Päivän kohokohta

[[ Sovittu töpö Mickey Barrettille ja Penelope Ravensille ]]

Sää oli mitä hurmaavin.
Taivas oli pilvetön ja kirkkaansininen. Aurinko paistoi kirkkaasti keskellä taivasta ja lämmitti mukavasti nurmella loikoilevia ihmisiä, joilla oli joko hyppytunti tai muuten vain lintsasivat.
Pepellä oli hyppytunti ja hän aikoi viettää aikaansa ilomielin ulkona aurinkoa odotellessa.

Pepellä oli päällään jälleen kerran cheerleadereiden uniformu. Seuraavalla tunnilla heillä olisi taas harjoitukset, jotta he osaisivat koreografian seuraavaan peliin. Pepe hallitsi mielestään melko hyvin sen koreografian, joten hänen ei tarvinnut hyppytuntiaan tuhlata sen harjoitteluun.

Tyttö kantoi mukanaan pientä vilttiä, minkä pystyi aina hyvin levittämään nurmelle ja istuskelemaan sen päällä. Silloin hänen vaattensa eivät likaantuisi.
Pepe availi silmiään ja katseli ympärilleen. Hän oli hieman auringonsokaisemana eikä erottanut kunnolla ihmisten kasvoja, jotka kävelivät hänen ohitseen.

Mickey Barret käveli vaihteeksi koulun pihalla. Herra oli nimittäin heitetty luokasta ulos, sillä hän ei ollut yllättäen taas tehnyt mitään ja opettaja oli kyllästynyt tämän nuoren miehen oleskeluun ja töhertelyyn. Mike oli naurahtanut lähtiessään luokasta ja oikein paiskauttanut oven kovaäänisesti kiinni. Pojalla oli päällään rennot ruutukuosiset shortsit ja musta printtipaita. Koulussa hänellä usein oli melko rennot vaatteet. Hiukset, kuten aina, sojottivat taas joka suuntaan villisti.

Nyt herra kaivoi taskustaan tupakka-askinsa ja sytkärinsä. Tämä laittoi sätkän huulilleen ja sytitti sen. Ah mitkä ihanat maut tulvivat pojan suuhun ja päivä oli huomattavasti parempi. Auringon paiste oli herrasta mukavaa ja tämä käveli tupakka suussa hitaasti lompsien. Kerta tämä oli ollut hänen päivän viimeinen tuntinsa, oli Mike valmis lähtemään pois koululta. Kuitenkin hän halusi vielä hetken kuljeskella ympäriinsä ja katsella ihmisiä. Aurinkoisina päivinä kaikki kulkivat vähissä vaatteissa, ja sekös Miken mielestä oli hauskaa. Sai silmänruokaa ja itse samalla aurinkoa.

Tietenkin Mike ajatteli, että saattaisi kuulla sivukorvalla jos jossakin olisi illalla luvassa juhlat. Pääsisi taas tyhjentämään ajatukset alkoholiin. Tämähän oli pojasta oikein mukavaa. Toki jos juhlia ei olisi hän varmasti tuunailisi moottoripyöräänsä ja kittaisi samalla olutta.

Pepen katse kiinnittyi sitten nuorukaiseen, joka käveli vähän matkan päässä hänestä. Tyttö joutui hetken aikaa siristelemään silmiään, jotta pystyisi yrittämään tunnistaa toisen. Tyttö mittaili mielessään pojan pituutta, mietti, kenellä oli tuollainen tukka, kuka polttaisi...
Kertakaikkiaan, Pepe ei saanut päähänsä tuon pojan nimeä.

Hetkonen, olikohan poika uusi täällä?
Tarkemmin katsottuaan tyttö huomasi hieman epätutut kasvot. Pepe tunsi aika hyvin kasvoilta suurimman osan koulun oppilaista, mutta tämä naama oli uusi. Siitä tyttö oli melko varma.
Mutta milloin tänne on tullut uusi oppilas? Pepe muisti kyllä kuulleensa uusien oppilaiden tulosta, joskus kuukausi sitten. Ehkä Pepe ei vain ollut saanut tilaisuutta nähdä vielä näitä uusia kasvoja.
Nytpähän Pepe sitten tiesi.

Kuitenkin... Pojassa näytti olevan jotakin tuttua, mikä herätti Pepessä suurta ihmetystä. Tyttö katsoi pitkään tuota poikaa ja yritti miettiä, miksi toisen kasvot olivat niin etäisesti tutun oloiset. Nuo silmät ja tuo nenä...

"MIKE?!" Pepe parkaisi sitten yhtäkkiä ja hänen suunsa loksahti kunnolla auki. Niin, tuo poika näytti pelottavasti hänen lapsuudenystävältään. Voisiko toinen olla hän, Mickey Barrett, tytön paras ystävä silloin päiväkodissa ja ala-asteella.
Noh, liian myöhäistähän se oli enää sanojaan katua, sillä koko piha oli varmaan kuullut tytön huutavan toisen nimeä.

Kävellessään ruohikonlaitaa pitkin Mike katseli loikoilevia oppilaita. "Varmasti suurinosa noistakin lintsaa, kuka hyppärillä täällä olisi.." Mike ajatteli ja naureskeli itselleen. Poika tumppasi tupakkansa maahan ja yskäisi muutaman kerran, jotta limat kurkussa eivät aivan tukkisi hengitystä.
Yht'äkkiä Mike kuuli nimeään huudettavan. Mike käännähti ympäri ja katsahti ympärilleen. Joku cheerleader tyttö oli huutanut häntä. Kuitenkaan Mike ei tunnistanut tätä tyttöä.
"Ehkä joku biletuttu? Ehkä mulla on ollut jotain säpinää tuon kanssa, koskapas minä selvinpäin olisin juhlissa ollut." Mike ajatteli.

Mike tallusteli tytön luo ja istahti tämän viereen ja vinkkasi pienesti silmäänsä.
"Niin? Onko jotain asiaa, vai turhaanko nimeäni huutelet?", Mike kysyi ja virnisti. Vieläkään pojalla ei raksuttanut kuka tyttö oli. Kasvot näyttivät kyllä hieman tutuilta, mutta tarkempaa muistijälkeä pojalta ei löytynyt.
"Ja saanko kysyä kukahan sinä olet? Olemmeko me tavanneet jossakin juhlissa vai?", Mike kysyi hieman epäröiden, mutta silti niin, ettei maine menisi. Eihän nyt Mike voisi epäröidä.

