Pieni ja pirullinen bilsa

//Rawktheworld tänne! Pel sijoittuu kirjastoon, eli poika ei lähde pois. Yksäri ei toimi niin laitan tänne..//

Kirjastossa on hiljaista. Kuuluu vain sivujen rahinaa ja kaikuvia askelia. Silloin tällöin joku kuiskaa jotain toiselle.

Mici istuu nurkkapöydässä harvinaisen epämukavalla ja kovalla tuolilla, joka on muutenkin jo puoliksi rikki. Silti poika ei jaksa siirtyä kun on kerrankin löytänyt vapaan ikkunapaikan.
Niin. Mitä tämä koulua inhoava 'rakkaripoika' tekee kirjastossa?! Eihän Mic täällä muuten olisikaan, mutta kun opettaja oli uhannut jättää luokalle jos ei ala biologiannumeron nousemaan, ja sitähän ei edes tämä poika halua.

Siispä tämä nuorimies pänttää päähänsä biologiaa jo toista tuntia.
Mic katsoo kelloaan: kaksi. Vielä tunti ja sitten ei yhtään enempää, poika lupaa itselleen. 'Sitäpaitsi Furikin pitäisi vielä käyttää..', nuorukainen keksii päästäkseen nopeasti pois.

Argh! Nyt ei kyllä uppoa yhtä ainoaa latinankielistä sanaa enää päähän! Niinpä tämä pitkähkö mies sulkee tyytyväisenä ja helpottuneena kirjan, nousee ylös ja venyttelee autuaasti haukotellen. Sitten tämä lähtee kohti ulko-ovea.

Pitkälle poika ei kuitenkaan pötki, kun joku kummallisen näköinen tyttö törmää häneen. "Auts!", kumpikin huutaa toistensa suuhun. "Anteeksi! Ssse oli vahinko, älä suutu jooko..?", tyttö sopertaa pelästyneenä. Mici kohauttaa kummastuneena leveitä hartioitaan ja jatkaa matkaansa mitään sanomatta. Ei nyt jaksa reuhata; sehän oli jo muutenkin paniikissa..

//hei good 8D voin jopa kirjoittaa vielä sen vastauksen, sori viive. päätin että saat seuraksesi pikkuhippini x333//

Opettaja oli pakottanut Gerardin kirjastoon eläinkirjaa selaamaan, tämä kun ei lainkaan uskonut, että sysivuortenmato oli olemassa. Siitä poika oli hyvin tyrmistynyt, vai ei muka ollut. Kirjastonkin verhot olivat taatusti täynnä ilkiökeijuja ja niiden munia, ja ehkä muutamia narskujakin. Narskuja oli muuallakin kuin päivänkakkaroissa.

Eläinkirja oli Geestä kiva, vaikkei siellä ollutkaan lähes kaikkia maailman eläimiä. Sen otsikko oli virheellinen "Maailman eläimet" oli kirjan nimi. Paljon kuvia eläimistä. Kaniinit olivat Gerardista oikein suloisia, sellaisen hän olisi voinut ottaa itselleenkin. Pelastaa jostain. Eläinkoelaboratoriosta tai löytöeläinkodista. Sitten poika alkoi muistella murtokeikkaansa labraan. Oli vähän feilannut. No, voisi yrittää uudelleen ja onnistuakin tällä kerralla.

Kirjastossa näkyi olevan toinenkin poika. Gerard harkitsi, että tälle olisi voinut mennä puhumaan, mutta ei keksinyt mitään aihettakaan. Olisihan tätä voinut mennä valistamaan. Ja tuumasta toimeen, G marssi tämän luo.
"Syötkö sä useinkin liivatepitoisia ruokia?"

Mici kävelee vielä ovelle päin, kunnes yhtäkkiä nurkan takaa ilmaantuu biologian opettaja, ja poika kiitää viivana takaisin lukemaan. Pitikin sattua!

Pitkälle Mic ei kuitenkaan kirjassa ehdi, kun kuulee takaansa äänen ja käännähtää voimakkaasti. Takaa löytyy poika, huomattavasti Miciä lyhyempi, silmissään hassu katse, josta Mic ei todellakaan osaa tulkita yhtikäs mitään! Tämä ilmiö on varsin harvinainen, sillä hankalimpienkin silmien omistajasta on ennen tämä blondi poika osannut jotain sanoa.

