Their lives are yellow-black (K-15!)

Marya työnsi omakotitalon oven auki ja viskasi pitsat eteiseen. Onneksi ne eivät auenneet. Olisi tullut sotkua. Tyttö availi sitten kenkiensä vetoketjut ja potki ne jaloistaan ja asteli eteiseen.
"Toin nyt tuo hikiset pitsanne!!" Hän huusi portaiden juurelta yläkertaan ja virnisti sitten Dustylle. Tyttö niiiiiiin pääsisi toisen avulla bileisiin. Kunhan poika ei nyt säikähtäisi hänen äitiään. Ihmisillä oli paha tapa tehdä niin.

Portaiden yläpäästä kuului oven avaus ja kaksi nuorta miestä säntäsi alas portaita. Marya kurtisti hieman kulmiaan. Mitäköhän pahojaan nuokin olivat olleet tekemässä? Kirotut olivat jo aikuisia, mutta käyttäytyivät kuin mitkäkin teinit. Kaksoset pysähtyivät pitsojen eteen ja Chris nosti ne maasta ja katsoi pikkusiskoaan.
"No, kiitos kumminkin." Tuo totesi hymyillen ja asteli eräästä ovesta sisään, joka vei keittiöön. Jonathan sen sijaan jäi paikoilleen ja katsoi kysyvänä Dustyä.
"Oho... Onpas se kiltin näköinen? Tasos on tainnu laskee." Tuo naurahti ja sai vastaukseksi Maryan nyrkin vatsaansa. Eihän se sattunut, kun toinen oli bodannut vatsalihaksensa kivikoviksi. Poika vain nauroi siskolleen ja talsi sitten veljensä perään.

Marya tuhahti sitten ja lähti talsimaan portaita ylöspäin odottaen että Dusty seuraisi.

Dusty käveli rennosti pörröpään vierellä, toista kädestä pidellen. Marya asui tavallisen, mutta mukavan näköisessä omatkotitalossa, jonka sisälle parivaljakko tunkeutuikin hetkeä myöhemmin. Dusty virnisti tytön paiskatessa pizzat lattiaan ja kiljuessa vähemmän nätisti yläkertaan. Maryan suhde veljiinsä taisi sittenkin olla varsin... monipuolinen.

Veljien rynniessä alakertaan Dusty ei sen kummemin reagoinut, nyökkäsi vain kevyesti tervehdykseksi välttääkseen huonon ensivaikutelman (hyvinkasvatettu lapsi, kuten sanottu). Kun toinen näistä jäi pällistelemään ja esitti aika yllättävän kommentin toisen ulkonäöstä, rokkari kohotti huvittuneena kulmiaan sanomatta mitään. Mielenkiintoinen tuttavuus. Kun Marya pamautti veljeään ihan kunnolla vatsaan ja mainittu uhri vain nauroi, Dusty meinasi itsekin purskahtaa hörötykseen. Omalaatuista porukkaa. Sen sijaan Dusty vain veti Maryan vyötäröstä omistavasti lähelleen ja virnisti.

Dusty seurasi toista portaisiin ja katseli samalla uteliaasti ympärilleen.

Marya pyöritti hieman huvittuneena päätään. Dusty oli vetänyt hänet äsken aulassa lähemmäs itseään. Eipä ollut pahemmin epäselvyyttä, että toinen oli kiinnostunut. Tyttö voisikin pitää hieman hauskaa toisen kanssa. Portaat asteltiin ylös. Yksi, kaksi, kolme ovea ohitettiin, kunnes viimeinen ovi työnnetiin auki. Huone ei ollut mikään siisteyden perikuva, eikä oikein mistään erottanut asuiko huoneessa tyttö vai poika. Seiniltä kun löytyi erilaisia punklehtileikkeitä ja sekä naisten että miesten vähäpukeisia kuvia. Ikkunat oli vedetty piiloon lehtien sivuilla. Hänellä oli koko talon epäsiisteinhuone, mutta sepäs ei tyttöä haitannut yhtään. Hänelle oli tärkeintä että hän itse viihtyi. Eipähän ollut äidin sisustusintoilu päässyt tämän oven tällepuolelle.

Peikkotyttö asteli huoneeseen ja kääntyi sitten Dustyyn päin.
"Minä käytän sinua hyväksi nyt." Hän ilmoitti toiselle ja veti tuon käsistä ensin itseensä miltei kiinni ja tönäisi sitten sängylleen.
"En tosin seksuaalisessa mielessä." Marya lisäsi sitten ja käveli ovelleen. HÄn kuunteli hetken. Yläkerrasta ei ainakaan kuulunut ääniä. Ovi suljettiin ja sitten asteltiin kirjoituspöydälle ja siitä noukittiin radiopuhelin. Tässä vaiheessa uudet tuttavuudet usein tuijottivat kuin sekopäätä. Marya painoi puhelimen auki ja antoi sen rätistä.
"Kohta tulee äitini käymään täällä. Älä säikähdä. Tosin, jos näytät sätkyn saaneelta, niin hän saa hyvät naurut." Marya virnisti pojalle ja asteli tuon eteen.
"Ja jos et sano mitään erityistä, niin saatat saada pusun. Älä käräytä minua."

