Like sands through the hourglass, so are the days of our lives

- Juuti tänne Damonin kans♥ otsikko on päikkäreist (päivien viemää) sarjast XDDD ja joo, käytävät voi olla aika tylsä paikka mutta nojoo.... :''D -

Paljonko kello mahtoi olla? Ehkä vartin yli kahdeksan, kun London istui melko leveästi portailla tukkien kulkureitin. Hän oli kerennyt tutustua vain muutamiin oppilaisiin ja sen verran vähän koulun sääntöihin, ettei tiennyt että myöhässä tulleita oppilaita ei otettaisi enää tunneille. Toisaalta ei se brunettea hirveästi haitannut, häntä ei olisi huvittanut mennä ussan tunnille, kun viime tapaamisellaan uskonnon opettaja oli ollut melko ilkeä tyttöä kohtaan. Minkä hän sille voi että tavarat olivat kiireessä unohtunut kotiin.

London kuitenkin havahtui kun portaiden yläpäästä tuli eräs vanhemman näköinen oppilas, suunnilleen siinä 18 ikävuoden paikkeilla ja potki Lonin jalkoja pois tieltä. "Vittu lopeta!" London huusi ja huomasi kuinka toinen astui parin potkun jälkeen raivattua tietä pitkin alemmas. "Vittu olisit siirtäny niitä sun jalkojas kakara." poika sanoi ivallisesti naurahtaen ja käveli eteenpäin, kuitenkin kääntyen pian taas kohti Londonia ja osoitti tuota sormellaan. "Sä oot niin vainaa jos luulet että mulle voi käyttäytyä miten tahansa", ja saman tien poika kääntyi ja lähti kävelemään rauhallisin askelin, vislaten parille cheerleaderille.

"Oliko toi muka uhkaus?" brunette sanoi enemmän itselleen ja laski katseensa alas kännykkäänsä. Samalla ruskeat hiussortuvat valahtivat kasvoille ja samaan aikaan London nosti jalkansa takaisin portaille tukkien jälleen ylhäältä ja alhaalta tulevien kulkureitin. Jes, taas uusi vihamies, enkä ole ollut täällä kuin muutaman päivän! Lon ajatteli ja huokaisi itsekseen. Tyttö kuunteli kuulokkeiden kautta kännykässä olevia biisejä ja yritti rentoutua. Hienosti alkoi tämäkin päivä. Bravoo vaan London.

- sori ei mitään parhaita pätkiäni mutta koita pärjätä :'D -

// hyvä aloitushan tuo oli : ))

Damon kiskoi paremmin mustaa hupparia joka oli koristeltu parilla hassulla valkoisella raidalla paremmin päälleen ja haukotteli hiljaa. Taas niitä päiviä kun emo olisi mielummin jäänyt kotiin nyhjäämään, ulkonakin oli niin kirpeä ilma että kasvot tuntuivat jäätyneen ilmeettömiksi. Tummatukka askelsi kädet taskuilla pitkin käytäviä, musta olkalaukku tasaisesti askelien kanssa pomppien, siniset silmät oli jälleen piilotettu mustilla piilareilla ja silmiä oli jaksettu jopa hieman rajata niin että poika näytti siltä ettei ollut nukkunut koko yönä, sekin oli ollut puoleksi totuus koska yö oli mennyt aikalailla dataamiseen. Tummat ajatukset painoivat pojan päätä niin että se tuntui painavan reippaasti yli kymmenen kiloa. Emo muisteli mitä hänellä mahtoikaan olla ensimmäiseksi, varmaan kieliä, tai matikkaa. Poika lähestyi kohti portaita ja katsoi närkästyneenä jotain kolmosluokkalaista iso kokoista poikaa joka uhkaili jollekkin joka istui ilmeisesti portaiden tukkona, että jotkut kolmosluokkalaiset osasivatkin olla raivostuttavia. Nate unohtui seurailmenaan tuon järkäleen matkaa ja astellessaan jo portaissa, tuo unohti katsoa mihin astui.

