There's something wrong with the world today

- ok, myönnän, mulla on pakkomielle! oletteko nyt tyytyväisiä? niin, mukaan... ryhmäpelikin käy -

Mischa Moon, kasvoillaan ennemminkin huvittunut kuin pelokas ilme, nostettuna väkivaltaisesti rinnuksista seinää vasten. Se oli Ivan Smithille tasan yksi lysti repeäisikö punapään kallis paita vai ei. Ruskeahiuksisen kasvoilta kuvastui vahvä ärtymys. Ivan ei ollut poika, joka nosteli muita huvikseen seinille tai räkkysi muutenkaan. Ivan oli perusluonteeltaan oikeastaan kesy, ystävällinen ihminen.
Ja jos maailmassa oli yksi ihminen, joka järkytti mielen tasapainoa, oli se ihminen tuo poika hänen edessään seinälle nostettuna. Mischa Moon, ärsyttävä snobipoika, Ivanin elämän naisen omahyväinen pikkuveli.
"Vittu sä lopetat ton", Ivan ärähti pojalle erittäin kiukkuisen näköisenä, mikä todellakin oli harvinaista tuolle koripalloilijalle. Mischa vain hymyili itsetyytyväisenä.
"Äläkä saatana yhtään irvistele siinä, lupaa että lopetat ton", Ivan toisti saman tyylisellä äänellä. Mischa naurahti.
"Lopetan minkä?", poika kysäisi nuolaisten huuliaan erittäin ärsyttävään sävyyn. Ivan näytti siltä, ettei ensimmäiseen nyrkin iskuun vaadittu enää paljoa.
"Tiedät ihan saatanan hyvin mitä mä meinaan", urheilija poika kertoi mulkoillen 'uhriaan' tulistuneena. Mischa vastasi mulkoiluun nyt samaan, joskin lievempään, sävyyn.
"Entä jos en?", poika kysyi suoden koripalloilijalle suloisen hymyn. Ivan nosti Mischaa kepeästi ja viskasi vasten vessan kylmää lattiaa. "Mä taivuttelen sut lopettamaan."

Mischa nauroi sellään lattialla, Ivan istui pojan vatsapäälle hajareisin ja veti poikaa tukasta saadakseen tuon katseen suoraan silmiinsä. Ivan niin inhosi pojan luonnetta, Mischa oli hirviö. Pojalla todellakin tuntui olevan hetkiä, jolloin tuo oli täysin epäinhimillinen, tunteeton olento. Ivan löi poikaa kasvoihin nyrkillä, ei kuitenkaan tarpeeksi lujaa murtaakseen nenää. Mischa ärähti nyt tuokin suuttuneena ja nappasi urheilijaa ranteista.
"Toi oli tasan viimenen kerta kun lyöt mua!", Mischa huusi vihaisesti mulkoillen Ivania päällään punaiset hiukset sekaisin kasvoilleen kauhistuttava ilme. Ivan vastasi siihen suunnilleen samaan sävyyn.
"Luuletko?", poika kysyi hymähtäen tajuamatta riistää käsiään itselleen, keskittyen vain mulkoiluun. Mischa käytti tilaisuuden hyväkseen, kääntäen heidät ympäri niin, että itse istui Ivanin päällä, ja painoi toisen kädet lattiaan.
"Lopeta", poika sähähti kissamaisesti. Ivan mulkoili toista pahasti yrittäen nyt saada osansa takaisin, mutta tietenkin se keskeytettiin avaamalla ovi. Liian hyvää ollakseen totta! No ei tasan. Kieltämättä tämä tuntui ihan kuin olisi déjà vu.

Tilanteen uskottavuutta lisäsi se, että Mischan kummistunut katse karkasi ovelle ja Ivan sulki silmänsä kiroten kaiken helvettiin päänsä sisällä.

