Viileää vettä

El pyöräytti silmiään, Mici oli selvästikin hullumpi kuin hän, vaikka brunette saattoikin välillä käyttäytyä ääliömäisesti vaaleahiuksisten ihmisten lähellä. Eileeniä kiinnosti, miten ihmeessä toinen aikoisi piilottaa koiransa, jos joku opettaja astuisi sisään allastilaan, joten tyttö jäi paikoilleen polskimaan vettä allaan ja katseli vaaleahiuksista poikaa odottaen. Mitähän toinen oikein keksisi, varmasti jotain yhtä typerää kuin ehdotus koiran tuomisesta tänne.

Irlantilaistyttö siirsi katseensa blondista välinelaatikon suuntaan, kun Mici oli sen maininnut. Eileenin toinen kulma kohosi hitusen, kun tyttö katseli laatikkoon päin. No okei, suunnitelma voisi kyllä toimia, mutta oli myös mahdollisuus siihen, ettei se toimisi. Mutta tyttö ei enää jaksanut inttää vastaan, vaan päätti, että Mici saisi tehdä mitä halusi, kunhan siitä ei Eileenille koituisi ylimääräisiä rangaistuksia.
"Okei. Sä voit hakee sen sun koiras tänne. Mutta sä otat siitä koko vastuun, mä oon vaan 'viaton' ulkopuolinen, enkö olekin", El puhui ja katsahti vaativasti vaaleahiuksiseen poikaan.

Mici katsoo Eileeniä: Tuo selvästi miettii suostuisiko jätkän hulluun ehdotukseen. Kun neiti vihdoin avaa suunsa, poika kiirehtii heti puolustelemaan; "totta kai! Sä et liity tähän mitenkään! Ainakaa opettajien silmissä. Muthei, mä tuun ihan just takas".
Poju painuu pukuhuoneeseen ja kurkistaa pian täysissä pukeissa tytön puoleen; "hetki vaan, oota tääl!". Sitten ulko-ovi käy.

-------------------

Noin puolen tunnin päästä ovi käy jälleen ja hetken kuluttua Mic astelee taas uimahousuissa altaan reunalle - musta koira kannoillaan!
Poika hyppää altaaseen ja ehtii juuri komentaa, ennen kuin Furikin ehtii loikata mukaan. "Niin otetaanko toi piski altaaseen vai haluutko uida karvattomassa vedessä? Ei sil mikään hillitö karvanlähtökausi kyl oo mut aina siitä lähtee..".

//Noni, sori en ehtiny kirjottaa sillon loppuun.. //

//Juu ei mittään :-)

Eileen ei ehtinyt edes sanoa toiselle yhtikäs mitään, kun vaaleahiuksinen poika olikin jo kadonnut pukuhuoneisiin ja pian poika jo säntäsi ulos uima-altaalta. Brunette tuijotti ovien suuntaan hyvin ihmeissään ja räpytteli silmiään. Hänen aivonsa yrittivät prosessoida niitä kaikkia asioita, joita tämä uimareissu olikaan saanut aikaiseksi.
Sitten irlantilaistyttö pudisti päätään ja lähti taas uimaan. Hän suorittaisi tämän 2000 metriä kunnialla läpi, ettei liikunnan opettajalla olisi mitään vastaansanomista.

Brunette oli ehtinyt uimaan jo huimat 1100 metriä, kun Mici palasi takaisin koiransa kanssa. Eileenin silmät suurenivat ihmetyksestä, kun hän näki oikeasti, millainen koira Furi oli. El oli ajatellut koiran olevan pieni, mutta tuo ei tosiaankaan ollut mitenkään pieni ja hurjan iso!
"J-jos vain toi sun koiras vois pysytellä kuivalla maalla.." brunette mutisi katsoessaan yhä tuota mustaa koiraa hämmästyneenä. Eileen alkoi jo miettiä, mitä siitä voisi tapahtua, jos koira hyppäisi altaaseen mukaan. Tietenkin tuo koira alkaisi vain vainota häntä ja Eileen joutuisi koko ajan uimaan sitä karkuun.

