Ja pieni sydän täynnä lasin sirpaleita

// Kaisu med Oliver tännenäin! :--------) en sitten oikolukenut ~ eikä otsikko liity tähän mitenkään, uniklubin rakkautta ja piikkilankaa.

Rentouttavaa kun uskonnon kaksoistunnit olivat päättyneet viitisen minuuttia sitten ja jäljellä oli enää pari tuntia hyppäriä, sekä viimeinen tunti psykologiaa. Pearl tallusteli käytävää pitkin ulko-oville ja saatuaan kirjat laukkuunsa tyttö heilautti laukun olalle. Koulun ovien takaa häämötti jo piha-alue jota kohti brunette käveli yhä ripeämmin. Nörtin voisi luulleen viihtyvän koulussa, mutta tällä hetkellä Pearl oli onneissaan päästäkseen ulos, kauemmaksi sisäilmasta missä voisi selvästi haistaa koulun kermalaisten itsekehut.

Kävellessään penkkejä kohti näpytellen samalla viestiä kännykällään, ei tyttö voinut olla kuulematta joidenkin cheerleadereiden harjoituksia. Ne yrittivät olla jotain isoa, vaikka tosiasiassa eivät olisi sen kummallisempia kuin me muutkaan. Vaikkakin, jos Pearl olisi äskeisen sanonut jonkun kermalaisen kuullen, sanoisi se sadan prosentin varmuudella jotain tälläistä 'No voi voi Pearl, tiedän että te luuserit olette vain kateellisia meille' tai jotain sellaista. Toisaalta se ärsytti aivan suunnattomasti, mutta ei Pearl kuitenkaan koskaan asiaa ajatellut eikä se häntä mitenkään häirinnyt. Olihan hän urheilijapojun pikkusisko, mikä saattoi auttaa vähän siihen ettei häntä satuttu pilkkaamaan. Tai sitten ei, kuka tietää. Kävellessään brunette ajatuksissaan näpräili hupparinsa taskussa olevaa hieman isokokoisempaa sinikeltapallollista rannekorua, kuitenkin tytön keskittyessä uuden viestin lukemiseen ja vastaamiseen, tuo laittoi rannekorun taskuun ja huomaamattaan se taisi pudota matkalle.

Pearl istahti penkeille ja nosti laukkunsa pöydälle laittaen kännykän farkkujen taskuun. Samalla tuo etsi laukustaan purkkapussia ja sen löydettyään heivasi yhden purkkapalan suuhunsa. Ah ihanaa, lakritsin makuista purkkaa, jotain uutuutta taisi olla. Yhtäkkiä tytön pälyillessä taskuaan etsien rannekoruaan, tuo huomasi ettei se ollutkaan siellä ja hätääntyi niin että alkoi penkoa laukkuaan ja levitti puolet tavaroista pöydälle.
"Voi ei, voi ei! Missä sen on?" Pearl parkaisi ja siirtyi pois penkiltä kyykistyen katsomaan olisiko se pudonnut jonnekin sinne penkin alle.

Huomatessaan ettei koru ollut penkin alla, laukussa tai missään lähettyvillä Pearl turhautui ja istahti takaisin penkille ristien kätensä pöydälle ja painaen päänsä käsiinsä. Helvetti jos joku cheerleader olisi löytänyt sen, yhdessä pallossa kun saattoi lukea pienillä kirjaimilla 'Pearl', ja sen jälkeen se joku cheerleader voisi kiristää tyttöä tai jotain. Kaiken maailman ajatukset velloivat tytön päässä ja hetken tuo vielä kaivoi laukkuaan, mutta turhaan. Pian pää iskettiin taas käsien päälle ja saatettiin pari kyyneltäkin parauttaa ilmoille, se koru oli tuliaislahja jolla oli tunnearvoa. Nyt ei tosiaankaan toivottu kenenkään itseään täydelliseksi luulevan diivan seuraa.

// nää nyt saa tuntea toisensa, kun ovat molemmat ykkösiä ja näin. ok? :)) //

Uskonnon tunti oli ollut lähes painajainen. Oliver oli myöhästynyt hammaslääkärissä olon takia, eikä opettaja ollut hyväksynyt sitä selitykseksi, ottaisi kuulemma vanhempiin yhteyttä "tämän jatkuvan myöhästelyn vuoksi". Ja paskat, Ollie oli myöhästynyt tasan kerran, ja sekin oli tämän päiväinen. Että tosi myöhästelyä joo. Sillä hetkellä poikaa vitutti aivan suunnattomasti, mutta onneksi välitunnilla pystyi olemaan ulkona, poissa opettajien ja kermalaisten katseilta. Ei poika mitenkään vältellyt ketään tai näin, mutta hän oli mieluummin omien kavereidensa kanssa yhdessä kuin yksin missään. Paitsi koulussa, jossa vietti mieluusti aikaa yksikseenkin, mutta vain jos oli aivan pakko.

Oliver käveli hitaasti kohti pihaa koettaen samalla laittaa kirjojaan laukkuunsa ja vältellä törmäilemästä ihmisiin, joihin hän vähiten halusi törmätä. Väistäen reilusti paria kovista, Oliver pääsi ehjänä ulos. Poika heivasi laukkunsa olalle, kun oli vihdoin saanut kirjat sinne, ja koetti etsiä tuttuja. Ihme kyllä yhtään tuttua ei pihalla näkynyt, mutta pahiksia tuli jostain aina vain lisää. Oliver luuli aluksi, että se oli vain sattumaa, sillä eihän hän ollut suututtanut ketään viime aikoina. Eivätkä useimmat pahikset olleet pitkävihaisia, ellei kyseessä ollut joku tärkeä asia.

