Polje, polje maahan se mies

//Sulevi ja Reiska sekä Chaos ja Snake//

Ulkona satoi ja sisällä näin ollen oli melko lailla hämärää. Oli myöhäinen iltapäivä, ja Jetsam Doyle lähdössä koulusta. Koulussa olivat enää kolmannet luokat ja Jetsamilla oli juuri päättynyt terveystiedon tunti. Hän vilkaisi ulos ikkunasta nähdäkseen rankkasateen, tuhahti vihaisesti ja alkoi kaivaa laukustaan sateenvarjoa.

Mustat hiukset valahtivat hänen kasvoilleen pojan kumartuessa hiukan laukkunsa puoleen. Hän pyöräytti silmiään huomatessaan, ettei sateenvarjo tänään ollut mukana. Juuri tänään. Yleensä Jetsam kantoi sateenvarjoa kaiken varalta mukanaan, mutta juuri tänään hän olikin sitten sattunut unohtamaan kyseisen objektin. Poika oli pukeutunut löysiin, reisitaskuilla varustettuihin farkkuihin jotka hänen tapaansa tosin olivat hyvin kärsineet ja risat sekä keltaiseen tiukkaan t-paitaan. Tennareiden nauhat olivat auki. Jetsam nojautui seinää vasten ja jäi tuijottamaan ulos. Hän ei viitsinyt istua alas maahan vaan mieluummin seisoi.

Poika käänsi päätään melkein luonnottoman paljon vasenta olkapäätä kohti ja koputti kolme kertaa ohimoaan ja käänsi sitten päätään takaisin. Hän niksautti niskojaan ja vaihtoi painonsa toiselle jalalle.

Rainbow inhosi sadetta. Ja vaikka hän inhosikin päiviä, jolloin ei satanut, tänään hän tuntui inhoavan erityisesti sadetta. Inhoavan sitä syvästi. Oikeastaan, hän ei voinut sietää sadetta ja toivottikin sen mitä pikimmiten hevon kuuseen. Tai ihan minne tahansa. Vaikka Yorkshireen, siellähän satoi aina.

Viimeiset tunnit olivat olleet yhtä tuskaa, ainakin niissä määrin, mitä Rainbow itse niistä muisti, hän kun ei ollut oikein keskittynyt ja antanut opettajan turhanpäiväisen jorinan soljua ohi tyystin ilman mielenkiintoa. Sekin saisi luvan painua jonnekkin ikävään paikkaan, painukoot Yorkshireen.
Juuri sillä hetkellä häntä inhotti eniten hameen kahina. Miksi sen piti kahista noin? Tai no, tiesihän hän jo vastauksen. Kaikki johtui materiaalista, mutta jotain hyväähän siinäkin olisi, PVC hylkisi vettä oikein iloisesti, ja poika pääsisi kotiin ainakin jalat kuivina. Samaa ei kyllä voinut sanoa yläruumiista, jota verhosi vain ohut, lyhythihainen kauluspaita, hameen kanssa iloisesti savy sävyyn sopiva musta ja sen kanssa niin ikään musta kravatti. Poikkeusta eivät suinkaan tehneet jykevät platformsaappaat, joiden värin saattaakin jo arvata.

Mutta, mitäs tuossa näkyikään? Ahaa, joku mustahiuksinen inhake, joka koputteli inhottavasti ohimoaan. Kuinka poikkeavaa! Rainbow ei voinut kuin päästää ärsyyntyneen hymähdyksen ja pysähtyä inhoamaan tuotakin ilmestystä. Ja mikä pahinta, sen kengännauhathan olivat auki! Reiskasta se oli suorastaan hirvittävän sietämätöntä ja tavanomaisen mulkoilun lisäksi päätti tiedottaa tälle turjakkeelle, kuinka kammottavaa tuollainen käytös olikaan.
Eikä hän vaivautunut edes mennä lähemmäksi tätä poikkeavuutta, vaan tyytyi tiuskaisemaan tälle käytävän toiselta puolelta:
"Miksi ihmeessä kengännauhasi ovat auki? Inhoan sitä, kun kengännauhat ovat auki! Minun kengännauhani ovat aina kiinni."

