Sun and fun

Oli aamupäivä. Ihanan lämmin ja kaunis sellainen. Hyvä sää oli jälleen kerran saanut sandiegolaiset liikkeelle ja vaeltamaan valtavana joukkona rannalle. Noiden rannanvalloittajien joukossa oli myös Jewel Hartley, joka asui onnekseen sen verran lähellä, että oli päässyt paikalle pyörällä, eikä hänellä ollut ongelmia auton pysäköimisen kanssa, niin kuin joillain näytti olevan.
Jewel oli tullut rannalle jo aikaisin. Olihan nyt lauantai, eikä ollut edes koulua, joten mihinkään ei ollut kiire. Perjantai iltakin oli mennyt kotona, katsellen televisiota Jade-siskon kanssa. Jewel ei ollut edes mennyt bileisiin niin kuin yleensä, koska oli luvannut viettää leffaillan siskonsa kanssa. No, ilta oli ollut ihan mukava, mutta tänään Jewel oli päättänyt pitää hauskaa.
Ensin hän kuitenkin aikoi loikoilla rannalla hyvän kirjan parissa ja käristää ihoaan auringossa. Tyttö oli levittänyt valkoisen pyyhkeen alleen ja pukenut ylleen korallinpunaiset bikinit. Hän oli saanut aurinkorasvankin levitettyä kunnolla, sen hän oli tehnyt jo kotona. Nyt Jewel makasi vatsallaan pyyhkeen päällä, luki rakkausromaania ja kuunteli samalla musiikkia iPodillaan. Aurinko lämmitti suloisesti selkää ja jalkoja, kirja oli mielenkiintoinen ja musiikki hyvää. Kaikki oli siis juuri niin hyvin kuin vain saattoi rannalla olla. Paitsi hänen seurassaan ei ollut yhtäkään niistä komeista lihaksikkaista miehistä, joita rannalla näkyi kulkevan. Asia ei oikeastaan edes harmittanut tyttöä, saihan hän nyt rauhassa ihailla kaikkia rannalla olevia komistuksia, eikä hänen tarvinnut omistaa silmäyksiään kenellekään tietylle henkilölle.
Jewel huokaisi ja käänsi kirjansa sivua, tarina tuntui etenevän juuri niin kuin hän halusi, päähenkilö oli rakastumaisillaan komeaan mieheen, joka taas oli juuri lähtenyt pitkälle matkalle.

// Ehkä olisit halunnut prinssi komean seuraa, mutta nyt on vain tyttöseuraa tarjolla! ;>

Mackenzie oli saapunut San Diegon hiekkarannalle Pacific Beachille. Suuri ja värikäs olkikassi roikkui tytön käsipuolessa, toisessa kädessä oli puhelin. Päällään neidillä oli punaiset minikokoa olevat shortsit sekä valkoinen painijanselkätoppi. Hiukset olivat sidottu löysälle nutturalle päänpäälle, mutta otsahiukset roikkuivat edessä, heti ruskeiden D&G aurinkolasien yläpuolella.

Mac asteli varvastossuillaan lähemmäksi rantaa, etsien katseellaan vapaana olevaa paikkaa. Sanat katkeilivat ja puhelimen toisessa päällä oleva henkilö joutuikin huhuilemaan tyttöä. Mac kuitenkin pysyi hiljaa, etsien katseella paikkaa. Nyt hän sen löysikin ja laski kassinsa maahan, mutta jäi itse vielä seisomaan. (Paikka oli Jewelistä muutaman metrin oikealle.)

"Niin, olisihan se mukavaa, mutta..." Mac sanoi puhelimeensa pirteän kuuloisesti, puhuen melko kovaa.
"Mutta en millään pysty, olen tainnut vilustua ja... Niin, enkä viitsi lähteä mihinkään", tytön ääni muuttui surkeammaksi, välillä yskien pahan kuuloisesti. Nopeasti hän yritti lopettaa puhelun, ja pian heittikin kännykkänsä laukkuun, huokaisten syvään. Hän ei antaisi minkään pilata kaunista lauantaiaamua rannalla.

//Ei haittaa ollenkaan! Ihan mikä vaan seura kelpaa

Jewel huokaisi pettymyksestä. Kirjassa oli tapahtunut sellainen käänne, joka ei sopinut siihen alkuunkaan. Mutta tietysti niin täytyi käydä, koska kirja oli vasta alussa. Päähenkilön rakastetun piti lähteä sotimaan toiselle puolelle aavaa merta. Se oli surullista ja Jewelistä tuntui, että miehelle kävisi vielä huonosti taistelun tiimellyksessä.
Brunette palasi todellisuuteen kuullessaan lähistöltä yskimistä, joka kuului häiritsevästi jopa musiikin yli. Jewel käänsi kiukkuisen katseensa äänen suuntaan, mutta onnistui viime hetkellä hillitsemään itsensä huutamasta. Yskijä kailotti äänekkäästi puhelimeen ja näytti sellaiselta henkilöltä, jolle ei ehkä kannattanut aukoa päätään.