"okei, niin mä vähän arvelinki..", Mici virnistää katsellen toisen hämmästyneitä, ehkä hieman pelästyneitäkin kasvoja. "Mitä? Mähän sanoin et tuon mun koiran! Etkö uskonu vai..?", poika kysyy nauraen.

Blondi ui rauhallisesti silmukan ja palaa sitten Eileenin luo. Furi haukahtaa turhautuneena; hänkin haluaa mukaan, mutta Micin tiukka komento hiljentää körilään. "Sä näytät aika järkyttyneeltä. Mikä on?", Mic kysyy iloisesti.

Lopulta koiralla pettää hermo, ja vaikka se yleensä kuinka hyvin tottelee isäntänsä käskyjä, niin nyt kiusaus on liian suuri, ja nöffi loikkaa altaaseen aiheuttaen valtavan pärskyn. "Furi takaisin!!!", Mic karjuu vihaisena ja Furi kapuaa korvat luimussa takaisin reunalle; jopa maallikko näkisi, että hauva häpeää silmät päästään. Mici kehaisee vaisusti häpeävää koiraansa, joka reipastuu hieman, mutta häpeeä yhä.

Sitten Eliin. "Anteeks oikeesti, mun ois pitäny tajuta ettei se pysty vastustaa vettä. Ethän sä säikähtäny pahasti? Oikeesti anteeks, mut nyt mä lupaan ettei se enää uskalla kastella tääl altaassa häntäkarvaakaan. Mä oon pahoillani!", blondi pahoittelee parhaansa mukaan toivoen ettei saisi tytön vihaa jälleen niskoilleen.

"Siis kyllä mä uskoin, että sä oikeasti tuot sun koiras mut... Miten se on noin iso?" Eileen kysyi aivan hiirenhiljaisella äänellä ja katsoi koiraa varuillaan. Aivan varmasti tuolla koiralla oli jotain ei niin kivaa mielessä, sen pystyi näkemään pelkästä katseestakin.
Ja kuinkas ollakaan, tuo koiranjärkäle loikkasi veteen aiheuttaen suuren aallon. Eileen sai kloorivedet naamalleen ja joutui pärskimään vettä pois nenästään sekä suustaan. Juuri tämän takia hän inhosi uima-altaiden vettä, kloorivesi oli niin pahanmakuista, jos sitä joutui suuhun.

Eileenin onneksi koira käskettiin nopeasti pois vedestä, jolloin tytön huulilta pääsi hiljainen huokaus. Miten helpottunut tyttö olikaan, että koira ei tullutkaan häntä päin. Olisi varmasti hukuttanut tytön tai yrittänyt ainakin hukuttaa.
Tyttö vain nyökytteli päätään Micille hieman edelleen pelästyneen oloisena.
"Joo.. Kunhan toi nyt vaan pysyttelee tuolla.. Kuivalla maalla.." brunette mutisi, katsahti koiraan paheksuvasti. Todettuaan, että koira pysytteli kuivalla maalla, tyttö päästi uuden huokauksen ja katsahti Miciin.
"Mulla on vielä 900 metriä uimatta", El kertoi ja lähti sen enempiä sanomatta jälleen uimaan.

"Isoh!!?", Mici pärskähtää nauruun. "Kuule tää ei oo ees iso, mut isällä on ollu irlanninpaimenkoira ja dalmatialainen!". Mitenkään loukkaava äänensävy ei ole, lähinnä vain huvittunut.

