Will you pull me from the flames

Miguelia ja Chaosta venaillaan ^^


Matt sylkäisi tupakkapaikalla verta suustaan. Maailman paras hyppytunti. Hän oli mennyt väliin, kun ystävä oli tapellut ja ottanut sitten itse turpaan. Ei sitä kaduttu. Ei todellakaan. Tony oli kunnossa, vaikkakin silmä mustana. Hävetti vain, että tuon tyttöystävä oli ollut se, joka tappelun oli ratkaissut. Miksi naiset sai iskeä haaroihin? Luoja sitä tiesi. No, Matt oli kuitenkin selvinnyt aamulla jo kouluun. Se oli plussaa. Vanha viina kai hivenen lemahti viikonlopun jäljiltä, mutta se oli pientä. Oikeastaan koko viikonloppu oli mennyt dokatessa päätä tyhjäksi. Kyllä. Hän oli saanut ajatukset pois Vinistä, mutta ei Miguelista. Hän ei ollut ihastunut. Ei todellakaan, mutta tunsi vetoa. Se ei ollut hyvä asia mistään suunnasta.

Pienesti tärisevin käsin sätkää käärittiin. Käsi oli ikävästi tärähtänyt asvalttiin tappelussa ja tietenkin se tärisi. Saattoi se krapulastakin tietenkin johtua. Kasvoissa oli kuivunutta ja uutta verta nenä verenvuodon johdosta. Huulikin vuosi. Tai oikeastaan kieli. Siihen kun oli ikävän kovaa onnistuttu puremaan. Matt ei juurikaan kerännyt edes katseita tupakkapaikalle. Ainoastaan ykkösluokkalaiset seurasivat kummissaan. Ainakin hän näytti pahikselta nyt kirjaimellisesti.

Ei Miguel ollut paljoa päätään Mattilla vaivannut, ainakaan tahallaan. Kyllä hän välillä mietti mikä oli mennyt vikaan, mutta antoi sitten olla. Kyllä elämä korjaisi erehdyksen, mikäli niin oli käynyt. Kai nyt jonkin asteinen kohtalo oli olemassa… Tai sitten ei.
Tänään Miguel oli jollain kurilla onnistunut jättämään lautansa kotiin. Ja hän oli jopa koulussa. Hetkeen sellaista ei ollutkaan käynyt, mutta määräaikainen erotus oli nyt ohi ja paluu penkille koettu. Ei mitään kummallista.
Tänäänkin melkoisen yksinkertaisesti pukeutunut poika pörrötti takkuisiksi jääneitä hiuksiaan, vaikka pystyssä ne muutenkin olivat, matkallaan tupakkapaikalle leveästi haukotellen. Hän oli veivannut purut hylsyihin jo kotosalla, joten valmiita hylsytupakkeja oli jonkin askin verran. Hieman reilu. Sätkä iskettiin huuleen ja poika oli hidastamaisillaan kopin kohdalle, mutta muutti mielensä, kun tummiin silmiin osui jotain parempaa. Tai karumpaa.
Askeleet kuljettivat pojan penkille, johon hän istui lupaa kysymättä.

”Sä näytät kamalalta”, Miguel virnisti vetäen savut keuhkoihinsa. Kamalaltahan Matt näytti vain jonkin verran, pääasiassa tuo oli oikeastaan ihan mukavan näköinen jätkä. Vaan sitä nyt ei ääneen sanottu, heterohan tuo taisi kuitenkin olla. Jollain asteella, mutta olihan ollut se Vin juttu…
”Rankka viikonloppu takana?”

Pahis sai kiepattua tupakan ja nosti sen huulilleen, juuri kun rekisteröimätön pojan ääni totesi hänen näyttävän kamalalta. Katseen kohde siirtyi hetkeksi äänen omistajaan, eli Migueliin.
"Ei niinkään. Paska hyppytunti. Jelpin kaveria." Pörröpää totesi ja imi tupakkaansa. Kai se naama pitäisi käydä huuhtomassa ennen joillekin tunneille menoa. Tai sitten ei. Hän oli kuitenkin saanut aamulla kuulla, että jäisi kouluun neljännelle vuodelle. Sama se olisi sitten vetää vituilleen, kun sille tielle oli kuitenkin päädytty. Tosin lopettaminen oli todennäköisin tie tällä hetkellä.

Poika pysyi vaiti, eikä juurikaan edes katsonut latinoa edessään. Mitä tuosta piti nyt edes ajatella? Eihän mitään merkittävää ollut edes tapahtunut ja pää oli silti mennyt ihan vitun sekaisin.
"Mitäs sinä tiedät?" Matt kuitenkin kysyi ja siirsi katseensa toiseen. Oliko toinen edes ihmetellyt hänen nopeaa poistumistaan viimeksi? Ehkä? Tai sitten ei. Hän ei ollut hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Ei ollut koskaan ollut. Varsinkaan vieraita kohtaan. Nyt kun kasvot olivat kaiken lisäksi tulessa ja veri maistui suussa... Ei hän osannut muuta kuin imeä tupakkaansa.