Kun Jewel tarkemmin katsoi, hän oli erottavinaan tytössä jotain tuttua. Tämä taisi olla samassa koulussa, kuului kai "kermaan", niin Jewel oli muistavinaan. Tyttö käänsi katseensa pois tajuttuaan tuijottaneensa ehkä turhan kauan. Hän oli vieläkin ärtynyt, mutta tajusi sitten laittaa musiikkia kovemmalle siinä toivossa, ettei enää kuulisi toisen kovaa yskimistä.

Housut ja paita heitettiin seuraavaksi kassiin puhelimen perässä. Alta paljastui bikinit, korallinpunaiset väriltään. Mac touhusi ja levitti pyyhkeen, joka oli väriltään siniraitainen. Vihdoin tyttö malttoi istua ja alkoi rasvailemaan itseään laukuun pakatulla aurinkorasvalla. Haju oli mitä hedelmällisin, kesäinen ja raikas.
Samalla tyttö mietti miten "Pyrkyri-Daniella" oli kehdannut soittaa ja pyytää tapaamista. Hän ei todellakaan menisi tapaamaan häntä, joten hän oli muka kipeänä.

Mackenzie oli saanut muut paikkansa rasvattua, mutta selkä olisi enää jäljellä. Missään näköpiirissä ei näkynyt mahdollista komeaa rasvanlevittäjää, joten hän päätti ensin ottaa aurinkoa selällään. Hänen vatsa kaipasikin kunnon päivetystä, hänhän näytti aivan kamalan kalpealta näiden san diegolaisten seassa. Pikainen silmäys ympärillä oleviin pysähtyi viereiselle paikalle, mikä loksautti Macin suun auki ja sai tuon tuijottamaan. Tyttöllä, joka makasi hänen vieressään, oli täysin samanlaiset bikinit päällään kuin hänellä itsellään! Ei näin voinut käydä, ainakaan Macille!

Jewel jatkoi lukemista. Hän ei pitänyt siitä, että joku puhui ja yski niin kovaa, että hän oli mennyt sekaisin kirjan herkimmässä ja tunteikkaammassa kohdassa. Oli inhottavaa, kun rakastavaiset joutuivat hyvästelemään toisensa, peläten etteivät enää koskaan tapaa. Jewel ei halunnut ikinä sellaiseen tilanteeseen. Hän halusi että hänen tuleva miehensä pysyisi aina hänen vierellään ja olisi muutenkin täydellinen.
Musiikki tytön korvissa lakkasi yllättäen. Hän vilkaisi hämmästyneenä soitintaan, joka oli pimentynyt. Jewel yritti käynnistää sitä, mutte onnistunut. Oliko hän oikeasti ollut niin tyhmä, että oli unohtanut ladata sen? Akku oli tietysti mennyt, eikä hän nyt pystyisi enää kuuntelemaan mitään.

Turhautuneena Jewel laittoi soittimen kassiinsa, vilkaisten samalla äsken tullutta tyttöä. Hän halusi varmistua siitä, ettei tämä enää puhunut puhelimessa. Niin ei näkynyt olevan, mutta jotain järkyttävää Jewel kyllä näki. Toinen oli pukeutunut täsmälleen samanlaisiin bikineihin kuin hänkin. Se ei ollut reilua! Tuo tyttö kuului varmasti Astonin kermaan, eikä varmasti pitäisi siitä, että jollakulla muulla oli samanlaiset bikinit.
Jewel käänsi katseensa kirjaan, toivoen, ettei toinen tajuaisi hänen bikinejään.

Mackenzie istui kuin mikäkin typerys suu auki katsoen toista. Tyttö kohensi aurinkolasejaan ja katseli ympärilleen. Jossakin pitäisi olla toinen paikka, johon hän voisi loikkia. Ranta oli vain niin täynnä ihmisiä, että uuden paikan löytäminen olisi vaikeaa. Toisena vaihtoehtona oli lähteä pois kokonaan, mutta sitä hän ei tekisi. Tuo toinen saattaisi ajatella hänestä vaikka mitä, ja... Ei hän voisi lähteä.