Pojan on pakko räpsyttää silmiään muutaman kerran; itikankin silmistä pystyy sanomaan enemmän kuin tämän kummastuksen! Sepä juuri tekee Micistä varautuneen; poju kun on tottunut uusia ihmisiä kohdatessaan katsomaan silmistä, mihin varautua.

Vasta nyt muistuu mieleen tuon erikoisen poitsun sanat. "Häh?". Muuta ei Mic osaa suustaan päästää, sen verran persoonallinen tuo kysymys oli.

Häh, oli toisen vastaus. G ei ollut tuosta moksiskaan. Hän katsoi rokkaripoikaa päästä varpaisiin.
"Liivatteeseen laitetaan kaikenlaista", hän sanoi vakavana, "niinku lehmien aivoja ja sikojen nahkaa ja suolia. Se on epäreilua, että lehmien pitää antaa niiden aivoja sitä varten, että jotkut ääliöt saisi hyytelöä. Eikö ole ällöä?"

Poika nyökkäsi tehostaakseen puhettaan ja värähtämättä seisoi toisen edessä odottaen vastausta tähän. Ehkä hän oli juuri avannut uuden ihmisen silmät siihen, miten julmia eläimille oltiin. Ja Gerard odotti. Vastaus oli hänelle jostain syystä aivan erityisen tärkeä.

//elä sen kanssa, että hän pitää porukan psyykkaamisesta//

Mici katsoo varsin.. omalaatuista poikaa. "Tuotanoin.. No joo oon mä siitä kuullu, mut hyvä vaan et kaikki osat käytetään kun ne kerran tapetaan.. Mieti nyt vaikka jotain norsuja, joita tapetaan niiden torahampaiden takia, lihat yleensä jätetään vaan johonki mätäneen..". "Tietty onhan se sinänsä ikävää et eläimii tapetaan! Mäkin ku oon tosi eläinrakas!", poika korjaa äkkiä välttyäkseen raivonpurkaukselta tai vastaavalta, sillä tuolta tyypiltä voi kyllä varmasti odottaa mitä vain..

"Mut se on kyllä ihan totta, et ihmiset on suurelta osin ääliöitä, siinä oon täysin samaa mieltä!", Mic jatkaa vakavana.

Ehkä jätkästä saisikin varsin hyvän kaverin..

"Ei niitä saisi tappaa ollenkaan, mutta ihmiset on ilkeitä", huokasi Gerard tuhahtavasti ja piti katseensa kiinni rokkaripojassa, "kaiken lisäksi hyytelö on aika pahaa eikä maistu millekään ja silti ihmiset vain haluaa käyttää liivatetta saadakseen hyytelöä, vaikka joku onnellinen lehmä olisi tarvinnut aivojaan vielä piiiitkän aikaa, ennen kuin se teurastettiin turhaan."

"Ja se norsujen tappaminen vasta julmaa onkin", poika sanoi heilauttaen käsiään ja kohotti kulmiaan näyttääkseen järkyttyneeltä, "norsut kiintyy toisiinsa ja kun yksi tapetaan, koko lauma suree ja sen mahdolliset perheenjäsenet masentuu", hän kertoi surkeana katsellen toista poikaa. G katsoi parhaaksi esittäytyä.
"Mä olen muuten Gerard", hän ojensi kätensä.

Micin ei auta muu kuin tuijottaa toista silmät pyöreinä, haavi auki. Vasta kun toinen esittelee itsensä, poju havahtuu ja sopertaa; "Mic..", ja katsoo parhaaksi kätellä toista, vaikkei tapaan niin kovin tottunut olekaan. "Sulla on hassut silmät... Käytäksä piilareita tai jotain?". Niin. Blondin on saatava tietää, miksi nuo silmät ovat niin mitäänsanomattomat ja silti niin persoonalliset.

"Siisjoo, onhan se ihan sääli..". Rokkaripoika tuntee itsensä varsin kiusaantuneeksi, mutta hyvin, hyvin hämmentyneeksi.