Hyppytunnista kunto kuulemma johtui, eikä viikonlopusta. Latino virnisti tuolle, vaikka tilanteen tuskin piti olla huvittava. Mutta vaikka hän myötätuntoa tunsikin, osasi hän arvioida, ettei se ollut mitä Matt tahtoi nähdä juuri nyt.
Nappisilmä veti henkosia tupakastaan ja hymyili tasaista hymyä, joka oli kyllä kuin osa hänen kasvojaan kokoaikaisuuttaan. Tai kai se nyt ihan osa olikin, ihan normaalia se. Mustatukkainen kyseli hänen tietämisiään ja ruskeaverikkö kohautti olkiaan ennen vastaamista.
”Juuri kummia. Päästivät mut takaisin kouluun, että jee. Mutta kai se on hyvä näin, eipä jää ainakaan liiaksi mitään rästiin..”, Miguel kertoi ja vei taas tupakan huulilleen.

Ei hän oikeastaan tiennyt, mitä Mattille olisi viimekertaisen jälkeen pitänyt sanoa, mutta ei hän nähnyt tarpeelliseksi toista vältelläkään. Ja tuo tosiaan oli melko rajun näköinen… Miguelin toisaalta teki mieli kiikutta tuo vessaan ja putsata haavat ja kaikki kunnolla, kun tuskin kapinallinen sitä itse tekisi. Tai ainakaan Mic ei uskonut, että niin kävisi.

Matt naurahti kevyesti. Toinen oli päässyt takaisin kouluun.
"Hienoa. Mä sain just aamulla kuulla, että jään neljännelle vuodelle. Menee vähän suunnitelmat uusiks." Poika selitti poltellen tupakkaansa. Yhä enemmän koulun keskenjättäminen houkutti. Mitä mutsille tekisi? Ei naista yksinkään voinut jättää...
"Että taidan lähteä suoraan kotiin. Ei huvita mennä matikan tunnille ottamaan paskaa niskaan." Pahis huomautti olkiaan kohauttaen.

Tupakka viskattiin maahan, kun siitä ei tunnuttu enää mitään edes irti saavan.
"Voisin kysyä sinua mukaan, mutta tuskin tahdot heti poissa oloja, kun takaisin pääsit." Matt huomautti ja katsoi kysyvänä Miguelia. Ja taas hän sen teki tahtomattaan. Antoi itsensä kiinnostua tai ainakin antaa luvan viettää aikaa toisen kanssa. Ja juuri pari päivää sitten hän oli vannonut pysyvänsä kaukana miehistä joita ei tuntenut.
"Voidaan lähteä roadtripille."

Toinen taas kertoi, että tuo saisi käydä lukionsa neljässä vuodessa, vaan mieli tekisi jättää koulu kokonaan kesken. Vaan äitiään ajatellen hän ei sitten tekisi sitä. Matikantunnille meno vaan olisi ylivoimasta, joten sen voisi siis skipata. Tahtomattaankin Miguel virnuili. Niin, menisikö edes neljässä vuodessa tuolla menolla.
Matt ehdotti, että voisi pyytää häntä mukaansa, mutta toki siinä olisi sitten se, että latino oli vasta päässyt palaamaan kouluunsa. Roadtrp kuulosti kuitenkin erittäin houkuttelevalle.
”Ai että varastetaan auto ja ajetaan maailman ääriin niin kuin Bonnie ja Clyde? Mä vähän veikkaan, että sä et tarkoita kuulostaa noin homoromanttiselta kuin kuulostat”, Miguel nauroi. ”Muuten ihan hyvä… Ja voin mä lähteäkin.” Miguel virnisti Mattille ja vaikutti nyt itse tarkoituksettomasti flirttailevalta, joskin vain sen ohikiitävän pienen hetken.

”Vaan fiksuhan mun olis tunnille mennä”, Mic tuumasi nakaten natsan muutaman metrin päähän luunapilla, ”Mutta olenko mä sitten koskaan hirvittävän fiksu ollutkaan on asia aivan erikseen…” Sanoja seurasi hymähdys ja jalkojen tuijottamisen sijaan katse käännettiin Mattin kasvoihin. Huulilla kareili taas pieni vino hymy.
”Mennäänkö heti?”

Matt kohotti kulmaansa aidosti kysyvänä, kun Miguel puhui jostain Bonniesta ja Clydestä ja homoromantiikasta. Kaikki se meni hivenen ohi pahikselta, kun toisen flirttaavanoloinen hymy rekisteröitiin. Katse käännettiin pois.
"En minä mistään homojutuista tiedä. Auto on tuolla parkissa ja tankki täynnä bensaa. Tekisi mieli vaihtaa maisemaa muutenkin." Tuo huomautti ja vei kädet pillifarkkujensa taskuihin. ilmeisemmin Miguel oli kuitenkin halukas lähtemään. Ainakin tuo kysyi joko he menisivät ja ettei ollut fiksu. Tupakkapaikkaa vilkaistiin vielä hieman ja samoin koulua.
"Joo. Mennään."

Hieman katseita he kieltämättä saivat osakseen. Matt Mirisch poistui koulualueelta Miguelin kanssa? Skeittarin? Eiköhän koko maailman kaikkeus siitäkin pian tietäisi ja joskus Tonyä nähdessä tuo kyselisi taas vitusti. Pihan poikki asteltiin ja parkkipaikalle. Oma auto erottui hyvin. Ruosteinen Amerikanrauta. Komea se olisi voinut olla, jos vekotin olisi pidetty kunnossa. Ruostetta ja kolhuja löytyi. Eikä se kyllä parkissakaan ollut. Vei kaksi ruutua.
"Onko sulla korttia?" Matt kysäisikin sitten ikään kuin ohimennen, kun kaiveli avaimia taskustaan. Hänhän ei itse sellaista omistanut, mutta olisi ehkä parempi jättää asia mainitsematta. Kyllähän hän ajaa osasi. Ei siihen korttia tarvinnut.

