Sun and fun

Mackenzien askeltaessa kohti komeaa poikaa ja tämän jengiään, tyttö katsahti taaksepäin, jossa Jewel oli tullut hänen kintereilleen.
"Jahaa, päätit tulla mukaan, toivottavasti ei kovin jännitä", Mac sanoi ja hymyili tavalliseen tapaansa.
"Niin ja pysy mukana", tyttö jatkoi hieman hiljemmällä äänellä, koska he olivat jo kohta perillä.

"Moi pojat", Mac sanoi samalla kun pysähtys muutaman metrin päähän poikien hengailupaikasta. Pojat tervehtivät heitä, samalla kun vielä yksi poika liittyi mukaan uimasta. Tyttö hymyili flirtisti ja katsoi jokaista poikaa silmiin avoimesti. Katsekontakti oli hyvä ottaa ensin, se viestii varmuudesta.
"Mä oon Mac ja tässä on Jewel. Meillä ois pieni ongelma...", tyttö sanoi ja heitti katseensa Jeweliin, samalla heilutellen aurinkorasvapurkkia kädessään. Mac nosti kulmakarvojaan ja osoitti pienesti päällään poikia kohti, merkitsevä katse suunnattuna toiseen tyttöön. Nyt olisi Jewelin aika puhua. Hän ei ollut tullut tänne varastamaan koko showta itselleen. Oli mielenkiintoista nähdä, pystyikö J koossa.

Jewel pyöräytti silmiään, kun Mackenzie sanoi toivovansa, ettei häntä jännittänyt kamalasti. Olisikin ollut niin! Nyt Jeweliä jo melkein kadutti että hän oli lähtenyt toisen perään, sillä hän oli varma mokaavansa ja takeltelevansa taas. Niin hänelle kuitenkin kävisi.
'En saa ajatella noin!' hän komensi itseään. Silloinhan hän varmasti nolaisikin itsensä! Tyttö yritti valaa itseensä lisää rohkeutta ja keksikin sitten, että voisi edes yrittää matkia Macia, joka tuntui huokuvan itsevarmuutta.

Kun tytöt pääsivät poikaporukan luo, Jewel melkein huokaisi helpotuksesta, kun Mac aloitti puhumisen, eikä hän joutunut sitä tekemään.
Paniikki meinasi iskeä Jeweliin, kun Mac yllättäen alkoi patistaa hänet puhumaan. Nyt hän varmasti sanoisi jotain typerää, joka saisi pojat nauramaan.
"Niin." Jewel aloitti ja yritti kuulostaa rohkealta. Ja hän yritti taas puhua niin kuin olisi joku muu kuin Jewel. "Jos mitenkään voisitte auttaa meitä ton rasvan levittämisessä?"
Jewel katsoi anovasti jokaista poikaa ja toivoi sitten, että oli sanonut sen mitä pitikin. Samalla hän kuitenkin ihmetteli, miten oli edes uskaltanut sanoa mitään sellaista. Nyt hän vain toivoi Macin jatkavan, ettei hänen tarvitsisi käyttää koko aikaansa miettiäkseen mitä sanoisi, vaan voisi keskittyä ihastelemaan tummaihoista poikaa, kun nyt kerran oli päässyt lähietäisyydelle.

Mackenzie hymyili Jewelille iloisesti, viestittäen ollen iloinen, että tuo oli saanut suunsa auki. Olihan siinä ollut hänenkin päänsä vadilla. Tosin hän olisi voinut luontevasti korjata toisen sanat, jos Jewel olisi sanonut jotain väärää tai ei olisi sanonut mitään. Mac käänsi katseensa poikiin, jotka hieman kohauttelivat hartioitaan ja naurahtivat Jewelin esittämälle kysymykselle. Tyttö pongasi surffarityylisen blondin ja asteli tämän eteen ja kyykistyi tämän pyyhkeelle.
"Sä varmaan voit auttaa mua?" hän sanoi ja tyrkkäsi pojan käteen rasvapurnukan ja kääntyi selin tuohon poikaan. Tarkasti hän otti kaikki niskan ja selän alueen hiukset pois tieltä.

Pojan kosketus oli ollut pehmeä, mistä Mac piti, mutta ei sen enempää ajatellut tuota. Enemmän hän ajatteli Jeweliä ja vilkuili tuota kohti. Tyttö otti pojalta purnukan ja ojensi tätä Jewelille, pojan ollessa valmis. Mac jäi istumaan ja päätti hieman puhella ajankuluksi, kysyen missä nämä pojat opiskelivat. Vastaukseksi he saivat tiedon, että toisella puolella kaupunkia olevassa koulussa. Tyttö tunsi muutamia ihmisiä sieltä mutta ei kuitenkaan sen enempää.
"Aijaa, me ollaan Astonista", Mackenzie keimasteli ylpeä pojille. Tottahan toki Aston oli paljon parempi paikka kun joku muu.

