Viileää vettä

Mic lilluu selällään suuressa altaassa. Korkeassa katossa ei kovin paljoa näkemistä ole, mutta poika tuijottelee sinne ajatuksissaan. Tämä ei liiku ollenkaan, vain varpaat hieman liikkuvat polskutellen kehoa hiljalleen eteenpäin.
Aikansa ajateltuaan Mic antaa itsensä vajota kokonaan veden alle ja nousee vasta kun ei jaksa enää pidättää hengitystä.

Samassa joku älykkö ui aivan jätkän vierestä räiskyttäen vettä tämän niskaan.
Mic havahtuu ja lähtee ipanan (n. 16v.)perään; "Hei odotas! Opithan ettei minua kastella edes uima-altaassa!", miehenalku komentaa mennessään, tajuamatta virkkeensä älyttömyyttä.

Vasta sitten, kun tämä kyseinen 'kersa' kääntyy ja nauraa ilkkuen pöllämystyneen nuorukaisen edessä. "Mitä nyt? Kehtaatko vielä nauraa minulle?! Tuota sä vielä kadut..!", raivosta punainen tomaattipää rähähtää ja nopeuttaa vauhtiaan. Harmi vaan, että juuri tämä kyseinen ekaluokkalainen harrastaa uintia ja on siis huomattavasti nopeampi kuin juoksemiseen tottunut rokkari. "Uuush..", tämä puhahtaa tympääntyneenä kun tajuaa ettei voi saada uimalla kiinni tuota kuritonta penikkaa.

Nyt ei kuitenkaan voi luovuttaa, tässä on jo kyse kunniasta! Niinpä nuorimies istahtaa altaan reunalle miettimään.

Uintia... Mitä tahansa muuta kuin uintia!

Eileen Von Hussle käveli epävarmoin äskelin tyttöjen pukuhuoneeseen. Oli paljastunut, että Eileen oli lintsannut eilisen uimatunnin, joten opettaja oli käskenyt tyttöä menemään niin pian kuin mahdollista suorittamaan tietty uintimatka, joka tässä tapauksessa oli 2000 metriä. Eileenin teki mieli kuolla, hän inhosi uintia kaikista urheilulajeista eniten! Hän ei tykännyt esiintyä tiukassa uimapuvussa, varsinkaan kaksiosaisissa, sillä tyttö ei ollut kovin halukas esittelemään vatsaansa muille. Ei sillä, että Eileen nyt olisi mikään lihava, mutta ei hän laihimmasta päästä ollut. Hän Oli Sopiva!

Irlantilaistyttö kirosi huonoa onneaan, kun riisui vaatteitaan pukuhuoneessa. Miksi kaikista opettajista juuri liikunnanopettaja sattui näkemään ikkunasta Eileenin pihalla, kun muut olivat menossa uimatunnille? Tämä oli niin Eileenin tuuria...

Kun tyttö sai viimein puettua päälleen mustan uimapukunsa, joka oli kaksiosainen, päätti tyttö kerätä rohkeutensa ja mennä uima-altaiden puolelle. Ehkä siellä ei olisi ketään tähän aikaan, niin Eileen voisi rauhassa mennä uimaan sen kauheat 2000 metriä. Hmm, mutta eihän opettaja saisi koskaan tietää, että Eileen oli uinut juuri tuon matkan? Niin, liikunnanopettaja sanoi kyllä tulevansa 10 minuutin välein tarkistamaan, että Eileen ui, ja että aikarajana oli puolitoista tuntia. Ehkä tyttö voisi vähän löysäillä ja teeskennellä uineensa. Niin, hyvä suunnitelma! Kunhan kukaan ei paljastaisi häntä.

Brunette kurtisteli ihmeissään kulmiaan, kun kuuli epämääräisi ääniä altaan puolelta. Eileen kurkkasi varovaisesti tyttöjen pukuhuoneen ovenraosta altaille ja huomasi siellä olevan muutama oppilas. Ääää, miksi? Miksi allas ei voinut vain olla tyhjä?
Uuuu, blondi!
Eileenin silmät alkoivat heti kiilua ihastuksesta, kun tyttö tuijotti tuota vaaleahiuksista poikaa (Micia siis). Eileen niin rakasti vaaleita hiuksia! Hänen olisi aivan pakko päästä hipelöimään niitä, pakko pakko pakko!

Viimein tyttö uskaltui tulemaan esille pukuhuoneista ja katsahti vaaleahiuksista poikaa pakoon uivaa oppilasta ihmeissään. Mistähän tässäkin oli kyse?
"Hei!" Eileen hihkaisi ja kyyristyi tuon vaaleahiuksisen pojan eteen. Vielä tyttö ei uskaltanut veteen mennä.
"Sulla on tosi ihanat hiukset", irlantilaistyttö paljasti heti ajatuksensa toiselle ja katsoi poikaa suuresti hymyillen.

