Viekää minut sinne missä hän on. Lautturi, kuule mitä mä toi

Kossupullo kävi Kelseylle, joten siihen sitten tyydyttiin. Angel katsahti kelloa, heidän pitäisi odotella vielä 20 minuuttia ruuan saapumiseen. Mitä sitä keksisi, jotta saisi ajan kulumaan?
Televisio.
Angel avasi television uudemman kerran ja toivoi, että sieltä tulisi tällä kertaa jotain asiallisempaa. Kanava pysähtyi lopulta eräälle kanavalle, joka näytti parhaillaan jonkinlaista dokumenttia nykynuorison kouluelämästä. Sai luvan kelvata, sillä vaaleaverikkö ei enää jaksanut selailla kanavia.
Tyttö istahti Kelseyn vierelle sohvalle ja henkäisi pitkästi.
"Kai tää nyt 20 minuutiks kelpaa.." Angel mutisi ja syventyi katsomaan dokumenttia.

20 minuutin päästä.
Ovikello soi ja se sai pahiksen hitusen hätkähtämään. Hän oli todellakin ollut syventyneenä dokumenttiin, eikä ollut tajunnut ajan kuluneen niin nopeasti. Vaistomaisesti Angel vilkaisi kelloa ja totesi sen olevan sen verran, että heidän ruokansa tosiaan odotteli oven toisella puolella.
Evangelina hipsi ovelle ja nouti ruuat. Hän maksoi kuljettajalle rahat ja sulki oven. Talo täyttyi hyvistä tuoksuista ja se sai tämän tytön vain enemmän nälkäiseksi.
"Eikun syömään", vaaleaverikkö totesi oudon pirteästi ja vei ruuat keittiön pöydälle. Hän avasi oman ateriansa pussista ja ryhtyi välittömästi syömään sitä.

Kun Angel avasi television, naulautuivat ruskeat silmät siihen kiinni. Blondin kanssa oli vähän vaikeaa keksiä mitään puheenaihetta, eikä Kelsey itse ollut muutenkaan kovin juttutuulella, joten hän mieluummin tuijotteli televisiota – eipähän ainakaan tarvinnut sanoa sanaakaan.
Nykynuorison kouluelämästä kertova dokumentti pyöri ruudulla, ja bruneten koko mielenkiinto kohdistui siihen, aihe oli sinänsä ihan kiinnostava... Milloinkohan viimeksi hänkään oli sunnuntai-iltana istunut kotona katsomassa dokumentteja televisiosta? Siitä taisi olla aika pitkä aika.
Vanhemmalle tytölle suotiin vastaukseksi vain lyhyt nyökkäys, sanoja ei edes kunnolla sisäistetty.

Ovi kellon pirahdus sai Kelseyn havahtumaan, aika tuntui kuluneen nopeasti, paljon nopeammin, mitä hän oli kuvitellut, sillä dokumentti todellakin oli saanut hänet pysähtymään ja miettimään. Omaa elämäänsä, kouluelämäänsä, Astonia, vertaillen niitä kärkkäästi dokumentin juttuihin.
Taloon leviävät ruuan tuoksut saivat Kelseyn mahan murisemaan, hän oikeastaan tajusi vasta nyt, miten nälkäinen hän olikaan. Katse oli kiinnittynyt ruoan tuojaan sekä Angeliin, joka otti ateriat vastaan ja maksoi myös ne. Pitäisi varmaan muistaa, että ensi kerralla hän itse maksaisi.

Huulille kohosi virnistys, joka samaa tahtia suli pieneksi hymyksi neitokaisen noustessa sohvalta, napatessa kossupullon mukaansa ja astellessa keittiöön. Lyhyt naurahdus kumpusi tytön huulien välistä, kun tuo katseli Angelin liikkeitä tuon kaivaessa aterian pussista ja alkaen syödä sitä niin, kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään.
Kelsey istui keittiön pöydän ääreen ja laski pullon pöydälle, purkaen myös oman ateriansa. Tyttö silmäili sitä hetken, milloinhan hän oli viimeksi kiinalaistakaan syönyt? Vastaus oli yksinkertaisesti kauan sitten, sen enempää uhraamatta ajatuksia historialleen siitä, milloin oli syönyt kiinalaista ja milloin jotain muuta, hän kävi syömään omaa ateriaansa.