Jewel katseli melkein kateellisena, kun Mac uskalsi tuosta vain työntää rasvansa erään pojan käteen. Ja poikahan totteli, teki juuri niin kuin tätä oli pyydetty. Jewel ei oikein tiennyt mitä tekisi, kun hänen oma aurinkorasvansa oli jäänyt kassiin. Odotellessaan Jewel sitten vain vilkuili poikia. Varsinkin sitä tummaihoista, joka näytti lähempää katsottuna vieläkin paremmalta.
Hetken kuluttua Jewel kuitenkin sai tekemistä, kun Mac ojensi purnukan hänelle. Jewel päätti tehdä kuten toinenkin oli tehnyt, mutta sitten yksi pojista, joku silmälasipäinen, ehdotti että hän voisi toimia hänen apulaisenaan.
Jewel onnistui jotenkin salaamaan pettymyksensä. Hän oli toivonut saavansa tummaihoisen kaverin levittämään rasvaa hänen selkäänsä mutta niin ei nyt käynyt. Mutta rillipääpojan kosketus tuntui hyvältä, eikä tyttöä enää haitannut ollenkaan, vaikka väärä henkilö tekikin hänelle palveluksen.

"Kiitos paljon," Jewel sanoi ystävällisesti ja hymyili sitten pojalle, joka näytti oikeastaan ihan mukavalta. Sitten tyttö ryhtyi kuuntelemaan pojan selitystä tämän koulusta.
"Aston on kyllä kiva paikka," Jewel sanoi, kun Mac ensin oli ylpeillyt heidän koulullaan. Hän tyytyi sanomaan asian ilman mitään ylpeilyjä, koska hän ei ainakaan pitänyt Astonia sen parempana paikkana kuin mitään muutakaan koulua. Samanlaisiahan ne kai olivat kaikki.
Jewel toivoi, että Mac ja pojat hoitaisivat kaiken puhumisen. Häntä oli alkanut taas ujostuttaa, eikä hän oikein tiennyt mitä olisi sanonut.

Mackenzie istui edelleen tuntemattoman pojan pyyhkeen päällä ja katseli hieman epätoivoisesti kun muu kuin Jewelin suosikkipoika alkoi levittämään rasvaa toisen selkään. Tytön olisi pitänyt ottaa ohjat käsiinsä ja kysyä juuri sitä poikaa. Oliko sitä niin vaikea ollut ymmärtää? Näköjään. Toisen kasvoista ei kuitenkaan huomannut yhtään pettymystä, joten ehkä hän ei ollutkaan yhtään pettynyt. Mac vilkaisi heidän paikalleen päin, johon oli jäänyt kaikki tavarat. Hän rukoili, että voro ei iskisi heidän poissaollessaan. Laukussa oli kuitenkin tärkeitäkin tavaroita.

Mac nyökkäsi kuin Jewel totesi Astonin olevan kiva paikka. Kiva oli aika laimea sana, mutta käyttäköön sitä. Blondi kuitenkin yritti keskittyä siihen, että antoi itse hyvän kuvan pojille. Eli olemalla iloinen ja sosiaalinen.
"Mitäs pojat muuta täällä tekee kuin pelailee?" tyttö kysyi ja hymyili flirttailevasti samalla kuin kosketteli hiuksiaan. Pojat mutisivat vastauksia uimisesta ja muusta. Tummaihoinen poika kuitenkin vain naurahti ja sanoi, että he olivat tulleet tänne katselemaan vähäpukeisia tyttöjä tietysti. Mackenzie hymyili ja katsoi pikaisesti Jeweliin, ennenkuin nousi ylös. Tyttö meinasi myös tokaista jotain siitä kun tuo oli vilkuillut heidän suuntaansa, eli he tiesivät pojan tekemiset rannalla erityisen hyvin. Ollen kuitenkin hiljaa, hän hieroi käsiään yhteen, että niihin tarttunut hiekka tippui pois.

Jewel istui paikoillaan, niin Mackenziekin näytti tekevän. Tämä se sitten osasi flirttailla tuosta vain. Jewelille se oli vaikeaa, koska hänestä tuntui ettei hän keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Hän arveli, että olisi parempi pysyä hiljaa, kuin hölistä jotain mikä saisi pojat ehkä juoksemaan karkuun.
Tyttö oli suorastaan pettynyt, kun tummaihoinen poika vastasi, että he olivat tulleet katsomaan tyttöjä rannalle. Jewel ehti peittää huokauksensa. Niinpä tietysti! Poika oli selvästi ihan samanlainen kuin kaikki muutkin, aina vain tyttöjen perässä. Sellainen ei vaikuttanut kovin lupaavalta, ei ainakaan sellaiselta, että Jewel voisi hullaantua tästä.

Mutta rillipääpoju vaikutti yllättävän fiksulta. Tämä näytti melkein pyörittelevän silmiään kaverinsa vastaukselle. Ilmeisesti tämä oli paikalla jonkun järkevämmän asian takia. Tai mistä sitä tiesi? Saattoihan se olla niinkin ettei toinen pitänyt tytöistä. Tämä vaikutti kyllä aika hissukalta, mutta ei kai se voinut olla totta? Poikahan oli ehdottanut itse rasvan levittämistä, eikä se ollut mitään hissukoiden puhetta.
Jewelin teki mieli kysyä, oliko tumma poika nähnyt mitään silmiään miellyttävää, mutta arvasi sitten, että kysymys olisi ollut ihan turha. Näkihän tämä nytkin Macin, joka varmasti käänsi miesten katseet puoleensa ja jätti Jewelin varjoonsa, vaikka he olivatkin pukeutuneet samalla tavalla.

//En keksiny oikein mitään...//

// Hyvähän tuo oli =)

"No, mikäs sun kielen on vienyt?" tummaihoinen pojankomistui kyykistyi Jewelin tasalle ja tokaisi.