Matt ei ihan tainnut ymmärtää Miguelin sanomisia, mutta ei se mikää menetys ollut. Ohi jos ohi, mitä merkitystä.. Homojutuista Matt ei kuulemma tiennyt, mille Miguel vain kohautti olkiaan. Ei kai tuon tarvinnutkaan. Vaikka sinänsä sääli, olihan toinen nyt… Vähintäänkin vetävä. Mutta Miguel ei iskenyt kaikkea, mikä liikkui. Matt oli hyvä tyyppi ja jos tuo antoi, hän kyllä kaveeraisi mukavaa ihmistä.
Menemiseen myöntymisen seurauksena nousi skeittaripoikakin penkiltä ja seurasi Mattia parkkipaikalle ja tuon autolle. Jotenkin ei tarvinnut ollenkaan arvailla mikä näistä autoista oli nimenomaisen pahiksen omistuksessa. Parkattukin se oli niin nätisti, ettei Mic voinut kuin revetä.
”Yleensä sitä sanotaan koirasta, että se on omistajansa näköinen”, jätkä hihitteli ja virnisti sitten Mattille rauhoittuessaan.

Toisen kysyessä ohimennen Miguelin korttitilannetta piti pian heti miettiä. Kun siitä nyt kauankin olisi, kun se oli hommattu. Kaksi vuotta ei nyt kuitenkaan ollut hirveästi.
”On, mutta mä en ole ajanut autoa sitten inssin”, Miguel virnisti. Sammuisi hänen käsittelyssään varmasti. ”Mä olen enemmän kaksipyöräisten perään… Ainut nelipyöränen mun elämässä tällä hetkellä on lauta.”

Miguel nauroi ja ilmeisesti tarkoitti auton olevan omistajansa näköinen.
"Ai oot tavannu mun mutsin?" Matt heitti takaisin ja virnisti perään vinosti. Autohan ei nimittäin virallisesti edes ollut hänen. Mutta eipä naikkonen sitä pahemmin käyttänytkään. Ovet avattiin ja ratin taa istuttiin, kun Miguel ei kuulemma ollut ajanut autoa sitten inssin. Milloin tuo sitten sen oli suorittanut? Sitä ei voinut tietää.
"Myin radion, niin ei voi musiikkia kuunnella." Pahis totesi sitten, kun starttasi auton. Ei siitä ollut edes paljoa rahaa saanut. Nekin oli mennyt sakkoihin rehtorin taulun tuhoamisesta. Turhankin nopeasti ja kaarella auto pakitettiin parkista ja pihasta kaahattiin pois. Vyötä ei laitettu kiinni. Suurin syy siihen oli se, ettei sitä enää kuskin puolella edes ollut. Suutuspäissään Matt oli repinyt sen irti pari vuotta sitten.

Oikeastaan pörröpää ei ollut juurikaan roadtrip asiaa kerennyt pidemmälle edes miettiä. Tankki tosiaan oli kuitenkin täynnä. Eri asia mistä se oli täyteen saatu.
"Onko suunta ideoita? Lähetäänkö vaan johonkin ilmansuuntaan vai tahdotko lähteä sukuloimaan?" Matt kysyi sitten, vilkaisten hieman vieressä istuvaa poikaa.

Auto ei sitten tainnutkaan olla Mattin vaan tuon äidin. Vaan ei Miguel viitsinyt heittää, että sitten autosta päätellen poika oli äitinsä näköinen kun ei naista tosiaan tuntenut. Matt hyppäsi ratin taa ja Miguel esimerkkiä seuraten pelkääjänpaikalle. Poika nauroi toisen kommentille siitä, että radio oli myyty, joten musiikkia ei olisi.
”Paska mäihä, sittenhän sä kyllästyt muhun nopeasti, kun puhun kokoajan. Hiljasuus kun ei oikein ole mun juttuni…” Niin, saattaisihan siinä todellisuudessakin niin käydä, mutta ainakin tällä hetkellä se oli vain heitto. Mic ei sen suuremmin ruvennut tappelemaan vyötä ylleen, vaikka kilttinä poikana hänen se varmaan olisi kuulunut laittaa. Mutta kuten jo sanottu, hän ei autoilusta paljon perustanut ja moottoripyörissä ei ollut turvavyötä. Joten se vain unohtui kuin itsestään.

”Ehkä mieluummin vain johonkin suuntaan. Sonoraan ajaminen ei ehkä ole vaivan arvoista”, Miguel nauroi. Niin, jos vaikka kuitenkin pitäydyttäisiin alkuun vaikka Kalifornian puolella… Tai sitten ei. ”Ja mieluummin muutenkin pohjoiseen kuin etelään.”

Matt naurahti hieman, kun toinen huomautti puhumisesta.
"Se on ookoo jos puhut paljon. Tuskin minä kyllästyn. Ainakaan pariin ensimmäiseen tuntiin." Poika huomautti pysähtyen liikennevaloihin.
"Missä päin se Sonora edes on?" Pahis sai huomauttaa heti perään. Saattoihan Sonora olla osa San Diegoakin. Mistäs sen tiesi. MAtt ei ollut suunnistuksen mestari. Nimimuistikin oli huono. Valot vaihtuivat ja matka jatkui. Muutamia mutkia ja kaasua saatiin painaa jo rampilla.
"Sitten mennään pohjoiseen päin. Katsotaan tuleeko mitään jännää vastaan. Haluatko viinaa? Sieltä löytyy pullo tequilaa penkin alta."