Angel osasi käyttää puikkoja, joten hän söi niiden avulla ruokaansa. Hän oli jo pienestä asti syönyt kiinalaista ruokaa puikoilla, se oli tuntunut kaikista luontevimmalla, kun kuitenkin kiinalaista ruokaa söi.
Pahis piti sitten pienen tauon syömisessä ja hörppäsi suoraan pullosta kossua. Eipä se kai Kelseytä haitannut, tuskin kummallakaan mitään ihmeellisempiä pöpöjä ollut.
"Voi vittu", pääsi yhtäkkiä sihahdus tytön huulien välistä. Jotenkin kossu ja kiinalainen ruoka, joka valitettavasti oli aika tulista, eivät tuntuneet nyt sopivan kovin hyvin yhteen, sillä nyt neitokaisen suussa tuntui kuumottavan entistä enemmän. Mutta Angel vain purskahti nauramaan. Nauruun purskahtamista hän teki hyvin harvoin ja yleensä sellaisille asioille, joista muut eivät välttämättä nauraneet.
"Otaks sä?" pahis kysyi hienoisen naurunsa lomasta ja ojensi Kelseylle pulloa.

Kelsey ei ollut edes vaivautunut yrittämään syödä puikoilla, se ei tulisi onnistumaan. Vain ylimääräistä sotkua ja riisiä pitkin poikin Angelin keittiötä, eikä siivoaminen välttämättä ollut paras mahdollinen tapa kuluttaa tätä iltaa loppuun. Niinpä brunette oli vain omatoimisesti mennyt keittiön laatikoille ja etsinyt itselleen haarukan ja veitsen palaten pöytään juuri parahiksi kuullakseen toisen sihahduksen ja naurun, joka sai Kelseyn kohottamaan kulmaansa. Vasta tytön tarjotessa pulloa neitokainen päätteli toisen hörpänneen suoraan pullon suusta tulisen kiinalaisen ruuan päälle.
"No mutta, etkö sä tykkää tulisesta?" naurahdettiin hyväntahtoisesti blondille kun hän itse istui takaisin alas ja otti pullon vastaan ottaen hörpyn itsekin. Juoma korvensi hetken kurkkua ja Kelsey kurtisti kulmiaan, ennen kuin virnisti ja alkoi haarukka ja veitsi apunaan syödä omaa ateriaansa.

Tyttö mutusteli ruokaansa pohtivan näköisenä ohikiitävän hetken, ennen kuin otti uuden huikan pullon suusta kääntäen sitten virnuilevat ruskeat silmänsä Angeliin.
"Vietätkö sä aina sunnuntait näin?" kysäistiin ohimennen ennen kuin Kelsey keihästi lisää ruokaa itselleen.
"Siis kattelemalla dokumentteja telkkarista, syömällä kiinalaista ja kumoomalla raakaa kossua kurkkuun?"

Angel vain hymähti, huvittuneena totta kai, kun Kelsey oli naurahtanut hänelle. Hän nappasi bruneten juotua itsekin hörpyn pullosta pullon takaisin itselleen ja hörppäsi jälleen uudemman hörpyn siitä. Onneksi se ei tällä kertaa polttanut niin ikävästi kuin äsken.

"Melkein samalla lailla, mut ilman dokkareita", vaaleaverikkö vastasi värittömästi ja nosti katseensa omasta ateriastaan Kelseyhin.
"Mitäs tässä muutakaan tekemistä ois", pahis totesi ihmeellisen kevyesti, vaikka oikeastihan hänellä taisi olla jonkinlainen ongelma. Ihminenhän luokiteltiin alkoholiriippuvaiseksi, jos ryyppäsi aina silloin, kun oli tylsää ja silloin, kun ryyppäsi silloinkin, jos seuraavana päivänä oli töitä tai koulua. Ja Angelhän saattoi ryypätä keskellä viikkoa, eihän se hänelle mikään ongelma ollut.

"Entä sä? Miten sä vietät sun sunnuntais?" tyttö esitti saman kysymyksen myös Kelseylle.
"Kenties ääliöveljesi seurassa?" Angel sanoi hitusen ivailevasti, mutta hymyili sillä tavalla, että hänen sanansa olivat tarkoitettu vain tunnelman keventämiseksi. Ja luultavasti Kelsey arvasi heti, kummasta veljestä Angel nyt puhui.

Tummaverikkö vain nyökkäsi vastaukseksi, ensinnäkään hän ei tiennyt, mitä olisi sanonut, ja toisekseen suu oli ahdettu täyteen ruokaa, jota neitokainen nyt pureksi ja nieleskeli alas. Tottahan se oli, mitä sitä muutakaan tekemistä olisi, jos ei edes viehtynyt kaksilahkeisten seurassa....
Kelseyn huulille kipusi huvittunut hymy, kun tyttö omi pullon takaisin itselleen ja otti hörpyn, jatkaen ruokansa mutustelemista. Kun blondi esitti vastakysymyksen, kysyi, viettikö hän sunnuntainsa ääliöveljensä seurassa, Kelseyn silmissä pilkahti huvittuneisuutta ja saatuaan nieltyä ruokansa alas neitokainen myös naurahti hiljaisesti.