Pepen silmiin kohosi mitä iloisin katse, kun poika pysähtyi kuullessaan tytön huutavan. Tuo poika oli siis Mickey!
Tyttö käänsi päätään hitusen, kun nuorukainen vain asteli hänen vierelle. Eikö Mike tunnistanut tyttöä?
Neiti vetäytyi hieman kauemmas pojasta, kun toinen vinkkasi hänelle silmäänsä. Luuliko Mike tyttöä nyt joksikin toiseksi vai pilailiko hän vain tytön kustannuksella?

"Hohohohoh, voi kyllä, me olemme tavanneet, mutta emme missään juhlissa", tyttö antoi vinkin ja katseli vieressä istuvaa poikaa tarkkailevasti. Poika haisi tupakalle. Voi ei, oliko Mike yksi niistä, joka oli niihin inhottaviin hajusteisiin riippuvainen? Miksi juuri Mike, miksi hänen lapsuudenystävänsä?
"Herra on hyvä ja miettii niin kauan, kunnes tajuaa", Pepe sanoi hieman loukkaantuvasti ja katsahti toiseen nyt kulman hitusen kurtulla.

Jos olisi ollut aivan hiljaista, olisi kuullut kuinka pojan päässä raksutti. Mike yritti miettiä kuka tämä tyttö oli. Vaikeaa muistaa, jos on asunut monta vuotta eri paikoissa ja lähinnä bilettänyt ja ollut silmät kiinni oppitunneilla. Mike mietti ja mietti. Poika kaivoi taskustaan tupakka-askiaan, tälläinen miettiminen tarvitsi aina seuraksi tupakkaa.
"Otatko?", Mike ojensi askia tytölle ja laittoi jo tupakan huulilleen. Kunnes yht'äkkiä pojan aivojen syövereistä tuli hassu ajatus päähän. Ehkäpä tämä tyttö oli Pepe? Vanha lapsuudenystävä vuosilta vakka ja kansi. Vielä silloin kun poika asui vanhempiensa kanssa San Diegossa.
"Öh.. Pepe?", Mickey sanoi vähän kysyvästi ja virnisti taas. Poika hieraisi silmiään ja katsahti äkkiä jonnekkin kauemmas. Jos tyttö oli todella Pepe, niin mitähän nämä enää juttelisivat? Viimeksi nämä kaverukset olivat tavanneet kauan sitten ja silloin vielä nämä olivat leikkineet ulkona kuurupiilosta.
Mike rapsutti tukkaansa hieman. Samalla tämän suussa oleva tupakka tipahti viltille. Poika nosti sätkän takaisin huulilleen ja hymähti.

"No en ota, kiitos vaan", tyttö tuhahti loukkaantuneena, kun poika ei vieläkään osoittanut tunnistamisen merkkejä toisessa.
"Minä en polta", Pepe lisäsi närkästyneenä ja mulkaisi hyvin pahaenteisesti vieressä istuvaan Mickeeyn. Jos toinen ei kohta tunnistaisi tyttöä, pitäisi Pepen alkaa miettiä heidän lapsuudenystävyyttä hieman uusilla silmillä.

Sieltä se sitten tuli, nimi, jota Pepe oli odottanut jo jonkin aikaa.
Tyttö hihkaisi innoissaan ja viimein hänenkin huulillaan nähtiin iloinen hymy.
"Tulihan se sieltä!" Pepe totesi iloisena ja hänen katseensa tipahti viltille, johon pojan tupakka oli tippunut. Pojan nostaessan tupakka takaisin suuhun nappasi Pepe sen sorminpäillään pois toisen huulilta.
"Et polta, ainakaan nyt", tyttö sanoi hieman käskevällä äännsävyllä ja hymyili omahyväisesti pidellessään poja tupakkaa käsissään.

Pepe oli kuin aikaakaan ei olisi kulunut heidän välillä. Tyttö nautti toisen kiusaamisesta ja härnäämisestä, kiusasihan poika häntä silloin lapsena melkein aina.
"Mitä ihmettä sinä täällä teet? Oletko muuttanut takaisin? Milloin? Miksi et ottanut yhteyttä? Mitä sinulle kuuluu? Miten perheesi voi?" kuului kauhea kysymyslista tytön huulilta ja tyttö odotti kiinnostuneena vastauksia.

Mike säpsähti, kun tyttö nappasi tupakan pois. Poika katsahti tyttöä silmiin ja nosti hieman toista kulmaansa tarkoittaen "oletko tosissasi?" -ilmettä. Kuitenkin Mike tyytyi kohtaloonsa, ainakin hetkeksi ja laittoi askin takaisin taskuunsa.
"Saanko kuitenkin takaisin tuon tupakan, kerta et itse polta? Kallista ja hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan.", Mike sanoi ja virnisti tytölle. Vaikka Mike ei ihan ollut vielä sinut ajatuksen kanssa, että vanha tuttu oli vieressä.

"Olen täällä vain vierailulla. Isällä oli työmatka ja päätin tulla tsekkaamaan paikat pitkästä aikaa..", Mike sanoi pokerinaamalla ja yskäisi, "no ei vaan, muutettiin perheen kanssa tänne, kun minut erotettiin vaihteeksi taas koulusta."
Herra katseli taas hetken muita ihmisiä ja vinkkaili silmää muutaman kerran ohikulkeville tytöille, jotka katselivat Mike sillä silmällä. Ohi meni myös muutama biletuttu ja näille Mike jopa huusi moikat.

"Itseasiassa en tiennyt, että asut täällä. Tottakai olisin ottanut yhteyttä. Luulin vain ettei kukaan enää täällä asuisi, siis vanhoista tuttavistani.", Mike sanoi ja ajatteli kyllä aivan toisin. Onneksi Mickey oli hyvä keksimään valheita. Niitä oli saanut aina opettajille ladella ties mistä asioista.
"Perheestä ei kyllä puhuta. Ei paljo kiinnosta niiden jutut, hyvä jos kerran päivässä niitä edes näen. Mutta mitäpä itsellesi kuuluu? Taidat olla cheerleader?", Mickey sanoi ja hymyili vienosti. Pojan teki mieli tupakkaa, mutta hän ei kehdannut alkaa polttamaan tämän neidin seurassa. Mike yski taas ja nappasi taskustaan yskänpastillin, jotta se olisi vähän taas auttanut yskää.