Maryan koti oli täysin eri kaliiperia kuin Dustyn kattohuoneistokämppä, mutta hän piti siitä. Piti todella. Boheemi ja vähän vähemmän askeettinen sisustus oli mukavaa vaihtelua ja poika kurkistelikin aika innoissaan ympärilleen seuratessaan pörröpäätä. Neljäs ovi sitten avattiinkin, ja näkymää hetken tuijotettuaan rokkari ei voinut olla purskahtamatta nauruun.

Se oli ihana! Joku oisi voinut mieltää sen sekavaksi, miltei kaaottiseksi, mutta Dusty piti siitä ensisilmäyksellä. Huone oli täysin omistajansa peilikuva ja se viehätti poikaa suuresti. "Vau, tää on makee", tuo virnisti toiselle ja katseli uteliaana seinien lehtileikkeitä (ja puolialastomia naisia, myönnetään).

Toisen ilmoittaessa tulevasta hyväksikäytöstä Dusty kurtisti ensin kulmiaan yllättyneenä mutta virnisti sitten leikkisästi yrittäen nykäistä toisen mukaansa sängylle. No, ei sitten - kun Marya kertoi oikeat tarkoitusperänsä ja haki sitten jostain radiopuhelimen, Dusty saattoi näyttää jo hieman enemmän ällikällälyödyltä. "Hmm... Okei. Mä yritän olla käräyttämättä sua", tuo vinkkasi toiselle silmää ja yritti pähkäillä, mitä hittoa Marya teki radiopuhelimella. Ja myöskin pörröpään äidin tapaamista tuo odotti, siitä että millä mielin, voi tosin olla montaa mieltä.

Marya oli hieman jälki käteen huomauttamassa toisen naurusta huoneeseen tullessa, mutta ovelle astelikin jo hänen äitinsä. Tuolla oli yllään musta toppi, jossa komeili pääkallon kuva ja punaiset pillifarkut. Tuon silmät olivat hieman kurtussa. Nainen oli siis edelleen vihainen.
"Jo oli sinun aikakin tulla kotiin! Olit muistaakseni arestissa?!" Jandra äiti puhui hieman normaalia kovemmalla äänellä. Marya ei kuitenkaan sitä hätkähtänyt, niin kun ei yleensäkään. Tyttö veti Dustyn ylös sängystä ja piti tuota kädestä kiinni. Käsi kuitenkin irrotettiin.
"Äiti? Tämä on Dusty. Hän on hyvä ystäväni ja tahtoisin lähteä hänen luokseen illaksi." Marya selitti ja viittoi samalla käsillään. Äiti kun oli osittain kuuro. Todella hyvin nainen kyllä osasi lukea huulilta, mutta kannattihan asia aina varmistaa. Rokkariäidin kulmat kohosivat nyt ilmaan ja mitään kysymättä tuo tarrasi pojan käteen ja kätteli tuota.
"Jandra McCutcheon. Maryannan äiti." Tuo esittäytyi ja irrotti sitten kätensä ja työns ne housujensa taskuun.

Peikkotyttö jännitti sisäisesti. Äiti oli edelleenkin kamalan vihainen hänelle viime viikonlopusta, mutta ei kehdannut raivota Dustyn ollessa läsnä.
"Ihan oikeasti. Dustyn vanhemmatkin ovat kotona ja he tahtoisivat kovasti tavata minut." Pienikokoinen Marya jatkoi ja vilkaisi pienesti poikaa. Luoja jos tuo nyt avaisi suunsa.

Dusty katsahti Maryan äitiä ensin uteliaasti, sitten hämmästyneenä ja sitten taas uteliaasti. Periaatteessa jotain vastaavaa olisi voinut odottaakin peikkotytön edeltävien kommenttien ansiosta... Rokkari päätti lunastaa Maryan luottamuksen ja nousi ylös reippaasti hymyillen. Se virne oli jo vakio - jokaisen anopin suosikkipojan hymy. Valoisa, rento ja kohtelias, kaikkea yhtä aikaa. "Heh heh", Dusty ajatteli, "- äitirukkaa pannaan nyt halvalla."

"Iltapäivää, rouva McCutcheon, hauska tavata. Olen Dustin Halton, Maryannan kaveri. En muuten epäile enää yhtään, keneltä hän on perinyt viehättävyytensä", tuo sanoi virnistäen ja puristi rokkariäidin kättä reippaasti. Pienet kehut pehmensivät aina vanhemman kuin vanhemman, sen Dusty jo tiesi. "Ja tosiaan, kotiväkeni sukat pyörivät jo jaloissa, kun he odottavat niin innolla Maryan tapaamista", rokkari komppasi Maryan suostuttelupuheita ja nyökytteli luottavaisena. Ei Jandraksi esittäytynyt nainen loppujenlopuksi niin pelottava ollutkaan, omalaatuinen kyllä, muttei pelottava.