Kuulosti ehkä hivenen härskiltä, että autossa säilytettiin alkoholia. Varsinkin kun pullo oli vajaa. Se nyt oli vain selvä asia Mattille. Hän rakasti olla humalassa, jopa auton ratissa. Tequila pärisi nopeasti ja tehokkaasti. Sitä ei voinut kieltää.
"Ja on mulla takapenkillä mun repussa vodkaakin." Poika päätti lisätä, jos Miguel ei vaikka olisikaan tequila miehiä. Tosin eivätkö kaikki latinot olleet? Ei voinut tietää.

Ei puhuminen kuulemma kuitenkaan haittaisi ja kyllästyminenkään ei ollut todennäköistä. Sitä meksikaani kehtasi epäillä, mutta jätti mainitsematta sen ääneen. Sonoran sijainnin kysyminen kirvoitti taas naurahduksen Miguelissa.
”Meksikossa”, Mic ilmoitti virnistellen. ”Mut ethän sä voinut tietää, kun mulla ei ole viiksiäkään”, latino nauroi. Kuuluivathan ne sentään jokaisen meksikolaisen vakiovarustukseen. Helvetin retardia ja ironista oli se, että pojan isältä viikset löytyivät. Ja nimikin oli Mario, eikä edes kaljavatsa puuttunut….
”Sí, aina mulle nyt viina kelpaa”, Miguel nauroi ja kaivoikin sen tequilan penkin alta kumoten kurkkuunsa ja irvistäen perään. Toki siihen olisi kuulunut sitruuna ja suola, mutta minkäs teit. Ei Mic ollut kranttu, meni se huoneenlämpöinen tequila näineenkin alas. Vodkan mainitseminen sai Miguelin nauramaan, jälleen kerran. ”Nytkö se on sun vuoro juottaa mua? Voi ei, tästä voi tulla hauskaakin… Mun pitää tosin jossain välissä käydä hankkimassa lisää tupakkaa, on vain vajaa askillinen. Sua tuskin vaivaa, jos poltan autossa?”
Niinpä niin, herra puheripuli. Ja sitä viinaakaan ei vielä kummoisesti oltu keretty ottaa.

Odottelematta vastausta oletukseensa kaivoi poika huuleensa taas tupakan ja pisti palamaan. Tequilasta ryypättiin jälleen. Jeesus, hänhän olisi vielä kunnolla päissään… Ja Matt oli kuskina, joten tuskin joisi itseään samaan kuntoon kuin hän.. Tai mistä sitäkään tiesi. Yksin juominen tulisi kuitenkin molempien osapuolten kannata lopulta olemaan varsin rasittavaa kestettävää. Sillä selvittyään Miguel saisi hävetä itsensä maanrakoon, aivan varmasti.
”Sä teet pahaa mun kilttipoika imagolle”, Miguel huokaisi, mutta naurahti perään, kun ojensi pulloa Mattille. ”Sä et kuitenkaan tule jaksamaan mua selvänä, jos mä känniin pääsen.”

Toinen otti Tequilaa ja laittoi tupakaksi. Ei tämä latino ihan huono tyyppi tosiaan ollut. Tai sitten tuo yritti vain eläytyä MAttin seuraan. Jotenkin pojasta tuntui, ettei siitä kuitenkaan ollut kyse.
"Ehkä?" Poika heitti vain virnistäen takaisin, kun Miguel kysyi juottiko hän toista. Pienesti toista vilkaistiin ja tylyllä kädellä ohitettiin pari autoa. Oli ehkä hyvä asia että Miguel oli puhelias. Mattistä tuntui, ettei hän keksinyt itse mitään sanottavaa. Toinen kuitenkin oli jälleen äänessä ja ojensi jopa pulloa hänelle. Pullo napattiin ja suuri hörppy otettiin suuhun ja nielaistiin.
"Olet ensimmäinen kyydissäni olija, joka antoi pyytämättä kuskille juotavaa." Pahis hymyili nyt kunnolla ja katsoi hivenen pidempään toista. Ei se välttämättä autonratissa ollut viisasta. Saati sitten ohituskaistalla moottoritiellä.

"Mulla on vähän sellainen pahatapa kiltteille ihmisille. Mutta siihen malliin sinä tuosta pullosta kuitenkin vedät, että epäilen ettet ihan niin kiltti olekaan." Pörröpää huomautti ja avasi vapaalla kädellään autonsa ikkunan. Kiertäisi vähän edes ilma kuumassa autossa.
"Ja voidaan sitten tosiaan jossain pysähtyä tupakan ostossa. Pitää ehkä tämä naama pestä. Näytän aika kamalalta." Poika huomautti, kun sattui vilkaisemaan peilistä itseään. aika karskia touhua kieltämättä. Naama veressä ja tequilaa kiskottiin. Onneksi viereisen pojan kasvoista löytyi hurmurin ainesta.
"Meillä ei siis ole mitään suunnitelmaa? Ajellaan vaan eteenpäin ja nukutaan autossa ja ehkä palataan joskus takasin kotiinkin?"

