All you need is... Liquor part 2

//Vähän venähti ton talo esittelyn taki;D


Musta punainen tuning härpäke kääntyi suhteellisen ison paritalon
pihaan, talo ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä hieno millaisissa koulun
rikkaammat asuivat. Paritalon toinen puoli kuului Tommylle ja loput
vieressä asuvalle vanhalle pariskunnalla. Alunperin koko talo oli
kuulunut herra ja rouva Jonesille mutta sairauseläkkeellä oleva pari oli
joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja myynyt koko talon Tommylle. Tällä
hetkellä pariskunta asui maksamatta vuokraa mutta hoitaen itse kaikki
talonsa remontoimiset ja juoksevat laskut. Molemmat asunnot olivat
kaksikerroksisia ja alakerrassa oli myös autotallit, jotka molemat kuuluivat nykyään Tommylle, pariskunta ei enää tarvinnut omaansa. Jonesit olivat suhteelliset
rentoja, eivät valittaneet pojan yöllisestä elämästä tai musiikista,
osaksi huonontuneiden kuulojensa takia. Poika oli siis hyvissä väleissä naapureidensa kanssa. Auto pysähtyi tallin oven eteen ja vaalea poika nousi täyteen pituuteensa. Poika harppoi portaat ylös ja avasi etuoven lukon. Tämän jälkeen poika jätti oven auki ja palasi autolleen ja rupesi nostamaan tyttöä autosta. Onneksi vaaleaverikkö oli kevyt ja poika jaksoi helposti kantaa tämän portaat ylös ja sisälle taloonsa. Eteisestä pääsi suoraan pojan makuuhuoneeseen. Yläkerrassa oli Tommyn makuuhuone, toinen makuuhuone joka tällä hetkellä toimi varastona, keittiö ja ruokailu tila, suihku/wc sekä parveke. Parvekkeelle pääsi joko ruokailu tilasta tai Tommyn makuuhuoneesta Alakerrassa oli iso olohuone, huone jossa oli pojan elokuvat ja cd:t sekä tietokone . Olohuone oli yhdistetty aikoinaan kahdesta pienemmästä. Olohuoneesta pääsi suoraan autotalliin. Tommy laski tuntemattoman tytön sängylleen vilkaisi toista. Poika lähti kävelemään ovelle ja samalla kuuli kynsien rapinaa alakerrasta, on siinä vahtikoira Tommy mietti hymyillen. Ulko-ovelta Tommy laittoi auton lukkoon ja veti oven kiinni.

Koira oli ilmestynyt rappusten yläpäähän ja tuijotti Tommyä unisena.
"Älä vaan toljota siinä vaan hae vaikka lakana ja peitto mulle ja vie sohvalle, sä joudut nukkumaan tänään nojatuolissa tai lattialla niinku joku koira", poika sanoi isolle koiralleen. Koira haukotteli ja lähti hitaasti tallustelemaan pojan makuuhuoneeseen. Sillä aikaa Tommy etsi ämpärin ja särkylääkettä, aamua varten, ja lähti koiran perään.
Koira istui sängyn vieressä ja hymyili, tai ainakin näytti siltä. Läähätyksen alta paistoi selvä hymy ja koira olisi nauranut jos olisi osannut.
"Pää kiinni ja tee oikeesti jotain muuta ku tuijota, se on ihminen, se elää, se vaan vähän lepää", Tommy sanoi ja laittoi ämpärin sängyn viereen. Poika käveli vaatekaapilleen jonka vieressä oli vanha nojatuoli joka oli täynnä vaatteita, poika otti vaatteet ja heitti ne mytyssä kaappiin. Hän nosti tuolin sängyn toiselle puolle ja etsi vanhan t-paidan ja sortsit roikkumaan tuolille. Viimeisenä rokkari haki lasin vettä ja laittoi mukin yöpöydälle särkylääkkeen viereen. Koira oli hypännyt sängyn jalkopäähän ja käpertynyt kerälle.
"Hehei Rölli kuules, sä et jää siihen nukkumaan, ajatteles jos neiti pelkää koiria, sehän saa paskahalvauksen ku näkee sut, sä oot niin pieni ja vaaratoman näkönen", Tommy sanoi hymyillen. Poika otti koiran mukaansa ja lähti kävelemään alakertaan. Onneksi talo oli suhteellisen siisti, mitä nyt muutama muki siellä täällä ja koiran karvaa ympäri asuntoa mutta ymmärtäähän sen. Poika meni jääkaapille ja mietti pitäisikö oluet siirtää turvaan mutta tuli tulokseen että heräisi ennen tyttöä ja että tuskinpa tälle edes alkoholi maistuisi huomenna. Poika haki toisesta makuuhuoneesta lakanan ja peiton jonka jälkeen suuntasi alakertaan. Kyllä talossa oli enemmänkin sänkyjä mutta kaikki olivat joko tavaran peitossa tai jotenkin pakattu seinää vasten tilan säästämiseksi, eikä poika jaksanut enää rueta rakentamaan vaan tyytyi sohvaan. Poika petasi sohvan ja hörppi oluttaan samalla. Vihdoin poika riisui itsensä pelkkiin boksereihin ja meni peiton alle. Toinen käsi roikkui laidan yli ja rapsutti koiraa joka oli tullut viereen makaamaan, ja toinen teki toistuvaa liikettä rintakehältä suulle. Tommy joi oluensa ja alkoi nukkumaan. Ennen nukahtamista poika kuintekin hymyili ajatellessaan tytön aamuista reaktiota herätessään vieraasta talosta. Onneksi Tommy oli herkkä uninen joten tyttö ei huomaamatta pääsisi lähtemään.