Pojat keskustelivat hieman omiaan taas, kunnes tyttö kuuli heidän puhuvan jalkapallosta ja koripallosta.
"Mä oon cheerleader", Mackenzie sanoi ylpeänä pojille. Todellakin, hän oli ylpeä. Hän oli innoissaan urheilusta, volteista ja hypyistä mitä piti tehdä. Se oli hauskaa ja jännää, samalla myös vaarallista, koska saihan siinä koipensa kipsiin joskus liiankin helposti. Kokemusta oli.
"Sä näytätkin vähän sellasta perusbimbocheerleaderilta", eräs poika sanoi ehkä leikillään ja jotkut hörähtivät nauramaan. Mackenziestä, se ei ollut ollenkaan hauskaa. Hänelle kuten ei myöskään muille saanut puhua noin. Tyttö asteli pojan luo ja läpsäisi tätä poskelle. Muut pojat katsoivat irvistellen, tuo oli tainnut tehdä pahan mokan puhuttuaan blondille noin.
"Idiootit", Mac tuhahti ja lähti marssimaan takaisin omalle pyyhkeelle. Hän ei olisi heidän kanssa enää hetkeäkään. Olkoon vain kuinka komeita tahansa, mutta käytöstavat sentään piti olla

"Äh, ei mikään!" Jewel sanoi yllättyneenä siitä, että tummaihoinen komistus tuli yhtäkkiä juttelemaan hänelle. Ilmeisesti tuo ei sittenkään ollut täysin Macin lumoissa niin kuin hän oli kuvitellut. "Mä vaan kuuntelen teidän juttuja niin en tajua sanoa mitään."
Poika hänen edessään naurahti ja hymyili sitten. Sen jälkeen tämä liittyi muiden urheilukeskusteluun. Jeweliä ei kiinnostanut tippaakaan jalkapallo, eikä koripallokaan. Hän olisi halunnut mieluummin puhua jostain ihan muusta, mutta pojat nyt olivat poikia. Näitä tuskin samat asiat kiinnostivat.

Jewel käänsi katseensa Maciin kuultuaan, kuinka yksi tummatukkainen poika sanoi blondista jotain ilkeää. Mac ei varmasti pitänyt tämän sanoista ja sen tyttö näytti osoittavan myös tuolle pojalle. Jewel itse ei olisi ehkä mennyt läimimään ketään kasvoihin, hän olisi kai vain alkanut haukkua toista ja lähtenyt sitten lätkimään, kuten Mac näytti tekevän.
"No oliko ihan pakko olla tollanen törppö!" Jewel tuhahti, kun Mac lähti kävelemään pois. Nyt tuon ääliön takia hän oli jäänyt yksin poikaporukkaan, eikä tuntenut oloaan kovinkaan kotoisaksi.
"En mä sitä pahalla tarkottanu!" poika yritti puolustella itseään, mutta turhaahan se oli, Mac oli jo mennyt.
Jewel alkoi uskoa, että koko porukka taisi olla yhtä ääliöitä, lukuunottamatta rillipääpoikaa, joka oli ehkä ainoa, joka näytti olevan Macin puolella. Ilmeisesti tuo tiesi enemmän naisista kuin antoi olettaa.

"No, ehkä tarkotit, ehkä et." Jewel sanoi ja lähti sitten hänkin kohti pyyhettään ja Macia. Ei hän yksinään halunnut poikien seuraan jäädä, koska tiesi jäävänsä täysin tuppisuuksi.

"Mä voisin luetella monta syytä, minkä takia kannattaa ja miks ei kannata olla cheerleader. Ymmärrät varmaaan mihin tuo äskeinen kuulu", Mac raivosi ja pyllähti takaisin oman pyyhkeen päälle. Hän tunsi usein olevansa uhri ylitsepääsemättömien ennakkoluulojen synkässä maailmassa. Oli hän miettinyt, että oliko liian herkkänahkainen tuollaiselle, jota kutsuttiin joskus huumoriksi. Hän siis oli takakireä bitch, joka ei ymmärtänyt huumoria. Ainakaan sellaista mikä koski häntä itseään.

"Vaikutanko mä susta joltain ihme bimbolta?" tyttö kysyi toiselta, joka oli seurannut häntä perässä takaisin. Hän toivoi, että Jewel sanoisi suoraan, ilman, että hänen tulisi kehottaa siihen. Jewel ei ollut hänen ystävänsä, joka saattoi valehdella, koska oli niin läheinen. Eikä hän uskonut tytön vihaavan häntä, joten tuo ei sanoisi tarkoituksella pahaa. Tai sitten oli, Mac oli käyttäytynyt piikettelevään tapaansa, kuten aina.

"Ethän sä enää oo kiinnostunu siitä pojasta?" Mac kysyi taas ja katsoi Jeweliä kysyvästä. Häntä oksetti nuo keskenkasvuiset pojat, jotka sitä paitsi olivat jostain idiootista koulusta. Onneksi ei Astonista. Blondi suki hiuksensa kasaan, ja laittoi ne kiinni ponnarilla. Hän ei viitsinyt katsoa enää edes poikien suuntaan.