[[jospa minä tulen? (; ]]

Alicia Shepard asteli varsin lennokkaasti pitkin koulun käytäviä päämääränään vessat. Tytöllä oli jo varsin kiire seuraavalle tunnilleen, siinä syy tuohon lenokkaaseen kävelyyn. Alician katse haravoi käytävää ja sen jo nyt nopeasti vähenevää ihmispaljoutta, kun oppilaat kerääntyivät jo seuraavan tunnin luokilleen.
Vihdoin tyttö löysi etsimänsä ja kiiruhti tyttöjen vessan ovelle ja riuhtaisi ovenkahvasta vähän turhankin lujaa, muttei ovi auennut. Mitä vit..? oli ensimmäinen ajatus, joka tytön päähän syntyi hetkellisen hämmennyksen takia, mutta sekin keskeytyi, kun tuon silmät osuivat lappuun, joka oli kiinnitettynä vähän ylempänä vessan ovessa.

WC:tä korjataan klo 12am - 2pm välisenä aikana.

Alicia kirosi. Tosin vain ajatuksissaan, sillä ääneen kiroileminen ei ollut hänen tapaistaan.
Tyttö huomasi käytävän tyhjenneen ainakin tästä kohtaa täysin. No, se ei ollut ihme, kun tunnit olivat luultavasti jo alkaneet. Aliciankin pitäisi olla jo tunnillaan, joten mitään ajattelematta tyttö riuhtaisi tällä kerta poikien vessan oven ja se myön hänen onnekseen aukesi. Tai onnekseen ja onnekseen, kun tuo huomasi kaksi poikaa lattialla. Ohops.
"A-ai sori." Alicia sanoi hieman punastuneena. Ehkä nuo eivät haluaisi häiritsijöitä..

- tervetuloa vaan~ -

Mischan silmiin osui tyttö. Ensimmäinen ajatus ei suinkaan ollut kysymys siitä, mitä tyttö teki poikien vessassa, se sai vuoronsa vasta monien muiden kysymysten jälkeen.Ensimmäinen kysymys oli tietenkin se ainut ja oikea; miksi minä?! Ja seuraavana tietenkin; miksi aina Ivan? No, vastauksia niihin Mischa ei osannut antaa, mutta tiesi ettei tämä todellakaan lieventänyt niitä juttuja hänen homoudestaan. Saati sitten vähentänyt keskustelua viime kertaisesta, pukuhuoneista. Mischa mulkaisi tyttöä pahasti, koska ei oikeastaan osannut tehdä muuta, Ivankin heräsi kasvot kauttaaltaan punaisina, niin raivosta kuin nolostumisesta. Poika töni toisen päältään ja nousi jaloilleen.
"Et sä mitään keskeyttänyt, tai ainakaan mitään mitä luultavasti luulet keskeyttäneesi tai...", Ivan selitteli hermostuneellä äänellä raapien päätään nolona. aikaisempi raivonpuuska oli kadonnut suurempaan tuuleen. Mischa pyöräytti silmiään nousten itsekin jaloilleen nojaten sitten seinään ja loihtieen kasvoilleen nyrpeän ilmeen, jota ei tarvunnut kauaa hakea. snobi asensi hieman vaatteitaan ja oikoi hiuksiaan näyttääkseen jälleen omalta tyylikkäältä itseltään. Mischa ei näyttänyt enää mitään tunteita ulospäin, mutta Ivan taas ei osannut olla sellainen. Poijasta näkyi selvästi, kuinka tuota hävetti aina 'jäädä kiinni' silloin, kun tilanne näytti epäilyttävimmältä. No, eipä kai tämä ollut yhtä paha kuin viime kertainen?

Tässä taas nähtiin poikien välinen eroavaisuus, Mischan tyyni pinta, Ivanin hermoilu. Koripalloilijan häpeästä punaiset kasvot, kun taas snobipojan kasvoilla punotti vain aiemman lyönnin jäljet.

Alicia tapitti edelleenki kaksikkoa, vaikkakin he olivat jo nouseetkin vessan lattialta edes vähän säädyllisempään asentoon. Tyttö ei olisi voinut rehvastella hyvillä puhumistaidoillaan, eikä hän saanut oikein sanaa suustaan nytkään. Nojaa, ehkä tämä olisi voinut luokitella erikoistapaukseksi, kun ei ollut niin jokapäiväistä löytää kahta poikaa vessan lattilta. Tosin ei Alicia ihan täysipäiväisesti poikien vessoissa vieraillutkaan.
"Eikun ei sillä, et mulla olis jotain homoja vastaan" tyttö sai sanotuksi. Mutta ei hänellä oikeasti ollutkaan, useimmiten olivat ihan rentoa porukkaa.

