They think we waste our lives but they're wrong

// Vapaa kaikille ^^ //

Sugita pyöritteli lusikkaa teekupissa ja oli täysin ajatuksissaan. Kerrankin kahvilassa ei ollut paljoa väkeä. Muutama nörtti istui nurkkapöydässä, mutta juuri ketään muita ei paikalla ollut. Pojasta se oli hieman outoa. Yleensä paikka ollut ihan täynnä, kun hän oli ohi kävellyt. Vielä kertaakaan hän ei ollut paikkaan sisälle uskaltautunut. Siksi hän olikin käyttänyt tilanteen hyväkseen ja istui nyt jäähdyttelemässä teetään. Nyt oli viikonloppu. Useimmat nuoret viettivät varmasti tällä hetkellä aikaansa rannalla, sillä päivä oli lämmmin. Sugia ei kuitenkaan huvittanut lähteä rannalle yksin. Hänen parhaat ystävänsä kun kävivät toista koulua ja olivat lähteneet viikon kestävälle luokkaretkelle. Sugita saisi siis olla yksin viikonlopun. Olihan hänellä koulussa muutamia kavereita, mutta nuo olivat nimen omaa koulukavereita. Ei hän kehdannut edes moikata heille, jos sattui törmäämään heihin kaupungilla.

Varovasi Sugita maistoi teetään ja irvist hieman. Se oli edelleen todella kuumaa. Mukiin ei pystyisi edes lisäämään vettä, sillä tee hipoi jo kupin reunoja. Yleensä lauantai oli hänen lempipäivänsä, mutta nyt aika tuntui matelevan aivan liian hitaasti. Tuntui orvolta istua yksin kahviossakin. Koulussa oli ihan normaalia pyöriä hieman syrjemmässä, mutta yleensä vapaa ajallaan Sugita ei pahemmin yksin ollut. Poika huokaisi hieman. Joka tapauksessa hän ei menisi kotiin. Täti oli ollut normaalia huonommalla tuulella aamulla ja raivonnut, että kotiin ei olisi ennen huomista tulemista. Nyt hänen pitäisi keksiä jostain yöpaikkakin. Missä hän muka voisi olla, kun kaikki ystävät olivat muualla? Poika hämmensi jälleen teetään. Ehkä sitä ei pitäisi vielä murehtia. Aika näytti asioita ja monet jutut muuttuivat.

//käykö pikkuinen Teani seuraksi?//

Aurinko paahtoi täysillä ja olo oli niin kuuma, että linnutkin varmasti kupsahtaisivat kesken lennon, jos nousisivat vesialtaistaan polskuttamasta.
Mutta eräs tyttönen ei välittänyt kuumasta säästä: tällä ruskeatukkaisella ilmestyksellä oli yllään mustat pussimaiset shortsit, jotka ylettyivät polviin asti ja jaloissaan tennarit. Ja punainen putki toppi, joka korosti hänen naisellisuuttaan. Tytöllä oli myös reppu, joissa olisi pyyhe ja uikkarit, jos hän haluaisi mennä uimaan.
Suklaa silmät katselivat kiintoisasti San Diegon kauppoja ja katuja, miettien, minne suuntaan nyt. Tea ei halunnut mennä yksin uimaan, joten oli mennyt kaupunkille katsomaan, jos löytäisi jonkun kaverin sinne, tai sitten hän menisi jonnekkin muualle, ei reppu ja sen sisällä oleva uikkari pakottaisi häntä menemään rannalle.

Tea päätti mennä Dustyyn, koska kaikkihan oli siellä yleensä!
Pian hän olikin jo kyseisen kahvilan ovella, mutta hämmästykseen, kun hän oli katsonut ikkunasta, hän oli huomannut paikan olevan tyhjä, paria tyyppiä lukuun ottamatta! Brunette huokaisi, mutta päätti, että kun oli tänne asti tullut, hän voisi juoda samalla jotain virvoittavaa.
Tea käveli kassalle, missä ylipirteä tyttönen odotteli asiakkaita ja hänen tilaustaan.
"jaffa" Tea sanoi hymyillen ja katsoi sitten olkansa yli. Hän ei haluaisi juoda yksin, joten hän päätti mennä jonkun pöytään.
Pian brunetella oli jaffa kourassa ja kassa neiti oli ottanut rahat ja pyyhki innokkaasti tiskiä rätillä, kytäten samalla seuraavaa asiakasta ikkunoiden läpi.
Päätään pudistellen Tea katseli ympärilleen.
Nurkkapöydässä oli pari nörttiä, sinne hän ei menisi, koska ei osannut puhua kyseistä kieltä.
Toinen vaihtoehto oli räikeätukkainen poika, joten Tea suuntasi askeleensa tämän pöytää kohti.
"jou, onks tässä vapaata?" Tea kysyi iloisesti, varoen läikäyttämästä jaffaa lattialle ja tuon toisen päälle.

Sugita oli ollut täysin omissa maailmoissaan, eikä heti älynnyt edes reagoida kysymykseen, joka häneltä oli kysytty. Sitten hän hätkähtikin ja katsoi puhujaa. Puna kohosi hennosti pojan poskille.
"Anteeksi. Olin ajatuksissani." Hän pahoitteli ja katsoi sitten kahvilaa ympärillään. Paikkoja oli edelleen vapaana vaikka kuinka. Silti tuo tyttö tahtoi tulla hänen pöytäänsä? Sugita katsoi hieman vielä tyttöä ja nyökkäsi sitten varovasti.
"On vapaata." Poika vastasi sitten ja hymyili hieman. Viimeisenä hän olisi uskonut nätin ja normaalin näköisen tytön tulevan hänelle juttelemaan. Sellaista ei käynyt kuin elokuvissa.

