All you need is... Liquor part 2

Poika oli näköjään jonkin sortin huulenheittäjä ja se alkoi hiljalleen ärsyttää tätä krapulaista neitokaista pikku hiljaa. Hän tumppasi viskasi tupakkansa viimein maahan ja tallasi sen littanaksi Tommyksi esittäytyneen pojan kengällä, jonka jälkeen hän istuutui takaisin autoon sulkien oven perässään.
Angel hymähti tunkkaisesti pojan kysymykselle kaasun käytöstä ja heilautti hitusen kättään välinpitämättömästi.
"Antaa mennä vaan", vaaleaverikkö totesi, vilkaisi kirkkaansinisillä silmillään nopeasti Tommyyn, jonka jälkeen katse siirrettiin viereiseen ikkunaan. Tyttö asetti turvavyön kiinni ja hieraisi ohimoaan. Että päätä jaksoi jyskyttää yhä särkevästi.

"... Onks sulla tapana roudata kännisiä naisia kotiisi?" pahis kysyi ivailevasti, mutta ei siirtänyt katsettaan Tommyyn.

Poika venytteli käsiään odottaessaan toista. Poika ei itse ollut ikinä ymmärtänyt tupakan ja polttamisen viehätystä mutta mikäpä siinä jos joku muu haluaa nauttia tupakasta. Tyttö viimeisteli toimituksensa ja istui autoon. Evangelinan vastaukseen Tommy vain virnisti. Pitihän se tarkastaa, oli poika joskus tavannut ihmisiä jotka pelkäsivät autossa, eikä krapula ainakaan parantanut matkan tekoa. Rokkari pakitti auton pihasta ja lähti kiihdyttämään, suhteellisen hillitysti kuitenkin.

"No ei oikeestaan, normaalisti tytöt pääsee ihan kotiinsa kiltisti mut joku vähän nukahti eilen nii ei oikee kehannu jättää sinne dösärillekkään", Tommy vastasi nopeasti vilkaisten tyttöä. Poika piti katseensa liikenteessä ja koitti tarkkailla poliisia, ylinopeus sakothan ne vielä puuttuisivat aamusta päivänsäteen kanssa.

"Ja sitten päätit leikkiä sankaria. Kuinka jaloa", Angel tiukkasi välinpitämättömällä äänellä, kun Tommy oli vastannut hänen kysymykseensä. Eihän se kuulunut toiselle pätkän vertaa, jos Angel nyt sattui sammumaan tai muuta vastaavaa. Hyvin hän oli tähänkin asti pärjännyt, joten miksi ei pärjäisi muka jatkossa.

"Älä sitten todellakaan oota mitään kiitosta, multa ei sellaisia heru", pahis päätti vielä varmistaa, jos toinen nyt odotti jotain kiitoksen tapaista tulevan tämän vaaleaverikön suusta. Angel ei kiittänyt ketään, jos ei kokenut toisen sellaisia ansaitsevan. Tokihan Angelia mukavampi ihminen saattaisikin kiittää, että Tommy oli pelastanut tytön pelottavalta yöltä, mutta Angel ei taas ollut näitä kiitollisia persoonia sitten ollenkaan.

Ja jälleen Angel päätyi olemaan hiljaa. Hän ei ollut myöskään kovin sosiaalista tyyppiä, ainakaan miesten lähettyvillä.

"Vaikkei neiti sitä myönnäkkään niin olihan se varmaan ihan kiva nukkua lämpimässä eikä kylmällä penkillä", Tommy vastasi ja lähti ohittamaan edessä ajavaa Bemaria. Bemareita poika ei sietänyt, Bemarit oli aina ohitettava. Tommy vaihtoi vaihteen pienempään, seuraten lähtisikö toinen kisaamaan. Nopeasti katse kävi myös Evangelinan kasvoissa joilta poika ei pystynyt lukemaan minkäänlaista viestiä.

