Tämä on lämmintä. Onhan?

- joku mukaan -

Aurinko oli laskemassa ja vielä lämmin hiekka oli ihanaa kävellä. Jess käveli roikottaen rantakenkiä veden rajaa pitkin. Varpaat olivat kastuneet ja hiekka oli tarttunut jalkoihin. Vartalo oli verhottu ohuen valkoiseen mekkoon josta näkyivät alta valkoiset narupikinit. Hiukset olivat auki ja kiharat - kuten yleensäkin. Jess istahti ja tuijotti merelle. Moottorivene näkyi menevän vähän matkan päässä ja Jess ajatteli aaltoja jotka tulisivat pian. Niissä oltiin pienenä hypitty ja pompittu innoissaan. Jess heitti päätään taakse ja antoi aurinkon lämmittää kaulaa ja etumusta.

Jess kaivoi punotusta laukustaan huulikiillon ja levitti tummaa sävyä huulilleen. Hän mutristi huuliaan pikkupeilille ja sitten rentoutti. "Minulla on liian paksut huulet." Neito tuumasi itsekseen ja heitti sitten peilin ja kiillon takaisin laukkuun. Tyttö aukaisi hameensa nyörit ja päästi sen putoamaan hiekalle. Voisi mennä uimaan, koska kotiinka ei vielä jaksanut mennä. Äidillä oli tärkeät kokeet korjattavana. Mikä niissä menisi pieleen, jos Jess tulisi kotiin. Sitä ei hän kyllä itsekkään tiennyt.

Vesi tuntui varpaissa aluksi kylmältä, mutta Jess käveli urheasti polviin asti. Siinä tuntui jalkojen lyövän lukkoon. Vesi oli todella lämmintä - lämpämämpää kuin ilma. Silti tyttö jäi seisomaan siihen vienon tuulen virin heilutellessa hiuksia.

//Täältä sitten tulee joku mukaan, eli minä!//

Deon-niminen nuorukainen asteli mustissa tennareissaan hitaasti rantaa kohti. Oli ilta, aurinko värjäsi maailmaa oranssihtavaksi säteillään ja tuulen vire leyhytteli ilmaa. 18-vuotias nuori maleksi hiekalle, katse viistosti alas suunnattuna, ja asettui hetkeksi kauemmas rannasta. Hän laskeutui maahan istumaan ja pörrötti vähän tummanruskeita hiuksiaan.
Vaaleaihoisella nuorella oli yllään tummansininen t-paita, ruskeanvihertävä vetoketjuhuppari, joka oli auki ja siniset, hiukan kuluneet farkut.

Sinisten silmien katse lipui pitkin rantaa ja osui kauempana oleskelevaan tyttöön. Tällä oli kauniit tummat kiharat ja vartalo näytti sopusuhtaiselta, mitä nyt hiukan kauempaa näkyi. Deon ei ollut odottanut tänne ketään muita, eikä edes ollut tajunnut ottaa huomioon, että rannalla nyt varmasti olikin muita, kerran oli näin kaunis ilta. Noh, eipä yksi tyttönen häntä häirinnyt, ainakaan paljoa.

Nuorukainen kurtisti kulmiaan pienesti ja kumartui vierelleen laskemaansa reppua kohti. Hän avasi vetoketjun ja nosti sieltä A4-kokoisen vihon ja käänsi esiin tyhjän sivun. Deon nosti katseensa vielä valkeasta, aivan tyhjästä sivusta ja näki, että tyttö oli riisunut hameensa ja aikoi näköjään uimaan. Siniset silmät tarkkailivat toisen vartaloa salaa ja ennen kuin Deon oli enempiä ehtinyt miettiä, mitä piirtäisi, hänen oikea kätensä oli alkanut luonnostella naisen vartaloa takaapäin. Nuori aprikoi hetken, jatkaisiko, mutta päätti kokeilla, eihän tuo toinen edes mitään mallina olostaan tiennyt.