//Reiska on niinkin ärsyttävä, että puhuu kirjakieltä. Eläkää sen kanssa. //

- Täällä tämä, voin luvata jotain syntisen sekavaa~ Höntti mustasukkailee... -

Snake Leen kasvoilla oli se ainainen vittuuntunut ilme, hymytön ja kylmä. Mustatukkaisen pojan kädet tärisivät, poika tärisi itsekin. Päässä paloi vain ja ainoastaan muutama ajatus, kirkkain niistä oli tarve. Aivot huusivat kovaan ääneen tupakkaa. Hewlvetti, kahvia ja tupakkaa, ehkä hieman terästettyä... Tai raakaa rommia. Ajatus ei kyennyt yksin nostamaan edes tunnettua myrkyllistä, pienen pientäkään, hymyä pahispojun huulille.
Tarve oli niin helvetille, että paisutti normaalia aggressiivisuutta ja äkkipikaisuutta. Pieninkin virheliike, sana tai teko saattaisi sytyttää dynamiitin olemattoman langan. Ja kukaan tuskin tahtoi säälimätöntä mustatukkaa niskaansa. Snaye kun oli huono lopettamaan kerran aloitettuaan. Lievästi ilmaistuna vikaa jossain geeneissä, kaipa Justice juuri siitä syystä istui. Ei osannut lopettaa.
Ruskeat silmät heittelivät katsetta levottomasti seinillä. Käsi kerkesi upota taskuun ja painua tupakille. Yksi poltettu sätkä nyt ei ketään tappaisi... Ja jälki-istunnolla Snakea ei ennenkään oltu kuriin saatu.

Aikeet kuitenkin keskeytti hyvinkin yllättävä taho. Toinen kulma kohosi hieman, pieni hymynkare käväisi huulilla. Kulmat kuitenkin kurtistuivat pian, hymy katosi.
Jetsam. Joku tuntematon poika hänen Jetsaminsa seurassa. Snake puri hampaansa tiukasti yhteen, olemus kiristyi silmissä. Kädet puristuivat nyrkkiin, poika olisi saattanut murista. Hän oli peto, tuo tuntematon poika oli toinen ja mikä pahinta, hänen reviirillään ja hänen saaliinsa kimpussa. Painosanana hänen.
Ruskeat silmät mulkoilivat epäluuloisina tunkeilijaa, kiukku paloi rinnassa. Harmaisiin pilleihin ja mustaan Ozzy paitaan sonnustautunut kundi tunsi mustasukkaisuutta, vaikka tuntematon ei ollut nimeksikään lähellä poikaa, johon pahis tunsi käsittämätöntä suojelu- ja omistushalua.

Maihareihin tungetut jalat veivät Snaken Jetsamin vierelle, toinen käsi kiertyi paljonpuhuvasti tuon vyötärölle. Ruskeilla silmillä tuijoteltiin murhaavasti. Vielä Snake ei iskenyt hampaitaan lihaan repiäkseen ja satuttaakseen. Vielä. Ei siihen tosin paljoa enää vaadittaisikaan. Muutama sana, ehkä harkitsematon liike.

//sori sulevi hittaan vähän reiskan ilmeistä puhuttaessa//

"Ne on auki, koska mä en jaksa laittaa niitä kiinni", totesi Jetsam tökäten poskeaan etusormella, "ja.. öö, eihän sun kengissä ole nauhoja."
Jetsam naurahti kepeästi huolimattakin toisen raivoisasta ilmeestä ja alkoi tapansa mukaan kieputtaa hiustupsua sormensa ympärille. Hamejätkä oli hänen mielestään hyvinkin huvittava, ja hän alkoi miettiä, että mitä jos tuo pystyisi huutamaan niin kovaa että koko maailma kuulee.
"Onko toi sun hame muovia?" hän kysyi uteliaasti päätään kallistaen juuri Snaken rymistäessä käytävältä hänen kylkeensä.

Tuostahan Jetsam ilahtui kovastikin, hymyili tulijalle joka näkyi mulkoilevan käytävän toisella puolella seisovaa goottia hyvinkin murhaavasti. Mustatukka suukotti nopeasti toisen poskea.
"Moi", hän tervehti Snakea kasvot yhä hymyssä, "miten menee tällä erää?"