"Hienot bikinit..." Mac sanoi kuuluvasti hymyillen, kuulostaen hyvin teennäiseltä. Tyttö oli huomannut että brunette oli laittanut soittimensa pois. Toisen oli ainakin pakko kuulla mitä hän sanoisi.
"mistä oot ostanu?", tyttö jatkoi pienen tauon jälkeen hymyillen. Mackenzie mietti mielessään, oliko tyttö Astonista, ja ehkäpä vielä kerman väkeä. Hän ei erottanut kasvoja näin sivusta, mutta hänellä oli muutenkin aika huono naamamuisti, joten hän ei ehkä muistaisi koko ihmistä, vaikka olisikin tämän joskus pikaisesti tavannut.

"Joo, sullakin." Jewel vastasi tyynesti toisen sanoihin, joita ei selvästikään oltu sanottu kehuen. Tyttö taisi olla katkera, kun hänellä oli samanlaiset bikinit. "Mä en edes ostanut näitä, mä sain mun kaverilta kun se ei tykännykkään näistä."
Tytön kysymys oli kuulostanut jo ystävällisemmältä, joten Jewel uskaltautui nyt katsomaan toista tarkemmin. Tämä ei varmasti kuulunut mihinkään luuseriklikkiin kuten hän. Mutta no, ei kai se haittaisi? Tuskin he edes alkaisivat keskustella mistään klikeistä, jos nyt edes keskustelisivat mistään.

"Olen muuten Jewel." tyttö esitteli itsensä. Hän oli varma, ettei nimi kertoisi toiselle mitään. Jos tämä nyt edes välittäisi sanoa mitään.
Jewel käänsi katseensa hetkeksi kauemmas rannalle. Häntä harmitti hiukan, että tuo tyttö oli tullut hänen viereensä jonkun komean miehen sijaan, mutta saihan hän täältä käsinkin katsella ruskettuneita vartaloita, aivan kylliksi. Jewel unohtui hetkeksi tuijottamaan erästä tummaihoista nuorukaista, joka käveli valkoiset uimashortsit jalassaan rannalla, vatsalihakset selvästi erottuen. Mies oli kyllä hyvännäköinen, sitä ei voinut kukaan kieltää.

Mackenzie naurahti kevyesti, ristien jalkansa, ja istui nyt risti-istunnassa pyyhkeensä päällä.
"Ei tykänny? Sun kaverilla taitaa olla huono maku...", tyttö tokaisi ja nosti bikineitten yläosaa ylöspäin. Korallinpunainen oli nyt trendikästä, muodikasta, in! Ja kaikkihan sen sitäpaitsi tiesivät!

Asento vaihtui taas ja Mac nojasi käsillä taaksepäin, silmäillen lähiympäristöä. Mackenzie oli toivonutkin tytön esittäytyvän ja kuullessaan nimen, ei hänelle tullut flashbackiä siitä että olisi aikaisemmin hänet tavannut. Tyttö hymyili vastaukseksi, hänen mielestä oli kornia antaa lapsen nimeksi joku 'jalokivi'. Meinaessaan kertoa oman nimensä, tuo huomasi Jewelin tuijottavan erästä poikaa, hyvännäköistä sellaista. Ei tosin Macin makuun, mutta kuitenkin.
"Jos tuijottelultasi kuulet, olen Mackenzie. Mac tai Kenzi mielen mukaan", tyttö vastasi ja jäi seuraamaan poikaa, joka jatkoi matkaansa rannalla.

Jewel oli niin keskittynyt tuijottamaan poikaa, että melkein hätkähti, kun tyttö hänen vierellään esitteli itsensä Mackenzieksi. Samalla hän tajusi, että tuo Mac oli nähnyt hänen tuijotuksensa kohteen ja katseli tätä myös. Jos tuo poika päättäisikin astella tänne, niin Jewel tiesi jäävänsä varmasti kakkoseksi. Mackenzie kun oli kauniimpi kuin Jewel.

Jewel kuitenkin katsoi poikaa vielä hetken ja kääntyi sitten katsomaan tyttöä.
"En mä mun kaverin makua sanois huonoks." Jewel puolusti ystäväänsä. "Se vaan halus vaihtaa sellaseen väriin joka sopi paljon paremmin."
Sanojensa jälkeen Jewel painautui makuulle ja nautti auringon lämmöstä ihollaan. Hän rakasti aurinkoa! Oli niin ihanaa vain olla ja nauttia lämmöntunteesta. Hän ei voinut käsittää, miksi jotkut linnoittautuivat ilmastointilaitteiden äärelle, kun olisivat voineet olla ulkona nauttimassa helteestä ja upeasta säästä.