"No joo," Jewel tuhahti istuuduttuaan pyyhkeensä päälle. Hän vilkaisi poikien suuntaan, mutta näitä ei näköjään enää kiinnostanut tippaakaan heidän touhunsa. Ehkä niin oli parempi.
"No et sä nyt miltään bimbolta mun mielestä vaikuta," Jewel vastasi toisen esittämään kysymykseen. "Ihan fiksulta oikeastaan. Jos sä olisit joku bimbo niin sä olisit varmaan jääny tonne noitten luo."
Mac saattoi kyllä olla cheerleader, mutta ei tämä vaikuttanut läheskään niin tyhmältä, kuin suurin osa Astonin cheerleadereista. He kun olivat aina väittämässä itseään muita paremmaksi, eikä Mac ainakaan ollut tehnyt mitään sen suuntaista, että piti Jeweliä täysin nollana.

"No en todellakaan!" Jewel tuhahti. "Se paljastu just niin typeräksi kun pelkäsin. Mulle käy aina näin!"
Jewel jätti kertomatta, että rillipääpoika sen sijaan vaikutti fiksummalta kaverilta. Ei kai hänen tarvinnut kaikkea Macille analysoida? Tuskin tätä enää jaksoi kiinnostaa kukaan sen porukan pojista.
"Mä sain kyllä tälle päivälle ihan tarpeekseni noista miehistä," Jewel sanoi ja paneutui makuulle. "Ehkä on parempi olla miettimättä poikia, ei niistä tunnu olevan mitään iloakaan."

Mackenzie koukisti polvensa lähelleen, kuin suojellakseen itseään joltakin. Pojilta ja niiden syyttäviltä sanoilta. Sanoilta, jotka eivät olleet mitään maailman pahimpia ja joita hänen ei olisi pitänyt edes enää miettiä. Sitäpaitsi olihan hän antanut sille bitchläpin. Jewelin kertoessa, että hän itse ei vaikuttanut bimbolta, uskoi tyttö toisen sanaan. Naurahtaen hieman, blondi laittoi kädet ristiin polvien päälle.
"Niin, todellinen bimbo olisi jäänyt kerjäämään noilta huomiota ja tehnyt mitä vain sitä saadakseen. Mutta mä en sellanen todellakaan oo, vaikka joskus haluankin huomiota, mutta eikö kaikki naiset sitten halua?" Mac puhui Jewelille, vilkaisi tätä välilä ja piirsi samalla pyyhkeen viereen sormellaan kuviota.

"No onneks se selvis heti, eikä myöhemmin kun olisit siihen jo palavasti rakastunut", tyttö sanoi, hieman piristäen toista nyt vuorostaan. Piirrettyään hetken tribaalikuvioita kellertävään hiekkaan ja kuunnellen tummahiuksisen tytön miesharmitusta, alkoi tyttö penkoa laukkuaan.
"Niin, ei hän niistä aina ole iloa. Kannattaa joskus tyytyä vain siihen toiseen vaihtoehtoon", Mac sanoi ja etsi itselleen aurinkolasit silmilleen. Tyttö nojautui kaatuen myös pyyhkeensä päälle, ottamaan aurinkoa. Oli lämmin, mutta Mackenzietä harmitti edelleen vähän.

"No niin se kyllä on," Jewel myönsi, kun toinen kysyi eivätkö kaikki naiset halunneet huomiota. Niinhän se toden totta oli. Hänkin halusi huomiota, mutta ei sitä juurikaan saanut. Hän oli ihan liian tavallinen muiden silmissä, eikä hän keksinyt itsessään mitään, mikä saisi huomion kiinnittymään häneen. Ehkä tavallisuus, jos joku siitä sitten sattui kiinnostumaan. Yleensä Jewel oli täysin huomaamaton, paitsi jos teki jotain noloa. Ja hän kyllä piti siitä huolen, ettei nolannut itseään julkisesti.

"Niinpä!" Jewel tuhahti sitten. Olisi ollut kamalaa, jos poika olisikin nyt vaikuttanut täydelliseltä, mutta paljastunut sitten myöhemmin kamalaksi törpöksi. Nyt hän oli säästynyt onnekseen ainakin yhden miehen aiheuttamilta sydänsuruilta, eikä se kyllä haitannut tippaakaan.
"Niin." Jewel myönsi, vaikka ei ollutkaan ihan varma mitä tyttö tarkoitti. Yksin olemista kai? Se ainakin onnistui Jeweliltä mainiosti, siihen hän oli jo tottunut.
"Muuten hei, se yks rillipää onneks vaikutti ihan fiksulta," Jewel jatkoi sitten juttelemista, asettuen samalla mukavasti vatsalleen pyyhkeensä päälle. "Paitsi että se kyllä ei oo siltä kovin fiksua, että se liikkuu tollasessa porukassa."

"Hmm rillipää, ai se joka laitto sulle sitä rasvaa", Mackenzie totesi, pitäen edelleen silmiään kiinni, mutta kuulleen Jewelin äänen viereltään.
"Eli siitäkään ei tulisi mitään", jatkoi hän. Poika tietenkin kopioisi käytöksensä kavereiltaan, siitäkin tulisi samanlainen ääliö ennemmin tai myöhemmin. Vai oliko sitten yhtään järkevämpää olla toisten rillipäänörttien kanssa kirjastossa, jaa-a. Hetken muisteltuaan, hän ei saanut edes kyseisen pojan kasvoja mieleensä. Ehkä siksi, ettei ollut hirveästi rillipäätä katsellut, ei ollut kiinnostunut.
"Mutta, onneksi meressä niitä kaloja sit riittää", tyttö naurahti kliséelle. Sen totuudenmukaisuutta tyttö ei voinut vannoa, koska olihan niitä, mutta puolet oli saatuneita tai muuten vaan viallisia yksilöitä.