//Valuitan lyhyyttä..//

"Piilareita?" ihmetteli Gerard, "joo en. Ne on tälläset oudot luonnostaan", hän selitti haroen hiuksiaan ja istuutui alas tämän viereen. Poika hymyili iloisesti ja ystävällismielisesti.
"On, se on tosi kurjaa. Ja kaikki julma mitä eläimille yleensäkin tehdään", hän totesi surkeana, "onko sulla lemmikkejä? Mulla ei ole, mutta mä haluaisin. Meidän kämppä vaan on niin pieni ettei sinne mahdu. Varmaan pelastaisin sen jostain löytöeläintalosta. Ootko sä ikinä käyny sellasessa? Ne on ihan hirveitä paikkoja. Sielläkin tapetaan eläimiä turhaan. Entä eläinkokeet? Mitä mieltä sä oot niistä?" hän puhua pulputti Micille. Nythän se oli soveliasta, G kun laski heidät nyt ystäviksi, kun he tiesivät toistensa nimet. Ystäville voi vaahdota ihan rauhassa, ja pulputtaa.

Sitten G piti taidepaussin, ja oikoi ylisuurta harmaata huppariaan, joka oli ärsyttävällä tavalla laskostunut hänen syliinsä. Hän veti helman suoraksi ja istui sen päälle, että vaate myös pysyisi suorassa hänen päällään.

Mici tuijottaa lumoutuneena toisen silmiä; niin.. omalaatuiset. Ensimmäisiä kertoja elämässään Mic on kateellinen jonkun ulkoisesta ominaisuudesta!
Sitten blondi ravistautuu irti Gerardin silmistä ja kuuntelee. "Mulla on musta newfoundland ja kääpiöjänis. Se on siis ihan kani, mut rodun nimi on kääpiöjänis koska se on jänismäinen. Totta, oon useinkin käyny. Ja jalostuskin on laajennu ihan järjettömyyksiin! Kuten esim chihuahua on jalostettu vaan sitä varten, että sitä vois lelliä ja inhimilistää, mut sekin on koira!! Ja sit nöffitkin! Ei mun pitäny ees nöffiä hankkia, vaan belgianpaimenkoira malinois, mut Furi nyt sattu kohalle, mut se on pitkä juttu.. Mut siis kuitenki, nöffien luustohan on niin herkkä, et pentuna ne ei saa hyppiä mihinkään eikä mistään, ettei niiden nivelet mee!".

Niin. Nyt tuo omituinen jätkä on löytänyt aiheen, johon tämä poika ei ikinä kyllästy. Niinpä rokkari on heti hommassa mukana ja vaahtoaa pian sitä vauhtia, että kohta alkaisi korvista savu nousta.

"Joo, se jalostus on ihan pälliä touhua", myönsi G nyökytellen kiivaasti, "mieti nyt niitäkin kaikkia boksereita ja näitä koiria, ne ei saa kunnolla henkeä kun niiden kuono on niin lattana! Ja joo, sehän on typerää. Kuten myös sit se, että koelaboratorioissa marsujen vatsaan tungetaan letkulla astianpesuainetta ja muuta sellaista, sampoota kanien silmiin. Eläinkokeet on ehkä julminta mitä mä tiedän", poika puhui levitellen silmiään.

Hän hiljeni taas hetkeksi ja keskittyi oikomaan huppariaan turhautuneena siitä, ettei se voinut vain kiltisti pysyä hänen takamuksensa alla, ei, piti saada laskostua syliin.
"Itse asiassa mä ja muutama muu joskus yritettiin murtautua koe-eläinlaboratorioon vapauttamaan ne ressukat, mutta me jäätiin kiinni", totesi Gerard jokseenkin nolona, katsoi ylös kattoon näin sanoessaan ja hän myös väänteli käsiään hieman vaivautuneesti. Eipä tiennyt itsekään miksi sen oli kertonut, oli näet hieman hävettävä juttu.

Mici vuoroin kuuntelee toista, vuoroin paasaa itse. Hieman poika hidastaa kuullessaan Gerardin murtautuneen labraan.
Ei suinkaan järkytyksestä, päinvastoin, blondi haluaa kokeilla sitä! Hetihetiheti!!
Siispä, äkkipikainen persoona kun on, Mic singahtaa ylös tuolistaan ja huudahtaa innosta täristen; "mennään koittamaan! Tuu mennään jookoooh..!!".

Sitten poika ymmärtää sulkea suunsa, huomatessaan muiden äkäiset katseet. "Tuu ny. Nyt me ei jäätäs kiinni, vaan otettas ne kotiin ja hoidettas ne kuntoon! Ja mulla ei ainakaan asu enää vanhemmat kotona, ni mua ei häiritsin kukaan".

Voi kiesus, ja taas hommaamassa hankaluuksia..

