Have I done something wrong?

// Chaos ja Iris tänne 8 )

Scott laahusti käytävää pitkin kohti jälki-istuntoluokkaa. Hän oli saanut jälki-istuntoa biologianopettajaltaan, opettaja oli ollut sitä mieltä että nuorukainen oli solvannut häntä, mikä oikeastaan olikin totta. Mutta Scott oli vain kertonut mielipiteensä suoraan, eihän siinä ollut mitään väärää... Opettaja vain ei ollut samaa mieltä.

Scott kiskaisi luokan oven auki ja astui sisään. Luokassa oli jo muutama oppilas, nuoret istuivat hajanaisesti ympäri luokkaa kärsimättömän näköisinä.
Scott raahautui viimeiseen riviin ja istui melko lailla rivin keskelle, näin hän olisi piilossa lievästi tukevan nuoren miehen takana, ei tarvitsisi katsoa valvojan naamaa...

Scott kaivoi laukkuaan etsien sanoitusvihkoaan, hänhän voisi käyttää tilanteen hyväkseen raapustelemalla hieman uusia lyriikoita. Vihreästä koululaukusta löytyi mustavalkoraidallinen vihko ja pullo Coca-Colaa jotka Scott nosti pöydälle penaalin kanssa. Nuorukainen kaivoi penaalista kynän ja avasi vihkonsa, muttei tyhjälle sivulle ilmestynyt mitään tekstiä, nuorukaisella ei liiemmin ollut nyt mitään kirjoitettavaa, hänen ei ollut tarvinnut tänään miettiä mitään sen suurempaa, päivä oli kaikin puolin onnistunut, jälki-istuntoa lukuunottamatta, mutta tuskin jälki-istunnosta saisi mitään biisiä aikaiseksi.

Scott alkoi mietiskellä mitä tekisi jälki-istunnosta päästyään. Hän voisi lainata Chrisiltä crossipyörää ja lähteä hieman ajelemaan... Lähtisiköhän Chris hänen kanssaan ajamaan kilpaa jos hän kauniisti pyytäisi, isoveljellä tosin oli ollut joku nainen kuvioissa nyt poikkeuksellisesti jo viikon ja Chris vaikutti siltä ettei aikaa liientynyt Scottille enää niin paljon kuin ennen. Mutta voisihan sitä kysyä...

- kyseessä tosiaan neidin ensimmäinen peli, joten hieman hakemista tämä pelailu vielä (; -

Oli se sitten jännää joutua jälki-istuntoon, koska oli muka valehdellut opettajalle. Hah, eihän Iris koskaan.. Haha, olipa taas varsin huvittava tapaus. Varmaan ensimmäisiä ihmisiä, joille Iriksen sanat eivät uponneet. Ja silti… Neiti saisi senkin naisen koska tahansa lankeamaan jalkoihinsa valheellisilla sanoillaan. Eikä tulisi edes tekemään tiukkaa, pari yksinkertaista valhetta, täydellisesti oikein tehdyt läksyt ja sekin nainen olisi sulaa vahaa friikkitytön siroissa, vaaleissa käsissä.
Mustuuttaat kiiltävä, korea hius oli nostettu tupeeraten ja tököteillä kohti korkeuksia, kasvojen kauneus korostettu meikillä. Vartaloa verhottu vain nimeksi, lyhyt musta lateksi hame useilla ketjunpätkillä ja niittivyöllä koristettuna, pitkävartiset, 15 sentin korot omaavat nahkasaappaat, satiini sukat, sukkanauhat, lantiolla korsetti, joka toi esille rintojen pyöreän muodon. Valkea, hyvin lyhyt hihaton paita, niitti panta, kynsikkäät ja sormuksia. Jokaikinen lävistys korutettuna.

Itsevarma, kepeä askel vei kympin tytön rangaistusluokan ovelle, muutama terävä kopautus vasten sen pintaa ja varma avaava ote rivasta, friikki astui sisään ilmoittaen tälläkertaa oikean nimensä tasaisella sävyllä katse valvojassa. Välinpitämättömänä nainen kulkeutui muita huomioimatta takapulpettiin vetäen itselleen tuolin ja asettuen sille istumaan.
Tänään Iris oli Iris Wilde, itsevarma, kaunis ja kopea, piikikäs, kärkäs ja varma. Tasokas ja vahvat mielipiteet omaava. Tänäänkin Iriksellä olisi tarkka selitys kaikelle, tänäänkään hän ei kertoisi totuuksia kenellekään. Tänäänkin hän vain seuraisi huvittuneisuutensa ja inhonsa sisäänsä kätkien kuinka typerät ihmiset uskoivat hänen sanoihinsa kuin kovimpiinkin totuuksiin. Moukat, typerät, naiivit vajaaälyiset. Evät ne mitään hänestä tienneet, vaikka saattaisivat niin luullakin. Kukaan ei tuntenut Iristä, eikä Iris tahtonut kenenkään tuntevan itseään. Hänessä ei ollut mitään tunnettavaa, hän kelpasi kaikille näin ja se sopi neidille varsin hyvin.

Scott päätti alkaa kirjoittamaan lapsuudestaan, hän ei ollut kirjoittanut siitä vielä kuin yhden biisin ja sekin oli keskittynyt hänen lapsuusaikojensa iloisimpiin asioihin, tällä kertaa hän voisi kirjoittaa jotain hieman synkemmistä puolista lapsuudessaan. Niitä oli ihan riittämiin.

Scott aloitti kirjoittamaan ja sai hieman alkua valmiiksi kun puhelin hänen taskussaan värähti pari kertaa ilmoittaen viestin saapuneen. Nuorukainen huokaisi helpotuksesta että oli muistanut laittaa sen äänettömälle.
Hän vilkaisi nopeasti jälki-istuntovalvojaa joka ei juuri silloin sattunut katsomaan häntä kohti, joten Scott kaivoi puhelimen nopsasti taskustaan ja tarkasti kuka oli viestin lähettänyt.
Lähettäjäksi paljastui Alex joka tiedusteli olisiko Scott kotona ruoka-aikaan, Alex halusi tietää kuinka paljon ruokaa tekisi. Scott näpytteli nopeasti vastaukseksi että todennäköisesti olisi, vilkaisi valvojaa varmistaakseen ettei tämä huomannut ja tuikkasi sitten puhelimen takaisin taskuunsa välttäen valvojan huomaamisen.

Scott ehti palata kirjoittamisen pariin kun hän sattui vilkaisemaan samalle riville tullutta tyttöä, hän oli kuullut tämän esitelleen itsensä ja tulleen takimmaiseen riviin, muttei ollut katsonut tätä aiemmin.
Näkymä yllätti Scottin täysin, hän katsoi tuota erikoisen näköistä nuorta naista hetken silmät pyöreinä ja käänsi sitten katseensa takaisin vihkoonsa ettei tuo erikoinen tapaus ajattelisi hänen tuijottavan.