This is wrong, but who am I to judge

+ en nyt tiiä onko tää kamalan hyvä paikka mut en muutakaan keksiny XD eli lya ja London come here! ♥ nii ja otsikko Metro Stationin biisistä Seventeen forever, älkää kysykö miten se liittyy mihinkin XD +

Dusty's oli täynnä kuten aina tähän aikaan, lounastauko kun oli. Viihtyisässä kahvilassa oli paljon nuoria, mutta myös vanhempiakin, kahvittelemassa ja jotakin pientä syötävää napostelemassa. Oven lähellä, vasemmassa nurkassa suurten ikkunoiden ympäröimänä, upottavalla kahvinruskealla, kahdenistuttavalla sohvalla istui pörröpäinen scenepoika. Hän oli ottanut mustavalkoiset tennarit jaloistaan ja jättänyt ne lojumaan pienehkön lasipöydän alle, ja pinkkimustaraidallisten sukkien peittämistä jaloista toinen oli koukussa lähellä Phoenixin rintaa, toinen oikaistu pitkin pituuttaan sohvalle. Phoella oli päässään lukulasit, ja toisessa kädessään mustakantinen kirja johon poika vaikutti uppoutuneen syvästi.

X'llä oli tapojensa vastaisesti vitivalkoiset pillit, ja musta kauluspaita jota ei ollut napitettu loppuun saakka vaan se paljasti palasen vaaleaa rintakehää. Kiiltävänmustat hiukset oli tavalliseen tapaan pörrössä ja jokseenkin jähmettyneet paljon hiuslakan vuoksi, mutta kuten sanottua, kauneuden takia täytyi kärsiä. Sillä olihan hän hieman kaunispoika, mustat kajalitkin olivat silmissä. Snake bitesit ja septum olivat myös paikoillaan.

Phoenix hapuili lasipöydällä olevaa isoa kahvikuppiaan, irrottamatta katsettaan kirjasta hörpätessään kolmannesta kupillisestaan. Puoliksi syöty suklaakakkupalakin oli lautasella, mutta eipä scenellä ollut mihinkään kiire. Hän tavallaan lintsasi koulusta, oli soittanut aamulla koulun terkkarille ja esittänyt kamalan kipeää ja saanut tämän päivän vapaaksi. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut mennä kouluun tänään, sillä oli suoraan sanoen paska päivä olla koulussa; kahdeksasta neljään, kaksoistunti matikkaa, sitten tunti fysiikkaa, kaksoistunti biologiaa ja lopuksi ranskan kaksoistunti ja liikuntaa. Joten, ei kiitos.

+ lyhyt >: +

- hyvä paikkahan tuo on, kahvilassahan tapahtuu aina kaikkea jännää :'''DD ! btw, jos toi on sun mielestä lyhyt niin mun pätkät on superlyhyitä 8'D -

Lyhyt, lukion ensimmäistä vuosikurssia käyvä tyttö käveli kadulla hymyssä suin. Mikään ei voisi pilata tätä päivää, ei kertakaikkisesti mikään. Scene heilautti kahvilan oven auki ja käveli sisään, pitäen ovea sitten vielä hetken auki kunnes eräs perhe pääsi ulos. London oli iloinen, hänellä ei ollut mitään syytä olla masentunut, olihan hän saanut biologian kurssista kympin! Ja tytön täti, siis adoptioäitinsä sisko, synnytti kaksoset. Aivan kuin maailma pursuaisi tänään iloisia uutisia!

Kävellessään kahvilan kassalle, London silmäili listaa missä oli eri juomien nimiä ja sitten sen vieressä olevaa toista menua, jossa oli herkkuja. Kyllähän sitä saisi yhtenä päivänä kuukaudessa herkutella! Pian kuitenkin Lon pääsi yhteisymmärrykseen mielensä kanssa ja tilasi laten sekä muffinsin. Saatuaan tilaamansa tavarat lautaselle ja kaivettuaan kolikoita lompakosta tarjoilia pudisti päätään ja katsoi tyttöä.
"Tässä on liian vähän", mies sanoi ja scenetyttö katsoi toista hämmästyneenä ojentaessaan kolikoita kassalla olevalle miehelle. "Miten niin liian vähän?" London kysyi hämillään ja mies alkoi selittää että Londonilta puuttui yksi vaivainen kolikko ja muutamia senttejä, olipa kauheaa.
"No etkö voisi antaa alennuksella? Siis kysymyshän on vain yhdestä kolikosta.." Lon katsoi miestä suurentuneilla silmillään viattomasti ja piti lautasta kera muffinsin kädessään ja lattea toisessa kädessään.