Marya tökkäsi hieman Dustyä kylkeen, kun tuo sanoi häntä Maryaksi.
"Se on Marya kaikille muille paitsi tälle naiselle." Hän huomautti ja nyökkäsi äitiinsä päin. Aivan oikein. Marya vihasi kokonimeään ja kaikilta muilta hän pystyi sen sanomisen kieltämään, paitsi sen nimen keksijältä. Jandra sen sijaan oli kohottanut toisen kulmansa ylös epäuskoisena, kun Dusty oli alkanut puhumaan. Tuo katsoi pitkään poikaa ja sitten tytärtään ja sitten taas poikaa. Lopulta hän osoitti Dustyä sormellaan ja katsoi Maryaa.
"Mikä tämä jätkä on?" Nainen kysyi ja Marya naurahti kääntäen itse katseensa poikaan vierellään.
"Äiti ei ole tottunut kohteliaisiin yksilöihin." Hän huomautti ja selvensi äitinsä reaktiota. Toivottavasti toinen ei nyt alkaisi liikaa epäilemään. Keiden aikuisten sukat muka pyörisivät, kun Marya oli tulossa? Mahtoi vanhempien päissä viirata.
"Seurusteletteko te?" Jandra kysyi sitten ja katsoi nyt ainoastaan Dustyä. Se oli merkki siitä, ettei Marya itse saisi vastata. Nyt jos Dusty vastaisi myöntävästi...Luoja Marya ei saisi ikinä äidiltään rauhaa. Tuo kun ei uskoisi asian olleen vitsi vaikka mikä olisi.

"Se ei ole nyt pääasia, äiti! Saanko minä mennä. Tiedän että olen arestissa...Mutta minä kovasti tahtoisin mennä?" Tyttö yritti puhua päälle, ettei poika kerkeisi edes avata suutaan minkäänlaiseen vastaukseen.

Dusty irvisti sisäisesti toisen huomauttaessa nimiasiasta. Moka. No, ei se mitään, nehän oli tehty korjattaviksi, eikö vain?

Dusty vaihtoi painon oikealta jalalta vasemmalle ja työnsi kätensä taskuun. Poika todellakin toivoi, että Jandra päästäisi Maryan mukaansa - vaikka tie kävisikin "innosta sekaisin" olevien vanhempien sijasta coctail-lasien luo. Iltahan voisi ihan hyvin jatkua Haltoneiden hotellilla... Ajatus sai Dustyn melkein virnuilemaan härskisti, mutta tuo nieli ilmeensä ja piti kasvonsa rennon netraaleina.

Maryan äidin kysymys oli melko omituinen, mutta pörröpään kommentti selvensi asian. "Mä olen helmi sikojen keskellä", Dusty totesi virnistäen ja toivoi, että sekä Marya että tämän äiti ymmärtäisivät vitsin. Olihan niitäkin tapauksia, että jonkun kaverin mummo tai isotäti oli ottanut keveän läpänheiton merkkinä Dustyn itsekkyydestä ja omahyväisyydestä; rokkari kuitenkin uskoi, että tämä tapaus ymmärtäisi huumoria.

Kun Jandra kysyi Maryan ja Dustyn suhteesta, pojan kasvoille levisi hidas hymy ja tuo veti Maryan lantiosta kiinni itseensä. "Se vähän riippuu", poika sanoi ja vinkkasi silmää Jandralle. Hän tiesi tehneensä peikkotytön elämästä nyt astetta vaikeampaa, vaikkei suoraa vastausta ollut antanutkaan - no, olkoon se vaikka hinta hyväksikäytöstä. Ei Dusty mitään pahaa tarkoittanut. Tosin, parisuhde ei oikein kuulunut rokkarin sanavarastoonkaan, ja hän uskoi Maryan arvanneen tämän jo kauan sitten.

Jandra naurahti hieman Dustyn vitsille, mutta silmät suurenivat asteen, kun poika nappasi tytön kiinni itseensä ja vihjaili seurustelusta. Maryan kasvot olivat punehtuneet hieman. Voi helvetti sentään.
"Hienoa! Kerrankin tytöllä on sitten kiltin oloinen poika." Äiti naurahti ja asteli sitten vain ovelle.
"Saat lähteä, kunhan tulet...Sanotaan kuuteen mennessä kotiin."

Maryannan äiti oli poistunut ja tuon tytär tökkäsi oven kiinni. Hän katsoi poikaa hieman tuimasti.
"vai että se vähän riippuu?" Hän huomautti ivallisena ja tökkäsi leikkisästi pojan rintakehää käsillään. Kyllä häntä hieman ärsytti toisen sanat, mutta Dustyn ansiosta hän pääsisi tänään ulos, joten kaunaa ei kannettu.
"Minä vaihdan vain vaatteet ja sitten voidaan lähteä. Tahdotko pohjia?" Marya kysyi sitten ja asteli eräälle seinustalle, joka oli täynnä kaappeja. Niitä oli yhteensä viisi.

Jandran mentyä Dusty virnuili toisen toisen närkästyneelle äänensävylle ja taputti tätä leikkisästi päälaelle. "Sinulla ei taida olla varaa valittaa", poika totesi hilpeästi ja istahti sitten lupaa kysymättä Maryan sängylle. "Ja joo, kaikki kelpaa", rokkari vastasi toisen kysymykseen ja haroi hiuksiaan. Mitenkään bilekunnossa Dusty ei ollut, muttei hän jaksanut kotiin enää lähteä - t-paita ja farkut saivat kelvata partyvarustuksena.

"Hei, etkö sä aio mitenkään hyvittää mun kärsimyksiä sun hyväksikäytettävänä? Mähän en käräyttänyt sua", Dusty marisi muka tosissaan ja mutristi suutaan kuin pikkukakara jolta viedään tikkari. "Kipitäppäs tänne sieltä", poika jatkoi virnistäen ja taputti sänkyä vierellään. Toinen oli maininnut jotain vaatteiden vaihtamisesta, mutta Dusty vaati palkkansa ensin. Heh heh.