//Ja mä hyppäsin aamuu 8-)

Voiko karseammin herätä kuin siihen, kun vatsassa tuntui vellovan ja jokin halusi sieltä ulos?
Angel availi uupuneita silmiään ja kurtisti kulmiaan. Hänen silmänsä vetistyivät valon takia, mitä huoneeseen pääsi. Pahis kömpi istumaan ja nosti kätensä kasvojensa eteen. Olo oli kuin olisi jääny tukkirekan alle, painava ja murskattu.

Vaaleaverikkö laski kätensä rennoiksi vierelleensä ja alkoi vasta nyt hahmottaa ympäristöään. Miksi hänen huoneensa näytti jotenkin... Erilaiselta? Entäpä miksi hänen huoneensa tuoksui erilaiselta? Mutta entäpä miksi hänen sänkynsä ei tuntunut hänen omalta sängyltään?
Angel hieroi silmään ja avasi ne uudestaan. Tämä ei ollut hänen huoneensa. Täällä ei tuoksunut tyypillinen sitrushajuvesien tuoksu. Tämä sänky ei todellakaan ollut hänen. Missä helvetissä hän siis nyt oli?
Tyttö vilkaisi nopeasti vierelleen. Vieressä ei nukkunut tuntemattomia miehiä, hän oli yksin sängyssä. Angel oli jo ehtinyt säikähtää, että hän oli taas ajautunut rajun baarireissun jälkeen tuntemattoman miehen luo ja... No, tehnyt mitä juopuneet ihmiset yleensä teki saavuttuaan sänkyyn. Mutta kyllä hän jonkun tuntemattoman luona nytkin oli, tosin se henkilö ei näköjään ollut halunnut tytöstä mitään. Mikä helpotus.

Nyt oli kuitenkin pakko löytää vessa, sillä jokin halusi ulos vatsasta.
Angel nosti kätensä suulleen ja kömpi vaivalloisesti ylös sängystä. Hänen violetti minimekkonsa oli noussut takapuolen yläpuolelle eli nyt tyttö näytteli tuntemattomassa talossa mustia pitsialushousujaan. Onneksi kauas ei tarvinnut mennä, sillä sängyn vierelle oli asetettu ämpäri kuin ajatuksesta. Oliko joku muka oikeasti ajatellut tätä näin pitkälle? Siis tätä, että tyttö heräisi huomenna todella pahasta krapulasta? Vau, aika ihmeellistä.
Kuitenkin ajatukset keskeytyivät, kun tyttö joutui nostamaan ämpärin syliinsä ja oksensi siihen. Hyi helvetti, olo oli niin karsea kertakaikkisesti...

//Joop näin mä vähän ajattelinkin;D

Tommy heräsi suhteellisen aikasin, jo yhdeltätoista. Ensitöikseen nuorukainen oli kävellyt korttelirallin koiran kanssa vaikka tuntematon tyttö olikin talossa. Poika oli varma ettei tyttö karkaisi, jos edes olisi kerennyt herätä pojan ollessa ulkona. Lenkin jälkeen rokkari oli hiemän siistynyt enimpiä. Siivousta seuranneen suihkun jälkeen Tommy veti päälleen vain bokserit, t-paidan ja aamutakin, saihan hän pukeutua miten haluaa omassa kodissaan. Poika teki aamupalaa kahdelle mutta aamun kuluessa oli syönyt tytölle paistamansa kananmunat ja päättänyt tehdä uuden aamupalan jos toinen nyt kykenisi edes syömään. Musiikki oli soinut hiljaa taustalla koko aamupäivän. Talossa oli melkein joka nurkassa kaijuttimet, myös makuuhuoneessa. Poika oli kuitenkin irroittanut makuuhuoneen kaijuttimien piuhat myötätunnosta toista kohtaan. Aamu oli kulunut erinäisten viihdykkeiden parissa, mikä oli ihan mukavan rauhallista pojan mielestä. Tommy oli kuintekin kuunnellut koko ajan kuuluisko tytöstä elonmerkkejä.

Tommy istui terassilla ja söi tekemiiän leipiä koiran kanssa sulle-mulle-sulle taktiikalla. Muutaman palan jyrsittyään poika kuitenkin lopetti syömisen ja kuunteli kivuliaan kuuloisia ääniä makuuhuoneesta. Poika nousi seisomaan ja haukkasi palan leipää, samalla kuului oksennuksen suloäänet. Pureskelu loppui, katse koiraan joka tuijotti uteliaana takasin. Tommy nieli loput leivästä ja harppoi sisälle. Poika päätti kiertää sisäkautta huoneeseensa, lähinnä ajatellen toisen päänsärkyä ja mahdollista valo arkuutta. Poika koputti oveensa ja olikin samalla jo sisällä huoneessa.
"Huh hu, täällähän käryää selvä darra, noo mikä on olo? Ei taida vielä elämä voittaa...", poika sanoi virnistäen. Jaloillaan Tommy esti koiran pääsyn huoneeseen.

Vaaleaverikkö jatkoi oksentamista. Vatsa halusi kaiken ulos ja sen se myös aikoi nähtävästi tehdä. Angel ei muistanut, milloin oli viimeksi näinkin pahasti oksentanut, sillä kyllä tämä oksentaminen meni nyt listan kärkeen. Mitä ihmettä tyttö oli oikein ottanut, kun se sai hänen vatsansa näikin sekaiseksi? Yleensä hänellä oli kestävä vatsa, mutta nyt tuntui siltä, että vatsa ei pystyisi säilyttämään mitään sisällään.