Eläytymisestä ei ollut kyse, vaan toisinaan Miguel vain oli… No, ei aivan sellainen kuin häneltä odotettiin. Hän vaikutti liian tavalliselta, joten osasi siinä mielessä olla uskomattomankin yllättävä tapaus. Toinen ehä juotti häntä, mikä sai taas virneen huulille. Ikkuna rullattiin jonkin verran auki ja viima iski saman tien kimppuun. Sellaista se oli moottoritiellä. Voisi olla typerää yrittääkään karistaa ulos, se veisi koko perkeleen tulipään. Lupaa kysymättä hän sitten karisti lattialle. Jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin Matt hän tuskin olisi sitä tehnyt. Tai edes polttanut autossa. Toisen seurassa oli vain helppo olla sellainen, piittaamaton pienistä turhista kohteliaisuuksista ja yksityiskohdista, jotka tavallisesti olivat hänen erityisalaansa.
”En kai mä sitä tekisi, ellen mä olisi jo osannut hyväksyä, että kuolema tulee kun tulee. Jos sä pätkäytät kolarin sisi, että oot juonut niin ainakin kuollaan sitten molemmat jäämättä potemaan syyllisyyttä ja kiva ainakin on ollut”, Miguel virnisti. Okei, logiikka kusi melko pahasti, vaan mitä siitä. Se oli kuulostavinaan fiksulta.

Toisen kommentti siitä, että juomistahti ei korostanut hänen kiltteyttään sai Miguelin vilkaisemaan toista hieman mittaillen. Ei ollenkaan kilttipoika? Väärässä Matt oli, mutta olihan Miguelissa toisaalta tämä toinenkin puoli. Se vain melko harvoin pääsi esille näin hyvin.
”Joo, johonkin huoltsikalle. Ois noi sun ruhjeet vamaan ihan hyvä puhdistaakin… Ja ei, ei mitään suunnitelmaa, maailman armoille vaan…”

Miguel selitti pitkät pätkät kuolemasta, mutta ne meni ohitse vaihteeksi. Matt ei oikein tajunnut edes mitä toinen selitti. Niinpä asiaan ei kommentoitu mitään. Miguel oli ruhjeiden puhdistuksen kannalla myös, joten katseella pitäisi alkaa mittailemaan huoltsikkaa. Sellaisia tuskin tulisi vielä pariin kilometriin vastaan, mutta aina niitä jostain putkahti esiin. Kädellä haparoitiin tequila pulloa ja parin Miguelin reiden koskemisen jälkeen se saatiinkin käsiin. Korkki kierrettiin hampailla auki ja uusi kulaus otettiin. Pahalta se varmasti näytti ohi ajavien silmiin...

"Me voidaan tässä puhua nyt jotain viisaita tai avautua. Ihmiset harrastaa sitä autossa. Varsinkin humalassa." Pahis naurahti sitten hieman ja ojensi uuden hörpyn jälkeen pullon takaisin Miguelille.
"Tai voidaan kysellä toisiltamme kysymyksiä vuorotellen. Tiedäthän. Sitä peliä mitä tytöt rakastavat pelata bileissä, kun tahtoisi itse vain istua murjottassa nurkassa."

Jälleen naurettiin. Nyt Mattin heitolle siitä, kuinka he voisivat avautua toisilleen, kun sitä ihmiset autossa harrastivat. Ja humalassa. Oikeastaan hän ei juuri haluaisi avautua, varsinkaan siitä, kuinka sähkövirtaus oli kulkenut hänen lävitseen Mattin kopeloidessa hänen sisäreisiään pulloa metsästäessään. Mitään noloa reaktiota sentän ei ollut päässyt käymään. Ja kysymysten kyselyin oli varsin huvittava ehdotus.
”Voi ei. No, käyhän sekin, vaikka mä en ole pelannut kun jotain tyyliin seitsemän minuuttia taivaassa kännissä, mutta ei se mitään. Ja ei sitten mitään ’mikä on sun lempiväri’ kysymyksiä, niillä saadaan nopeasti kaikesta tylsää. Ja vielä pitää korjata sekin, että mä saatan ehkä olla homo, ehkä, mutta ei se silti tee musta tyttöä”, Mic nauroi ja kumosi irvistellen tequilaa kurkkuunsa lisää. Alkoi se nousta päähän ja pullon pohjakin oli uhkaavan lähellä.
”Mikä sun suhde oli Viniin?”, Miguel aloitti pelin toivoen, ettei se olisi liian kipeä aihe. Vimeksi se oli ainakin vaikuttanut pahalta, mutta eihän humaltunut sitä täysin osannut käsittää.

Loppuun poltettu tupakka nakattiin ikkunasta ja lasi veivattiin takaisin kiinni. Nappisilmät jäivät tuijottelemaan Mattin reaktiota hänen pelinavaukseensa.

Matt ei ollut varma oliko tarkoittanut kysymyspelin tosissaan. Lähinnä se oli ollut heitto. Saipa hän ainakin nopeasti selville sen, että vieressä saattoi istua homopoika. Se kuulosti mielessä hyvälle, vaikka sitä ei itselle myönnettykään. Miguel kuitenkin kysyi heti perään kysymyksen, joka sai MAttin kulmat kurtistumaan.
"Mä en osaa vastata tohon." Hän huomautti ensin melko tylysti, kunnes huokaisi hieman. Ohituskaistalta ajettiin normipuolelle.
"Mä en siis oikeasti tiedä. Kai meillä jotain epämääräistä oli... Tai sitten ei. Saatoin minä kaiken kuvitellakin. Eikä oikeastaan mitään kerennyt edes olla." Pahis selitti hyvin epämääräisesti, mutta eipä hän omassa päässäänkään ollut saanut asioita kovinkaan tuota selvemmin sumplittua.