//Anteeksi kun kesti, jatkossa vastaan nopeammin..//

Mic istuu ärtyneenä altaan reunalla miettien miten saisi tuon sukkelasuisen ipanan kiinni (onhan tuo selkeästi enintään seitsemäntoista..), mutta luopuu pian kiusanhengen kadotessa jo pukuhuoneen puolelle. Antaa olla nyt, niin vastentahtoista kuin se onkin...

Yhtäkkiä poika kuulee takaansa äänen ja käännähtää niin nopeasti että molskahtaa ahingossa takaisin veteen. Nuorukainen nousee kuitenkin nopeasti takaisin jääden kuitenkin veteen virnistäen hassusti. "Kiitos! Eipäs noin suorasanaista tyttöä ihan joka päivä tapaakaan!". Mici menee hieman hämilleen tästä yhtäkkisestä kehusta, mutta ainahan kehut kelpaavat..!

"Itselläiskään ei ole hullummat..", poika yrittää, mutta nolostuu kuulostaessaan mielestään lapselliselta. Pian tämä kuitenkin unohtaa koko jutun ja katsoo tyttöä silmiin. Tämän silmät ovat uteliaat ja ystävälliset, mutta jokin niissä vieroksuu jotain.. jotain..
Mic ei saa selväää, mitä tyttö niin kovasti paikassa karttaa, mutta tuon silmistä huokuu uteliaisuus ja ehkä hieman rohkeuskin, joten tämäkin nuorimies rohkaisee itsensä ja kysyy veitikkamaisesti; "mikset tule veteen? Tämä on ihan lämmintä!".
Kuin näytteeksi Mic sukeltaa kierroksen altaan pohjassa.

"Olen muuten Mici, yleisimmin kylläkin Mic", nuorimies tajuaa vihdoin esittäytyä ja katsoo aurinkoisesti neitokaista syvälle iloisiin silmiin. "No, tule jo sieltä!"

//Ei mitään hätää vastauksien suhteen (:

Eileenin suu loksahti hitusen auki, kun tuo vaaleahiuksinen poika molskahti takaisin veteen. Äänetön 'hups' karkasi tytön suusta, kun poika nousi pian takaisin pintaan. Heheheh, mites tyttö nyt tuolla tavalla onnistui toisen säikyttämään? No, eihän se Eileenin kaltaiselle tytölle tainnut mikään ongelma olla.

Irlantilaistyttö virnisti sitten jo pirteämmin, kun poika kiitti tytön antamista kehuista.
"Vaaleat hiukset ansaitsevat aina kehua", El vastasi yksinkertaisesti ja naurahti hiljaa. Poika kehui sitten vuorostaan Eileenin hiuksia, mutta tähän El vain kohautti nopeasti olkiaan.
"Ei nää oo mitenkään erikoiset. Ihan tavalliset. Haluaisin värjätä, mut vanhemmat eivät anna", tyttö mutisi hivenen pettyneena ja näytti hitusen surkeaa naamaa, mutta hymyili kuitenkin taas katsahtaessaan pojan vaaleita hiuksia.

"Mä en oikeen pidä vedestä. Mä en oo koskaan pitänyt uimisesta. Siis kyllä mä osaan uida, mutta... Mut on luotu enemmän kuivalle ja tukevalle maalle", Eileen yritti perustella itseään, kun poika oli kysynyt, miksi tyttö ei tullut vielä veteen. Kaipa se sitten olisi pakko, sillä liikunnanopettaja tulisi luultavasti minä hetkenä hyvänsä tarkastamaan, että tyttö uisi.
Eileen laskeutui varovaisesti altaan reunalta altaaseen ja sukelsi suoraan päästessään veteen. Tyttö nousi nopeasti pinnalle ja jäi seisomaan altaan vierellä olevan korokkeen reunalle.
"Oon Eileen. Voit yrittää vääntää jotain lempinimiä, jos haluat", Eileen kertoi oman nimensä tälle Mici nimiselle nuorukaiselle.

"Hei muuten, mistä tossa äskösessä episodessa oli kyse? Kun sä jahtasit aika vihaisena sitä jotain oppilasta?" Eileen kysyi sitten huvittuneena.

Mic katsoo altaaseen laskeutuvaa tyttöä, joka esittelee itsensä Eileeniksi. "No ei munkaa hiukset mitenkää erikoiset ole..", poika mutisee jo ehkä hieman närkästyneenäkin.
"No eihän se nyt niin kamalaa ollut?", Mici sanoo rohkaisevasti Eileenin noustua pinnalle, "mutta mikä siinä on niin kamalaa? Mä rakastan uimista! En kyllä yhtä paljon ku koiria sun muita, mutta kuitenki...", poika alkaa selitellä.

"No joo, se nyt oli noita.. Olen aika.. miten sen nyt sanois.. Helposti hermostuvaa tyyppiä, mutta kavereille oon kyl ihan kiva tyyppi, eli en mikään reuhkaaja..", kuuluu vastaus kiharapään kysymykseen.

"No joka tapauksessa, ihan taitavalta sä ainakin näytät, että kai olet ainakin joskus harjotellu?". Kysymys oli oikeastaan lähinnä rohkaisua varten, mutta Mic jää silti odottamaan vastausta.