Kuului oven avaus, mutta Angel ei voinut vielä nostaa katsettaan sisääntulijaan. Hän jatkoi oksentamista vielä jonkin aikaa, vaikka olikin kuullut sisääntulijan olevan äänesä perusteella mies. Tässä välissä oli hyvä varmaan muistuttaa, että Angel vihasi miehiä ylikaiken, mutta kiltisti oksennusämpäri näytti pysyvä hänen sylissään. Kerran nimittäin oli käynyt niin, että Angel oli heittänyt oksennusämpärin tuntemattoman miehen päälle ja kadonnut paikalta mahdollisimman nopeasti.
Oksentaminen loppui sitten viimein ja tyttö haukkoi henkeään raskaasti. Sitten hän nosti kirkkaansiniset silmänsä, jotka suorastaan huokuivat kylmyyttä, sisääntulijaan. Angel laski ämpärin maahan ja laski mekkonsa helmaa alemmas. Hän oli tiedostanut sen, että oli näyttänyt alushousujaan tuolle tuntemattomalle miehenalulle, mutta se ei ollut kovin suuri shokki tälle neitokaiselle, joka oli saanut kokea lyhyen elämänsä aikana vaikka mitä. Jos poika oli ollut tarkkana, toinen luultavasti oli kiinnittänyt huomionsa tytön sairaanloisen laihoihin reisiin, mutta siitäkään tyttö ei välittänyt.
"Kuka vittu sä oot ja missä helvetissä mä olen", Angel avasi viimein punaiset huulensa ja sieltä tuli sellaista, mitä sieltä ei ehkä kukaan ajatellut tulevan. Nyt Angel oli aivan erilainen kuin kännissä, joten tämä vaaleahiuksinen poika joutuisi kokemaan suuren muutoksen

Tytön tiuskaistessa Tommylle muuttui pojan ääni vakavammaksi.
"Mä olen se vittu joka poimi sut viime yönnä ystävällisesti kyytiin kun neiti odotti bussia, vaan silleen keveesti tunnin myöhässä, toi kotiinsa nukkumaan kun päätit sit vielä hyvän humalatilas lisäks ottaa pikku torkut. Toin sut siihen nukkumaan kun et saanu sanotuks missä päin asut. Et selkokielellä, sä oot mun kämpillä",Tommy sanoi tiukasti ja laittoi kätensä ristiin. Rokkari katsoi tyttöä takasin ja jatkoi puhettaan.
"Jos sä haluut niin mä vien sut heti kotiin mutta jos olo on heikko niin siinä on särkylääke ja tuol ois suihkukin. Et ihan millanen fiulis sulla on".
Rölli olisi halunnut huoneeseen ja alkoi painaa Tommyn jalkoja voimalla. Koiraa selvästi kiinnosti mitä huoneessa tapahtui, tai sitten sen reviirille oli tunkeuduttu. Tommy tarkkaili tyttöä, krapulaisena tämä vaikutti erilaiselta, paljon tiukemmalta, vihaiselta ja ilkeältä. Poikaa alkoi jo pikku hiljaa harmittamaan oma kilttiys, ei tullut kiitosta. Poika oli osannut odottaa tytön olevan hämillään mutta ei kuitenkaan vihainen, olisihan se nyt normaalisti tullut mieleen edes kiittää.

Angel näytti yhä hapanta naamaa, kun poika alkoi puhua hänelle hivenen loukkaantuneella äänensävyllä. No, kuka muka ei vastaisi Angelille loukkaantuneena, kun tyttö oli niin kauniisti esittänyt kysymyksensä. Pahis katsahti pojan jalkojen takana olevaa koiraa ja tytön kasvoille kohosi nyt pieni inhotus - hän muisti liiankin hyvin lapsuudenkokemuksensa koirista, kun eräs pikkukoira oli jyrsinyt hänen kauniit kenkänsä Angelin ollessa erään naapurin luona kylässä. Se oli saanut Angelin suhtautumaan koiriin negatiivisesti.
"Mä vittu tapan ton koiran, jos se on ees koskenutkaan mun kenkiin..." Angel mutisi, mutta tajusi pian, että kengät olivat yhä hänen jaloissaa. Pieni helpottunut huokaus karkasi hänen huuliltaan, mutta se ei saanut neitokaista muuttumaan iloisemmaksi. Pikemminkin yhä enemmän vittuuntuneeksi ja vihaiseksi. Miksi hän melkein aina joutui tuntemattomien miespuolisten kotiin rankan ryyppyreissun päätteeksi? Aina sama kysymys oli se, miten tyttö pääsisi täältä kotiin. Yleensä hän oli lähtenyt ovet paukkuen kotimatkalle ja saanut nopeasti tajuta olevansa yleensä jossain toisella puolella kaupunkia. Se oli rasittavaa ja turhauttavaa.

"Mä en jää tänne enää sekunniksikaan", vaaleaverikkö tuhahti paheksuvasti ja nousi pystyyn, liian nopeasti. Angelin jalat eivät kirjaimellisesti kestäneet yhtäkkistä painoa ja tyttö lysähti lattialle kiroten hiljaa itsekeen.
"Helvetti!" Angel parahti sitten kovempaan ääneen ja riisui korkokenkänsä jaloistaan viskaten ne vahingossa liian väkivaltaisesti kaueammas itsestään jääden yhä istumaan lattialle närkästyneenä. Miksi hänen jalkansa eivät toimineet, miksi ne tuntuivat tunnottomilta? Pahus, hän ei pyytäisi apua tuolta pojalta, hän ei alentuisi antaa toisen kyyditä häntä kotiin.

Tuntemattoman tytön olemus alkoi käydä pojan hermoille. Tyttö tuskin muisti illasta mitään, varsinkaan olleensa ihan mukava ja ihmismäinen illalla, kun nyt tyttöä kuvasi sanat ilkeä ja vittumainen. Tytöin ilme muuttui jonka jälkeen tyttö sanoi jotain mutisten. Tommy erotti vain muutaman sanan: mä, ton koiran, jos ja kenkiin. Nopealla päättelyllä ja huomioon ottaen tytön todellisen luonteen poika tajusi työntää koiran huoneen ulkopuolelle ja laittaa oven rakoselleen niin ettei koira pääsisi huoneeseen.