Ennen kuin nuorukainen kerkesi tajuta mihin astui, tuo oli kompastunut taitavasti portaikossa istuvaan londoniin. Tuo otti käsillään vastaan portaista ja päästi hiljaisen liutan kirosanoja, väsynyt poika nousi ylös takaisin kahdelle jalalle ja avasi jo suunsa sanomaan vastaan jollekkin vittuilevalle kolmoselle joka käski katsoa mihin astui, mutta nopeasti poika hiljeni huomatessaan vittuilevan kolmosen tilalla istuvan nuoren näköisen tytön joka kuului ulkonäkönsä perusteella ehkä sceneihin.. poika ainakin oletti näin. Dai katsoi toista hetken koomisesti kunnes hieraisi niskaansa vaivaantuneena, oli varmaan näyttänyt perin idiootilta kompuroidessaan siinä toiseen
"anteeksi, en huomannut että olit siinä.. tukkeena" tuo virnisti pienesti, ehkä omasta mielestään vitsikkäästikkin ja siirtyi sitten askelman alemmas toisesta. Poika ei vaivautunut jatkamaan heti matkaansa vaan mittaili toista katseellaan.
"olenko haitaksi ? vai voinko jäädä seuraksi ? ei millään jaksaisi katsoa lukujärjestyksestä mitä meillä mahtaa olla" poika kysyi sitten ja tavoitti londonin silmät.

Kännykästä alkoi kaikki hyvä musiikki jo loppua ja juuri kun brunette oli siirtämässä tavaroitaan sylissään olevaan mustaan nahkalaukkuun joku toope kompuroi portaissa. Refleksimäisesti London kirkaisi pienesti ja nosti kätensä ylös ja pian laskikin ne alas kun toinen taisi puhua jotain tytölle.
"Ei se mitään, kukapa mua huomais", London virnisti ja katsoi alaspäin hiusten rojahtaessa taas katseen tielle. Voi, miksi juuri tänään piti sattua ja tapahtua. Eikö huominen olisi käynyt? Oli taas niin reilua, eihän hän ollut edes parhaimmissa kuteissaan ja tuollainen jätkä tulee ja kaatuu tytön edessä.
"Sattuko? Toi näytti aika hurjalta", London rohkaistui ja nosti katseensa hiusten suojasta katsomaan toista kysyvään sävyyn.

Kun poika kysyi jotain, tuo siirsi taas pälyilevän katseensa poikaan ja mietti hetken toisen kysymystä. Vaikka mikäpä hän olisi toista estämään siihen jäämistä, vapaa maahan tämä vielä oli.
"Senkus. Ei mulla ainakaan mitään sitä vastaan ole", Lon hymyili ja katsoi toista kastanjan ruskeilla silmillään. Ei tyttö kuitenkaan kauan voinut katsoa toista ja siirsi jalkansa koukkuun jotta iso kasa oppilaita pääsisi haluamaansa suuntaan. Samalla tuo katselikin ohi meneviä tyyppejä, pahiksia, rokkareita, nörttejä... Ihme ja kumma että kerma ei ollut suuntautunut tälle puolelle koulua. Pian taas tyttö katsoi poikaa välttäen kuitenkin suoraa katsekontaktia.
"Missä sä olet piileskellyt kun en ole sua aikaisemmin nähnyt?" brunette kysäisi hymyillen pienesti.