Pian pojan mieleen muistuu ettei Furi ole päässyt muutamaan tuntiin lenkille. Siksi pitäisi pian lähteä, mutta ei vielä, ensin pitäisi tutustua tarkemmin tähän mielenkiintoisen oloiseen likkaan, jolla taitaa olla jonkinlainen intohimo hiuksiin.
Nälkäkin kyllä alkaa jo olla.. Mutta ei tätä nyt vaan voi jättää tähän! 'Pitää vain kestää..', Mic ajattelee mukaurheasti ja sukeltaa kertaalleen.
Siinä vaiheessa poju onkin jo unohtanut kysymyksensä ja joutuu hivenen nolona kysymään "mitä mä äsken sulta kysyinkään?". Pieni virnistys perään paikannee tilanteen.

Eileen nyökytteli vain kiivasti päätään, kun Mici alkoi vähätellä hiuksiansa.
"Ne on erikoiset, koska ne on vaaleat", irlantilaistyttö sanoi, virnisti leikkisästi ja nyrpisti seuraavaksi nenäänsä, kun poika oli sanonut rohkaisevasti vedestä.
"No ei tää kamalaa ollut, mutta... No jaa, ehkä mä vaan nyt yritän uida sen 2000 metriä. Voi apua, jos mä uppoan, niin haluuks tulla poimii mut?" Eileen kysyi sitten kuin olisi ollut tosissaan, mutta purskahti sitten heleään nauruun.
"Ai sä tykkäät koirista? Onks sulla koira?" brunette innostui kyselemään ja unohti hetkeksi aikaa sen, että hänen piti uida.

Tyttö nyökkäsi hitaasti ja syvään, kun poika kertoi olevan nopeasti hermostuvaa tyyppiä.
"Ahaa... Okei. Toivottavasti sä et hermostu muhun, koska mä saatan pälättää ihan jatkuvasti kaikennäköistä ja välillä selitänkin jotain ihan omaani, mikä ei taas kiinnosta toisia pätkääkään. Hehe, joo, mä vaikenen.." Eileen mutisi hivenen nolona, kun oli tajunnut tekevänsä sen taas - hän oli alkanut selittää jotain niin outoa, että ei edes olettanut Micin ymmärtävän.
"En mä osaa ees tehä pää edellä veteen hyppyä, joten en voi oikein kehua uimataidoillani", El sitten vastasi pojan harjoittelu kysymykseen ja naurahti hiljaa.

Kun heidän välillään laskeutui hiljaisuus, päätti Eileen hieman uiskennella toisen lähettyvillä. Hän yritti hieman virkistää ja valmistaa itseään tulevaan uimasuoritukseen (jota ei varmasti pystyisi kokonaan suorittaa). Mutta sitten toinen taas puhui. Eileen purskahti hiljaiseen nauruun.
"Sä vaan kysyit, että oonko mä harjotellu uimista", El paikkasi nopeasti tilanteen ja virnisti hitusen toiselle.
"Haluutko uida vähän aikaa samaa matkaa? Ihan vaa siltä varalta, että jos mä nyt saisinki jonku suonenvedon", irlantilaistyttö kysyi sitten ja virnuili.

Mic nauraa tytölle; "oot lähinnä suloinen pälättäessäsi kaikesta, joten älä vaan vaikene, maailma olis hiljanen ilman sua.. Ja juu mulla on sellai musta teddy bear, toisin sanoen newfoundland, ja sit mullon kans kääpiöjänis.. Se on maailman pienin kani", poika naurahtaa. "mitkä 2000 metriä? Siis joo totta kai mä voin mukana uida, ja tietty mä sut pelastan!". Mici lähtee uimaan hiljalleen katsoen että Eileen pysyy perässä.

"Siis joo mä oon ihan hulluna koiriin! Oisin halunnu belgianpaimenkoira malinoisin, ja aioinkin sellasen hankkia, mut sitten Furi sattu kohalle ja hullaannuin siihen täysin..", kierähdys selälleen, "mut entäs sä? mistä sä tykkäät ja onko sul eläimii?".

"Ai niin ja muuten, en mäkään mikään uimafriikki oo, mikäli nyt sellasen kuvan musta sait, mut kyl mä liikuntaa harrastan, tosin yleensä vaan sellasii, joita voi harrastaa hurtan kans.. Mutjuu niin kerro ny jotan itestäs".

Ja taas alkaa omatunto painaa kun esiin tulee mielikuva jalat ristissä odottavasta Furista, mutta nyt on vain unohdettava se hetkeksi.
Tytöntyllerö alkaa nimittäin vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta..

Eileen meni hetkeksi hämilleen, kun Mici kutsui häntä suloiseksi. Suloinen? Eileenkö suloinen?
"Suloinen?" brunette varmisti vielä, että oli kuullut oikein toisen sanat. Häntä harvemmin kutsuttiin suloiseksi. Oliko hän suloinen, kun hän vain selitti kaikkea, mitä mieleen tuli?
Noniin Eileen, lopeta nyt tuo typerä pohdinta ja keskity siihen, mistä toinen puhui!