Poika hämmensi edelleen teetään ja tapittikin katsoa sitä herkeämättä. Pitäisikö hänen nyt puhua? Ei hän osannut aloittaa keskustelua! Miksi tyttö oli tullut edes hänen pöytäänsä? Oliko tuo samassa koulussa kuin hän itse? Mitä nyt tapahtuisi? Kysymykset vilisivät Sugitan päässä, mutta loppujen lopuksi, mitään ei suusta ulos päässyt. Hän vain istui hiljaa ja ujon oloisena paikallaan. Varovasti hän puhalsi teehensä. Kohta se olisi jäähtynyt.

//Sori ku on lyhyt. Kauhee kiire >< //

// juuh, ei haittaa //

Tea odotti pää kallellaan, mutta toinen oli näyttänyt vaipuvan niin syviin ajatuksiin, että ei ollut edes kuullut häntä. Tyttö katsoi hämmästyneenä.Yleensä kaikki näkivät hänet, koska hän oli kuulemma "räikeä persoona" ja "äänekäs". Pöh.
Pian toinen tajusi hänet ja söpö punastus nousi pojan poskille.
Tea vain nyökkäsi. Ei toinen vielä ollut kutsunut häntä pöytään, pyytänyt vain anteeksi kekisttymiskyvyttömyyttään.
"kiitti" Tea sanoi hymyillen, laittoi repun tuolin selkänojaan ja istuutui onnellisen näköisenä.
Sitten tyttö kiinnitti ruskeat silmänsä toiseen ja hymyili. Toinen oli aika söpö.

Toinen näytti hämmästyneeltä ja aika ujolta, koska ei puhua putkahtanut mitään.
Tea hörppäsi limppariaan.
"saanks mä udella sun nimeä?" Tea kysyi hymyillen ja kohotti toista kulmaansa ja iski silmäänsä.
"mä oon Tea" tyttö jatkoi ja hymyili suloisesti toiselle.
Ei toisen tarvitsisi häntä jännittää... tavallinen tytön nulikka hänkin vain oli.

Sugita nosti teen huulilleen ja oli läikyttää sitä, kun pöytään istunut tyttö kysyi hänen nimeään. Nopeasti poika laski sen pöydälle takaisin.
"Sugita." Hän vastasi sitten ja hymyili hieman tytölle. Usein häntä hävetti esitellä itsensä, koska nimihän oli Japanilainen. Hän ei ollut edes varma, oliko nimi alunperin suunnattu tytöille vai pojille. Hänen tuurillaan se oli tytön nimi ja sitten kun hän joskus tapaisi japanilaisen, tuo nauraisi hänet ojaan.

Tyttö esittäytyi Teaksi ja Sugi nyökkäsi.
"Se on nätti nimi. Hauska tutustua." Hän sanoi sitten ja katsoi tyttöä hieman silmiin ja sitten taas teekuppiaan. Poika nosti sitä jälleen ja joi siitä hieman. Kuumaahan se oli edelleen, mutta kyllä sitä jo pystyi varovasti juomaan. Sugi katsoi toisen limpparia. Oliko hän hieman omituinen, kun joi teetä kuumana päivänä? No, tuskinpa sillä oli väliä.
"Oletko sinä Astonista?" Sugita kysyi sitten ja katsoi kysyvänä tyttöä. Olisi kai kohteliasta kysyä edes jotain. Jos toinen oli samassa koulussa hänen kanssaan, niin mihinköhän klikkiin tuo kuului? Ehkä skeittareihin? Sugita ei kuitenkaan kehtaillut arvailla. Hän oli monesti osunut väärään.

Kun toinen kertoi nimensä, Tea kallisti päätään ja siristi hieman silmiään. Kiva nimi. Tulee mieleen sokeri (sugar).
"oot sä... japanilainen?" tyttö kysyi. Tea ei välittänyt kansallisuudesta, eikä tunnistanut hirveämmin ihon tai nimen perusteella kansallisuutta. Hän ei halunnut jaotella ihmisiä eri kastiin, mutta oli kiva arvailla, minkä maalainen toinen oli.
Sugita. Se nimi oli mieleen painuva ja kuulosti erikoiselta.

"kiitti" Tea sanoi kun toinen kertoi hänen nimensä olevan nätti.
Toinen katsoi hetken silmiin, ennenkuin käänsi katseensa taas kuppiin. Tean teki mieli nostaa pojan leuasta, ennenkuin tämä ottaisi enemmnän katsekontaktia, mutta ei halunnut pakottaa.
Kun Sugita kysyi, oliko hän Astonista, tyttö nyökkäsi.
"ootko sä?" Tea kysyi ja hymyili.
Wou... jos he olisivat samasta kouluun, niin ois kiva. Vaikkakin, aika usein kahvilasta löytyy Astonin väkeä, ne yleensä tuppaavat valtaamaan kahvilan, niin että muiden koulujen oppilaat eivät päässeet tänne.
Tea katsoi nörttejä. Olikohan nekin Astonista?