//hankaluuksia! xD miten mun pää laittaa tän taustamusiikiks kun kuvittelen tätä tilannetta?//

"Öö siis nyt hetikö? Keskellä päivää?" G ihmetteli, ja tosissaan meni aivan lukkoon katsellessaan toista joka ilmeisesti oli innostunut asiasta. Suoraan sanoen, voi vittu. Nopea aiheenvaihtaminen olisi voinut olla paikallaan, hän oli saattanut törmätä pahemman luokan kettutyttöpoikaan. Uusi laboratoriomurtoyritys ei innostanut Gerardia sitten vähääkään.

Poika raapi niskaansa vaivautuneen näköisenä, sekoittaen samalla jo valmiiksi sotkuista tukkaansa.
"Siis tota mmh ois ehkä fiksumpaa tehdä se illalla tai jotain, nyt tähän aikaan päivästä siellä on ihmisiä ja narskuja! Narskut nukkuu öisin, ja illalla myöhään", hän alkoi pulputtaa puolittain hätääntyneenä ja aika nopeasti, "tiiäthän sä narskut? Ne on niitä kärpäsen ja jäniksen sekotuksen näkösiä noin palovarottimen kokosia olentoja joilla joillain on 16 jalkaa."

Hän ei kuitenkaan todellakaan tiennyt, halusiko sittenkään lähteä koittamaan uudestaan. Ei nimittäin olisi ollut kovin hyvä jos poliisit olisivat tuoneet hänet kotiin uudemman kerran. G oli jäänyt istumaan paikalleen ja silmät suurina katsoi Miciä.
"Ootko sä ihan varma?"

Niinpä niin. Eihän Mici pelkästään eläintenpelastuksen tähden juttua halunnut yrittää, vaan ihan noin uusien seikailujen toivossa. Tietysti eläimiäkin käy sääliksi, ja nekin poika haluaa pelastaa, mutta oikeastaan tämä blondi kaheli ei tiedä kumpi on nyt enemmän mielessä, eläinten elastus vai seikkailut ja jännitys..

"Ens yönä! Mennään heti valmistelee! Tai jos varusteita pitää hakee jostain kaukaa ni kyl me voidaan ens yöhönki oottaa..". Toisen selittäessä narskuista Mic katsoo hieman kummastuneena, mutta myöntää lopulta että niin juuri, niitähän ne on, ettei toinen luopuisi ideasta vain siksi, että Mici loukkaisi tätä.

Rokkari ei ole enää pysyä housuissaan, ja haluaisi huutaa ja loikkia heti kotiinsa etsimään tarpeita. Köyttä ainakin olisi hyvä olla mukana, sen saisi Furin viidenkymmenenmetrin nahkaremmistä, joka on hankittu silloin kun Furille opetettiin luoksetuola, mutta joka on sittemmin jäänyt täysin toimettomaksi..

"Joo joo, nyt vaan menoks!!", blondi intoilee simät säihkyen.

//saan oikeasti sairasta mielihyvää siitä jos ne joutuu hankaluuksiin x33//

Gerard vääntyili hieman vaivaantuneesti, muttei kuitenkaan olisi kehdannut kieltäytyäkään. Hän tarkasteli Miciä hetken aikaa aivan hiljaa, vakavana ja ilmeenkään värähtämättä. Toisaalta, tällä kertaa he saattaisivat onnistuakin. Ajatus lähti juoksemaan, G yritti pakottaa sitä pois päästään mutta päätti kuitenkin luovuttaa.
"Öh.. no... teillekö me mentäisiin? Tai varmaan, meillä äiti on himassa", hän mutisi pudistaen luovuttavasti päätään.

"Mut jos me jäädään kiinni niin sit ei oo hyvä!" hän totesi vielä painokkaasti ja nousi seisomaan. Mic vaikutti innostuneen kovin paljon ideasta. Gerard vain toivoi, että olisi pitänyt suunsa kiinni, mutta eihän hän siihen pystynyt ollessaan hieman enemmäkin kuin vain hieman harkintakyvytön ihminen.

Aiheenvaihtoyritys numero kaksi.
"Jajaja niin eikö olekin niin että lehmien kuuluisi saada lentää ja osata laulaa joululauluja?" heitti Gerard äkisti kuin yrittäen saada toisen unohtamaan labraidean. Suoraan hän ei kehdannut kieltäytyä, ja halusihan poika pelastaa eläimet. Asia vain oli, että olisi aika paha jos he nyt jäisivät kiinni. Edelliskerralla G ei ollut ollut vielä 15, eikä näin ollen rikosoikeudellisesti vastuussa. Nyt asia oli eri, hänen täytettyään 16 vuotta. Hän sulki silmänsä ja huokaisi raskaasti.
"Onko sulla sitten varaa maksaa sakot ja tai meidät ulos putkasta jos jäädään kiinni?"