Poika koetti soluttautua muuhun oppilasmäärään, eikä täysin epäonnistunutkaan. Mutta valitettavasti joku kaatoi hänet, Oliver ei tiennyt kuka, eikä kulunut kauaakaan kun porukka jo hänelle nauroikin. Kasvot punertavina poika nousi, mutta huomasi maassa rannerenkaan, joka ei varmasti ollut pudonnut häneltä. Hyviin tapoihin kuuluen Oliver nosti korun ja käänneltyään sitä käsissään hetken, poika erotti yhdessä pallossa lukevan "Pearl". Ja Oliver tiesi vain yhden Pearl-nimisen, joka tällaista korua voisi käyttää.

Oliver pyyhki hupparinsa etumusta, joka ei ollut onneksi likaantunut, ja etsi katseellaan tuttua tyttöä. Hetken etsimisen jälkeen poika erotti maassa kykkivän tytön jonkin matkan päästä. Oliverin kasvoille nousi hymy, ja tuo lähti sitten kulkemaan kohti toista. "Moi Pearl", poika tervehti tyttöä, kun oli päässyt kohdalle. "Onks sulta tippunut tällainen?" Oliver kysyi suoraan ja laski korun toisen laukun viereen.

// ok! : )

Voi, nyt kaikki menisi pieleen ellei korua sattuisi löytymään. Se jotenkin sai tytön välttymästä joutumaan erilaisiin onnettomuuksiin ja hyvin oltiin tähänkin asti pärjätty kun se koru oli ollut ranteessa. Mutta nyt, nyt brunette oli aivan rikki ja täysin varautunut jospa jotain päättäisi sattua. Ehkäpä se oli vain jossain laukun pohjalla, eikä tyttö ollut tutkinut tarpeeksi hyvin? Tai sitten joku kiva toinen yhtä pohjasakkaan kuuluva oppilas löytäisi sen ja veisi löytötavaralaatikkoon. Ehkä, ehkä.. kaikkea sitä saattoi toivoa.

Nojaten päänsä toiseen käteen, toisella tuo naputteli pöytää lakatuilla kynsillään. Tämä oli niitä aamuja joina Pearl oli käyttänyt aikaa ja päättänyt nähdä vaivaa muuten tylsien kynsiensä eteen. Täytyihän sitä joskus muuttua, eikä aina olla se sama ja tuttu Pearl. Yhtäkkiä joku kilahti tytön laukun viereen pöydälle ja tuttu ääni moikkasi brunettea. Tuo nosti katseensa poikaan, suoristi ryhtiään ja kuivasi hihallaan vetistyneitä silmiään. Oliver.
"Ai Oliver, hei", Pearl sanoi hivenen vaisusti ja kiinnitti katseensa laukun vieressä olevaan rannekoruun heti sen jälkeen kun Oliver oli kysynyt puuttuiko tytöltä tälläinen.

"Kiitoskiitoskiitos! Mistä sä löysit sen?" Pearl hihkaisi nyt jo leveämmän hymyn suojin ja pujotti renkaan ranteeseensa. Ehkä täytyisi jo luopua uskomasta renkaan tuomaan onneen, koska nythän Oliver oli sattunut paikalle ilman että tytöllä oli tuota rannerengasta. Ja uskokaa tai älkää, Pearl oli hyvin onnellinen että kaikista maailman oppilaista hän oli saanut seurakseen juuri tuon pojan.

Brunette siirsi ruskeat nappisilmänsä toiseen, ikään kuin ne kiiluisivat onnesta ja sitten tuo kuin taikasanat sanoen palasi tähän maailmaan.
"Istu toki seuraksi", Pearl sanoi ja osoitti kädellään vapaata paikkaa tyttöä vastapäätä. Hetken katsottuaan toista brunette alkoi kasata tavaroita laukkuunsa, jotka sattuivat nyt sen penkomisen jälkeen vielä lojuvan pöydällä. "Mitä sulle kuuluu?" Pearl kysyi saatuaan tavarat takaisin laukkuunsa ja hymyili leveästi, asettaen kädet ristiin pöydälle.

Toisen vastaus oli vähän vaisu, mutta Oliver taisi ymmärtää, että se johtui vain korusta. Pojan kasvoille nousi kuitenkin suloinen hymy, kun toinen huomasi korunsa. Oliverin hymy leveni, kun toinen niin vuolaasti kiitteli. Pari ohi kulkenutta jätkää oli katsonut heitä hieman oudosti ja nauraneet vielä, mutta toisaalta, ei oliver siitä välittänyt. Kuten ei yleensäkään muiden mielipiteistä. "Se oli tuolla maassa. Ja ihan sattumalta sen löysin", poika vähätteli. Hän oli iloinen, että oli löytänyt korun ja saanut sen Pearlille "ehjänä".

