En pelkää mitään.. paitsi itseäni

[Kuka tahansa on tervetullut peliin. Mielellään kuitenkin joku friikkeihin kuuluva tai muu, jonka kanssa Acton voisi istahtaa alas syömään]

Acton seisoi ruokatarjotin kädessään epävarmana ruokalassa eikä tiennyt, minne menisi istumaan. Sali oli täynnä oppilaita, mutta nuorukainen ei oikein osannut sanoa, minne uskaltaisi istahtaa. Tämä oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä eikä hän tuntenut vielä ketään, kenen viereen olisi voinut mennä ruokailemaan. Hän antoi katseensa kiertää arvioiden salissa ja päässä raksutti niin lujaa, että ihme, jos se ei kuulunut salin perimmäiseen nurkkaan saakka. Hän yritti etsiä muita tatuoituja, koska heidän seurassaan hän oli eniten kotonaan, mutta sellaista henkilöä ei osunut silmään. Hän tunsi muiden katseet niskassaan ja se vaikutti häneen niin, että hänen olonsa alkoi tuntua hieman tukalalta. Seisoa nyt siinä kaikkien pällisteltävänä eikä tiedä, minne mennä istumaan. Naurettavaa.

Nuorukainen oli pukeutunut mustiin farkkuihin, joiden lahkeet hän oli käärinyt polven alapuolelle niin, että tatuoidut jalat näkyivät selvästi. Päällä oli puna-musta-ruudullinen kauluspaita, jota ei oltu napitettu kiinni, joten se paljasti hänen yltäpäältä tatuoidun rintakehänsä. Hän tunsi olonsa hieman kummajaiseksi, mikä oli harvinaista, sillä yleensä hän kantoi tatuointejaan ylpeänä eikä vaivaantunut niistä lainkaan.

Acton huokaisi ja otti pari epävarmaa askelmaa kohti erästä pöytää, jossa istui mukavan näköinen nuori. Hän ei kuitenkaan uskaltanut vielä istua, ei edes kysyä saisiko istua seuraan vaan odotti jonkinlaista pelastusta. Jotakuta, joka huikkaisi hänelle, että saisi tulla johonkin seurueeseen ruokailemaan epämääräisen näköistä kouluruokaa.


[Äh, tsori jäi vähän lyhyeks tää alotus. ]