Heartbreaker, lifetaker! part 2

Jatkuu siis peli Robertin ja JustinEricin kanssa. Eka osa löytyy vessoista, tack

Ericin kasvoille nousi pirteä hymy kun toinen poika suostui ehdotukseen tupakasta. Hienoa, toinen selvästi alkoi lämpenemään tälle pojalle. Sehän oli aivan selvä. Poika kääntyi ja astui ulos vessasta. Eric tarkisti että toinen poika tulee myös ja jäi siis pitämään toiselle ovea auki. Porukkaa risteili vessan ympäristössä jonkin verran ja Eric huomasi, kuinka osa kermasta alkoi heti välttelemään tätä. Höh, kyllähän vain pieni pano kelpasi kännissä, mutta koulussa ollessa Justin oli kuin rutto. Eikä tietenkään Eric tajunnut miksi asia näin oli. (Justin kyllä tiedosti)

Katsottuaan, että toinen tuli perässä ulos pihalle otti poika laukustaan tupakka-askinsa ja sytkärinsä. Sitten tämä asetti tupakan huulilleen ja sytytti tämän syöpäkääryleen. Ensimmäiset henkoset vedettyään poika laittoi sytkärin takaisin laukkuun askin mukana.
"Mmm. Mitäs väriä ja merkkiä sä muuten poltat?" Eric kysyi sitten toiselta, koska ei ollut tajunnut katsoa. Toivottavasti jotakin erimerkkiä, voisi kysyä maistiaisia. Ja sittenhän poika periaatteessa kuin antaisi pusun toiselle, siinähän sitä kuolaa vaihtui. Samalla Eric sauhutteli onnellisena, pieni virne naamallaan tupakkaansa.
"Hei ROBSUKKA, tuli muuten mieleeni, että milles luokalle sut laitettiin. Tai siis vuosikurssille tai jotain." Päätyi Eric kysymään hieman kovempaan ääneen ja muiden katsoessa tähän parivaljakkoon alkoi jopa muutama lähellä ollut rikas pentu kikattamaan.
"Ollaan taidettu saada uus homopari kouluun. Eihän kukaan muuten tollasta lempinimeä käyttäisi." Toinen rikkaista pennuista kuiskasi kaverilleen. Eric vilkaisi näitä kuullessaan ja virnisti flirttailevasti näillekin.

Robert käveli vaitonaisena ja omissa ajatuksissaan toisen perässä pitkin koulun käytävää. Hänen mielessään pyöri vain tupakka, sillä nyt kun sitä alkoi ajatella, tupakkaa osasi kaivata. Hän ei sillä hetkellä kiinnittänyt huomiota vastaan käveleviin ihmisiin, joten onnistui pariin otteeseen töytäisemään jotakuta vahingossa olkapäällään, mutta nopeasti se vahinko oli korjattu pienellä 'sori' -huomautuksella.

Heti, kun raitis ilma syöksähti hänen kasvoilleen, tupakka asetettiin huulille ja sytytettiin nopeasti. Miten rennoksi ja helpottuneeksi oli muuttuikaan niin nopeasti.
Kuitenkin Ericin sanat herättivät pojan taas takaisin maan pinnalle omista ajatuksistaan ja Rob siirsi katseensa laiskasti tähän outoon poikaan.
".. Jotain kallista.." mumistiin hiljaa, ei hän nyt jaksanut ruveta muistelemaan tupakkamerkkiään, mitä poltti. Se oli kaikista parhainta Robertin mielestä ja sitähän oli saatava, hinnasta viis.

Eric kuitenkin käytti sitä lempinimeä, jonka oli Robertista hetki sitten vessoissa keksinyt, ja sanoi sen ehkä liian kovaan ääneen, että pari tyttöä alkoi kikattaa sen kuullessaan. Se oli nopeasti korjattu, Rob soi tytöille pienen hymynsä, jonka jälkeen he alkoivat kikattaa entistä hysteerisemmin.
"Tokalle", poika vastasi lyhyesti ja kääntyi sitten kokonaan Ericiin päin. Hänen olemuksensa saattoin näyttää hivenen uhkaavalta Ericille, sillä hänen takaa paistoi aurinko, joka piirsi pojalle voimakkaat ääriviivat.
"Sä et vaan voi kutsua mua ihan Robertiks tai Robiks?" kysyttiin hiljaa, vedettiin tupakansavut keuhkoihin ja päästettiin ne toisen kasvoille pitkän henkäyksen aikana.
"Jos mä sanon, että mä loukkaannun, jos käytät tota nimeä vielä?" Rob kysyi hiljaa ja kallisti hitusen päätään.