Tytön puhuessa kiitoksista rokkari virnisti.
"Ekan kerran kun sun kanssa puhuin nii osasin joo unohtaa ne kiitokset, se tuli selväks ihan heti kättelyssä, asenne on rock", poika sanoi vilkaisematta tyttöön. Joko tyttö tajuaisi mitä Tommy tarkoitti ja osaisi ottaa asian huumorilla tai vastaavasti loukkaavana. Poika toivoi että toinen pystyisi kyseisessä tapauksessa hillitsemään itsensä, ainakin automatkan ajan.

Angel päätyi vain hymähtämään happamasti Tommyn vastaukselle. Toisella ei ollut onneksi aavistustakaan, mistä neito itsensä välillä löysi. Mutta ei sitä käynyt kiistää, että lämpimässä oli toki mukavampi nukkua, mutta sitä hän ei sanoisi ääneen.
Vaaleaverikkö antoi katseensä käydä vieressä kulkevassa Bemarissa ja tytön katse eksyi Tommyn jalkoihin vain huomaamaan, kuinka toinen painoi lisää kaasua. Vai niin, poika kuului siis näihin kaahereiden jengiin. Todella kiva.

Tommy taisikin omistaa jonkinlaiset aivot, kun toinen osasi odottaa, että kiitosta ei tältä neitokaiselta herunut. Angelin olisi tehnyt mieli onnitella toista tästä, mutta ei, hän ei sanonut mitään. Hänen kasvoillaan oli edelleen se sama ilmeetön ilme, mikä saattoi jollekin typerälle ulkopuoliselle viestittää Angelin olevan ihan mukava tapaus. Tommy nyt ainakin tiesi, että pahis ei todellakaan ollut mukavaa nähnyt.

Vatsassa alkoi velloa ikävästi, mutta tyttö ei antanut sen näkyä kasvoillaan. Hän kyllä kestäisi, ei tässä olisi enää kuin viitisen minuuttia ajamista, jos Tommy tähän tahtiin ajaisi.

Nössö... Poika ajatteli mielessään kun bemari kuski ei lähtenyt kisaamaan pojan kanssa. Tommy vartoi vielä hetken toista autoa mutta tuloksetta. Poika jatkoi kaahaamista miettien mitä puhuisi jäätävän tuttavuuden kanssa. Tyttö ei tuntunut välittävän mistään, paitsi alkoholista, eikä tyttöön saanut kunnollista kontaktia mitenkään. Rokkari puri huulta, puhuisikohan tyttö musiikista, tuskin ihan liian arkista, autot ja vauhti olisi jo puheena, nopeusmittari näytti lähemmäs 105m/h.

"Minnes sitte, täs ollaan kohta jo huvipuiston porteilla", hetken mietittyään poika kuitenkin kysyi, pakosta, ei niinkään mukavuudesta. Tommy vilkaisi toisella silmällä tyttöä, nopeasti ja huomaamattomasti. Tyttö todennäköisesti nousisi autosta ja menisi asuntoonsa, tuurilla poika saisi takaisin takkinsa ja kenkänsä, ja silloinkin pyytämällä.

"Nyt ku oot vielä kuuloetäisyydellä nii tarviiks mun numeroo nii ens kerralla ku odotat bussii, mikä meni jo tunti sitte, voin tulla hakemaan ja viemään kotiin ku kerta tiiän minne?", poika sanoi hieman arasti. Ei toinen voisi sellaisesta suuttua, ystävällisestä tarjouksesta. Puhuessaanb Tommy vilkaisi tyttöä ja koitti hymyillä vaikka hieman aristeli toisen vastausta.

"Tosta risteyksestä oikealle, tuolla nääkyy takana tollane valkoinen kerrostalo. Sinne", Angel ohjasi ja osoitti samalla kädellään edessä näkyvää kerrostalorykelmää. Valkoisia kerrostaloja oli kymmeniä, mutta aivan ensimmäinen, joka niistä näkyi kokonaan, oli nyt heidän määränpää eli Angelin asunto.