"Nooh, nyt mulla on aikaa uida sun kans, ellei se sua häiritse..", blondi virnistää ja vilkaisee sivusilmällä Furia, joka on käynyt maate ja huokailee protestoivasti, kasvoillaan ilme joka syyttää isäntää melkein lainvastaisesta teosta.
"Sä et vissiin oo mikään koiranero?", poika kysyy varoen loukkaamasta tyttöä. "Meinaan vaan että oot tainnu sit tottuu vähän pienempiin malleihin. Onko sulla tai sun perheellä sit koskaan ollu koirii?"-

Jos tuo koira ei muka Micin mielestä ollut iso, niin toisella oli jotain vikaa päässä. Tuo koirahan oli monin verroin pientä chihuahuaa suurempi ! ... Tosin ehkä chihuahua ei ollut parhain mahdollinen vertauskohde, mutta silti ! Koira oli ainakin Eileenin silmiin valtaisi.
Eikä El tiennyt, millainen irlanninpaimenkoira oli, joten siihen asiaan hän ei voinut sanoa mitään. Dalmantialaisen hän toki tiesi, ei hän sentään tyhmä ollut.
"... On toi silti iso..." ruskeaverikkö mutisi ja katsoi koiraa kulmiensa alta. Turha tuon otuksen olisi yrittää enää mitään, El olisi nyt varautunut.

Mici nähtävästi halusi uida Eileenin kanssa, eikä tyttö ollut pistämässä vastaan. Siinä kuin ui, kunhan ei häiritsisi bruneten uimasuoritusta.
"Ou really Einstein?" irlantilaistyttö sanoi pilkkaavasti, kun Mici oli todennut, että tyttö ei tainnut olla mikään koiranero.
"Mulla ei oo koskaan ollu koiraa, oon enemmän kissaihmisiä. Ja kissat on tosiaankin paljon pienempiä kuin tuo", El sanoi ja osoitti sormellaan kaakeleilla makoilevaa isokokoista koiraa. Sen tehtyään tyttö lähti taas uimaan liian pitkältä tuntuvaa uimamatkaa.

"No kai se aika iso on.. Vaik ei toi nyt paljookaa suurempi labbista oo, mut ymmärrän kyllä..", Mici virnistää. "Aa no kyl mä sit uskon et pidt tätä isona, jos oot kissoihin tottunu! Siis kissoihin verrattunahan tää on ihan valtava!", poika naurahtaa vastaukseksi. Blondi hidastaa jääden tahallaan toisen taakse tarkastellakseen tyttöä perusteellisemmin. "On kissatki kivoja.. Mut eniten tykkään koirista ja freteistä. Niin no ja tietty kaneista..".

Käytävästä kuuluu askelia ja Mic komentaa koiran suunnitelmien mukaisesti arkun taakse makaamaan. Pieni vinkuna pääsee ilmoille, mutta hiljenee pian. Blondi katsoo ovea jähmettyneenä; tämä unohtaa täysin peitellä jännitystään, ja jouuu ottamaan laidasta kiinni ettei tarvitse polkea vettä. Sitten poika vain odottaa kuin suolapatsas ovea tuijottaen.

Olipa outoa kuulla, että Micin kaltainen nuorukainen rakasti eläimiä. Tai siis... Mihinhän klikkiin toinen luokiteltiin? Ei toinen pahikselta vaikuttanut, mutta sen enempää Eileen ei osannut toista lukea. Eikä hän rupeaisi arvuuttelemaan toisen klikkiä. Mutta harvemmin hän oli tavannut poikaa, joka tykkäsi eläimistä.

El havahtui seuraavan kerran hereille, kun kuuli oven avautuvan. Katse käännettiin sivummalle oviin päin, josta neiti Matlock oli hetki sitten astunut sisään ja joka nyt seisoi paikoillaan altaan vierelle katsoen Eileeniä.
"Paljonko sitä on uitu?" opettaja kysyi ja katsahti sitten poikaan, jota ei ollut viime kerralla käydessään nähnyt.
"1100 metriä", El vastasi ylpeästi ja virnisti opettajalle.
"No etpä ainakaan ole kiirettä pitänyt", opettaja vastasi hivenen närkästyneenä, jolloin virne Eileenin huulilla laantui. Ei hän ollut mikään nopea uimari, turha opettajan oli siitä valittaa.
"Uippa nyt ne viimisetkin metrit, niin pääset säkin täältä joskus pois", tämä jatkoi vielä, katsahti uudemman kerran vaaleahiuksiseen poikaan, joka vaikutti oudon hermostuneelta.
"Siinä paikoilla ollessa saattaa tulla vähän kylmä. Eikö kannattais uida", neiti Matlock ehdotti Micille, jonka jälkeen nainen poistui jälleen kerran uima-altaiden luota.