Jess koetti kädellään vettä. Lakatut kynnet hipaisivat pintaa. Samassa katse tuntui niskassa. Joku oli rannalla. Jess käänsi päätään ja näki ehkä vuoden vanhemman pojan rannalla tuijotelleen. Toinen alkoi selvästi piirtää ja katsoi aina välillä Jessiä. Jess huokaisi. Tuntui että moni poika ahmi vain hänen vartaloaan katseellaan eikä miettinyt mitä päässä liikkui, mutta mallina olo ei ollut kovin paha. Jess hymyili itsekseen ja astuin pienen askeleen eteenpäin.

Vesi tuntui vielä kylmemmältä ja tyttö peruutti kauemmas. Aalto iski lantioon asti ja Jess värähti. Huh huh. Taisi olla aika kovaa lähteä tuonne.

Tyttö heilautti ruskeat hiuksensa taaks katsellen vielä arvioiden vettä. Tosiasia oli että hän ei nyt tainnut mennä uimaan. Jess käntyy ja käveli takaisin.Saavuttuaan rantaviivaan tämä väläytti hymyn pojalle, nappasi hameensa ja istahti ihmisen viereen. Jess ai sanonut mitään. Tutkaili vain piirrustusta. Siinä näkyi takaapäin nainen. Selvästi Jess. Jess hymyili pojalle. "Olet taitava piirtäjä."

Deon ei huomioinut enää tarkemmin, mitä ympärillään tapahtui, vaan jatkoi kynän vetojaan paperin pinnalla. Hartiat, kauniit käsivarret ja sirot sormet, lantio ja jalat ilmestyivät paperille. Pian toisen kauniit kiharat alkoivat hahmottua, osa jäi olkapäiden taakse etupuolelle, osa laskeutui selän yläosalle.
Kun Deon nosti uudelleen katseensa ja näki, kuinka tyttö peruutti. Tämä taisi epäröidä. Niinhän tuo kääntyikin ja käveli takaisin. Hymy väläytettiin rantaviivan tuntumassa nuorukaiselle ja tämä hämmentyi. Ei hän ollut odottanut, että toinen kiinnostuisi hänestä.

Tummanruskeatukka tajusi äkkiä, että tyttö istahti hänen viereen. Deon hätkähti sisäisesti ja alkoi tuntemaan taas sitä samaa arkuutta, epäröintiä. Toinen tutkaili pojan piirrosta ja sininen silmä huomasi silmäkulmasta, että toinen hymyili Deonille. ”Olet taitava piirtäjä”, toinen sanoi ja tämä sai Deonin noloksi. Nuorukainen piti katseensa piirroksessa, mutta muodosti huulilleen kiittävän hymyn. Varoen hän käänsi katseensa tyttöön. ”Kiitos…” poika lausui ujosti. Hänen kämmen eksyi tukan sekaan. ”Tuota, on varmaan aika töykeää alkaa piirtämään toista ilman lupaa, sori”, Deon sanoi arkaillen ja takellellen. Voi ei, miksi toisen piti tulla noin itsevarmana ja vielä noin lähelle? Deon nielaisi ja yritti hillitä itsensä.

Toinen taisi hermostua. Tytön läheisyys kai, mutta ei Jess siitä välittänyt. Moni poika hermostui kun hän sattui lähelle. Jess hymyili toisen sanoille ja pudisti päätään pojalle. "Ei ollenkaan. En olekkaan ollut ennen malli." Poika haroi hiuksiaan selvästi hermostuneen oloisena. Jessicaa nauratti. "Olen muuten Jessica." Tämä esittäytyi "Tutummin Jess. Ja sinä olet?"

Jess heilutteli varpaitaan ja tutkaili toista. IHan söpö. Ensimmäinen. Ja tavallinen. Toinen. Ihan kivat vaatteet. Kolmas. "Kuinka kauan olet piirtänyt. Tähän tarvitaan monen vuoden harjoittelu." Taiteellinen poika oli selvästi. Soittikohan toinen jotain soitinta vai oliko hän vain piirtäjä.