// Sori lyhyt, enkä oo luultavasti tänää tai huomenna vastailemassa ollenkaan. :--/ Roolin takaisin asap!

Marya kääntyi katsomaan Dustyyn, kun tuo oli istuutunut sängylle ja katsoi häntä pikkulapsen tavoin.
"Vai hyvittää?" Tyttö kysyi ja asteli sitten virnuillen toisen luo ja eteen. Hän kumartui hieman ja näykkäsi pojan alahuulta pienesti. Sitten hän taas nousi ja asteli kaapeilleen.
"Jos tahdot pohjat, niin siellä tyynyn alla on taskumatti ja siellä kirkasta. Juo pois." Hän ilmoitti ja avasi sitten jokaisen viiden vaatekaapin oven.

Peikkotyttö rakasti vaatteita. Siksi viisi vaatekaappia. Yhdessä oli paidat, yhdessä housut ja yhdessä hameet, alusvaatteet ja kengät. Tyttö asetti sormensa miettiväisenä huulille. Pitäisikö ihan ruveta irstaaksi ja laittaa liian lyhyt minihame? Oli kyllä ihan sellainen olo.

//Lyhyttä se on täälläkin >

Dusty kerkesi virnistää jo aavistuksen vähemmän siveellisesti ja antoi silmiensä sulkeutua hetkeksi toisen näykätessä poikaa alahuulesta. Tyttö tiesi yllättävän hyvin mistä rokkari tykkäsi - Dusty oli heikkona kaikenlaisiin pieniin agressiivisuuksiin - mutta juuri kun Dusty oli vetämässä Maryan syliinsä pitkittääkseen kontaktia peikkotyttö käännähti ympäri ja asteli takaisin vaatekaapeille. Dusty katsoi toisen perään hieman huvittuneena ja haroi jälleen hiuksiaan. No, olihan tässä vielä iltaa jäljellä.

"Mä en taida ees vaivautua kysymään, miksi helvetissä sulla on kirkasta sängyssäsi..." rokkari mumisi ja virnisti noukkien taskumatin tyynyn alta. Juoma oli vahvaa, karvasta ja ihan helvetin pahaa. Dusty irvisti ja joi toisen suullisen. "En mä taida tätä ihan pois juoda, saisit pian taluttaa mut sinne bileisiinkin", tuo huomautti ja naurahti.

Rokkari vilkaisi Maryan vaatevarastoja. Eh. Siinä oli paitaa ja housua kerrakseen. Dusty itsekin piti vaatteista, mutta kierrätti lähinnä samoja vaatteita päällään ja antoi vähemmän mieleisten homehtua kaapissa. Nettishoppailu oli kuitenkin pojan salainen intohimo, ja varsinkin uusia printtipaitoja kolahteli postiluukusta melko reippaaseen tahtiin. Ja maman luotolla tietenkin.

"Sulla on aika mellevästi noita vaatteita. Valitsethan mun mieliksi jotain todella pientä ja härskiä?" Dusty kysäisi viattomasti ja hymyili enkelimäisesti päälle. Taskumatti tyhjeni taas suullisen verran ja poika nyrpisti nenäänsä. Hyi hemmetti.

// Sori kun kesti. :---(

Maryanna naurahti hieman pojalle, kun tuo puhui viinasta sängyssä.
"Kato se kiihottaa minua, kun sitä saa nuolla toisen vartalolta." Hän virnisti ja vilkaisi hieman poikaan. Toinen oli kyllä todells hyvännäköinen, vaikka irvistikin taskumatista juodessaan. Pitkään aikaan tyttö ei ollutkaan nähnyt poikien irvistelevän noin. Sitten toinen ehdottikin jo jotain pientä ja härskiä ja Marya asteli toisen eteen. Dusty otti toisen kulauksen taskumatista ja tyttö otti sen toisen kädestä.
"Tiedätkö, minä en omista mitään härskiä. Minihameita kyllä, mutta tissini eivät ole niin suuret, että niitä esittelisin." Hän huomautti ja joi sitten pari kulausta taskumatista ja sulki korkin. Tyttö ei irvistellyt, vaikka juoma polttikin helvetisti.

Tyttö katsoi pääkallellaan poikaa.
"Käänny ympäri. Minä vaihdan nyt vaatteet." Hän ilmoitti, vaikka ei uskonutkaan toisen katsovan seiniä. Marya asteli kaapeilleen takaisin. Niitä katseltiin hetken, kunnes minihame vedettin hyllystä. Housut kiskottiin pois ja heitettiin nurkassa olevaan likakoriin. Hametta mallattiin paljasta alaosaa vasten. Pitäisi ehkä vaihtaa mustat sringit punaisiin, jos tämä hame laitettaisiin päälle.
"Minä en sitten muuten tosissaan taluta sinua." Marya virnisti sitten, koska sai hauskan mielikuvan tilanteesta silmiinsä. Ja jos toinen vetäisi överiksi, niin eipä tulisi heille ilta huveja!