"Pah, inhoan sitä ettei kengissäni ole nauhoja", jupisi Rainbow enemmän itselleen, kuin ihastuttavalle keskustelukumppanilleen. Tilanne ei ollut hänen mielestään lainkaan miellyttävä, ja hän inhosi itseään, koska oli saanut aikaan näinkin inhoja asioita, mutta se nyt ei ollut yllätys.

Hän oli jo aikeissa lähteä, kun kuuli tuon hänen hamettaan koskevan viheliäisen kysymyksen. Tuollaiset kysymykset saivat hänet raivoihinsa.
"Totta kai se on muovia! Betoniksiko luulit?", hamejätkä kivahti ja soi samalla toiselle harvinaisen ilkeän katseen.

Tämän suunnattoman inhoamisen vallassa Rainbow ei aluksi edes huomannut paikalle ilmestynyttä tyyppiä, joka nyt tuijotti häntä murhaava ikatse silmissään. No, mikäs siinä, olihan tuota ennenkin nähty. Rainbow jäikin paikalleen silmäilemään käytävän toisella laidalla seisovaa kaksikkoa vihaisena, vaikka jokin pieni ääni hänen takaraivossaan käskikin liukenemaan paikalta.

Tietenkin Snake nautti poikaystävältään saadusta huomiosta, suukosta poskelle ja sitä rataa. Hitaasti päässä alkoi valjeta ajatus siitä, että tuo goottipoika saattaisi ärsyttää Jetsamia samalla tavalla kuin ärsytti häntä... Tai ei tietenkään samalla tavalla, mutta ärsyttää kuitenkin.
Vihreät silmät katseineen käännettiin kohti mustatukkaa Snayen kyljessä, huulet hipaisivat kevyesti pojan suupieltä.
"Moi... Nikotiinivajaus räjäyttää kohta pään", Snake vastasi kysymykseen. Tiedä sitten oliko tapa se, jota Jetsam oli kaivannut. "Kuka toi on?", snake kysäisi viileähköön ääneen katse siirrettynä tuntemattomaan ilmestykseen. Jo pelkkä ilmeen näkeminen oli saada suorastaan sairaan väkivaltaisen pojan nostamaan tuon pojan rinnuksista seinälle ja kouluttamaan. Eikä todellakaan samalla tavalla, kun mitä hän olisi saattanut tehdä jos kyse olisi ollut Jetsamista.

Ärsytti, ärsytti helvetisti. Ja se oli vaarallista, ainakin uhreille.

Ei Jetsam tietenkään ollut luullut hametta betoniksi, hänen oli ollut vain pakko varmistaa materiaali muoviksi. Muoviselta se hänestä ainakin näytti. Mustatukka ei kuitenkaan sanonut mitään, tyytyi väläyttämään gootille hymyn. Hän ajatteli toisen todennäköisesti inhoavan sitä, tämän inhottua jo kahta asiaa viimeisen kolmen minuutin sisällä.
"Nikotiinivajaus", toisti Jetsam sanan, "senkin nikotinisti*", hän lisäsi leikkisä pilke silmiinsä syttyen.

Snake kysyi, kuka goottipoika oli. Voi hitsi. Mistä Jetsam sen muka olisi voinut tietää? Olihan hän nähnyt tämän monia monia kertoja aikaisemmin esimerkiksi tunneilla ja muuta sensellaista. Silti hänen reaktionsa oli lähinnä 'öö'.
"Öö, no, mä en oikeestaan tiedä", hän kertoi hilpeästi Snakelle, "joku tollanen. Se inhoaa."

Toisen nimen kysyminen ei käynyt Jetsamilla mielessäkään, mutta kun tämä sinne pulpahti, päätti mustatukkainen olla sitä kysymättä. Vihainen gootti saisi kertoa sen sitten, jos huvittaisi. Hänen epäilyksensä siitä, ettei tuota huvittaisi, oli oikeastaan melko vahva.

//*mä nyt päätän että nikotinisti on sana. jos heroinisti on niin on nikotinistikin. ja se on jetsam, se voi käyttää sanoja jotka ei oo sanoja. x3//