Kuultuaan Tommyn seuraavat sanat ei Angel voinut olla katsahtamatta toiseen mitä pöyristynein ilmein. Tommyn puhelinnumero, ai tälle vaaleaverikölle vai, joka vihasi miehiä yli kaiken ja toivoi miehille aina kaikkea pahaa?
Pahis oikeasti jumittui. Hän vain katsoi toista varuillaan ja yritti lukea toisen kasvoilta, mitä tuolla pojalla oli oikein mielessä. Miten tuo kehtasikin edes ehdottaa moista? Ja miksi ihmeessä, olihan Angel käyttäytynyt aika vittumaisesti Tommylle, joten Angel oli olettanut toisen jatkossa aikovan vältellä häntä. Mutta ei, nythän Tommy tarjosikin puhelinnumeroaan! Tämä maailma oli sekaisin, ihan varmasti oli.

Viimein vaaleaverikkö käänsi katseensa eteen ja veti kasvojensa eteen jälleen sen jäisen ulkokuoren.
"Miks vitussa sä edes kuvittelit, että soittaisin sulle jatkossa?" Angel esitti kylmän kysymyksen eikä vaivautunut siirtämään katsettaan toiseen.
"Sä oot idiootimpi kuin mä luulin..." pahis mutisi päätään pudistellen ja sipaisi sekaisin menneitä hiuksiaan. Kyllä, toinen oli todellakin typerä.
Tupakka houkutteli taas laukussa, mutta Angel yritti kestää sitä houkutusta vielä jonkin aikaa. Siihen asti, kunnes hän pääsisi ulos autosta.

Blondi nyökkäsi saatuaan ajo-ohjeita. Onneksi Tommy oli tajunnut kysyä ajoissa, muuten he olisivat ajaneet ohi eikä poikaa kiinnostanut tytön seura, vaikka tyttö alkoikin vaikuttaa melkein ihmiseltä hiljalleen. Tommy hidasti vauhtia hillitysti ja ajoi mutkan hieman driftaten, pitäen sivuluisun kuitenkin vähäisenä. Valkoisia kerrostaloja oli muutama, tyttö todennäköisesti opastaisi pojan oikealle talolle lähempänä.

Tommy arvasi menneensä liian pitkälle huomatessaan Evangelinan ilmeen. Vauhdista ja vaarallisista tilanteista pitävää poikaa alkoi hiljalleen jännittää toisen reaktio ja ensi sanat, jotka todennäköisesti olisivat kovaa palautetta eikä mitään leikkiä. Tommy kirosi tyhmyyttään, että olikin mennyt kilttinä tarjoamaan tytölle apuaan jatkossa vaikkei toinen ollut kysynyt tai antanut minkäänlaista vinkkiä siihen suuntaan. Tyttö vastasi jäätävästi, kuten poika odottikin.
"Ihan ystävällisyyttäni, et jos tarviit kyytiä kotiin ku neiti ottaa vähän taikajuomaa, nyt ei ollu mitään muuta ajatusta, ei kyllä ollu ajatusta koko ideassa muutenkaan. Kiitos kehuista", Tommy vastasi koittaen saada ääneensä samanlaista kylmää sekä jäätävää sävyä kuin tytöllä, tässä kuitenkaan onnistumatta. Poika hiljensi kerrostalo alueen alkaessa ja vilkaisi tyttöön kuin kysyäkseen mille talolle ajaa.

Angel oli vain hiljaa ja yritti ignoorata Tommyn sanat. Vai ei toisella ollut mitään taka-ajatuksia, pah! Ainahan niin voisi ääneen väittää, mutta mitäpä mielessä kulki.
Mutta jos Tommylla olisi nyt ollut jotain mielessä, olisi toinen jo sen toteuttanut. Ehkä. Kaiketi. Ärh, miksi tyttö edes yritti selittää toisen käytöstä! Aiheutti vain liikaa päänvaivaa.