"Ääliöveljien", korjattiin sitten toisen suupielen kaartuessa vinoon hymyyn, joka oli samantyylinen, kuin mitä tapasi nähdä Brandonin kasvoilla.
"Monikossa", tokaistiin sitten tytön sipaistessa vapaalla kädellään muutaman tumman hiussuortuvan korvansa taakse.
"En mä niiden kanssa ole, ne huitelee joko baareissa tai naisissa", todettiin sitten lyhyen olankohautuksen kera.
"Tai molemmissa", lisättiin vielä tytön pyöritellessä haarukkaa hoikissa sormissaan. Eihän se mitään uutta ollut, jos jokainen Mooren sisaruksista olisi tullut kotiinsa umpikännissä ja seuraavana aamuna jonottaisivat vessaan oksentamaan. Eikä myöskään se, että kaikki olisivat jossakin muualla nukkumassa tai... köh, tekemässä jotakin muuta.

"En mä tee kai mitään mainittavaa", mutistiin sitten hetken mietinnän jälkeen, kun Kelsey tuli siihen tulokseen, ettei hän todellakaan tehnyt mitään mainittavaa. Pyöri yökerhoissa tai ryyppäsi kotona, niin hän oli elänyt siitä lähtien kun... Jos ihan rehellisiä oltiin, hän ei edes muistanut kuinka kauan oli harjoittanut tätä kyseistä elämäntyyliä, mutta eipä sillä liiemmin mitään suurempaa merkitystä ollut. Ehkä vuoden, ehkä pari, ei hän enää muistanut.

"Ai niin, niitä olikin tuplat", Angel mutisi närkästyneen kuuloisena ja puraisi keitetyn porkkanan kahtia. Angel ei ollutkaan vielä nähnyt Kelseyn toista veljeä, neito oli vain ja ainoastaan nähnyt sen yhden jätkän naamaa jo aivan liiankin monta kertaa.
"On sulla niissä kyllä jaksamista", pahis totesi sitten Kelseyn puhuttua ja ojensi tottuneesti toiselle kossupulloa kuin sen merkiksi, että Angel otti osaa.

Vaaleaverikkö hymähti kirkkaasti, kun Kelsey sanoi, ettei hänkään tehnyt mitään mainittavaa.
"Meijän elämät kuulostaa aika tyhjältä", tyttö totesi ääneen oman mielipiteensä ja huokaisi pienesti. No eikö heidän elämänsä siltä hieman vaikuttaneet? Angel vain ryyppäsi, kun hänellä oli tylsää ja samalla neitokainen oli tupakan suurkuluttaja. Kyllä, tylsää ja tyhjää ainakin Angelin elämä oli.

"Vittu tosiaan", Evangelina totesi sitten ääneen ja hieraisi poskeaan. Nyt sitä alkoi vasta miettiä, miten hän oli elämäänsä tuhlannut. Mutta ei hän voinut siihen vaikuttaa, tämä elämäntyyli vaikutti vain sopivalta hänenlaiselleen ihmiselle, joka oli saanut kokea vääryyttä, eikö niin? Hänellä oli oikeus purkaa suuttumustaan ja turhautumistaan alkoholiin ja tupakkaan.

Kelsey rekisteröi pöydän toisella puolella istuvan blondin happaman äänensävyn, muttei yhtään ihmetellyt. Tokihan hän ymmärsi, ettei Angel oikein nauttinut Brandonin seurasta, sillä... No, veli osasi halutessaan olla varsin vittumainen. Jostain syystä näiden kahden kemiat eivät passanneet yhteen eivät sitten alkuunkaan.
Brunette kohautti olkapäitään, kyllähän niissä välillä kestämistä oli, mutta kaikesta huolimatta hän rakasti veljiään – nuo olivat hänen perheensä, hänellä ei ollut muuta jäljellä. Hän pitäisi kiinni näistä kahdesta jätkästä, vaikka ne olisivat sitten kuinka kusipäisiä tahansa.
Kossupullo otettiin vastaan ja sitä kallistettiin reilumman puoleisesti, jonka kurkkukin pisti merkille juoman hetken kirvellessä jossakin kurkun perukoilla.

Tyhjältä?
Neitokainen jäi miettimään toisen sanoja. Ei hänen elämänsä nyt... tyhjää ollut. Se oli... no okei, myönnettäköön, oli se tyhjää. Aika tylsää sinänsä, vaikka olihan hänellä toisinaan hauskaakin ja sen sellaista, mutta nyt kun asiaa jäi tarkemmin miettimään, niin suurimman osan ajastahan hän vain vittuili jollekulle.
"Ehkä meidän pitäis tunkee niihin jotain täytettä..." mutistiin viitaten blondin mainitsemiin tyhjiin elämiin. Vähän kuin jotain täytettyjä eläimiä, josta puuttui vielä täytteet...