"Eipä kukaan ole sua tänne pakottanutkaan. Kait sä pääset kotiin?", poika vastasi yrittäessään pitää itsensä rauhallisena. Jopa kiltillä ja rauhallisella pojalla oli rajat. Poika teki katseellaan nopean kierroksen huoneensa ympäri, ja huomasi että tyttö ei ollut vielä edes noussut sängystä, muuta kuin oksentamaan. Siro tyttö liikahteli sängyn laidalla ja koitti nousta ylös mutta jalat eivät pysyneet vauhdissa. Poika ei viitsinyt koittaakaan ottaa koppia kaatuvasta tytöstä. Tytön kirottua ja heitettyä kengät nurkkaan Tommy kuitenkin otti askeleen ja tarjosi tytölle kättään auttaakseen tämän ylös. Poika oli jo hetken koittanut tehnä tytöstä jonkinlaista profisointia.
"Psykan opiskelijana ja näin nopeesti analysoiden sä oot selvästi joku jolla on tai on ollut aika pahoja ongelmia. Et sä oo kuule ainoo, kaikilla on ollu vaikeeta, ja löytyy tuolta joku jolla on menny huonomminkin, mä tiedän varmasti sellasia tyyppejä...", poika sanoi rauhallisella mutta kuitenkin jyhkeällä äänellä. Tommy tavoitteli katsellaan tytön silmiä ja katse kontaktia.

"Haista paska", kuului kylmä ja välinpitämätön sihahdus neitokaisen huulilta, kun poika oli alkanut puhua jotain psykologian opiskelijana ollessaan.
"Mun elämä ei kuulu sulle paskankaan vertaa", Angel murahti ja läimäytti toisen tarjoaman käden pois edestään. Hän ei todellakaan tarvitsisi tuon vaaleahiuksisen pojan apua, jos toinen alkaisi analysoida hänen elämäänsä. Vai muka joillakin on mennyt huonommin kuin tällä tytöllä? Toinen ei tiennyt sitten mitään Angelin elämästä, ja hyvä niin!

Pahis kompuroi itsensä pystyyn ja istahti sängyn laidalle. Hän tunnusteli jaloillaan lattiaa, jotta niihin palaisi tunto. Eihän tyttö aikonut täällä viettää sen enempää aikaa kuin tarvitsi, heti kun jalat vain kestäisivät, olisi tämä tyttö nopeasti poistunut paikalta.

Vaaleaverikkö mietti yhä, mitä edellisiltana - tai oikeastaan edellisyönä oli tapahtunut. Miksi tuo nuorukainen ei ollut esimerkiksi herännyt tytön vierestä ja kaikkein kummallisinta, eikö heidän välillään ollut tapahtunut yhtään mitään? Ei toinen voinut olla täysin viatonkaan!

Tyttö vastasi oletetulla tavalla, haistatten Tommylle joka koitti vain rauhoittaa toista. Poika laski jo mielessään hiljaa kymmeneen. Tyttö saisi nyt luvan kerätä kamansa ja lähteä, poika ei auttaisi toista enää millään tavalla. Tommy kuitenkin päätti pysytellä, tai ainakin yrittää, rauhallisena ja olla huutamatta. Toisen torjuttua avun tarjous nosti poika kätensä ristiin ja suoristi selkänsä. Oven takaa kuului kova ääninen nuuhkutus, koiraa kiinnostunut huoneen tapahtumista.

"No anteeksi, ei se kuulu ei mut et tainnu tulla ajatelleeks että koitin ehkä olla hyödyks, mut tais olla ihan paska idea, niinku sekin että poimin sut eilen mukaan, ois pitäny jättää varmaan tien varteen", Tommy vastasi koittaen pitää äänensä normaalina ja neutraalina. Poika oli jo hieman loukkaantunut tytölle. Tyttö nousi sängyn reunalle istumaan ja haki jalkoihinsa tuntoa. Molemmat halusivat tytön poistuvan talolta. Apua tyttö ei selvästi tarvinnut, ja jos krapula olisi tarpeeksi paha ei pahantuulinen nainen pääsisi yhtään minnekkään pojan huoneesta.

Pojan äänestä kuulsi selvästi turhautuneisuus Angelia kohtaan, siitä ei voinut kukaan erehtyä. Vaaleaverikkö antoi ryhtinsä romahtaa ja tyttö puri alahuultaan kivuliaasti. Suusta halusi tulla vaikka millaisia rumia sanoja, mutta tyttö yritti karsia mielessään niitä pahimpia. Jos pojan kertomus pitäisi paikkansa, että toinen oli tosiaan vain halunnut auttaa, ei Angel voinut aivan turhaa paskaa toisen niskaan kasata. Mutta kiitosta hän ei antaisi, ei, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa!

"..." Angel oli jo sanomassa jotain ei niin kivaa, mutta tajusi nopeasti sulkea sievän suunsa ja päätyi henkäisemään nopeasti.
"Missä on suihku..." vaaleaverikkö viimein mutisi kuin katuvaisena ja vältti katsomasta poikaa silmiin. Angel tunsi olonsa melko likaiseksi ja hän halusi päästä suihkuun niin pian kuin mahdollista. Toinenhan oli puhunut jotain suihkun olemassaolosta, mutta sen tiedon tämä pahis oli jo unohtanut.