Alicia muisti jotakin. Se ei ollut sellainen Haa! Bling *lamppu syttyy* älynväläys, vaan hämäriä muistikuvia joistakin cheerleadereiden keskusteluista. Alicialle oli essitelty joitakin urheilijapoikia hänen ollessaan täysin uusi. Tai no, oli hän edelleenkin uusi. Mutta siis, toinen pojista, se joka punasteli, oli koripallojoukkueessa. Ivan jotakin.
"Hei etkö sä olekki korisjoukkueessa?" tyttö kysysi sitten rapsuttaen hieman päätään ja heilauttaen sitten tummat hiuksensa olkansa yli.

[ärr, lyhyttä]

- no eikä ole lyhyttä D: -

Mischa murahti jotain tytön sanoille, hänen teki mieli kaivaa taskustaan rööki huulilleen. Se olisi kuitenkin vain kielinyt hermostuneisuudesta, mitä poika ei todellakaan tahtonut näyttää. Ivan katsahti tyttöön tiputtaen katseen kuitenkin nopeasti lattiaan.
"E -en... Mä olen ihan hetero", poika sai sanotuksi. Ihan totta hän puhui, eikä suuremmin tuntenut seksuaalista vetoa omaan sukupuoleensa. Hän tykkäsi tytöistä... Mischa taas... no, ei Ivan pojasta mitään osannut sanoa, se oli aina ollut outo tapaus. Ja harvinaisen ärsyttävä, Ivan mulkaisikin punapäätä, joka tuskin edes huomasi sitä seinien katselultaan.
Snobia vitutti raskaasti, he tuntuivat jäävän aina kiinni jostain mitä eivät tehneet... tai, ehkä hän olikin viimeksi suudellut Ivania, mutta sitä poika ei tahtonut muistaa, joten sitä ei oikeasti ollut tapahtunut. Niin Mischa itselleen yritti uskotella, joskin huonoin tuloksin.

Ivan meni entistä enemmän hämilleen tytön kysymyksestä ja katsoikin suoraan tuohon.
"Joo", poika myönsi, Mischa tuhahti. Punapään päähän ei mahtunut nyt muuta kuin se tupakka, vitut siitä millaisen vaikutelman se antaisi. Poika kaivoikin askin taskustaan, joista heitti yhden syöpäkääryleen huulilleen, askia takaisin taskuun tunkiessaan tuo veti esille sytkän jolla sytytti tupakkansa. Ivan nyrpisti nenäänsä katkulle, itse hän ei ollut koskaan polttanut vakituisesti.

"Mä.. Siis tota.." Ivanin oli todella hankala saada aikaan uskottavan kuuloista selitystä. Totuuskin kuulostaisi ääneen lausuttuna niin lattealta tekosyyltä, että sitä tuskin kukaan uskoisi todeksi. Miksi hänelle aina kävi näin?!

Alicia nyppäsi mustan toppinsa helmaa alaspäin ja työnsi kätensä sitten farkkujensa taskuun. Juu, tyttö oli pukeutunut tänään erityisen tavallisesti mustaan toppiin ja harmaisiin pillifarkkuihin kun aika oli jalleen kerran tytön aamu-unisuuden takia mennyt tiukalle.
Tyttö kuunteli pää kallellaan Ivanin vakuutteluja heteroudestaan. Alicia ei kuitenkaan vaivannut päätään näillä urheilija-homo-hetero -ajatuksilla, vaan käänsi katseensa melkein heti toiseen poikaan - siihen, josta hän ei ilmeisesti ollut koskaan kuullut cheerleadereiden juoruissa. Tai sitten oli, muttei vain muistanut. Miten vain. Tämä punapää näytti yllättävä tyyneltä, siltä, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, vaikkakin pojan katse tutkaili seiniä melko keskittyneesti.