"Millanen sun unelmien mies sit ois?" kysymys pilkahti mieleen hänen edellisestä sanomisestaan. Heidän oli aika unohtaa tällä sekunnilla ne typerykset ja ajateltava tulevia, parempia ehdokkaita. Tyttö vaihtoi taas asentoaan, nyt myös toisen tavoin mahalleen. Katsellen puoliksi hymyillen toisen kasvoja, tyttö odotti vastausta ja mietti mitä itse vastaisi. Komea...

"Just se. Mut kyllä se ehkä vois onnistua." Jewel mietti vahingossa ääneen. "Paitsi että ehkä mun ei kannata herätellä turhia toiveita."
Jewel huokaisi. Oli niin typerää, että hänellä oli aina niin huono tuuri. Mutta kyllä hän ihan varmasti vielä löytäisi jonkun. Tai sitten hän päätyisi viettämään loppuelämänsä yksin. Ja sitä hän ei halunnut, ei ainakaan nyt. Mutta toisaalta oli kyllä ihan mukavaa olla yksin. Hän sai ihan vapaasti tiirailla ja ihailla ketä halusi.
"No se on kyllä ihan totta," Jewelkin naurahti toisen sanoille. "Paitsi että mä en ikinä onnistu saamaan yhtäkään. Mut ehkä se on vaan parempi niin."

"Ai mun unelmien mies vai?" Jewel sanoi ja alkoi sitten miettiä, mitä oli joskus päiväkirjaansa listannut. "No, ainakin se olis sellanen ihana herrasmies, joka osaa kuunnella. Ja mä olen ihan heikkona sporttisiin tyyppeihin. Mä en voi sille asialle kyllä yhtään mitään," tyttö naurahti sitten. Oli harmillista, että koulussa kaikki urheilijatyypit olivat kermalaisia. Hänellä oli niin mitättömät mahdollisuudet saada heistä ketään, että joskus harmitti. Mutta olihan niitä urheilijoita muissakin kouluissa ja mistä sitä tiesi, vaikka häntä joskus onnistaisi?
"Entä sun unelmamies sitten?" Jewel kysyi ja kääntyi katsomaan Mackenzien suuntaan.

"Se ois ehkä", tyttö vastasi. Jewel oli oikeassa siinä, ettei kannattanut herätellä toiveita, jotka eivät kuitenkaan toteutuisi.
Sydänsuruja siinä sai, jos antoi itsestään kaiken toiselle, mutta toinen ei haluakkaan tehdä samaa.
"Kyllä sä vielä onnistut, me kaikki onnistutaan", Mac sanoi. Ei hän sentään läpeensä ollut pessimistinen rakkauden suhteen. "Niin, onhan niissä hyvät ja huonot puolet jos on sinkkuna tai seurustelee tai vehtaa jotain muuta", tyttö tuumasi ja sulki silmänsä hetkeksi.

"Komea tietysti ja mielenkiintoinen, hauska, huomioiva, kestää jotain mun oikkuja", tyttö listasi nauraen avaten silmänsä taas. Hetkeksi tyttö kuitenkin vakavoitui ja katsoi kynsiään tarkasti. Ei ollut helpoa, kun tiesi tykkäävänsä myös tytöistä. Mutta hän ei halunnut puhua siitä toisille, koska ajatteli olevansa erilainen kuin muut. Eihän se nykypäivänä ollut enää mikään tabu, mutta oletettiin cheerleadereiden olevan kiinnostuneita raamikkaista urheilijapojista. Ja niin se olikin, puoliksi Mackenzien kohdalla.

"Niin, löytyyköhän sulla jotain tiettyä just koulusta?" hän tiesi ja tunsi varmasti melkein kaikki urheilijat koulusta. Tietäen myös sisäpiirin tietoa heistä. Varmasti joku rikkaista tai urheilullisista nuorista miehistä oli valloittanut Jewelin sydämen.

"Okei," Jewel sanoi ja mietti sitten, kuinka Mac saisi ihan varmasti kenet vain halusi. Ja Astonissa oli ihan varmasti poikia, jotka olivat tästä kiinnostuneita.
Jewel kaivoi sitten juomapullonsa esiin ja hörppäsi vähän vettä. Jano tuli, vaikka ei tehnyt mitään, oli vain ja makoili auringossa.

"No, en nyt sanois että mulla olis joku tietty mielessä," Jewel tokaisi sitten sulkien samalla pullonsa korkkia. "Onhan siellä kyllä vaikka ketä kiinnostavia, mutta tuskinpa ne edes tietää että mä olen olemassa."
Jewel laittoi sitten pullonsa takaisin kassiin. Aurinkoon sitä ei voinut jättää, sillä se lämpenisi liikaa. Lämpeni se kyllä laukussakin, muttei puoliksikaan niin pahasti kuin suorassa auringon paisteessa.

"No, kai sulla sit on joku mielessä?" Jewel kysyi ja katsoi jälleen Macin suuntaan. "Tai ainakin mä luulen että saisit ihan kenet vaan. Toisin kuin mä."