Tyttö puheli melko tavanomaiseen sävyyn Daille, mikä oli emosta hyvä merkki, ei toinen ainakaan ollut näreissään vaikka poika oli tukkinut itsensä siihen.
"ei tuntunut missään, pieni horjahdushan tuo vain oli" Nate totesi sitten tyynesti ja nojautui portaikon kaiteeseen, toinen oli perin sievä tapaus, varsinkin londonin silmät olivat lukinneet nuorukaisen katseen vaikka toinen tuntuikin välttelevän suoraa katse kontaktia, se oli pojasta ihan ymmärrettävää eikä tuokaan kauemmin tuijotellut neitoa. Toinen antoi Natelle luvan istua ja emo laski laihan takamuksensa toisen vierelle, alemmalle portaalle, koukistaen tuokin jalkansa että ihmis massa pääsi virtaamaan portaikossa. Tuo alkoi räpeltää laukkuaan ja kaivamaan lukujärjestystä, hän ei suinkaan tullut kouluun kuitenkaan vaan hengaamaan vaan kun kouluun oltiin raahauduttu, niin kai sitä piti ängetä edes jollekkin tunnille. Ei välttämättä ensimmäiselle, mutta ehkä seuraavalle.
"Minäkö, varmaan poikien vessassa" Nate vastasi hajamielisesti ja löysi lukkarinsa, sulki laukun ja työnsi sen sitten alemmalle viereiselle portaalleen alkaen avata lukujärjestystään. Kesken touhun tuo kuitenkin nosti kasvonsa kohti londonia ja tavoitti tuon kastanjanruskeat silmät.
"pysyttelen poissa näkyviltä, en välitä niinkään suuresta huomiosta" poika hymyili sitten pienesti, melkein olemattomasti eikä sitä voinut edes kutsua hymyksi. Emo kohautti sitten olkiaan ja katsoi lukujärjestystä, kummatkin aijemmasta veikkauksista oli mennyt väärin kun lukujärjestyksessä lukikin kemia. Poika tuhahti hiljaa, kemia oli ollut aina vähän vieras käsite.

Tuo päätti taas keskittyä londoniin ja tunki lukujärjestyksen nopeasti taskuihinsa.
"missä itse olet piileskellyt ?" tuo sitten päätti kysyä, sillä hän ei oman muistinsa mukaan ollut koskaan ennen nähnyt toista.
" ja saanko udella neidon nimeä ja luokkaa ?" tuo kysyi sitten rennommin ja heilautti tummia etuhiuksia pois silmiltään, kääntäen katseensa sitten eteensä, tuntiessaan kun joku ohi mennessään, vahingossa tai tahallaan potkaisi tuon jalkaa. Syyllinen ei kuitenkaan selvinnyt nuorukaiselle joten tuo antoi asian olla ja alkoi taas arvailla toisen klikkiä.

London hymyili hivenen huvittuneesti ja suoristi jalkansa, kun toinen sanoi hurjan näköistä kaatumista pieneksi horjahdukseksi. No toisaalta ei tyttö oikein osannutkaan määritellä miten paha se olisi voinut olla, ja pääasia että kaikki oli kunnossa. Huvittavahan tämä tilanne oli kun oikealta kannalta katsoo. Kun poika sitten vastasi tytön kysymykseen, ei tuo voinut olla hymyilemättä huvittuneesti, vai että poikien vessassa. Pojan selitettyä jotain huomiosta London tunsi miten joku isompi köriläs asteli tytön jalkojen ylitse tönäisten niitä.
"Vittu varo vähän", London huudahti perään, mutta sai jätkältä huomioksi vain keskisormen heilautuksen, mihin tyttö reagoi avaamalla suutaan mistä ei sitten päässytkään ulos mitään. No toisaalta eihän hänen tarvitsisi pitää jalkojaan suorassa ja toisten tiellä.

Kun poika sitten pääsi kysymästä missä tyttö oli piileskellyt London unohti äskeisen pojan ja siirsi katseensa toiseen.
"En mä tiedä, jossain kaukaisuudessa. En mäkään tahallani tee suurta numeroa itsestäni", Lon virnisti pienesti ja huomaamattaan pyöritteli erästä hiussortuvaa sormenpäällään. Luokan kyseleminen sai tytön hieman vaivautuneeksi, tai siis kuka haluaisi jutella ekaluokkalaisen kanssa jos itse olisi ylemmällä? Tai ehkä tytöllä oli vain ennakkoluuloja, aivan niin.
"London Jenkins", tyttö esittäytyi koko nimellä ja piti pienen tauon. "Ensimmäisellä", brunette jatkoi pian tauon jälkeen ja napitti sitten toista hetken ennen kuin avasi suutaan.
"Saanko sitten udella kuka sinä olet vai kutsunko sinua nimityksellä herra kömpelö?" London sanoi pienellä sarkasmilla silmät suloisesti suurina päätään kallistaen ja naurahti pienesti perään. Toivottavasti pojalla olisi edes jotain huumorintajua, tai muuten keskustelu loppuisi tähän paikkaan, Lon ajatteli.