Brunette huokaisi raskaasti. Miksi opettajan pitikään vihoitella edelleen siitä lintsaamisesta, eihän se ollut edes kovin iso juttu. Siis melkeihän kaikki lintsasivat, joskus ainakin...

Mici katsoo järkyttyneenä opettajaa; miten El kestää tuota ämmää sanomatta mitään vastaan!?? Niinpä, kun opettajan sanat iskeytyivät Miciin, tämä vastaa äkäisesti takaisin; "sä et opeta mua, ja suosittelisin käytöskoulua! Muistahan että sä oot opettaja, josta me muut ottaan mallia!". Viimeinen lause oli ilkikurisen virneen korostama.
Ja taas kerran jätkä hankkiutuu hankaluuksiin; opettaja kääntyy kannoillaan takaisin Micin puoleen ja katsoo tätä pistävästi. "Mitä? Etkö oo ennen poikaa nähny? Tai no niin.. Et varmaan, ku eihän tollasta kukaan ainakaan vaimokseen huolis..", blondi jatkaa ivaavasti katsoen toista silmiin. "Kuules herra, sinä painut nyt pukuhuoneen puolelle!", kuuluu vihainen komento, josta poikaei säikähdä vähääkään. "Kuules, muahan ei noin vaan komennella, neiti räkänokka".

Samassa Furi alkaa vinkua arkun takana, mutta Mici sähähtää äkäisesti jaääni loppuu kuin seinään.

Juupah... Miten Mici onnistuu joka kerta hommaamaan itselleen hankaluuksia..

Eileen oli kuvitellut, että opettaja oli lähtenyt, kun ovi oli paukahtanut kiinni. Mutta nyt neiti Matlock seisoi kuitenkin altaiden puolella ja mulkoili pahasti Micia, joka oli kyllä aika ilkeästi opettajalle puhunut. El ui altaan reunalle ja katsoi tätä sanaharkkaa silmät suurina. Neiti Matlock näytti vetävän viimeisiään, pian tuo varmasti menettäisi itsehillintänsä ja rankaisi pahimmassa tapauksessa heitä molempia. Eileeniä vain sen takia, koska hän sattui nyt olemaan samassa altaassa pojan kanssa.
Kyllä, Eileenillä oli tavallistakin vilkkaampi mielikuvitus.

"Mici Vance, jos et poistu altaasta viiden sekunnin kuluttua, minä takaan sen, että sinä vietät loppuvuotesi joka ainoa perjantai jälki-istunnossa!" neiti Matlock kivahti ja vetäessään keuhkot täyteen happea hänen sieraimet suurenivat, josta typeräkin tajusi, että opettaja oli tosissaan.
"Eileen Von Hussle, jos sinä et nyt jatka sitä hemmetin uimista, sinäkin löydät itsesi jälki-istunnosta", kuului vaarallinen sihahdus opettajan hampaiden välistä. Se ei ollut kehoitus, vaan käsky, jota Eileen alkoi heti toteuttaa. Hän ei voisi jäädä jälki-istuntoon, hänellä oli aina töitä koulun jälkeen, paitsi välillä (kuten tänään) vapaapäivä. Ja hän ei aikoisi vapaapäiviään tuhlata jälki-istunnossa.