Poika tarttui toisen pyyntöön ja laski laukkunsa tuolin alle, istuutuen tuolille. "Kiitti", Oliver vastasi iloisesti. Oliver seurasi kun toinen laittoi tavaroita laukkuunsa. Tyttö oli selvästi hyvillään siitä, että poika oli tuon korun löytänyt. Ja itse asiassa Oliverkin oli iloinen. "Mitäs mulle? Sitä samaa, tanssia ja näytelmäharjoituksia lähinnä", poika vastasi. Mutta ei se ollut koko totuus, kyllähän hänellä muutakin elämää oli kuin harrastukset ja koulu. "Mut entä sulle sitten? Säkin oot vaikuttanu aika kiireiseltä vai oonko nyt aivan väärässä?" Oliver kysyi nauraen.

Koru oli kuulemma lojunut maassa. Hienoa Pearl, ole tästä eteenpäin varovaisempi. Pearl ei saanut toisen sanoihin sanotuksi mitään vastausta, kunhan tyttö hymyili vain ja huokaisi ettei kukaan kermalainen ollut sitä löytänyt. Onni onnettomuudessa, tai no eihän tässä mitään isoa onnettomuutta tapahtunut.

Kun toinen sitten kertoi mitä päiväänsä kuului, brunette vain nyökkäili.
"Ainiin sä harrastit sitä-jotain-tanssia." Pearl hymähti. Hetkeä aikaisemmin hän ei edes kuvitellut hymyilevänsä enää tänään, mutta onneksi toisin kävi. Kun poika sitten kysyi saman Pearlilta ja taisikin jo itse todeta tytön olevan kiireinen, brunette nyökkäsi pienesti.
"Joo tuli ihan sikana läksyy ussan tunnilta ja filosofian maikka anto huomiseks jonku esseen tehtäväks, et jes", Pearl sanoi esittäen hetken heidän vanhan näköistä opettajaansa. "On siis filosofia ihan kivaa, mutta se ope ei oo mikään paras vaihtoehto tohon aineeseen", tyttö virnisti ja äänensävyssään saattoi kuulla jotain pilkkaavaa opettajaa kohtaan.

Samaan aikaan Pearl säpsähti kun eräs ylemmällä luokalla oleva cheerleader tuppautui pöydän päätyyn ja katsoi Pearlia suupielet vähän liiankin ylhäällä.
"Pearl-kultaaa", tulokas aloitti, eikä tuon kasvoilta voinut olla huomaamatta hyväksikäytettävän näköistä virnettä. "Onko sulla se historian essee, joka pitää palauttaa seuraavalle tunnille?" Pearl tunsi tuon hymyn ja kaivoi laukustaan vinopinon papereita ojentaen sen cheerleaderille. Tuo sitten kiitti omahyväisesti ja lähti kävelemään paperipino kädessään poispäin kavereidensa luo. "Tekopyhä paska", Pearl mumisi ja nojasi päätään käsiinsä, katsoen sitten pahiksen perään. Mitä muutakaan tyttö olisi voinut tehdä? Nuo osasivat nämä jutut, ne osasivat uhkailla jos joku ei suostuisi tekemään esseetä niiden puolesta. Samaan aikaan Pearl vain toivoi ettei tuo poika rupeaisi nyt mitään kyselemään, Pearlin innostus selittämiseen oli nollassa, ehkä jopa sen alapuolella.

"Joo, ja tanssin nimi on show-tanssi", poika lisäsi virnistäen. Ei hän useastikaan korjannut toisten olettamuksia hänen harrastuksistaan, mutta nyt hän oli jostain syystä asia korjannut. Mutta mitäpä sillä oli suuremmin väliä? Ei mitään, ainakaan jos Oliverilta kysyttiin. Tietysti se saattoi olla Pearlista ärsyttävää, kun poika niin korjaili, mutta toivottavasti tyttöä ei kauheasti asia haitannut.

Oliver nyökkäsi vastaukseksi. "Ussasta tuli joo aika karmeesti läksyä, ja musta tuntuu, että se antaa noita läksyjä kasapäin vain koska se on sen mielestä hauskaa", Oliver sanoi painottaen sen-sanaa, jolla hän tarkoitti heidän uskonnon opettajaansa, joka osasi olla hyvinkin vittumainen kun sille päälle sattui. Poika nauroi. "Se harppu on kyllä aika karmee, oli kerran meillä ranskassa sijaisena ja se oli aika kauhee, yksikin englannin kielinen sana ja tunti jälki-istuntoa", poika muisteli. Hän ei mielellään ollut tekemisissä tuon opettajan kanssa.

Poika hätkähti kun pöydän päähän oli tunkenut yksi leaderi. Ensin Oliver oli ymmällään, mutta kun toinen puhutteli Pearlia, hän ymmärsi, että tyttö oli lupautunut tekemään toiselle jonkun kouluhomman valmiiksi. Aika tyhmää, mutta kyllä Oliverkin oli niin tehnyt, kun kunnolla pakotettiin, eikä silloin ollut asiassa vastaan sanomista. "Niitähän ne kaikki taitavat olla", Oliver lisäsi. "Oliko hankalakin homma jonka tolle teit?" poika kysyi sitten. Ei hän halunnut urkkia tai mitään, kunhan vain tietää, oliko Pearl jo ajamassa itseään täysin uuvuksiin, sillä tyttöä sai joskus vähän turhankin helposti tekemään muiden töitä. Tai näin Oliver oli ainakin ymmärtänyt.