Tyttö rojahti istumaan kasassa ja väänteli naamaansa. Tommy alkoi hieman kerätä raivoaan ja miettiä millä saisi tytön pois talostaan. Taksiin tytöllä tuskin olisi edes rahaa. Toisaalta omaa tyhmyyttään poika oli tuntemattoman tytön tuonut kotiinsa.

Hieman kummastunut ilme nousi pojan kasvoille tytön kysyessä suihkua, rauhallisesti, kiroilematta tai yhtään edes herjaamatta. Tytön puheessa oli tapahtunut iso muutos, parempaan suuntaan.
"Se on tuolla rappusten vieressä heti. Vienks mä ton koiran alakertaan vai kuin? Se on ihan kiltti vaikka onki suht iso", vastattiin kädenheilatuksen saattelemana.
Poika päätti antaa tytölle mahdollisuuden rauhoittua mutta jos toinen alkaisi taas hankalaksi lentäisi tämä nopeasti ulos.

Poika vastasti Angelin suihkukysymykseen ja esitti vielä kysymyksen koirastaan. Vaaleaverikkö päätyi vain vaimeana pudistamaan päätään ja kompuroi ylös sängyltä.
"Kunhan se ei syö mun kenkiä, niin kaikki on hyvin.." vaaleaverikkö mutisi hiljaa ja asteli nuorukaisen vierelle avaten oven kunnolla auki tämän takana. Koira tosiaan oli isokokoinen ja sai neitokaisen varuilleen. Jos koira pysyttelisi vain molemmat tassut maassa, niin tässä ei olisi mitään hätää.

Pahis löysi tiensä kylpyhuoneeseen ja lukitsi oven kiinni perässään. Hän ei edelleenkään ollut kovin luottavainen poikaa kohtaan, vaikka toinen ei ollut tehnyt vielä mitään epäilyttämään. Se tästä nyt puuttuisikin, että toinen olisi paatunut tirskistelijä.
Angel pudisti päätään ja alkoi riisua mekkoaan. Mekko löysi pian paikkansa lattialta, samoin mustat alushousut sekä mustat rintaliivit. Tyttö astui suihkuun ja antoi lämpöisen veden hyväillä laihaa vartaloaan. Angel päätti peseytyä oikein kunnolla, sillä hän ei pitänyt siitä, että olo tuntuisi edes vähänkin likaiselta.

Sitten hetken kuluttua, kun vedellä oltiin lotrattu aivan tarpeeksi, tyttö sammutti suihkun ja alkoi pohtia, mistä hän nyt pyyhkeen taikoisi itselleen.
"Hei, mistä mä saan pyyhkeen?" Angel kysyi korotetulla äänellä ja odotti pojan vastausta.

Tyttö mutisi kengistään ja työnsi oven auki. Tommy nosti kädet ristiin ja virnisti, koira nimittäin oli ollut aivan oven takana. Molemmat, koira sekä tuntematon tyttö, tuijottivat hetken toisiaan. Tytön jatkaessaan matkaansa kohti kylpyhuonetta koira hyökkäsi heti makuuhuoneeseen ja sängyn viereen. sängyn alta koira kaivoi pehmolelu pupun, puristi sitä tyytyväisenä hampaissaan ja poistui huoneesta kevyesti jolkottaen.
Poika vilkaisi ensin että tyttö pääsi oikeaan huoneeseen ennenkuin hieman leikitti koiraansa.

Tytön lotratessa Tommy oli oli kerennyt laittaa kahvin tippumaan ja miettiä mitä tekisi tytölle ruuaksi. Ei poika kuitenkaan aikonut toista kunnolla kestittää, vain sen verran että tämä pääsisi kotiinsa syömään. Talon jääkaappikin oli suhtellisen tyhjä, eipä vähäisillä aineksilla mitään ihmeellistä olisi syntynytkään.
"Siel lavuaarin viereisessä kaapissa on pyyhkeitä, ota ylemmästä korista, alakorissa on koiran pyyhkeet, saat sä niitäkin käyttää jos haluut. Tarviiks jotain vaatteita?", poika hihkaisi vastaukseksi ja lähti harppomaan huonettaan kohti.

Katse hakeutui ensiksi lavuaariin, josta tyttö liu'utti katseensa sen vieressä olevaan kaappiin. Neito avasi kaapin ja nappasi ylemmästä korista itselleen puhtaan pyyhkeen.
Niin tosiaan, vaatteita. Pahiksellahan ei ollut muita vaatteita kuin violetti minimekko, joka oli kyllä menettänyt ylpeytensä. Angel silmäili mekkoaan hetken aikaa ja joutui toteamaan, ettei hänellä ollut juurikaan muita vaihtoehtoja.
"No.. Jos sais nyt jotain paidan ja housun tyylistä, niin... Joo, tartten vaatteita", vaaleaverikkö vastasi ja puri huultaan. Tämä vaatteiden lainaaminen merkitsi aina sitä, että kyseinen henkilö, jolta Angel lainaisi, jouduttaisiin tulevaisuudessa kohtaamaan uudemman kerran. Eihän Angel nyt halunnut varastaa toisen vaatteita. Hyi, miesten vaatteita.

Neito kuivasi itsensä puhtaaseen pyyhkeeseen ja kietoi sen ympärilleen. Hän raotti hitusen ovea ja odotti, että tuo nuorukainen (jonka nimeä Angel ei siis enää muistanut) toisi hänelle jonkin näköistä vaatetta.

Ennenkuin poika kerkesi kaapilleen tämä kääntyi ympäri ja käveli toiseen makuuhuoneeseen joka oli varasto käytössä. Poika huusi tytölle vastaukseksen tämän vaate toiveisiin mutta tiesi ettei toinen mitään kuullut. Hetken laatikkoja tutkittuaan poika löysi etsimänsä. Laatikossa oli pojan vanhoja pieneksi jääneitä vaatteita. Virnistäen poika nosti laatikosta vaatteita. Tommy loikki lattialla lojuvien laatikoiden yli ja käveli kylpyhuoneen ovelle ja nojasi seinää vasten.