Mici katsahtaa tyrmistyneenä Eileeniä, joka jatkaa uimista käskystä. No joo, kyllä blondi sen ymmärtää. Kai..
Itse poika ei aio luovuttaa, vaan vastaa suuremmin panoksin. Kovin hyvin poika ei ämmää tunne, mutta kokeiltava on. "Miten sä kehtaat olla noin ilkee Elille?! Täs koulus tapahtuu paljon pahempiaki juttuja kuin joku lintsaaminen! Kuten tää:", Mic viheltää kimakasti ja Furi syöksyy arkun takaa innosta tuhisten.
"Ja nyt, häipyisikö arvon ämmä täältä ni me voidaan jatkaa uiskentelua. Ja mä oon opettanu tän koiran hyökkäämään käskystä".
No joo, melkein totta.. Furi on opetettu murisemaan ja haukkumaan käskystä, muttei todellakaan hyökkäämään kenenkään kimppuun, ei edes irvistämään.

"Hauku!", jätkä komentaa näytteeksi ja koira haukahtaa kahdesti. Ilkikurinen virne pojalta vahvistaa sanat.

Eileen ymmärsi liiankin hyvin sen, miksi hän oli taas aikeissa joutua pulaan turhan takia. Sehän oli vain se tyttösen huono karma, joka oli seurannut häntä nyt parin vuoden ajan. Tällaisten tilanteiden sattuessa Eileen toivoi, ettei olisi ollut lapsena niin ilkeä ja muiden kustannuksilla pilaileva ihminen, ehkä hän silloin ei joutuisi kärsimään asioista, jotka eivät häntä koskeneet! Tai no, hän olisi voinut yrittää paremmin piiloutua neiti Matlockin vahtivan katseen alta, kun oli lintsannut tunnilta...

Eileenin teki mieli vajota vedenpinnan alle, kun kuuli Micin käskevän koiransa esille. Voi ei, nyt poika oli kyllä tehnyt viimeisen mahdollisen emämunauksen...
"Koira! Koira koulun sisätiloissa!" neiti Matlock kivahti tyrmistyneenä katsoessaan koiraa, jonka jälkeen vihasta leiskuva katse siirrettiin Miciin ja kädet asetettiin puuskaan.
"Mici Vance! Koiria ei saa tuoda sisätiloihin, eikä varsinkaan tänne uima-altaille! Jos tuo koira ei 10 sekunnin aikana katoa, haen talonmiehen. Turha kuitenkin luulla, että rehtori ei kuulisi tästä", neiti Matlock uhkasi ja osoitti nyt syyttävällä sormellaan poikaa. Eileen huokaisi hieman helpottuneena, kun opettaja näytti unohtaneen hänet aivan kokonaan. Brunette jatkoi uimista mahdollisimman hiljaisin äänin ja yritti luoda Miciin katseen, joka kehottaisi poikaa tottelemaan opettajaa, joka kuitenkin sattui olemaan heitä ylempiarvoisempi koulussa.

Okei. Muija ei siis pelkää koiria, joten Mici punoo mielessään sotasuunnitelmaa. Hetken tuumailtuaan poika kääntää katseensa Furiin ja antaa tälle käskyt; "pure!" - koira alkaa murisemaan, ja sitten sormien napsautus opettajaan päin, ja pian tuo jättiläisnöffi on kirsu kiinni neidin naamassa, syvä murina kurkusta kantautuen.
Toivottavasti onnistuu..
"Se puree käskystä. Mä häivyn, jos sä häivyt ja pidät turpas kii. Tai no.. Oikeestaan mulle riittää et sä häivyt, voit kannella sit ja jättää mut jälkkään, mut tätä hetkee et pilaa. Sovittu?". Justiinsa. Tuskin tämä toimisi, mutta let see, yritettävä on.. "Ja ainakin saat luvata sen, että Eliä et enää kiusaa. Joku lintsaus.. Kuule niitä sattuu joka päivä, ja sitten kun päätät bongata juuri sen pienen, viattoman tyttösen, kaikkien ammattilintsarien seasta. On siinäki tumpelo!".

