Sana vain, niin olen sinun (K-18)

Tottakai Adalwulf tiesi vääryyden, jota Rin koki, kun joutui makaamaan lähestulkoon alastomana, pojan vielä ollessa piilossa tummien farkkujensa takana. Ilkikurinen sudenkatse kulki tytön keholla ja kasvoilla, ja tämän katkonaisen, kovaäänisen hengityksen liikuttama vatsa sai pojan värisemään. Päästäessään irti hyväluonteisesta, ritarimaisesta olemuksestaan, paljastui nuorukaisesta alistava peto, jonka ruumiillinen mielihyvä muutti hetkessä. Ei lainkaan väkivaltaiseksi, ei, lempeä hän oli kiihottuneenakin, mutta kuitenkin katseesta puuttui lämmin pehmeys. Ne olivat kiihtyneet, sysimustat huoneen pimeydessä, ja niistä paistava kiilto oli salaperäisyydessään ja haluttavuudessaan myös vähän pelottavakin.
Kosketukset niskassa saivat Adalin suutelemaan uudestaan tytön vatsaa, suoraan navan kohdalla. Mutta tämän suudelman jälkeen poika nousi jaloilleen, hetkeksi pois tytön luota. Hän avasi nopeasti farkkujensa vetoketjun, ja kiskoi housut alas jalastaan. Vääryys oli lannistettu, ja nyt kaksikko oli samoilla lähtöruuduilla. Ennen kuin Susipoika antoi housujensa pudota käsistään maahan, kaivoi hän taskustaan rahapussin, jonka sisältä löysi erään erittäin kallisarvoisen, ohuen läpyskän. Nuorukainen oletti, ettei tyttö käyttänyt vielä pillereitä, joten vaikka poika ei kondomeista juuri pitänytkään, tiesi hän sen tässä tilanteessa olevan pakollinen varuste.

Lopultakin Adal saattoi palata Rinin yläpuolelle, koskettelemaan tämän lämmintä kehoa, silittelemään tämän kiihkosta kostuvaa jalkoväliä, suutelemaan huulillaan tämän pieniä, kauniita rintoja. Hänen oma sukukallautensa nautti suuresti tytön aiheuttamasta kiihkeydestä, ja veri alkoi pakkautua siihen. Valmistautuminen H-hetkeen alkoi, ja Adal sisimmässään vain toivoi, ettei Rin katuisi tätä myöhemmin.
Nuorukainen antoi kasvojensa liikkua alaspäin tytön kehoa pitkin. Hän suuteli rintoja, niiden alapuolelta. Vatsaa, napaa, navan alta, lopulta sipaisten huulillaan jopa alushousujen rajaa. Hänen kätensä kosketteli reisien sisäpintaa, ja jopa huulet koskettivat valkoisien alushousujen pintaa kiusoitellen. Hän halusi tehdä tästä yöstä Rinille ainutlaatuisen.
Kasvot kohosivat takaisin tytön kasvojen korkeudelle, jotta poika voisi suudella haluavasti Rinin huulia. Hän sormillaan alkoi varoen liu' uttaa alushousuja tytön jaloista, ihan kuin salavihkaa.

Pikkuneiti kurtisti hivenen kulmiaan, kun Adalwulf sitten nousi pois hänen päältään. Tyttö värähti hieman viileydestä, mitä toisen lähtö hänen päältään oli aiheuttanut. Toki tyttö tiesi, että toisen oli noustava seisomaan riisuakseen housunsa, mutta oli silti tuntunut väärältä antaa toisen nousta hänen päältään. Rin ei tajunnut ollenkaan, mitä poika kaivoi lompakkonsa taskusta. Kaipa Rin ei osannut vieläkään ajatella, mihin tämä lopulta johtaisi. Eipä tyttö oikein ajatellutkaan mitään muuta kuin sitä suurta nautintoa, mitä hänen vartalonsa koki pojan koskiessa häneen.

Rin hymyili aivan pienesti, kun Adal palasi lämmittämään tytön jo hieman viilennyttä vartaloa. Hänen huuliltaa alkoi karata voimakkaampia äänähdyksiä, kun tunsi toisen käden sisäreidellään. Se sai tytön taas liikuttamaan lantiotaan toisen käden mukaan. Mutta tuntiessaan huulet pienten ja herkkien rintojensa päällä, ei tyttö voinut pidätellä sitä äänekästä voihkaisua, mikä karkasi tytön huulilta melkein heti, kun tunsi toisen huulet rinnallaan. Tyttö painoi päätään yhä tiukemmin sohvaa vasten ja kohotti ylävartaloaan hieman ylemmäs pojalle. Pää alkoi tuntua painavalta ja kuumottavalta sekä sydän alkoi lyödä tiheämmin kuin se oli koskaan aikaisemmin lyönyt. Tytön hengitys kiihtyi ja muuttui äänekkäämmäksi pojan liu'uttaessa huuliaan sitten vain alemmas hänen vartaloaan. Adalin huulien saavuttaessan neitokaisen alushousujen reunan, kohotti tyttö taas anelevasti lantiotaan lähemmäs poikaa. Alavatsassa tuntui jyskysttävän ja se janosi toisen kosketusta. Rinin olisi tehnyt vain mieli huutaa, että 'kosketa minua', mutta hänen sekava tunnetilansa varasti kuitenkin kaiken tytön huomion.

Tyttö otti mieluusti vastaan pojan huulet, olivathan ne jo pitkän aikaa olleet seikkailemassa jossakin muualla kuin tytön huulillta. Rin kietoi kätensä pojan niskan taakse ja painoi toisen yhä tiukemmin itseään vasten. Brunette ei enää halunnut luopua toisen huulista.
Tuntiessaan alushousujensa liukuvan alemmas toisen avustuksella, nosti Rin hieman alavartaloaan, jotta alushousujen ujuttaminen pois tytön siroista ja pehmeistä jaloista onnistuisi helpommin. Ja piankos hänen alushousunsa löysivät paikan rintaliivien vierestä lattialta.
Rin oli nyt täysin alasti siinä toisen alapuolella. Alastomuus tuntui vapauttavalta ja hyvin mukavalta. Hän ei hävennyt vartaloaan ollenkaan, eikä aikonut estää toisen aikeita. Hän oli täysin valmis antamaan itsensä tälle pojalle.
Entäpä, jos Rin olisikin ollut nyt aivan selvinpäin?
Voi, jos tilanne olisi todellakin edennyt jo tähän asti selvinpäin ollessaan, ja vieläpä ollessaan Adalwulfin kanssa, ei tyttö voisi enää perääntyä. Hänen vartalonsa janosi liikaa toisen kosketusta, samoin tuntisi luultavasti sydänkin. Järki olisi ehkä sanonut, että tytön pitäisi odottaa.

Rin kiehnäsi taas alavartalollaan toisen alavartaloa ja nosti toisen jalkansa nuorukaisen ympärille. Tyttö tunsi lämpöisen, kovan elimen toisen boksereiden alla osuvan jalkaansa vasten, mikä vain lisäsi kiihkoa ja halua tytössä.

Susipoika ei tosiaankaan ollut illalla autoon noustuaan ajatellut, että hän päätyisi tähän. Eikä hän varsinkaan ajatellut päätyvänsä tähän Rinin kanssa. Se tuntui niin.. oudolta. Joku muu kermainen olisi pelännyt maineensa menettämistä, mutta se ei ollut Susipojan huolenaihe. Hän ajatteli aivan muuta, vaikkakin oli nyt myönnettävä, ettei hänen päänsä kyennyt juuri mihinkään älykkäisiin pohdintoihin. Hänen ruumiinsa ja samallka ajatuksensa janosivat tätä tyttöä hänen allaan, tuon viattomuutta, kauneutta ja pehmeyttä. Adal suuteli toista ahneesti, kiihkon vallassa, joka levisi sykäyksinä hänen alapäähänsä. Veri kohisi valmistautuvaan penikseen, eikä nuori mies kykenisi kauaa hillitsemään itseään. Hän halusi tuntea tytön, tulla yhdeksi tämän kanssa. Kokea huumaavan nautinnon juuri Rinin kanssa, tässä, nyt, heti.
Adal sai napattua alushousut pois tytön jaloista, ja nautinnollinen, huokaus purkautui hänen huuliltaan. Huulet suutelivat tytön omia huulia, mutta sormet laskeutuivat takaisin reisien sisäpinnalle kutittelemaan. Kun jalka heilahti nuorukaisen ympärillä, laskeutuivat sormet koskettamaan Rinin paljasta, kostunutta haaroväliä. Hän sipaisi tätä, pyyhkäisi pehmeästi ja kiusoitellen paljaita häpyhuulia, antaen sormensa käydä painamassa hieman emättimen suuta. Kuin poika haluaisi lopullisen varmistuksen, oliko Rin tosissaan. Tätäkö tyttö halusi?