Pepe vastasi pojan 'oletko tosissasi' -ilmeeseen 'kyllä, olen tosissani' -katseella. Hän antoi pojalle sitten takaisin toisen tupakan ja tuhahti hieman.

Tyttö meinasi aluksi uskoa sen, että poika oli täällä vain vierailulla, mutta sitten poika sanoikin vain vitsailevansa. Pepe älähti hitusen.
"Vieläkin sinä huijaat minut 10-0!" tyttö parkaisi ja naurahti huvittuneena.
Kuullessaan Mickeyn selityksen siitä, miksi ei ollut ottanut tyttöön yhteyttä, laski Pepe vaitonaisen katseensa nurmikolle. Olikohan tuo edes totta? Pepe epäili sitä hyvin suuresti ja hänen äsköinen iloinen mielialansa romahti huomattamasti.

Pojan kertoessa, että hänet oli erotettu koulusta, taas vaihteeksi, Pepe nosti sekaiseksi muuttuneen katseensa pojan silmiin. Pepestä tuntui, että tämä poika ei ollut se, kenen kanssa hänellä oli tapana leikkiä lapsina. Tämä poika oli tuntematon, kaukainen tytölle.

"... Olet muuttunut..." Pepe mumisi pettyneenä ja nousi ylös viltiltään. Hän ei enää vaivautunut katsomaan poikaa, vaan riuhtaisi viltin pois toisen alta niin, että poika jäi nyt nurmikolle istumaan.
"En tunne sinua", Pepe jatkoi pettyneenä ja kietoi viltin pieneen myttyyn syliinsä.
"Anteeksi, kun vaivasin.." mumistiin vielä pettyneenä ja Pepe kääntyi musertuneena poispäin toisesta ja käveli hyvää vauhtia kauemmas Mickeystä.

Poika ehti hädintuskin reakoida mihinkään, kun jo istui pelkällä ruohikolla ja katseli hitaasti loitonevaa selkää. Mickey mietti, juoksisiko tytön kiinni vai antaisiko mennä. Olisiko oikeastaan mitään järkeä tutustua uudestaan, jos tyttö jo nyt antoi asian olla. Kuitenkin Mickey otti muutaman hölkkä askeleen ja oli taas Pepen vierellä. Poika tökkäsi hellästi tyttöä kylkiin ja virnisti.
"Hei, vaikka olenkin muuttunut, olen toisaalta ihan sama ihminen. Tuskin sinäkään olet samalainen barbeilla leikkivä pikku tyttö enään.." Mickey sanoi ja venytteli kädet ylhäällä kohti aurinkoa.

Taas Miken olisi tehnyt mieli sytyttää tupakka, mutta ainakaan nyt ei voinut. Herra ei tuskin tuntenut nyt itseään, miksi hän vaivautui? Eikö olisi helpompaa vain olla erossa, kun oli jo niin pitkään ollut.
"Hei oikeesti, Pep, koulu ei vain ole mun juttu. Mutta en mä silti ole ihan eri ihminen.." Poika sanoi nyt hieman hiljempaa, jottei muut kuulisi keskusteluja. Tämän jälkeen poika pörrötti hieman tytön tukkaa, aivan kuten tämä oli pienenäkin tehnyt, kun näillä oli ollut pientä känää.

"Sitäpaitsi, et kertonut mitä sinulle kuuluu. En jätä sinua rauhaan, ellet sitä kerro.", Mike sanoi ja virnisti.

Tuntiessaan hellän tönäisyn kyljessään Pepe tuhahti jälleen.
"Minusta ei sentään tullut naistenmies, flirtti, tupakoiva, koulua vieroksuva kuten sinusta", Pepe puhui ja huokaisi. Hän ei halunnut puhua Mickeylle tällä tavalla. Tyttö tunsi kuitenkin edelleen heidän välisen ystävyysuhteen, mutta tunsiko Mike sitä?
Vähän vaikutti, että ei...

Pepe vilkaisi nyt pitkästä aikaan ystäväänsä, joka kertoi, että koulu ei ole hänen juttunsa. Tyttö heltyi välittömästi ja uskoi, että poika puhui totta. Se oli sitten kuin yksi mielenjohde, kun tyttö pomppasi halaamaan poikaa.
"On niin mukava nähdä sinua!" Pepe hihkaisi iloisena ja erkani halauksesta. Hän virnisti pojalle leikkisästi ja nyrpisti nenäänsä, kun toinen pörrötti hänen hiuksiaan. Aivan kuten ennenkin.

"Minulle kuuluu todella hyvää. Kuten huomaat, olen toteuttanut lapsuudenhaaveeni", tyttö puhui ja osoitti käsillään nyt cheerleaderin uniformua.
"Muistathan, miten aina lapsena halusin tulla cheerleaderiksi?" tyttö halusi varmistaa, että poika muistaisi Pepen tärkeimmät haaveet, sillä tyttö ainakin muisti pojan.
"Ja minä en ole vielä kertaakaan joutunut vaihtamaan koulua sen takia, että minut oltaisiin potkaistu pois koulusta", Pepe kertoi, virnisti leikkisästi ja naurahti heleästi.

"Sinusta on tullut... Mies", Pepe sanoi sitten pohdiskellen, kun oli tutkinut toisen ulkonäköä.
"Tai sitten ole vielä jäänyt teinin tasolle, mieleltäsi", tyttö lisäsi nopeasti, hieman ivallisesti.

Mike naurahti pienesti kun tyttö haukkui tätä. Lähinnä huvittavaa ivailua, kun haukkumista, vaikka tytön äänensävyssä olikin havaittavissa pientä pettymystä.
"Onko jotain pahaa olla flirtti tai naistenmies? Tupakanpolton kyllä vielä ymmärrän, mutta silti en ole sitä lopettamassa.", Mike sanoi ja virnisti. Totta oli, että poika oli kyllä fiksu ja tiesi tupakan haitoista. Mutta ne eivät häntä erityisemmin vielä kiinnostaneet, sillä tupakka oli paras stressinpoistaja ja hermostuneisuuden pois viejä.

