökkäisi hänen kimppuunsa...

Yhtäkkiä rastapää kuuli äänen, ja aukaisi siristellen silmänsä. Ai helvetti, joka paikkaa koski eikä hän ollut varmaan kerennyt hakata yhtään ketään! Mimosa ynähti Alexille, sylkäisten verta lattialle ja pysyen yhä samassa asennossa; käpertyneenä kasaan, polvet painettuina lähelle rintaa ja kädet pitelivät kylkiä ja vatsaa jotka olivat saaneet eniten iskuja. Eikä hän vielä hetkeen varmaan pystyisi puhumaankaan sillä hengittäminen oli yhä vaikeaa.
Rokkari kosketti silmäkulmaansa jota tykytti ja huomasi sen vuotavan verta, ja poskipäätä jomotti mutta muuten kasvot olivat säilyneet jokseenkin iskuitta. Senkin edestä koski kylkiin, eikä hän epäilisi yhtään jos olisi pari kylkiluutakin murusina.
"En mä edes kerenny antaa niille selkään ku sä olit niiden kimpussa", Mimi mutisi hiljaa, ihmetellen miten toinen pystyi virnuilemaan yhä. Tosin, olihan hän itsekin osoittanut olevansa hengissä kun oli sanonut heti ensimmäiseksi jotakin sarkastista.

Mimosa huokaisi ja vingahti heti perään, mutta yritti sitten kohota hyvin varovaisesti lattialta seisomaan. Jalat tärisivät kuin horkassa ja tuntui kuin joku olisi repinyt kylkiluita irti mutta mikäpä siinä, hengissä oltiin. Tyttö piteli toisella kädellä kylkeään, korsetti puristi aivan helvetisti, jonka takia hän alkoikin aukoa sen nauhoja yhdellä kädellä. Ja kun hän sai sen pois, hengittäminenkin helpottui. Korsetin alta oli paljastunut valkoinen paita joka oli osittain näkynyt sen alta, ja paitaa nostaessaan Mimi huomasi että vatsaa ja kylkiä värittivät jo nyt komeat mustelmat jotka varmasti tummenisivat vielä.
"Helvetin hienoa, jos multa on kylkiluita poikki niin mä tapan sen kusipään", murisi rastapää ja laski paidan helman alas ja pysytteli väkisinkin pystyssä vaikka se koskikin. Kyllä se siitä kohta helpottaisi ainakin vähäsen.
"Mihis kaikkialle sua koskee?" tyttö kysyi ja otti hiukan tukea vieressä olevasta pöydästä. Turha sitä oli kysellä että onko toinen kunnossa, koska olihan se selvää ettei ollut. Jos tuli suunnilleen seitsemän hevarin hakkaamaksi, olisi erittäin onnekasta selvitä kivuitta.

Alex naurahti käheästi, todeten senkin sattuvan jonnekin keuhkojen ja kylkien alueelle. Kevyesti irvistäen tuo nojautui baaritiskiin ja seurasi rastapään tekemisiä, katsahtaen tuon mustelmia.
”Ja jos minä näen sen.. tyypin.”, poika mutisi itsekseen, eikä alkanut luettelemaan pitkää kidutuslistaansa. Tyttösen seuraava kysymys sai Alexin siristämään hieman silmiään ja tuo yritti havainnollistaa kaikki paikat, joita kolotti tai muuten vain särki.
”Selkään, päähän, kylkiin.. Haaroihin – haluuks puhaltaa?”, tuo tilanteesta riippumatta osasi löytää pientä ”piristystä” ja pervohkoa vitsailua. Pirullisen virneen kera poika kohotti kulmiaan.
Tuo nielaisi sitten ja veti hiljaisella liikkeellä kännykkänsä taskustaan, katsoen kellon ajan. Aikapäivityksen saatuaan kännykkä katosi farkkujen taskuun ja Alex lähti hitaasti kävelemään kohti ulko-ovea. Ovella tuo vetäisi autonavaimet taskustaan ja vilkaisi olkansa yli Mimiä.
”Ala tulla jo. Vai odotatko, että levitän punaisen maton ja kannan sinut kynnyksen yli?”, pahis sähähti hieman ärsyyntyneesti, muttei muuten pahansuovasti.

