Days in a maze full of flames

// Mukaan vaan ;> //'

Joyce istahti penkille ja sytytti tupakan. Hän katseli parhaillaan cheerleadereiden harjoituksia. Mm, tyttöjä, sitähän he olivat. Ei Joyce voinut sitä kieltää, vaikka edellisestä rakkaudesta olikin kulunut jo jonkin aikaa. Olisihan se kiva jos olisi taas joku halittava, mutta Joyce ei oikein uskonut, että se löytyisi tuosta joukkiosta.

Joyce puhalteli savua ja venytteli. Oli se koulunkäynti rankkaa, vaikka yleensä ihan mukavaakin. Eipä noita kavereita kuitenkaan paljon ollut. Olisi ollut niin hienoa keskustella taas kerran jonkun kanssa, mutta tietyt oppilaat tuntuivat vain kammoksuvan häntä. Minkä hän sille mahtoi, että ei halunnut elää varjoissa, vaan halusi olla avoimesti lesbo? Ei Joyce kuitenkaan varma ollut, ketkä kaikki asian tiesivät varmaksi, vaikka olihan kuka vain voinut hyvinkin nähdä hänet kaupungilla pyörimässä exänsä kanssa, vielä jonkin aikaa sitten. Ei hän tunteitaan peitellyt, kun sai olla rakastamansa ihmisen kanssa.

Vaikka onhan se mahdollista, että tässäkin koulussa olisi joku pikkulepakko, joka vain odottaa oikeata hetkeä ja oikeata ihmistä avuksi kaapista tulemiseen.

//Matt liittyy seuraan? //

Matt potki maataan talsiessaan koulun pihan läpi. Häntä suoraan sanottuna vitutti. Opettaja oli takavarikoinut häneltä tupakat, koska ne olivat kesken tunnin tippuneet hänen taskustaan ja maikka oli sen sattunut sitten huomaamaan. Sen jälkeen hän oli joutunut istumaan tunnin jälki-istunnossakin. Hänen pitäisi jotenkin jaksaa sinnitellä vielä tämä viimeinen vuosi. Sitten hän olisi niin kaukana koko tästä paskasta koulusta ja kaupungista. Kotiin hän ei enää kaipaisi. Mattin katse ajautui Cheerleadereihin. Nuo harjoittelivat. Hän ei pitänyt tuollaisista tytöistä. Ihmiset, jotka omistautuivat jollekin harrastukselle olivat ärsyttäviä. Sen lisäksi joukossa pomppi pari ärsyttävän näköistä blondiakin. Mattin olisi tehnyt mieli vetää sakset esiin ja käydä kynimässä noilta blondeilta hiukset päästä. Ehkä hänen pitäisi mennä vain tylysti repimään ne irti.

Matt pysähtyi sitten ja katseli kunnolla ympärilleen. Yksi poikamainentyttö istui penkillä ja katseli selvästi chearleadereitä. Matt tuhahti ääneen. Hän oli kyllä kuullut tuosta juttua ja ei menisi ikimaailmassa juttelemaan tuolle...Normaalisti. Nyt vain tilanne sattui olemaan sellainen, että tuolla tytöllä oli kädessään tupakka ja se oli se ainoa asia mitä Matt nyt halusi. Vahvoin askelin poika asteli sitten tytön luo ja katsoi tuota.
"Heitä yksi rööki."

Yhtäkkiä viereen asteli poika. Joo, tuttu oli, ainakin ulkonäöltä. Pahis tuo taisi olla, ainakin melko usein niissä puuhissa nähty. Tukka pystyssä niin kuin aina, ja pyyri röökiä.
"Okei, onhan mulla näitä", tyttö vastasi ja ojensi askia.

Joyce kuitenkin mietti, oliko tuo nyt ihan järkevää. Ei noista pahiksista koskaan voinut tietää, mitä ne meinasivat. Siksi tyttö pitikin askistaan kunnolla kiinni, jotta poika ei koko askia veisi. Olihan tuokin nähty heitettävän luokasta useaampaankin otteeseen.
"Ittelläs ei ole omia vai?" Joyce katsoi poikaa kysyvästi, mutta oli yhä varuillaan.

Hän katsoi jälleen cheerleadereita, siellä ne vaan pomppivat. Ei tuo touhu olisi millään häntä varten, rummut olivat häntä varten. Siitä tulikin mieleen, että seuraavaksi olisikin musiikkia, ja hän pääsisi taas omiensa joukkoon, tekemään sitä mille on omistautunut. Oli sääli ettei pihalla ollut rumpuja, mutta olihan sitä aina olemassa omat kädet ja reidet.