"Oonko oikeessa jos sanon, että sulla ei oo poikaystävää?" Mac kysyi venyttellen raajojaan. Jos huomasi oli tuon kynsissä ranskalainen manikyyri ja lyhyet kynnet. Hän halusi tietää jotain Jewelistä, kuten hänellä oli yleensä tapana tietää. Nyt tuo tummahiuksinen tyttö oli täysin valkoinen paperi, jossa ei ollut väriläiskän läiskää.

Mackenzie katseli edelleen ympärilleen, kunnes Jewel alkoi puolustella ystäväänsä ja tytön katse kiinnittyi häneen. Hän ei sanonut mitään vain kohautti olkapäitään laiskasti. Hänellä oli laiska fiilis, mikä ei käynyt päinsä. Upeana päivänä saattoi tapahtua mitä vaan, etenkin kun oli täydellä rannalla. Olihan hän sattunut samanlaiset bikinit omistavan tytön viereen, mutta se ei ollut mitenkään jännittävää. Mac ei tosin ollut vielä päättänyt kummalla bikinit näyttivät paremmilta... Tyttö kävi seläälleen makuulle ja toivoi jotain piristystä. Hänen piti kuitenkin itse järjestää jännitystä, mikä ei sinänsä ollut ongelma.

"Oikeessa oot joo," Jewel vastasi kun Mackenzie arveli, ettei hänellä ollut poikaystävää. Mistähän tuo oli senkin arvannut? No, sillä ei nyt ollut väliä, kun sai olla ajattelematta moisia. Jewel ei jaksanut vaivata päätään millään miesten ajattelulla kun halusi rauhassa vain ottaa aurinkoa ja ruskettua.
"Sulla varmaan sitten on?" Jewel jatkoi kysyvällä äänellä.

Jewel loikoili sitten taas kaikessa rauhassa, silmät kiinni ja nauttien. Miten rannalla olo edes saattoi olla niin mukavaa? Paljon mukavampaa kuin sisällä istuminen ja lukeminen. Tai edes nukkuminen.
"Aika tylsää." Jewel sanoi hetken kuluttua, vaikka nauttikin siitä, että sai olla rauhassa tekemättä mitään. Salakavala tylsistymisen tunne painoi häntä silti, eikä sille mahtanut mitään edes ihana aurinko.

Mac naurahti ja nyökkäili, oikeassa hän oli ollut. Ei tyttö muuten todellakaan katsoisi muita, koska Jewel vaikutti niin viattomalta.
"Mulla? Ehkä, ehkä ei", blondi vastasi yrittäen kuulostaa salaperäiseltä.
"No ei mulla ole, näin on parempi, tiiät varmaan miksi?" Mackenzie jatkoi kohattaen kulmia ja hymyili. Tyttö venytteli jäseniään ja mietti pitäisikö laittaa enemmän aurinkorasvaa.

Mackenzie vaihtoi asentoaan nyt niin, että hänen päänsä oli samassa päässä kuin Jewelin ja sai katsottua toiseen samalla makoillen.
"Mä tiiän mikä ei oo tylsää..." tuo aloitti hymyillen.
"Sun täytyy mennä pyytämään siltä pojalta puhelinnumero" Mac sanoi ja otti nyt ensimmäistä kertaa lasit pois silmiltä ja laittoi ne päänsä päälle. Tyttö katsoi Jeweliä auringolta suojaavan kätensä alta ja kohotti kulmiaan.

Jeweliä ärsytti, kun toinen vastasi hänen kysymykseensä niin vaikeaselkoisesti. Ihan kuin Jewel olisi halunnu alkaa arvailla asiaa itse. Viimein toinen kuitenkin paljasti ettei tällä ollut poikaystävää.
"Joo, enköhän mä tiedä." Jewel vastasi arvatessaan syyksi sen, ettei toinen pitänyt pojista. Hän ei todellakaan ollut varma asiasta, muttei kehdannut kysyä. Saattoihan asia olla niinkin, että tämä vain ei halunnut poikaystävää. Jewel kuitenkin halusi, muttei silti yrittänyt koko aikaa vietellä jotakuta. Hän vain toivoi, että jonain kauniina päivänä tulisi joku komea mies, joka rakastuisi häneen ilman, että hänen täytyi tehdä jotain asian eteen.