Kelseytä alkoi oksettaa ja hän katseli hetken tyhjyyteen yrittäen poistaa kuolleen, verisen eläimen kuvan verkkokalvoltaan. Pari nopeaa kulausta kossupullosta auttoi asiaa ja neitokainen käänsi huomionsa hetkeksi toisaalle, ahmien ruokaansa, ennen kuin ruskeat silmät nousivat takaisin katselemaan Angelia.
"Tuntuuko susta nyt siltä, että oot tuhlannu elämäs paskaan?"

Täytettä. Miten ihmeessä Angel saisi tungettua elämäänsä muka jotain täytettä? Ja mitä se täyte olisi? Hän ei tahtonut alkaa harrastaa mitään, hän ei kestäisi tuntemattomien ihmisten läsnäoloa kovinkaan kauaa. Kelseyn seuran hän oli oppimassa vasta sulattelemaan, mutta sekin oli vaikeaa, sillä tämä vaaleaverikkö oli tottunut elämään yksin omien ajatuksiensa kanssa.
Ehkä hän tosiaan tarvitsisi muutosta. Mutta millaista muutosta? Hän ei tahtonut ihmisiä lähelleen, mutta... Ajatukset olivat nyt ristiriidassa keskenään ja Angel päätti hörpätä kossupullosta juomaa saadakseen ajatuksensa pois nykyisistä ajatuksistaan.

Kelseyn kysymys sai tytön hiljaiseksi. Vaaleaverikkö pyöritteli kossupulloa luurankomailla sormillaan, kunnes tyttö viimen nyökkäsi syvään. Pelkkää paskaa koko elämä. Elämä voisi olla toisenlaista, ellei erästä tapatumaa olisi käynyt hänelle. Elämä voisi tosiaankin olla jotain aivan erilaista, jos Angel olisi ollut epäilevämpi. Tosin pelkästään se tapahtuma ei ollut tähän elämään osallinen. Äidin kuolema oli edelleen vaikeaa sulateltavaa. Sen takia Angel yleensä vältteli leikkipuistoja, jotta ei joutuisi katselemaan lapsia äitiensä kanssa.

"Pelkkää paskaa", pahis totesi päätään pudistellen ja hörppäsi suuren kulauksen kossupullosta. Pahaa se alkoi tehdä, mutta mitä väliä. Mitä paskempi olo sitä parempi mieli, ainakin alkoholinkäytön kanssa.
"Mä en jaksa enää syödä", Angel totesi ja laski tikut ateriansa päälle. Ruokaa oli vielä puolet jäljellä, mutta tyttö tunsi itsensä täyttyneeksi.

// no veimpä paljon eteenpäin

Katse oli kiinnittynyt pöydän vastakkaisella puolella olevaan blondiin, vaikkei hän varsinaisesti toista tarkkaillutkaan, vaan oli syventynyt miettimään sitä, mihin paskaan hän olikaan hukannut elämänsä. Mitä hän halusi elämältä? Miksi hän eli niin kuin eli?
Kelsey tiesi, että hän oli pienestä pitäen saanut paljon vaikutteita veljiltään, jotka… no, yhtään kiertelemättä ja kaartelematta, olivat varsinaisia hulivilejä ja kokonaisuudessaan vittumaisia ja hyvin rasittavia, mutta yhtäkaikki rakastettavia ihmisiä.
Ja sitten se tapaus, joka vuosien jälkeenkin sai hengen suurin piirtein salpautumaan: vanhempien kuolema.

Ajatukset lipuivat todellisuudesta siihen päivään, kun hän oli saanut tiedon. Tiedon siitä, etteivät hänen vanhempansa enää olleet elossa.
Hän oli ollut koulussa. Pahaa aavistamattomana istunut biologian luokassa ja jutellut silloiselle parhaalle ystävälleen Nerethille – Kelseyn kurkkua kuristi, kun hän mietti, miten heidänkin välinsä olivat viilenneet. Eikä se edes ollut hänen syytään, Nereth vain teki jatkuvasti hänelle nykyään ohareita.

Ja sitten, yhtäkkiä, rehtori oli tullut hakemaan hänet.
Kelsey tietysti luuli, että hän oli tehnyt jotain pahaa, niin kuin kaikki muutkin. Mutta kun he olivat päässeet rehtorin kansliaan, ja ukko oli käskenyt hänen istua – mihin tosin Kelsey ei ollut suostunut, vaan seisonut päättäväisesti kädet puuskassa – oli tuo ilmoittanut, että hänen vanhempansa olivat menehtyneet auto-onnettomuudessa.
Kevin tuli yhdessä Brandonin kanssa hakemaan hänet. Ja seuraavat päivät olivat menneet kuin sumussa.

Ja siitä eteenpäin kaikki oli ollutkin lähes tulkoon yhtä alamäkeä.