"Mitä väliä sillä, että ne ei tiedä että sä oot olemassa?" Mackenzie kysyi tuttuun tyyliinsä, jatkaen: "Sä voit näyttää, että sä oot olemassa. Eiks niin?" Ei tarvinnut tyytyä siihen tilanteeseen mihin oli joutunut, vaan piti tehdä jotain sen eteen että pääsisi tavoitteeseen mihin haluaisi.

"No oikeestaan ei juuri tällä hetkellä oo ketään mielessä, vähän niinku sulla", Mac vastasi iloisesti, kiinnittäen välillä huomionsa toisen juomapulloon. Blondi naurahti pehmeästi toisen luulolle.
"Ai saan kenet vaan? Hauska ajatus, mutta ei se oikeesti mee niin", tyttö totesi päätään hieman pyöräyttäen. Hänen päänsä oli käsien päällä hieman pystymmässä, kuin se olisi ollut pelkän pyyhkeen päällä. Ajatellen omaa lausahdusta, Mac korjasi: "Tai oikeestaan kaikilla on samat mahdollisuudet saada kuka vaan. Säkin saisit jonkun upeen urheilijapojun. Jotkut niistä saattaa olla sit ihan tavallisia ääliöitä, vaikka niillä ois 12-pack paidan alla."

"Mut ajattelitko siitä, että kun kuulun kermaan kaikki haluis mut?" tyttö kysyi. Hän kuului kermaan, mutta ei aina tuntenut kuuluvansa siihen. Ainakaan näin uutena vielä. Luonne ja joskus ulkonäkö ratkaisee asian niin, että toinen ei vaan syty. Silloin ei voi olla kaikki tarjolla ja napata vaan se paras.
Sittenhän Mackenzie olisi jo onnellisesti seurustelusuhteessa unelmiensa tyypin kanssa.

"No, voisinhan mä kai," Jewel tuhahti. "Siis jos uskaltaisin tehdä jotain sellasta!"
Hän oli pelkuri, varsinkin niiden urheilijapoikien edessä, joita hän kuitenkin salaa ihaili. Se oli asia, josta hän halusi päästä eroon, mutta ei se tuntunut onnistuvan. Hän pelkäsi kai liikaa nolaavansa itsensä, se oli asia jota hän ei halunnut missään nimessä tapahtuvan.

"Jos mulla olis onnea ja tuuria, niin sitten ehkä," Jewel vastasi, kun Mac sanoi, että hänkin voisi saada urheilijapojan. Jewel ei sitä uskonut. Toinen oli varmasti sanonut sen vain lohduttaakseen, tai valaakseen häneen turhaa toivoa.
"Ehkä mä ajattelin sitä. Mä kun oon aika kaukana kermasta, niin mua ei kyllä kukaan ees vilkase ikinä."

Jewel huokaisi ja sulki silmänsä. Hän ei halunnut ajatella poikia. Se sai hänet vaan tuntemaan olonsa täysin saamattomaksi ja hölmöksi. Ja kaiken lisäksi hän varmaan vaikutti nyt Macin silmissä siltä, että pojat olivat tärkeintä hänen elämässään. Niistähän hän melkein koko ajan oli puhunutkin.
"Mut se on ainaki varmaa, että en oo törmänny meidän koulussa tollasiin ääliöihin mitä nuo äskeset tyypit oli," Jewel sanoi saadakseen ajatuksensa edes jotenkin eroon omasta surkeudestaan.

"Mutta muista, että jos sun yritys epäonnistuu, saatat nolata itses niin mukavasti, että sulle ei haluta ees puhua" tyttö varoitti. Tämä siis oli se kaikken pahin lopputulos. Toinen saisi unohtaa haaveensa ikihyviksi. Tuo kuulosti Mackenzienkin korvaan kamalalle, joten toivottavasti toinen tiesi mitä tekisi. Tuskin kuitenkaan tekee, kun Jewel mainitsi taas sanan uskaltaa. Edelleen oli paljon pelottavampiakin asioita olemassa kuin kermalle puhuminen. Jos toinen ei tajunnut, ei Mac alkaisi siitä toiselle saarnaamaan. Siinäpähän vinkuisi kohtaloaan.

"Niin, niinhän sä taidat vähän olla" tyttö totesi, ehkä hieman julmastikkin toisen kaukaisuudesta kermaan.
"Mä en oo ihan varma miten täällä asiat toimii, todennäköisesti samalla tavalla, mutta kun olin Nycissä, niin siellä alkoholi oli kova juttu", vaaleahiuksinen sanoi hymyillen.
"Uskoisin niitten kyllä sitten vilkasevan." Mackenzielle asia oli tullut tutuksi eniten ystäviensä kautta. Pojat kiinnostuivat aina ollessaan kännissä. "Mut jos jotain vakaavaa etsit, niin sit toi ei ehkä toimi", tyttö sanoi ja mietti että aamulla ei yleensä oltu enää samaa mieltä tyttösen kiinnostavuudesta, jos yö siis vietettiin yhdessä. Ja vakavan suhteen aloitus siltä pohjalta oli todella harvinaista ja suhteen pitkä jatkuminen epävarmaa.