"No mikä sitten?" Jewel kysyi kiinnostuneena, kun Mackenzie kertoi, että tiesi jotain mikä ei olisi tylsää. Hän kohotti katseensa uteliaana tyttöön.
"No en tasan mene!" Jewel tuhahti. "En mä uskalla, se saa ite tulla tänne jos kiinnostaa."
Jewel kuitenkin toivoi, että hänellä olisi rohkeutta mennä noin vain juttelemaan vieraalle pojalle, mutta hän tiesi ettei se onnistuisi kuitenkaan.

"No hyvä", Mackenzie vastasi napakasti ja iloisesti. Hän ei olisi halunnut alkaa selittämään ihan päivänselvää asiaa. Sinkkuna siksi, ettei tarvinnut ajatella sitä toista puolta. Se oli jotenkin painostavaa, koska Mac halusi ottaa kuitenkin toisenkin huomioon, eikä vain sännätä höyryjuna paikasta toiseen oman mielen mukaan. Sinkkuna siksi, ettei suhteet onnistuneet... Paha karma kai, näin ainakin tyttö oli ajatellut.
Tietenkin pienessä mielessä säilyi ajatus täydellisestä suhteesta, halusi hän tai ei.

"Et uskalla? Ööö okei", tyttö sanoi laittaen lasit silmilleen taas vaihteeksi.
"No ei sitä todellakaan kiinnosta, jos sä vaan makaat jossain sivussa tekemättä mitään. Tuliko mieleen?" Mac kysyi ivallisesti, puhuen totuudesta, jonka hän oli oppinut. Vain saduissa tapaa sen oikean kuin hups vaan.
"Kyllähän niinku eläimetkin päästää jotain ihme ääniä ja levittelee siipiä, niin ne huomataan..." tyttö jatkoi toiselle paasaamista melko tyhmän esimerkin voimin.

"Joo, kyllä mä sen oikeastaan tiedän," Jewel tuhahti, hiukan pettyneenä siitä, että toinen sanoillaan latisti hänen hyvää mieltään. Mutta kun hän vain halusi niin kovasti, että hänellekin kävisi yhtä ihanasti, kuin kaikissa niissä kirjoissa, joita hän aina luki. Niissä tuntui, etteivät nuoret neidot tehneet mitään, olivat vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja eihän sitä koskaan tiennyt, jos vaikka kaupassa törmäisi johonkin ja sitten se olisi vain rakkautta ensi silmäyksellä. Niin Jewelille piti käydä! Niin hän ainakin odotti käyvän.

Jewel naurahti, kun toinen alkoi selittää eläinten käyttäytymisestä. Nehän nyt olivat aivan eri asia! Eihän niillä ollut edes ajatuksia, ainakaan ehkä. Niillähän oli kai vain vaisto, jonka varassa ne tekivät mitä tekivät.
"No, mulla nyt ei ole siipiä. Enkä ajatellu ruveta täällä pitään mitään ihmeellisiä ääniäkään." Jewel sanoi ja virnisti. "Näähän pitäis mua kaikki ihan tärähtäneenä. Ja sitäpaitsi, mä en oikeesti uskalla, oon ihan liian ujo tollasissa asioissa, enkä mä vaan voi sille mitään."

No jos tuo kerran tiesi, Jewel teki aivan päinvastoin tahallaan. Älytöntä? Ehkä. Kenzie kierähti mahalleen ja tuon katse etsi katseellaan tummaa nuorukaista, joka edelleen vietti päivää rannalla ystävien kanssa. Siellä hän olisi, jos Jewel haluaisi.
"Elät siis mielelläs haavemaailmassas, varmaan tosi ihana paikka sellanen", kuului nuoren naisen huulilta, katsellen poikaa. Usein, hyvin usein tuo arvosteli toisen mielipiteitä ja arvoja, pitäen sitä mitä itsellä oli parhaana.

Mackenzie katsahti Jeweliin ja naurahti. Ei hän ollut koko elämän tarinaa tilannut, mutta...
"Niin, toi on kyllä aika iso ongelma", Mac tuumasi ja mutristi huuliaan alaspäin teatraalisesti. Hän itse oli ollut pienenä ujo, ja vain silloin kun oli kyse tuntemattomista aikuisista. Iän myötä tuo piirre oli hävinnyt ja nykyään tyttö piti itseään sosiaalisena. Mac taisi olla juttusilla tavallistakin tavallisemman tytön kanssa, koska ajatusmaailmat olivat erilaisemmat kuin hän oli tottunut.
"Mä en ymmärrä", tuo sanoi vielä ja kohauttautui istumaan risti-istuntaan.