Kelsey pudisteli päätään painaen päättäväisesti kaikki menneisyyden haamut ajatustensa rajamaille, kiinnittäen huomionsa Angeliin, juuri parahiksi rekisteröidäkseen toisen sanat.
Pelkkää paskaa. Alusta loppuun, lopusta alkuun, kaikkia keskivaiheita myöten.
"Mun ei tee enää mieli..." mumistiin Kelseyn asettaessa aterimet pöydälle, jääden hetkeksi tuijottamaan eteensä mitään kuitenkaan näkemättä, ennen kuin kossupullo ryöstettiin Angelilta ja sitä tyhjennettiin tuntuvan ja näkyvän kulauksen verran.

//Niinpä teit !

Angel tutkaili Kelseyn muuttunutta olemusta ja tunsi pienen syyllisyyden piston rinnassaan (mikä oli hyvin harvinaista). Hän olisi ihan hyvin voinut välttää keskustelun joutuvan tälle tielle, mutta ei, hän oli vain alkanut maanittelemaan paskaa ja turhaa elämäänsä ja onnistunut vetämään Kelseynkin samalle tasolleen kanssaan. Ei se ollut reilua toista kohtaan, mutta nyt vaaleaverikkö tunsi olevansa hitusen hukassa tässä uudessa tilanteessa.

Kossupullo tuntui hupenevan tiheään tahtiin ja samalla se alkoi nousta myös päähän. Nousuhumalassa oltiin iloisia ja hilpeita, Kelsey ja Angel sen sijaan tuntuivat vaipuneen masennukseen.
Pahis kuitenkin aikoi tehdä siitä lopun.
"Tuu. Mä näytän sulle jotain", vaaleaverikkö puhui ja nousi ylös tuolilta. Hän horjahti yhden askeleen sivummalle, mutta sen ei annettu häiritä mitään. Angel jatkoi matkaansa olohuoneeseen ja hän pysähtyi parvekkeensa ovelle. Tyttö avasi sen ja avasi oven ulkomaailmaan.

Oli jo melko hämärää ja katuvalot olivat syttyneet valaisemaan katuja. Angel nojautui parvekkeen kaiteen reunaa vasten ja odotti, että Kelsey saapuisi hänen vierelleen.
"Ootko sä koskaan harrastanut tätä", tyttö sitten viimein puhui, virnisti pahaenteisesti ja rykäisi. Hän keräsi sylkeä kunnolla suuhunsa ja odotti. Kun vanha rouvasihminen asteli kerrostalon lähellä, sylkäisi Angel suoraan rouvaan päin ja sai kun saikin osuman toisen olkapäälle. Silloin vaaleaverikkö vetäisi Kelseyn alas kanssaan, jotta nainen ei näkisi heitä.
Angel tirskui.
"Näiks sä sen ilmeen?" pahis kysyi naurunsa seasta ja yritti hillitä hervotonta nauruaan.

Suupielet pyyhkäistiin kämmenselkään, pullosta otetut hörpyt alkoivat hiljalleen nousta päähän Kelsey horjahtikin hienoisesti noustessaan pystyyn ja seuratessaan Angelia tuon kehottamana talon läpi parvekkeen ovelle.

Viileä yöilma tuulahti sisään, tuulettaen samalla Kelseyn ajatuksia. Tyttö astui parvekkeelle, asettuen Angelin viereen nojailemaan parvekkeen kaiteeseen. Silmät haravoivat tietä, syttyneiden katulamppujen alla kulkevia harvoja ihmisiä ja välillä ohi ajavia autoja.
Ruskeat silmät kääntyivät vieressä olevan blondin puoleen tuon alkaessa puhua. Kulma koholla neitokainen seurasi Angelin sylkäistessä päin ohikulkevaa mummelia.

Kelsey jäi tuijottamaan hölmistyneenä rouvashenkilöä, ennen kuin hänet vetäistiin alas, parvekkeen suojiin tuon viattoman ohikulkijan katseen tieltä.
Tummaverikkö tuijotti hämmästyneenä blondia, kohotti sitten kulmaansa epäilevään sävyyn, naurun nykiessä toisessa suupielessä.
"Joo, ehkä joskus kakkosluokalla", puhahdettiin tytön purskahtaessa hillittömään nauruun, Kelseyn yrittäessä tukahduttaa sen käsiinsä.

Hän ei voinut uskoa, että hän todella 16-vuotiaana seisoskeli (tai nyt pikemminkin kyykki) parvekkeella piilossa ihmiseltä, jonka päälle vieressä tirskuva vaaleaverikkö oli sylkäissyt.