//Heheh! Onhan se hauskaa.. ;D //

"Siis joo kai, tai siis kyl se mulle ainaki kävis, eikä siel muita ihmisiä sit asukaan. Mitä kamoja siihen tarvii?", Mici puhisee intoa, eikä intoa hidasta vähääkään toisen aiheenvaihtoyritys. Sitten kun toinen palaa oma-aloitteisesti takaisin aiheeseen, on Mici jo täysin suunnitelmiensa lumoissa.

"Ei mul rahaa oo, mutta asianhan voi ratkaista sillä, että ei jäädä kiinni!", blondi virnistää hassusti. "Niin, niin niistä kamoista! Kai sinne nyt jotain köyttä ainaki tarvii, ja taskulamput? Muthei, eiks infrapunakamera ois parempi!? Meijän faijalla on sellanen, mä voisin pyytää siltä sitä lainaan!". Nyt ei jätkän innolle enää löydy loppua, ja rokkari mennä touhottaa jo täysillä.

Auts. Mici taisikin olla ihan tosissaan. G vilkuili ympärilleen kuin etsien pakotietä tilanteesta, mutta hänen oli syynsä. Sisäisesti hän potki itseään päähän, eikä edelleenkään ollut kovin innostunut ideasta.

"Niin, niin kai", vastasi Gerard toisen sanoessa, että homma olisi ratkaistu sillä että ei jäätäisi kiinni. Olisihan se niinkin, mutta entä jos he jäisivätkin nalkkiin? Se olisi huono homma, hyvin huono homma. Micin virnistykselle kuitenkin naurettiin.

"No, en mä oikeastaan tiedä, viimeksi me mentiin sinne ihan ilman mitään.. Tai no oli meillä vasara, jolla rikottiin ikkuna", hän kertoi täysin rehellisesti ja nyökkäsi hitaasti kuin sanojaan tehostaakseen. Ilme kasvoilla oli vaivautunut.

Toisen ilmoittaessa ettei ollut viimeksi käyttänyt erityisemmin välineitä, Mici huudahtaa innoissaan; "No ei ihme et jäitte kii! Nyt otetaan ainaki köyttä ja se vasara. Sit mä kysyn faijalta sitä infrapunajuttuu ja sit viel peittävät, mustat vaatteet päälle! Noni, mennään, hetihetiheti!!!". Poika kaivaa jo kännyään esille soittaakseen isälleen kamerasta. "Ai nii ja sit mun serkku osaa käsitellä valvontakameroita, jos mä vähän narraisin t kiinnostuin aiheesta muuten vaan. Se varmasti lainaa pari kirjaa aiheesta! Ja ehkä Furistaki vois olla apuu. Pitääksiel kiipeillä kuin paljon?".

Nyt ei innolla ole enää rajoja, ja isänkin puhelinnumero on jo näppäiltynä valmiiksi kännykän näytölle. Oih ja voih..

"No, joo, niin kai", mumisi Gerard toisen sanoessa, ettei ollut mikään ihme, että he olivat jääneet kiinni. Mic oli todella innoissaan ja hippipoika mietti kuumeisesti, miten hemmetissä tämän saisi laannutettua. Toisaalta, jos he eivät jäisikään kiinni...

Ei ei. G ravisti ajatuksen pikapikaa mielestään. Edellinen epäonnistunut yritys oli jättänyt pojalle melko lailla syvät traumat. Se oli ollut noloa, hyvin noloa, ja lisäksi ärsyttävää. Koe-eläinten kohtalo todellakin suretti poikaa, ja toisaalta hän olisi halunnut pelastaa ne labrasta, mutta jos hälytys alkaisi taas soida... Poika värähti.
"Älä ota koiraas mukaan", hän kielsi toisen kysyessä, olisiko Furista apua, "me pärjätään kyllä."

Oliko Gerard nyt siis tekemässä sitä? Kyllä äiti tappaisi hänet jos poliisi jo toistamiseen toisi hänet kotiin.
"Ei ei ei ei ei ei älä soita mihinkään nyt vielä ainakaan!" sopotti poika huomatessaan Micin kaivaneen jo puhelimen esiin.
"Mietitään nyt vielä toisen kerran."