Dusty virnisti Maryan vastaukselle ja vinkkasi tälle silmää leikkisästi. "Pistetään korvantaakse iltaa varten", tuo totesi, "- mutta sä saat sitten olla se nuoleva osapuoli, sen verran pahaa toi on." Rokkari antoi pullon peikkotytölle ja antoi samalla katseensa kiertää tuon vartalolla. Toinen oli todella hoikassa ja timmissä kunnossa, ja Dusty piti siitä. Hymy levisi jälleen rokkarin kasvoille. Illasta tulisi mielenkiintoinen...

"Sun tissit on kuule just hyvät", Dusty virnisti ja kohotti vihjailevasti kulmiaan. "- ja minihameet on aina jees." Mustatukka katseli hieman ihmeissään miten eleettömästi Marya joi käsittämättömän vahvaa alkoholia kerralla parin suullisen verran. Tuota vauhtia siro tyttö olisi konttauskunnossa tuota pikaa... Dusty luotti kuitenkin jollain asteella peikkotytön kännipäähän, sen verran paljon bilettäneeltä tuo näytti. Niinpä rokkari jätti kommentoimatta.

Kun toinen ilmoitti vaihtavansa vaatteet, Dusty virnisti ensin härskisti mutta taikoi sitten kasvoilleen tyrmistyneen ilmeen. "Mitä, luuletko sä että mä kurkistelisin? Mähän olen oikea siveyden sipuli!" Dusty henkäisi liioitellun epäuskoisesti ja hipaisi sitten huuliaan nuolaisten Maryan reittä ennen kuin tämä käveli kaapeille. "Älä anna mun häiritä, babe."

Dusty katseli rauhallisena Maryan olemusta, ja kun tyttö tyynesti riisui housunsa heittäen ne pyykkikoriin, rokkari vihelsi hiljaa kohottaen kulmiaan. Kieltämättä hyväkroppainen pörröpää seisomassa vain t-paita ja mustat stringit jalassaan pari metriä Dustystä eteenpäin sai pojan mieleen täyteen kaikkea vähemmän siveellistä, ja Dusty hieraisi käsiään yhteen irrottamatta katsettaan toisen reisistä ja alaselästä. "Mä taisin just päättää että aion olla suhteellisen selvänä tänään", Dusty totesi ja mittaili toista katseellaan. Hitto, miten rokkarin teki mieli vain ponkaista ylös ja kaataa Marya sängylle ja saada peikkotyttökin unohtamaan bileensä...

MArya pyöritti vain huvittuneena päätään. Hänellä taisikin olla aika kiimainen kaveri seuranaan! Toinen vihelsi kun hän heitti housut likakoriin.
"Ai et vai? Tai ehkä me vaan ryypätään täällä huoneessa?" Tyttö ehdotti sitten saatuaan älynväläyksen. Se voisikin olla mielenkiintoista. Maryanna asteli pojan eteen ja kyykistyi sitten tuon eteen. Päätä kallistettiin hieman. Ehkä bileitä ei tosissaan tarvittaisiin tänään. Voisihan Dustystä olla hyvää seuraa täälläkin. Juomistakin oli.
"Vai miten on? Voidaan ryypätä, kuunnella musiikkia ja keksiä kaikkea kivaa kahdestaan?" Tyttö sanoi ja lipaisi hieman alahuultaan ja nousi seisomaan takaisin. Hänelle oli täysin normaalia astella käytännössä perse paljaana pojan edessä. Hänellä oli kuitenkin homokavereitakin niin paljon, jotka eivät välittäneet tytön ulkokuoresta.

Tytöllä ei ollut varmasti koskaan ollut tällaisessa mielessä Dustyn näköistä poikaa kylässä. Todellakin pojat olivat yleensä punkkareita tai muuten vain pahiksia. Tosin, tämä poikkeus oli ihan mukava. Ehkä tuollaiset hieman söpömmät pojat voisivatkin olla hänen juttunsa?... Yhden yön ajan. Tyttö asteli jälleen vaatekaapilleen ja viskasi nyt hameensa takasin kaappiin. Paita heitettiin pois ja nyt hän seisoi ainoastaan stringit jalassa. Rintsikoita kun ei käytetty pahemmin. Tyttö oli kuitenkin nyt kääntyneenä kaappeihin päin, jotta ei ihan esitellyt kaikkea Dustylle.

Dusty yllättyi hieman Maryan ehdottaessa bileiden väliinjättämistä, muttei itseasiassa pistänyt asiaa ollenkaan pahakseen. Kun Marya kyykistyi rokkarin eteen edelleen puolialastomana, virne levisi hitaasti tuon kasvoille. "Kuulostaa aika helvetin hyvältä", Dusty vastasi ja puraisi alahuultaan kevyesti. Käsi ojentui eteenpäin, kohotti peikkotytön leukaa hieman ja mustatukka katsoi Maryaa astetta irstaammin hymyillen suoraan silmiin. "En usko, että tekemisenpuute ainakaan iskee..."

Dusty piti siitä, miten Marya näytti noudattavan oikeastaan samoja elämäntapoja rokkarin kanssa - vähemmän lupauksia ja valanvannomisia, enemmän kivaa. Nykyään tuntui, että useimmat naiset olivat vain tosirakkauden perässä. Miksei nuorena voisi irrotella ja hankkia hieman elämyksiä ennen tylsistymistä ja taantumista? Onneksi näitä poikkeuksiakin löytyi, jos etsimällä etsi.