Matt otti hieman nyrpeänä tupakan toisen askista ja tuhahti sitten, kun toinen huomautti etteikö hänellä ollut omia.
"Iskemäänkö luulit että tulin? Enhän minä nyt toisilta tupakkaa tule pummimaan kuin tosi tilanteessa." Poika huomautti hieman ivallisena ja laittoi tupakan huulilleen. Se sytytettiin Sex Pistols sytkärillä ja ensimmäiset nautinnonsavut vedettiin. Hetken hän katsoi tyttöä, keneltä oli tupakan pummannut. Matt tiesi tuon olevan naisiin päin. Hän oli nähnyt tuon usein kaupungilla tytön kanssa. Ei kai siinä mitään pahaa ollut. Eikä asia hänelle kuulunutkaan. Savut puhallettiin ulos nenän kautta.

No, onko siellä hyvännäköisiä pimuja?" Matt kysyi sitten neutraalilla äänellä, mistä ei oikein tiennyt oliko hän tosissaan vai sarkastinen. Poika katsoi nyt myös cheerleadereitä. Mitä ihmiset näkivät tuollaisissa tytöissä? Cheerleaderit, rikkaat teinit, suositut? Kaikki yhtä järkyttävän näköisiä massatuotannon jäseniä. Mattiä oli aina kiinnostanut ne erikoisemmat tytöt. Sellaiset, jotka olivat samaa sorttia hänen kanssaan. Niitä hän bileissä kyllä tapasi. Mutta koulussa...? Tuskinpa vaan. Eipä hän ollut ketään oikein edes kunnolla vuosien aikana katsonut. Matt imaisi jälleen tupakkaansa ja kaivoi lukujärjestyksen takataskustaan. Seuraavana olisikin liikuntaa. Se meinasi hyppytuntia hänelle. Liikunta oli kamalin aine koko koulussa. Matt kun ei omistanut edes verkkareita.

"Iskemään?" Joyce sanoi ja naurahti. "Just joo, ei kyllä onnais. Olet liian mies. Kai", tyttö hymähti vielä. Niin, olihan tuo hyvä sanoa jo vaikka heti. Kai sen nyt kaikki tiesivät. Joyce katsahti poikaan. Joo, vähän liian mies hänelle. Jos kasvonpiirteet ja keho olisi naisellisempi, voisi mennäkin, jos olisi edes pikkuhiprakassa. Ehkä se olisi jännä kokeilla, mutta ei, ei tällä kertaa.

"Cheerleaderit taas ovat liian naisia", Joyce tuhahti. "Jos ne näkisi kerrankin tavallisissa vaatteissaan. Vaikuttavat olevan niin hirveän ylpeitä harrastuksestaan, että tuntuvat kulkevan kaiken aikaa noissa hepeneissä."
"Entäs sinusta?" Tyttö mietti hetken, kunnes lausahti, kuin kokeillen kepillä jäätä: "Jos et tietäisi niiden olevan cheerleadereita, ja..." Joyce ajatteli, että nuohan pukeutuivat hyvin cheerleadermaiseen tyyliin normaalistikin. "Ja ne olisivat kaikki alasti. Kenet valitsisit?"

Olihan se nyt hyvä olla huumorilla pelissä mukana. Jos tuon kanssa saisi heitettyä hyvää läppää tällä kertaa, eipä noita juttukavereita liikaakaan ollut.

Matt hymyili poltellen nyt tupakkaa. Hän katseli Chearleadereita ja naurahti, kun toinen kysyi kenet hän valitsisi, jos toiset olisivat alasti.
"En ketään. En voi sietää vaaleita hiuksia ja nättejä tyttöjä... Tai tuolla tavalla nättejä. Pitää vähän olla asennetta." Poika selitti ja imi tupakkaansa. Olipas tuolta ollut omituinen kysymys, vaikka he eivät edes tunteneet.
"Vaikka nuo olisivat alasti, kyllä heistä silti huokuisi tuo vitun ärsyttävä asenne ja sitä en voi sietää." Matt lisäsi sitten vielä ja työnsi kädet taskuihinsa jättäen tupakan huulilleen.

Sitten hän katsoi tyttöä, kenen luokse hän oli tullut.
"Mikäs sinun nimesi edes on? Kuulen sinusta aina juttuja, mutta kukaan ei kyllä kutsu oikealla nimellä?" Poika kysyi ja otti sitten tupakan huuliltaan ja puhalsi savut nenän kautta ulos. Kai sitä voisi hieman tuttavuutta tehdä. Toisellakaan oli tuskin hirveästi valinnanvaraa ystävistä koulussa. Eikä Mattilläkään ystäviä ollut, mutta olihan se kiva jutella kerrankin jonkun kanssa, joka ei nyrpistelisi nenäänsä samaan aikaan.