Pojan hengityskin kiivastui, ja pieni urina halusi karata tuon huulilta, mutta äänen nuori mies peitti tehokkaasti. Hän suuteli ahnaasti Rinin huulien lisäksi tuon kaulaa, rintoja ja solisluita, ja sormellaan hän asettui kutittelemaan klitorista. Harva nuori (tai vähän vanhempikaan) mies halusi antaa naisen mielihyvää erittäin herkkää kohtaa koskettelemalla, joka usein oli tehokkaampi kuin itse yhdyntä. Kyllä mies voisi painaa päänsäkin alas, jotta voisi kosketella tytön pyhää ja kiellettyä aluetta suutaan ja kielellään, mutta se voisi olla hieman liian järkyttävää nuorelle Rinille. Sen sijaan Adal hyväili tytön herkimpiä alueita sormillaan varmoin ottein ja nautti nuorikon liikkeistä, äänistä ja mielihyvästä. Mitä näkyvämmin Adal näki ja koki toisen kiihkon, sitä enemmän hänen peniksensä imi verta itseensä ja sen innokkaammaksi nuori mies kävi. Hän voisi kohta vetää housut omasta jalastaan, miutta ei ihan vielä.
Oli kiva kiusoitella.

Pää tuntui olevan purkautuva tulivuori.
Rin inahti kovaäänisesti tuntiessaan pojan sormen painautuvan koskemattoman emättimensä suulle ja tähdet alkoivat näkyä tytön suljetuissa silmissä. Hänen lantionsa alkoi kuin itsekseen keinua hiljalleen toisen sormea vasten tytön halutessa tuntea yhä voimakkaampia tuntemuksia. Voi kyllä, hän halusi tätä. Hänen vartalonsakin huusi poikaa jo koskettamaan tyttöä enemmän!

Adalwulfin sormi siirtyi sitten emättimen päältä aivan toiseen suuntaan, sellaisella aluelle, jota Rin ei edes tiennyt itsellään olevan (mutta tottakai nyt naisen anatomia oli tytölle tuttu). Hän ei koskaan ollut uskonut puheita, että kun naisen herkintä kohtaa kosketettiin, se sai aikaiseksi mitä suurimman mielihyvän tunteen.
Mutta nyt, hänen käsityksensä siitä muuttui täysin.
Rinin huulet raottuivat ja tyttö jäykistyi, kun nuorukaisen sormi alkoi kutitella hänen herkintä kohtaansa. Huulilta pääsivät nautinnolliset ja estottomat voihkaisut, kun tyttö painoi taas päätään tiiviisti sohvaa vasten ja yritti kiehnätä alavartaloaan enemmän toisen sormea vasten saadakseen tuntemaan sen nautinnon suurempana. Tyttö voihki tietyn ajoin ja hänen äännähtelynsäkin olivat muuttuneet selvästi kovemmiksi. Vartalo alkoi tuntua nihkeältä, kun se hankasi Adalia vasten, mutta se vain lisäsi sitä kiihkon tunnetta vartalossa. Rin tunsi selvästi, että hänen alapäänsä oli kostunut täysin, sillä toisen sormi hänen herkimmällään liukui siihen malliin sen päällä.

Brunette nosti nyt toisenkin jalkansa toisen ympärille ja puristi kätensä nyrkkiin pojan niskalla. Neidin kasvot olivat muuttuneet kiihkosta sekaiksiksi ja hämmentyneiksi, kun tyttö nosti päätään sohvalta ja painoi sen toisen olkaa vasten. Hänen huulensa suutelivat toisen kaulaa ehkä hieman rajummin, sillä tyttö ei voinut mitään kuohuville tuntemuksilleensa. Niitä oli pakko päästää jotenkin ulos. Tytön kädet aukesivat nyrkeistä ja Rin puristi lujaa käsillään toisen niskaa. Hän alkoi huohottaa raskaasti ja nopeasti, kun outo tunne alkoi alavatsassa vain levitä pikkuhiljaa ylöspäin ja ylöspäin. Samalla tytön jalat pojan ympärillä tiukkenivat.

Selvää oli, että Rin piti siitä, mitä Adalwulf teki. Mikä oli erittäin hyvä asia.
Pienoinen urahdus karkasi nuorukaisen kurkun pohjalta, kun tuo sormillaan jatkoi tytön hyväilyä vielä pienen hetken. Sormi liukui helposti paikallaan, ja sai aikaan huohottavaa, kiihkeää hengitystä, mikä taas sai Susipojan kiihottumaan lisää. Hänen kehonsa, hänen nivusensa, tuntuivat olevan tulessa, ja mieli janosi saada lisää ja enemmän tätä tyttöä, joka kiemurteli kuin käärme hänen otteessaan.
Penis oli valmiina toimiin, ja housut sen päällä tuntuivat nihkeiltä ja ahdistavilta. Eroon niistä olisi päästävä. Kun Rin kohotti päänsä vasten nuorukaisen olkapäätä ja ahnaasti suuteli huulillaan tämän olkavartta, vastasi poika tytön hyväilyyn suudellen tuon poskipäätä ja kaulaa, viimeisintä ahnaasti kiihkonsa lumoissa. Hän siveli sormillaan tytön klitorista ja laskeutui välillä alemmaskin, antaen kostuneen alueen saada lisää kutkuttelevaa tunnetta osakseen. Mutta verestä laajentunut penis halusi myös tositoimiin, samoin nuorukaisen kiihottuneet ajatukset, joten oli siirryttävä eteenpäin. Poika hengitti lyhyesti, katkeillen, ja nautti saadessaan katsella mielihyvästä voihkivaa nuorta naista, joka rutisti kätensä nyrkkiin ja painui tiiviisti poikaa vasten.

Adalwulf suuteli tytön huulia, ja nosti kätensä tytön haarovälistä. Hän työnsi hieman pois kehoonsa liimautuneita jalkoja, jotta sai vapauden hoitaa lyhyen, välttämättömän tehtävän. Käsillään poika nappasi nopeasti housunsa jalasta, ja erektiossa kasvanut elin suorastaan tuntui hengähtävän kiitokseksi. Nopeasti poika repäisi hampaillaan käteensä puristaman kondomin pakkauksen pois, ja sormillaan otti esiin läpinäkyvän suojavarusteen. Ei vaatinut juurikaan aikaa eikä taitoa saada vempelettä paikoilleen. Adalwulf suuteli malttamattoman Rinin lähellä olevaa jalkaa samalla, kun asetti kondomin peniksensä suojaksi. Sitten hän kääntyi takaisin Rinin puoleen, kumartui tuon kasvojen ylle ja suuteli kiihkeästi toisen pehmeitä huulia. Sormillaan hän vielä sipaisi tytön häpyhuulia, liikuttaen sitten lantiotaan, että peniksen kärki voisi koskettaa niitä, kuin kysyen, oliko Rin valmis. Huulillaan nuorukainen hamusi tytön pehmeää ihoa kaulalta ja rinnoilta. Tätä poika halusi, halusi todellakin, omatunto oli viskattu nyt niin kauas alitajuntaan, ettei siitä ollut haittaa.