Matt hiplaili jälleen tahattomasti toisen reisiä, kun yritti napata pulloa itselleen. Taas se saatiin pienen yrittämisen jälkeen ja siitä juotiin.
"Minä en kyllä tosissani meinannut sitä kysymyspeliä, mutta samapa tuo on. Minä en vain ole hyvä keksimään kysymyksiä, koska yleensä ne lehmät istuvat viereeni ja hoitavat yksipuoleisesti sen puolen...." Pörröpää huomautti ja hörppäsi uudelleen pullosta. Se loppui. Nopeastippa sekin oli uponnut heihin.
"Miten voit olla ehkä homo? Se on aika hämärä käsitys."

Kai he sitten ihan oikeasti pelaisivat kysymyspeliä. Ajatuksena kaikin puolin vain huvittava, mutta todellisuudessahan tästä voisi saada paljonkin irti, kunhan vain ei ajattelisi sitä mitenkään pelinä. Vastaus hänen kysymykseensä oli aina tylynsävyinen, kireä. Varmisti ainakin sen, mitä Miguel oli epäillytkin. Matt ei reagoisi noin, jos kyseessä olisi ollut vain kaveri. Ainakin Matt oli tuntenut jotain muuta. Vaan mikäpä oikeus Miguelilla oli tehdä typeriä päätelmiä, mutta hän teki niitä uitenkin. Kai hän vain yritti alitajuntaisesti onkia olisiko hänellä mahdollisuuksia… Mic ei kommentoinut toisen vastaukseen enää mitään, mikä oli kai fiksumpi ratkaisu kuin sen jatkaminen. Aihe näemmä oli oikeasti aika arka. Latino vain naurahti tokaisulle siit, että lehmät tulivat ihan itse hoitamaan yksipuolisesti kysymyspuolen. Miguel ei ollut lehmä ja sai jopa vastakysymyksen, johon paras vastaus olisi kai ollut olkien kohautus. Vaan kattava se ei ollut. Taas Matt kopeloi, mikä hieman häiritsi keskittymistä.
”No, seksuaalisuus on hämärä muutenkin. Se on rajoitettu niin muka selkeästi. Joko ollaan heteroita, homaja tai bissejä. Mä ajattelen sen niin, että jokainen on tavallaan bi. Mä en ole kuitenkaan koskaan onnistunut ihastumaan tyttöön oikeasti, vaikka olen mä niidenkin kanssa jotain joskus säätänyt. Mä en kuitenkaan kiellä mahdollisuutta, että saattaisin joskus ihastua tyttöön. Joten mä olen kai homo, mutta en ole ihan varma siitä. Toivottavasti tästä nyt jotain selvää sai”, Miguel selitti ja naurahti viimeisen lauseen kuin loppukevennyksenä.

”Mäkään näissä kysymyksissä hyvä ole, mutta… ööö…”, Mic aloitti ja aikaa pelatakseen kurotteli takapenkiltä Mattin reppua, vaikka tuskin olisi fiksua kiskoa tähän vielä vodkaa päälle. Voisi humahtaa liiaksikin… ”Tuntuu vähän typerältä kysellä kysymyksiä.. Mä en oikeastaan edes ole utelias ihminen. Mä olen tottunut ajattelemaan, että mulle kyllä kerrotaan, jos mun tarvitsee tietää jotain… Mutta… Kuinka sä päädyit lukioon? Ihan vaan sillä, koska sä et oikein tunnu kuuluvan siihen paikkaan eikä se paikka suhun.”

Miguel selitti omaa seksuaalisuuttaan. Ja tavallaan kaikki tuo kuulosti jotenkin loogiselta. Toinen ei kaiketi vain ollut varma mitä oli. Tuo sentään uskalsi myöntää oman epävarmuutensakin. Se oli jo asia mihin Matt ei tässä asiassa pystynyt. Poika myös myönsi, ettei ollut hyvä kysymyksissä. Heitä oli siis kaksi. Kyllä tuo kuitenkin sai kysymyksen aikaan.
"Jälleen vaikea. En ole edes miettinyt asiaa." Matt naurahti vastaukseksi. Samalla huoltoaseman merkki bongattiin ja seuraavalle rampille noustiin.
"Kai menin vain sinne minne virta vei. Olin tällainen samanlainen tyyppi jo ylä-asteella ja kaikki muut lähti lukioon, niin menin massan mukana. Kai se on se ainoa rutiinin tapainen asia elämässäni."

Auto ajettiin parkkiin huoltoaseman pihaan ja käsiä venyteltiinkin hieman.
"Pitkä reissu oli." Poika virnisti toiselle. Tequila maistui edelleen suussa ja ehkä tuntui päässäkin. Tai sitten viikonlopun jäänteet kummittelivat.
"Käy sinä sitä tupakkaa hakemassa ja minä käyn pesemässä veret pois." Pahis totesi ja nousi autosta. Suoraan, pahempia kyselemättä hän paineli kaupan vessaan ja huuhteli kasvonsa. Turvotustahan alta pilkotti ja kieli näytti karulta hampaan jälkineen, mutta kyllä tästä hengissä vaihteeksi selvittäisiin. Vessasta poistuttiin ja Miguelin luo asteltiin hymyillen.
"Mikä on sun elämäs typerin teko? Sellanen, mitä tulet katumaan koko loppu elämäsi ajan?"