"Mulla on kissa, Candy. Se on rodultaan ragdoll. Se on ihan vähän vaan ylipainoinen", El kertoi ja naurahti sanomisilleen.
"Asia nyt on näin, että mä lintsasin eilen tän uimatunnin ja opettaja sai sen selville... Tässä mä nyt oon, suorittamassa rästiuintia. Ajattele, muut joutu uimaan vaan 1000 metriä, mut opettaja pisti mut uimaan 2000 metriä! Reilukerho.." brunette mutisi alakuloisena ja lähti uimaan Micin perään.

"Mä tykkään vaaleista hiuksista, tikkareista, moottoripyöristä, Sex Pistolsista, tenniksestä, hevosista..." Eileen luetteli ensimmäisiä asioita, jotka tulivat mieleen.
"Sä tykkäät siis eläimistä?" irlantilaistyttö kysyi sitten uteliaana ja katsahti vaaleahiuksiseen poikaan hymyillen.
"Entäs mistä muista asioista sä tykkäät?" El kysyi pojan esittämän kysymyksen takaisin.

Kissa!

Jos tytöllä kerta on eläimiä, tuon on pakko olla kiva!
"Heh, Furikin on usein pari kiloa vähän liian läski, nöffeillä kun tuo syöminen on usein elämää suurempi juttu..".
"Kuulostaa ihan kivalta! No jaa.. Mun elämä painottuu lähinnä eläimiin ja musaan.. Mun lempieläin on koira, ja norsutkin on huippukivoja. Mitään lempibändejä tai muita en osaa nimetä, niitä on niin paljon.. Mistä muustako tykkään? Hmmm.. No ainaskin julisteet on kivoja, niitä mä keräilen satunnaisesti.. Varsinki eläinjulisteita! Jaaa sittenn.. No emmä tiiä sen enempiä. Auts! No, ehkä matka sujuu nopeemmin jos mä kuljen mukana?", poika toteaa uintiselvitykseen.

Vasta nyt Mici muistaa ensimmäisen kysymyksen. "Siisjoo, musta just selittelijät on söpöjä. Johtunee siitä että oon usein itsekin aikamoinen selittelijä..", poju virnistää hiljaa.

No niin, nyt taas aivot kuriin. Poika tuntee itsensä ja tietää ihastuvansa varsin herkästi, ja yrittää siksi parhaansa mukaan pysyä ulkona niistä ajatuksista. 'No niin, Mic, siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää!', Mici ojentaa itseään.

"Musta alko nyt tuntuu siltä, että me kaks ruokitaa meijän eläimiä liikaa, kun kerta molempien lemmikit ovat tai ovat olleet ylipainoisia", Eileen päätteli huvittuneena uidessaan. No, olihan se totta, että hän ruokki Candya liiankin usein ja antoi sille liian usein herkkuja. Mutta Eileen vain kohteli kissaansa samalla tavalla kuin halusi itseäänkin kohdeltavan! Ai niin, tuo taisi olla suoraan kymmenestä käskystä ja sillä tarkoitettiin yleensä ihmisiä. Kuitenkin, Eileenkin herkutteli useasti karkeilla! ... Mutta hän kyllä kulutti ylimääräistä energiaa pelatessaan tennistä eikä sen takia lihonut niin kuin Candy.

Nyt tyttö purskahti hieman kovaäänisempään nauruun, kun Mici alkoi puhua söpöisyydestä.
"Eli sä pidät itteäsikin söpönä? Niin sä sanoit! 'Selittelijät on söpöjä. Itekin oon aikamoinen selittelijä'!" El nauroi heleällä äänellään ja roiskasi kloorivettä toisen kasvoille.
"Mä niin tiesin, että blondit on aina itserakkaita", brunette nauroi huvittuneena. Hän muisti liiankin hyvin erään toisen vaaleahiuksisen nuorukaisen, jonka kanssa oli myös vitsaillut tästä samaisesta aiheesta ja sen muisteleminen vain lisäsi tyttösen huvittuneisuutta. Tietenkin hän vain vitsaili, mutta eihän sitä koskaan tiennyt, miten Mici hänen kommenttinsa ottaisi.

Mic hymähtää huvittuneena. "Niinhän se taitaa olla.. Oonhan mä yrittäny ton ruokinnan aisoissa pitää mut minkäs teet..", poika virnistää hassusti.