"No okei, en ota sit, mut mitä me muka ootetaan!? en mä tietty isälle tästä kerro, pyydän vaan sen kameran lainaan".
Mici on tulla hulluksi; suostuisi nyt, elämä eletään vain kerran, ja siinä ajassa pitää ehtiä tekemään jotain, jos meinaa maailmaa parantaa.
"Site me voitas palauttaa niit eläimii yks kerrallaan sillä eholla, et ne lopettaa eläinkokeet ynnämuut! Tai jotain muuta nerokasta, kuitenki.. Mut haetaan ne tietty eka!".

Mic ei voi käsittää miten toinen voisi olla kieltäytymättä; poikahan on ihan selkeästi asiaan paneutunut! "Ei me jäätäs kii, tulisit nyyt..?", blondi miltei pomppii jalalta toiselle. "Ei me voida vaan jättää tilaisuutta käyttämättä!".
Sitten poika ei jaksa enää odottaa ja painaa puhelimensa vihreää luuria painaen kännykän korvalleen. 'tuut.. tuut.. tuut..'. Lopulta korvaan kantautuu tutun ihmisen ääni. "Moi faija.. Juu menee hyvin.. Juu, jutellaan myöhemmin lisää, kysyisin vaan et ku sullahan on se infrapunakamera..? Niin, ni voitaisko.. siis voisinks mä lainata sitä kun me tehään koulussa esitelmää lepakoista? Ok, kiitti! Tuun hakee sen tänään myöhemmin".
Ja puhelu katkeaa. "Se onnistu! Yks askel lähemmäs kohti voittoa!", Mici hihkuu onnesa soikeana.

"Mut ei siin palauttamises ois mitää ideaakaa jos ne lopettaa ne kokeet. Ois paljo parempi jos ne sais elää hyvän loppuelämän hyvissä kodeissa", intti G vastaan ja kohta -harvinaista kyllä- painoi katseensa alas.

No, hän ei pystynyt estämään Miciä. Oliko Gerard liian helposti riepoteltavissa vai toinen vain yli-innokas? Ehkä molempia, Mic nyt ainakin oli yli-innokas hippipojan silmissä.
"Esitelmää lepakoista", toisti hän kohta, "ihan hyvä itse asias. Millä luokalla sä muuten oot?" Aiheenvaihtoyritys numero miljoona pantiin käyntiin. Ruskeatukkainen tiesi kyllä epäonnistuvansa surkeasti, mutta yritys oli sen arvoinen.

"Nii, mut mulla on siitä tavallaan trauma, siitä edellisestä kerrasta", pamautti hän kohta sitten aivan suoraan, kun ei enää jaksanut.
"Se oli ihan helvetin noloa jäädä kiinni, ja mä en halua jäädä kiinni toista kertaa. Joten, jos me tehään se, niin sun täytyy luvata että me ei jäädä kiinni. Ja sitä ei voi luvata. Siellä lähellä on sitäpaitsi hirveästi narskujen pesiä", hän lisäsi loppuun kuin tehostaakseen sitä, että vaikka eläimet olisikin saatava pelastettua, niin idea oli hänestä joka tapauksessa tyhmä. Olisi kai ollut parempi etsiä jokin greenpeace-tempaus tai vastaava joka ajaisi samaa asiaa, koe-eläinten puolesta. G oli ollut niin tyhmä kun oli edes maininnut asian.

"No pidetään ne sit itellämme, kuinka vaan!", Mici ratkaisee ongelman ykskantaan. Kun toinen kertoo traumoistaan, blondi ei lannistu vähääkään. "Ei me jäädä kun on kunnon varusteet! Nykyajan tekniikka ja maalaisjärki kunniaan! Nyt menoks vaan!". Poika lähtee harppomaan pitkin, määrätietoisin askelin kohti ovea, kunnes saapuu ovelle. Siellä hän kääntyy ja jää odottamaan ystäväänsä.

"Kerropa lisää niistä narskuista", rokkari pyytää toivoen löytävänsä tavan hävittää nämä 'narskut'. Turhautuneena painoaan jalalta toiselle vaihtaen, Mic miettii miten saisi toisen suostuteltua mukaan. "Ei me nyt jäädä kiinni, mä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon!". Sormet menevät kuitenkin ristiin jätkän housuntaskussa, hän kun ei lainkaan pidä lupaustensa pettämisestä. Vaikka tietenkään he eivät jäisi! Kai..