Angel tirskui avokämmentään vasten ja naurun hiljentäminen saatika lopettaminen tuntui nyt hyvin mahdottomalta tehtävältä. Sittenkös vaaleaverikkö jo kaatuikin takapuolelleen parvekkeen lattialle ja uusi naurupurskahdus alkoi entistä kovempana. Tyttö kaatui selälleen makoilemaan viileää lattiaa vasten ja tärisi naurusta, joka yhä kumpusi hänen rinnastaan ihmisten ilmoille.

Kun jonkin aikaa oli kulunut ja ilta oli saanut yhä enemmän hämäryyttä, heltyi viimein tuo raikuva nauru. Angel tirskui vielä ja pyyhki kostuneita silmään. Hän ei ollut aikoihin naurunut näin makeasti ja nyt olo tuntui uskomattoman hienolta.
"Ohhoh..." tyttö vain totesi, alkoi kikattaa hiljaa ja könysi itsensä istuma-asentoon.
"Sun vuoro", Angel sanoi virnuillen ja katoi Kelseytä varsin huvittuneesti.

Kelseyn nauru, jota yritettiin tyrehdyttää käsiin, yltyi vain kun Angel alkoi nauraa. Kuului kolahdus, kun naapureiden parvekkeella kävi joku, tupakansavu tavoitti tummaverikönkin nenän, mutta tuo vain nauroi. Oliko tilanne edes niin koominen? Hyvä kysymys, mutta pienessä hiprakassa olevaa Kelseytä ainakin nauratti, ja makeasti.

Aikansa hihiteltyään nauru alkoi laantua, lähinnä siitä syystä, että selälleen kaatuneen Angelinkin nauru alkoi pikkuhiljaa laantua.
Tyttö virnisti pirullisesti blondille ja kohottautui pystyyn. Tuo rykäisi kevyesti ja keräsi sylkeä suuhunsa, jääden odottelemaan sopivaa uhria. Piankos pihaan kaarsi musta auto, jonka kuski, keski-ikäinen mies, käveli aivan talon alapuolelta. Kelsey sylkäisi, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelkällä tuurilla osui harteikkaan miekkosen pään sivuun.

Brunette purskahti nauramaan nähdessään ukon ilmeen ja valahti saman tien parvekkeen kaidetta vasten istumaan, nauraen käsiään vasten hervottomasti.

Se oli varmasti ulkopuolisen silmille hyvin outo näky. Kaksi jo melkein aikuista naista nauramassa kippurassa parvekkeella kuin varhaisteinit ensimmäisten siidereidensä jälkeen.
Angel ei vain yksinkertaisesti voinut lopettaa nauramista. Kelseyn rykäistyä jonkun tuntemattoman miehen niskaan kaatui Angel pitkin pituuttaan parvekkeen lattialle ja tällä kertaa hän ei edes yrittänyt peittää nauruaan kätensä alle. Nauru kirjaimellisesti peitti alleen kaikki ajatukset eikä Angel enää pelännyt tulevansa kuuluksi. Ihan sama, mitä tuo keski-ikäinen mies heistä ajattelisi, ei mies kuitenkaan mitään tekisi. Ja niin, eihän Angel edes ajatellut sitä, miten mies suhtautuisi heihin.

Kun naurut oli naurettu ja posket alkoivat tuntua kipeiltä, jäi Angel yhä makoilemaan pitkäkseen parvekkeen viileälle lattialle. Kirkkaansiniset silmät olivat kuin liimautuneena kiinni tummaan taivaaseen, jossa ohuen, tumman pilvenhattaran läpi näkyi kirkkaita tähtiä.
"Tähtiä.." vaaleaverikkö mutisi itsekseen ajatuksissaan ja nosti kättään hitaasti niitä kohti. Hän ei sanonut mitään, heilutteli kättään hiljakseen sivulta toiselle kuin kuvitellen, että hän voisi siirrellä tähtiä oman pään mukaisesti. Se ei tosin onnistunut, mukka hauskaa ajanvietettä se tuntui olevan.

//.. Jess! Vastasin mitä hienommalla vastauksella ikinä !
Nyt sä kyllä viet eteenpäin X,DD

// no en nyt tiedä veinkö niin hurjasti eteenpäin :p

Huulien välistä hersyvää naurua yritettiin tukahduttaa käsiin, tuloksetta. Eikä vieressä naurava Angel ainakaan auttanut asiaa, joten Kelsey vain nauroi, nauroi ja nauroin niin kauan, kunnes mahaan sattui ja suupieleen sattui ylenpalttisesta virnuilusta.
Saatuaan naurunpuuskansa hillittyä tummaverikkö jäi haromaan vapaina olkapäille laskeutuvia hiuksiaan, silmien tarkkaillessa pitkin pituuttaan makoilemaan alkanutta tyttöä.
Yön viileä ilma tuntui vain raikkaalta, vaikka tosiasiassa Kelseyn kädet olivat kananlihalla kylmästä – sitä tuo ei kuitenkaan humalapäissään huomannut.