Mici katsahtaa kysyvästi nauravaan Eileeniin; "no kai mä ihan sulonen oon..! Vai?", poju katsoo tyttöä iloisen kysyvästi. Mic pärskähtää saadessaan vettä naamallensa. "Niinhän me vähän ollaankin!", tämä naurahtaa.
Yhtäkkiä mieleen muistuu taas Furi, joka varmaan huutaa jo suoraa huutoa. "Hemmetti! Mun pitää varmaan koht mennä ulkoiluttaa Furi, kun se on päässy ulos viimeks kuus tuntii sitte. Kauan sun pitää tääl viel uida?", poika kysyy hermostuneena. "Meinaan vaan jos oisit voinu.. tai siis halunnu tulla mukaan..?", blondi kysyy nolona. "Meinaan vaan että jos oisit halunnu nähä Furin ja vaikka Pontuksenki mun puolesta..". Paikkaus hieman epäonnistui, mutta sillä on nyt elettävä.. Tomaatinpunainen jätkä valuu altaan pohjaan ja ponkaisee sieltä sitten takaisin pintaan.

Jostain kuuluu askelia. Mici katsoo toiveikkaana oven suuntaan; jospa sieltä tulisi joku joka pyytäisi Eileeniä lähtemään tai jotain muuta yhtä epätodennäköistä..

Eileen vain naurahti Micin tokaisulle, että poika oli suloinen. Ei tyttö ehtinyt vielä ollenkaan ajattelemaan Micin muuta ulkonäköä, hän oli niin keskittynyt tuijottamaan toisen vaaleita hiuksia, että muu ulkonäön tarkkaileminen oli unohtunut täysin.
"Niin tää Furi on siis sun koiras?" El varmisteli, vaikka olikin melko varma siitä, että tämä Furi oli koira. Hetken aikaa brunette räpytteli ihmeissään silmiään, kun Mici oli kysynyt, kauanko tyttö oli jo uinut.
"Ööö.. Ehkä vasta 50 metriä?" tyttö vastasi, kun oli ankarasti yrittänyt miettiä uimisen määrää. Niin, vasta surkeat 50 metriä tyttö oli ehtinyt vasta uida. Jos hän oikeasti aikoisi sen 2000 metriä uida, niin hän saisi uida täällä vielä iltaan asti... Onneksi hänellä ei tänään ollut töitä.

Brunette katseli Miciä edelleen hieman ihmeissään, kun poika ehdotti melko vaivaantuneeseen sävyyn, että jos Eileen olisi halunnut lähteä pojan mukaan katsomaan toisen koiraa ja.. Kaniko se oli?
Ennen kuin Eileen ehti mitään sanoa, uimahallin ovi lennähti auki ja sisään astui mustiin ferkkareihin ja punaiseen t-paitaan sonnustautunut nainen, Eileenin liikunnanopettaja neiti Matlock.
Eileen alkoi taas uida, jotta opettaja ei vain sanoisi mitään siitä, että nyt ei ollut aika pitää mitään taukoja.
"Hyvinhän tuo uiminen näyttää sujuvan. Tulen puolentunnin päästä uudestaan ja voidaan miettiä sitten tätä tilannetta, että jatkatko vielä uimista vai päästänkö sinut kotiin", neiti Matlock sanoi, katsahti nopeasti vedessä olevaan toiseen oppilaaseen, ennen kuin katosi ovesta, josta juuri hetki sitten oli ilmestynyt. El lopetti uimisen ja huokaisi syvään.
"Taitaa mennä toiseen kertaa", brunette mutisi hivenen pettyneenä.
"Musta tuntuu, että mä uin täällä vielä ainakin kaks tuntia..." Eileen mutisi katkeran kuuloisena. Hänelle ei tulisi yllätyksenä, jos liikunnanopettaja pitäisi hänet uimassa vaikkapa seitsemään asti, sen verran neiti Matlock taisi lintsareita inhota.

"Siisjoo, Furi on mun koira, ja Pontus kani", Mic varmistaa. Poika säikähtää sisään pelmahtavaa opettajaa, mutta siirtää katseensa pian takaisin Eileeniin.

Sitten Mici pitää piiiiiiiitkän tuumaustauon, kunnes saa mietintänsä päätökseen:

"Unoha toi ja tuu! Lähetään vaan ja annetaan ton ruikun jäädä ruikuttaa. Mä lupaan ottaa vastuun jos jäät kii, hätätilas sanon vaik et pakotin sut mukaani? Ja lupauksii mä en petä!".
Yleensä edes tämä jätkä ei tähän ryhtyisi välttämättä edes ystävänsä takia, saati sitten tuntemattoman tytön, jonka on tuntenut vasta reilun vartin, mutta ei poika tätä tytön takia tee, ihan kokeilumielessä vaan. Tietty tällaista on ennenkin harrastettu, mutta viime kerrastahan on jo reilu puoli vuotta.

Mici valmistautuu jo ruikuttamaan koska arvelee tytön kieltäytyvän jyrkästi. Oikeastaan tämä blondi jätkä ei tiedä edes syytä sille, miksi haluaa tehdä näin, mutta jotenkin vaan tekee mieli leikkiä olevansa taas neljäntoista.