Mike halasi tyttöä takaisin, kun tämä oli syöksynyt pojan kaulaan. "Minustakin on hauskaa tavata jotain tuttuja, tuntuu, että kaikki ovat täältäkin jo kadonneet. Muistatko esimerkiksi Matthewin? Hänkin on kuulemma muuttanut New Yorkiin ja omistaa jo nyt perheen. Hemmetti, jätkä on 18vuotias ja asuu yhdessä naisen kanssa ja heillä on lapsi!", Mike sanoi hieman naureskellen. Eihän Matthew ollut mikään paras ystävä Mickeylle, mutta toivottavasti Pepe muistaisi tämän. Ainakin olisi jotain puheenaihetta hetkeksi..

"Mitä, sinusta leaderi? Kuinka on mahdollista, olit niin kömpelö lapsena.", Mike sanoi hyväntuulisesti ja virnisti. Piti vain toivoa, että tyttö ymmärtäisi huumoria. Alku ei ainakaan ollut siihen nähden lupaava.
"Mutta olen minäkin jotakin saanut, mitä pienenä toivoin. Esimerkiksi oman moottoripyörän, hieno pyörä muuten onkin. Voisin joskus viedä sinut ajelulle, jos uskallat?", Mike sanoi ja laittoi kätensä taskuihin.

"On se hyvä, että minustakin on mies tullut. Olisi aika huolestuttavaa jos olisin vieläkin sellainen poika pottatukassa ja batman-paidassa.", Mike sanoi ja naurahti.
"Sinusta on tullut nainen." Poika jatkoi.

[[ Hitto kun tekstit vaan pitenee ja multa menee ikä ja terveys vastata kaikkeen xDDDD ]]

Pepe oli nyt todella iloinen jutellessaan Mickeyn kanssa pitkästä aikaan. Mikella oli edelleen sana hallussa ja poika osasi kyllä vetää oikeista naruista saadakseen haluamansa.
Tytön silmät laajenivat ihmetyksestä, kun puheenaihe siirtyi Matthewiin. Pepen ja Mickeyn kaveriin, joka aina välillä vietti aikaa heidän kahden kanssa.
"Mitä? Oikeasti?" tyttö haukkoi henkeään ja yritti kuvitella pienen Matthew kasvot mielessään.
"Mutta... Hänhän oli ihan nössö!" Pepe tokaisi ja naurahti ihmeissään.
"Noh, jos kerran Matthewilla menee hyvin, niin kaipa se on hänen oma asiansa eikä meidän", tyttö pohti ääneen ja kohautti olkiaan.

Pepe töytäisi nyt kunnolla Mickeyä, kun toinen oli väittänyt häntä kömpelöksi. Totta kai tyttö tiesi, että Mike laski vain leikkiä, mutta oli kivaa pilailla pojan kanssa tällä tavalla.
"Harrastinhan minä balettia!" tyttö sanoi vastaan, mutta puri sitten huultaan.
"... Niin sen pari kuukautta, kunnes opettaja haukkui minut pystyyn siitä, kun en kuunnellut hänen 'visionäärisiä' ohjeitaan", Pepe naureskeli ja muisteli menneitä hyvin mielin.
Mickey mainitsi moottoripyörän, josta Pepe sitten innostui ja kovasti.
"Oi oi oi! Sinä sait siis moottoripyörän! Todella hienoa!" tyttö sanoi pirteästi ja soi pojalle suuren hymyn.
"Todellakin haluan joskus kyydin!" Pepe iloitsi, mutta katsoi poikaa sitten varuillaan.
"... Oletko sinä kaahari?" tyttö kysyi muka varuillaan ja tirskahti pian hiljaa.

"Mutta se pottatukka oli oikeasti todella siisti", tyttö puolusteli ja virnisti suuresti Mickeylle.
"Ja se batmanpaita oli hei legenda. Etkai ole jo heittänyt sitä pois? Siinähän on vanhan Minttu-kissan tuhkat", Pepe puhui ja naureskeli iloisena. Hän nyökkäsi Mikelle, kun toinen kertoi Pepestä tulleen nainen.
"Kiitos", tyttö tyytyi vastaamaan tyytyväisenä ja vilautti hymyillessään hammasrivistönsä.

Mike naurahti Pepelle. Miten hän oli ajautunut olemaan tupakatta, selvinpäin koulunjälkeen ja vielä vanhan tuttavan kanssa. Erikoista todella. Poika mietti hetken mitä juttelisi, mutta samalla kaksikon ohi kulki yksi Miken lähempi tuttava, oikeastaan bilepiireistä sekin.

"Jätkällähän on nätti pimu, mistä tuollaisia saa?" Miken kaveri hihkui innoissaan ja vinkkasi silmää.
Mike katsoi kaveriaan kulmiensa alta ja naurahti.
"Joo, ei se mikään mun tyttö ole. Vanhoja tuttuja ollaan, mutta voithan sä käydä liehittelemässä cheerleadereita, siellä näitä näyttää kasvavan." Mike sanoi ja virnisti. Samalla poika heilautti kättään vihjailevasti, että kaveri lähtisi menemään, eikä jäisi soittamaan suutaan, kuten aina. Samalla Mike katsoi Pepeen ja hymähti jotakin.

"Ei, en ole kaahari. Ainakaan jos on kauniinpaa sukupuolta kyydissä. Yksikseni kyllä tykkään vähän revitellä.", Mike sanoi ja naurahti. Samalla tämä Miken kaveri oli lähtenyt kävelemään jo toiseen suuntaan.
"Omistan kyllä avoautonkin, isä osti. Yritti saada minut lahjottua sillä parantamaan koulunkäyntiäni. Hullu mies.", Mike sanoi ja virnisti. Tämä ei erityisesti tullut toimeen enään perheensä kanssa, ainoa jonka kanssa Mike saattoi viettää aikaa oli tämän pikkuveli. Poika raapi hieman kulmaansa ja räkäisi maahan.