Rinin hengitys katkesi, kun hän tunsi mielihyvän tunteen kasvavan taas rajusti. Hän taivutti taas päätään taaksepäin ja alkoi huohottaa kiihtyneesti. Silmät oli suljettu tiukasti kiinni ja tytön liikahdukset olivat jäykkiä. Hänen kätensä pojan niskalla pysyivät tiiviisti paikoillaan ja tytön pää tuntui räjähtävän aivan minä hetkenä hyvänsä.
Miten tämä tuntuikaan näin hyvältä? Tuntui, että tämä oli kiellettyä, mutta sitä tunnetta ei voinut enää vastustaa.

Tyttö avasi suklaasilmänsä, kun Adal vetäytyi hieman pois tytön päältä. Rinin silmät olivat jo muuttuneet laajentuneista pienemmäksi ja tyttö vaikutti jo olevan melkolailla todellisuudessa. Brunette katsoi hetken aikaa Susipojan kasvoja huohottaen samalla painavasti.
Kyllä, hän halusi tehdä tämän juuri tämän nuorukaisen kanssa. Hän tiedosti sen järjissäänkin. Eric Dupont, Rinin syvä ja ensimmäinen ihastus oli kokonaan teljetty omaan arkkuunsa ja tyttö pystyi ainoastaan näkemään Adalwulfin kasvot sulkiessaan kuivuneita silmiään. Adal tuntui turvalliselta ja sellaiselta, johon voisi oikeasti luottaa. Rin ei pelännyt toista enää ollenkaan (tyttö muisti nyt nimittäin ensitapaamisen Adalwulfin kanssa).

Toisen asetettua suoja miehisyytensä päälle, kietoi tyttö taas kätensä Adalin niskan ympärille ja vastasi ahnaasti toisen suudelmaan. Hänen vartalonsa kiehnäsi taas kerran pojan vartaloa vasten ja tyttö inahti tuntiessaan toisen sormet kostuneella alueellaan. Kun toinen kosketti tytön pyhää aluetta elimellään, Rinin hengitys katosi ja hän painoi alavartaloaan nuorukaisen miehisyyttä vasten. Pikkuneiti alkoi väristä, kun häneen alkoi sattua. Hän oli kuullut, että ensimmäinen kerta sattui aina. Eikä se tosiaan ollut mitään harmitonta kipua, vaan ihan sellaista, mikä sai tytön silmät kostumaan, kun hän yritti upottaa toista syvemmälle itseään. Rinin kädet olivat taas puristuneet nyrkkiin Adalin niskalla ja tyttö hengitti katkonaisesti toisen korvan lähellä.

Ensimmäinen kerta saattoi sattua, tai sitten ei. Se riippui siitä, kuinka kokenut mies oli, ja kuinka rennosti osasi tilanteen (ja ennenkaikkea miehen elimen) ottaa. Ja Rinin onneksi hän oli löytänyt koko Astonin kohteliaimman ja hienotunteisimman nuorukaisen, joka ajatteli vain naisen parasta. Nuorukaisen hengitys oli kiihkouden katkomaa, ja kiihottunut pää janosi voimakkaampaa toimintaa. Onneksi Rin näytti erittäin suostuvaiselta painaessaan alaruumistaan vasten nuorukaisen kovettunutta elintä, anellen tätä sisäänsä. Adalwulf kulki suullaan läpi nuoren tytön ylävartaloa, ja lämmin hengitys purkautui tytön iholle kiivaana. Hän piteli tyttöä tiukasti, mutta turvallisesti lähellään, siveli pitkillä sormillaan toisen lämmintä kehoa. Hyväili tuon rintoja, silitteli kylkiä ja pyyhkäisi kaulaakin. Teki kaiken, että toinen tuntisi olonsa hyväksi ja rennoksi. Mitään hätää ei olisi, tämä olisi ihanaa, hän tuntui lupailevan eleillään ja pehmeällä, pitkällä suudelmalla, jonka antoi suoraan tummatukkaisen tytön huulille.
Adalwulf asetti peniksensä kärjen emättimen suuaukolle, mutta ei pitänyt kiirettä, vaikka pää tuntui räjähtävän, eikä nuorukainen halunnut mitään muuta kuin tätä. Hän malttoi silti mieltään ja oli kärsivällinen. Suudellessaan tyttöä pehmeästi, hän liikutti lantiotaan ja erittäin varovasti ja hellästi painoi peniksensä kärjen Rinin sisään. Hän ei työntänyt saman tien loppuun asti, vaan hellävaroen veti penistä hieman ulos, painaen sitten heman syvemmälle.

Värisevä huokaus karkasi nuorukaisen tyytyväisiltä huulilta, ja pienet hikikarpalot kihosivat koristamaan pojan otsaa. Tuo suuteli ahnaasti allaan olevaa tyttöä, tuntien suurta lämpöä - eikä vain tilanteen aiheuttavan kiimaisuuden takia, vaan myös silkkaa hellyyttä Riniä kohtaan. Aluksi varoen, myöhemmin vasta tahtia koventaen (mikäli se tytölle sopisi) alkoi Adal liikuttaa lantiotaan ja penistään Rinin sisällä, kiihkeän urinan karatessa tuon kurkunpohjalta. Koko elin tuntui olevan tulessa ja mielihyvä kulki aaltoina ylös päähän saakka nuorukaisen ruumiissa. Hän kosketteli kädellään nuorta tyttöä, suuteli huulillaan tuota, antoi hiuksiensa kutitella tytön naamaa. Jotta tyttö saisi maximaalisen mielihyvän, suorastaan päätä räjäyttävän, asetti hän vielä kätensäkin tytön elimen lähelle, kutitellen klitorista kiusoitellen työntöjensä tahdissa. Kaikki tuntui niin hyvältä, täydelliseltä. Rinin viaton, kokematon alue tuntui hyvältä ja kiihottavalta, ja raskaa thuokaukset pakenivat pojan huulilta kuin varkain.

Adal oli onnistunut eleillään kertomaan pikkuneidille, että tytöllä ei olisi mitään hätää. Rinin täytyisi vain rentoutua ja nauttia tilanteen tuomista tuntemuksista. Toisen pitkä ja pehmeä suudelma sai tytön henkäisemään rauhottuneena ja Rinin keho rentoutui sillä samalla sekunnilla jäykistyneestä hieman rennommaksi.
Sitten Rin tunsi toisen tunkeutuvan sisäänsä hellävaroen. Tyttö kurtisti kulmansa kurttuun suudellessaan Adalia ja neiti jäykistyi hieman. Tuntui oudolta päästää joku toinen sisäänsä ja tyttö tunsi kipua alapäässään. Hän yritti keskittyä suutelemaan nuorukaista, jotta voisi rentoutua ja nauttia tästä täysin. Adal työntyi taas hieman syvemmälle Riniin, jolloin tytön oli pakko päästää huuliltaan kovaääninen inahdus ja Rin kietoi taas jalkasa toisen ympärille tiukasti. Rin oli jo ehtinyt pelätä, että hänen tiukkuutensa estäisi poikaa tunkeutumasta yhä syvemmälle, mutta oli väärässä.

Adalwulfin alkaessa liikuttaa lantiotaan, alkoi Rinin huulilta päästä outoja ääniä, joita Rin ei voinut peitellä. Ne vain tulivat, tietys väliajoin ja tyttö ajatteli pian räjähtävänsä kuumuudesta. Hänen vartalonsa liikkui pojan tahdissa ja tytön hengitys kiihtyi kiihtymistään. Adalin urahdukset saivat tytön kiihottumaan yhä enemmän ja kiihottuminen aiheutti vain enemmän kovaäänisiä voihkauksia karkaamaan tytön huulilta, jotka ahnaasti suutelivat toisen huulia.
Vaikka aluksi tyttö oli luullut, että tämä sattuisi koko ensimmäisen kerran ajan, sai tyttö onneksi olla väärässä. Häneen ei enää sattunut, vaan hän tunsi suurta mielihyvää ja nautintoa tuntiessaan pojan sisällään. Ja se sai tytön vain kiehnäämään yhä voimakkaammin toista vasten.