Eileenin silmät suurenivat hämmästyksestä ja tyttö unohti polkea vettä allaan, kun Mici ehdotti, että tyttö lähtisi pojan matkaan. Tyttö upposi hetkeksi vedenpinnan alapuolelle, mutta sieltä noustessaan hän näytti yhä enemmän hämmästyneeltä, kun ui turvallisesti altaan reunalle.
"Ööö, sun järkesi taisi äsken upota pohjaan?" irlantilaistyttö mutisi kysyvään sävyyn katsellessaan Miciä, jonka vaaleat hiukset viehättivät tyttöä edelleen.
"Mä tuskin voin sanoo näin neiti Matlockille "Joo, tota... Tää yks vaaleahiuksinen poika halusi mun tapaavan sen lemmikit ja sano, että se ottaa tästä kaiken vastuun". Väärin, ton jälkeen neiti Matlock varmaan pistäis mut uimaan 4000 metriä", Eileen tokaisi ja huokaisi raskaasti. Niin, Micin idea toki kuulosti paljon houkuttelevammalta kuin uiminen, mutta asiat oli laitettava tärkeysjärjestykseen. Jopa Eileenkin sen tajusi, ei hän nyt niin typerä ollut kuin miltä ehkä muiden silmiin vaikutti.

"Jos oikeesti joku toinen päivä? Tosin... Mulla on kyllä joka päivä koulua kahdeksasta neljään, nyt oli poikkeuspäivä, kun bilsan tunti peruuntui... Ja mun pitää koulun jälkeen mennä töihin ja mun työt kestää seitsemään asti, jonka jälkeen mä meen yleensä pelaa tennistä..." Eileen mutisi enemmän itsekseen kuin tälle uudelle tuttavuudelleen. Miten tässä muka ehtisi vapaa-ajalla tuttuja tapaamaan?

'Arvasin!', Mic tuumii, mutta ei suinkaan pettyneenä - päinvastoin; nyt ei olisi enää lainkaan kyse tytöstä, vaan siitä, mihin tämä yllytyshullu jätkä pystyisi. Poika ei aio luovuttaa vaikka tapahtuisi mitä, sillä nyt jos koskaan olisi oiva tilaisuus kokeilla omia vetoomus- ja ihmistenkäsittelytaitojaan (mitkä tällä pojalla ovat kaikkea muuta kuin hyvät)!

"Tuu nyt! Et tietenkää sano noin, vaan vaikka et 'toi yks poika pakotti mut mukaansa', ja jos ei sekään riitä ni sitte vaik et 'se löi mut tainnoksiin' tai jotain. Kyl me nyt jotain keksitään!". Pieni virnistys perään kruunatkoon tilanteen. Mici tietää kyllä, että mikäli hän onnistuu, siitä voi tulla hyvinkin pitkä lasku opettajien taholta, mutta kerrankos sitä..

Okei - myönnettäköön, että tämä hipoo jo hulluuden rajoja, mutta nyt poika ajattelee vain itsensä voittamista - eli suomeksi sanottuna pojan tavoite ei liity lähes mitenkään tuohon tytöntylleröön (tosin sitähän ei muut saa koskaan tietää).

"Tulisit nyyyyt..! Oo kilttiiiih..!!!", Mici anelee, melkein ruikuttaa, niin kuin tuo neitokainen olisi ainoa asia maailmassa, joka nyt poikaa kiinnostaa.

Nyt Eileenin hämmentynyt ilme alkoi muuttua hieman nyrpeäksi. Toki hän halusi liittyä pojan matkaan, mutta toisen jatkuva ruikuttaminen (siltä se irlantilaistytön korviin kuulosti) alkoi ottaa päähän. Mikä Eileen muka oli, joku koira, jota pystyttiin nakilla houkuttelemaan luokseen. Tässä tapauksessa Eileeniä houkuteltiin nakin sijasta vaaleiden hiuksien avulla.
"Mä en oo mikään nakki", irlantilaistyttö tokaisi toiselle. Totta kai Eileen itse tajusi, mitä sanomisillaan tarkoitti, mutta Micin korviin se saattoi kuulostaa hieman oudolta.
"Ties mikä pedofiili sä oot, kun olet tolla tavalla mua anelemassa luoksesi. Haha, niinpä! Kiinni jäit. Ihan varmaa vaan haluut näkee mut ilman uimapukua", El sanoi huulet mutrulla. Okei, ehkä tyttö oli nyt mennyt hieman liioittelemaan sanomisiaan, mutta jos tyttö tähän tunnetasoon pääsi, ei mikään voisi estää huulien välistä karkaavia sanoja.

Eileen asetti kätensä puuskaan ja tuhahti loukkaantuneena. Hän ei todellakaan lähtisi uima-altaasta enää. Hän ei aikoisi lähteä pojan matkaan, sen tyttö oli mielessään päättänyt. Mutta nuo ihanat vaaleat hiukset...

"Nakkina?!". Nyt kyllä meni yli hilseen. Seuraavat sanat kuitenkin vähän valottavat Miciä, joka tajuaa itsekin menneensä liian pitkälle.
"Okei anteeks. En mä pidä sua nakkina, enkä sen puoleen rakkinakaan. Mä menin ehkä vähän liian pitkälle.." virn "en mä tarkottanu sua loukata.", poika sanoo, nyt ihan tosissaan - ainakin melkein.
"Mut tulisit nyt. Mä lupaan olla kiltisti..". Mic varmistaa sanansa hieman alistuvalla virneellä.