Hetken päästä London etsi pöytää kahvilasta. Jes, jälleen kerran tytön lahjoista oli hyötyä ja hän oli saanut muutaman sentin alennuksella murkinansa. Kannattaa olla pieni ja viaton, Lon virnisti itsekseen ja käveli lähemmäs nurkassa olevaa suurien ikkunoiden ympäröimää pöytää ja pysähtyi vähän matkan päähän, huomattuaan siinä istuvan joku toinen.. poika. Aluksi Lon epäröi mennä sinne ja kääntyi sitten vielä katsomaan oliko muualla paikkoja. Se poika vain vaikutti jotenkin sellaiselta.. joka halusi olla yksin, London ajatteli ja huomatessaan ettei muualla olisi paikkoja tai suurinpiirtein samanikäistä, ehkä vähän vanhempaa tai nuorempaa, seuraa, päätti tyttö kävellä lähemmäs nurkkapöytää.
"Hei. Onko tässä vapaata?" Lon kysyi kallistaen hivenen päätään ja osoitti katseellaan tyhjää paikkaa pöydän äärellä. Eihän hän nyt kuolisi vaikka toinen vastaisi ei ja hätistäisi tytön tiehensä.. vai kuolisiko?

+ no mutta alotukseks se oli lyhyt :---D muuten ihan kelpoviesti x> +

Phoenix oli täysin omaan maailmaansa uppoutunut, tai lähinnä kirjan mielikuvitukselliseen tarinaan, sillä romaanihan se oli. Ei kai hän nyt mitään opettavaista lukisi, kun koulustakin oli, noh, vapaata? Hän tunsi olonsa varsin mainioksi, päinvastaiseksi kuin oli terveydenhoitajalle kivenkovaan väittänyt. Hän joi hyvää, kuumaa kahvia, söi maukasta suklaakakkua, loikoi ihanalla sohvalla ja luki mielenkiintoista kirjaa, mikä sen parempaa? No hyvä seura kyllä kelpaisi kirjan tilallekin, mutta paremman puutteessa...
Phoe ei edes kuullut lähestyviä askeleita muun hälinän seasta, mutta havahtui sitten kun kuuli kysyvän äänen läheltään.

Scene nosti katseensa, siirtäen lukulasejaan hiukan ja kurkisti niiden yli paikalle tullutta tyttöstä. Toinen olikin todella suloinen tapaus, ja olisi varmasti kiinnittänyt Feeniksin huomion jos hän olisi ollut missään määrin kiinnostunut naispuolisista.
"Tietysti noin söpölle tytölle on!" X sanoi ja siirsi äkkiä sohvaa varanneen jalan toisen viereen. Nyt hän istui intiaaniasennossa, sulkien kirjan taitettuaan sivunkulman jotta muistaisi mihin oli jäänyt. Pörröpää otti silmälasinsa ja laittoi ne pöydälle, napittaen scenetyttöä tänään pähkinänruskeilla silmillään. Piilolinssit nimittäin peittivät luonnostaan vaalean sammaleenvihreän silmienvärin.

Phoe hymyili koko ajan pirteästi ja lämpimästi, napaten taas kahvikuppinsa ja hörppäsi kahvinsa viimeisetkin tipat. Sitten hän kuikuili kassalle päin jonka takana oli emo- tai scenemäisiä piirteitä omaava vaalea tyttö, pojan huiskauttaessa kättään tuolle.
"Hannah-muru, pistä mulle vielä yks samanlainen", Phoenix huikkasi silmät tuikkien, siirtäen sitten katseensa hänen viereistä paikkaa halunnutta tyttöä.
"Tiesitkö, että sä olet tosi söpö?" X kysäisi kuin olisi puhellut säästä, kommentti oli täysin random huomautus, mutta pitihän se noin suloiselle neidolle ilmoittaa, hänhän saattaisi vielä pelastaa jonkun päivän yllättävillä kommenteillaan. Tai sitten pilata omansa, mutta se olisi sen ajan murhe.

Vaaleaverikkö tarjoilija tuli neljännen suuren kahvikupillisen kera, tällä kertaa sen päällä oli kermavaahtoa ja suklaarouhetta.
"Mä tarjoan", Hannahiksi kutsuttu tyttö sanoi virnistäen, laskien kupin pöydälle.
"Mistä tällanen suosionosotus, muru?" scenepoika kysyi naurahtaen, suukottaen tarjoilijatarta poskelle samaan aikaan kun tuo oli laskenut kahvikupin pöydälle.
"Mä olin sulle kahvin velkaa, Phoe. Äläkä lähentele mua, mulla on työt kesken", Hannah sanoi pörröttäen pojan hiuksia ja lähti sitten naureskellen pois.

