Pieni ja pirullinen bilsa

Micinkin alkaessa tehdä lähtöä Gerard kävi pikaisesti keräämässä tavaransa. Hän odotteli oven luona toisen käydessä viemässä koulun kirjan takaisin, naurahti toisen vaivaantuneisuudelle.
"Kyl me voidaan mennä teille, meillä mutsi on varmaan himassa jo", poika totesi olkiaan kohauttaen, "tai no mun pitää joka tapauksessa käydä hakemas tavaroita. Mut se on hyvä, ollaan teillä."

Poika livahti ulos kirjaston ovesta ja ripeästi hän käveli käytävää pitkin ulos. Ulkona tuntui, kuin jonkin sortin tehtävä olisi suoritettu. Sitten hän pysähtyi miettimään neljännen miljoonannen kerran; taasko hän oli murtautumassa laboratorioon? Toisaalta, jos he suunnittelisivat kunnolla ja olisivat huolellisia, kiinnijäämisen riski pienenisi... Sitten G:n päähän pälkähti eräs pienoinen riski, joka tuntui hyvin inhottavalta. Poika värähti. Sitten hän kääntyi Micin puoleen.
"Totaa.. mun pitäis varmaa kertoo sulle yks juttu, et osaat sit toimia jos tapahtuu jotai", hän sanoi. "Mulla on epilepsia", hän heilautti kättään toisen kasvojen edessä näyttääkseen siinä killuvaa laattaa.

Vino hymy kasvoillaan Gee jäi odottamaan reaktiota. Tuskin se mikään hirveän kova olisi, olihan epilepsia yleistä. Salaa häntä pelotti, että hän saisi kohtauksen juuri kun niin ei pitäisi käydä, ja he joutuisivat kauheisiin ongelmiin kun ja jos heidät löydettäisiin... Viimeksi ei ollut käynyt niin, mutta silloinkin poikaa oli pelottanut kyseinen asia. Sen hän kuitekin piti sisällään, ja visusti sittenkin. Kaikkihan oli ihan hyvin.
"Joo, mut tuskin siitä mitään ongelmia koituu", hän lisäsi vielä nopeasti ettei iskenyt pieni pelontunne vain näkyisi.

Mic kuuntelee toisen selitystä epilepsiastaan, eikä hätkähdä lainkaan. "Joo ei se mitään, tuskin meillä niin huono onni ois.. Ja kyl mä osaan toimia jos tapahtuu jotain!". Poika huiskauttaa kättään huolettomasti ja nuuskii koiramaisesti ulkoilmaa nautiskellen. Kääntyy sitten toiseen päin. "Eli meille. Tuotanoin.. ethän pelkää koiria tai kaneja? En mä muuten, mut kun sä vaikutat vähän siltä että sulta voi oottaa mitä vaan..". Blondi hieroo vaivautuneena niskaansa.
Jotenkin nyt vain tuntuu että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Ja vaikkei menisikään, ainakin saa hyvän (tai sitten huonon) kokemuksen. Todellisuudessahan Mici ei tiedä epilepsiasta oikeastaan mitään, mutta on siitä kai jotain joskus koulussa ollut..