Hintelä poika hymähti toisen pojan vastaukselle tupakkamerkistä. Vai jotakin kallista, taisi toisella olla dementian poikaista ilmassa. Tai sitten vika oli Ericissä. Ei eihän Ericissä ollut vikaa, joten vaihtoehdoista ensimmäinen kuullosti tästä paremmalta.
"Jotain kallista? Luulisi nyt että kaikki muistaa oman tupakkamerkkinsä. Jos siis on tosi tupakoija." Eric sanoi sitten virnistäen pojalle ja savutteli tupakkaansa hönkäillen renkaita ilmaan.

"Mäkin oon tokalla! Ehkä pääset samalle luokalle ja kursseille!" Eric hihkaisi sitten iloisesti ja kasvoille nousi taas se suuri hymy, jota muutenkin poika viljeli paljon. Ericin katse harhaili hetken muualla, kunnes se taas siirtyi tuijottamaan suoraan Robertin silmiä. Kauniit. Hemaisevat ja seksikkäät. Todella mukavat. Eric ajatteli katselessaan.
"Robsukka on kivempi. Tai Robsu. Etkä sä mitään loukkaannu, olisit jo aikasemmin loukkaantunut. Nyt vain sanoisit muka loukkaantuvasi." Eric totesi pojalle flirttailen, ei poika tyhmä ollut. Ei todellakaan, älykäs tämä oli. Ja toinen tiesi että kaikki sanoivat loukkaantuvansa, muttei tarkoittaneet sitä. Poika poltti tupakkansa loppuun ja heitti tumpin maahan tallaten kengällään sen päälle.

Nuoriherra päätyi vain kohottamaan kulmiaan Ericin sanoille tosi tupakoitsijasta. Ihan sama, ajattelkoon toinen mitä tahtoisi. Ei Robert jaksanut välittää, hänhän halusi vain päästä toisesta eroon.

Pojan suusta karkasi melkein ruma sana, kun Eric kertoi olevansa myös toisella luokalla ja toivoi, että heillä olisi samoja kursseja. Mutta onneksi Robert osasi pitää hienosti suunsa kiinni, niin kuin aina ennenkin.
Katse siirrettiin Ericiin ja poika päätyi vain nyökkäämään toiselle. Hän ei aikoisi nyt avata suutaansa, jotta sieltä ei tulisi sammakoita. Tosin, jos hän yrittäisi uhkailla Ericiä sillä, että kertoisi olleensa vuoden vankilassa murhasta, toinen ei välttämättä pinkoisi karkuun, vaan saisi vielä pelottavempia kiksejä. Hyrrr, sitä Robert ei halunnut todellakaan.

Eric ei siis aikoisi luopua antamastaan lempinimestään, jolloin Robert ärähti viimeinkin. Hän veti viimeisetkin henkäyksen keuhkoihinsa ja viskasi tupakkansa maahan hietikolle päästäen samalla vihaiset puhallukset ulos suustaan. Sitten hän jo ehtikin tarttua toista kauluksesta ja mulkoili Ericiä pahasti.
"Mä en ole homo", sanottiin suoraan ja päästettiin poika vapaaksi.
"Mä en myöskään ole tekemässä itsestäni homoa", Robert sanoi hiljaa, jolloin lähti astelemaan nurmelle päin ärtyneenä.

Hemmetti, tästedes nuorukainen välttelisi yleisiä tiloja, varsinkin vessoja, jos mukaan tarttuisi Ericin kaltaisia ihmisiä, joilla ei ollut tippaakaan häpeämisen taitoja.