"No ei todellakaan löydy tollasia", Mac huudahti, vetäen kotiinpäin sataprosenttisesti. Tyttönen raapi selkäänsä bikinien yläosan narujen kohdalta. Mackenzie kierähti kyljelleen ja veti laukkunsa viereensä penkoen taskua löytäen kännykkänsä. Pieneen näppärään puhelimeen oli ehtinyt tulla muutama tekstiviesti. Tyttö luki ne, viitsimättä kuitenkaan vastata sillä hetkellä. Blondi katsoi näytön kelloa, joka vaihtui juuri viisi yli yhdestä näyttämään 1:06. Ajatus lähtemisestä mietitytti Maciä, joka pyörähti jälkeen mahalleen.

"Niinpä," Jewel sanoi ja huokaisi. Kaikki olisi koulussa paljon helpompaa, jos klikkejä ei olisi. Sitten tyttö alkoi miettiä, oliko äskeisten poikien koulussa samanlaista. Tottakai sielläkin oli oppilaita, jotka olivat muita suositumpia, mutta oliko siellä yhtä jakautunutta kuin Astonissa?
"No, kyllä mä mieluummin haluaisin jotain vakavaa. Mä en halua ruveta leikkimään tunteilla. Ainakaan omillani."

Jewel sulki silmänsä. Häntä oli alkanut väsyttää. Lämmin ilma ilmeisesti sai senkin aikaan. Kuinkahan kauan hän oli jo ehtinyt olla rannalla? No, ei ainakaan tarpeeksi kauan. Hän tahtoi loikoilla siellä vielä ainakin tunnin. Nyt kaikki aika oli mennyt ihan turhaan puuhaan. Paitsi että Macin kanssa oli ollut mukava jutella. Ja ilman tätä, hän ei olisi ikinä saanut ketään levittämään aurinkorasvaa selkäänsä.

"No se on hyvä juttu. Mä en kyllä enää edes unelmoisi meidän koulun urheilijoista, jos ne olisi tuollaisia. Tai siis tiedät varmaan mitä mä tarkotan. Nuo oli kyllä ihan syvältä."
Jewel hymyili ja vilkaisi sitten suuntaan, jossa pojat yhä näyttivät olevan. Nämä vain esittelivät lihaksiaan joillekin tytöille, jotka kävelivät kauempana rannalla. Jewel pyöräytti silmiään. Oli todellakin hyvä, että oli selvinnyt millaisia pojat oikeasti olivat.

"Ootko sä koskaan seurustellu?" Mackenzie tahtoi tietää ja katsoi makuulta toista. Tämän hän halusi tietää, ja jos oli, myös sen että kuinka kauan ja kenenköhän kanssa. Mutta ensin edes se että oliko toinen seurustellut.
"Sillain vakavasti vakavasti?"

"Joo..", tytön katse jäi mietteliääni uudestaan toiseen. Hän vietti yleensä rannalla ystäviensä kanssa, ei juurikaan tuntemattomien. Tuntemattomat olivat yleensä hyvin pitkästyttävää seuraa. Todella, todella harvoin löysi seuraa, joka olisi ollut mielenkiintoista heti siltä seisomalta.

Blondi tuumi mielessään pitäisikö hänen jo lähteä rannalta ja kääntyi selälleen ihailemaan sinitaivasta. Hänen pitäisi tänään käydä vielä pedikyyrissä. Jos kortti antaisi myöten, hän voisi hakea kaupasta sen yhden ihanan samettimekon jota oli ihaillut kerran aikaisemminkin. Silloin hän oli tuhlannut rahansa kenkiin, eikä hän saanut mekkoa enää mukaansa. Ja äiti, hän oli aamulla huikannut jotain kylppäristä, mutta hän ei ollut saanut selvää kun ammetta täytettiin samaan aikaan. Äidille hänen pitäisi lähtiessään soittaa ensimmäisenä. Tyttö nousi istumaan ja alkoi etsimään vaatteita laukusta.

"No, en mä nyt oikeestaan oo vakavasti seurustellut," Jewel myönsi. Olihan hänellä ollut muutamia juttuja, mutta ne eivät todellakaan olleet olleet vakavia. Yhdestä olisi ehkä voinut kehkeytyä jotakin, mutta jotain oli tapahtunut ja välit viilenivät.
"Mut on mulla nyt kyllä ollut sit niitä vähemmän vakavia juttuja," tytön oli pakko lisätä, sillä hän ei halunnut Macin luulevan, ettei hänellä ollut minkään laista kokemusta seurustelusta.

Jewel sulki silmänsä ja vaihtoi asentoa niin, että makasi nyt selällään. Hän mietti sitten, kuinka pitkään aikoisi vielä olla rannalla. Sitten hän havahtui omista mieshaaveistaan, kun kuuli, kuinka Mac liikehti ja kaivoi tavaroitaan. Hän vilkaisi mitä toinen touhusi.
"Ootko sä jo lähdössä vai?" Jewel päätti kysyä, vaikka eihän sillä loppujen lopuksi ollut juuri väliä. Jos toinen lähtisi, niin hänellä vain ei olisi juttuseuraa. Ja sitten hän taas lukisi kirjaa eteenpäin, niin kauan kuin kyllästyisi makoiluun kuumalla rannalla.