Damon katsahti poikaa joka osoitteli tyttöä keskarilla, tuo kiehahti hieman ja mulkoili jätkän perään, osasipa olla vittumainen. Mutta loppujen lopuksi koulu oli melkeinpä täynnä tuollaisia samanlaisia jätkiä joten asialle oli turha edes yrittää tehdä mitään.
"mä ajattelin et sä oisit ollut sit tyttöjen vessassa" Dai mutisi hiljaa sanomatta lausettaan kunnolla oikein kellekkään, kai tuo koitti olla hieman huvittava tai jotain. Poika jäi sitten kuuntelemaan toisen kertoessa kuka oli ja kuinka vanha. Ensimmäisellä luokalla, neito näytti kuitenkin kasvoiltaan paljon vanhemmalta ja mitä Damon naisista tiesi, ne taisivat olla henkisestikkin monesti kypsempiä kuin pojat.
"London.." Nimi sai pojan kasvoille nousemaan lempeän, iloisen hymyn mikä oli todella harvinainen tuon huulilla, oliko ihan kohtalon määräämää että Damon tapasi tytön, jonka nimi oli sama kuin sen maan, missä poika oli syntynyt. Eikä hymy laskeutunut silloinkaan kun toinen ehdotti herra kömpelöä hänen nimekseen.
"Damon Clifton, Kakkosella klikitetty emoksi. Kutsu mua ihan vaan Nateksi, tai miksei herra kömpelökin käy." tuo sanoi sitten, taas pisin lause pojan suusta varmaan kahteen viikkoon mikä oli aikamoinen saavutus, poika kun oli valitettavasti yleisesti niin vähä puheinen.

"saanko kutsua sinua sitten neiti tientukkeeksi ?" tuo kysyi pysyen vitsissä mukana ja räpeltäen lukujärjestystä taskustaan, hän tuntui olevan hivenen hermostunut ja varoi puheitaan, vaikka toinen tuntui olevan huumorintajuinen tyttö, ja muutenkin neito taisi olla viikon sisällä ainoa veljeä lukuun ottamatta joka oli saanut pojan hymyilemään, se oli saavutus ja Londonin olisi voinut vaikka palkita siitä.
".. vitsi vitsinä" poika huokaisi sitten ja laski katseensa taas sivulle Londonista, portaikossa oli melkoisen ahdistavaa istua ja koko ajan tuntui että siinä jos missä Damonista tehtiin suuri numero ja monikin sattui ohi kulkiessaan huomaamaan hänet, vaikka tosin sekin oli totta ettei kovinkaan monta ohi kulkevaa kiinnostanut huomata emoa, mikä oli helpotus.

Kun toinen puhui tyttöjen vessasta ei London voinut olla nauramatta lempeään sävyyn.
"Ehkä mä en vaan ole sellainen vessafriikki kuin sinä", London repäisi ja hymyili leveästi ja leikillisesti. Kun Damon sitten esitteli itsensä Lon hymyili vieläkin leveämmin, nyt hänellä olisi ainakin yksi tuttava tässä koulussa.
"Okei.. Nate", Lon vastasi ja maisteli hetken toisen nimeä suussaan, saaden sitten kasvoilleen hieman salaperäisen virnistyksen.
"Tiedätkö. Mulla tulee Natesta mieleen possu. Siis hyvällä", Lon sanoi virnistäen niin, että tytön pienet hymykuopatkin tulivat esiin. "Mutta siis se on tosi söpö nimi hei", brunette lisäsi vielä jottei toinen ajattelisi mitään ikävää. Eihän sitä nyt saanut antaa itsestään mitään huonoa kuvaa.