Kun Ivan oli myöntänyt olevansa koripalloilija, Alicia nyökkäsi pienesti - todellakin pienesti, lähestulkoon huomaamattomasti.
"Niin mä ajattelinkin. Ivan jotakin?" tyttö kallisti jälleen hieman päätään saaden muutamia tummanruskeita hiuksia kasvoillensa.
Punapäisen pojan sytyttäessä tupakkansa Alicia siirsi jälleen siniset silmänsä häneen. Tytölle ei tehnyt enää edes kauhean vaikeaa olla tupakoivan ihmisen kanssa samassa tilassa. Toisin kuin silloin kun hän oli loppettanut tupakoimisen. No, sen varsinaisen lopettamisen jälkeen hän oli toki retkahtanut useasti, muttei enää pitkään aikaan. Eikä hän edes saisi polttaa enää. Siitä menisi vain kunto, jota hän niin kovasti tarvitsi.

Ivan ei osannut, eikä siksi edes yrittänyt, peittää vaivaantuneisuuttaan. Tilanne oli kaikin puolin erittäin nolo, vaikka Mischa ei tuntunutkaan olevan moksiskaan. ei se ollut viimeksikään ollut. Ivan ei tajunnut punapäätä lainkaan. Se oli outo, oli ollut outo jo yläaste ikäisenä... Joskin silloin Ivan ei ollut toista kunnolla tuntenut, vaikka he olivatkin kahta vuotta vanhemman Melodyn, Mischaa kolme vuotta, kanssa seurustelleet jo silloin... Kolme vuotta sitten, se suhde loppui viime vuonna, juuri kun Ivanin oli tarkoitus kosia... Hänellä oli yhä se sormus huoneessaan.

"Smith", poika lausui hiljaa raapien taas päätään kasvot yhä häpeästä punaisina. Mischa pyöräytti teatraalisesti silmiään, eikä hänellä ollut mitään tarvetta esittäytyä tytölle. Saisi pian vain kuulla lisää juoruja hänestä ja Ivanista... Turhauttavaa, joskaan Mischa ei luottanut siihen etteikö tyttö tuntisi häntä. Moni tunsi, hän ei ollut lainkaan huomaamaton persoona. "Ja sä olit+2, Ivan kysyi ihan kohteliaisuuttaan, joskin suhteellisen kiinnostuneena. ei se kuitenkaan mitenkään ykkös ajatus hänen mielessään ollut, mutta saisipahan ainakin aiheen vähänksi aikaa vaihtoon.

Mischa imi tupakkaansa ja vaikutti ylpeältä ja itseriittoiselta, kuten aina. Ivan toivoi, että olisi lyönyt toista suutuspäissään kovempaa. Mischa Moon olisi todellakin ansainnut sen.

Alicia otti oikean kätensä pois farkkujen taskusta sipaistakseen kasvoille kutittamaan tulleet hiukset huolimattomasti korvansa taakse.
Ivanin kertoessaan sukunimensa Alicia oli varma siitä, että oli kuullut juuri sen muilta cheerleadereilta. Ivan Smith. Kyllä, se kuulosti tarpeeksi tutulta.

"Alicia Shepard." tyttö esittäytyi Ivanille samalla kun näpräsi oikealla kädellään korvakorua oikeasta korvanlehdestä. Korvakoru oli pieni hopeinen tribaali, jonka hän oli joskus saanut parhaimmalta ystävältään. Sitä olisi oikeasti kuulunut pitää vasemmalla puolella, mutta kun heidän tiensä olivat eronneet, Alicia ei ollut halunnut luopua korusta. Se oli rakas. Sen antaja oli rakas. Ainakin oli ollut. Tuosta ja tuon tekemisistä Alicialla ei ollut enääminkäänlaista tietoa, hän oli jäänyt New Yorkiin - yhdessä Alician lähes koko elämän kanssa.

Tyttö katsahti vaihteeksi punapään suuntaan. Tuo imi edelleenkin tupakkaansa.
"Onko hänellä nimeä?" Alicia kysyi sitten osoittaen sanansa Ivanille, sillä ei uskonut, että olisi tuolta punapäältä minkäänlaista vastausta saanut.

Ivan nyökäytti päätään tytön esittäytyessä. Alicia Shepard, poika yritti muistaa nimen, mutta hän oli hieman huono siinä hommassa. Huonomuisti, minkäs sille mahtoi... Varsinkin nimimuisti oli lähes olematon.