Pojan käden laskeutuessa tytön herkimmälle kohdalle, joutui Rin erkanemaan pojan huulilta voidakseen vetää syvään henkeä. Hänen vartalonsa jäykistyi ja tyttö nojautui päällään tiiviisti sohvaa vasten. Tytön selkä kaareutui ja hänen ylävartalonsa liikkui tytön rivakan hengityksen kanssa yhtäaikaa. Rin sulki silmänsä ja päästeli taas outoja ääniä pakenemaan huuliltaan, jotka täyttivät koko huoneen.
Sitten alkoi tapahtua jotain, mikä sai Rinin näkemään tähtiä. Suunnaton mielihyvä, mikä oli tuntunut pienenä nuppuna alavatsassa, olikin yhtäkkiä täyttänyt koko pikkuneidin kehon ja Rin parkaisi nautinnosta. Hänen kehoaan kihelmöi ja pää tuntui räjähtävän. Rinin ylävartalo liikkui nopeasti kiihtyneen hengityksen takia ja punaisuus, mikä oli kohonnut tyttösen poskille aikoja sitten, levisi hieman kaulalle ja rintojen ylle.
Mitä ikinä olikaan juuri äsken tapahtunut, janosi Rin sitä jo lisää.

Ei ollut Rin ainoa, jonka kehoa riepotteli valtava mielihyvä. Se oli niin vahva, voimakas, aggressiivinenkin. Kuin tuo tunne haluaisi ottaa kiinni hartioista ja ravistella niin, että pääkin joutui alistuneena notkahtelemaan liikkeen voimasta.
Adal hengitti kiihottuneen raskaasti, lyhyesti, kiivaasti. Hän antoi lantionta työntää elintään paremmin Rinin tiukan alueen syleilyyn, eikä häpeillyt näyttää mielihyväänsä matalin urahduksin ja kehrähystä muistuttavin huokauksin, jotka purkautuivat suoraan hänen alavatsastaan. Hän oli tulessa, koko hänen kehonsa oli. Rinin aiheuttama vastus sai Susipojan kihelmöimään, ja hän halusi vain tuntea tämän nuoren naisen. Tuntea toisen lähellään, lähempänä. Kuulla tuon voihkinnan korvissaan ja nähdä, kuinka toisen kaunis kroppa taipui mielihyvän voimasta.
Adal henkäisi kiihkeästi, ja painoi lantiollaan penistään syvemmälle, varoen kuitenkin satuttamasta Riniä. Tytön voihkinta sai nuorukaisen käymään tulisilla hiilillä. Hänestä tuntuu, että hän räjähtäisi. Ja totuudenmukaisesti niinhnä hän tulisi myöhemmin tekemäänkin.

Adal antoi sormiensa kosketella tytön alueita samalla, kun hänen lantionsa jatkoi edestakaisin työstämistä. Asento oli hieman hankala, olihan suurin osa nuorukaisen painosta asetettuna tuon yhdelle käsivarrelle, toisen käden luikkiessa kiusoitellen Rinin haarovälissä. Sen mielihyvän vuoksi, jota poika sai Rinin eleitä tutkiessaan, oli hän kuitenkin valmis kärsimään. Sormi kutitteli klitorista, lantio painoi penistä syvälle Rinin sisään tunteakseen valtavan, ruumiillisen mielihyvän ja kiihottunut, huohottava hengitys kumpusi pojan huulilta aina, kun tuo irrotti suunsa otteen suudelmista ja hyväilyistä Rinin huulista tai hitusen hionneesta ihosta. Hän janosi Riniä, halusi tätä tällä hetkellä enemmän, kuin mitään maailmassa. Tunsi vastutamatonta kiihkoa tätä nuorta, lähes tuntematonta, suloista tyttöä kohtaan.

Tytön mielihyvästä vaikeroivat äänet saivat Adalin sekaisin. Hänen päänsä tuntui räjähtävän, ja penis Rinin sisässä janosi enemmän. Adal hamusi kiihkeästi tytön kaulaa ja rintoja, huohotti lämpimästi tuon ihoa vasten. Sormi kutitteli kiivaalla tahdilla klitorista, eikä lantion liike hidastunut. Päinvastoin, ehkäpä hieman nopeentui, kun poika sai varmuutta, ettei tyttöön sattunut. Adal antoi päänsä kulkea Rinin korvanjuureen, ja kuuntelu tuon kiihottavaa hengitystä. Huulillaan nuorukainen suuteli tytön korvaa ja poskea, lopulta ahnaasti huulia, ja urisi sitten kiihottuneena.
Pian hänkin alkaisi lähetä loppua, mutta ei ihan vielä. Tästä piti nauttia täysillä.

Miten se tuntemus pystyi yhä jatkua?
Adal nopeutti liikkeitään ja tyttö hengitteli äänekkäänsti toisen korvaan puristaen silmiään tiukasti yhteen. Hän oli jo luullut, että hänen mielihyvästä värisvä vartalonsa olisi jo saavuttanut huippunsa. Taas väärin. Rin tärisi nyt yhä enemmän ja painoi poikaa käsillään painautumaan yhä lähemmäs itseään. Se ei kyllä tainnut olla enää kovin mahdollista, mutta toisen paino pikkuisen tytön päällä tuntui mukavalta ja lisäsi mielihyvän tunnetta. Adalin sormi kutitteli tytön herkintä kohtaa kiivaasti ja se sai Rinin menettämään todellisuuden tajunsa aivan kokonaan. Hänen alavartalonsa hamusi vain lisää pojan kosketusta ja liikkui pojan tahdissa.

Sitten tyttö veti nopeasti kätensä vierelleen ja puristi sohvan pehmusteita rystyset valkoisina. Hänen yläkroppansa kohosi ylemmäs ja tyttö vääntelehti nautinnosta Adalwulfin alla. Rinin alavartalo liikkui aivan hieman sivummalle ja se oli kyllä loistoteko. Hänen jalkansa pakottivat poikaa tunkemaan miehisyytensä niin syvälle kuin vain oli mahdollista ja tytön jalat auttoivat lantion pysymään kiivaassa liikkessä. Nyt se oli Rin, joka nopeutti heidän tahtiaan siroilla jaloillaan.
Tytön nautinnolliset ääntelyt täyttivät koko olohuoneen, mutta itse Rin oli täysin kuuro omille äänilleen. Adalin urahdukset kuulostivat niin kiihottuneilta tytön korvaa vasten ja sitten Rin ei vain enää kestänyt.

Pikkuneiti kiljaisi nautinnosta, kun aivan uusi ja ihana tunne alavatsalla täytti koko kehon. Tytön kädet puristivat yhä vain tiukemmin sohvan pehmusteita. Hänen alavartalonsa liikehdintä jatkui vielä hetken aikaa, kun tyttö tunsi sitten olevansa aivan märkä lämpöisestä aineesta haarojensa välissä. Tytön hengitteli kiivaasti ja kovaäänisesti, ja seuraavaksi tytön jalat pojan ympärillä löystyivät tiukasta otteestaan otteestaan.

