Battle with delicacy automat

//Hah, tekstin sisältö on tärkein! :-D//

"Pitääpä mainita asiasta." Yoshi naurahti toiselle. Hän ei välittänyt mitä soopaa käsikirjoittaja oli näytelmään kirjoittanut, sillä ei hän kuitenkaan muistaisi niitä ihan niin miten ne paperilla luki. Hän ei edes ymmärtänyt mitä järkeä oli opetella vuorosanat ulkoa jos osasi ne itsekin paremmin esittää.
"Niinpä taitaa olla." Yoshi otti kirjasen takaisin ja katsahti sitten taaksensa, jossa kassi makasi edelleen maassa. Nyt se sai luvan sieltä nousta ja nuorukainen heitti sen pöydälle avaten nopeasti sen vetoketjun. Kännykkä makasi hiljaa pöydällä kun poika tunki vihkosen laukkuunsa muiden turhakkeiden sekaan. Sinne se saisi jäädäkin, sillä tuskin hän siitä harjoituksissa tulisi lukemaan. Tuskin oli koskaan lukenutkaan.

Puhelin alkoi täristä pöydällä ja pian se oli jo Yoshin korvassa aukinaisena. Nuorukainen kuunteli ystävänsä puhetta laskiessaan laukkunsa hihnan olalleen ja vilkaisi Meitä.
"Olen jo tulossa." hän sanoi ja sulki puhelimensa kannenniin että siitä kuului vaimea napsahdus. Hän nousi sitten hitaasti tunkien samalla puhelimensa farkkujensa taskuun.
"Kiitos Mei avusta. Nyt olemme sitten molemmat pelastaneet vähän maailmaa, eikö?" Yoshi sanoi pieni virne naamallaan. Olihan tyttö auttanut häntä repliikkiensä kanssa.
"Mun pitää mennä. Harjotukset alkavatkin hieman aiemmin kun olin luullut. Kiitti avusta ja hyvää espanjan tuntia!" Yoshi sanoi aidosti hymyillen ja käänsi selkänsä. Hänen suunsa vääntyi huvittuneeseen virneeseen kun hän ajatteli kavereidensa reaktiota hänen kertoessaan lintsausseurastaan. Muut tippuisivat aivan varmasti penkeiltään! Nuorukainen kääntyi vielä ennen koulun ulko-ovia ja nosti kätensä tervehdykseen ja hävisi sitten koulun käytäville, jolle oli alkanut kerääntyä hieman enemmän ihmisiä.

"Hei, olen hieman myöhässä... Olin..." Yoshi aloitti hieman hengästyneenä käytävillä hölkkäämisen takia, kun hän pääsi draamaluokkaan, jossa kaikki näyttivät jo istuvan. Opettaja kuitenkin keskeytti hänet suuri hymy kasvoillaan.
"Tiedän. Sinä se jaksat aina pitää huolta vähäosaisista, herra Konoe." Yoshin kasvot pysyivät rauhallisina pienen hymyn pilkahtaessa suunpielessä. Hän ei pystynyt katsomaan kavereihinsa päin lainkaan, sillä he yrittivät peitellä omia naurunremakoitaan opettajalta.

//Olikohan tämä sitten tässä? ^^ Kiitos pelistä ja toivottavasti törmäämme vielä pelien merkeissä! :--D//

Hymyilee pienesti Yoshille, ennen kuin nousee seisomaan. Suoristaan hameensa, heilauttaen laukun olalleen. Katsahtaa tähän, kun puhelin lennähti korvalle, puhui hetken siihen. Parantaneet maailmaa.. Siinä se taas tuli, ajattelee pyöritellen päätään.
"Niinpä kai", toteaa naurahtaen perään.

"Jees, ole hyvä ja hyvää ilmaisutuntia", huikkaa pojan perään. Lähtee kävelemään vastakkaiseen suuntaan, heilauttaen kättään pojalle, ennen kuin harppoo pihan toiselle puolelle espanjan luokalle.

-- joo lyhyt näin lopuksi :--D kiitokset pelistä myös sinulle!