Everytime we kiss I swear I could fly

Niko painoi päänsä tyynyyn ja kävi nukkumaan tytön viereen. Toisen vieressä oli aina mukava nukkua, yksin nukkuminen oli itseasiassa aika ankeaa. Poika simahtikin heti syvään uneen, päivä oli ollut erikoinen ja pitkä omalla tavallaan. Poika oli tavannut ihanan ihmisen ja nyt tämä nukkui jo toisen vieressä. Niko näki unta jossa tämä oli kotonaan Kreikassa. Poika oli unessa töissä tutulla hotellilla ja unessa Eva oli hotellin yksi vieraista. Ihan mukava uni ja poika taisi hymyillä unissaan.
Yön jatkuessa poika kääntyi Evaan päin ja kiersi kätensä tytön ympärille hellästi ja nukahti uudestaan. Aamulla olisi uusi päivä ja poika tapaisi Evan vanhemmat, heihin pitäisikin sitten tehdä hyvä vaikutus. Jottei vanhemmat heti ajattelisi, että poika on kamala.

//Saat alottaa sit aamun xD\\

Eva keitti kahvia keittiössä ja pudotteli samalla paahtoleipiä paahtimeen. Puhelin alkoi soida ja tyttö katsoi näyttöä. Cameronin nimi välkkyi. Miksi kaksivuotta vanha eksä soitteli?

"Haloo?" Eva aloitti epäröiden.
"Hei kulta." Cameronin ääni kuului langan päähän
"En ole sun mikään..." Tyttö aloitti, mutta toinen keskeytti
"Vai että uusia pyöritetään?"
"Siitä on jo kaksi vuotta."
"Olkoon. Rikot mun sydämmen."
"Etsi joku toinen. Me ollaan vain kavereita. Muista sopimus."
"Joo joo, mut silti."
"Kuuntele. Se on ohi." Eva sanoi hitaasti.
"Älä viitti. Sä rakastat mua yhä."
"En, muuta kuin ystävänä."
"Niin joo. Uskoo ken tahtoo."

Eva painoi punaista. Hän laittoi puhelimen äänettömälle. Ei hänen tarvinnut miettiä vanhaa suhdettaan, kun oli löytänyt toisen ja paremman. Cameronhan oli vienyt Evan vaiheeseen alkoholi josta tyttö erosi heti. Alkoholi oli vain jotain. Juuri silloin etuovi kävi ja Eva kiiruhti sinne. Äiti astui sisään raahaten Louis Vuittonin suurta matkalaukkua perässään. Isä tuli perässä vetäen omaansa. "Hei kulta." Äiti suukotti tytärtään poskelle. "Tuo mekko sopii sinulle." "Kiitos." Äitikin näytti hyvältä Alberta Ferretin kerman värisessä mekossa ja Jimmy Choon kengissä. Isällä oli päällään Armanin puku, koske he tulivat suoraan purjehtijoiden johtokunnankokouksesta - siis luxusjahtien purjehtijat ry:n. Perhe omisti kaksi valtavaa miljoona jahtia joista toisen nimi oli Eva ja tyttö oli itse pienenä saanut valita sen. Vieläkin se oli hänen lempparinsa.

"Hmm..." Isä nuuhki. "Täällä tuoksuu kahvi." Eva nyökkäsi "Keitin juuri." Äiti sipsutti ruokailuhuoneeseen ja kääntyi heti Evaan päin. "Miksi olet kattanut neljälle?" Eva suoristautui "Meillä on vieras. Eräs Niko." Äidin silmät levisivät. "Voi! Ihanaa!" Eva ehti juosta portaat ylös ennen äitiään ja kipaisi huoneeseensa ravistellen poikaa hellästi. "Herätys. Äiti odottaa sinua alhaalla." Pieni kirpaisu tuntui kun kännykkä pirahti soimaan, mutta äänettömällä ja näytössä vilkkui Cameron. Eva sulki kännykkänsä kokonaan. Hänellä ei ollut mitään salattavaa. Ei mitään.

Niko nukkui tyytyväisesti tytön sängyssä, eikä poika ollut herännyt edes siihen kun Eva oli noussut ylös. Edellinen päivä oli kyllä ollut omalla tavallaan melko energiaa vievä, joten siksi poikaa nyt väsytti. Niko heräsikin siihen, kun Eva tuli ravistelemaan tätä hereille. Poika nousi istumaan ja hieroi silmiään hereille.
"Olisit herättänyt mut sillon kun säkin heräsit, hassu.", Niko naurahti ja antoi pienen suukon tytön otsalle. Sitten poika nousi istumaan sängyn laidalle ja siitä ylös. Niko nappasi vaatteensa ja laittoi ne päälleen.
"Käyn vessassa ja sitten ehkä uskalla tavata vanhempas.", Niko sanoi hieman vielä väsyneesti ja tallusteli sitten vessaan. Poika huuhtaisi naamansa viileällä vedellä kuivasi sitten pyyhkeellä. Poika haroi hiuksiaan veden avulla vähän siistimmiksi, sillä eihän tällä ollut mukanaan kampaa saatika mitään millä muuten laittaa hiuksia normaalimpaan kuntoon. No toivottavasti tytön vanhemmat ymmärtäisivät, eivätkä pitäisi poikaa ihan hunsvottina.