- lyhyt,lythyt ja vieläkin lyhyt. -

Tyttö otti Deonin sanat leikkisästi, mikä toisaalta helpotti pojan oloa, kun kerran se ei haitannut, mutta toisaalta taas pahensi. Miten tuo saattoi olla noin tuttavallinen, innokas ja energinen. Hän hymyili varovasti, kun toinen esittäytyi Jessicaksi, mutta mainitsi myös, että häntä kutsuttiin tutummin Jessiksi. Samalla tyttö myös uteli nuorukaisen nimeä. ”O-olen Deon”, Deon vastasi takellellen ja tunsi poskiensa kuumottavan, kunpa ei nyt vain punastuisi.

Jessica heilutteli söpöjä varpaitaan ja tutkaili selvästi Deonia. Deon tunsi olevansa, kuin ankaran arvostelun kohteena, eikä hänen hermostuksensa ollut lainkaan laantumaisillaan. Se piti sitkeästi pintansa. ”Ah… Hyvin nuorena aloitin ja minulla on aina ollut aika paljon aikaa tehdä, mitä haluttaa, niin olen kehittynyt ihan mukavasti”, Deon haparoi sanoissa ja piti tauon miettien, kertoisiko myös sellosta ja kirjoittamisesta. ”Ja lisäksi kirjoitan ja soitan selloa”, hän jatkoi nopeasti, ei onneksi liian nopeasti, mutta sanat tulivat sutjakkaasti, kuin ammuksena. Poikaa hävetti tuollainen puhe, muttei voinut sille mitään. ”Harrastatko sinä jotain?” nuori kysyi kohteliaasti ja kehui itseään mielessään, että oli keksinyt kysymyksen. Se kun ei aina ollut helppoa.

Jess nyökkäili pojan sanoille. "Mä harrastan lenkkeilyä ja lukemista. Se rauhoittaa. Ennen olin cheerleader. Lisäksi tanssin ja opetan kaksi kertaa viikossa samaa lajia. Siitä saa sen verran palkkaa että voi säästää opiskelu ja shoppailu rahoja." Jessica selitti ja tajusi että puhui rahasta jota hän ansaitsi. "Näytät muuten tosi tutulta. MItä lukiota käyt?" Jess kysyi ja lisäsi kiireesti "Jo siis olet lukiossa."

"Oletko hermostunut?" Jess kysyi vaikka näki sen jo päältä. Poika vapisi kuin lehti. Jess koski tämän kättä "Mun kanssa ei tarvi hermoilla. Voin olla vähän liian tungetteleva, mut sano jos olen." Sitten ilme kirkastui "Missä päin San Diegoa asut? Oletko asunut koko ikäsi tai muutitko jostain?"

Toinen selitti harrastuksistaan ja Deon kuunteli vaitonaisena. Sitten tyttö totesi, että poika näytti tosi tutulta. Deon ihmetteli hiukan, hän kun oli yleensä niin näkymätön kaikille. Ihme kyllä hänen oli pakko naurahtaa pienesti toisen lisäykselle. ”Olenhan minä lukiossa. Astonissa, kenties olet jollain ihmeellä huomannut minut siellä?” Deon arveli ja hymyili arastellen.

Jess kysyi, että oliko Deon hermostunut ja poika virnisti vaisusti. ”Täytyy myöntää”, hän huokaisi yrittäen rauhoittua. Tyttö kosketti hänen kättään ja Deon värähti yllättyneenä. Sitten poika pudisti päätään. ”Ei, minä olen enemmänkin syypää. Olen vain niin onnettoman hermona aina, kun toinen on vähänkin liian energinen. Itse en ole siihen tottunut”, Deon vastasi Jessille ja hymyili jo hiukan rohkeammin. Ehkä rohkeus alkoi hiljalleen tarttua?
”Asun vain täällä koululla, en muualla. Muutin vasta vähän aika sitten yhdestä pikkukylästä, puistattava paikka muuten. En kestänyt enää, vaan lähdin pois, nyt olen omillani”, Deon vastasi katse rannassa. ”Entä itse?” hän kysyi ja käänsi siniset silmänsä vieressään olevaan tyttöön, katse oli jo rohkeampi ja aidosti utelias. Jess vaikutti mukavalta.