Nooh, nyt Eileen ainakin tietää miksi Mici joutuu usein hankaluuksiin..

Eileen toivoi nyt oikeasti olevansa jossain muualla. Missä tahansa, kunhan ei tuon ongelmia aiheuttavan jätkä seurassa.
Brunette oli taas pysähtynyt keskelle allasta ja tuijotti tapahtumaa silmät suurina. El oikeasti oli säikähtänyt, että Mici aikoi usuttaa koiran aivan oikeasti syömään opettajan pään, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, jolloin irlantilaistyttö huokaisi hitusen helpotukseksta.
Neiti Matlock taas... Jep, hän ei huokaissut helpotuksesta. Hän kiljaisi paniikinomaisesti ja perääntyi nopeita askelia koirasta. Hänen ilmeensä oli sanoinkuvaamaton - täynnä järkytystä ja loukkaantuneisuutta niistä ainakin selvisi.
"Mici Vance, sinä... Olen hyvin pettynyt sinuun!" opettaja parkaisi tosissaan ja suoristi ryhtiään, katse kuitenkin välillä vilkuillen koiran suuntaan.
"Tämä on... Pyöristyttävää!" opettaja parkaisi taas ja kiiruhti ovien suuntaan.
"Jos tuo koira ei ole kadonnut täältä siihen mennessä, kun minä ja talonmies tulemme, minä kutsun rankkurin", opettaja vielä uhkasi, ennen kuin paiskasi oven perässään kiinni.

Allastila kaikui hetken aikaa ja Eileen havahtui takaisin hereille, kun oli taas uppoamassa vedenpinnan alle.
"Mici..." tämä aloitti ja yritti pidätellä turhautumistaan.
"Sun kannattais varmaan nyt paeta", Eileen yritti kuulostaa siltä, että tämä oli oikeasti Micin ainoa tilaisuus karata, ennen kuin tilanne karkaisi kokonaan käsistä.

Mici katsoo tapahtumia tyytyväinen virne naamallaan. Kun kohtaus on toistaiseksi ohi ja opettaja häipynyt, poika kääntyy kellumaan selällään. "Joo kai mun pitäs.. Mut ei ihan vielä". Blondi väläyttää viekkaan hymyn Eileenille.
Lopulta jätkä nousee altaasta, hitaasti vetkutellen, mutta nousee silti. Sitten tämä komentaa koiransa vierelle, lahustaa suihkuun ja pukuhuoneeseen kolistellen siellä hetken.

Sitten Micin pää ilmestyy allashuoneen ovelle ja silmät hakevat Elin katseen itselleen. "Kiitti seurasta. Ja toivottavasti sä et joudu kärsimään mun takia.. Harmi et tää päätty nyt näin. Mut ens kerral paremmin, vai mitä?", poika iskee virnistäen silmää brunetelle ja kuin tehosteeksi Micin puolelta ovea kuuluu koiran syvä urahdus.

"Mut moikka nyt.. Nähään joskus.. Ehkä..". Mic heilauttaa kättään tyttöön päin ja hymyilee valloittavasti, vaikka tietääkin että tuo tuskin vaikuttaa Eileeniin mitenkään.

Sitten ovi käy ja poika on poissa.

//Kiitti peliseurasta. Ehkäpä joskus jollain muulla hahmolla.. Tai vaikkapa samoilla.. //

//Kiitos <:

Eileen huokaisi ties kuinka monennen kerran huojentuneena, onneksi Mici oli viimein tullut järkiinsä ja oli tekemässä lähtöä uima-altailta.
"Voi kuule, jos mä joudun tästä ongelmiin, niin mä etsin sut kyllä käsiini", El puhui happamasti, mutta virnisti sitten sen merkiksi, että oli vain puhunut leikillään.
"Joo, moikka", brunette jätti hyvästinsä ja niin Mici oli pian kadonnut uima-altailta. Eileen tapitti hetken aikaa paikoilaan, kunnes jatkoi uimasuoritustaa.

//The end