"Tuskinpa se paita enää on tallessa, niin monesti olemme muuttaneet, että puolet tavaroistani on kadonnut. Melkein kaikki lapsuudenmuistotkin ovat tallessa. Ainoastaan minulla on enään se yksi kivi, jonka löysimme täältä lammen läheltä silloin. Oikeastaan se on minun onnenkaluni, vaikken sellaisiin erityisemmin usko..", Mike sanoi ja venytteli auringossa.

Pepen katse törmäsi sitten uuteen poikaan, joka hiljensi vauhtiaan heidän kohdalla. Tuo oli varmaan jotain Miken kavereita kenties?
Kuullessaan, mitä saapunut poika tokaisi hänestä ja vinkkasi silmää, tytön kulmat kohosivat hitusen ja Pepe katseli toista ehkä hitusen järkyttyneelläi ilmeellä.
Mike sitte sanoi toiselle tosiasian ja tyttö nyökkäsi, yhtyen Mickeyn sanoihin.
"Niin, minulla on jo eräs toinen hitto, sanoinko minä sen tosiaan ääneen? mutta kohta meillä on cheereladereiden harkat. Sinne siis", Pepe naureskeli ja yritti pitää kasvonsa melko neutraaleina.
Miksi ihmeessä tytön pitikään sanoa niin? Nyt tietenkin Mike alkaisi jotain udella ja tyttö joutuisi ihan lukkoon ja menisi aivan sekaisin ja ja ja...

Pepe naurahti heleästi, kun Mike kertoi, että ei ollut kaahari.
"No niin, se ratkaisi asian! Milloin pääsen kyytiin?" tyttö kysyi pirteästi ja virnisti leikkisästi.
"Mitä, vielä avoautokin! Äitini aikoo kuulemma ostaa minullekin sellaisen, mutta en kuulemma ole vielä ansainnut sitä", Pepe puhui ja mietti äitinsä sanoja autosta. Äiti tosiaan oli luvannut hankkia Pepelle auton, kun Pepe osoittaisi olevansa ahkera ja tunnollinen opiskelija. Pepen mielestä tyttö oli jo sitä, joten äidin toivetta tuntui olevan vaikea täyttää.

"Kuinka monta kertaa olet oikein muuttanut?" Pepe kysyi sitten ihmeissään. Pepe ei ollut muuttanut kertaakaan elämänsä aikana, eikä tuntenut siihen minkäänlaista tarvettakaan.
"Ai se musta kivi?" tyttö varmisti ja hymyili hurmaavasti.
"Aika suloista. Minulla ei ole mitään onnenkalua, pitäisiköhän minun hankkia sellainen", Pepe mietti ja hymyili edelleen Mickeylle.

"Missä sinä nykyisin asut? Haluan tulla käymään!" Pepe kysyi sitten ja naurahti iloisesti.

Pepellä ei koskaan ollut ketään muuta parasta ystävää kuin mitä Mike oli hänen kanssaan lapsena. Olihan se hieman surullista, kun ei ollut ketään, kelle voisi purkaa ajatuksia ja kenen kanssa voisi pitää ajatuksia.
Voisikohan Mike toimia edelleen tytön ystävänä? Pepestä nimittäin tuntui siltä, että lähiaikoina hän luultavasti tarvitsisi jotakuta, kenelle voisi avautua omista henkilökohtaisista ajatuksistaan. Muun muassa Pepestä itsestään ja sitten Chadista...

Mickey katsoi tyttöä ja naurahti pienoisesti kuulessaan tämän seurustelevan. Poika köhäisi, jotta ei olisi kuullostanut liian huvittuneelta.
"Mitä, sinäkö seurustelet? Meidän pikku Pepe, joka ei koulussakaan ollut kuin minun kanssa, kun muut pojat olivat tyhmiä.", Mike heitti vitsin ja naurahti itselleen. Tosiasiahan oli, ettei varmasti kukaan cheerleader ollut vapaa, kaikkihan ne seurustelivat jos jonkin urheilijapojan kanssa. Sellaiset neidit eivät kauaa vapaillamarkkinoilla olleet.

"Autot on mukavia, mutta moottoripyörät ovat mukavampia. Mutta ehkä tuollaiselle hennolle neidille on parempi ostaa auto. Ehkä pinkki sellainen? Voisin tuunata sen sitten hienoksi, jos joskus auton saat.", Mike virnisti iloisesti ja katseli taas hetken ympärilleen. Aurinko paistoi vieläkin pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli varmasti auringossa yli kolmekymmentä.

"Odotas kun lasken.. Olemme asuneet Michiganissa, New Yorkissa, Washingtonissa, Rhode Islandilla ja Floridassa. Eli siitähän tulee 5 maata. On ollut kyllä toisaalta hauska muuttaa, nyt on paljon kavereita ympäri Yhdysvaltoja.", Mike sanoi ja mietti vielä hetken. Olivatko he asuneet muulla.. Tuskin. Monessa paikassa poika oli ollut ja monet asiat kokenut. Irtosuhteita oli joka paikkassa ollut ja naisia (ja miehiä) riitti näissä paikoissa. Etenkin New Yorkissa poika oli saanut kokea ties mitä.

"Juuri se musta kivi. Se on itseasiassa autossani nytkin. Missäkö asun? Asumme tuolla eläintarhan nurkilla. Oikeastaan perheellä on oma asunto ja minulla oma asunto siinä pihapiirissä. Enpä minä muuta tarvitse kuin sängyn, jääkaapin ja vessan. Niillä pärjää, sillä harvemmin olen kotona. Joskus en edes nukkumassa, jos juhlat venyvät aamuyöhön.", Mike sanoi ja mietti samalla mihin sitä menisi tänään juhlimaan, vai tuunailisiko moottoripyöräänsä autotallissa.

Nyt tyttö punastui ja hänen kasvonsa lehahtivatkin tomaatinpunaisiksi.
"Minä en seurustele!" Pepe parkaisi ehkä hitusen liian kovaan ääneen ja peittikin nopeasti suunsa käsillään.
"... Vielä.." tyttö mumisi hyvin hiljaa ja ajattelikin, että ehkä Mickey ei kuullut. Hyvä vain.
Pepen mieleen ponnahti Chadin kasvot ja tyttö puri hieman huultaan. Tyttö ei enää tiennyt, mikä heidän välinen suhteensa oikein oli. Kaikki vain oli niin sekaista!