Tea hörppäsi limpparia ja katsahti ulos ikkunasta.
"oletko sä menossa tänään rannalle? on niin upee ilma" Tea kysyi ja katsoi taas sähäkkä tukkaiseen poikaan.

Sugitan kasvoille kohosi kevut puna, kun toinen kysyi oliko hän japanilainen.
"En ole. Tai... Tavallaan kyllä, mutta oikeastaan en. Isäni Isän isä oli Japanilainen. Ei sitä minussa paljoa ole muuta kuin peritty nimi." Hän selitti toiselle ja oli iloinen ja hieman nolo että sai taas korjata tämän luulon. Ei hänessä pahemmin japanilaisia piirteitä ollut. Silmät olivat ehkä hieman normaalia kapeammat, mutta ei muuta. Ja hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat aina sanoneet, että hän oli perinyt laihan ulkomuotonsa isoukiltaan. Sugita ei oikein tiennyt miten hän pystyi olemaan muka samanlainen ruumiiltaan kuin mies, jota hän ei ollut edes koskaan tavannut.

Sugita joi hieman teetään ja katsoi sitten Teaa. Tarkemmin kun toista katsoi, tuo näytti todella kiltiltä. Sellaiselta, kenestä voisi saada ystävän. Tyttö kysyikin sitten, oliko hän itse Astonissa ja Sugita nyökkäsi hieman. Jotkut tunnistivat hänet, mutta monet erehtyivät luulemaan häntä tytöksi. Olikohan hän sitten poikamainen tyttö? Sugita hymyili hieman ajatukselle ja hätkähtikin sitten, kun tyttö kysyi aikoiko hän mennä rannalle tänään.
"En minä taida. En oikein viihdy auringossa." Hän sanoi sitten hieman lyhyesti, mutta ei lainkaan tylysti. Sugitalle vain nuo kysymysten esittämiset olivat kamalan vaikea pulma. Katse ajautui ikkunaan. Siellä oli todellakin edelleen hyvin kaunis ilma.

"aaaaaah" Tea sanoi kun Sugita kertoi isoisoisänsä olleen japanilainen ja että tämä oli perinyt nimen vain sitä kautta. Tea tunsi hetkeksi itsensä tyhmäksi.
"mun moka" tyttö naurahti ja hörppäsi limpparia että ei sanoisi vähään aikaan mitään tyhmää.
Tea katseli pojan ulkomuotoa. Noh, ei tämä hirmu japanilaiselta näyttänyt, silmät olivat hieman vinot ja poika näytti aika laihalta, mutta mikään muu ei kielinyt, että poika saattaisi olla erimaalainen. Paitsi nimi. Senhän takia Tea oli epäillytkin toista japanilaiseksi.

"wou! aika siistii" Tea sanoi nauraen, kun toinenkin nyökkäsi olevansa Astonista.
"onko sulla mitä valinnais aineita?" Tea kysyi päätään kallistaen.
"Mulla on ranska, psykologia ja tietotekniikka" tyttö kertoi melkein samaan hengenvetoon ja hörppäsi taas juomaansa.
Hänen pitäisi antaa toiselle aikaa puhua, joten limpparilla nautiskelu oli hyvä keino siihen. Olisipahan hänkin hiljaa pari sekunttia.
"harmi... musta ois ollu kiva, jos sä oisit tullu mun kaa" Tea sanoi suoraan ja katsoi tumman ruskeilla silmillään poikaan.
"en haluaisi mennä yksin" tyttö selitti sitten ja puri huultaan mietteliäänä.

sugita hymyili pienesti tytölle.
"Ei se suuri moka ollut. Yllättävän moni luulee niin, vain ja ainoastaan nimen takia." Hän selitti toiselle ja hämmensi lusikalla teetään.

Poika kuunteli Tean puhetta. Tup puhui paljon ja yhteen putkeen. sugitalle oli opetettu jo pienenä ettei saanut keskeyttää, kun toinen puhui. Tosin, olihan hänelle opetettu, että silmiin piti myös katsoa, mutta sitä tapaa toinen ei ollut vieläkään oppinut. sitten tyttgö joi limpparia ja sugita katsoi hetkensä puhua.
"Minulla on kuvaamataitoa, Musiikkia ja draamaa. En tosin pidä draamasta. Mutta pidän kuvaamataidosta." Sugita kertoi toiselle ja hymyili sitten pahoittelevana, kun tuo tavallaan kysyi häntä mukaan rannalle. Kysymys oli saanut pojan vatsassa muljahtamaan, mutta hän ei tiennyt johtuiko se aurinkoon joutumisesta vai siitä, että hän voisi lähteä tytön kanssa kahdestaan jonnekin.
"Olen pahoillani, mutta en todella pidä auringosta. Vaikka asuinkin lapsuuteni tampa Bayssä... En silti ole oppinut viihtymään ulkona kauniilla säällä." Sugita selitti ja huomasi katsoneensa nyt yllätys pitkään toista silmiin, joten laski katseensa takaisin teekuppiinsa.