Eric naurahti pojan kommenteille. Eihän nyt tämäkään poika ollut homo, Eric vain tykkäsi kaikista hyvännäköisistä ja kiinnostavista ihmisistä. Ja vieläpä usein niistä, jotka eivät kiinnostuneet pojasta. Aina se vain meni niin. Poika katsoi toista suklaanruskeilla silmillään hetken.
"Mäkään en ole homo." Eric totesi sitten pojalle samalla tavalla kun toinen oli tälle sanonut.
"Eikä kerta tee homoks." Poika jatkoi sitten silmät sädehtien ja vinkkasi pienesti silmäänsä toiselle. Tosiaan, pieni kokeilu, eihän se kenestäkään homoa tekisi. Vai mitä?

"NO mutta, jos herra homofobiikkoa vielä kiinnostaa opastus reksin kansliaan. Niin mennään." Eric sanoi sitten pojalle ja nappasi toista kädestä kiinni ja repi herraa mukaansa. Ulko-ovelle päästyään Eric irroitti otteensa ja avasi oven.
"Tossa käytävällä on muuten sitten matematiikan luokat." Eric totesi toiselle siirappisella äänellä ja katsoi toista, että tämä tulisi.

//Pieni hitti, voin muokkaa jos liikaa häiritsee..

Robert pyöräytti silmiään kuullessaan, että toinen ei muka ollut homo. No vino ainakin! Ericin seuraavien sanojen aikana ja sen oudon silmäniskun jälkeen nuoriherra tunsi kylmien väreiden kulkevan selkärankaansa pitkin. Miksi hänen olikaan pitänyt nähdä tuo epämiellyttävä silmänisku? Tai miksi hänen oli ylipäätäänsä pitänyt roikkua toisen mukana?

"Mä en oo homofobinen", poika ehti vain mumista, kunnes tunsi kädestään tartuttavan ja menosuunnan vaihtuvan takaisin koululle päin. Rob yritti kiskoa kättään mahdollisimman huomaamattomasti irti toisen kädestä, mutta ei valitettavasti onnistunut. Käsi saatiin vasta vierelle silloin, kun Eric päästi irti ja alkoi esitellä lähellä näkyviä luokkia.
"Mulla ehtikin jo olla tänää matikkaa.." texaslainen mutisi ja antoi silmiensä tutkailla ohikulkevia oppilaita, jotka kaikki olivat aivan uusia kasvoja. Miten iso tämä koulu olikaan?

"Niin se opettajanhuone.." Robert muistutteli, jotta toinen ei nyt keksisi johdattaa häntä ihan minne tahtoi. Vaikka jotenkin sekin saattoi olla aivan mahdollista.

Toisen nuorukaisen todetessa, ettei ollut homofoobikko Eric vain naurahti kylmästi. Niin varmasti. Harmi vain ettei toista selkeästi kiinnostanut, sillä tämä nuorukainen olisi voinut mielellään vähän tehdä kaikkea mukavaa toisen kanssa. Toisen erikoinen aksentti kuullosti erittäin mukavalta tämän pojan korviin.
"Matematiikka on aika ankeaa! Mutta biologia on tosi mukavaa, etenkin ihmisen biologia." Eric sanoi vihjaillen ja suoristi paitansa helmaa taas. Poika pöyhi lakassa ja muotoiluaineissa olevaa tukkaansa ja katsoi toista virnistäen.

"Joo joo. Ei mitään kiirettä. Kyllä me sinne päästään." Eric totesi pojan muminalle ja lähti kävelemään rappusia ylös päin, sillä opettajainhuone oli yläkerrassa. Eric varmisti välillä, että komistus tuli perässä.
"Tällä käytävällä, mikä tulee kohta, niin on sitten äikän luokat ja sellaset. Ja sit yks tosi mukava varastohuone, joka on aina melkein auki. Talkkari on vähän hajamielinen." Eric sanoi taas vihjailevasti ja nuolaisi huuliaan pienesti, lähes huomaamattomasti. Sitten poika kaivoi taskustaan huulirasvansa, jota laittoi huulilleen. Rappuset ylös päästyään poika kääntyi käytävällä oikealle, kohti opettajainhuonetta.
"Noh.. Tossa se nyt on. Et varmaan enää kaipaa mua." Eric sanoi ja katsoi toista koiranpentuilmeellään. Eihän kukaan voisi vastustaa tuota ilmettä, eihän?