Toinen päätti korjata sen-jonkun-tanssin show-tanssiksi, muttei se Pearlia haitannut. Mistä hän olisi voinut muistaa kaikkien kavereiden harrastukset. No, ei sillä että niitä olisi paljon mutta silti. Ei sillä kuitenkaan sen enempää väliä, eikä sitä kannattanut pohtia päässään kuin jotain vakavaa asiaa. Vaikkei Pearl oikeastaan pitänyt toisten korjauksista, vaikkakin tulee älykkäällekin ihmisille usein virheitä. Minkäs sille teet.

Kun Oliver sitten haukkui, tai no haukkui ja haukkui, heidän uskonnon opettajaansa ja kertoi ranskan tunnista millä se opettaja oli ollut sijaisena ei Pearl voinut pidellä enää pokkaa. "No hei se vihaa vähän kaikkia, paitsi niitä koulun kermaperseitä jotka aina yrittää olla jotain niin hienoa", Pearl sanoi tahallaan melko kovalla äänellä, välittämättä olisiko se haitannut jotain ohitse kulkevaa cheerleaderia. Mikäli näin olisi tapahtunut, olisi brunette aika varmasti saanut turpaansa.

Kun toinen sitten päättikin kysyä oliko se essee ollut hankalakin, tuo pudisteli päätään. "Ei todellakaan näillä aivoilla", tuo virnisti leikkisästi ja löi kädellään päähän satuttamatta kuitenkaan itseään sen kummemmin. Käsi laskettiin toisen viereen pöydälle ja vietiin ne ristiin, heilutellen pienesti jalkoja pöydän alla. Pian brunette siirsi ruskeat silmänsä tapittamaan toista ruskeiden hiussortuvien alta ja avasi hieman suutaan.
"Mitäs suunnitelmia sulla on täksi päiväksi?"

- ää lukihäiriö* -

"En kyllä tiiä tykkääkö se niistäkään", Oliver sanoi ja nyökkäsi opettajaa, joka juuri valitti jotain noille Pearlin mainitsemille kermaperseille. "Mutta ihan oikein kyllä noillekin", poika jatkoi: "se siis, ettei ne saa kaikkea läpi vaan sillä, että niillä on rahaa." Oliver rupesi myös nauramaan, sillä hän oli huomannut, kuinka tuo heidän ah-niin-ihana opettajansa oli juuri huutanut pää punaisena joillekin leadereille, jotka nyt noloina luikkivat pois paikalta. Oli hauska nähdä kun noita idiootteja nöyryytettiin, oltiin muka niin kovaa, mutta tässä se taas nähtiin.

Poika hymyili toiselle. "Ai niin miten mä saatoinkaan unohtaa sun taivaalliset älynlahjasi?" Oliver kysyi muka huolestuen. Jätkä kuitenkin nauroi iloisesti ja sanoi sitten: "No ei, sun aivoilles ei kyl oikeesti mikään tunnu olevan hankalaa." Oliver oli itsekin ollut todistamassa toisen älylahoja, eikä voinut vähätellä niitä ollenkaan. Välillä poika oli jopa kateellinen kaikille niille, jotka osasivat kaikkea lähes automaattisesti, ensimmäisellä kerralla. Mutta mistä sitä tiesi, vaikka Pearl joutuisi lukemaan oikeasti tosi paljon kokeisiin ja näin, jotta saisi hyviä numeroita? Mistä hän nyt olisi toisen aivotoimintaa voinut tietää, mutta hitusen Oliver kyllä ajatuksiaan epäili.

"Ei mulla juuri mitään. Koulusta kotiin ja harjoituksiin. Ja jos jaksan niin isän liikkeeseen auttamaan inventoinnissa", poika selitti. Päivä oli aikalailla normaali, joskin hän ei työskennellyt isänsä liikkeessä kuin harvoin. Kesällä enemmän, sillä muulloin oli panostettava kouluun. "Mutaa mitäs sulle sitten?" poika kysyi hymyillen.

Pearl käänsi päänsä sinne missä tapahtui, eli sinne missä opettaja taisi läksyttää muutamaa cheerleaderia. Oli kyllä hauska nähdä tällä kertaa niiden kasvot noloudesta punaisina. Ihan oikein niille. Pearl ei voinut olla hymyilemättä kun toinen sitten siirtyi asiasta kolmanteen ja myönsi unohtaneensa, että Pearlhan omisti korkeaa luokkaa omaan älykkyyden. Ehkä hivenen siitä hymystä taisi löytyä jotain pientä omahyväisyyttä, tosin hyvällä. Ei Pearl tahallaan ikinä tietoisesti itseään ylistä, vaikka kyllähän tuo tietää että on paljon viisaampi kuin suurin osa koulun oppilaista. Ei siis millään pahalla.

Toinen selosti vastausta Pearlin kysymykseen ja tuo kuunteli nätisti hiljaa paikallaan kunnes toinen oli lopettanut. Kappas, poika päättikin sitten kysäistä Pearlilta saman kysymyksen. "Jaa-a", Pearl vastasi saman kuin oli äsken ajatellutkin, tosiaan, mitä hän tekisi tänään? "Kai mä jotain kivaa keksin", brunette tokaisi hymyillen mietteisästi. Marcuskin varmaan olisi jossain, joten kotona ei olisi ketään. Ehkä Pearl saisi viettää leffaillan ja syödä mahan täyteen poppareita, niin että huomenna valitetaan mahakipua. "Mm-mm, ehkä vois kattoo jonkun leffan kun ei muu perhe taida olla kotona. Siis Marcuskin on aina jossain tyttökavereidensa kanssa", tuo virnisti perään leikillisesti ja ehkä hivenen ilkikurisesti veljeään ajatellen.