// Öö eikai haittaa, jos vielä tungen mukaan.. ':)

Ruskea hiuksinen tyttö asteli kahvilaan. Hän avasi oven ja kääntyi katsomaan keitä kahvilassa oli. Hän tosi olisi nähnyt ulkopuoleltakin, mutta auringon valo ei antanut näyttääkseen, koska heijastui ikkunoista. Nenna ei katsellut ympärilleen pitkään, kun ei tunnistanut ainakaan näin nopeasti, ketään tutukseen. Tyttö ainoastaan huomasi, että on nähnyt muutamia tyyppejä koulussaan, saattoivat olla omalta tai rinnakkaisluokiltaan. Nenna asteli tiskiä kohti ja katseli mitä tilauslistalta löytyisi. Yleensä hän ei käy Dusty'ssä, mutta kyllä hän joskus poikkeaa koulun jälkeen täällä.
" Tilaan normaalin teen. " Nenna sanoi hieman poissaolevasti ja otti käsilaukustaan lompakon, ottaen sieltä tarvittavan määrän rahaa nopeasti. Tiskin toisella puolen oleva miespuolinen työntekijä laski rahat ja ojensi vaihtorahat Nennalle.

" Saatte pitää ne. Tippiä. " hän sanoi pitäen kättänsä hieman pystyssä, vielä merkkinä ettei rahoja tarvitse ojentaa. Mies nosti hieman kulmiaan ja ilmoitti että tee tuodaan pöytään.
" Kiitos. " Nenna sanoi pikaiseen ja lähti astelemaan etsien pöytää mihin asettua. Paikat olivat suht. täynnä, melkein mikään pöytä ei ollut vapaa. Tyttö asteli etsiskelen paikkaa, mutta ei löytänyt tyhjää pöytää mistään. Nenna huomasi pöydän, missä tilaa, vaikka pöydässä istui jo kaksi henkilöä. Sugita ja Tea vaikuttivat olevan saman ikäisiä kuin Nenna, mutta kunhan paikka löytyisi, niin hyvä.
" Anteeksi. Saako tähän istua? " tyttö kysyi, vilkaisten kahta vastakkain istuvaa tyttöä ja poikaa. Vaikka Nenna ei tuntenut henkilöitä, hän uskoi nähneensä nämät joskus koulussa.

// Ja jos seurani vielä hyväksyttäisiin, pelijärjestys menisi näin: Princess, Wrai, Jalle?

//ööh, ei minua haittaa ainakaan.. Wrai?//

"no hyvä, onneksi en ole ainoa joka luulee pelkästään nimesi takia, että olet japanilainen" Tea sanoi mutta irvisti hieman häpeissään. Ehkä hänen pitäisi olla myös ennakkoluuloton nimienkin kanssa. Hmm..

Lopulta, kun Tean sanatulva oli ohi, Sugita pääsi lopulta kertomaan omat valinnaisaineensa.
"miksi et pidä draamasta? etkö voi vaihtaa sitä johonkin muuhun?" Tea kysyi, kun Sugita kertoi pitävänsä kuviksesta, mutta ei draamasta.
Tea päätti antaa toiselle tilaa ja hörppäsi paljon limpparia, mikä kutkutti kurkussa ikävästi ja hän yskäisi.
"anteeksi" Tea sanoi ja hänen silmänsä melkein tipahtivat hänen päästään, kuullessaan, että toinen ei pitänyt aurigosta.
"Bayssa? Wou, siellä on ollut varmaan mukava asua...? Mutta, ei voi mitään... mietin vain.. jos et halua rannalle, haluaisitko mennä jonnekkin muualle?" Tea kysyi. Hän ei haluaisi vielä kotiin ja Sugita oli ihan mukava kaveri. Tämä oli jopa ottanut pitkän katsekontaktin häneen, ennenkuin oli kääntänyt katseensa. Asia hymyilytti Teaa, mutta hän nosti katseensa, kuullessaan tytön äänen vieressään.
"öh, totta kai" Tea sanoi ja siirsi hieman tuoliaan, että toinen mahtuisi heidän välissään olevalle tuolille istumaan.

Sugita nyökkäili hivenen innostuneena.
"tampa bayssä oli ihana asua. Pidin surffauksesta paljon. Täällä se tuntuu jotenkin omituiselta, niin en ole tullut edes kokeilleeksi." Poika selitti ja joi teetään. Tampa oli hänen synnyinkaupunkinsa ja se tulisi aina olemaan hänen kotinsa. Se asia ei muuttuisi ikinä. Vanhemmatkin oli haudattu veljen seurana sinne. Harmi että Kaupunki oli niin kaukana San Diegosta. Sugita e ollut päässyt käymään Tampassa sitten muuttonsa jälkeen.

Pojan katse nousi hieman ylös päin, kun tuo kysyi saisiko istua. Tea antoikin toiselle jo luvan ja Sugita nyökkäili vastaukseksi. Tänään taisi olla omituinen päivä. Yleensä hänelle tuli juttelemaan vain scene ja emotytöt. Vaikka hän istuikin nyt Tean kanssa, tuntui silti oudolta, että toinen nätti tyttö tahtoi samaan pöytään. Hetken Sugita katsoi uutta tulijaa ja käänsi sitten katseensa Teaan. Tuo oli kysynyt kysymyksiä.
"En pidä draamasta, koska... No se on draamaa ja olen hieman vaivautunut esiintyessä ja vieraiden ihmisten kanssa. Valihdin sen lähinnä siksi, että toivoin rohkaistuvani sen avulla." Hän selitti ja huomasi teensä olevan miltei lopussa. Hän o li hörppinyt sitä liian innolla Tampa Bay keskustelun kohdalla.
"Voisin minä vaikka lähteäkin jonnekin vielä tänään. Kilttiä kysyä." Poika totesi sitten hieman ujona ja katsoi taas pöytää.