Voisiko tämä olla enää parempaa?
Eipä juuri. Kaikessa kokemattomuudessaan Rin oli nyt niin rohkea ja estoton, ettei olisi uskonut hänen menettävän juuri neitsyyttään. Kaikella käytöksellään hän sai Susipojan villiintyneeksi, aivan erilaiseksi, kun millaiseksi saattoi kuvitella tämän kohteliaan, aina niin tilannetajuisen nuorukaisen. Hän oli nyt kuin peto, täysin ruumiillisen mielihyvän pauloissa. Nautti silminnähden jokaisesta Rinin äänestä, kosketuksesta, liikkeestä ja eleestä. Kun tyttö suorasdtaan kannusti häntä olemaan rajumpi, ei Adal laittanut vastaan. Kiihkoissaan uristen ja huohottaenm työnsi nuorimies lantiollaan elintään pohjaan, jonne se liusuikin helposti eritteiden liukastamana. Kasvojaan mies painoi tytön olkaa, antoi keuhkojensa imeä hiusten huumaavaa tuoksua ja nautti silminnähden tytön lämmöstä vasten itseään. Rin puristi tyynyjä tiukasti otteessaan, vinkui, jopa kiljaisi nautinnosta, ja sai Adalwulfin sekaisin. Nuorukainen oli kuin hai, joka oli haistanut veren - mikään ei pitelisi häntä.
Huippu alkoi kuitenkin lähestyä nuorella miehelläkin. Adal kohotti kätensä vihdoin pois tytön haarovälistä, jotta pystyi nojaamaan painoaan toisellekin käsivarrelle yhden ainoan sijaan. Hän antoi lantionsa painaa viimeiset, syvät työnnöt ja kurkustaan kantautua nautinnosta kertovia ääniä. Sitten kuitenkin mielihyvä saavutti loppunsa, ja sperma purkautui kondomiin.

Adal huohotti kevyesti kuin urheilusuorituksen jäljiltä. Hän käänsi kasvonsa kohti Riniä, ja huulillaan suuteli toista pehmeästi. Hänen lihaksensa värisivät hieman, ja hikipisarat pujottelivat lihaksikasta kroppaa pitkin. Pitkät, mustat hiukset kutittelivat kasvoja ja tummissa silmissä oli levollinen katse. Hän oli tosiaan nauttinut äskeisestä, ja kiitti itseään, kun epäilyistään huolimatta oli suostunut tähän.
Adal tuli ulos Rinin sisältä, ja otti kondomin pois peniksensä päältä. Hän sitaisi sen kevyesti solmuun, ennenkuin antoi huomionsa palata v armasti uupuneeseen tyttöön. Nuori mies painautui lähemmäs, suuteli Rinin huulia, poskea, leukapiitä ja huulia uudestaan. Hänen kasvoilleen kohosi kevyt hymy, joka sai kasvot näyttämään lempeiltä ja lämpimiltä.

Rin hengitti yhä kiivaasti ja värisi itsekin äskeisen suorituksen jälkeen. Adal toi elimensä ulos tytöstä ja sen jälkeen suuteli uupunutta tyttöä, jonka silmät alkoivat painua hiljalleen kiinni. Heleä puna oli edelleen pikkuneidin poskilla ja tyttö katseli Adalwulfin kasvoja sumein silmin. Nuorukaisen kasvot näyttivät satumaisen komeilta, että Rin ajatteli olevansa yhä unessa. Hyvässä unessa. Tämä oli vain unta, herätessään hän varmasti heräisi omasta sängystään, koskemattomana ja viattomana. Harmi tosin, tyttö oli nimittäin nauttinut tästä kokemusta niin paljon...

Mitään varoituksia antamatta tytön silmät painautuivat kokonaan kiinni ja Rin siirtyi unien maailmaan. Siinä oli hyvä olla, lämmin ja turvallinen olo. Mikä voisikaan olla parempi paikka nukahtaa kuin lämmintä vartaloa vasten?

Adalwulf katseli hiljaa, kuinka väsynyt Rin vain hetken kykeni katsomaan nuorukaista sumein silmin, ennenkuin unen mahti vei voiton. Tytön silmät sulkeutuivat, ja kohta toinen nukahti ilman varoitusta siihen nuorukaista vasten. Adalwulf hymähti huvittuneena. Tämä oli ollut erittäin.. erikoista.
Huulet suukottivat nopeasti tytön otsaa, ennenkuin Susipoika nousi istumaan. Hän kapusi jaloilleen, kulki olohuoneen läpi keittiöön, jotta saattoi viskata käytetyn kondomin roskikseen, pois silmistään. Omistajan noustessa myös Padma kapusi jaloilleen, ja tuli häntä laiskasti heilahdellen tervehtimään. Nuorukainen silitti koiraa ohimenne, mutta keskittyi johonkin aivan muuhun kuin lemmikkinsä paijaamiseen.

Adalwulf käveli takaisin sohvalle, jolle Rin oli jäänyt rauhassa nukkumaan. Varovasti, herättämätt tyttöä, nosti hän toisen jälleen käsivarsilleen syliinsä. Hän halusi kantaa tytön hieman mukavampaan paikkaan nukkumaan. Adalin isän ei pitänyt tulla huomenna kuin vasta illalla, mutta ei sitä koskaan voinut tietää..
Nuorukaisen huone sijaitsi talon toisessa päässä, käytävän päässä. Poika alkoi kantaa alastonta tyttöä sinne. Hän kulki hiljaa kuin varjo, varmoin ottein Riniä pidellen. Ovi avautui helposti, ja vastatta oli tyylikkäästi sisustettu, tummanpunaisen sävyinen huone. Adelbrech piti lämpimistä sävyistä, ja siksi Adalinkin huone oli viininpunainen. Jotain maskuliinista kuitenkin.
Adal laski Rinin varoen sängylle, vedettyään ensin peitteitä pois tytön vartalon alta. Hän beti peiton tytön paljaan kehon ylle, ja käveli vielä hetkeksi ulos. Hän kulki takaisin olohuoneeseen, noukki vaatteet lattialta, ja kantoi ne oman huoneensa sisälle turvaan.

Kun kaikki oli hoidettu kuntoon, oli Adalinkin viimein mahdollisuus käydä levolle. Hän meni sänkynsä toiselle puolelle, asettuen nukkumaan peiton alle. Onneksi nuorukainen omisti parisängyn, joten tilasta ei ollut puutetta. Urheilija kääntyi Rinin puoleen, suukotti varovasti tämän otsaa ja veti sisäänsä tytön tuoksua. Sitten hän asettui alas ja alkoi yöunille.

>Hypätään aamuun? o_o<

//Joo hypätään 8-)

Rin vääntelehti nukkuessaan hyvinkin paljon, ja se luultavasti johtui huumeesta, mitä Rinille oli syötetty. Hänen silmänsä liikkuivat tytön suljettujen luomien alla rivakasti. Välillä tyttö alkoikin puhua jotain hyvin epämääräistä unissaan, mutta jossain vaiheessa tyttö hiljeni täysin ja pysyi paikoillaan kiltisti.

Pikkuneiti ummisteli silmiään, kun alkoi heräillä sikeästä unestaan. Silmät hän kuitenkin päätyi pitämään kiinni, kun tyttö painautui jotain lämpöistä vasten. Tyttö huokaisi tyytyväisesti ja pysytteli hetken aikaa tuota lämpöistä vasten.
Kuitenkin pian Rin alkoi ajatella, että kaikki ei ollut aivan kunnossa.
Tyttö avasi silmiään ja siristeli niitä vaivoin auki. Hän näki vain sumua, joten ympäristön hahmottaminen sujui aluksi hyvin vaikeasti. Pikkuhiljaa hänen silmänsä alkoivat tottua huoneen valaistukseen ja tytön kädet pysähtyivät tunnustelemaan lämpöistä... Rintaa?
Rinin silmät revähtivät auki, kun tyttö tajusi nukkuvansa jonkun vieressä. Tyttö ponkaisi nopeasti istumaan ja katsoi silmät suurina sängyllä olevaa toista henkilöä, joka paljastui pojaksi. Ja poika paljastui Adalwulf Kayetaniksi. Katsottuaan hetken aikaa järkyttyneenä tuota poikaa, oudot muistikuvat välähtelivät pikkuneidin mieleen. Tyttö muisti alkuillasta hyvin nopeita ja lyhyitä pätkiä, mutta loppuiltaa kohden muisti huomattavasti parani ja...

Neidin peruutettua kauemmas pojasta, tyttö lopulta putosi yli sängyn reunan ja tömähti kivuliaasti lattialle. Silloin Rin tajusi olevansa täysin alasti. Tytön kasvot lehahtivat tomaatin punaisiksi ja tyttö häpesi muistaessaan eilisen suuren mielihyvän. Mitä tyttö olikaan mennyt tekemään, mitä hänelle oli tapahtunut, miksi näin oli käynyt, mitä hän nyt tekisi, hän kuolisi häpeästi, hän kuolisi, kuolisi...
Sekavat ja paniikinomaiset ajatukset risteilivät koko ajan tytön mielessä ja Rin oli purskahtaa itkuun noustessaan istumaan lattialle ja peittäessään vartalonsa painautumalla koukkuun taitettujen jalkojensa päälle.