Jewel jätti kommentoimatta toisen tytön sanat haavemaailmassa elämisestä. Ihan kuin muka haaveilussa oli jotain vikaa. Olisi niin ihanan romanttista, jos tuokin poika tuolla olisi edes vilkaissut hänen suuntaansa ja heidän katseensa olisivat kohdanneet. Sekin olisi jo saanut päivästä täydellisen. Vaikka sitä se kyllä oli jo muutenkin, ainakin sään puolesta.
"Ei kai sitä nyt ole vaikea ymmärtää että on ujo? Siis silloin kun pitäisi olla tekemisissä jonkun mielettömän hyvännäköisen tyypin kanssa?" Jewel sanoi ja kohottautui hänkin istumaan. Niin hän ainakin näkisi pojan paremmin. Ja poika hänet.

"No, mä en kyllä mene tuonne, kun se ei ole edes yksin." Jewel sanoi sitten. "Jos ei olisi ketään muuta paikalla, niin sitten voisinkin ehkä mennä sanomaan jotain. En kyllä tiiä mitä sanoisin."
Sitten Jewel katseli taas poikaa. Ja kuinkas kävikään, tämä vilkaisi juuri hänen suuntaansa. Jewel katsoi hetken takaisin, mutta käänsi sitten katseensa pois, kun ei kehdannut tuijottaa liian pitkään.
"Okei, ainakin se on nyt huomannut mut." Jewel sanoi iloisena siitä, että niin oli oikeasti tapahtunut.

"Ei oo vaikeeta. Mut et oo ajatellu jutella sitten huonomman näköisten tyyppien kanssa?" Mackenzie kysyi toiselta, tentaten kuin opettaja, naurahtaen omalla jutulleen. Jos hyvännäköiset olivat liian korkealla ns. rimalla, kannatti kokeilla sitten ali.
"Vaikka nörttien, tai jotain. Niille luulis sit olevan helpompi puhua", tyttö jatkoi paasaamista. Jos kyse oli oikeasti ulkonäöstä niin sitten tämä saattoi olla hyvä ratkaisu.

Mackenzien kasvoilla näkyi niimpä tietenkin-ilme kun Jewel vielä karsasti poikaa ystävien seurassa. Silloinhan pystyi katselemaan myös, jos tyypillä oli hyvännäköisiä kavereitakin ja iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla. Blondi oli myös huomannut pojan katselevan heidän suuntaansa. Tuo katsoi ympärilleen, jos olisikin huomannut tyypin jota poika kaukaa katseli, mutta ketään ei ollut lähettyvillä.
"Jee, jos se siis katsoi juuri suhun", kuului Macin suusta innottomasti. Olisiko ollut outoa iloita tuntemattoman tytön onnesta?

"No oon mä nyt sellasille jutellukki, joskus pakosti kun ne tulee juttelemaan," tyttö tuhahti. "Mutta jos toinen on ihan äärimmäisen komea, niin sillon kyllä pelkään että teen jotain noloa."
Tosiasiassa Jeweliä ujostutti jutella melkein kenen tahansa pojan kanssa, ainakin aluksi, mutta eihän Mackenzien tarvinnut sitä tietää. Tyttöhän pitäisi häntä varmasti jonain hirveänä nyhverönä, mikä hän ehkä joskus olikin. Mutta jos hän uskalsikin puhella pojille jotain, niin nämä aina luulivat hänellä olevan jonkin asteen kiinnostusta heitä kohtaan. Niin oli ainakin käynyt viimeksi, kun hän oli erehtynyt juttelemaan erään nörttipojan kanssa, johon kukaan ei koskaan edes vilkaissut. Tuo poika oli sitten luullut että Jewel oli ihastunut ja siitä seurasi sitten inhottavia vilkuiluja ja jopa erinäisiä treffipyyntöjä.

"No öhän se kattonu. Tai no, se kyllä varmaan katto oikeesti sua," Jewel sanoi ja asettui sitten taas makuulle. Ei hän nyt enää jaksanut keskittyä pojan tiirailuun, kun häntä koko ajan häirittiin. Tulkoon poika tänne jos kiinnosti. Mutta tuskin kiinnosti. Tai sitten jos tulisi, niin tämä olisi todennäköisesti kiinnostunut Mackenziestä, joka oli Jewelin mielestä paljon häntä kauniimpi.