Oliko hän ilkeä, kun ei ottanut kontaktia tyttöön, joka oli istunut pöytään? Tuo oli hänelle vieras ja vieraat olivat taas Sugitalle... No, uusia vaikeitas tuttavuuksia.

" Anteeksi, tuota.. ja kiitos. " Nenna sanoi hieman nolona, kun istuutui pöydän ääreen, aika reunapaikalle. Hän katsoi lyhyen aikaa Teaan ja Sugitaan, jotka olivat jo nähtävästi tulleet tutuiksi. Tyttö loi pientä hymyä, mutta ei osannut oikein suhtautua toisiin. Yleensä seurassa Nenna jää kuuntelijatyypiksi ja pois joukosta, mutta hän yrittää olla kuitenkin mahdollisimman ystävällinen toisille, oli kyseessä sitten kuka vain. Tyttö kääntyi katsomaan nyt eteenpäin, mutta kuunteli hetken aikaa toisten puheita draama- oppiaineesta. Jonkin ajan kuluttua pöydän luokse asteli eräänlainen tarjoilija joka asetti tytön tilaaman teen tämän eteen. Tyttö kiitti ja alkoi pyöritellä lusikkaa hiljakseen kupissa. Nenna kääntyi lopulta katsomaan taas Sugitaan ja Teaan.

" Minusta draama on hyvä oppiaine. Se ei ole yleensä hermoja raastavaa, vaan luovaa ja oppilaat saavat kertoa mielipiteitään monista asioista. " ruskeahiuksinen tyttö sanoi rauhallisella äänellä, pieni hymy kasvoillaan.
" Minulla on se valinnaisena aineena, niinkuin myös musiikki ja kuvaamataito. Pidän niistä kaikista yhtä paljon. Jokainen niistä on ollut aina mieluiseni, ei tarvitse päntätä ranskaa tai rehkiä liikunnassa. " Nenna sanoi ja katsoi ikkunasta ulos.

// lyhyt tuli..

"surffasitko sinä? wau... jos joskus haluat kokeilla sitä täällä, pyydätkö minut mukaan ja ehkä opetatkin? pidän skeittaamisesta, ja muutenkin lautailusta, mutta surffailua en ole koskaan kehdannut aloittaa, koska se tuntuu jotenkin pelottavalta sellaisen jätti laudan kanssa" Tea sanoi, ja huomasi, että Sugita tykkäsi puhua entisestä kaupunkistaan.
"käytkö siellä usein? eikös se ole aika kaukana?" Tea kysyi hymyillen.
Olisi sääli, jos Sugita ei pääsisi usein koti kaupunkiinsa. Tea oli syntynyt täällä ja täällä hän varmaankin kuolisi, vaikka olisikin seikkailun haluinen.

Tyttö kiitti istuma paikasta ja istuutui. Tea hymyili tälle nopeasti, kunnes keskittyi Sugitaan, kun tämä kertoi miksi oli valinnut draaman.
"et tarvitse draama tuntia rohkaistuaksesi!... olet vaan oma itses seurasta riippumatta" Tea sanoi nyökkäillen ja käänsi katseensa tyttöön, joka kertoi oman mielipiteensä draama tunneista.
Tea nyökkäsi. Hän ei voisi sanoa mitään mielipidettä kyseisestä tunnista, koska ei käynnytkään niillä.
Mutta Tean vilpittömän iloisuuden huomasi, kun Sugita suostui lähtemään hänen kanssaan jonnekkin tänään.
"hienoa! kiitti Sugita" Tea sanoi ja mutristi hieman huuliaan, kun poika oli taas laskenut katseensa pöydän pintaan. Ujostuttiko tätä toisen tytön läsnäolo?
"muuten, olen Tea ja tämä tässä on Sugita" Tea ilmoitti extempore tytölle, joka katseli ikkunasta ulos.
"entäs sinä?" Tea uteli samaan syssyyn. Oliko hän joukon puhelian? Pelottavaa...

Sugita nyökkäili, kun uusi tyttö kertoi milipiteensä draamasta ja muistakin valinnaisistaan. Poika huomasi, että heillä oli samat valinnaisaineet, mutta ei huomauttanut mitään. Monillahan oli samoja aineita. Sitten katse kääntyi takaisin Teaan, kun tuo kehotti häntä vain olemaan oma itsensä jokaisessa seurassa.
"Niin... Kaikki sanovat minulle samaa. Olen aina oma itseni, mutta kun minä olen ujo." Hän selitti ha hymy nousi sitten hänen huulilleen, kun Tea pyysi häntä joskus opettamaan surffausta. Sugita oli niin pitänyt siitä Tampassa! Se oli ollut oikeastaan ainut yhteinen asia hänen ja veljensä välillä. Muutenhan tuo oli pääosin häntä kiusannut.
"Voin joskus opettaa ja uskoisin, että sinulle se ei ole niin kamalan vaikeaa, jos skeittaat. Tietenkin veteen tottuminen vie aikansa ja hyvästä uimataidosta on hyötyä.! Poik puheli ja ihmetteli sisäisesti, miten hänestä lähti niin paljon juttua irti.