Vaaleaverikön kommentti tähdistä sai Kelseyn kampeamaan itsensä risti-istuntaan ja katseen nousemaan taivaalle. Toden totta, pilviverhon takaa näkyi muutamia tähtiä. Ruskeat silmät jäivät tuijottelemaan taivaisiin, hän kun ei turhan usein tähtiä nähnyt.

Hetken hiljaisuuden ja liikkumattomuuden jälkeen neitokaisen oli pakko oikaista selkäänsä ja suoristaa niskaansa, kun pään taivuttaminen alkoi tuntua epämiellyttävältä. Suu avautui haukotukseen, Kelseyn sulkiessa hetkeksi silmänsä. Että osasikin väsyttää.
"Mitä jos mentäis nukkuma-"
Lause aloitettiin, mutta uusi haukotus keskeytti sen. Hitaasti brunette könysi parvekkeen lattialta pystyyn ja nousi huterille jaloilleen, tarjoten sitten kättään Angelille vetääkseen blondinkin pystyyn.

Kelseyn kesken jäänyt kysymys ja haukotus saivat Angelinkin haukottelemaan. Tyttö könysi itsensä vaivalloisesti pystyyn ja hieraisi hiuksiaan. Uusi haukotus karkasi huulilta ja tyttö kuivasi kostuneita silmiään.
"Ihan hyvä... Idea", pahis mutisi ja kompuroi nyt seisomaan. Hän otti tukea parvekkeen kaiteelta, sillä päässä tuntui huippaavan melko mukavasti. Ylös päästiin vihdoin ja viimein, jolloin tyttö suuntasi itsensä sisälle. Hän kuitenkin palasi takaisin parvekkeelle ja työnsi Kelsey ensiksi sisään. Angel ei tiennyt, miksi hän oli mennyt niin tekemään, mutta ei juopuneen ajatuksia voinut oikein selkeästi tulkita.
Kun he molemmat olivat päässeet sisälle, pahis sulki parvekkeelle vievän oven. Jälleen haukotus pääsi yllättämään, eikö Angel vetänyt sitten tarpeeksi happea vai mikä tämä haukotusjuttu nyt oikein oli.

Angel ei todellakaan aikonut laitaa Kelseylle sohvapetiä. Voi ei, tyttö ei millään jaksaisi alkaa väsätä moista. Ehkä toisella ei ollut mitään sitä vastaan, jos he nukkuisivat samassa sängyssä eli Angelin sängyssä?
... Ajatus toi mieleen lapsuusvuodet, kun käytiin yökylässä kaverilla. Angel ja Kelsey eivät tainneet enää lapsia olla, mutta juopuneita kylläkin. Ehkä se meni samasta asiasta?
"Mä en jaksa väsätä sulle sohvapetiä. Saat luvan nukkua mun kanssa mun sängyssä tai sitten nukut lattialle", tokaistiin melko välinpitämättömästi, mutta sitten Angel vain purskahti heleään nauruun kävellessään makuuhuoneeseensa.

Vaaleaverikkö käveli horjuvin askelin kaapilleen ja kaivoi sitä hetken aikaa. Pian Kelseylle heitettiin harmaat löysät unihousut.
"Sä varmaan voit nukkua tolla paidalla", Angel selvensi ajatuksiaan. Kun kerta Kelsey oli jo saanut Angelilta paidan lainaan, niin eihän toinen tarvinnut nukkumiseen enää kuin housut.
Pahis käveli sängylleen ja vetäisi päiväpeiton lattialle. Tyttö nappasi oman yöpukunsa, violetin yöpuvun, peiton alta, jonka jälkeen hän suunnisti laiskasti kylpyhuoneeseen pesemään hampaita. Sekä vaihtamaan yöpaitansa ja putsaamaan meikit naamaltaan.

// ei jaksanu hitata, nii ei edistyny :p

Jalat tuntuivat sen verran huterilta, että Kelsey katsoi parhaaksi ottaa hieman tukea kaiteesta. Käsi haroi tummanruskeita, sotkeentuneita hiuksia silmien seuratessa Angelin kulkua sisälle, tummaverikön kuitenkaan tajuamatta seurata perässä. Vasta kun blondi tuli takaisin ja työnsi Kelseyn edellään sisälle tyttö tajusi liikuttaa jalkojaan sen verran, että pääsi parvekkeelta aina takaisin sisätiloihin.

Ruskeat silmät tutkiskelivat olohuonetta niin keskittyneesti, että toisen ensimmäiset sanat menivät ohi Kelseyn korvien. Seuraavat kuitenkin kuultiin ja samalla ymmärrettiin, hymyn kareen hiippaillessa toiseen suupieleen, leviten lopulta kokonaan huulille ja saaden neitokaisen nauramaan heleästi. Vai ei sitä aiottu olla vieraanvaraisia… Pah, hän ei ainakaan lattialla nukkuisi kuin mikäkin pahainen piski mattoon kääriytyneenä, joten Kelsey vain seurasi vaaleaverikköä makuuhuoneeseen edelleen itsekseen hykerrellen.