- anteeks kesto -

Jess kohotti kulmiaan "Miten niin ihmeen kaupalla?" Tyttö katsoi kummissaan tooista "Paitsi että mä huomaan kaikki mahdolliset jutut." Tyttö naurahti.

"Voi." Jessica näytti surulliselta, mutta toisen hymyillessä rohkeammin Jessican ilme suli. "Ai. Vau." Jess ihaili "Mä oon nököttäy täällä koko elämäni. En edes matkustanu muualle kuin los angelesiin. Jotenkin kaipais jotain muuta. Ja asun ihan perheen luona. Isä, äiti ja pikkusisko." Samalla tytön katse kiinnittyi pojan kaulaan. Tytön käsi tarttui näkymättömissä olevaan ketjuun "En kurista." Tyttö kuiskasi ja kumartui katsomaan " Yksinkertaisen kaunis."

Jess hivuttautui vähän lähemmäksi toista. Miksi häntä kihelmöi tällä tavalla. Tuntui kuin joku olisi tyrkännyt mahan korviin. Tyttö ei edes tunenut toista tiesi vain nimen Dyon. Ja että toinen oli mukava - ja söpö. "Mulla on huomenna tanssitunnin ohjaus." Jess sanoi ohimennen. Miksi sen sanoi? Tyttö ei tiennyt. "Kuten jo sanoin mä opetan siis tanssia. Eri tyylilajeja. Ja rakstan niitä pikkuisia lapsia, joita saa aina ohjata, muuttaa asentoa ja muutenkin hymyillä niiden jutuille. Tiedän varmaan kaikkien perhe-elämästä tosi paljon." Jess hihitti "Kuten tosi söpö Abbey kertoo aina sen vanhempien kiistelyistä. Jotenkin niin söpöä. Sun pitäis joskus nähdä ne."

"Miten muuten viihdyt täällä? Ossatko jo liikkua ilman karttaa?" Jess kysyi ehkä hieman vinkaten ja naurahti. Voi hän niin mielellään auttaisi toista kulkemaan kaupungissa ja ehkä myös tarjoaisi kahvit jossain kivassa kahvilassa. Jessin teki mieli potkaista itseään.

//Ei se mitään, luulin jo, että olit lopettanut tai jotain//

”Siten niin, että olen aika usein niin sanotusti näkymätön siellä. En liiemmin pidä meteliä itsestäni, joten harvemmin minut huomataan. Mutta eihän sinulle sekään näköjään ole mahdottomuus”, Deon naurahti, mutta naurahdus meinasi takertua kurkkuun. Hän toivoi, ettei toinen huomannut sitä.

Hän nyökkäsi kuunnellessaan, kun toinen kertoi, ettei ollut edes matkustanut muualle, kuin Los Angelesiin, vaan oli nököttänyt täällä koko elämänsä. Samassa Jessin katse suuntautui nuorukaisen kaulaan ja tytön käsi tarttui kaulaketjuun. Deon säpsähti hiukan, mutta toinen lupasi, ettei kuristaisi. Kuiskaus sai huvittuneen hymyn muotoutumaan pojan huulille, eikä hän vetäytynyt pois, kun Jess kumartui tarkastelemaan ketjua. ”Yksinkertaisen kaunis”, tämä totesi ja nuorukainen nyökkäsi hymyillen kiittäen. ”Sain sen äidiltäni joskus viidentoista vanhana”, Deon kertoi ja suuntasi katseensa toisen kauniisiin ruskeisiin silmiin.
Jessica hivuttautui häntä lähemmäs. Nuorukainen värähti ja tunsi kylmät väreet selässään, muttei estellyt. Jotenkin tuo tyttö kiehtoi häntä, eikä tämä läheisyys tuntunut kovin pahalta. Hiukan oudolta, mutta sehän oli ymmärrettävää, kun ei Deon ollut koskaan kokenut läheisyyttä sen paremmin.