Adalwulf nukkui oikein makoisasti koko yön. Tottakai. Ainoastaan kerran hän heräsi, mutta siitä Rin ei tiennyt mitään, sillä silloin nuorikko makasi mitä syvimmässä unessa visusti peiton alla. Susipoikakin kävi päästämässä Padman käymään tarpeillaan, ja palasi sitten takaisin peiton alle, nukahtaen saman tien. Tätä mukavaa, raukeaa olotilaa jatkui siihen saakka, kunnes terävä tömähdys herätti suden unestaan.
Adalwulf heräsi unestaan vavahtaen, ja samantien hänen tummat silmänsä hakivat äänen aiheuttajaa. Oli suorastaan ihailtavaa, kuinka nopeasti väsyneenäkin Adalin refleksit kykenivät hahmottamaan maailmaa ja ympärillä tapahtuvia asioita. Hän havaitsi heti, että Rin oli poissa - ja yhtä nopeasti hän ymmärsi, että toinen lojui paniikissa lattiatasossa.
Adal kääntyi mahalleen, mutta nosti yläkroppaansa sen verran, että näki kunnolla lattialla olevan Rinin. Huoli syttyi tummaan katseeseen, mutta rauhoitteleva, lempeä hymy kipusi nuorukaisen huulille.
"Rin", poika kuiskasi tytön nimen. "Ei ole hätää. Ei mitään hätää. Tule ylös sieltä, Rin. Vilustut."
Adalwulfin ääni oli taas sitä itseään. Täynnä pehmeyttä, rauhallisuutta, lempeyttä. Hän ei halunnut pahaa, ja hänen äänellään kykenisi muuttamaan koko maailman ihanammaksi paikaksi. Pojan katse tarkkaili Riniä, mutta ei lainkaan himoiten eikä häveten. Hän katsoi lempeästi, suorastaan toivoan, että tyttö palaisi hänen viereensä, jotta hän voisi rauhoitella toista. Alasti nuorukainen ei kehdannut ylöskään hypätä.. tyttö saisi kohtauksen.

Adalwulf koki ristiriitaisia tunteita katsoessaan pelokasta nuorikkoa. Hän muisti eilisillan hyvin, ja hänelle oli jäänyt siitä erittäin varma ja tyytyväinen olo. Mutta samall hän tunsi tuttua lempeyttä ja ihastusta tähän ujoon, viattomaan persoonaan, joka oli niin altis kaikelle maailman pahuudelle, ja jota kukaan ei suojellut. Adal kohotti sormiaan kohti tyttöä, pyytäen, suorastaan anellen, tätä nousemaan takaisin. Rin oli piiloutunut pitkien, sirojen jalkojensa taakse.
"Ei ole hävettävää", Adal kuiskasi tytölle, odottaen kärsivällisesti, jos tyttö vastaisi hänen äänettömään pyyntöönsä ja palaisi. Jo senkin takia, että se vielä puuttuisi, jos Padma keksisi tulla huoneeseen..
"Olet kaunis, Rin."

Tyttö hätkähti kuullessaan ehkä maailman hypnoottisimman äänen ja nosti itkusta vääntyneet kasvonsa ylös polvistaan. Suklaasilmät kohtasivat sängyllä olevan Adalin, joka katsoi häntä mitä ihanin ja hurmaavin silmin. Miten tuollaista kukaan voisi muka pelätä? Tai siis, Adalhan oli täydellinen ilmestys! Miksi toinen ei muka nyt seurustellut kenenkään kanssa? Miksi toinen oli valinnut kaikista maailman tytöistä Rinin, nörttitytön (ja aran sellaisen), joka ei ollut vielä saanut edes kaikkia muotojaan!

Kuullessaan Adalin anelevan äänensävyn ojentaessaan kättään pikkuneidin suuntaan, katosi tuo itkuinen virne välittömästi tytön kasvoilta ja tyttö tuijotti hypnotisoituneena Adalin jumalaisia kasvoja. Jos Twilight -kirjat pitäisivät paikkansa, olisi Adalwulf selvästi Edward Cullen. Jep, selvä Edward Cullen, mutta ei vampyyri!
Kuullessan Adalin sanovan tytön olevan kaunis, meni Rinin pasmat aivan sekaisin ja tytön silmät suurenivat taas. Häntä ei koskaan oltu sanottu kauniiksi tai kehuttu millään muotoa. Tai siis miespuolinen ei koskaan ollut sanonut kohteliaisuuksia tytölle. Äää, Rin, olet niin sekaisin!

Enempää ajattelematta Rin tarttui arasti toisen suureen käteen, joka tuntui lämpöiseltä ja pehmeältä. Tyttö nosti itsensä pojan avustuksella takaisin sänkyyn ja tuijotti lumoutuneena pojan kasvoja. Silloin Rin unohti täysin alastomuutensa, toisen tuijottaminen oli paljon tärkeämpää kuin oman itsensä ajatteleminen sillä hetkellä. Tai niin ainakin Rinistä tuntui.

Adalin lymy leveni hieman, luottamusta säteillen, kun hypnotisoituneen oloinen Rin kohotti kätensä ja tarttui niillä hetken empimisen jälkeen Adalin käteen. Susipoika auttoi lempeästi tytön takaisin, eikä häntä häirinnyt yhtään toisen alastomuus. Rin oli sievä tyttö, eikä hänessä ollut mitään väärää tai hassua. Alastomuus oli osa ihmisluonnetta, eikä Susipoika ymmärtänyt, miksi se oli ihmisille niin vaikea ja pelottava asia.
Poika kallisti hieman kasvojaan. Hän katseli tyttöä lempeästi, ja jopa hänen tummat silmänsä säteilivät lämpöä. Yleensä silmien katse pysyi jollain tapaa synkkänä, vaikka kasvot hymyilivät, mutta nyt jopa niissä pilkahti valonsäteet.
"Nukuitko hyvin?", poika tiedusteli pehmeästi. Ainakaan Rin ei ollut tehnyt mitään erikoisen suuria ääniä tai liikkeitä, sillä Adal heräsi herkästi kaikkeen, joka poikkesi tavallisesti rauhallisuudesta.
Mitä paremmin tunsi pojan ja katsoi häntä, mitä paremmin oppi tuntemaan hänen tapojaan, sitä helpompi oli ymmärtää, mistä lempinimi Susipoika oikein tuli - nimen ja ihmissuden maineen lisäksi.

Oli oikeastaan erittäin mukavaa herätä Rinin vierestä. Poika pyyhkäisi hieman mustia suortuviaan kasvojensa tieltä, kurottautuen sitten ojentamaan kättään kohti tyttöä. Hän pyyhkäisi hellästi toisen silkkistä poskea, hymyili, ja asetti kätensä sitten takaisin alas. Koko pojan olemus huokui rauhallisuutta. Ei ollut mitään hätää, kaikki oli hyvin. Voitaisiin hetki jutella, sitten Adal katsoisi kaksikolle jotain aamiaista. Tämä oli tavallinen, mukava aamu - tavallista mukavampi kuin yleensä.
"Ethän nähnyt pahoja unia?" Adal kysyi. Ties miten vaikea uni tytöllä on päänsä sisällä ollut, erikoisten tapahtumien ja ennenkaikkea erikoisen aineen vuoksi. Pojan huoli oli melkein käsinkosketeltavaa, vaikka se ei päälle päin kuultanut kuin äänessä. Ulkoisesti hän oli tyyni, eleetön.