"Mulle ne ei oo onneksi tullu juttelemaan... Oisikohan niillä samanlainen ongelma kun sulla?" tyttö jäi miettimään ääneen Jewelin kerrottua omista kokemuksistaan. Hän taisi olla liian kaunis, liian ylempä, liian itsevarma ja liian kaikkea niihin verattununa. Ei hän edes tiennyt mitä nörtit ajattelivat hänestä, vihasivatko vai rakastivatko. Tuskin kuitenkaan jälkimmäistä, vaikka eihän Mac itse heille ollut mitään tehnyt. Mutta kun hengaili samassa porukassa kuin ne jotka sortivat ja tekivät kaikkea, niin leimaitui samanlaiseksi. Oli myös hyvä juttuja, joiden takia halusikin yhdistää itsensä heihin.

"Sä siis luovutat?" blondi vihjaili, kun Jewel meni takaisin makuulle ja kertoi pojan kuitenkin katsoneen häntä. Niin, ehkä. Ei Mac osannut vertailla itseään tai Jeweliä, saatoi olla että poika piti enemmän bruneteista. Ulkonäkö oli kuitenkin vain pintaa, jonka jälkeen paljastui se tärkeämpi puoli.
"Mut joo, ei toi oo kyllä minkään arvonen", tyttö kuikuili kaulapitkällä pojan suuntaan. Sen jälkeen tuo otti taas aurinkorasvansa laukusta, ja alkoi levitellä sitä dekolteelle, mistä paloi yleensä helpoiten.
"Pitäisköhän mun sit mennä puhumaan sille?" tyttö jatkoi, kun toinen näytti luovuttavan. Hänhän ei ollut yhtään kiinnostunut, mutta olisi hauska katsoa, miten Jewel reagoisi tähän.

"No, en nyt tiedä onko se niin onnekasta. Se on oikeastaan ihan hauskaakin joskus, paitsi jos ne kuvittelee itsestään ihan liikoja." Jewel sanoi. Hän oli vähällä sanoa, ettei hänenkään kannattanut kuvitella itsestään liikoja, sillä hänhän oli kuitenkin koulussa tavisten joukossa, eivätkä kaikki siksi oikein pitäneet hänestä. Tai ainakaan suosituimmat eivät pitäneet. Tai no, eihän hän ollut koskaan edes ollut näiden kanssa tekemisissä.

"No en mä nyt ainakaan tonne lähde." Jewel totesi, kun toinen arveli hänen luovuttaneen. Jos hän saisi jostain rohkeutta, niin ei hän luovuttaisi. Mutta mistäpä hän nyt tähän hätään saisi minkään asteen ujouden helpotusta. Poika oli sen verran hyvän näköinen, että tällä varmasti oli tyttöystävä. Tai sitten tämä oli homo. Se meni aina niin, jos Jewel erehtyi haaveilemaan jostakusta liikaa.
Macin seuraavat sanat saivat Jeweli kääntämään katseensa tähän hyvin nopeasti.
"Oikeesti?" hän kysyi ärsyyntyneenä. Nyt hänen kaikki toiveensa olivat sitten mennyttä.

"Tiedän kyllä mitä tarkotat jos joku luulee itsestään liikoja. Huh huh sellasia ihmisiä", tyttö tuhahti pyörittäen päätänsä ja mietti poikia jotka olivat tulleet juttelemaan, ja luulleet että ovat niin hyvännäköisiä ja charmikkaita. Sellaisille jälkeenpäin sai aina nauraa. Itsevarmuus oli hyvä juttu, mutta liika on kuitenkin liikaa. Ja sellaiset oikein yrittäjät jäivät kiinni.

Tyttö kaivoi laukustaan pienen peilin ja laittoi aurinkolasit hetkeksi syrjään. Tuo tutki tarkasti naamaansa ja tarkisti, ettei hampaiden välissä ole mitään inhottavaa. Hiukset hän vapautti ponnarista ja ne laskeutuivat nätisti tuon olkapäiden tasalle. Nyt hän olisi valmis kohtaamaan kenet tahansa.
"Joo, enkö mä ihan hyvin voi, kun sä kerta heität tilaisuutes hukkaan? Ehkä se onkin vielä lähempää paremman näkönen kuin täältä kaukaa" Mackenzie hymyili toiselle kysyvän näköisenä. Ei tässä mitään ongelmaa pitänyt olla. Hän sulki peilin, mutta jäi pitelemään sitä käsiinsä. Jewelin äänestä oli kuullut selvästi pienen närkästyksen.
"Niin ja voisin mielenkiinnolla nähdä ne vatsalihaksetkin lähempää..."