Puheena pysyi Tampa Bay ja Sugitan kasvoilla näin myös hymy. Mutta Tea kysyi kävikö hän siellä usein, poika joutui pyörittämään päätään.
"Valitettavasti en. Minulla ei ole rahaa ja tätini ei lainaa minulle kyllä millään. Kävisin kyllä useammin. Tahtoisin käydä." Sugita kertoi ja hymy hyytyi hieman. Joskus hänen pitäisi vaikka liftata sinne. Tosin, matka oli turhan monta sataa kilometriä pitkä liftattavaksi. Siinä saattaisi käydä köpelösti. Liftaaminen kun ei ollut mikään turvallisin matkustus tyyli.
"Sinne on useampi sata kilometriä. En tiedä tarkallee." Hän jatkoi vielä ja katsoi sitten uutta tyttöä, kun Tea oli esitellyt heidät tuolle. Sugita hymyili hieman tuolle uudelle tytölle, mutta laski sitten katseensa maahan. Onneksi hän oli kerennyt jo hieman tutustua Teaan. Toinen olisi hieman hänen tuki ja turva.

Nenna sanoi aikaisemmin oman mielipiteensä draamasta, minkälainen oppiaine se tämän tytön mielestä on. Sugita kuunteli ja nyökkäili sitä mukaan. Tea koitti rohkaista poikaa, sanomalla että kannattaisi olla oma itsensä oli seurassa missä hyvänsä. Nennakin oli sitä mieltä, tosin hän ei itse tee sitä nytkään, helpommin sanottu kuin tehty. Lukuun ottamatta Teaa, joka oli nähtävästi puheliain kaikista. Kaksi muuta puhuivat hetken aikaa vielä jostain mikä ei oikein kiinnostanut Nennaa, mutta pian Tea muisti esitellä itsensä ja Sugitan toiselle, jonka jälkeen kysyi uuden tytön nimeä. Nenna käänsi katseensa toisiin ikkunan puolesta tuiottamiseen ja hymyili pienesti.
" Ainiin, olen Nenna. Mukava tavata. " tyttö sanoi hieman normaalia hiljaisemmalla, mutta rauhallisella äänellä katsoen toisiin. Aikaisemmin tyttö ei jaksanut kiinnittää pojan ulkonäköön, mutta näki jotain toisessa.

" Sugita, nimesi oli? " Nenna sanoi kysyvästi, mutta jatkoi. " En tiedä, onko tämä kovin asiallista kysyä, mutta onko sinussa aasialaista verta? Nimesikin kuulostaa japanilaiselta. " tyttö kysyi hymyillen, mutta hänhän saattoi olla väärässä.
" Se tosin sopii sinulle, sinun tyyliin. " ruskeasilmäinen tyttö vielä sanoi.

"nooh... kyllähän sä ujoudenkin voitat, kunhan totuttelet ihmisiin... mä olin pienenä kauheen ujo.. tai ainakin veljeeni verrattuna, mut sit mä aloin höpötellä ihmisten kanssa ihan mitä päähän sattu ja nyt jutteleminen on niin luonnollista ja helppoo" Tea kertoili nyökkäillen ja hän hymyili hiukan. Sugita oli hieman jo avautunut hänelle. Kyllä poika vielä ujoutensa voittaisi, ja kaikki näkisivät Sugitasta uuden puolen!
"jee!" Tea hihkaisi, kun toinen lupasi opettaa hänelle surffausta joku kerta.
"oot tosi upee!" Tea sanoi ja äkkiarvaamatta kapsahti pojan kaulaan ja halasi tätä.
Hän oli aina halunnut oppia surffaamaan, mutta jotenkin sellaisen ison laudan kanssa tuntui yksin pelottavalta.. jos joku ois siinä mukana, niin mikäs siinä.

Kun Sugita kertoi, että tämä ei käynyt usein Tampa Bayssa, Tea nyökkäsi ja sitten pieni virnistys nousi tytön huulille.
"meidän pitää joku kerta liftata sinne tai jotain! Olis kiva käydä katsomassa, millanen paikka se Tampa Bay on" Tea sanoi ja katsahti tyttöön, joka viimein oli kääntänyt katseensa heihin ja esitteli itsensä Nennaksi.
"hauska tavata Nenna" Tea sanoi ja peitti virnistyksen, kun Nenna kyseli sitä, mitä Tea oli kysynyt aiemmin. Mutta tyttö antoi Sugitan vastata itse tähän kysymykseen, että tämän ujous toista tyttöä kohtaan hälvenisi.

Äskettäin pöytään istuutunut tyttö esittäytyi Nennaksi. Sitten tuo käänsikin katseensa tarkemmin Sugiin ja kysyi oliko hänessä Aasialaisverta. Poikaa meinasi alkaa hymyilyttää. Hän oli kerennyt istua kahvilassa korkeintaan puoli tuntia ja häneltä kysyttiin hänen nimestään jo toisen kerran. Sai seitettyä asian toiselle, niin toinen kysyi. Sugita vilkaisi hieman Teaa ja naurahti sitten pienesti.
"Nimeni on japanilainen, mutta en tavallaan omista Japanilaisverta. Isäni isän isä oli Japanilainen ja sain nimen sitten perintönä." Poika selitti tytölle kohteliaana, vaikka hieman tilanne huvittikin jo häntä itseään. Sitten poika kiitti kohteliaisuudesta, koska Nenna oli sanonut nimen sopivan hänelle.
"Minä pidän sinun nimestäsi. Nenna sointuu kivasti suussa." Sugita totesi sitten ja käänsi katseensa takaisin Teaan.