"Säki säästyisit uintireissulta! Mitä siinä voi hävitä?". No okei, aika paljon, kuten muunmuassa opettajan luottamuksen, ylimääräistä vapautta jne..

Tietysti nyt olisi aloitettava ihan pohjalta, ehkä hieman pohjan alapuoleltakin, mutta kyllä se vielä onnistuisi. Sitäpaitsi Miciä on aina kiehtonut lujatahtoiset likat.

"Nakkinapa hyvinkin", Eileen tiukkasi tiukasti ja hänen huulensa muodostivat suoran viivan. Ai menikö toinen todellakin liian pitkälle, kappas kun tajusi sen itsekin. Brunette ei koskaan ollut tuntenut itseään näin helpoksi saatavaksi, eikä hän todellakaan aikonut sellainen olla. Ja sitäpaitsi, toisen vaaleat hiuksetkin alkoivat menettää sitä hehkua, jota tyttö niihin vielä hetki sitten tunsi.

"Mä En Lähde Minnekään Täältä", irlantilaistyttö painotti jokaista sanaansa ja vältteli yhä katsomas Miciin päin. Hän ei antaisi toisen vaaleiden hiuksian lumota itseään millään tavalla. Miksi hänen pitikään tuntea sellaista kiintymystä vaaleisiin hiuksiin? Ärh!
Sen enempää sanomatta tyttö alkoi taas uida. Hän uisi ne hemmetin 2000 metriä ihan Micin kiusaksi. Hän todistaisi olevansa sisukas ja itsenäinen nuori nainen, joka ei ratkennut tuosta noin vain tuntemattomien vaaleahiuksisten ihmisten matkaan.

Mici vilkuilee tyttöä varoen, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan, vaikka välillä hymy käväisee väkisin suupielessä.
"Okei, anteeks. Mä lupaan etten pidä sua nakkina", poika sanoo aidosti vilpittömänä ja vetäytyy aavistuksen kauemmas Eileenistä. Eihän Mic halua loukata tyttöä, se nyt on varma, ja poju jääkin tuosta turvallisen välimatkan päähän ja jää uiskentelemaan sinne.

"Oikeesti anteeks, en mä halunnu loukata..", 'mutta loukkasit kuitenkin..', pyörii poikasen päässä. Ääneen sanotut sanat tulevat suusta etäisenä, mutta kuultavana mutinana.

Parempi kai pitää hetki etäisyyttä tyttöön. Mici todella on hieman pahoillaan, mutta ei silti aio luovuttaa. Nyt tavoite on tosin muuttunut; nyt tämä yrittää vain lepyttää tytön parhaansa mukaan.

Eileen tuhahti uidessaan, kun kuuli Micin olevan pahoillaan. Niin varmaan, yritti kuitenkin saada edelleen tyttöä tulemaan luokseensa eli unohtamaan uimisen. Ei tule onnistumaan, anteeksi vain.
"Et varmaan niin", tyttö sähähti kiukkuisena jatkaen uimistaan. Kun tämä tyttö suuttui, häntä ei helposti saatu lepytettyä. No okei, ehkä tikkarit saisivat tytön hieman leppymään, mutta ehkä ja vain hieman, mistään ei voinut olla Eileenin tapauksessa kovin varma.

"No eikö sun pitänyt lähtee jo ulkoiluttaa sitä sun koiraas", Eileen muistutteli närkästyneellä äänensävyllä, kun ui pojan ohi ja vältti ottamasta toiseen katsekontaktia. Aivan, kun Eileen oli kiukuissaan, hän myös osoitti sen käyttäytymisellään ja äänensävyllään. Nyt Mici rukka joutuisi kestämään kiukustunutta Eileeniä.

Mic tuhahtaa turhautuneena. Tietysti on kaikki on hänen omaa syytään, mitäs rupesi kerjäämään tyttöä mukaansa. Silti tätä ei saisi jättää tähän, sen poika päätti jo aikoja sitten. Tietysti sekin on törkeää, että tämä yritti houkutella neidin mukaansa ajatellen kaikkea muuta kuin tyttöä aikomuksissaan, mutta tehty mikä tehty.

"Kai mun pitäs, mut en haluis sun vihaavan mua lopun ikääs..". Lahjontaan ei tämä poika alentuisi, se nyt on varma, mutta jotenkin pitäisi nyt todistaa olevansa oikeasti pahoillaan. Hmmm..

"Okei, mä en oo kovin taitava ihmisten kanssa, toisin ku eläinten. Mä vannon vaikka koirani kautta etten mä tarkottanu loukata enkä suututtaa sua. Mä vaan oon vähän törppö välillä", Mici yrittää pehmitellä. Poju ei tietenkään tiedä tyttösen herkkyydestä tai pitkävihaisuudesta mitään.