Vaikea tämäkin, kuulemma. Vastaus kuitenkin tuli liikaa miettimättä ja kuulosti ihan järkeenkäyvältä. Joskus elämässä vain tuli mentyä virran viemänä, oli se sitten fiksua eli ei.
He pysähtyivät huoltoasemalle ja Matt ilmoitti menevänsä nyt pesemään kasvonsa, kun Miguel taas voisi hakea sitä tupakkia. Kuulosti suunnitelmalta ja näin myös kävi. Jtkä suoristi autosta noustessaan vakoista paitaansa ja käveli sisään huoltoasemalle ja suoraan tiskille. Tai ainakin melkein, hän haki kuin tottumuksesta jäätelön, kun yhtäkkiä teki mieli. Ja olihan sääkin ihan kelvollinen sen syömiseen. Kuten täälläpäin yleensä oli.
Tiskiltä poika pyysi kaksi maksiaskia punaista pall mallia ja elämäänsäkyllästyneen näköinen vanhapiika nakkasi ne tiskille ja luetteli summan tylsistyneellä äänellä muistamatta tai vaivautumatta pyytämään papereita. Ja Miguel maksoi samalla, kun hymähti kysymykselle, jonka hänen rinnalleen saapunut Matt esitti. Oikeastaan se kysymys itsessään ei huvittanut häntä, vaan se kuinka toinen oli vain marssinut hänen luokseen ja jatkanut jo aloitettua leikkiä. Vastaaminen ei ollut hankalaa, vaan se tui suoraan kuin apteekin hyllyltä, oli se sitten totinen tosi tai ei, ensimmäinen asia ainakin, joka Miguelille tuli mieleen.
”Romeo vitun Ewans ja se kuinka mä koskaan erehdyin tutustumaan koko paskiaiseen, joka on pistänyt mun elämän sekaisin”, Micky ilmoitti katsellen tiskiä ja siirtäen ostokset taskuihinsa myyjän rykäistessä. Jäätelön poika taas repi auki ja nakkasi tahallaan myyjän kiusalla roskan lattialle marssien ulos ja autolle.

Mehujää oli viileää ja sopivan makeaa, mutta helvetin noloa sitä oli syödä tässä seurassa. Vittu kun kaikki piti tajuta viiveellä. Miguel yritti suorittaa jään tuhoamisen mahdollisimman epäeroottisesti.
”Muisto, josta tekisi kipeintä luopua?”, Miguel kysyi jatkaen leikkiä.

Nopeaan kysymykseen tuli nopea vastaus. Matt kohotti kulmaansa samalla kun asteli toisen perässä ulos ovista.
"Sä taidat tosissaan vihata sitä jätkää?" Pahis huomautti ja istahti auton konepellille. Sama olisi venailla että toinen söisi jäätelönsä tässä. Eikös ihmiset yleensä niin tehneet.
"Mä voin sanoa, lohdutukseks, että mulla on tatuointi jossa on exän nimi. Voisin pyyhkiä sen elämästäni." Matt naurahti kuivasti. Hän oli reillu. Kertonut yhden ylimääräisen asian itsestään. Miguel kun oli heittänyt juuri jo seuraavan kysymyksen kehiin. Eikä sekään ollut niin helppo.

Matt kaivoi takkinsa taskuja kuin etsiäkseen jotain. Vitut hän mitään etsi. Vain aikaa.
"Tämä kuulostaa varmasti todella typerältä...Enkä osaa selittää tätä kuitenkaan oikein. Mutta pari vuotta sitten, olin muutaman päivän ajan todella onnellinen. Kuvittelin että asiani järjestyisivät ja pääsisin vittuun San Diegosta. Perustaisin perheen ja aloittaisin kaiken alusta. En tahdo ikinä luopua siitä muistosta miltä se tuntui. Kun olin...No, onnellinen." Poika selitti ja hymyili päälle hieman. Naurahtikin.
"Okei, se kuulosti todella typerältä."

Mic hymähti oikeastaan hymyttömästi Mattin todetessa, että latino taisi tosiaan vihata Romeota. ”Jos mä en jostain pidä, niin ihmisistä jotka tekevät mitä vaan ja paskat välittävät mistään tai kestään. Ja kun sekin pitää vielä vetää överiksi. Sä et uskoisi vaikka itse laskisit kuinka monta sydäntä se voi särkeä viikossa. Ja sä et voi uskoa, kuinka helvetin helposti se saa mut kiehutettua yli. Vaikka itse sanonkin, niin mun pinna ei ihan helposti katkea. Se sai mun vihan niskaansa, kun se koski Ioneen”, Miguel selitteli, kuten humalassa yleensä selitettiin, lähes perinpohjaisesti. Ajatuskin Romeosta sai Miguelin miltei kiristelemään hampaitaan. Hän kuitenkin yritti keskittyä seuraansa ja vaikka siihen mehujään imemiseen mahdollisimman epäeroottisesti.
Mustatukkainen kertoi vastausta Miguelin kysymykseen. Väitti useaan kertaan kuulostavansa typerältä ja takelteli. Se teki toisesta oikeastaan suloisen. Miguel näki puolen, joka Mattissa oli haavoittuva. Ja se sai hänet onnelliseksi. Se, että toinen uskalsi näyttää sen hänelle. Hieman oli kuitenkin surullista se, että siitä kun toinen oli ollut onnellinen oli niin kauan, miksi, ei Miguel kehdannut kysyä. Toinen olisi kertonut sen jo, jos olisi tahtonut hänen tietävän. Se oli tuolle henkilökohtaista, tärkeää ja ei kuulunut ulkopuolisille.
”Eikä kuulosta”, Miguel protestoi toisen väittäessä jälleen niin. ”Se kuulostaa siltä mitä se oli, hyvältä muistolta.”