Rokkari katseli Maryaa nojaten rennosti taaksepäin käsiensä varassa. Kun peikkotytön paitakin heivattiin pois, Dusty oli melko varma että kävisi toisen kimppuun hetkellä millä hyvänsä - rokkari nuolaisi hieman tuskastuneena huuliaan ja vaihtoi asentoaan nojaten nyt polviinsa. "Nainen hei, laita musiikkia soimaan, etsi jotain juotavaa ja sipsuta tänne. Kiusaatko sä mua tahallaan?" tuo kysyi virnuillen ja antoi katseensa pyyhkiä toisen lähes paljasta kehoa.

Marya virnisti oveen päin, kun Dusty kysyi kiusasiko hän tahallaan toista. Siitähän tässä oli kyse. Tahallisesta kiusan teosta. Mutta sitähän ei pojalle myönnettäisi.
"Tahallaan?" Hän toisi kysyvänä ja nappasi kaapista mustan topin ja puki sen päälleen. Sen jälkeen päälle vedettiin lievästi läpinäkyvä paita. Tavallaan se ei ollut yhtään tytön tyylinen, mutta taas tavallaan se oli täydellinen. Viimein kun jotain vaatetta oli saatu päälle,Marya asteli stereoille ja laittoi sisällä olevan levyn pyörimään. Näkyi olevan Nina Hagenin vanha levy.
"Näin. Nyt on musiikkiakin ja juomista vielä jonkin verran taskumatissa?" Hän varmisti ja vasta sitte istahti toisen vierelle istumaan.

Tyttö nosti toisen jalkansa toisen päälle ja joi taskumatistaan. Häntä humalsi jo hieman. Sen pystyi miltei tuntemaan, miten alkoholi kohosi vereen ja sai silmät heittämään. Viatonta esittäen Marya katsoi Dustyä. Jaksaisiko hän kiusata vielä pitkäänkin toista. Niin kauan kunnes kunnon humala iskisi, se oli varma. Sitten himot valtasivat tunnetusti tytön kehon. Taskumattia ojennettiin Dustylle.
"Juo. En tahdo olla ainoa humalassa."

Dusty pyöräytti silmiään. "Niinpä tietenkin, pikkuenkeli", poika naurahti, "- ethän sinä ikinä voisi kiusata yhtään ketään!" Äänensävy oli leikkisä, mutta piilihän tuossa totuuden siemen. Dusty alkoi tosissaan olla hermostunut. Mustatukka katseli kun toinen veti paidan päällensä ja laittoi stereoista soimaan jotain Dustylle tuntematonta punkin tapaista. Ei se hassumpaa ollut.

"Ei sun mitään paitoja ois tarviinnut päälle pistää", Dusty mumisi virnistäen ja vastasi Maryan katseeseen hieman vaativana. Kun taskumatti ojennettiin rokkarille, poika irvisti hieman mutta joi silti. Kitkerä neste oli helvetinmoisen pahaa, mutta ajoi asiansa - lämmin, kupliva tunne rokkarin takaraivossa sai olon rennoksi, raukeaksi ja odottavaksi.

Dusty otti toisen kulauksen taskumatista ja vei samalla kätensä Maryan reidelle. Sormet olivat lähempänä polvea kuin jalkoväliä ja käsi vain silitteli kevyesti paljasta ihoa, mutta rokkari himoitsi kuollakseen edes jonkinlaista fyysistä kontaktia. "Well, darlin', kuinka kauan sä aiot vain istua siinä?" Dusty kysyi ja virnisti.

// Asd lyhyttä kökköä, yritä kestää. :''D

Tyttö katsoi miten Dusty joi irvistellen taskumatista. Omassa päässä humisi hieman, mutta sitä ei toiselle näytetty. Silmät suljettiin hetkeksi ja humala tilaa "maisteltiin." Silmät kuitenkin aukenivat nopeasti, kun käsi tunnettiin reidellä. Kulmaa kohotettin, kun toinen kysyi kauanko hän istuisi paikoillaan.
"Enkö saa istua tässä?" Hän kysyi muka tyhmänä ja virnisti sitten. Tyttö kiepautti itsensä istumaan hajareisin Dustyn syliin.
"Tässäkö on parempi?" Marya kysyi pienesti flirtaten ja kallisti päätään. Hymy oli kasvoilla ja poikaa katsottiin silmiin. Kielellä kostutettiin hieman alahuulta.

Eipä Marya olisi tänä aamuna uskonut, että päätyisi tällaiseen tilanteeseen omassa huoneessaan, tämän näköisen pojan kanssa. Olisi ainakin uusi kokemus. Eikä hän edes muistanut milloin oli viimeksi ryypännyt kotonaan. Vieläpä illalla! Aamukännit olivat sitten ihan eri asia, mutta illat ja yöt eivät olleet kotona ryyppäämistä varten.

//Lyhyttä täältki >< //

Kun Marya kiepautti itsensä hajareisin rokkaripojan syliin, Dustyn kasvoille levisi hitaasti flirttaileva virne. Bingo. Mustatukka vei kätensä siron tytön ympärille, veti kysymättä lantiosta paremmin itseään vasten ja puhalsi kevyesti toisen solisluille. "Paljon parempi", Dusty sanoi kallistaen päätänsä hieman ja painaen huulensa kevyesti Maryan kaulaa vasten, kuin kokeillen.