Poika vastasi toisen hymyyn iloisesti. Okei, Oliver hymyili aina, mutta silti hän vastasi jokaisen hymyyn omallaan. Outoa, mutta jotenkin suloista. Ainakin äidin mielestä. "Joo kivat sulle, kun saat viettää iltaa iteksesi", Oliver sanoi muka kateellisesti. "No ei, mut mä en oikeesti saa olla kotona yksin kuin ehkä sekunnin. Liikaa perheenjäseniä", poika sanoi nauraen. Hän oli hyvin perhekeskeinen, mutta kaipasi yksinäisyyttä varsinkin silloin, kun oikeasti tarvitsi aikaa itselleen, ajatuksilleen ja läksyilleen. Ei tarvitsisi olla neuvomassa pikkusisaruksia tai auttamassa kotitöissä. Saisi vaan olla omissa oloissaan.

Oliver hymyili toisen kommentille veljestään. "Ole oikeesti iloinen, kun saat välillä omaa aikaa. Mulla sisarukset on niin pieniä, ettei ne vielä paljoa ulkona liiku ja siksi meillä on talo aina täynnä ääniä", poika sanoi hymyillen. "Miten muuten Marcus on ottanut sen asian, ettet sä kuulukaan mihinkään ylempään klikkiin vaan ootkin nörtti?" Oliver kysyi sitten. Hän oli ihmetellyt miten Marcus ylipäätään oli tekemisissä siskonsa kanssa koulussa, olivathan he selvästi eri klikkiin kuuluvia. "Tai siis eihän siinä mitään, mutta kun se kuuluu kuitenkin niihin, jotka ovat aina potkimassa nörttejä ja taviksia jalkoihinsa. Ei siis konkreettisesti", poika lisäsi kiireesti älyttyään mitä oli juuri päästänyt suustaan.

Kun toinen puhui rauhasta ja hiljaisuudesta, hymähti Pearl pienesti. Niin, olihan se hyvinkin ihanaa kun oli nuorin lapsi ja kaikenlisäksi muut olivat vähän väliä viettämässä iltaa muualla kuin kotona. "He-he, mä todellakin olen onnellinen siitä että olen nuorin, vaikka se silleen toisella tavalla onkin ärsyttävää", brunette virnisti syvästi ja ajatteli hetkeä milloin kotona asuvat isoveljensä jaksoivat olla leikillisesti kiusaamassa. "Onneks saan mennä aina siskoni luo lomailemaan ja vaikka silloin kun en jaksa Ethania ja Marcusta", Pearl naurahti melkein äänettömästi ja huitaisi kädellään pari hiussortuvaa korvien taa.

Poika sitten kysyi miten veljensä otti sen, että Pearl oli nörteissä. Hetken tuo mietti asiaa, ja naurahti sitten pienesti. "No kai sitä joskus vituttaa kun mä oon sitä viisaampi, vaikka vanhempi onkin", Pearl virnisti yhä leveämmin joka kylläkin hävisi pikkuhiljaa kun toinen puhui nörttien potkimisesta jalkoihinsa. "No siis jos tuntisit yhtään Marcusta niin tajuaisit että se on aivan liian kiltti ja herrasmies kaikille, sekä pikkusen suojeleva mua kohtaan", loppuaan kohden äänensävy taisi muuttua hieman itsekehuksi ja kuitenkin Pearl jatkoi hymyilemistä. "Ja kyllähän noi tietää että mua ei kannata kiusata kun isoveli on urheilijana koulussa eli aika ylhäällä tossa klikkijutussa. Kyllä aika varmasti Mac antais niille turpii jos ne mua kiusais ja jos ei antais nii kyl mäki osaan lyödä", Pearl sanoi leveästi hymyillen ja naurahti aina välillä. Hassua miten tosiaan moni muu kermalainen kohteli häntä paremmin kuin muuta nörttiä, joilla ei ollut veljiä tai siskoja kerman puolella. Ne on niitä suhteita. "Oliko sulla muuten siskoja tai veljiä täällä?" Pearl sitten kysäisi kohottaen pienesti kulmaansa jatkaen kuitenkin edelleen hymyilemistä.

// tossa on nyt noi koulut amerikkalaisen mallin mukaisesti, ja niillä nimillä, kun periaatteessahan Suomessa ei noille ole vastinetta... //

Poika hymyili toiselle vastaukseksi. "Niin, kai siinäkin on huonot puolensa, jos on perheen kuopus", jätkä sanoi sitten. Kun toinen sitten mainitsi lomailevansa siskonsa luona, Oliverin mieleen ilmestyi heti Aimeen kuva. Miksi siskon piti asua niin kaukana? Mutta juuri siksi sinne oli ihana lähteä lomailemaan, kun ei tuntenut ketään eikä kukaan tuntenut sinua. "Ymmärrän, mäkin pääsen aina silloin tällöin siskon luo käymään, kunhan vaan sen hoidot ja kyläilyt osuvat eri viikoille", poika sanoi sitten hieman kaihoisammin. Hän ei mielellään puhunut siskonsa hoidoista, eikä ollut varma oliko Pearlillekaan kertonut siskolla olleesta syövästä.