Angel nakkasi hänelle housut, jotka lensivät sievässä kaaressa Kelseyn käsien lomasta lattialle. Reaktioaika oli liian lyhyt Kelseyn humalaisille aivoille, jotenka loppujen lopuksi brunette kumartui lattian rajaan napaten housut käsiinsä. Farkut tiputettiin kaikkea muuta kuin siistiin myttyyn lattialle Kelseyn vetäessä löysät housut niiden tilalle, tummaverikön kaartaessa vartaloaan venytykseen suun auetessa lyhyeen haukotukseen.

Katse seurasi huoneesta poistuvaa tyttöä, ennen kuin Kelsey kipitti toisen perässä kylpyhuoneeseen. Meikit pestiin puolihuolimattomasti kasvoilta pois, hammasharjastahan ei ollut tietoakaan, joten hän tyytyi vain huuhtelemaan suunsa viileällä vedellä, ennen kuin uniset askeleet johdattivat hänet takaisin makuuhuoneeseen. Kädet hieroivat silmiä, ripsivärin jäämät epäilemättä levisivät pitkin poskia, mutta eipä tuo sillä hetkellä juuri kovin paljoa Kelseytä liikuttanut. Tyttö vain veti päiväpeitoin Angelin sängyn päältä pois ja hivuttautui peittojen väliin hakien hetken mukavaa asentoa, kunnes kääntyi kyljelleen ja tuijotteli ovensuulle, jääden odottelemaan toisen saapumista.

Hitaasti ja huolimattomasti tehty meikin poisto kasvoilta näkyi selvästi: tummat silmäpussit ripsiväristä ja epätasaisen näköinen iho meikkivoiteesta. Aivan sama, nyt ei jaksettu hoitaa kasvoja sen enempää. Kelseylle tehtiin tilaa sen verran, että brunette pystyi myös puuhailemaan lavuaarin äärellä. Kelseyn operaatio oli lyhyempi kuin Angelin, sillä Kelseyn jo laahustaessa takaisin makuuhuoneeseen jäi Angel vielä putsaamaan kasvojaan. Jos niistä saisi vielä hitusen puhtaammat.
Putsausoperaatio kuitenkin lakkautettiin kokonaan käden täristessä niin paljon, ettei siitä tullut mitään. Vaaleaverikkö riisui valkoisen mekkonsa, jonka viskasi suoraan pesukoneeseen. Pahis pukeutui violettiin yöpukuunsa, joka päällä tyttö sitten horjahdellen asteli makuuhuoneeseen.

Angel kömpi sänkyynsä, Kelseyn vierelle, ja veti peiton melkein korviinsa. Sänky oli niin pehmeä ja iso. Siihen oli aina mukava käydä makuulle.
Tyttö haukotteli suuresti ja siirsi katseensa brunetteen.
"Sä saat käydä sammuttaa valot", Angel vain sanoi, hymyili pistävästi, mutta perään tullut naurahdus kevensi hänen sanojaan huomattavasti.

Evangelina tuli makuuhuoneeseen, käveli suoraan sängylle ja lysähti makaamaan Kelseyn viereen, haukotellen suurieleisesti.

Kelsey kohotti toista kulmaansa blondin sanoille, kuinka vieraanvaraista….
"Et voinut tullessasi sammuttaa", murahdettiin pahantuulisesti, sanojen lopuksi suu suli kuitenkin virnistykseen Kelseyn kömpiessä peittojen välistä vaivalloisesti, tytön suunnatessa valokatkaisijalle.
Se napsautettiin alas ja valot sammutettiin, neitokaisen sitten hieman hoippuen suunnatessa takaisin, sinne missä sänky oli. Tai siis ainakin piti olla, sillä tummaverikkö törmäsi ensiksi johonkin kolahduksen saattelemana… Kaappi tai seinä tai jotakin vastaavaa. Kelsey hihitti itsekseen, koordinaatiokyky oli haihtunut savuna ilmaan kaiken älyn mukana.

Lopulta sängyn laita löydettiin ja brunette kävi makaavaan, kiskoen peiton kirjaimellisesti korviinsa saakka.
Peiton alta kuului epämääräistä mutinaa, jonka saattoi tunnistaa "öitä" sanaksi, jos oikein tarkasti kuunteli. Eikä kulunut kauaakaan, kun Kelsey oli nukahtanut (tai sammunut) Angelin sänkyyn, peiton alle haudatuilla kasvoillaan autuaan onnellinen (ja äärimmäisen typerä) hymy.

// the end