Rin katsoi hetken aikaa toista suklaasilmillään ja nyökkäsi rivakasti parin sekunnin kuluttua pojan kysymykselle, oliko tyttö nukkunut hyvin. Ääntä Rin ei tuntunut saavansa toimimaan sillä hetkellä, jotenkin se oli kadonnut jonnekin teille tietämättömille. Tyttö ei osannut sillä hetkellä muuta kuin tuijottaa poikaa ja liikuttaa päätään ylös alas tai sivulta sivulle.
Adalin kosketus tytön poskella sai Rinin suun raottumaan ja sieltä karkasi pieni huokaus, joka kertoi tytön olevan tyytyväinen ja ihastunut.
Tyttö pudisti päätään, kun Adal kysyi, oliko tyttö nähnyt painajaisia. Päinvastoin. Tyttö muisti nähneensä minä ihanampaa unta.
... Paitsi, että se taisi kyllä olla täyttä totta.

Tyttö laski katseensa viimei pojan kasvoilta vartalolleen ja kahmaisi peittoaan vartalonsa suojaksi. Puna koristeli yhä pikkuneidin poskilla ja nyt Rin yritti saada edes jotain sanottua ääneen. Pakko oli yrittää edes!
"..." suu kävi, mutta ääntä ei tullut.
"... K-kiitos.." todettiin vain hiljaa ja Rin hämmentyi itsekin. Miksi ihmeessä tyttö oli toista kiittänyt? Maailman ihanimmasta illastako? Voi apua, Rin! Yrittäisit edes sanoa jotain järkevää!
"Olet ihana", tyttö puhui taas ja jähmettyi sanoilleen. Rin! Aaaa! Älä enää sano sanaakaan!

Olikohan kaikki hyvin? Adal kohotti hieman kulmiaan.
Tuntui suorastaan hämmentävältä palata takaisin ujon, pelokkaan Rinin luokse, joka vasta tunteja sitten oli ollut hyvin itsevarma, estoton ja intohimoinen. Monet olisivat tunteneet tässä vaiheessa pettymystä, mutta ei Susipoika. Hän piti Rinin vaarojen alttiista luonteesta, ja tunsi outoa suojeluhalua tyttöä kohtaan. Lempeä hymy ei karannut huulilta, eivätkä tummat silmät voineet olla katselematta paljasta tyttöä.
Totta, Rin oli sievä. Hänen pitäisi osata korostaa sitä paremmin vaatteillaan.
Adal hymähti hieman tytön unelmoivalle huokaukselle, jonka hän oletti - tai ainakin toivoi - olevan hyvä merkki. Koska eihän häntä tarvinnut pelätä. Hän oli kesy kuin koiranpentu.

Adalin ilme muuttui heti terävämmäksi, kun hän oletti Rinin puhuvan. Ensin tytön raoittuneista huulista ei kantautunut ääntäkään, mutta kohta ruskeaverikkö sai kiitoksen lausahdettua. Adal laski hieman kasvojaan, ja lempeästi puisteli päätään. Ei ollut syytä kiittää. Hän oli nauttinut illasta aivan yhtä paljon, kuin tyttökin, ja toisen suojelu oli hänen velvollisuutensa. Kuinka hän olisi voinut hylätä toista juhliin kaikkien pahojen armoille?
Sen sijaan tytön viimeisin, punastuksen saattelema lause sai Adalin kohottamaan kasvonsa uudestaan Riniä kohti. Hän hymyili, hänen silmänsäkin hymyilivät, ja lempeä naurahdus karkasi hänen pehmeiltä huuliltaan.
"Itse olet, Rin", poika vastasi kermaisesti. Ja hän tarkoitti sitä. Hymyllä varustettu Susipoika katseli tyttöä hetken, mutta sitten hän kohottautui istumaan. Peitto peitti hänen jalkansa, mutta lihaksikas yläkroppa paljastui pojan parantaessa ryhtiään. Hän suki hieman suortuviaan, pyyhkäisi niskaansa ja haukotteli kevyesti, antaen huomionsa kuitenkin palata tyttöön.
"Olen iloinen, kun olet täällä", hän jutteli lempeästi.

Rin ei osannut kuin tuijottaa Adalia silmät suurina ja huulet hivenen raollaan.
Ensiksikään, tyttö ei koskaan ollut edes nukkunut miespuolisen vieressä. Ja nyt tyttö sitten olikin herännyt ja hänelle oli paljastunut, että olikin puuhaillut jotain muutakin pelkän nukkumisen lisäksi. Siis eihän siinä voinut muuta olla kuin sekaisin, eikö niin? Tämä oli pikkuneidille niin uutta ja hämmentävää, joten... Niin, Rin oli aivan sekaisin.

Pojan sanoessa olevansa iloinen Rinin olosta täällä, punastui Rin taas astetta verran enemmän punaiseksi. Hänen katseensa laskeutui Adalin kasvoilta toisen treenattuun yläkroppaan, joka sai Rinin sydämen jyskyttämään entistä kovemmin.
Kukaan ei tulisi uskomaan tätä, että Rin olisi herännyt urheilijapojan vierestä, sillä Rin ei vielä itsekään uskonut tämän olevan totta. Liian epätodellista.

Tämän hämmentävän ja rauhallisen hetken pilasi sitten pieni murina, mikä kantatui pikkuneidin vatsasta. Rin äännähti häpeissään ja piiloutui peiton alle. Kyllä, hänellä oli nälkä. Kamala nälkä. Hän ei ollut tainnut syödä mitään eilisen päivällisen jälkeen. Hienoa, todella hienoa.

Jos Adalwulf olisi kyennyt lukemaan Rinin ajatukset, ja jos hän olisi koira, hän kallistaisi varmasti päätään erittäin hämmentyneen oloisena, korvat terävinä hörössä, ymmärtämättä. Hänestähän ei ollut yhtään outoa, jos nörtti heräsi urheilijan vierestä. Ei, koulun klikkijärjestelmä oli aina ollut hänelle yksi ja sama. Hän ei piitannut niistä, ei välittänyt katseista eikä kuiskutuksista, vaan eli kuin kerman ja tavisten välisiä eroja ei olisikaan.
Nuorukainen oli kuitenkin täysin tyyni ja rauhallinen. Hänen hymynsä oli kevyt ja lempeä ja kasvojen tumma katse ystävällinen ja tutkivainen. Ei lainkaan likaisessa mielessä, ainoastaan viattomassa. Hän kohotti hieman kättään, sormellaan lempeästi pyyhkäisi tytön kuulaita kasvoja, ja sipaisi olkapäätäkin. Hymähti hennosti, ja kun laski kätensä, erittäin määrätietoinen murina havahdutti hänet rauhallisuudesta. Adalwulf katsoi Riniin, ja tytön häpeily kertoi, mitä juuri oli tapahtunut. Poika naurahti lempeästi.

"Tarvitsemme aamiaista", poika totesi. Hän hymyillen nousi istumaan, noukkien sitten boxerit lattialta. Hän kiskoi ne jalkaansa, ennenkuin kääntyi tytön puoleen. Toisin kuin Riniä, ei nuorukaista hävettänyt toisen edessä oleminen puoliksi alastomana. Yläkroppa paljaana, sääret paljaina, mustat hiukset sekaisin. Hänen tummien siilmiensä katse kulki tytössä, ja kevyt hymy pyyhki huulia.
"Nouse kun olet valmis. Kylpyhuone on tuossa vastapäätä, keittiö alakerrassa", Adalwulf opasti kulkiessaan lähemmäksi tyttöä. Hän kumartui Rinin puoleen, suukottaen varovasti toisen poskea, ennenkuin asteli ovelle.
"Kahvia, teetä, kaakaota?"
Kun Adal avasi oven, kurkisti makuuhuoneeseen utelias, iloinen koiranpää. Pystyt korvat värähtivät, ja utelias ilme kurkisteli Rinin suuntaan, hännän heiluessa letkeänä. Padma halusi päästä tutustumaan vieraaseen tyttöön, mutta koska Susipoika tiesi Rinin säikyksi, ei hän päästänyt mustaa saksanpaimenkoiraa makuuhuoneeseen tutkimaan tyttöä ilman tuon omaa aloitetta.