Pahis alkoi taas murjottaa. Hän katsoi happamana ulos auton ikkunasta ja odotti, että poika jo pian pysäyttäisi auton, jotta hän pääsisi lähtemään ripeästi kotiin.
"Pysäytä tähän", vaaleaverikkö mutisi välinpitämättömästi ja riisui pojan kengät jalkatilaan. Ihan sama, hän kävelisi paljain jaloin kotiin. Angel riisui jopa toisen takin päältään. Ihan sama, kaikki oli nyt ihan sama! Kunhan hän ei toiseen enää jatkossa joutuisi törmäämään.

Evangeline vetäytyi takaisin kuoreensa pojan kirotessa tyhmää ideaansa. Onneksi tyttö kuintekin käski pysähtyä ja rupesi pyytämättä riisuman pojalta ottamiaan vaatteita, vautsi mikä säkä, ekan kerran tänään Tommy ajatteli. Tyttö näytti välinpitämättömältä mille poika vain virnisti, huomaamattomasti tosin, itsesuojelu vaisto toimi siis vielä jotenkin.

Poika pysäytti auton valkoisen kerrostalon pihaan, aivan pihan reunaan mahdollisimman lähelle rappukäytäviä.
"Dodiih, neiti Evangelina on nyt hyvä ja nousee vaatimattoman ratsun kyydistä", Tommy sanoi pyöräytäen kättään puhuessaan. Pojan katse kääntyi tyttöön päin. Rahaa kyydistä oli turha odottaa, kiittää tyttö kuitenkin voisi, vaikka happamalla naamalla.

Viimein Tommy niminen poika pysäytti autonsa ja Angel tempaisi oven nopeasti auki. Hän nappasi omat korkokenkänsä käsiinsä ja laukkunsa ja poistui autosta nopeasti. Käsi jäi kuitenkin vielä pitämään ovea auki. Vaaleaverikkö kääntyi poikaan päin ja kumartui lähemmäs toista.
"Ai niin, meinasin jo unohtaa", Angel vihjasi lauseellaan tulevaan kiitokseen. Mutta sitten hänen huulilleen kohosi kaunis hymy, kun hän nosti keskisormensa toisen eteen.
"Hauskaa päivänjatkoa", todettiin kirkkaasti ja happamasti, kun tyttö viimein paukautti oven perässään kiinni ja lähti varovaisin askelin paljasjaloin kävelemään kohti kerrostalon ovea.

Vaaleaverikkö oli kiukkua täynnä, kun hän onnistui kävelemään sen suurempia ongelmitta kaakelilaatoitukselle kerrostalon kuistille. Kuitenkin kirkkaansiniset silmät kääntyivät vielä viimeisen kerran Tommyn suuntaan ja tyttö jäi katsomaan, aikoiko toinen nyt jättää hänet rauhaan.

Tytön noustessä autosta tunnelma parani melkeinpä välittömästi. Tyttö keräsi kamojaan, samalla Tommyn mieliala alkoi nousta jälleen, hän pääsisi vaikeasta tapauksesta eroon. Rokkari pörrötti hiuksiaan ja haukotteli havahtuen toisen puheisiin.
Ei jumalauta, sehän aikoo kiittää kyydistä poika kerkesi jo miettiä ennenkuin Evangelina nosti keskisormensa pystyyn. Hieman yllättynyt ilme muuttui hymyyn, asennetta tytöltä siis ainakin löytyi.
"Kiitos samoin", Tommy koitti huutaa mutta ääni katosi tytön sulkiessa oven voimalla.
"Ei oo vittu mitkään Ladan ovet", poika sanoi hiljaa ja vilkaisi tytön perään. Evangelina käveli nopein askelin kohti kerrostaloa eikä Tommyä kiinnostanut enää olla lasten vahtina. Poika ajoi hiljalleen pihasta. Peilistä tämä huomasi tytön katsovan hänen peräänsä, aivan kuin varmistaakseen pojan tajunneen viestin. Tommy lähti kiihdyttämään vauhtiaan nopeasti samalla etsien tyhjiä välejä mistä puikkelehtia.