"Vituttaa varmasti", poika sanoi ja virnisti. Hän tiesi hyvin mitä toinen tarkoitti, vaikka yleensä se oli isä tai Patric joka raivostui Oliverin "viisaudesta". Poika nyökkäsi toiselle. "Se taitaa sitten olla aika suuri poikkeus niissä, kun yleensä jokainen urheilija, leaderi tai muu tulee vaatimaan jotain, tai sitten käyvät käsiksi", poika sanoi muistellen tapahtumia, jotka olisivat voineet jäädä tapahtumatta. "Ei, isosisko on high schoolinsa käynyt ja nuoremmat ovat middle schoolissa. Että sitten kun ne tulevat tänne niin mä opiskelen varmaan jo yliopistossa", poika sanoi iloisesti. "Ja sun sisaruksista vaan Marcus on täällä?" Oliver kysyi sitten katsahtaen toiseen.

// Tietojeni mukaan eikö High School ole vähän kuin lukio? ja middle school ala-/yläaste? taijtn d:

Kyllä se varmasti joltain osin vittutikin, vaikkei veljensä ehkä sitä heti ensimmäiseksi myöntäisikään. Jees, kyllähän se oli aikalailla poikkeustapaus mutta ei se Pearlin silmissä eronnut mitenkään muista oppilaista. "Niinkuin joku.. esimerkiksi Mary-Ann, se on niin itseääntäynnä oleva blondi vailla aivoja", Pearl sanoi virnistäen eikä hänkään voinut olla muistelematta kun brunette ja cheerleader kohtasivat, siitä ei syntynyt mitään muuta kuin rumaa jälkeä. Sitten yhtäkkiä toinen alkoi puhua siskostaan ja joistain hoidoista, jotka saivat Pearlin huomion. "Mitkä hoidot?" Pearl kysyi varovaisesti, jos toinen ei välttämättä tahtoisi puhuakaan niistä.

"No sittenpä sun ei tarvitse kestää niitä samassa koulussa, mäkin joudun kestämään Marcusta täällä vielä muutaman vuoden. Tosin eihän me nytkään mitenkään hengailla täällä, joten kai se on se ja sama", Pearl sanoi ja hymyili sitten pienesti. Tyttö käänsi päänsä sinne missä tapahtui, missä joku jengi varasti eväspussin silmälasipäiseltä nörtiltä. Onneksi hän ei ollut siinä tilanteessa. "Ootko sä jo kuullut siitä, että se Cherie Hayes lähti jonnekin päin eurooppaa? Aika järisyttävää, mitenköhän ne muut suositut pärjää", Pearl pohti ja käänsi katseensa pokkaa pidellen poikaan. "Mitäköhän tapahtuisi jos Mary-Ann onnistuisi pääsemään suosittuihin? Uskoisin että mä olisin silloin hyvinhyvin kuollut", Pearl sanoi näyttäen hieman epäröivältä ja reippaasti painottaen sanaa MÄ, sitten samalla muistellen sitä pientä väliottoa kirjastossa tämän cheerleaderin kanssa.

// niin kai ne ovat aika lähellä toisiaan, mutta tiedä sitten. xDD //

Oliver nauroi toisen M.A. -jutulle. Tottahan se oli, suurin osa koulun kermasta oli niin täynnä itseään, ja aivottomia kanoja, ettei sekaan mahtunut, kun niiden egot veivät niin kamalasti tilaa. "Mary-Ann tosiaan on juuri tuollainen. Tai mitä oon kuullut ja nähnyt, mutta onneksi en itse ole törmännyt", poika sanoi väristen. Hän törmäisi mieluummin vaikka suosittujen nelikkoon tai muihin, mutta M.A. oli sellainen persoona, ettei kestänyt alempiklikkisiä alkuunkaan, kun taas ainakin jotkut suositut, juorujen mukaan!, olivat ihan suvaitsevaisia. Tai ainakin suvaitsevaisempia kuin koulun draama queen Mary-Ann. "Aimeella, mun siskolla siis, oli rintasyöpä tuossa kolmisen vuotta sitten, mutta se oli niin pahanlaatuinen, että ne seuraa sitä vieläkin uusiutumisen pelossa, jonka takia siskon on käytävä sädehoidoissa aina välillä", poika selitti hiljaa. Hän ei mielellään kertonut asioitaan koko koulun kuullen, ja vielä kun Aimee oli Oliverille rakas, ei hän halunnut, että asiaa kuulutettiin jokaisilla niemessä, notkossa ja saarenmaassa.

"Niin, pienemmät saavat sitten sietää toisiaan, kun niillä on vain vuosi ikäeroa", Oliver sanoi hymyillen. Kun toinen sitten sanoi, etteivät he varsinaisesti hengailleet, Pearl ja Marcus, Oliver ymmärsi kyllä miksi. Ei Marcus siskoaan varmasti hävennyt, paitsi mistä sitä tiesi?, mutta he kuitenkin vaikuttivat hieman erilaisilta, ja liikkuivatkin eri piireissä, Marcus "paremmissa" ja Pearl tässä pohjasakassa, johon Oliver itsekin kuului. "Joo, se oli kyllä aika yllättävä veto. Tai siis just sen takia, että miten muut suositut saavat pidettyä M.A.'n kurissa, joidenkin mukaan se oli heti Cherien lähdettyä ollut kärkkymässä paikkaa suosituissa, mikä on musta ainakin aika törkeetä. Siis kai ihmiset nyt saavat lomailla rauhassa pelkäämättä paikkansa puolesta?" Oliver kysyi. Hän ei ollut niin hyvin perillä Astonin tapahtumista, mutta juoruja tuli kuultua väkisinkin, niin näistä kuumimmista oli pakostikin perillä. Kun Pearl sitten pohti sitä, mitä tapahtuisi, jos M.A. pääsisi suosittuihin, Oliver ei edes halunnut ajatella. "Musta tuntuu, et muut suositut olis aika voimattomia, ja M.A. saattais päästä jopa Cherien paikalle. Mut toivottavasti ei, sillä silloin täällä kyllä asiat muuttuisivat ja paljon", poika puheli. Mutta miksi toinen sanoi, että juuri hän olisi silloin erittäin kuollut. "Öö, en haluu udella, mutta ootko sä joutunu kasvokkain M.A.'n kanssa? Tai siis kun sanoi, että sä olisit erittäin kuollut ja näin", Oliver kysyi sitten hieman hiljaisemmin.