Pepe piristyi hitusen autoajatuksesta.
"Ei pinkki, mielummin... Oranssi tai keltainen", Pepe mietiskeli. Hän saattaisi todellakin pitää kirkkaanoranssista autosta. Sen ainakin erottaisi kunnolla muusta massasta. Autojenhan värit olivat nykyisin vain tummia. Pepe tykkäsi kirkkaista väreistä ja halusi kirkkaanvärisen autonkin.
"Et saisi tuunata sitä liikaa, koska muuten sen hohto katoaa", Pepe totesi sitten ja naurahti.

Neitokaisen silmät olivat pullahtaa ulos, kun toinen kertoi, missä oli asunut. Ympäri Amerikkaa!
"... Wou.." oli ainoa lausahdus, jonka tyttö pystyi ensiksi sanomaan.
"Sinulla on ainakin kokemuksia eri maista", Pepe sanoi sitten ja virnisti leikkisästi.
"Kun kävin New Yorkissa viime kesänä, olin sitä mieltä, että sinne en koskaan muuttaisi. Kauheasti ruuhkaa ja ihmisiä. Miten selvitkään siellä!" Pepe naurahti.

"Asut yksin? Haha, vai onko sinullakin jo joku mielitietty?" Pepe kyseli kiinnostuneena ja nosti katseensa maasta Mickeyyn.
"Ai että juhlia! Joskus pyydät minut kyllä mukaan!" Pepe huudahti ja hymyili valloittavasti.
"Jos saan kutsua myös kavereita", tyttö asetti yhden ehdon ja virnisti.


He olivat kävelleet ympäri koulua, tämä oli jo toinen kierros. Pepestä oli niin ihanaa jutella Mickeyn kanssa, pojan, jonka kanssa pystyi silloin lapsena puhumaan kaikesta. Toivottavasti asiat olisivat yhä samalla tavalla...

Mickey repesi hetkeksi nauramaan, kun Pepe hermostui pienestä kiusasta. Tyttö taisi oikeasti seurustella, oli vain niin hämmentynyt asiasta. Eikä varmasti Miken kommentit auttaneet asiaa, mutta tämä ei kuitenkaan häirinnyt Mikeä.
"Vai et seurustele. En taida uskoa, olet punainen kuin paloauto.", Mike sanoi ja tönäisi hellästi tyttöä.

Koska ulkona oli niin kuuma ja pojalla oli päällään musta paita, otti tämä paidan pois ja laittoi laukkuunsa, jota kantoi mukanaan.
"Sori, ei kai haittaa, että otan vähän aurinkoa.", Mickey sanoi ja vinkkasi silmää. Poika huomasi, kuinka nuorempien tyttöjen katseet kääntyivät. Olihan poika tietoinen kuitenkin kropastaan, joka oli melko timmissä kunnossa, kiitos uintiharrastuksen ja salilla käynnin.

"New Yorkissa oli minusta aivan mahtavaa! Tosin siellä ei ainakaan koulun käynnistä mitään tullut. Kokoajan juhlia oli kaikkialla ja tulihan sitä hetken aineidenkin kanssa leikittyä. Onneksi tajusin sentään ne jättää.", Mickey sanoi ja vakavoitui hetkeksi. Oli totta, että poika oli kokeillut huumeita ja oli meinannut jäädä pahemman kerran pulaan niiden kanssa. Alkoholi ja tupakka sai riittää, joskus steroidit, jos ei jaksanut urheilla omatoimisesti kokoaikaa.

"Mielitiettyä? Ehei. Meikä poika elää villiä sinkkuelämää ainakin vielä. Olen minä kyllä muutaman kerran vakavamminkin seurustellut, mutta irtosuhteita on ollut enemmän.", Mike sanoi ja naureskeli. Pojalla tosiaan on naisia riittänyt joka juhlissa molemmille käsille. Muutaman kerran säpinää on ollut poikienkin kanssa, kuitenkaan Mike ei halunnut kenenkään tutun tietävän suuntautumisestaan.

"Luulen, ettet sinä viihtyisi niissä juhlissa jossa minä käyn. Siellä ei juoda mitään viiniä ja syödä sushia. Vaan päinvastoin. Sitä paitsi, et pärjäisi niissä juhlissa, kiltit tytöt eivät pärjää..", Mickey sanoi hieman huolehtivaisesti, sillä bileet joissa hän on ollut, ovat olleet melko villejä.

Pepe jähmettyi taas suuresta hämmennyksen tunteesta, kun Mike jaksoi yhä kiusata tyttöä. Pepe ei ollut tietääkseen allekirjoittanut, että hän seurusteli! Kaikki oli vain sekavaa!
Tyttö katsahti ohikulkevien tyttöjen katseita, kun Mike otti paitansa pois päältään. Pepen kulma kohosi hitusen ylös, kun hän mulkaisi Mickeya.
Sitten tyttö jo läimäyttikin poikaa aika kovaa avokämmenellä vatsaan.
"Vai että tämä on sinun salainen aseesi!" Pepe totesi ja tirskahti huvittuneena

Tyttö ei tosiaankaan käyttäytynyt näin aivan jokaisen kanssa. Mickeya tyttö piti jotenkin.. Ehkä isoveljenään, jolle pystyisi naljailemaan koko ajan. Pepe ei ollut ihastunut Mickeyyn, vaikka hyvännäköinen toinen oli. Tyttö oli vain osannut nähdä pojan isoveljen roolissa.
Oliko se tavallista tällaisissa suhteissa? Että pidettiin parasta ystävää kuin siskona?
Pepe vilkaisi ympärilleen ja huomasi ihmisten katseiden kääntyvän heistä poispäin.
... Voi hitto.
Luulivatko ihmiset, että Pepe ja Mickey olivat yhdessä?
Ei! Niin ei saanut luulla!

Pepen järkyttyneet ajatukset vaihtuivat nopeasti pois, kun Mike alkoi kertoa asumisesta New Yorkissa. Toisen mainitessa aineiden käytön nosti Pepe huolestuneen katseensa toiseen.
"Äh... Sinä eksyit niihin..." Pepe mumisi hiljaa.
"Olisinpa minä ollut siellä sinua estämässä", tyttö toivoi ja oikeasti tarkoittikin sitä. Olisiko Pepe voinut vaikuttaa siihen, millainen pojasta olisi tullut, jos olisi ollut pojan kanssa väleissä tähänkin päivään asti?