Mackenzie hymähti ja käännähti laukkunsa tonkimisesta tyttöön. "Vähän niinkun mulla", hän sanoi ja jäi tuijottamaan hetkeksi Jewelin ohi, kuin muistoihinsa vaipuneena. Hänelläkään ei ollut mitään vakavaa, hirveän ainakaan ollut. Oikeastaan hän muisteli niitä vähän ja kääntyi sitten takaisin laukkunsa puoleen ja otti esille shortsit ja paidan, jotka päällä oli astellut rannalle.
"Kun seurusteluun, pikaisenkin tottuu, niin siitä ei meinaa päästä irti. Edellisen lähdettyä on pakko hankkia tilalle uusi, koska muuten tuntee itsensä eksyneeksi... Eikä ole ketään kenen viereen mennä illalla nukkumaan" Mac puhui ja veti shortit jalkoihin. "Mutta sitten tajuaakin, että ei tarvitse ketään. Monet nukkuvat yönsä yksin, joten miksi minäkään tarvitsisin ketään", rivakalla kädenvedolla vetoketju meni kiinni. Tyttö katsahti Jeweliin pikaisesti, tajuten, että oli tainnut puhua hieman lörpötellen.

"Minkä tyyppisiä nää sun vähemmän vakavammat oli?" tyttö keskittyi nyt toiseen katseellaan. Jewelillä oli siis ollut sellaisia lyhyitä suhteita. Mackenzie kun oli kuvitellut, että toisella olisi ollut tasan yksi poikaystävä ja sekin vain naperona, eli ei oikeaa suhdetta. Ja tuolta lapsuuden aikaiselta ystävältään olisi saanut ensisuudelmansa jossain leikkikentällä. Se olisi ollut äärettömän suloista, jopa hänen mielestään.
"Juu oon lähdössä. Mulla on satayks asiaa vielä tehtävänä, mitä ei viikolla aina kerkeä", tyttö meinasi jatkaa läksyjen ja koulun takia, mutta sehän ei olisi ollut totta. Läksyt ja koulu eivät kuuluneet kuin kymmenen prosenttisesti hänen ei-koulu-aikaansa. Kaikki muu tekivät hänet kiireiseksi.

Jewel kuunteli korvat höröllä mitä Mackenzie puhui. Tämän sanat olivat niin totta! Siksi hänkin kai koko ajan tuijotteli miehiä, kun niin kovasti ikävöi sitä tunnetta, kun joku nukkui vieressä tai vain makoili samalla sohvalla. Läheisyyttä hän kai kaipasi kaikista eniten koko seurustelussa. No, olihan hänellä ystäviä joita halata, mutta se ei ollut läheskään sama asia.

"No, ne nyt oli jotain ihan typeriä juttuja, en mä paljoo niistä haluaisi puhua." Jewel sanoi. Ja se oli kyllä totta. Hän ei mielellään muistellut niitä suhteita. Niissä ei ollut muuta hyvää kuin se, että oli ollut joku jonka kanssa olla. Ja kamalinta oli ollut se, että Jewel ei ollut kertaakaan jättänyt ketään, häntä oli aina joko petetty tai huijattu tai sitten toinen vain oli kyllästynyt ja halunnut jotain muuta.
"No oli ne kyllä omalla tavallaan ihan mukaviakin, vaikka niin vähän kestikin. Ne vaan yleensä ei toiminu ollenkaan."

Sitten Jewel hörppäsi taas vettä. Hän aikoi jatkaa rannalla oloa vielä, vaikka Mac lähtisikin. Ehkä se rillipääpoikakin uskaltaisi tulla hänen luokseen, jos huomaisi, että Mac lähtisi. Tai sitten ei, se oli paljon todennäköisempää. Mutta ainahan sitä sai haaveilla, vaikka poika todennäköisesti olisikin samanlainen kuin kaverinsa. Ei kai tämä muuten näiden kanssa olisi ollut?
"No, mä jään vielä tänne," Jewel totesi, vaikka arveli, ettei Mac varmasti tiedosta paljon välittäisi.

"Niin, niinhän ne yleensä ovat", Mac sanoi naurahtaen. Typerä kuvasi melko kiitettävästi. Tyttö olisi kovasti halunnut tietää mitä nämä salaperäiset suhteet pitivät sisällään, koska vieläkään cheerleader ei ymmärtänyt että toinen tuollaisia olisi harrastanut. Hänen arvostelukykynsä tämän tytön suhteen oli mennyt melko väärin. Joko toinen oli melekoinen valehtelija tai sitten vain niin muuttunut mies.
"Paljasta nyt edes oliko niissä intohimoa?" tämän Jewelin oli kerrottava.

"Ootko hairahtanut kahdesti samaan tyyppiin? Se, mitä ilmeisimminkin oli omaa typerää käytöstä. Ja niin, eihän se silläkään kerralla kauaa kestänyt", tyttö kysäisi ja kertoi sitten omasta jutustaan hieman. Valkoinen paita otettiin käteen ja kiskaistiin bikinien päälle. Nyt Mackenzie ei enää näyttänyt Jewelin matkijalta tai toisinpäin.

"Ehkä sä tapaat vielä täällä jonkun unelmakundin", vaaleaverikkö tokaisi toisen jäämisestä. Olisi hänkin voinut jäädä vielä silmäilemään rantaleijonia, vaikkei etsinytkään suhdetta. Uusia tuttavuuksia enemmänkin. Mac laittoi aurinkolasit päähänsä, nousi ja alkoi taitella rantapyyhettään kasaan.