Itsensä kuntoon laitettuaan, poika palasi Evan luokse ja hymyili tälle.
"No, mennään sitten. Vähäks mua jännittää!", poika sanoi leikkisästi ja antoi vielä toisen hellän pusun tytölle, mutta nyt poskelle. Sitten poika lähti kävelemään Evan kanssa alakertaan. Poika käveli Evan äidin luo ja ojensi kättään tälle.
"Niko hei. Ja nyt ainakin tiedän, mistä Eva on perinyt kauneutensa.", Niko sanoi ystävällisesti tytön äidille. Eikös vanhemmat aina pitänyt kehuista? Toivottavasti, ainakin Kreikassa oli tapana olla ystävällinen, etenkin itseään vanhemmille. Sitten poika ojensi kättään Evan isällekin.
"Hieno tytär teillä tosiaan.", Niko sanoi hymyillen ja katsahti sitten Evaan. Katseellaan Niko haki hieman 'apua', jotta Eva jatkaisi tästä jotenkin.

"Olit niin söpö kun nukuit, höpsö." Eva vastassi ja antoi pojan poskelle pusun. Tyttö kiepahti koneeleen ja päivitti Twitterissä sivunsa ja pyörähti kerran peilin edessä. Valkoinen hulmusi söpösti ympärillä.

"Kyllä sä pystyt." Eva seurasi poikaa alas ja äiti syöksyi Nikoa vastan. "Evan Äiti." Nainen suukotti poikaa poskille ja tytön teki mieli vajota maahan. "Kiitos kiitos." Äiti kiitteli ja puristi vielä pojan kättä, mutta irrotti Evan irvistäessä ja liikutelelssa suutaan. Isä tervehti hymyillen isällisesti. Äiti alkoi jo touhottaa pojan ympärillä. Eva yritti pelastaa tilannetta. "Mennäänkös syömään?" Tyttö kajautti kovaa ja heti äiti alkoi taluttaa Nikoa ruokasaliin. "Siinä." Hän veti pojalle penkin. "No mitäs kuuluu?" Hän jatkoi heti perään. Eva yritti tavoittaa pojan katseen ja viestitti ilmeellään että pyysi anteeksi äitinsä käytöstä.

Monicalla ja Josella oli tapana keskustella kreikaksi jotain salaista asiaa. Molemmat olivat käyneet kreikkaa käsittelevän kurssin sekä kielikurssin. Vanhemmat eivät tietenkään arvanneet ette iko oli kreikkalainen. "Äiti." Eva yritti, mutta toinen mongersi jo kreikkaa "Minä pitää tämä poika. Olla hyvä." Evasta se kuulosti täydeltä heprealta, mutta Niko varmasti ymmärsi. "Niin minäkin pitää. Olla hyvä selvästi. Onkohan katollinen tai kristitty muutenkaan?" Eva painoi päänsä pöytään. "Voidaanko me alottaa?"

Niko istahtautui ruokasalin yhdelle tuolille, minne Evan äiti opasti. Poika hymyili rakastuneesti Evalle, ihan mukavilta ainakin vanhemmat nyt vaikuttivat, ainakin vielä. Poika käänsi kuitenkin katseensa tytön äitiin tämän esittäessä kysymyksen.
"Ihan hyvää kuuluu. Ainakin nyt, kun tapasin Evan. Vaihto-oppilaana itseasiassa olen täällä San Diegossa.", Niko vastasi ystävällisesti ja hymyili perään.

Tytön vanhempien alkaessa puhua melko huono kreikkaa, Niko hymyili huvittuneesti Evalle. Pojan päässä pyöri kysymys, kertoako nyt, että oli kreikasta vai mitä? Joskushan se kuitenkin tulisi selville. Ja varmasti Evan äiti kysyisi mistä poika on vaihdossa.
"Isä on katolinen, mutta meidän perheen lapset on kastettu ortodokseiksi, kuten kreikassa suurinosa lapsista.", Niko vastasi Evan vanhemmille kreikaksi, tosin poika ei ollut varma ymmärtäisivätkö he kunnolla. Mutta ainakin tajuaisivat, että poika ymmärsi heitä. Sitten poika hymyili taas ystävällisesti ja katsoi Evaan ihailevasti.
"Aloitetaan vaan.", Niko hymähti ja samalla poika nappasi pöydästä yhden paahtoleivän ja voiteli sen. Sitten poika laittoi päälle pöydässä olevia kurkkuja ja leikkeileitä. Niko kaatoi lasiinsa appelsiinimehua ja hörppäsi siitä pienen kulauksen. Toivottavasti poika ei ollut mokannut puhuessaan heti kreikkaa.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//

En jaksa. Lukkoon vaan 8D