Sun and fun

"No okei, oli niissä intohimoa," Jewel myönsi, kun toinen niin kovasti halusi sen tietää. "Ainakin aluksi. Ja mun osalta vähän pitemmänkin aikaa."
Jewel ei mielellään muistellut entisiä suhteitaan. Ne olivat jo mennyttä aikaa, eikä hän aikonut alkaa haikailla vanhojen hyvien muistojen perään. No, osittain hyvien muistojen. Eihän se ollut hyvää, jos joutui ensin petetyksi ja sitten jätetyksi. Ilman niitä tapahtumia hän saattaisi vieläkin olla suhteessa.

"No joo, mä tein sen virheen," Jewel sanoi ja mietti sitten, miksi ihmeessä kertoi tuollaisia asioita Macille. No, tämähän oli kysynyt, eikä hän edes tajunnut olla kertomatta. Mutta tuskin tyttö hänen asioitaan pitkään jaksoi miettiä ja muistaa. "Mutta enää mä en ole sortunut siihen samaan tyyppiin. Mä en ikinä antais itelleni anteeks jos tekisin niin taas. Se olis typerintä mitä voisin tehdä sen tyypin suhteen."

Jewel huokaisi ja mietti sitten, jaksaisiko sittenkään jäädä enää rannalle. Ajatus lähdöstä alkoi houkutella, mutta kotona ei olisi yhtään mitään tekemistä. Oli siis parempi jäädä, tännehän saattaisi vaikka ilmestyä jokin vanha tuttu. Ainakin toivottavasti. Olihan nyt mitä mainioin sää ottaa aurinkoa ja uida.
"Niin, ehkä." Jewel sanoi sitten. "Ja ehkä säkin tapaat jonkun vaikka kotimatkalla."

Mackenzie nyökkäsi muutaman kerran kuulemalleen. Alussa sitä riitti, mutta sitten se alkaakin hävitä. Haihtua kuin vesi. Sitten yleiseksi tulevat riidat lisääntyvät ja puhuminen vähenee. Ja silloin alkaa laskemaan viikkoja suhteen loppumiselle.

"Mä yritän olla osumatta samaan paikaan sen mun tyypin kanssa, koska se osaa olla oikeesti kamala. Kamalan ihana", tyttö muisteli erästä poikaa, joka sai kenet tahansa pyörtymään tekemättä mitään. Kaikki tiesivät, että tyyppi oli ollut varmasti kaikkien kanssa, mutta se ei tehnyt siitä ollenkaan vastenmielistä. Silloin ei edes ajatellut mitään tuollaista kuin toinen keskittyi vain sinuun ja sinä häneen. Mac kyykistyi laukkunsa viereen ja laittoi pyyhkeen laukkuun. Hiukset laitettiin vielä löysälle nutturalle ja varvastossut jalkaan. Blondin tavaroita ei ollut enää hiekalla ja hän oli valmis lähtemään.

"Ei sitä voi tietää, elämä on ennustamaton", Mac tokaisi ja nosti kassinsa olalleen. Jewel, joka oli toiminut hänen puhekumppaninaan lauantaisen aamupäivän, oli ollut ihan mukavaa seuraa. Tosin, hän ei tiennyt juttelisivatko enää. Koulussa hän ei ollut edes huomannut toista.
"Mä lähen. Pidä sä silmät avoinna ja ota riskejä", tyttö hymyili vielä kerran tytölle ja kääntyi. Kävellessään kohti parkkipaikkaa, johon oli auton jättänyt, Mackenzie pohti mitä elämä olisi ilman riskienottoa.

"Joo, mä tiedän, tuttu tunne." Jewel sanoi ja huokaisi sitten. "Mä en tajua miten jotkut voi käyttäytyä niin ääliömäisesti, mut silti vaan ne on aina ihania. Ja sit ne taas satuttaa sua. Se ei oo ollenkaan reilua."
Jewel vaipui hetkeksi ajatuksiinsa. Hän ei kuullut vastasiko Mackenzie hänelle mitään, mutta hän havahtui ajatuksistaan vasta tajutessaan, että toinen oli jo oikeasti lähdössä. Mac oli jo pukeutunutkin ja sanoikin sitten lähtevänsä.
"Joo, kyllä mä ainakin silmät pidän auki," Jewel virnisti. Se olikin se helppo osuus. Mutta sitten taas se riskien otto. Ei hän uskaltaisi mennä yksin kenenkään pojan luokse ja tehdä mitään asioiden edistymiseksi. Se tuntui jotenkin niin vaikealta, eikä hän halunnut tulla torjutuksi, eikä särkeä sydäntään.

"Heippa!" Jewel vielä huikkasi Macin perään, joka oli jo lähtenyt kävelemään pois päin. Jewel itse kaivoi taas kirjansa laukustaan ja jatkoi sen lukemista. Nyt hän kyllä pitäisi ainakin hetken katseensa erossa miehistä, ellei joku sitten sattunut nimenomaan astelemaan hänen luokseen.

//Kiitoksia paljon pelistä!//