Tyttö avasi oven jolloin Tommy heilautti vaatteet tytön eteen.
"Siin ois tollaset cs-verkkarit ja t-paita. Saat pitää ne jos haluut, oisivat menneet muuten talliin räsyiks ku ovat pieniä", Tommy totesi tytölle edelleenkin virnistäen. T-paidan etuosassa oli isokoiken Spiderman teksti ja selässä oli hämähäkkimiehen kuva. Poika oli puoliksi kiusallaan valinnut tytölle kyseisen paidan, kostaakseen toisen ärhentelyn. Tytön pukiessa vaatteita Tommy asteli keittiöön istumaan ja jäi odottolemaan toista.

Poika olikin jo ilmestynyt oven taakse ja ojensi vaaleaverikölle vaatekasaa. Angel otti vaatteet ja pamautti oven ehkä vähän liiankin kovaäänisesti kiinni. Ei hän halunnut antaa pojalle silmänruokaa, ei edes pientäkään.
"Luuleks sä tosiaan, että mä tälläsiä vaatteita haluaisin?" pahis kysyi hivenen loukkaantuneena ja sitä hän oikeasti olikin. Miten toinen muka saattoi edes luulla, että Angel haluaisi omistaa joitan... verkkareita ja tällaista kauheaa t-paitaa, jossa oli jokin supersankari? Joo, ei kiitos!
Pahiksen olisi niin tehnyt mieli alkaa aukoa päätään vaatevalinnan suhteen, mutta hän päätyikin puremaan hampaitaan kovasti yhteen. Hän oli sentään saanut vaatteita lainaksi...

Kuten tyttö olikin arvellut, housut olivat liian isot. Ne tuntuivat putoavan jokaisen liikkeen jälkeen. Paita tosin tuntui ihan sopivalta, mutta ei sopinut yhtään tämän neitokaisen ylle. Angel joutui vetämään verkkareiden naurun niin pitkästi, että narun päät roikkuivat melkein polvissa. Minkäs tyttö mahtoi, kun oli niin kapea. (Jep, hän ei myöntänyt itselleen olevansa laiha).

Angel astui viimein ulos kylpyhuoneesta ja suuntasi varovaisin askelin sinne, mistä kuului edes jonkin näköistä ääntä. Pian hän löysikin itsensä keittiöstä nuorukaisen seurasta. Vaaleaverikön kulma nousi vittuutuneesti ylemmäs, kun tyttö osoitti sormellaan paitaansa.
"Et sitten parempaan paitaa keksiny", tyttö tokaisi hiljaa, mutta tuhahti sitten ja veti syvään henkeä. Hän ei kiittäisi, joten toisen ei pitäisi varautua moiseen tekoon.
"Miten mä pääsen kotiin", se ei ollut kysymys, pikemminkin johdattelua siihen, että nuorukaisen pitäisi neuvoa/kyyditä neito kotiin.

Tyttö vastasi jotain pojan sanoessa että tämä saisi pitää vaatteet mutta eipä Tommy juuri saanut selvää toisen mumistessa suljetun oven takana. Koira riepotti pehmoleluaan pöydän alla, ja Tommy seurasi toisen iloa odotellessaan vieraansa pukemista. Rölli murisi välillä lelulleen, heitti lelun ilmaan ja otti kopin, rajussa leikissä täytteet vain pölysivät. Rokkari hymyili tuijottaessaan koiraansa kunnes huomasi tuntemattoman tytön tulevan kylpyhuoneesta. Tommy sai pidettyä naaman peruslukemilla vaikka tekikin mieli nauraa tytön vaatteille ja naljailla siitä miten vaatteet tälle sopivat, itsesuojeluvaisto kuitenkin kielsi vittuilun toisen luonnetta ajatellen. Tyttö oli aika koomisen näköinen housujen narujen roikkuessa polvissa. Koirakin lopetti leikkimisen ja nousi seisomaan tuijottaen tyttöä. Pehmopupu jäi maahan kun koira lähti kävelemään hitaasti tyttöä kohden. Pelottavaksi koiraa oli vaikea sanoa, häntä heilutti ennemmin koiraa kuin koira häntää, kieli roikkui ulkona ja koiran yleisilme oli muutenkin hieman uuvatti. Tommy oli hiljaa seuratessaan koiransa tekemisiä, kyllä koira itsekseenkin pärjäisi ilkeälle tytölle.

"No eipä sieltä mitään parempaa tähän hätään löydy ja toihan nyt on aika kuumaa kamaa, nöröt tykkää ainaski. No sehän riippuu siitä että kestääkö neidin itsetunto että mä heitän sut himaan vai soitanko taksin vaivai?", Tommy vastasi molempiin kysymyksiin pörröttäen hiuksiaan puhuessaan. Vaikka asia ei mitenkään pojalle kuulunut alkoi tätä hiljalleen kiinnostaa miksi toinen oli niin kylmä ja etäinen sekä tuntui vihaavan kaikkea mikä liikkui ja ajatteli itsenäisesti. Mielessään Tommy loi omia kaavojaan tytönkohdalle, miksi toinen tosissaan oli vaikea tapaus. EI poika uskailtaisi tytöltä mitään kysyä joten arvailun varaan oli aivoituksien kanssa jäätävä.