Tyttö sanoi, että hänellä oli tanssitunnin ohjaus huomenna. Poika nyökkäsi hymyillen ja toivoi sen näyttävän kiinnostuneelta. Hän nauroi hiukan kuunnellessaan, kun Jess kertoi pienistä lapsukaisista, joiden jutuille sai hymyillä ja joiden asentoa sai aina korjata. Nuori yritti kuvitella toisen korjailemassa lapsien asentoja ja hymyillessä huvittuneena. Deonin huulet sulivat hymyyn ajatellessaan asiaa.

Jess tiedusteli, että osasiko Deon jo liikkua ilman karttaa. Kuvitteliko hän vain, vai oliko äänensävy hiukan vinkkaava? Nuori ei tiennyt, joten ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
”En sinällään. Aika paljon eksyilen vielä, mutten edes yleensä käytä karttaa. Pyrin aina pitämään mielessä reitin, mistä tulin, joten sen enempää ei tarvita. Tai sitten voin käyttää kännykän karttaa”, Deon naurahti. Varoen nuorukainen nojautui hiukan taaksepäin nojaten käsiinsä ja hivutti toista kämmentään vieressään olevan tytön selkää kohti, muttei antanut kämmenensä osua toisen kehoon.

”Mitä olisit tehnyt, jos et olisi istuutunut seuraani?” poika uteli naurahtaen samalla.

- en ny sentää -

Jessicaa hymyilytti "Se oli ironiaa." Tyttö ilmoitti kuin selittäisi lapselle että kaksi plus kaksi on neljä. Ei Jess pahalla sanonut. "Siis se kartta juttu." Tyttö hymyili "Mut silleenhän muistaa varmaan parhaiten. En mäkään San Diegoa tunne ku taskujani. Mun taskuista tuntuu löytyvän aina uusia tavaroita ja nii tästä kaupungista." Jess selitti "Tänne muuttaa ihan koko ajan väkee työn perässä ja maahanmuuttajia misä lie. Muutenkin kansainvälinen: Mustia, valkosia, aasialaisia ja latinoita." Latinoita sanan kohdalla Jess hymyili erityisesti ja kallisti vähän päätään.

"En mä tiedä." Jess tuijotti merelle "Varmaan olisin lähteny juomaan smoothien rantabaariin ja ajellu kotiin. Ja siellä pilannu olollani äidin päivän." jess motkotti äitinsä äänellä "Sähän tiesit että mulla on ne tärkeet kokeet korjauksen alla pälä pälä... pikkusisko olis kai sanonu samaa mut et hälläkin olis tärkeet kokeet tulossa." Jess huokaisi. "Että tällästä."

”Niin, tietenkin”, Deon totesi ja koetti hymyillä samalla, kun tunsi, että poskia alkoi kuumottaa. Hän kokeili nielaista, vaikka tiesikin, ettei se mitään auttaisi. Täytyi vain toivoa, että punaa ei nousisi, ainakaan kovin voimakkaasti. Onneksi ainakin vielä tuntui vain pientä kuumotusta, eikä kovin kovaa, se lupasi aika hyvää. Vaikkei punastuminen koskaan ollut hyvä juttu, mutta siinä mielessä. Poika yritti naurahtaa toisen selitykselle, mutta se oli vähän liian kuiva naurahdus nuoren mieleen.

Tummatukka seurasi toisen katsetta merelle. Sen pinta värjäytyi auringonsäteistä. Deon kuunteli Jessin vastausta kysymykseensä ja huvittunut hymy nousi pojan huulille tämän kuunnellessa, kuinka toinen matki äitinsä motkotusta. ”Äitisi on siis opettaja”, se ei ollut kysymys, vaan toteamus. Sitten Deon käänsi katseensa tyttöön. ”Kuinka vanha pikkusiskosi on?” hän tiedusteli hymy huulillaan.