"Törppö sä ainakin oot", kommentoi Eileen kirkkaalla äänesävyllä, kun pysähtyi sitten altaan toiseen päätyyn levähtämään hetkeksi aikaa. Miten 50 metrin uimamatkasta tulikaan näin kova tarve pitää tauko? Selvästikään tyttöä ei oltu luotu kulkemaan vedessä, nyt se oli todistettu.
Mici vaikutti kuitenkin oikeasti olevan pahoillaan siitä, mitä oli brunetelle sanonut. Eileen otti nyt kunnollisen katsekontaktin toiseen ja pohti, pitäisikö hänen hieman leppyä tuolle vaaleahiuksiselle törpölle. Tyttö ei kuitenkaan halunnut vihamiehiä tässä uudessa koulussa, niin ehkä se oli nyt kaikista parhainta, että tyttö yrittäisi jotenkin paikata kylmennyttä väliään toiseen.

"No okei. Saat anteeks. Mutta älä enää pidä mua nakkina tai siitä ei seuraa hyvää", irlantilaistyttö puhui viimein ja alkoi taas uida.
"Mutta tänään sä et saa mua mukaasi. Mun täytyy oikeesti uida, koska mä en tahdo tästä enää mitään ylimääräistä rangaistusta", Eileen puhui vakavasti.

Mic huokaisee helpotuksesta kuullessaan tytön sanat. "Kiitti..", poika sanoo koiranpentumaisesti ja tyytyy tilanteeseensa. "Juu ei se mitään", tämä hymyilee alistuneesti. Mieltä kaihertaa jo varsin pahasti Furi, ja pikkuhiljaa hiipii mieleen ärtynet naapuritkin, sillä piski huutaa aivan varmasti jo suoraa huutoa, mutta ensin on varmistuttava että neiti on varmasti leppynyt.

Niinpä Mici ui Eileenin perään. "Mun pitää tosiaan kohta lähtee viemään se hurtta, mut uikasen tästä vielä kierroksen ennen ku lähen.

Ja pim! Siinä se idea tuli! Kaikkein ääliömäisin idea moneen viikkoon, mutta nyt jätkää ei pysäytä mikään; Furi saisi tulla tänne! Sehän on ihan hulluna uimiseen, ideahan olisi täydellinen!
Älynvälyksensä sokaistama poju ei tietenkään muista ottaa huomioon opettajia, vieläpä tämän Eileenin liikunnanopettajaa, joka tulisi pian taas kurkkimaan.
"Entäs jos Furi tulisikin tänne? No okei, ehkä altaaseen tulis vähän karvoja, mut jos sä et tykkää niistä ni ei sen tartte altaaseen tulla". Eihän Mici niin kovasti halua koiraansa esitellä, vaan poika ei vain haluaisi vielä lähteä uuden 'ystävänsä' luota, mutta koira on pakko käyttää. "Hakisin sen äkkiä, ei siinä kauaa menis!". Nyt tämäkin puupää älyää (yllättävää kyllä) olla ruinaamatta liikoja, joten yrittää perustella kantansa mahdollisimman lyhyesti.

Eileen yritti käyttäytyä edelleenkin välinpitämättömästi toista kohtaan, kun Mici alkoi uida hänen kanssaan samaa matkaa. Mutta tyttö ei kauaa voinut välinpitämättömästi käyttäytyä, kun toinen puhui koiransa tuomisesta tänne. Kouluun. Koulun uima-altaalle.
Brunette pysähtyi ihmeissään ja meinasi taas vaihteeksi upota vedenpinnan alle, kun unohti polkea vettä allaan.
"Siis sä oot kyllä yks hulluimmista ihmisistä, jonka mä tiedän", irlantilaistyttö henkäisi ilman minkäänlaisia pidättelyitä ja katsoi vaaleahiuksista poikaa silmät suurina.
"Mut entä jos neiti Matlock näkee koiran? Se varmaan kilahtais!" El parkaisi ja mietti, miten kovasti koiran tuomisesta koulun uima-altaalle voitiin rangaista.

"Kiitos! Olen sitä ylpeä!", Mic virnistää hulluustotaemukseen. Vasta nyt poika muistaa opettajat; ne olisivatkin hieman hankalampi tapaus.

Siispä blondi istuu altaan reunalle miettimään ratkaisua. Tämä katselee ympärilleen suuressa huoneessa ja tuumii kuumeisesti, kunnes saa pohdintansa päätökseen, pudottautuu takaisin altaaseen ja avaa suunsa; "Furihan voi mennä ton arkun taakse aina ku joku tulee", poju osoittaa suurta välinelaatikkoa, jonka takana on juuri sopivasti tilaa. "Se ymmärtää jos mä osotan jonnekin ja napsautan sormia ja sit vaan komennan sen maahan".

Mici odottaa jännittyneenä Eileenin kommenttia ideaan. Poika itse on varsin ylpeä järjettömästä ideastaan, mutta yrittää pitää ylpeytensä piilossa.