Rin oli aivan liikkumattomana sängyllä ja toisen sormi poltteli niitä kohtia, mitä poika kosketti. Neidin hengitys muuttui tiheämmäksi ja äänettömämmäksi.
Pojan todetessa aamiaisen olevan tarpeen ja puki ylleen bokserinsa, ei Rin voinut olla valahtamatta tummemman punaiseksi kuin äsken. Voi hyvä luoja, brunette ei selviäisi. Kuin pää olisi kiehuva kattila, joka poreili hyvää vauhtia yli reunojen.
Adalwulfin vartalo oli ihana. Siis ei ihana, vaan jumalaisen hyvässä kunnossa!

Kuullessaan pojan taas puhuvan, jotain kylpyhuoneesta, ei tämä pikkuneiti ehtinyt reagoida Adalin seuraavaan tekoon - poskisuukkoon. Rin jähmettyi jääksi tuntiessaan pojan huulet poskellaan. Suukko tuntui äärettömän pitkältä, vaikka se olikin kestänyt vain pienen hetken ajan. Kuuma aalto lähti nopeasti varpaista päähän ja Rin oli oikeasti kuolla siihen paikkaan.
Yhtäkkiä Adal olikin jo oven luona ja kysyi jotain. Ööö, mistä hän kysyikään? Jotain juomista?
Rin pudisteli päätään ja yritti saada ajatuksensa liikkeelle.
"K-kaakaota k-kiitos", Rin vastasi ääni vapisten ja nousi peitto mukanaan sängyltä. Tyttö ei todellakaan ollut paljastamassa vartaloaan toiselle, ainakaan nyt.
"M-menen kylpyhuoneeseen.." pikkuneiti sopersi hämmentyneenä ja astui kylpyhuoneeseen sulkien sen perässään.

Brunette lyyhistyi istumaan ovea vasten ja haukkoi henkeään. Hän yritti nousta ylös, mutta jalat eivät kantaneet. Tyttö oli todella sekaisin, eikä tiennyt, miten hänen olisi pitänyt toimia. Uskaltaisiko hän tulla enää ulos lukitusta kylpyhuoneesta tietäen, että Adalwulf odottaisi Riniä kaiketi keittiössä?
Aaaa!
Rin sai nostettua itsensä hyvin vaikeannäköisesti pystyyn ja antoi peiton pudota lattialle. Tyttö menisi nyt alkajaisiksi suihkuun. Hän tarvitsi virkistystä. Jospa tämä olisikin vain unta..
Ei. Tämä ei ollut unta. Rin vain halusi tämän olevan. Vai halusiko?
Lämmin vesi tuntui hyvältä hikoillutta ihoa vasten...

Rin siirtyi kylpyhuoneeseen, eikä Adalwulf tätä estellyt. Tyyni, rauhallinen nuorukainen hymähti kevyesti, kun kuuli kylpyhuoneen oven naksahtavan kiinni. Sinne tyttö oli kadonnut, peittoon kietoutuneena, heti kun oli kertonut ottavansa mieluiten kaakaota. Adal laski kättään, rapsutti uteliaasti tytön perään katselevan koiran päätä ja lähti sitten kulkemaan portaikkoon. Keittiö sijaitsi alakerrassa.
Adalwulf kulki kuin aave, niin kevyesti, portaat alas Padma perässään, kevyttä hymyä kasvoillaan kantaen. Hän ei voinut olla muistelematta eilistä, joka oli erittäin selkeä. Hän muisti jokaisen yksityiskohdan, Rinin kauniin kropan, tuon lämpimän hengityksen.. Adal hymähti kevyesti avatessaan verhoja, jotta kirkas aamuaurinko pääsi valaisemaan huoneen. Se pujotteli verhojen lomasta ja sai kaiken näyttämään kotoisalta, turvalliselta.

Adalwulf alkoi penkoa kaappeja. Hän otti esiin ensin kahvintekovälineet, jotta saisi itselleen kupillisen. Sitten hän laittoi kaakaota tulemaan Rinille, ennenkuin alkoi valmistaa aamiaista. Hän laittoi leivät paahtimeen, välissä antoi ruokaa Padmalle, joka kiitti iloisella hännänheilutuksella. Kaiken pitäisi olla valmista, kun Rin tulisi alakertaan.

>Anteeksi lyhyys, äiti hoputtaa kauppaan :''D<

//Se mikään lyhyt ollut !!!!!!!!!

Rin sulki suihkun hanan ja antoi viimeisten vesipisaroiden valua vartaloltaan alas viemäriin. Tyttö seisoi hetken aikaa paikoillaan ja tuijotti suklaasilmillään edessä olevaa kaakelisilmää. Sitten tyttö laski katseensa vartalolleen ja tunnusteli hellästi sormenpäillään vatsansa seutua. Brunette muisti jotain välähdyksiä eilisillasta, mielihyvää ja sitä suunnatonta halua. Nyt vatsanpohjalla ei tuntunut mitään muuta kuin perhosia, jotka lensivät pikkuneidin vatsassa.


Nörttityttö ilmesty keittiön ovenpieleen ja katseli hetken aikaa Adalin touhuja hiljaa. Tyttö oli pukenut vaatteensa päälle ja hiukset roikkuivat märkinä aloillaan kastellen hieman tyttösen paitaa.
Nuorukainen oli valmistanut kunnollisen aamiaisen, mikä sai Rinin haukkomaan henkeään keittiön pöydän nähdessään. Tytön kurniva maha täytti keittiön ja brunette astui häpeillen sitä keittiöön.
"Ei sinun olisi tarvinnut nähdä näin paljon vaivaa.." kuului vaimea ääni tytön suusta ja suklaasilmät nousivat kohtaamaan toisen ruskeat silmät. Vau, tämä oli ehkä ensimmäinen järkevä lause, jonka Rin oli päästänyt tänä aamuna.

Susipoika ei huomannut näkevänsä minkäänlaista vaivaa aamiaisen kanssa. Hän oli varsin tehokas halutessaan, ja tottunut aamiaisten tekoon. Joskus hän joutui laittamaan ruokaa isälleenkin, joka oli varsin kiireinen mies työasioidensa kanssa. Olisi valetta, jos poika sanoisi rakastavansa kokkaamista. Ei hän sitä rakastanut, hän rakasti juoksemista, hyppäämistä. Voimaa ja tunnetta, joka vapautui, kun ainoastaan taivas kaartui yläpuolelle ja kroppa vain liitää ilman halki, yli korkean puomin, pudoten pian pehmeyteen. Pilvetön taivas, viileän ilmavirran kosketus; sitä Adal rakasti. Mutta ruoanlaitto oli vain taito, jonka hän osasi monien kokeilujen ja keittokirjojen ansiosta. Sän laittoi tottuneesti aamiaista kahdelle lautaselle, kaatoi appelsiinimehua lasiin ja valmisti toiselle kaakaota, sekä itselleen kupin kahvia. Myös Padma sai ruokansa kaiken toiminnan tiimellyksessä.

Lopulta selkeä, varova puhe kaikui keittiön ovelta. Adalwulf käänsi lämpimät, hymyilevät kasvonsa toista kohden samalla, kun Padma lähti iloisesti häntäänsä huiskauttaen tervehtimään vierasta. Olihan koira katsellut tyttöä jo päivän, muttei ollut saanut mahdollisuutta sanoa hei. Musta, pitkäkarvainen saksanpaimenkoira asteli pienen matkan päähän tytöstä, heiluttaen häntäänsä leppoisasti.
"Se on kiltti", Adalwulf lausui soinnukkaalla puheellaan. Hän käänsi kasvonsa kohti aamiaislautasia, jotka hän nyt kantoi keittiön pöydän ääreen, vinon hymynpoikasen kutitellessa yhä kasvoilla.
"Eikä tästä ollut mitään vaivaa", hän lupasi tytölle. Ne sanat olivat totta. "Istu ja syö nyt, et ole tainnut toviin ruokaa saadakaan."