Kumpikin näytti olivan samaa mieltä Mary-Annesta, eli siis kumpikin kuului kyseisen cheerleaderin vihauskerhoon. Kun poika sanoi ettei ollut itse törmännyt cheerleaderiin, muisti Pearl pakostikin sen välioton kirjastossa, se ei vain kadonnut pois vaikka Pearl kuinka yritti unohtaa. Aihe kuitenkin vaihtui nopeasti, kun toinen kertoi siskonsa syövästä tai siis menneestä syövästä, jonka pelättiin uusiutuvan. Pearl katsoi toista hivenen itsekin surullisena, vaikkei hän ketään ollut menettänyt, osasi hän silti tuntea miltä se tuska tuntuisi. ”Aijaa”, Pearl sanoi vaiteliaana mutta hymyili taas pian, kun toinen puhui toisten sietämisestä. Totta tosiaan, onneksi hän ja veljensä tulivat hyvin toimeen. ”Kyllä musta tuntuu, että ei ne uskalla tehdä mitään kamalaa Cherien poissa ollessa”, Pearl totesi ja uskoi siihen miltein itsekin, vaikka Mary-Annesta nyt ei koskaan tiennyt.

Olihan se totuus. Nyt tässä he puhuivat suosituista ja Mary-Annesta niin, kuin hän pääsisi suosittuihin! Pearl kyllä uskoi, että se tapahtuisi vasta kun lehmät lentää – jos silloinkaan. ”Mutta kyllä mä uskon, että me saadaan olla aika rauhassa”, brunette sanoi ja vakavoitui kun poika kysyi mitä hänen ja cheerleaderin välillä oikein oli, jos oli mitään. ”No siis olihan meillä pieni yhteenotto kirjastossa, se raivos koska mä en suostunu tekee esseetä sille. Ei se kyl mitää tehny, koska sil oli kiire jonnekki”, Pearl huokaisi. ”Mutta kyllä musta tuntuu, että se vaan esittää ja uhkailee sillä juristi isällään, ei se oikeesti mitään uskalla tehdä. Kuhan uhkailee”, brunette jatkoi melko itsevarmana, vaikka sisäisesti olikin pelosta kankeana jo pelkästä miettimisestä mitä hänelle mahtaisi seuraavaksi tapahtua, kun näyttäisi naamaansa koulussa. Ties vaikka jo huomenna. Ehkä hän vain keksi selityksiä, että tytön itsensä olisi helpompi olla ajattelematta asiaa ja toisaalta, olihan hänelle veljensä! ”Mitä luulet, sataakohan huomenna?” Pearl kysyi ja katsoi taivaalle. Oiva lause vaihtaa puheenaihetta, hyvä Pearl, et sitten parempaa keksinyt.

Poika nyökytti toisen vastaukselle. 'Toivotaan ainakin', tämä ajatteli, sillä ne jutut mitä hän oli kuullut M.A. McAllisterin "friikki-tavis-nörttifobiasta" eivät olisi tienneet hyvää, jos hän olisi jotenkin päässyt suosittujen nelikkoon. "Niin, ja mä en usko, et ne ottais sitä kovinkaan mielellään siihen nelikkoon", Oliver sanoi virnistäen: "niin typeriä ne ei ehkä oo. Tai mistäpä sitä tietää?" Ei hän kyllä uskonut, että porukka niin vain hyväksyisi M.A:n riveihinsä, sillä se ei vaikuttanut olevan suosittujen "ihQ"-listalla. Paitsi, että todellisuudessa kaikki nuo leaderit ym. olivat vain omaa etuaan ajattelevia nuoria, jotka olivat toistensa muka-ystäviä vain koska asema niin vaatii. 'Onneksi meillä on helpompaa', poika ajatteli pirullisesti. Niin, hehän saivat hengata kenen kanssa tahtoivat, eikä siitä noussut mitään haloota. Ellei kyseessä ollut joku kermaan kuuluva, jolloin julkinen nöyryytys olisi varma. 'Vaikka tämän alemmas ei tässä koulussa voi vajota', Oliver mietti vielä, mutta päätti sitten keskittyä enemmän Pearliin, joka varmasti piti häntä ihan pöpinä, kun hän noin vain vajosi omiin ajatuksiinsa.