"Toki sä saat kutsua mua neiti tientukkeeksi, kun mä kerta saan kutsua sua herra kömpelöksi", Lon vastasi pirtsakkana. Mitä tapahtuikaan? Tässä sitä nyt keksittiin hassuja lempinimiä ja mitähän seuraavaksi. London silmäili ohitse kulkevia ihmisiä ja mielessään klikitti heidät omasta mielestään sopiviin klikkeihin. Hetken päästä tuo kääntyi katsomaan Damonia ja hymyili jo etukäteen.
"Mitä valinnaisaineita sä otit?" brunette kysyi ja hetken katsottuaan toista tyttö siirsi katseensa kenkiinsä. Hän ei vain yksinkertaisesti voinut katsoa pitkään ketään. "Onko sulla sisaruksia täällä?" London kysäisi vielä perään. Olipas tyttö nyt puheliaalla päällä.

Toinen puhui todella paljon ja Nate tykkäsi kuunnella toisen kaunista sointuvaa ääntä ja katsella tytön hymyileviä iloisia kasvoja. Hän toivoi salaa että hänellä itseelläänkin olisi noin helppoa hymyillä ja nauraa, vaikka pojalle se oli itselleen hieman kovemman uurastuksen takana ennen kuin hymy nousi kasvoille. Jotkut ihmiset saivat tuon helpommin hymyilemään kuin toiset ja London vain ilmeisesti oli yksi heistä. Toinen huomautti nimen possumaisuudesta ja Naten kasvoilla paistoi lämmin hymy.
"mun isoveli sanoo mua Nasuksi aina.. nasu possu, kai mä sit vaan oon joku porsas" Nate naurahti huvittuneesti ja käsi karkasi taas hieromaan vaivaantuneesti niskaa ja pyörittelemään tummia hiuksia sormen ympärille. Veljen ajatteleminen teki jossain syvällä kamalan pahaa juuri nyt mutta sen tuo ei antanut näkyä. Nasu oli veljen keksimä ja käyttämä nimi eikä hellittely nimiä kovin moni Naten kaveripiiristä saanutkaan käyttää, koska kaveri piiri oli niin pieni, niin lukema oli tällä hetkellä ainakin nolla.
"joo joo niinhän se on kai, en mä sitä ite mitenkään väheksy" poika nyökytteli hyväksyvästi ja katsoi toisen kastanjan ruskeisiin silmiin, voimatta enää oikein irrottaa niistä katsettaan.

Toivottavasti London ei pitäisi poikaa kovin ahdistavana, tuon tuijottellessa tytön silmiä lähes koko ajan.
"mullon valinnais aineina ranska ja tietotekniikka, kummatkin lähinnä siksi että pääsen niistä helpolla, tietotekniikka ei oo mulle vaikeaa ja opin kieliä melko sujuvasti" poika selitteli sitten ja jostain syystä rutisteli taas toisella kädellään lukujärjestystä taskussaan, hän ei ollut varma oliko hän muistanut ottaa ranskan kirjoja mukaan ollenkaan koska tänään hänellä niitä olisi kuitenkin. Ennen kuin Nate kerkesi kysyä toiselta samaa kysymystä oli Lon jo avannut uudestaan suunsa, tyttö todella oli puhelias, mutta se oli hyvä, sillä vaivaantuneita hiljaisia jaksoja ei syntynyt sen takia kovinkaan montaa
"on mulla yks.. mun kaksoisveli Aiden Clifton, skeittari" Veljen mainitseminen teki taas hivenen pahaa mutta Nate ei näyttänyt sitä toiselle, hän toivoi vain hartaasti ettei toinen olisi kovinkaan kiinnostunut puhumaan veljestä lisää.
"jos mä nyt saisin suun vuoron niin oisin utelias tietämään että mitä valinnais aineita sulla on ? ja onko sun sisarruksia täällä " tuo hymyili sitten pienesti ja päästi toisen jalkansa suoraksi portaalle juuri kun joku hevarin oloinen nuorukainen oli astumassa askelmalle.
"kato emo vähän kenen eteen sä sitä jalkaas työnnät !" karjaisu tuli jo jostain portaiden alapäästä pojan kirotessa Natelle äänekkäästi, loput karjunnasta kuitenkin meni ohi emon korvien tuon kääntäessä päänsä pois päin ja vetän nopeasti jalkansa takaisin.
"... mahtavaa, hyvä minä" tuo ärähti hiljaa ja pyöräytti silmiään raskaan huokauksen saattelemana