Dusty oli jo varsin mukavassa olotilassa, päässä pyörähti silloin tällöin suloisesti ja olo oli kerrassaan loistava. Tai, mikäs oikeastaan olisi voinut olla paremmin - hyväkroppainen naisihminen sylissä ja ilmaiset viinat (olikin helvetin pahaa, ilmaista silti) saatavilla? Rokkari sujautti vaivihkaa kätensä toisen paidan alle, hivellen paljastunutta ihoa kevyesti. Huulet painoivat pieniä suukkoja sinne tänne, välillä kieli tuli mukaan leikkiin ja jätti poika muutaman merkinkin lumenvaaleaan ihoon. Tosiaan, Dustyn jäljiltä kaula ja rintakehä saattoivat olla vähän vähemmän koskemattomat; jätkällä oli (henkilöstä riippuen hyvä tai huono) tapa merkata kaikki mihin pääsi käsiksi. Ja vielä täysin alitajuisesti.

"Hei kisu, entä sun äiti?" Dusty kysyi yllättäen ja nosti katseensa toisen silmiin. Marya oli Dustyä niin paljon lyhyempi, että mustatukan sylissä istuessaankin peikkotyttöä täytyi katsoa vain hieman ylöspäin. "Oli sen verran topakka täti, etten välttämättä haluaisi sen tajuavan, etten mä niin helmi olekaan", Dusty virnisti ja näykkäisi väliin kevyesti toisen kaulaa. Rokkari ei todellakaan halunnut Jandran näkevän tätä rakkaan Maryannansa kimpussa, joten oven kiinnipysymisen eteen olisi varmaan aika tähdellistä tehdä jotain. Tai ehkä Jandra oli lähtenyt jonnekin. Toivottavasti.

Peikkotyttö sulki silmänsä, kun toinen suuteli hänen kaulaansa. Oli pojan käsi jopa livahtanut paidankin alle. Silmt eivät kuitenkaan edes värähtäneet, vaikka tytöt tunsi toisen imevän pari fritsua.
"Jos sinä merkkaat minut, niin minä teen samoin sinulle. Varo vain." Marya huomautti sitten ja avasi silmänsä. Hän katsoi poikaa ja vei kätensä toisen alaselän ympäri. Paidan helmaa hipelöitiin hetken, kunnes toinen käsi sujautettiin paljaalle iholle. Sillä siliteltiinkin sitten Dustyn selkää.

Poika huolehti hänen äidistään.
"Jos sinä pelkäät mitä hän ajattelee, niin aivan turhaan. Se on kuule käräytelly mut aika pahoista paikoista." Marya huomautti ja painoi nyt kevyesti omat huulensa Dustyn kaulalle ja näykkäsi hieman. Sitten huule eksyivät pojan korvalle ja sitä näykättiin.

Dusty saisi kyllä tottua siihen, että Marya sai kiksit toisten kiusaamisesta. Jopa itse seksin aikana... Se saattoi olla julmaa, mutta tyttö siitä nautti. Ja siitä missä tilanteissa Jandra oli hänet käräyttänyt... Aina oli ollut vaatteet enemmän tai vähemmän päällä. Ja seurassa alaston poika tai tyttöä, päällä tai alla. Luojan kiitos äiti oli niin suvaitsevainen ihminen. Sellaisesta ei ihan kuka tahansa olisi voinut päästä hervottomilla nauruilla.

Dusty hymähti kun toinen uhkasi kostavansa merkkailut samalla mitalla. "Sounds good, kulta", tuo virnuili - mustatukka ei todellakaan pistänyt pahakseen muutamaa fritsua. Kuten sanottu, rokkari oikeastaan piti siitä. Pienesti agressiiviset naiset olivat aina niitä parhaimpia, eikö vain? Dusty tunsi Maryan käden alaselällään ja virnisti tyytyväisenä, painaen kevyen suudelman toisen huulille. Siinä ei ollut mukana kieltä tai sen suurempaa syventymistä; vain pieni, kokeilulta ja kirkkaalta viinalta maistuva pusu, joka vain odotti sitä rajaa, jonka jälkeen kontrollia ei enää tunnettu.

Kun Marya selvitti tämän äidistä, Dusty kohotti ensin kulmiaan ja purskahti sitten nauramaan. "Olisihan se pitänyt arvata. Koko perhe sekaisin kuin seinäkellot", poika sanoi leikkisästi ja murahti tyytyväisenä tuntiessaan toisen hampaat ensin kaulallaan ja sitten korvalehdellään.

Dusty päätti vaihtaa asentoa, ja varoittamatta heittäytyi selälleen sängylle vetäen Maryan päälleen. Huulet tavoittivat toisensa ja tällä kertaa hieman innokkaammin - kieli pyysi lupaa päästä tutkimusretkelleen ja poika hivutti myös toisen kätensä peikkotytön niskaan. Toinen käsi veti Maryan paitaa aika ronskisti ylöspäin. "Tuo on vain tiellä, ota se pois", Dusty mumisi toisen huulia vasten.