Angel huomasi koiran lähestyvän häntä pelottavasti askel askeleelta. Ei koira onneksi kuitenkaan hypännyt päälle, kuten neiti oli jo ehtinyt säikähtää. Miksi koira näytti tuolta tai siis.. Se näytti jotenkin typerältä, kun se siinä vain tuijotti häntä. Odottiko se kenties päähän tapututusta tai rapsutusta? Hyrrr, ei Angel haluaisi koskea tuohon, hän ei pahemmin eläimistä välittänyt. Koirat kuolasivat ja rikkoivat kenkiä, se oli Angelin näkemys kaikista koirista.

Vai ei parempaa löytynyt, just joo. Toisen mainitessä nörttien pitävän kiisivät kylmät väreet neitokaisen selkärangassa. Sehän tästä vielä puuttuisi, nörtit roikkumassa hänen kimpussaan. Eivät ne tosin uskaltaneet, Angel oli sen verran pelottava, joten hänet jätettiin koulussa ja muuallakin rauhaa. Ja se sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
"Milloin lähetään", vaaleaverikkö puhui sitten ja katsoi välinpitämättömästi koiraa, jonka jälkeen nosti katseensa poikaan. Se ei taaskaan ollut kysymys, vain pikemminkin kehoitus siihen, että Angel halusi jo kotiin.
Hän tarvitsi ilmaisen kyydin, koska hänelle ei itsellään luultavasti ollut rahaa, jos hän kerran oli tässä kunnossa pojan asunnosta herännyt. Yleensä neito oli tuhlannut koko pienen omaisuutensa kännäämiseen ja herännyt köyhänä. Tosin kotona hänellä olisi rahaa, ei hän nyt koko omaisuuttaansa mukanaan kantanut, vain osan.

Poika katseli koiraansa joka yritti tehdä tuttavuutta tuntemattomaan tyttöön. Normaalisti koira sai rapsutukset ja silitykset osakseen mutta tyttö ei tuntunut juuri edes lämpeävän koiralle. Rölli tuijotti tyttöä edelleen eleettömänä mutta huomatessaan jäävänsä ilman silityksiä koira pakitti hiljalleen takaisin lelunsa luokse, edelleen kuitenkin tyttöä tuijottaen, toinenhan olisi voinut vaikka väijyä koiran pehmopupua.

Tommyn kasvoilla oli virne, tyttö ei selvästikkään ollut tyytyväinen vaate valintaan ja hieman siitä valittikin, pojan onneksi ei samalla tyylillä millä keskustelu oli alkanut parikymmentä minuutia sitten.
"No vaikka heti, sä tuskin syöt mitään? Haen tuolt alakerrasta vaan avaimet, neiti varmaan haluaa mieluummin auto kyydin", rokkari sanoi kysyvä ilme kasvoillaan. Poika ponkaisi pystyyn muttei liikkunut vaan jäi odottamaan toisen vastausta ruuan suhteen. Tytöstähän pääsisi nopeasti eroon ja päivälle voisi vielä kehittää mielenkiintoista ohjelmaa, mikä oli vain pojan onni.

Sen, joka saisi muka jotain alas ryyppyreissun jälkeen, täytyisi omistaa todella kestävä vatsa. Oliko poika aivan typerä, kun edes kysyi, söikö Angel mitään? Angelhan oli juuri äsken oksentanut sisuksensa pihalle, eikä ruoka maistuisi tälle neidolle varmaan koko päivänä.
"Toimi nopeesti", vaaleaverikkö sanoi asettaessaan kätensä puuskaan ja näytti tavallistakin nyrpeämmältä. Hänellä oli paha olo, hänellä oli kauheat vaatteet ja hän oli vastakkaisen sukupuolen kanssa samassa huoneessa ja nähtävästi toisen asunnossa. Tämä päivä ei ollut alkanut kovin hyvin, eikä varmasti sujuisikaan. Angel halusi täältä pois ja mahdollisimman nopeasti. Toivottavasti toinen tajusi Angelin elekielestä sen, että hän ei kovin paljoa piitannut keskustella tai hymyillä.

Ja miksi tuo hemmetin koira tuijotti häntä tuolla tavalla. Ei Angel ajatellut tehdä toisen kanssa mitään tuttavuutta, turha edes toivoa sitä.

Tuntematon tyttö tuijotti Tommya aivan kuin tämä olisi ollut joku idiootti, olihan tyttö juuri oksentanut mutta kyllä normaalisti porukka halusi jotain syödä krapulaansa, ainakin Tommy tahtoi. Käsky kävi toimia vikkelästi jolloin poika käveli kevyin askelin portaiden yläpäähän kääntyen katsomaan taas tyttöä.
"No venttaa tässä, siel on juotavaa jääkaapissa se varmaan kelpaa, on ihan mehua tai sitä kaljaa mitä olisit illalla niin hirveesti halunnu. Rölli tuus tänne alas", poika sanoi ja käänsi päänsä rappusten suntaan ettei tyttö huomaisi tämän naamalla olevaa virnettä. Koira seurasi hitaasti, kynnet napsuen askelmiin. Koiran Tommy otti mukaansa ajatellen tämän turvallisuutta, tyttö ei pahemmin tuntunut pitävän pörröisestä otuksesta. Poika etsi farkut olohuoneen lattialta. Ei housuilla muuten ollut väliä, niissä vain sattui olemaan auton avaimet. Silti poika kiskaisi housut jalkaan, olisihan se paljon mukavempaa muiden kannalta. Poika kiipesi rappuset ylös ja jatkoi matkaansa suoraan ulko-ovelle vilkaisematta tyttöön. Kenkiä laittaessaan rokkari huusi toiselle:
"Rupees miettii minne mä sut vien, laitan ton auton lämpiimään et ei vielä mitään kiirettä". Tommy asteli aurinkoon ja käveli suoraan autolle. Poika arvasi tytön ihmettelevän auton lämmitystä mutta se oli pakollista viritellyssä kisa-autossa, muuten auto hajoaisi hetkessä. Poika starttasi auton hymyillen kuullessaan moottorin murinan.