Jess nyökkäsi hiljaa "Ja sitä yritetään mustakin tehdä." Hän huokaisi ja katsoi poikaa "Se on hankalaa, kun tuntuu että pitäis seurata jälkiä, kun äiti, isoäiti ja sen äiti on ja oli opettajia. Isä ja sen isä palomiehiä, mut en mä haluu opettaa." Jess alkoi sitten nauraa "Katsos kun: ensin tulee kouluun. käy ykkösestä ysiin, sitten lukioon, sitten yliopistoon ja sitten takaisin kouluun opettamaan. Koko elämä pelkkää koulua." Jess pudisti päätään "Musta tulee kai... jokin. En mä tiedä. Se on hankalaa. Kuulemma pitäis olla jo pieni selko tulevasta." Jess sanoi hiljaa ja katsoi kiinteästi toista.

Jessin ilme kirkastui "Gwyneth on kuusitoista. Käy toista lukiota, kun ei päässyt astoniin." Hän katsoi Dyonia "Onkos sinulla siskoja tai veljiä?"

- nyt tuli lyhyt ja en vienyt paljoa eteenpäin. -

Deon kohotti kulmiaan toisen huokaukselle. Hän kuunteli toisen selitystä ja hymy muotoutui tämän huulille. ”Järkyttävää”, poika mutisi, kun toinen oli maininnut, että koko elämä pelkkää koulua. Se olisi suoraan sanottuna hirveää. Kuka ihme halusi koko elämänsä viettää koulussa? Ei ainakaan Deon, eikä kuuleman mukaan myöskään Jess. Poika virnisti hiukan kuunnellessaan toisen sanovan hiljaa siitä, että pitäisi olla jo pieni selko tulevasta. Ei Deonilla kovin selkeää tuleva tosiaankaan ollut. Hän toivoi, että pääsisi ehkä jonnekin taideyliopistoon tai jotain, jotta voisi kehittää taiteesta jonkin ammatin.

Deon hymyili tytön kysymykselle. ”Joo, on, isosisko Mindy ja pikkuveli Dick. Mindy on jo kakskyt neljä ja Dick viistoist”, hän vastasi. ”He jäivät vielä kylään, kun Dickillä oli koulu kesken. Saa nähdä, lähteekö Dick jossain vaiheessa omilleen. Mindy lähti heti, kun oli saanut lukionsa päätökseen”; poika kertoi.

"Mulle tulis ikävä tätä, jos lähtisin." Jess sanoi ja huitaisi kädellään jo melkein pimeää rantaa. "Kaikki tää vaan kuuluu mun elämään." Tyttö heilautti hiuksiaan jotka osuivat pojan olkapäihin ja pari kiharaa jäikin siihen. Niistä Jess päätti olla välittämättä. "Kuule Deon." Jess lausui hiljaa, melkein kuiskaten. "Täällä alkaa tulla pimeä. Mennäänkö vaikka jonnekin kahville?"

Jess odotti innolla vastausta olisi ihana päästä istumaan rantakahvilaan ja keskustella tämän pojan kanssa. Jess tiesi(tai oikeastaan näki.) että Deon osasi piirtää todella hyvin. Ehkä hän suostuisi joskus piirtämään kuvan loppuun. Jess hymyili toiselle aurinkoisesti. Toivottavasti tämä suostuisi.

”No ihan varmasti, kun kerran olet asunut täällä koko ikäs”, Deon totesi nyökäten. Toisen hiukset osuivat kutittelevasti tämän olkapäälle ja poika tunsi väreitä kulkevan selkäänsä pitkin, muttei liikahtanut. Hän odotti, kun toinen lausui hiljaa aloituksen. ”Niin taitaakin. Mennään vain minun puolestani”, Deon vastasi tytön kysymykselle ja hymyili ystävällisesti katsahtaen toiseen kunnolla.

”Toivottavasti tiedät jonkin kivan paikan, minulla ei ole kovinkaan laaja tuntemus tämän alueen kahviloista”, hän hymyili vinosti ja siniset silmät katselivat tyttöä. Poika pystyi juuri ja juuri uskomaan, että tuollainen kaunotar oli juuri pyytänyt häntä kahville. Vieläpä niin mukavakin. Nuori veti hiukan viilenevää ilmaa keuhkoihinsa rauhoittuakseen, sillä hänen sydämensä oli hiukan kiihtynyt innosta.