// Otsikkoon varmaan pitäis jotkut warningit laittaa, eiköhän tää pikkuhiljaa ala olla jo K-15... XD

Marya vastasi kevyeen suukkoon ja katsoi sitten virnuillen toista, kun tuo huomautti koko perheen olevan sekaisin.
"Ai me olemme sekaisin? Mikäs sinä olet, kun tuosta vain pitseriasta vieraan tytön mukaan lähdet?" Hän kysyi, mutta ei kerennyt saada samantien vastausta, koska poika oli kellahtanut selälleen ja suuteli. Tietenkin tyttö suuteli takaisin ja avasi hieman suutaan päästäen Dustyn kielen suuhunsa. Omaa kieltä tarjottiin myös toisen suuhun, mutta huulet irrotettiin ja huvittunut virne kohosi tytön huulille. Dusty kun käski ottamaan paidan pois.
"Eikö se olisi kivempi jos sinä ottaisit oman paitasi pois? Minulla kuitenkaan ei ole housuja, joten se olisi tasa-arvoista." Marya ehdotti kierosti virnuillen. Tyttö laski kasvonsa lähelle toista ja näykkäsi miltei kivuliaasti pojan alahuulta.

Sitten peikkotyttö. Kierähtikin pois pojan päältä ja nousi seisomaan. Hän asteli ovelle ja sammutti valot.
"Tehdään tästä vähän jännempää..." Hän sanoi sitten. Katossa hohti muutamia tähtiä, mutta eivätpä ne paljoa valaisseet. Huoneessa oli pilkopimeää, mutta Maryahan tunsi oman huoneensa paremmin kuin kukaan muut. Tyttö heitti paitansa pois.
"Minä heitin paidan pois. Etsi minut." Marya sanoi äänellä, jonka tiesi kutkuttavan poikia sieltä alhaalta. Kyllä hänkin osasi olla seksikäs! Tyttö kuitenkin käveli hitaasti ja ääneti toiselle puolelle huonetta. Dusty saisi metsästää hänet.

Dusty naurahti toisen vastaukselle. "En mä ole sekaisin, mä vaan tajuan hyvän päälle", poika tokaisi piilottaen tapansa mukaan kehut tehokkaasti ironian alle. Hän oli kuitenkin varma, että Marya tajusi sen eikä pistänyt pahakseen. Peikkotyttö kun tuntui olevan harvinaisen hyvin hänen kanssaan samalla aaltopituudella.

Marya ei kuitenkaan kuoriutunut kyselemättä vaatteistaan, vaan ehdotti
jotain vallan muuta. "Hmh, bisnesnainen", Dusty murahti huvittuneena,
mutta riisui kuin riisuikin t-paitansa paljastaen hoikan rintakehän ja
vatsan. Maryan hampaat pureutuivat Dustyn alahuuleen lähettäen kivun- ja nautinnonsekaisia signaaleja ympäri mustatukan kehoa, ja rokkari hymähti tyytyväisenä.

Yhtäkkiä peikkotyttö olikin jo ovella, ja huoneen päälle laskeutui raskas, pikimusta pimeys. Kuului vain paidan kahahdus sen tipahtaessa lattialle sekä vähintäänkin helkkarin himottava käsky etsiä toinen. Dusty tuijotti hetken äimistyneenä pimeyteen, mutta innostui itsekin lopulta pienestä leikistä. "Jos olisit yhtään vähemmän kuumempi pakkaus, en suostuisi tähän", Dusty totesi virnuillen ja nousi ylös hapuillen jotain tukipistettä käsillään. Poika meinasikin heti lentää nenälleen, ilmeisesti lattialla oleviin farkkuihin kompastuen - tämä ei olisikaan mikään helppo juttu. Dusty lähti hitaasti liikkumaan kohti huoneen vastakkaista sivua, varoen vaatteita ja huonekaluja parhaan muistinsa mukaan.

Marya naurahti hieman ja nojasi yhteen vaatekaappinsa ovista.
"Se on hyvä tietää." Hän huomautti ja kuuli että poika oli lähtenyt etsimään häntä. Toinen oli kai vaistomaisesti menossa ovea kohti. Siellähän tyttö oli alunperin seissut. Humala painoi todella päätä ja jos nyt hän ei skarppaisi jalat heittäisi todella hienosti. Kyllä seksi aina luistaisi, mutta kävely taito kyllä katoaisi. Oli ihan hyvä nojata oveen. Oli ehkä hieman koomista, että hän seisoi vain stringit jalassa pimeässä huoneessaan ja odotti että poika löytäisi hänet. Tilanne oli jännittävä ja samalla hyvin hyvin seksuaalisesti herättelevä.

Tyttö asteli sitten pari askelta sängylleen ja nappasi sieltä taskumatin. Korkki kierrettiin auki ja juomaa juotiin. Se kyllä kuului hyvin huoneessa. Pitihän Dustylle hieman armoa antaa. Maryakin alkoi kaivata koskettamista jo. Mitenköhän tämä menisi? Panisivatko he ja sitten poika lähtisi? Vai jäisikö tuo yöksi ja he panisivat useasti? Sitä sietäisikin miettiä. Ehkäpä sitä voisi sitten kysyäkin jossain vaiheessa. Maryalle kyllä kelpaisi koko yön miesseura. Ei tekisi pahaa. Eri asia jaksaisiko Dusty tai kiinnostaisiko tuota.