Angel jäi yksin seisoskelemaan keittiöön, kun tämä blondi nuorukainen lähti jonnekin. Kirkkaansiniset silmät tarkastelivat keittiötän ajankuluksi. Asuikohan poika täällä yksin, sillä talossa ei ainakaan vaikuttanut olevan keitään muita nyt paitsi hän, poika ja tuo koira.
Sittenkös pojan ääni kantautui jostain toisesta suunnasta kuin äsken ja vaaleaverikkö suuntasi äänen suuntaan, jotta ei vain eksyisi tähän tuntemattomaan taloon. Auto lämpiämään? Joo, ehkä Angel ei edes yrittäisi ymmärtää miesten ja autojen välistä suhdetta.

Pahis etsi käsiinsä omat vaatteensa, mekon, kengät ja sitten laukkunsa. Hän ei todellakaan aikonut nolata itseään kävelemällä tässä asussa korkokengät jalassa, joten päätti omatoimisesti lainata pojan kenkiä sekä mustaa takkia, joka oli aika iso hänen päällää, mutta parempi se oli kuin tämä kauhea hämähäkkimies paita.
Hyi.

Vaaleaverikkö avasi auton oven ja istahti sisään pelkääjän paikalle. Hän ei jaksanut vaivautua kertomaan takista, eikä kengistä, jotka oli toiselta lainannut, sillä varmasti poika huomasi omat vaatteensa tytön päällä.
"Huvipuiston vieressä on kerrostaloasuntoja. Sinne päin", tyttö avasi suunsa ja kaivoi laukustaan tupakka-askin. Aski kuitenkin kohotettiin poikaa päin kysyen, saiko autossa polttaa.

Tommy istui autossa hymyillen, jostain syystä auto sai pojan aina hymyilemään vaikka se olikin vain kasa metallia. Poika avasi auton mankan ja laittoi cd:n pyörimään. Rokkari lauloi itsekseen istuen vain puoliksi sisällä kun tuntematon tyttö ilmestyi talon portaiden yläpäähän. Tyttö oli ainakin lainannut oma toimisesti pojan takkia. Tommy virnisti tämän huomatessaan, pokkaa tytöllä oli ainakin. Vasta tytön kiertäessä autoa noteerasi Tommy tämän ottaneen myös kengät lainaan. Poika vilkaisi taloaan nähden miten koira katsoi ikkunasta omistajansa perään. Koiran takia Tommy ei juuri stressannut, ei kukaan vieras uskailtaisi taloon mennä kun vastassa olisi pienen ponin kokoinen koira.

Tyttö istui autoon ja kertoi ajo-ohjeita ennenkuin poika kerkesi edes sulkea omaa oveaan. Tytön käteen oli ilmestynyt tupakka-aski.
"Joo lähetään vaan sit sinne päin. Polta tässä tai sit kotona mut autossa ei polteta, neiti...?", poika huomautti painottaen lauseen lopussa olevaa kysymystä tytön nimestä. Tommy ei vieläkään tiennyt äkäisen tytön nimeä, eikä normaalisti edes tahtoisi tietää mutta nyt pojan oli vallannut uteliaisuus.

Angel katsoi poikaa hetken aikaa ilmeettömästi, kuin prosessoiden toisen sanoja. Sittenkös ovi avattiin taas ja neitokainen siiryi seisoskelemaan auton vierelle. Hän sytytti tupakkansa ja sauhutteli sitä hetken aikaa. Miten tupakka rauhoittikaan kiristyneitä hermoja.
"Evangelina", vastattiin viimein toisen kysymykseen ja katse tutkaili nyt toisen taloa. Hän ei viitsinyt kertoa tälle pojalle lempinimeä nimestään, sillä jotenkin Angelista tuntui, että tuo poika purskahtaisi nauramaan. Angel ei voinut sallia sitä, että hänelle naurettiin.

"Entä sä?" vaaleaverikkö kysyi sitten hiljaa ja käänsi katseensa pojan suuntaan päästäen samalla tupakansavut pois keuhkoistaan.
"Kenen luon mulla oli ilo vierailla", tyttö sanoi oikein teennäisesti ja odotti vastausta. Olikohan toinen Astonista. Mitä luultavammin, niin kyllä. Kaikki nuoret tuntuivat olevan sieltä.

Poika huokaisi syvään tytön noustessa autosta, onneksi toinen sentään edes kysyi eikä alkanut polttamaan kysymättä. Rokkari pyöritteli ja painoi kojelaudasta löytyviä nappuloita odotellessaan vastausta. Lopulta tyttö vastasi puhaltaessaan savua kuin höyryveturi. Evangelinaksi esittäytynyt tyttö kävi samaa koulua, poika oli nähnyt tytön joskus aikasemmin, varmaankin jollain tunnilla.

Lopulta tyttö kysyi pojan nimeä. Tommy ei ollut varma mitä tyttö meinasi puhuessaan iloisesta vierailusta, tyttö joko heitti läppää, mikä vaikutti suhteellisen epätodennäköiseltä, tai todennäköisemmin Evangeline vain vittuili Tommylle.
"Tommy, ja sä vierailit täyden palvelun hotelli ravintola Rothissa" Tommy sanoi nyökäten katse tyttöön päin käännettynä.
"Onks sulla viel hirveenkauheen paha olo? Et uskaltaaks antaa vähän enemmän kaasua, sit pääset kyl nopeemmin kotiis", rokkari jatkoi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Pojalla oli tapana ajaa aina kovaa, osaksi harjoituksesta ja osaksi huvista. Tommy vilkaisi tyttöä ja tarkisti paljon tällä oli tupakkaa polttamatta.