Hetken he olivat hiljaa, eikä Matt esittänyt kysymystä. Miguel silmäili mustatukkaista, pitkään. Hän näki tuossa vieläkin haavoittuvaisuutta, eikä voinut mitään sille, että nakkasi mehujään menemään ja käveli määrätietoisesti muutamalla askeleella pahiksen eteen.
Käsi siirtyi koskettamaan toisen poskea ja leukaa, tuon katse kohotettiin nappisilmiin. Miguel vain katsoi toista ja hymyili sitten hieman surumielisesti.
”Missä sä olet hukassa, Matt?”, Mic kysyi hiljaa ja hiukan käheästi. Hän halusi tietää sen, vaikkei se ollutkaan hänen vuoronsa esittää kysymystä. Hän oli unohtanut sen koko leikin. Miksi Matt Mirisch ei osannut olla onnellinen?

No se ainakin oli selvää, että Miguel vihasi sitä rastapäätä koko sydämmestään. Kuulemma hänen epäselvästi selitetty muistonsakin kuulosta ihan fiksulta. Sitä oli vaikea uskoa. He olivat hiljaa. Poika itse jäi miettimään kyseistä hetkeä elämässään. Ajatukset kuitenkin katosivat, kun Miguel ilmestyi siihen eteen. Koski poskea ja nosti katseen itseensä. Jotenkin surullisena tuo hymyili. Ja jälleen kysymys. Matt nielaisi. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt mitään tuollaista.
"En tiedä. Minä olen aina ollut eksyksissä." Pahis vastasi hiljaa ja vain tuijotti toista.

Jälleen hän ei tiennyt mitä sanoa. Kai hän voisi tarkentaa hieman menneisyyttään toiselle, mutta tahtoiko toinen oikeasti edes tietää? Hän ei ollut kerennyt kertoa mitään edes Vinille ja tuo oli jo paennut kertomatta mitään?
"Minulta ei ole ikinä kysytty tuollaista kysymystä, Mig."

Miguel ei räpäyttänyt silmiään, ei sanonut mitään tyhmää, eikä edes niellyt. Tuijotti vain. Ei Matt osannut vastata. Jos olisi osannut, hän tuskin olisikaan niin hukassa kun oli. Hän ei osannut kuvitella mitään tuollaista omalle kohdalleen. Hänen elämänsä oli aina ollut selkeää, kaikki oli ollut niin selkeää, vaikka välillä olikin tuntunut hankalalta. Mutta hän oli kutakuinkin onnellinen, aina. Jokaisena päivänä elämässään hän oli onnellinen. Asettuminen Mattin asemaan edes mielikuvitusessa olisi ollut hankalaa selvinpäinkin, kännissä se oli lähes mahdotonta, mutta Miguel yritti. Käsittäminen sai hänet tuntemaan pahaa mieltä. Miguel taisi olla liiankin myötäeläjä ja empaattinen. Hän ei voinut sille kerrassaan mitään. Miguel huokaisi pienesti ja pudisti hiukan päätään. Hän ei voinut olla koskettamatta toista kokoajan, käsi siirtyi sivelemään toisen hiuksia.
Toinen kertoi, ettei kukaan ollut koskaan kysynytkään mitään sellaista. Nyt latino puri jo hiukan huultaan.

”Se on väärin. Pitää kysyä. Jokaisella pitää olla joku, joka kysyy joka vitun välissä mitä kuuluu ja oikeasti välittää mitä siihen vastataan. Joku joka vain on siinä, on vaikka et haluaisikaan, niin pysyvästi kun elämässä vain voi olla”, Mic totesi yhä hiljaisella äänellä ja jatkoi toisen koskettamista. Hän halusi pitää sen pienen fyysisen kosketuksen, ettei rupeaisi itkemään. Helvetti, kun piti ottaa kaikki niin helvetin henkilökohtaisesti.

Matt oli hyvin hämillään koko tilanteesta. Miguel otti hänen vastauksensa hyvin henkilökohtaiseen sävyyn. Tuo näytti miltei siltä kuin alkaisi pian itkemään. Tuo silittelikin koko ajan.
"Älä nyt murehdi sitä. Ei minulla koskaan ole ollut sellaista tyyppiä elämässä. En ole osannut kaivata sitä. Oikeasti. Älä nyt näytä noin surulliselta..." Pahis mutisi ja vei kädet toisen ympäri ja rutisti toisen halaukseen.
"Mä en halua nähä ketään surullisena mun takia. Mä nyt oon sattunut saamaan reilusti enemmän paskaa niskaan elämäni aikana ja puolet niistä on kyllä ollut ihan ite aiheutettuja. Älä sääli mua tai oo surullinen. Elämä vaan on semmosta."

Kevyesti Matt silitti Miguelin selkää, ennen kuin irtautui hieman. Ei häntä itseään itkettänyt. Ei ollut edes lähellä. Vinosti hän hymyili toiselle. Hassua miten henkilökohtaisesti latino asian oli ottanut.
"Mun elämästä vois kirjottaa jo romaanin ja oon vasta 18. Se on ihan normi shittiä."