- pahoittelen että kesti, anteeksikamalasti. se ei tule toistumaan ! -

Ei Londonkaan voinut olla pidättämättä pientä naurua kun toinen kertoi isoveljensä kutsuvan poikaa nasu-possuksi, huvittavaa. Nyt Londonin ei tarvitsisi yksin kutsua tuota poikaa possuksi, thih.
"No hyvä, sittenhän sä olet tottunut siihen joten voin kutsua sua myös siksi", Lon virnisti, hivenen varovaisesti jos toinen ei vaikka pitäisikään siitä nimestä. No, piti tai ei, joutuisi kestämään sitä niin kauan kun Londonin kaverina aikoi olla. Kun poika sitten kertoi valinnaisaineensa oli Lon hitusen kateellinen, kun toinen sanoi oppivansa kieliä hyvin.
"Nojoo ihan epäreilua. Yks oppii kielet tuosta noin vaan ja mä en opi vaikka ne suoraan sanotusti hakattais mun päähän", Lon sanoi virnistäen ja löi hennosti päähänsä toisella kädellään laskien sen sitten tytön syliin. Kuitenkaan tuon kasvoilta ei missään nimessä hävinnyt se pieni virne.

Kun Damon sitten kertoi että hänellä oli veli koulussa, suoraan sanottuna Londonilla heti välähti kuullessaan pojan veljen nimen. Ensimmäinen kerta pitkäään aikaan kun tytöllä oikeasti välähtää aivoissa. Jip, se on sen merkki että aivot toimii vielä.
"Hei mä taidan tunteekin sen, tai no joskus käytäväl kai törmänny tai jotai. Iha ohimennen", Lon sanoi ja lopetti sitten hivenen töksäyttäen, ajatellen ettei kukaan varmaan halunnut kuulla että joku oli tavannut hänen veljensä tai jotain. Mustatukka sitten kysäisi mitä valinnaisaineita tytöllä oli ja brunette käännähti poikaan sivusilmällä.
"Öö mulla on vaan ilmaisutaito. Saan ainaki siellä ilmaista omaa itseäni, niin ei muiden tarvitse kestää", brunette lisäsi vielä leveän ja ivallisen virneen kasvoilleen. Londonin silmät hivenen pyöristyivät kun joku karjaisi hänen vieressään istuvalle pojalle jotain jalkojen tiellä pitämisestä, totta puhuen tyttö ensin luuli että hänelle karjuttiin ja oli jo aikeissaan karjaista takaisin ja nolata itsensä. Ei kiitos.
"Vittu ei noilla oo mitää rajaa", Lon sanoi ja katsoi poikien loittonevia selkiä. Kuitenkin tyttö käänsi pian päänsä poikaan kuullessaan tuon ärähtävän jotain, jotain mistä Lon ei kuitenkaan saanut selvää kun ei ollut kuunnellut. Mistään huolimatta brunette päätti rohkeasti esittää kysymyksensä.
"Mitä tunteja sulla on tänään?" tyttö lopetti kysymyksensä pieneen hymyyn ja toisella sormellaan pyöritteli ruskeita hiussortuviaan.