"Eikös ne kaikki?" Oliver kysyi, virnistäen taas. "Mut joo, se kyllä uhkailee isi-kullallaan vähän turhan paljon." Jätkä kuitenkin veti ilmeensä peruslukemille, kun sitten muisti, että pearlilla oli ollut yhteenotto neiti McAllisterin kanssa. "Onko se jättäny jutun sitten siihen? Tai siis, ettei sun tartte vessoissa piilotella siltä tai mitään?" poika varmisti. Hän ei halunnut, että ketään kiusattiin, pilkattiin, haukuttiin tai peloteltiin tuolla tavalla. Ja ETENKIN kun he itse toimivat väärin, kun pyysivät jota kuta muuta tekemään läksynsä. Hyvin alhaista, mutta ah, niin yleistä. "Sataa? Niin siis huomenna?" Oliver sanoi hätkähtäen. Tai siis hän oli taas ollut hieman omissa maailmoissaan, ja aiheen vaihdos tuli aivan puun takaa. "Mut siis joo, toivottavasti ei. Mä oon enemmän pouta- kuin sadeihmisiä", jätkä jatkoi sitten hymyillen toiselle iloisesti.

Pearl ei kuitenkaan jaksaisi nyt ajatella mitään Mary-Annea tai ketään muutakaan kermalaista. Sitten Oliver sattuikin kysymään oliko se hänen ja cheerleaderin välikohtaus loppunut siihen. Toivottavasti, Pearl ajatteli, hän ei haluaisi saada turpiinsa tai saada julkista nöyryytystä. Toisaalta, tämän alemmas ei voisi enää vajota. Hän tosiaankin kuului koulun pohjalle, minkä vuoksi kermaperseet talloivat tytön päälle ja jättivät tyystin huomioimatta. Se oli sellaista käytöstä, kun rahaa on liikaa eikä tiedä mitä voisi sillä tehdä, paitsi tietenkin lahjoa muut tekemään jotain mitä ei itse haluaisi tehdä.
"Kyllä se kai jätti. Ehkä mä olin sille liian kova pala purtavaksi", Pearl sanoi pienesti virnuillen ja yrittäen nyt saada ne ikävät ajatukset pois päästään. Ehkä jopa pientä ylpeyttä saattoi kuulla nörttitytön äänessä, olihan se tavallaan jonkinlainen saavutus pärjätä Mary-Annelle ja siitä pitäisi jo saada yksi mitalli! Pearl huomasi, minkälainen reaktio pojalle oli tullut hänen äkillisestä aiheenvaihdoksesta, tuo hymähti hiukan. No oli sekin tapa vaihtaa aihetta.
"Joo, en mäkään oo mitään sadeihmisiä. Kyllä se aurinko on enemmän mun mieleen", brunette sanoi hymähtäen ja katsoi kännykkänsä kelloa. Voi hyvät hyssykät se oli jo noin paljon. Kohta alkaisi psykologian tunnit, kappas miten aika oli kulunut nopeasti. "Ohoh ompa aika kulunut nopeesti. Mulla alkaa kohta psykologia", Pearl sanoi hieman pahoittelevaan sävyyn, olisihan hän mielellään voinut olla Oliverin seurassa kuin psykologian tunneilla, mutta toisaalta oli ne tunnitkin ihan kivoja. Kiitos opettajan.

"Ehkä niin", poika vastasi hymyillen. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että tunsi asian voivan muuttua pahemmaksi kuin mitä se olikaan. Tai ainakin M.A. saattaisi mustamaalata Pearlia pahastikin tai jotain, mistä sitä tiesi mitä tuo Pahatar oikein touhusi ja teki niille, jotka ryppyilivät hänelle. "Niin, sade on kyllä kiva, mut mieluummin sitä on ulkona kuin kyhjöttää sisällä", Oliver sanoi sitten hymyillen. Okei, miksi hän ei sillä hetkellä tuntunut osaavan puhua edes SÄÄSTÄ? Niinkin yksinkertaisesta, yleisestä ja typerästä aiheesta? Ehkä siksi, ettei sää pahemmin kiinnostanut häntä tai siksi, ettei tänään ala satamaan, ainakaan isän säätietojen mukaan, jotka oli napattu jostain meteorologi.comista tai vastaavasta, jossa on sääkarttoja koko päivälle. Poika hymyili itsekseen, mutta havahtui sitten, kun toinen päivitteli kelloa.

"Siis, mitä mitä täh?" Oliver ällistyi ja vilkaisi rannekelloaan. "Nice, mullakin alkaa tunnit aivan pian. Liikuntaa", poika sanoi ja tekoyökkäsi. "Ei oo niitä mun vahvimpia osaamisalueitani..", jätkä lisäsi. Niin, kello alkoi olemaan uhkaavasti liian paljon, eikä Oliver mieluusti myöhästynyt tunneilta, olkoot kuinka kamalaa tahansa. Poika nousi kuitenkin ylös, sillä heillä olisi urheilukentällä ja siellä pitäisi olla valmiina ENNEN kuin opettaja tulee paikalle, ja jos ei ollut, sai parikymmentä punnerrusta rangaistukseksi, eikä se ollut kivaa. Varsinkin kun ne lihaskimput ilvelivät vieressä. "Mut mun pitää mennä, liikanmaikka tappaa jos siellä ei oo aijoissa", poika sanoi pahoillaan, hän olisi hyvin, hyvin, mieluusti lintsannut liikuntatunneilta. "Mut nähdään!" tämä huikkasi vielä hymyillen. Pari askelta takaperin, vilkutus ja Oliver katosi väkijoukkoon.

// kiitos pelistä. <3 //