"Ai.." Pepe vain mutisi, kun Mike sanoi, että tyttö ei luultavasti viihtyisi niiissä juhlissa, jossa poika itse kävi.
"No okei, myönnän. En käy juhlimassa kovinkaan usein", Pepe sanoi sitten ja hymyili hellyyttävämmin.
"Osaan pitää hauskaa ilman alkoholia", tyttö lisäsi ja vinkkasi leikkisästi silmää.

Mickey tunsi läimäytyksen vatsassaan ja vaikkei se sattunutkaan niin tämä älähti vähän.
"Ai perkele!", Mickey murahti. "Ei noin saa tehdä, se sattuu.", Mickey esitti nyt surullista ja mutristi huuliaan alaspäin. Tämän jälkeen pojan pokka ei pitänyt ja poika naurahti itsekseen.

Mickey nappasi tytön syliinsä ja teki pyörähdyksen ja laski Pepen maahan. Aivan kuten tämä oli pienempänäkin tehnyt, jos toinen oli 'satuttanut'. Sillä ainahan Mike oli ollut raavaampi ja isompi, kuin pieni ja hento Pepe.

Herra nappasi nyt housujensa taskusta tupakka-askinsa ja sytytti tupakan. Olo helpotti heti ja poika oli huomattavasti vielä rentoutuneempi kuin äsken, vaikka olihan hän rentoutunut jo silloin.
"Sori, pakko polttaa. Et halua nähdä minua vieroitusoireisena..", Mike sanoi ja virnisti taas tytölle. Tämän jälkeen poika katseli hetken koulun pihaa ja sen ihmisiä. Muutaman kerran poika vinkkasi silmää ohikulkeville tytöille ja naureskeli ivallisesti pihalla istuskeleville nörteille, jotka tekivät edellisen tunnin läksyjä kynä sauhuten. "Luuserit." Poika ajatteli.

"Voiko ilman alkoholia pitää oikeasti hauskaa?", Mickey kysyi, "Siis ihan oikeasti, oikeaa hauskaa?"
Tämän jälkeen poika sauhutteli taas tupakastaan ja puhalteli ilmaan renkaita. Herra yritti olla puhaltamatta savuja Pepeä päin, sillä oli aiemmin huomannut, ettei tyttö perustanut tupakoinnista.

"Niin muuten, missä itse asut? Utelit minulta asioita, mutten oikeastaan tiedä sinusta mitään..", Mike sanoi.

//No nyyh, autohittasin vähän, älä jooko tapa mua :<\\

[[ No eiku tapan sut heti ku nään ! >: (((
Hei, käyks vaikka neljältä ulos? ]]

Tyttö nauroi niin kovasti sille, kun oli läimäyttänyt poikaa vatsaan ja kun Mickey sitten murahti muka vihaisena. Pepe ei heti tajunnut, kun kädet nappasivat hänet ilmaan ja tyttöä pyöräytettiin ympäri.
"Heiii!" Pepe ulvahti ja puristi silmänsä tiukasti yhteen nauraessaan.

Tyttö kohautti olkiaan, kun toinen sanoi, että nyt oli pakko polttaa.
"Siitä vaan", Pepe tokaisi ja katsoi, kun toinen otti tottuneesti tupakka-askin käsiinsä ja sytytti tupakan. Pepe oli tottunut jo tupakoiviin nuoriin eikä neidillä itse ollut mitään tupakointia vastaan. Hän ei ollut sen takia antanut Mickeylle lupaa polttaa aikaisemmin, koska oli närkästynyt siihen, että Mike ei muistanut häntä.

"Haha, et voinut sanoa tuota tosissasi", Pepe nauroi, kun Mickey kysyi muka ihmeissään, että pystyikö ilman alkoholia pitää hauskaa.
"Todistan sen sinulle joskus", tyttö sanoi ja hymyili iloisesti.

"Asun edelleen siellä, missä ennenkin. Parin kilometrin päästä täältä, siellä omakotitaloalueella", tyttö selvensi hieman, jos poika ei tahtonut enää muistaa.
"En minä ole paljoa muuttunut, oikeasti", Pepe vastasi. Tyttö itse oli sitä mieltä, että ei ollut muuttunut kuin ulkonäöllisesti. Tai, jos nyt muuttumisesta puhuttiin, niin Pepestä oli alkanut tulla läheisyydestä riippuvainen. Hän halusi tulla halatuksi ja hän halusi, että joku suukottaisi tyttöä iloisina ja sekä huonoina päivinä.
Ja taas Pepen ajatukset lensivät Chadiin. Pieni hymy kohosi tyttösen vaaleanpunaisille huulille, jota tyttö ei itse tiedostanut.

((No en tuu, ku tapat mut :<. Ei vaan joo sopii se. Neljältä tuun teille.))

Poltettuaan tupakan loppuun Mike tumppasi sen vierellä olevaan tuhkakuppiin. Tämän jälkeen poika yskäisi muutaman kerran taas, jotta kurkku selkiintyisi. Sitten poika kaivoi laukustaan taas kurkkupastilleja ja otti itse yhden. Tämän jälkeen poika ojensi pastilleja Pepelle.
"Saako olla? Vai onko näissä liikaa sokereita teidän cheerleadereiden ruokavalioon?", Mike sanoi ja näytti pienesti kieltä Pepelle.

"Jaa, että mikään ei ole muuttunut sinun maailmassasi. No kai se on ihan ymmärrettävää, jos asuu samoilla nurkilla kokoajan.", Mickey sanoi mietteissään ja haukotteli vähän. Auringon lämpö oli kovin ramaisevaa ja poika ei ollut edellis yönä nukkunut kuin vajaan kolme tuntia. Sillä koko yö oli mennyt uutta biisiä harjoitellessa kitaralla.