"Minäkin olin veljeeni verrattuna todella hiljainen. Tosin, hän oli yli vilkas." Poika mainitsi ohimennen, kun Tea kertoi olleensa ujo pienenä. Yllättävän monet lapset olivat. Joko he olivat hyberaktiivisa tai sitten ujoista ujoimpia. Sitten täysin yllättäen, kun Sugi oli luvannut opettaa toista surffaamaan, tyttö kapsahti halaamaan häntä. Sugitan posket punehtuivat ja hieman nolona hän taputti pari kertaa toisen selkää ja yskäisi hieman. Sitten hän irtautui.
"En ole tottunut halimiseen. Anteeksi." Hän selitti sitten hieman vaikeana.

Sugita kertoi saaneensa nimensä isoisänsä isän japanilaisuuden mukaan, johon tyttö nyökkäsi vastaukseksi. Hän ei olisi uskonut että se näkyisi niinkin lyhyessä ajassa jälkipolvissa, mutta se vain kertoi jonkin verran sukulaisuudesta. Tosin, sehän vain oli kuin perintöä sukupolvelta toiselle. Poika kertoi pitävänsä Nennan nimestä, ja tyttö hymyili tälle hieman nyökäten samaan aikaan.
" Kiitos, nimeäni ei yleensä kehuta. " Nenna vastasi ja alkoi miettiä yhtäkkiä miksi hänelle valittiin sellainen nimi. Tosin hän ei osaa edes arvata syitä miten hänen sukunsa valitsee nimet jälkipolville. Tytölle saatettiin valita sukunimen lyhyestä ja ylvään olemuksen mukaan. Siitä taas Nenna ei pitänyt, eihän hän halunnut edes syntyä jatkamaan mammona omaisuuksien kasvattamista.

Tean kertoessa olleensa itsekkin ujo pienenä, Sugita sanoi taas olevansa veljensä rinnalla todella ujo. Nenna ei sanonut tähän väliin mitään, koska hän tunsi olevansa kuin kolmas, tyhjä osapuoli joka latelee kommenteja joka väliin, joten hän päätti pitää nyt leipäläpensä ummessa. Toisen tytön kuullessa, että Sugita voisi opettaa hänelle surffausta, toinen otti oikein kunnon halin poikaan. Nenna hieman nosti kulmiaan hämmästyksissään, mutta hymyili pienesti huomatessaan pojan punastuessa ja ilmoittaessa että ei ole oikein halivia ihmisiä. Paikalle saapunut uusi tyttö pysyi edelleen hiljaisena, koska uskoi ettei saisi puheenvuoroa vähään aikaan, toisilla kun sattoi olla muuta omaa kivaa.

Tea puri huultaan, kun Sugita vilkaisi häneen. Häntä nauratti. Poika oli juuri kerennyt selittää hänelle nimensä alkeperän, kun sai jo saman kysymyksen heti perään. Sugita taisi olla suosittu, ainakin nyt, kun tällä pyöri kaksi tyttöä ympärillään.
Hetken kaksikko kehuskeli toistensa nimiä, kunnes Sugita kääntyi taas Tean puoleen, kertoen, että tämäkin oli ujo veljeensä nähden.
"veljeni on aina ylivilkas... näkisitpä hänet joskus koulussa, niin tiedät sitten, että olen todella hiljainen ja kiltti häneen verrattuna" Tea sanoi. Hän olisi tietysti voinut mainita, että Casey on hänen kaksoisveljensä, mutta asia ei tuntunut tärkeältä. Ja sitä paitsi, Casey kiusasi häntä aina siitä, että hän on ISOveli, ei kaksoisveli.
Kun Tea irrottautui Sugitasta, tämä oli punainen ja vaivaantunut.
"et ole totutnut halimiseen? Sehän on tärkeä osa ihmis luonnetta! Vai mitä mieltä sinä olet Nenna?" Tea yritti saada toisen tytön mukaan heidän juttuihinsa.
Tea oli myös huomannut, että poika ei ollut kommentoinut mitenkään siihen ,että he menisivät joskus Tampa Bayhyn kaksistaan.

Tea venytteli hieman selkäänsä ja katsahti sitten ikkunasta ulos. Aurinko paistoi mukavasti. Ilma olisi kuuma, heti kun hän kävelisi ulos kahvilasta, missä tuulettimet hurisivat koko ajan täysillä. Hikoilu ei ollut ihanaa.

Sugita kuunteli Tean kertomista veljestään.
"Olisi mukava tavata veljesi joskus." Hän sanoi sitten, eikä vain kohteliaisuuttaan. Sugi piti Teasta ja tuon veli olisi varmasti myös loistavaa seuraa. Poskien puna alkoi onneksi laskea halaamisen jäljiltä.
"Niin. Asun tätini kanssa ja emme ole oikein väleissä. On sitten haliminen jäänyt vähän vähemmälle." Poika naurahti hieman nolona. Joskus hänestä tuntui, että hän oli kaikinpuolin erilainen kuin muut perheet. Hän niin kaipasi normaalia perhettä. Siksi hän viihtyi paljon ystävänsä Ronnyn luona. Vaikka tuo olikin adoptoitu, niin emon perhe oli rakastava ja kiltti. Muutamia kertoja nuo olivat kutsunueet Sugitan ihan erikseen syömään.