Parkkipaikalla Alex suunnisti mustan Chevynsä luo, avaten oven tottuneesti. Oven aukaistuaan tuo istuutui melko hitaasti ja vetäisi ovensa kiinni. Poika kurottautui taas hieman kivunvihlauksesta irvistäen avaamaan apukuskin puoleisen oven.
”Sulje ovi nätisti, ei mitään paiskomisia kiitos.”, tuo neuvoi kuin viisivuotiasta, muttei halunnut rakkaaseen kulkuneuvoonsa minkäänlaisia lisä vaurioita ja lommoja. Kun Mimi oli kyydissä, tuo starttasi auton, joka kehräsi kuin kissapeto. Alex virnisti ja ajoi pois räkälän pihasta. Tuo suuntasi kohti kotiaan, sillä ei todellakaan aikonut miksikään hovikuskiksi. Pojan asunnolla rastapäällä olisi kaksi vaihtoehtoa: nukkua sohvalla tai kävellä pikkupeppu pyörien omaan osoitteensa.

Alex ajeli melko rauhallisesti ja ei puhunut mitään, sillä ei kokenut olevan mitenkään velvollinen pitämään yllä small talkkia. Kuitenkin tuo napsautti radion päälle ja jätti sen hiljaiselle, taustamusiikiksi ettei aivan olisi yhtä hiljaista kuin ruumisautossa.
Radiosta alkoi soida kappale, jonka Alex oli kuullut olevan tuon ”tunnusbiisi”, josta kuulemma joidenkin mukaan tuli aivan poika itse mieleen.

”See, I'm that type of guy you won't love
I'm that type of guy you won't cuff
I'm that type of guy you daddy won't let go out, cause he thinks I sell drugs
I'm that type of guy that will save ya
I'm that type guy that likes kissing

They looked at me and said, “I heard that you're a heart breaker”
Baby I'm a troublemaker”

#ja niin biisi oli Akon - Troublemaker

"No mä toivon että Keviniä ja sen kavereita koskee etenkin haaroihin... Ja mä jätän puhaltelut toiseen kertaan, musta ei välttämättä oikein oo puhaltelijaks just nyt", Mimosa sanoi ja naurahti pienesti ja irvisti saman tien. Jos hän olisi yksinkertaisesti hiljaa niin ehkä mihinkään ei koskisi, vaikka se taisi olla turha toive. Yhtäkkiä Alex lähti ovelle päin, tytön tuijottaessa toista kun tuo sähähti hänelle jotain punaisista matoista. Jos hänellä olisi ollut yhtään enempää voimia, olisi hän laukaissut jotain takaisin mutta nyt hän tyytyi vain mulkaisemaan toista ja rahjusti nappaamaan laukkunsa ja koitti selvitä toisen perässä kyljissä hohkaavasta kivusta huolimatta.

Mimosa naurahti hiljaa kun näki Alexin Chevyn, ja meni pelkääjän paikalle istuutuen muristen sitten hiljaa itsekseen kun toinen puhutteli häntä kuin tyttö ei olisi koskaan autoa nähnytkään.
"Kyl mä auton kyydissä oon ollu enneki", tyttö tuhahti ja sulki oven kauniisti kuten olisi tehnyt muutenkin ilman mitään neuvomisia. Mimillä ei ollut oikeastaan aavistustakaan minne he olivat menossa, mutta hän ei itseasiassa edes välittänyt. Ilmeisesti Alexin kotiin, koska tuo ei kysynyt häneltä missä hän asui, ja hyvä kun ei kysynytkään. Kunhan hän vain saisi jonkun yösijan niin kelpasi vallan mainiosti. Huomenna kyllä koskisi ja moneen kohtaan.
Pojan aukaistessa radion, soljui musiikki hänen korviinsa ja tyttö oli voihkaisemassa tuskastuneena kunnes kävi kuuntelemaan biisin sanoja. Jos laulussa olisi puhuttu tytöstä, Mimosa olisi varmasti sopinut biisin sanojen kohteeksi mainiosti.

+ ja nyt alexin asunnolle siis? +