"No siis mä kerroin jo narskuista... Mut ne ei oo yhtä pahoja ku ilkiökeijut. Ilkiökeijut munii verhoihin, ja sen takia verhoja ei kannata tomuttaa. Kato jos niitä munia joutuu korviin, sillon tulee ihan oudoksi. Äiti aina huutaa kun mä en tomuta verhoja mut mul on syyki. Se ei vaa usko. Se sanoo aina että höpö höpö."

Mic lupasi ja vannoi etteivät he jäisi kiinni. Mutta G aikoi pelata vielä varman päälle.
"Näytä kädet", hän käski huomatessaan pojan pitävän käsiä taskuissaan. Kaikkihan sen tiesivät, ettei kädet taskussa vannottu sitten yhtikäs mitään.
"Kädet taskussa ei saa vannoo, eiks sun äiti oo opettanu sitä sulle? Mulle se ainaki on pikkupennusta asti tolkuttanu että kun luvataan tai vannotaan niin kädet pietää esillä."

Okei, sä oot ihan oikeessa niis ilkiökeijuissa. Mut mä lupaan ja vannon ettei siel oo ilkiökeijuja, ja vaik oiskin ni ei tomuteta verhoja eikä muutakaa", Mici vannoo - tällä kertaa kädet esillä.
Sitten poika huokaa syvään ja toivoo vain parasta, kädet esillä. "Mä lupaan ettei me jäädä kiinni. Jos me jäädään ni -..", blondi pitää tauon ja huokaa uudestaan. "..Niin mä otan syyt niskoilleni. Okei..?".

M katsoo toista anovasti syvälle silmiin - tai niin syvälle kuin pystyy, tuon silmät ovat edelleenkin oudot. Niinpä lopulta Mic kääntää katseensa muualle ettei tulisi epävarmaksi.
Lopulta tämä rokkaripoju on itsekin täysin varma, etteivät he jäisin kiinni. Niinpä - niin tyhmää kuin se onkin, jätkä sanoo, katse tungettuna syvälle G:n silmiin: "Mä lupaan ettei me varmasti jäädä kiinni. Mä otan täyden vastuun".

Voooooi hitto.. Mihin liemeen poika itsesi pistitkään..

Syvä huokaisu. Mic lupasi, etteivät he jäisi kiinni. Jotenkin Gerard ei vain uskonut, mutta oli tarpeeksi rämäpäinen lähtemään mukaan.
"No okei mennään sitten", hän sanoi huokaisten uudestaan, ja asensi kasvoilleen hymyn, tarkastellen uutta tuttavaansa hieman paremmin kuin äsken. Oikeastaan hän vieläkin katui sitä, että oli mennyt möläyttämään mitään laboratorioihin liittyvääkään, mutta ei kai tehtyä enää tekemättömäksikään saanut...
"Koska me sit lähetään? Kyl mulle käy melkeen millon vaan, se riittää et soitan mutsille että menen jonnekin yöksi... Ku mä oon onnistunu saamaan jo pari kaveriakin täältä", alkoi sotkutukkainen poika höpötellä hilpeästi.

Micin kasvot olivat G:stä mielenkiintoiset, jollain tapaa hyvin särmikkäät ja ilmeikkäät. Poika repi taas hupparinsa helmaa hieman alemmas poimien laukkunsa lattialta.

Toisen suostumuksen saatuaan Mici lähtee innoissaan loikkimaan kohti ovea. "Joo no sano sille vaikka että tuut meille yöks. Mennään meille ja kerätään kamat ja nukutaan. Sit yöllä lähetään sinne. Käykö?". Mic jää odottamaan G:tä. "Niin mitä me oikein tarvitaan? Ainaki jonkinlaista narua, vai..? No katotaan sit meillä".

Kirjaston ovi lähestyy lupaavasti ja vasta ovella M muistaa kantavansa yhä yhtä koulukirjaa, ja kiikuttaa sen nopeasti takaisin paikoilleen. Hän palaa hieman nolona takaisin ja virnistää Gerardille. Sitten blondi kävelee ulos ovista ja jää odottamaan uutta ystäväänsä.

//Sori tuli lyhyt.. Muttajuu, me varmaan siirrytään jonnekin..?//