Poika katsoi Nennaa, kun tea kysyi tytön mielipidettä halimisesta. Sugitasta tuntui, että tuo jäi hieman ulkopuoliseksi, mutta niin kävi miltei väkisin, jos tuli täysin uutena keskusteluun mukaan. Ja vaikka kuinka poika olisikin halunnut tuolle keskustella, se tuntui hieman vaikealta ujouden takia. Jotenkin hänestä myös tuntui, että Nenna ei pitänyt hänestä.

// Sori kun on kestänyt ^^ Kone on tosissaan ollu rikki ;D //

//Jalle hahmoineen poistui listoilta, eli jos haluatte, voitte pelata pelin loppuun kaksistaan. näyttäisi vähän siltä, että seuraavana vuorossa princess.//

//okei.. hei hei Lilco... bye bye Nenna *vilkuttaa*//

Tea purskahti nauramaan.
"se olisikin näky.. veljeni on oikea hurrikaani, siis kaikkialla muualla paitsi huoneessaan... se on epäilyttävän siisti" Tea sanoi päätään pudistellen ja kuvitteli veljensä hinkkaamassa joka nurkkaa koulun päätteeksi huoneessaan, että se on siisti ja tämä saisi rahaa muihin juttuihinsa.
Miksi pojan into siivoamiseen ei ylettynyt huoneen ulkopuolele? No jaah, eipä hän ollut varmakaan, haluaisiko edes tietää.

"aah... meidän perheessä halitaan aika paljon, Cas vain yrittää välttää sitä, ainakin jos joku kaveri tai edes koulu tuttu on näkyvillä, mutta meikäläisen kaksoisveli on hemppis kun sille päälle sattuu" Tea paljasti virnuillen.
"ja kavereiden kanssa halataan aina kun tavataan" Tea vielä lisäsi hetken päästä ja hymyili toiselle.
Olisikko toinen vaivaantunut jos hän yhtäkkiä näkisi tämän vaikkapa ostarilla ja halaisi? Noh, hän voisi kysyä sitä myöhemmin.
"haluatko mennä jonnekkin muualle?" Tea kysyi Sugitalta ja katsoi lasiaan, joka oli tyhjä ja Sugitan tyhjää kuppia.

Sugita nauroi pienesti.
"Ehkä se on sellainen piilosiisti ihminen." Hän virnisti ja mietti miltä toisen veli mahtoi näyttää. Sitten Sugi kuuntelikin aidosti iloisena Tean kertomista halailemisesta. Toinen todella halaili siis paljon. Perhettä ja ystäviä. Pitäisiköhän siihen tottua? Olikohan se kaikille muillekin normaali asia? Sugita oli pari kertaa tavannut ihmisiä, jotka olivat ihan yhtäkkiä vain tulleet suukottelemaan poskille. Se oli ollut todella omituista!
"Ammm...Voidaan me mennä jonnekin. En tosin millään viitsisi olla nyt ulkona." Scene myönsi hieman nolona tytölle.

Poika katseli miettiväisenä kahvilan seiniä.
"Mennäänkö teille? Vai saako teille tulla vieraita?" Sugita kysyi sitten harvinaisen suoraan ja yllättyi siitä hieman itsekin.
"Tai siis... Jos vain tahdot. Minusta se olisi vain aika mukavaa. Minä kun harvoin pääsen käymään kenenkään kotona tai silleen...Nii..." Poika yritti korjailla nolostuneena sanojaan. Puna tuntui nousevan jälleen poskille. Miksi se ei voinut pysyä poissa? Aina sen piti olla korostamassa kasvoja kun nolotti...

"varmaankin... mutta ajatus Caseystä jynssäämässä hammasharjalla pöytiä ja tuoleja huoneessa, on pelottava ja aika lailla järkyttävä" tyttö sanoi painokkaasti nyökytellen ja pyöräytti silmiään järkyttyneenä.
Teasta oli mukava jutella pojan kanssa, joka oli.. nooh, karkeasti sanottuna, kuului eri klikkiin, mutta tämä oli niin jännittävä ujoine persoonallisuuksineen ja hurjine hiuksineen.
Tea kallisti päätään ja keskittyi kuuntelemaan Sugitaa.
"etkö pidä aurinkosta?" Tea sanoi naurahtaen hieman, ei pahalla.

Toisen seuraava kysymys tuli yllätyksenä, iloisena sellaisena. Tea ei olisi uskonut, että Sugita pystyisi moiseen kysymykseen, ainakaan näin nopealla tuttavuudella. Mutta ehkäpä tämän ujouden seasta alkoi löytyä rohkeuden hippuja?
Tea kikatti pojan yrityksille korjailla kysymyksensä. Söpöä.
"mennään toki, jos et säikähdä veljeäni ja juokse karkuun?" Tea sanoi ja nojasi sanojensa aikana kämmeneensä, mutta suoristautui sitten.
"lähdetäänkö nyt heti?" Tea kysyi ja katsoi odottavasti toista. Hänen puolestaan he voisivat jo hipisä heille.
"ai niin, oletko allerginen koirille? minulla on pikkuinen koira, sen nimi on Chili, koska se on välillä sellainen pippurinen tapaus... se ei pure" Tea kertoili rakkaasta koirastaan, jonka oli löytänyt kerran.