"Mitä, mikäs nyt noin hymyilyttää? Likan posketkin punastuivat. Ettei vaan joku poika olisi mielessä, minun lisäkseni tietenkin.", Micke sanoi ja naurahti iloisesti. Kaksikko oli kävellyt koulua ja koulun pihaa ympäri jo monesti. Ainakin päivän lenkki tuli saatua jos ei muuta.

Poika kaivoi taskustaan plektran, joka oli oranssin värinen ja siinä oli keltaisia palloja.
"Sanoit, ettei sinulla ole onnenkalua. Ota tämä, sanotaanko vaikka, että se on tuliainen matkoiltani hyvälle ystävälle.", Mike sanoi ja hymyili. Poika ei tiennyt miksi oli näin mukava, mutta toisaalta, olivathan nämä kaksi olleet paljon pienenä yhdessä ja hyvä jos öiksi erottautuivat toisistaan. Monia seikkailuja oli Pepen kanssa tullut koettua.

[[ Aaaw, Mickey on ihana <3 xDDD
Nää on ihan niinko truu frendit jo nyt : DDD ]]

Tyttö otti kurkkupastillin ja soi toiselle tiukan katseen.
"Siis voi ei! Tämän jälkeen en varmaan mahdu enää uniformuuni!" tyttö parkaisi itkuisen kuuloisena ja otti pastillin suuhunsa. Hän näytti kielenkärjen päällä pastillin, ennen kuin alkoi imeä siitä makua.
"Sinne meni", Pepe sanoi ja nauroi.

Jälleen kerran Pepe töytäisi poikaa, kun toinen otti puheeksi hieman aran aiheen Pepelle.
"Hys!" tyttö kivahti ja hyssytteli sormensa kanssa.
"Ja jos vaikka onkin, hänen nimeään en sinulle paljasta!" "Ellei Gemma ole jo ehtinyt levittämääm sitä tietoa kaikille..." Pepe tunsi pientä epävarmuutta vilkaistessaan ympärille. Ihmisten katseet kääntyivät taas poispäin heistä.
Vai oliko Pepestä tullut vainoharhainen? Se ei kyllä olisi kovin suuri ihme...

Pepen kasvoille ilmestyi hyvin liikuttunut ilme, kun Mike ojensi hänelle plektraa.
"... Se on niin kivan värinen!" tyttö sanoi, otti plektran käsiinsä ja hymyili hampaat esillä Mickeylle.
"Säilytän tätä huolella", tyttö vannoi ja halasi poikaa tiukasti.

"Mitä luulet, luuletko ihmiset, että me olemme yhdessä?" tyttö kysäisi sitten.
"Kun kerran se kaverisi jo heti oletti niin.." Pepe mutisi ja katsahti poikaan.
"Sillä minulla ei ole aikomustakaan alkaa seurustella kanssasi, ettäs tiedät", Pepe sanoi tuon huvittuneella äänensävyllä, jonka jälkeen naurahti kevyesti.

((Joo mä iskisin Miken heti jos se olis oikee <3))

"Määä arrvasin.", Mike sanoi oikein korostaen ja naurahti sitten. Ainakin tytöllä oli hieman huumorintajua, vaikka tuntui, että joissakin asioissa Pepe oli vähän tiukkapipoinen neiti.
"Kuinka voit nyt elää tämän tuskan kanssa, mitä jos ne heittää sut pihalle siitä joukkueesta?", Mickey virnisti ja naurahti samalla.

"Ähähhähää, kyllä sä mulle kerrot. Ongin sen tiedon susta kyllä ulos. Et voi vastustaa minun charmiani. Kaikki salaisuudet vain julki!", Mike sanoi ja naurahti. Tosin hän ei halunnut itse paljastaa omia salaisuuksiaan kenellekkään. Ei edes vanhalle lapsuudenystävälle. Ties mitä juoruja ja ongelmia seuraisi siitä, että koko koulu tietäisi pojan olevan kiinnostunut myös pojista. Siitä ei todellakaan hyvä seuraisi. Ja sitten taas jouduttaisiin muuttamaan muualle..

Kohta Pepe halasi jo Mikeä. Mike halasi pienesti takasin, mutta poika ei ollut tottunut yllättäviin halauksiin. Tai oikeastaan halauksiin ylipäätänsä, sillä hänen naisasiansa usein menivät suoraan asiaan, eikä hempeilyn kautta.

"Mitä sitten vaikka luulevat? Ei ole meidän asia, antaa ihmisten luulla mitä tahtoo..", Mike sanoi Pepelle ja katsoi tähän. Poika ei erityisemmin välittänyt muiden mielipiteistä tällaisissa asioissa. Hänen mielestään suhdejutut olivat turhia. Mitä sitten jos joku seurusteli tai ei seurustellut, oliko asialla jotain eroa?
"Ja sitäpaitsi, en minäkään sinun kanssasi seurustelisi, vaikka maksettaisiin. Iy.", poika naurahti ja tökkäsi tyttöä hellästi.

((Ny meen lukemaan bilsaa hetkeks. Nähkäämme kello neljä.))

[[Voinki olla vasta myöhemmin, ku meen Tiian kaa keppijumppaan :s ]]

Pepe alkoi hohottaa varmaan tyyliin.
"Voi, etpä kyllä ole onkimassa minusta mitään tietoja!" Pepe naureskeli ja pudisteli päätään katsoessaan Mickeytä.
"Ja usko pois, minä voin vastustaa tuota sinun jumalaista charmia!" tyttö naureskeli ja hieroi hitusen poskiaan. Tyttösen posket olivat niin kipeinä nauramisesta.

"Diili olisi tämä; jos minä kerron sinulle jotain yksityiselämästäni, sinun täytyy myös paljastaa jotain itsestäsi", Pepe totesi hetken kuluttua ja tarkkaili kiinnostuneena, miten Mickey tähän reagoisi.

Seuraavaksi tyttö kivahti kovaäänisesti (tottakai leikikillään) ja pysähtyi paikoilleen, asettaen molemmat kätensä vyötärölleen.
"Että kiitos vain!" tyttö tuhahti naureskellen, kun toinen oli sanonut, ettei voisi seurustella Pepen kanssa vaikka maksettaisi.
"Minä en sitten ole viehättävä, sitäkö tarkoitit?" tyttö kysyi loukkaantuneisuutta äänessään. Kaikki oli tietenkin tarkoitettu vain leikillä.