Jess nauroi "Voi minä tiedän monia ihania paikkoja!" Hän veti henkeä ja jatkoi "Niitä on jopa niin paljon että on jopa vaikea valita." Jess naurahti taas "Tossa kadun toisella puolella on pieni kahvila. Saa kaiken näköstä sörsseliä." Jess selitti tietäen että toinen ei olisi kiinnostunut ollenkaan. "Odota. Mä käyn vetääs ton hameen päälle." Jess sanoi nousten ja kipaisten laukkunsa luokse. Tyttö pujotti kädet hihoihin ja solmi vyön pitämään hametta kasassa.

Jess palasi takaisin kengät jalassa ja roikottaen toisessa kädessä rantakassiaan. "Mä tarjoan." Hän lisäsi hymyille. Jess seisahtui hetkeksi toisen eteen ja katseli poikaa tutkivasti. Tyttö tarttui epähuomiossa toista kädestä ja pelästyi huomatessaan sen. Älä välitä! takoi päässä ja Jess hymyili pitäen yhä toista kädestä. "Mennään."

Deon hymyili kuunnellessaan Jessin naurua. Hän oli alkanut pitämään siitä yhä enemmän ja enemmän. Deon nyökkäsi hyväksyvästi, hänelle kävi mikä tahansa paikka, kunhan seura oli mukavaa. Poika nyökäytti päätään uudelleen ja seurasi, kun toinen kipaisi laukkunsa luokse ja veti hameen ylleen. Tummatukka tunsi itsensä hiukan joksikin pervoksi tirkistelijäksi, kun katseli tyttöä. Nuorukainen pudisti päätään yrittäen työntää ajatuksensa mielestään. Ei Jess sentään alaston ollut! Herätys jätkä! Deon nuhteli itseään.

Hän kallisti hiukan päätään katsellessaan, kun toinen palasi takaisin ja muodosti hymyn. Aah, tyhmä! Tai itse asiassa hidas! Deon nuhteli taas itseään, kun ei ehtinyt sanoa, että hän voisi tarjota, mutta ei halunnut aloittaa kiistelyä, ja se voisi hyvin tapahtua, joten nyökkäsi vain hyväksyvästi. Poika tunsi kylmiä väreitä, kun toinen tarttui häntä kädestä, muttei vetänyt sitä pois. Deon hengitti syvään ja kohtasi sitten Jessin katseen. Nuori vastasi toisen hymyyn hymyllään ja nousi sitten maasta, tarttuen omaan reppuunsa. ”Seuraan sinua”, Deon hymyili ja astui tytön vierelle epävarmasti.

Jess hymyili toiselle ja puristi hellästi Deonin sormia. Oliko tämä sitä 'rakkauta ensisilmäyksellä' Jess mietti itsekseen. "Tule sitten." Hän lähti johdattamaan poikaa poispäin rannasta, portaat ylös ja tien yli jossa he joutuivat odottamaan että valo syttyivät ja siitä rantakatua kahvilan eteen jossa luki valaistu kyltti Pacific Beach café. "Perillä." Jess sano ja pysähtyi.

"Ollaanko ulkona vai sisällä?" Jess kysyi Deonilta heidän saapuessa tiskille. Jes painoi kyyärpäänsä tiskille irrottaen kätensä lempeästi toisen kädestä ettei Deon luulisi jotain muuta. "Mitä nuorelle parille saisi olla?" Nainen kassan takana kysy hymyillen. Jess käänsi katseensa Deonin silmistä ylhäällä olevlle taululle posket hieman punertaen. "Mulle toi tropiikkismoothie" Jess sanoi kassan takana seisovalle naiselle. Nainen näpytti koneeseen ja katsoi sitten kysyvästi Deonia.