Emo hymyili koko ajan lakkaamattomasti, toinen oli niin, niin pirteä että se tarttui poikaan kuin itsestään. Nasu kelpasi ihan hyvin, London saisi olla ensimmäinen niistä harvoista ystävistä jotka häntä saisi sillä nimellä kutsua.
"en kielläkkään" tuo totesi sitten yksinkertaisesti toisen lauseeseen ja lakkasi hetkeksi pyörittelemästä ahdistuneen oloisena hiuksiaan. Poika ei tahtonut hiljaista hetkeä tilanteeseen vaan toivoi että Lon sanoisi jälleen jotain, emo ei tahtonut vaikuttaa ujolta mutta se puoli varmaan paistoi jo hänen kasvoistaan.
"empä tiedä.. voisi olla joskus haasteitakin, mutta toisaalta tapaan aina etsiä sen matalimman kohdan aidasta" Emo hymisi hiljaa, niin hän tapasi etsiä sen kohdan aidasta mistä pääsi helpoiten läpi ainakin koulun suhteen, muussa elämässä hän ei ollut tuskin vielä koskaan löytänyt aidasta sitä kohtaa mistä pääsisi helpoiten. Katse harhautui toisen silmistä taas jonnekkin olemattomiin pojan alkaen purra hampaitaan yhteen, toinen oli sanonut jotain mitä tuo ei olisi tahtonut kuulla. London tunsi hänen veljen, tuo ei voinut olla enää lainkaan varma valehteliko toinen siitä että oli vain sattumalta törmännyt vai tunsiko tuo pojan paremminkin ? olivatko he ystäviä ? Tummatukkainen ei olisi tahtonut epäillä toista valehtelemisesta, tyttö oli niin vilpitön ja iloinen. Nate antanut kuitenkaan mietteidensä näkyä kasvoilla vaan tuo koitti pitää pientä hymyä huulillaan ja katsahti kohti kattoa koittaen keksiä jotain ei hänen tunteitaan paljastavaa vastausta.
"Aiden on ihan... mukava jätkä" Poika valehteli taidokkaasti, veli oli paljon muutakin kuin pelkkä mukava jätkä, mutta tällä hetkellä poika oli pikkuveljelle vain ahdistava olento johon tuo koitti olla takertumasta sen kummemmin. Toinen oli taas vaihtanut toiseen aiheeseen ja Natelle tuli kiire pysyä mukana.
"öäh. joo, tai siis niin. musta on mukavaa kun ihmiset sanoo mielipiteensä suoraan päin naamaa eikä sit puhu paskaa selän takana ja sillein.. itellä on sellanen ongelma että sanon aina väärän mielipiteen väärän aikaan ja no siitä tulee ongelmia" Se oli Natelle ihan arki päivää että hän osasi avata suunsa väärän aikaan, ehkä sen takia tuo oli miellummin ihan hiljaa kuin kälätti koko ajan.

Ajatukset katkesi kokonaan, London oli puollustanut poikaa järkäleen kirottua itsensä tiehensä ja Nate lehahti hivenen punaiseksi, kalvakalla iholla ei näkynyt kuitenkaan kuin keveä vaaleanpunertava puna eikä toinen välttämättä edes huomaisi sitä, mikä olisi parempi niin Nate ei tahtonut vaikuttaa siltä että oli tosi otettu jostain noin arkipäiväisestä jutusta, mutta hän vain oli. Kukaan koskaan ennen, veljeä lukuun ottamatta ei ollut ollut varsinaisesti Naten puolella, hänen vähäisetkin ystävänsä saattoivat monesti olla vain hiljaa tuollaisissa tilanteissa. Tummatukan katse oli kääntynyt poispäin Londonista, tuo koitti vältellä kaikin voimin toisen katsetta ettei vaikuttaisi ihan pikkupojalta joka innoistui liikaa ihan typeristä asioista. Pieni huokaus purkautui pojan huulilta ja tuo hieraisi kasvojaan kerran kädellään ennen kuin uskalsi kääntää katseensa takaisin Loniin ja vastata tuon viimeisimpään kysymykseen.
"öö.. Kemiaa nyt ekalla tunnilla mutta voisin lintsata sen, opettaja on melkoisen välinpitämätön eikä se koskaan kiinnitä muhun muutenkaan huomiota. Tänään on Ranskaa, äidinkieltä matikkaa ja historiaa" Järjestys ei tietenkään ollut aivan okein mutta poika ei jaksanut tarkastaa asiaa lukujärjestyksestäkään. Pojan löytäessä jälleen Londonin kastanjanruskeat silmät tuon huulille kohosi taas pieni hymy.
"entä itselläsi ?" tuo kysyi, häntä alkoi huvittamaan oma käytöksensä, hän puhui kuin papupata ja punasteli kuin pikkupoika. London oli saanut käyttäytymään hänet ihan hassusti, ihan uudella tavalla, sellaisella mitä Emo ei ollut vielä koskaan itsestään kunnolla löytänytkään.