Mischakin rekisteröi nimen, vaihteen vuoksi hänen muistinsa oli oikeastaan hyvä. Hän pitäisi kyllä huulen, että tuo tyttö olisi kiltisti hiljaa siitä mitä luuli nähneensä... Katse ei erehtynyt vieläkään kumpaakaan toisista paikalla olijoista.
Seinät olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Tyttö kysyi hänen nimeään, Mischa mulkaisi tuohon ja sitten Ivaniin, jälleen siirtyen katselemaan seiniä. Ivanilta se oli sen kysynyt, eikä snobi muutenkaan olisi suostunut mitään toiselle sanomaan. Ivan teki sen tietenkin hänen puolestaan, liian kiltti kun oli.

"Mischa", Ivan sanoi katsoen lattiaa tytön silmien sijasta. "Moon." Sukunimen olisi luullut jotain sanovan, punapään isä kun oli joku öljytyyppi tai jotain, sikarikas kuitenkin... Toisin kuin lähiössä asuva Marcus Smith, joka taas oli painoi kolmivuoro työtä sairaalassa.

Ivan vaihtoi painoa jalalta toiselle ja katsoi sitten Aliciaa. "Oletko sä joku uusi, kun mä en ainakaan muista nähneeni sua aiemmin?", Ivanin oli pakko kysyä pitääkseen aihe yhä sivussa aiemmin tapahtuneesta. Jos tyttö ei olisi uusi, se oli varmasti alemmissa klikeissä. Tai sitten saisi raivarin, kun Ivan ei musitanut sitä...

Saaden tarpeekseen korvakorun näpräyksestä Alicia tunki kätensä takaisin taskuun. Tytön sinisten silmien katse liikkui vuorotellen Ivanin ja Mischan välillä. Ivan näytti vähintäänkin vaivaantuneelta katse lattiassa, kun taan Mischa tuskin oli tällä hetkellä kiinnostuneempi mistään muusta kuin seinistä. Alician oli pakko vilkaista seinille, kuin odottaen, että niissä olisi jotakin über kiinnostavaa.

Ivanin esitellessä Mischan Alicia hymähti pienesti. Moon. Kyllä hän oli juttuja kuullut. Joku rikas tyyppi. Mischa kyllä näyttikin juuri sellaiselta rikkaan perheen muksulta, se oli pakko myöntää.

"Joo, en oo montaa päivää täällä ollu vielä, muutettiin joku kuukausi sitten." Alicia vastasi Ivanin kysymykseen. Vastauksesta olisi toki saanut muokattua vähän pidemmänkin, mutta tyttö ei niin mielellän ottanut menneisyyttä puheeksi. Mennyt oli mennyttä, ja vain tulevaisuus oli tärkeää. Tietysti Alicia kohteliaasti vastaisi, jos Ivan nyt sattuisi jotakin kyselemään, mutta muuten hän pysyi mieluiten hiljaa niistä asioista.

Ivan nyökkäsi pienensti Alician kertoessa olevansa suhteellinen uusi koulussa. Mischan katse käväisi tytössä, sen katku oli puhdasta halveksuntaa. Poikaa tilanne turhautti uskomattomasti, hänen todellakin olis tehnyt mieli kadota paikalta. Vitutti, vitutti rankasti. Ja nyt tuo tyllerö kuvitteli hänen, siis hänen, harrastaneen jotain hyvin epämääräistä tuon, siis tuon, likaisen lähiökakaran kanssa vessan lattialla! Hänen!! Seinät eivät enää tuntuneet punapäätä kiinnostavan, tuo oli keskittänyt vittuuntuneen, halvelksivan katseen Aliciaan. Hän savustaisi tytön pihalle, jos muu ei auttaisi.

Ivan vilkaisi punapäätä pikaisesti palaten sitten taas Aliciaan, siitä lattiaan ja takaisin tyttöön. Poika haraisi ruskeita hiuksiaan vain jotain tehdäkseen. Olo oli harmillisen vaivautunut, pojalla ei ollut mitään tietoa mitä tehdä tai sanoa. Hän ei tahtonut Alician kuvittelevan näkemästään mitään epämääräistä, eikä kenenkään muunkaan kuvittelevan mitään hänen ja Mischan välille. Sillä sitä mitään ei todellakaan ollut olemassa.