Deonin sydämessä läikähti lämpö, kun toinen puristi hellästi pojan sormia. Hän ei tiennyt, mitä ajatella. Nuorukainen piti toisesta hurjan paljon, muttei ollut varma, saiko hän tuntea näin. Onkohan Jessillä poikaystävää? kysymys nousi tummatukan ajatuksiin nuorten odotellessa, että valot syttyisivät. Lopeta! Deon huusi mielessään, ei hän nyt tuollaisia saanut ajatella. Tuhma poika, nuori nuhteli äänettömästi itseään.

Deon katseli kylttiä, jossa luki Pacific Beach café. Hänen huulilleen syntyi hymy, kun he astuivat sisään. ”Aivan sama, ollaan vain sisällä, kun ulkona alkaa viiletä”, poika hymyili hiukan. Tyttö irrotti varoen kämmenensä nuorukaisen kädestä ja Deon käänsi katseensa taululle. Kuultuaan toisen tilauksen, poika käänsi katseensa takaisin myyjään ja muotoili hymyn uudelleen huulilleen. ”Minulle vain fanta, kiitos”, poika sanoi. Häntä harmitti hiukan, ettei voinut tarjota Jessille, mutta lupasi itselleen, että ensi kerralla. Jos sellaista edes tulisi, Deon muistutti itseään. Mutta ainakin hänen puolestaan ensi kerta tulisi.

Jess kuunteli toisen tilauksen. Vaatimaton. Jess mietti, mutta oli tyytyväinen, sillä hän ei ollut maailman rikkaimpia ihmisiä, vaikka omisti hyvän työn ja isä oli koko San Diegon palopäällikkö. Naisen laittaessa heidän tilauksiaan Jess päätti kysyä kysymyken joka oli kaivertanut mieltä. Jess avasi suunsa, mutta nainen työnsi tarjottimen tytön eteen ja tämä otti sn vastaan. "Mennään tuonne." Jess nyökkäsi leuallaan nurkkapöytää kohti.

Jess laski tarjottimen pöydälle ja istui alas. Toisen istuessa vastapäätä Jess ojensi linsalasin ja otti itse muovisen "tötterömukin". Jess katsoi toista ja kysyi sitten "Minua kiinnostaa kovasti etten saa varmasti kenenkään tytön vihoja kohtaani. Seurusteletko?" Jess lopetti ja katsoi toista.

- sori hitti -

Deon seurasi katseellaan naisen laittaessa tilauksia ja tarkkaili samalla silmäkulmastaan vieressään seisovaa tyttöä. Jess oli erittäin kaunis. Hänen hiuksensa olivat tuntuneet pehmeiltä olkapäätä hipaistessaan ja tytön kämmen oli ollut lämpimän pehmeä pojan kämmentä vasten. Hei! Mitä sinä ajattelet? nuorukainen ihmetteli ääneti, mutta ajatukset keskeytyivät, kun tarjotin työnnettiin Jessin eteen. Deon nyökkäsi toisen sanoille ja seurasi tätä nurkkapöytään.

Hän istuutui Jessiä vastapäätä hiukan hämärään nurkkaukseen ja hymyili, kun toinen ojensi limsalasin. Deon nyökkäsi kiittäen ja siirsi lasia hiukan lähemmäs. Jess katsoi nuorta ja poika nosti katseensa kohdaten toisen katseen. Huvittunut hymy muotoutui huulille, kun tummatukka kuuli tytön kysymyksen. Hän rykäisi saadakseen äänensä toimimaan kunnolla. ”Ei, en seurustele, voit olla aivan huoleti. En ole juuri koskaan edes ollut näin kauaa tytön seurassa. Ellei koulutöitä lasketa”, Deon vastasi virnistäen ja naurahti. Nuorukainen joi kulauksen limuaan, ennen kuin nosti katseensa takaisin tyttöön. ”Entä itse?” hän tiedusteli, vaikka uskoikin, ettei toinen seurustellut. Ainakaan hänen kysymyksestään päätellen.

//En minä hitteihin kuole… : )//