"No jos sä menet niin mä haluan tulla mukaan," Jewel tuhahti. Hän ei mitenkään voinut antaa Mackenzien mennä iskemään poikaa hänen silmiensä edestä. Paitsi jos poika nyt lumoutuisikin Mackenziehen, tai toisinpäin, niin eihän kaveri sitten mitenkään voisi olla Jewelin odottama prinssi. Koska hänelle piti käydä täydellisesti. Niin, ettei poika edes huomaisi muita kuin hänet, ei vaikka vieressä olisi kymmenen Jeweliä kauniimpaa naista.
Jewel tiesi, että hänen unelmansa oli mahdoton. Haveet saisivat kyllä jäädä Maciltä kuulematta, se oli varmaa.

Mutta ei hän todellakaan voisi vain katsoa vierestä, jos Mackenzie oikeasti menisi pojan luo. Se ei olisi oikein. Hän kun oli ajatellut, että Mac olisi mukava tyttö. Ehkä hän sitten olikin ollut väärässä.
"No. Mä menen sitten itse niin sun ei tarvitse," Jewel tokaisi sitten, vaikka tiesikin ettei uskaltaisi. Ja ei hän niin oikeasti tekisi. Mitä hän muka edes sanoisi pojalle, jos nyt edes pääsisi tämän ja tämän kavereiden luokse. Olisi kyllä noloa alkaa sönköttää jotakin, kun poika ei ollut yksin.
"En kyllä mene vielä, haluun rauhassa ensin ottaa aurinkoo," Jewel sanoi ja päätti vain odottaa, että poika olisi jossain välissä yksin. Ja nyt hänellä ehkä olisi aikaa miettiä mitä mahdollisesti voisi sanoa pojalle, joka naureskeli kavereidensa kanssa jollekin jutulle.

"Äh! Riitää jo tollanen edestakasin venkoilu. Eihän tässä ole kokopäivää edes aikaa", Mac sanoi kun Jewel halusi tulla hänen mukaansa ja sanoi sitten menevänsä itse, ilman häntä. Blondi naurahti ja pörrötti taas hiuksiaan, laittaen käsipeilin takaisin laukkunsa.
"Et taida haluta mua tonne... Oot ihan kamalan itsekäs", Mac sanoi naureskellen. Pelkkä vilkaisu toiseen heistä päin ei tehnyt pojasta toisen omaa. Ei kai tästä tulisi vaan mikään kilpajuoksu?

"Turhaan sä vaan pitkität tota", Mac sanoi tytön sanovan ensin ottavansa hieman lisää aurinkoa. Pieni huokaus kuului tytön huulilta, koska toinen oli toivoton. Mutta ehkä itse toimiminen saisi Jeweliinn aikaan liikettä? Mackenzie kapusi seisomaan ja asetteli bikineitään paremmin.
"Ota sä vaan aurinkoa sillä aikaa, mä käy pikaisesti ton yhen luona!" tyttö sanoi hymyillen toiselle ja lähti kävelemään kohti poikaa ja tämän ystäviä, kädessään aurinkorasvapurkki. Ehkä hän saisi apua sieltä pieneen ongelmaansa.

Jewel makoili kaikessa rauhassa, miettien kuumeisesti, miten saisi pojan huomaamaan itsensä ilma, että tytön tarvitsisi raahautua tämän luokse. Ainoa asia, mitä hän sai mieleensä, oli heittää bikinien yläosa pois. Silloin hän tulisi melko varmasti huomatuksi. Ainoa ongelma vaan oli, että hän ei ikinä suostuisi tekemään niin, ei vaikka siitä olisi maksettu. Hän ei ollut mikään vilauttelija. Ja ei hän nyt niin epätoivoinen ollut, että olisi tarvinnut vajota niin alas.
Jewel käänsi sitten katseensa Mackenziehen, kun tämä nousi seisomaan. Tämä siis todellakin oli menossa! Se ei ollut reilua! Macilla oli selvästi itsevarmuutta, jota Jewelillä ei, joten tässä kisassa hän jäisi varmasti kakkoseksi. Ei niin voinut käydä!

Mac lähtikin jo kävelemään kohti poikia ja Jewel jäi pettyneenä ja nyt jo suuttuneena katsomaan tämän perään. Nopeasti hän keräsi kaiken rohkeuden, minkä vain itsestään löysi ja lähti sitten Macin perään. Hänen oli pakko mennä katsomaan, menettäisikö nyt kaikki mahdollisuutensa.
"Mä tulen sittenkin." Jewel tokaisi päästyään jo melkein Macin kannoille. Sitten hän tajusi, ettei hänellä ollut mitään pelastusta mukana. Hän oli hölmönä jättänyt aurinkorasvansakin laukkuunsa, eikä hänellä olisi nyt mitään tekosyytä poikien luo menemiselleen.