Robert hymähti vain poissaolevan kuuloisena Ericin sanomisille, että ihmisbiologia oli mukavaa. No niin varmasti olikin, mutta tuolle pojalle varmaan hivenen eri merkityksellä kuin niille, jotka halusivat lääkikseen. Robia huoletti vain se, että ihan varmana tämä toinen poika johdattaisi hänet jonnekin harhaan, joten poika tarkkaili koko ajan ympärilleen kuin varmistaen, että ympärillä olisi ihmisiä. Jos ihmiset yllättäen katoaisivat ja tuo outo heppu hyökkäisi päälle, ei Robert luultavasti voisi hillitä voimiaan ja toinen voisi joutua... Eh, hieman huonompaan kuntoon. Tietenkin Robert yritti vältellä sellaisia tilanteita!

Nuori herra seurasi toista rappusia pitkin ylös ja kuunteli hajamielisesti Ericin selostukset tämän käytävän oppiaineista. Tummansiniset silmät tarkkailivat ympäristöä hetken aikaa, kunnes toinen alkoi vihjata jotain varastohuoneesta, mikä oli melkein aina auki. Poika siirsi hitaasti katseensa Ericiin ja mulkoili tätä 'et enää jaksais' -katseella.
"No onpas hajamielinen talkkari tosiaan", poika päätyi vain tokaisemaan tasapaksulla äänellä ja lähti taas seuraamaan Ericiä edemmäs käytävälle.

Texaslainen poika oikeasti yllättyi, kun he olivat ihan oikeasti päätyneet opettajanhuoneen eteen. Robert tutkaili ovea hetken aikaa ja joutui toteamaan sen olevan oikeasti siinä, kun oven vieressä luki isoilla kirjaimilla 'Opettajanhuone'.
"Joo kiva, kiitti. Eiköhän tää ollu tässä", Robert kiitti nopeasti Ericiä avusta ja koputti pari kertaa oveen. Jospa toinen viimeistään nyt kaikkoaisi hänen lähettyviltään.

"Toivottavasti vielä tavataan. Ehkä paremmalla ajalla ja rauhassa." Eric sanoi vielä virnistäen ja vinkkasi silmäänsö vihjailevasti. Ei tuo kaunis poika pääsisi tästä niin helposti eroon, ei todellakaan. Eric sattoi vaikuttaa, että olisi luovuttanut, mutta ei. Ericillä oli suunnitelmansa, poika iskisi kiinni kun toinen vähiten odottaisi. Poika käveli toisen pojan takaa hitaasti, läppäisi toista takapuolelle ja otti sitten varmuuden vuoksi pari nopeampaa askelta kauemmaksi. Eric tiesi, ettei heteropojat tykänneet koskettelusta, mutta tämän oli pakko vielä lopuksi vähän härnätä.

"Nähdään, Robsukka." Eric huudahti pojalle vielä kauempaa ja lähti sitten kävelemään kohti koulun ruokalaa, herran oli nälkä.

Tack pelistä.

// ....... Musta tuntuu, että seuraavalla kerralla sun jätkäs saa vähintään nyrkin naamaansa x,D

Miten helpottavaa se olikaan kuulla, että Eric oli tekemässä lähtöä! Viimeinkin! Nyt pääsisi Robert toisesta eroon ja alkaisi vältellä tämän pojan kohtaamista kaikin mahdollisin keinoin.

Nuorukainen kuuli jo askelia opettajanhuoneen takaalta, mutta sitä ennen tunsi hän hyvin epämukavan läimäytyksen takapuolellaan. Tummansiniset silmät kääntyivät vihaisesti mulkoilemaan Ericin perään. Aluksi poika jopa meinasi juosta toisen perään ja tirvaista toista niin, että Eric oppisi olemaan koskematta häneen. Opettajanhuone kuitenkin aukaistiin ja Robertia tutkaili nyt vanha mies suurine silmälasineen. Robert yritti saada aikaiseksi ystävällistä hymyä ja kohteliasta äänensävyä, mutta kyllä se aika vaikeaa oli Ericin tempausten takia.

//Tackkkk