Ennen koulun alkua

"Öhm... niin tuota. Jos vaikka kahville Dustysiin, jos sinulla siis ei ole mitään tekemistä, minulla ei ainakaan ole, mutta ei tietenkään ole pakko jos et halua..." Paul takelteli. Selvä, hän oli siis nyt pyytänyt tyttöä, TYTTÖÄ, kahville kanssaa, koulun jälkeen. Ja koulun jälkeen kun moni muukin saattoi mennä kyseiseen kahvilaan. Oliko Paul mennyt aivan järjiltään, vai oliko hän saanut jonkinlaisen rohkeuspuuskan? No, nyt sille ei voinut enää mitään, kaikki riippui Kimbrasta.

Vaikka olisihan se jännittävä kokemus. Kahvilassa tytön kanssa, kaikkien nähden. Ehkä hän saisi siitä arvostusta, ehkä joltakulta, kun poika oli niinkin rohkeaksi heittäytynyt.
Paul köhisi vielä vähän, yritti saada naamansa punaisuuden häviämään ja peruslukemille, ja nosti katseensa jälleen Kimbraan. Nyt rauhassa, ei mitään hätää, Paul todisteli itselleen.

Poika takelteli ehdotuksensa ja Kimbran sisälle levisi vilpitön ilontunne ja välittömästi huulet kaartuivat ilahtuneeseen hymyyn. Kahvilaan, koulun jälkeen, Paulin kanssa, ajatus houkutti aivan mielettömästi brunettea, hän todella piti toisesta, ystävänä. Toisen kanssa oli helppo olla oma itsensä, sillä Paul oli niin tavallinen ja silti niin erilainen. Ei sellainen, jonka kanssa täytyisi pyrkiä näyttämään kaikkein täydellisimmältä.

Samassa neitokainen tajusi, ettei ollut vielä vastannut mitään ja katsoi nyt tarkemmin Pauliin, tämä oli punastunut ja tyttö ymmärsi, että nuo sanat olivat vaatineet häneltä hiukan enemmän.
”Dustysiin… se olisi todella mukavaa”, Kimbra vastasi ja todella tarkoitti sitä. Hänelle ei tullut mieleenkään, että kahvilassa olisi varmasti muitakin, sillä hän ei välittänyt sellaisesta asiasta. Olihan täälläkin ihmisiä! Joten ei kovin suuri ero, olisiko kahvilassa, vai koulussa.
”Monelta tavataan ja missä?” Kimbra kysyi sitten, sillä huomasi, että kohta olisi aika lähteä, hänen täytyisi vielä etsiytyä oikeaan luokkaan.

Mukavaa oikein? Paul hämmästyi näinkin hyvästä vastaanotosta. Jos hän pystyi hämmästymään yhtään enempää.
"Jos vaikka Dustysin edessä, sopiiko se? Minä pääsen kolmelta koulusta... Jos silloin, mikäli olet myös päässyt siihen mennessä?" Paul kysäisi. Tämä alkoikin tuntua jo helpommalta, kun toinen oli suhtautunut asiaan niinkin positiivisesti.

Paul vilkaisi seinäkelloa, kyllä, kohta sitä pitäisi jo mennä tunnille. Vaikka olisihan sitä ollut mukava jäädä tähän vielä pidemmäksikin aikaa, mutta sille ei nyt voinut mitään. Koulu oli koulu. Mutta tapaisihan sitä tytön vielä useamminkin käytävillä, jos sitä olisi samoja kurssejakin, siitä Paul ei ollut nyt varma. Ja sitten vielä koulun jälkeen kahvilaan jatkamaan... Paul oli onnellinen, että oli pystynyt voittamaan pelkonsa, ja tutustumaan tyttöön. Vieläpä mukavaan tyttöön.

”Dustysin edessä. Sopii hyvin, minäkin pääsen kolmelta. Tai vähän ennen, sillä lopetamme yleensä hiukan aiemmin”, Kimbra hymyili iloisesti. Hyvä juttu, kun toinenkin pääsi kolmelta. Eipä tarvitsisi kummankaan liiemmin odotella toista.
Kimbra oli käynyt aika usein tuossa kahvilassa, mutta silti sinne jaksoi aina mennä. Siellä oli lähes aina porukkaa, eli kiinnostavia persoonia, joista tyttö otti vaikutteita teksteihinsä. Mutta nyt hän saisi sinne jopa seuraa. Ja mukavaa sellaista. Mikäs sen parempaa? Brunette heilautti hiuksensa pois edestä ja huokaisi kevyesti.

”Mutta… Pitää varmaan lähteä, ettei tule kiire tai myöhästy. Aika noloa myöhästyä, vaikka on ollut reilu puoli tuntia aiemmin koululla”, Kimbra sanoi katsoen hiukan surullisesti Pauliin. Mutta pianhan he tapaisivat. Okei, kuuden tunnin kuluttua. Ja kyllähän he voisivat tavata koulussakin.
Tyttö nousi, otti nahkatakkinsa laukustaan ja sulki laukkunsa. Hän heilautti sen olalleen ja katsoi sitten taas toiseen.
”No, nähdään kai sitten siellä Dustysissa kolmen jälkeen”, Kimbra hymyili ja puristi takkiaan rintaansa vasten.

"Heh, niimpä..." Paul naurahti myös. Tuskin hän itse myöhästyisi, luokka kun oli ihan lähellä ja hän näkisi, kun opettaja avaisi luokan ovet.
Tyttö sitten nousi ja mainitsi vielä tapaamisen, kyllä vain, Paul muistaisi sen varmasti. Heti koulusta päästyään poika suuntaisi kahvilaan, jotta Kimbran ei tarvitsisi odotella häntä.
"Juu, nähdään sitten", Paul vielä nyökkäsi ja hymyili.

Samassa Paul huomasi, että hänen opettajansa meni jo luokkaan, ja pari oppilastakin jo meni sinne. Paul nousi itsekin ylös.
"No, pitää mennä. Hei", hän sanoi hymyillen, heilautti kättään ja suuntasi luokkaansa. Hänen kasvoilleen nousi helpottunut hymy.

// Koskas Dustysiin? Sovitaan yksärein? : D

Kimbra huomasi, että Paulin opettaja tulikin luokkaan ja poika nousi ylös.
”Heippa”, Kimbra vastasi, hymyillen, liikautti pienesti kättään ja kääntyi toiseen suuntaan. Puristaen edelleen takkiaan rintaansa vasten ja pidellen toisella kädellään laukkuaan, ettei se heiluisi niin paljoa, tyttö lähti kiiruhtamaan eteenpäin keriten juuri oikealle luokalle, kun opettaja tuli paikalle. Neitokainen huokaisi ja antoi jalkojensa kuljettaa itsensä luokkaan.

//Jep, sovitaan yksärein vaan... Kunhan saan näitä hommia pois alta...