"Justiinsa, kyllähän sitä naisella asennetta pitää olla mutta noiden asenne kaikkiin muihin kuin kermaperseihin on jotain aivan muuta", Joyce heitti ja pyöritteli silmiään. Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että tuosta joukosta joku lepakko löytyisi, olisi tyttö varmaan aika kameleontti, mestari peittämään todellisen luonteensa. Saattoihan siellä hyvinkin joku olla, paitsi jos muu joukko oli saanut raukan käännytettyä täysheteroksi. Mutta ei se Joycea kuitenkaan hetkauttanut, mitä hän ei tiennyt, hän ei tiennyt, eikä se vaikuttanut hänen elämäänsä. Ja sillä hyvä.

"Joyce on nimeni. Sä?" Joyce vastasi ja esitti lyhyen ja ytimekkään vastakysymyksen. Olihan tuotakin tyyppiä tullut nähtyä koulussa useammankin kerran, mutta koskaan ei tullut juteltua saati sitten katsottua. Kyllä poika näytti siltä että "oikea" asenne löytyi, mutta pojat olivat poikia, eivät ne naisiksi muuttuneet vaikka hyviä tyyppejä saattoivat ollakin. Miehissä vain oli se jokin. Ei niihin oikein osannut suhtautua vakavasti.

Matt naurahti hieman tytön puheille. Tuo oli kierolla tavallaan hauska. Ja todellakin poikamainen. Hän oli ollut vasta hetken tässä ja rehellisesti sanottuna, Mattistä tuntui että hän puhui pojalle.
"Matt." Hän vastasi lyhyesti, kun Joyce kysyi hänen nimeään. Tupakkaa poltettiin sitten taas hetken. Sitä ei ollut enää paljoa jäljellä. Saamari kun niiden piti palaa niin nopeasti. Nyt pitäisi lähteä kotiin hakemaan lisää. Ei tästä päivästä muuten mitään tulisi. Tai sitten vain lähimmästä kaupasta pöllimään. Sinne Mattillä tosin oli porttikielto ja taskut tutkittaisiin aivan varmasti ja tupakka tai sätkä tarpeet kalsaressa ei ollut mukava kokemus. Sen hän oli oppinut jo nuorella iällä.

Poika veti viimeiset henkosensa tupakastaan ja tumppasi sen maahan. Hän katsoi vielä cheerleadereitä ja yskäisi sitten hieman. Olo oli selvästi parantunut. Nyt pitäisi vielä saada pilveä ja olo olisi perfecto.
"Kiitti tupakasta, Joy." Hän totesi sitten ja käytti lupaa kyselemättä lyhennettä toisen nimestä. Matt pörrötti hieman hiuksiaan.
"Minä lähden tästä valumaan pois. Nähellään ja voit tulla minulta pummimaan joskus tupakan. Olen auki." Hän totesi sitten Joycelle ja lähti astelemaan ulos koulun pihalta kohti kaupunkia. Toinen oli ollut ihan ok tuttavuus. Voisi mennä ehkä juttelemaan toistekin.

//Matt poistuu ;D //

Matt, Joyce mietti. Kaikki hänen tuntemansa Mattit olivat jotain aivan muuta kuin tämä Matt. Hänessä oli särmää ja luonnetta, ja ulkonäöllisesti aivan toisesta päästä kuin muut samannimiset. Yleensä Matt oli melke tavisnimi, jopa melko nörtti pojan nimeksi. Ehkä poika oli tuollainen juuri erottuakseen massasta. Mistä Joyce sitä tiesi.

Ja toinen tumppasikin jo tupakkansa, kiitti vielä. Joy, tyttö naurahti sitten. Jaha. Mikäs siinä, vaikka ei hän katsonut aiheelliseksi että tällä hetkellä häntä kovin iloiseksikaan voisi kutsua. Ihan normipäivä oli ollut, ei mitenkään erityinen, mutta ei häntä haitannut vaikka joku kutsui nimellä Joy.
Ja sitten se pörrötti hiuksia. Oho? Joyce hymyili pojalle, eipä tuo kovin pahalta vaikuttanut. Ja saisipa vielä joskus tupakankin tuolta, niin ainakin lupasi. Nyt. Sitä Joyce ei tiennyt, muistaisiko toinen häntä lainkaan, vai joko sitä vaikka huomenna törmäisi toiseen samoissa merkeissä. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tähän hetkeen tyttö oli tyytyväinen. Juttelu vieraiden kanssa osasi olla joskus ihan mukavakin juttu.

Matt lähti kävelemään paikalta, ja Joyce jäi vielä istumaan. Hänkin tumppasi tupakkansa, ja naurahti heidän puheenaiheilleen. Just näin tehdään tuttavuutta.

// Danke schön //