+ eli tuo Hannah-tapaus on vaan joku random Phoen kaveri XD +

London huomasi toisen elävän jossain toisessa maailmassa, ja veti jo alkumetreillä terävän arvion toisesta. Pukeutusmistyylin ja hiustyylin perusteella pojan voisi luokitella emoksi tai sceneksi, ehkä 17- tai 18-vuotiaaksi ja suurella todennäköisyydellä Astonia käyväksi. Muttei London sen enempää viitsinyt toiseen kiinnittää huomiota, istumapaikkaahan hän vain haki, eikä mitään sen enempää.

"Kiitoskaunis", London hymähti ja istahti sen enempiä puhelematta vapaalle paikalle hämmentäen lusikalla kahviaan ja hörpäten sitten pienen kulauksen. Samalla tuo haukkasi muffinsista palan ja kuunteli sivusta kun poika jutteli kai jollekin Hannah -nimiselle tarjoilijalle kahvilassa. Kuitenkin tyttö havahtui kun poika sanoi jotain, tiesikö tyttö olevansa söpö. No toki.
"Kiitos vaan... taas, vaikka kyllä mä sen jo tiesin." Lon virnisti leveästi ja otti palan muffinsistaan. Eikä tuo voinut olla kuulematta tarjoilijan tuloa pöydän ääreen ja noiden lyhyttä keskustelua, selvästikin jokin lähempi suhde heillä oli, London veti johtopäätöksen mielessään ja jatkoi kahvin hämmentämistä, siirtäen kädet pöydän päälle ristiin.

Se tarjoilija lähti kuitenkin takaisin töihinsä ja Lon siirsi hieman kallistuneen päänsä ja kastanjanruskeat silmänsä toiseen ja veti kasvoilleen virneen tapaisen.
"Taidat olla aika vaikutusvaltainen", Lon sanoi tarkoittaen sen retorisena kysymyksenä. London nosti kahvimukin kumpaakin käteensä, pitäen kyynerpäänsä pöydällä ja lämmitellen kämmeniään. Ei siellä enää mikään lämmin ollut.
"Sä taidat olla Astonista?" tyttö kysäisi hymyillen. "Sano vaan jos olen väärässä", London vielä lisäsi ja katsoi kahvimukiaan, jonka oli laskenut pöydälle haukatakseen taas yhden palan lisää muffinsistaan. Olihan tyttö tainnut joskus nähdä pojan koululla tai jossain, ehkä.

Vai tiesi toinen olevansa söpö, no sehän oli kertakaikkiaan hyvä juttu. Ja harvoin poika tuollaista kuuli, etenkään tyttöjen suusta. Naisihmiset olivat välillä aivan hupsuja, kuten tietysti miespuolisetkin, vähätellessään ulkonäköään vaikka aivan varmasti tiesivät näyttävänsä hyvältä. Pff, turhaa touhua sellainen vaatimattomuus.
"Vaikutusvaltainen? Nooh, en oikeastaan. Mä olen vaan niin söpö, että mua ei voi vastustaa", Phoenix sanoi hymyillen ja vetäisi sitten kasvoilleen hurjan suloisen koiranpentuilmeensä, jolta tuo useimmiten kyllä näytti ilman suurempia yrittämisiä tai esittämisiä. Poika nappasi kakkulautasen lusikoineen syliinsä, ja jatkoi suklaakakkupalasen syömistä siitä mihin oli jäänyt.

"Jep, iki-ihanasta Aston high schoolista. Ilmeisesti säkin? Mä oon kyllä tainnut nähdä sua joskus siellä, tarkemmin kun ajattelen", pörröpää sanoi kallistaen päätään. Aivan, nyt hän muistikin toisen. Scene- ja emotytöt sekä etenkin pojat kiinnittivät koulussa eniten huomiota Phoen silmissä, samaan klikkiinhän he kuuluivat ja noiden kanssa oli turvallisinta jutella jos ei halunnut turpaansa. Ei X kylläkään klikeistä ollut koskaan välittänyt, mutta useat muut välittivät paljonkin.
Scenepoika otti sitten uusimman kahvikuppinsa joka oli saanut miellyttäväksi yllätykseksi kermavaahtoa, jota hän hörpätessään sai ylähuulen päälle kermaviiksiksi. Kauaa hän ei kerennyt koreilla viiksineen, vaan nuolaisi ne nopeasti pois.

"On mukava tietää vierustoverinsa nimi, joten mä olen Phoenix, lempinimiä saat keksiä ihan olan takaa. Mites sä, vai kutsunko mä sua vaan neiti söpöksi?" pörröpää kysäisi hurmaavasti hymyillen.

- anteeksi että kesti ! -

Vai ei toista voinut vastustaa. Kyllä ihan hyvin voisi, vaikka pitäisikin mitä ilmeisemmin pysyä hyvin kaukana pojasta jos haluaisi yrittää vastustaa pojan ilmiselvää söpöyttä. Lon ei voinut kuin virnistää leveästi toisen yllättävän suloiselle koiranpentuilmeelle, yleensä ne ilmeet eivät saaneet tytössä mitään aikaiseksi, mutta tuo oli silti jotain erilaisempaa.
"Vai muka vastustamaton", Lon sanoi virnistäen ja söi maistellen taas pari palaa muffinsistaan. Että osasi olla hyvää, milloin viimeeksi hän oli syönyt jotain herkkua? Siitä kyllä oli aikaa, ja kyllä sitä nyt kerran vuodessa saa itseään hemmotella, tähän päälle vielä shoppailureissu ja rannalla ruskettuminen niin täydellistä olisi.

"Joo kyllä mäkin sieltä olen." brunette hymähti ja haukkasi taas pienen palan muffinsistaan. "Hmm.. nyt kun mäkin tarkasti ajattelen, niin kyllä mäkin sut joskus olen siellä tainnut nähdä. Siis ihan ohimennen", London sanoi mietteisästi ja otti kahvimukin toiseen käteen vieden sen huulille ja hörpäten sitten pari hörppäystä. Ja pakkohan oli siihen lisätä että Lon oli nähnyt pojan ihan ohimennen, ettei tuo vain luulisi että Lon olisi ollut kiinnostunut pojasta tai jotain.

Kun toinen sitten uteli bruneten nimeä, tuo katsoi Phoenixia pienesti hymyillen.
"On se neiti söpökin ihan kiva, mutta olisiko kauhea pettymys jos pyytäisin sua jatkossa kutsumaan Londoniksi?" bruneten kasvoilla ollut hymy muuttui pieneksi virneeksi ja taas kerran hörpättiin kahvimukista.
"Mitäs sä olet tänään puuhaillut tai tulet puuhailemaan?" katsottiin toista kysyvästi ja vuoroin siirrettiin katse pikaisesti muffinsiin josta otettiin haukku, minkä jälkeen ruskeat silmät pälyilivät taas pojassa.

- ed// vaihoin muutes londonin kuvat -

+ awws, söpö on hän :--D +

"Etkö sä usko mua vai?" Phoenix kysyi virnistäen, jatkaen sitten. "Mä voin kyllä demonstroida mun vastustamattomuutta, jos sä haluat", poika sanoi väläyttäen hurmaavan hymyn tytölle nojautuessaan aavistuksen lähemmäs, katsoen tuota meikatuilla nappisilmillään. Kyllä, hän oli sataprosenttisesti (jos ei enemmän) homo, mutta flirttailu oli yksinkertaisesti niin kivaa että hän harrasti sitä myös vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta se aiheutti useasti hämmentyneisyyttä ja kiusallisia tilanteita, kun tytöt luulivat hänen olevan oikeasti kiinnostunut. Oli useat tytöt häneen ihastuneetkin, sillä kuka ei pitäisi Phoenixin kaltaisesta iloisesta, luotettavasta ja sydänsurut kuuntelevasta pojasta?

Phoe nojautui sitten kauemmas, katse iloisena yhä tytön silmissä kun hän pisti suklaakakkua poskeensa ja joi kermavaahtokahviaan päälle. Scene hymyili pienesti kun oli osunut oikeaan, hän tosiaan oli nähnyt tytön koulussa, ja alkoi hymyillä enemmän kun toinen kertoi myös nähneensä häntä ohimennen.
"Onpa sitten mukava sattuma kun osuttiin samaan pöytään, on ainakin jotain yhteistä puhuttavaa; kerman kanojen ja urheilijagorilloiden haukkuminen", X sanoi nauraen, pörröttäen kevyesti hiuksiaan niskasta.

"Noh, ehkä mä ihan vähän petyin... No ei, London on kaunis nimi", pörröpää sanoi hymyillen aurinkoisesti, naurahtaen sitten. "Ja siinä toinen yhteinen ominaisuus meissä, meillä kummallakin on kaupungin nimi", hän sanoi nauraen suloisesti, ja tukahdutti naurunsa sitten hörppäämällä kahviaan. Kahvia parempaa juomaa ei siis kertakaikkiaan voinut olla olemassakaan... Ja suklaakakku siihen yhdistettynä teki täydellisen pikku taivaan Phoelle.
"Hmm, mä tuotaa, lintsasin ja lintsaan yhä koulusta?" poika virnisti viattomasti. "Mua kun ei oikein huvittanut lähteä kouluun tänään, ni mä vaan soitin terkkarille että oon kipeä... Nukuin pitkään ja tulin sitten tänne kuluttamaan aikaa"
Phoenix hymyili hellyyttävään tyyliinsä uudelle tuttavuudelleen.
"Mites sun päivä on kulunut?" hän kysyi ystävällisesti. Hänelle oli aina ollut hyvin helppoa tuntemattomien ihmisten kanssa rento jutustelu, eikä se osoittautunut hankalaksi nytkään.

+ anteeksi että viipyi <: +