You're a chance taker, heartbreaker k18

// jatkoa tuolta, Vlip & Mike

Joan käveli nuorukaisen perässä tuon asuntoon, vetäen oven perässään kiinni. Nahkatakki heitettiin naulakkoon, katseen käydessä Mikessä, joka katosi näkyvistä, kiertäessä sitten pojan talossa. Tyttö ei oikein muistanut minkä näköistä täällä oli, viimeksi hän oli ollut hieman kuutamolla ollessaan vierailulla herra Barrettin luona.
Käsi kävi haromassa tummia laineita, Jojon lopulta kävellessä peremmälle taloon. Askeleet kuljettivat tuon aina olohuoneeseen saakka, jonne Mickeykin hetken kuluttua saapui, kaksi kaljaa mukanaan. Tyttö kohotti kulmaansa epäilevään sävyyn, napaten sitten pöydälle lasketun pullon itselleen.

"Tää ei riitä ku hetkeksi", nuori nainen hymähti kohottaessaan valmiiksi avatun pullon huulilleen, ottaen pitkän kulauksen viileästä juomasta. Annettuaan katseensa kiertää hetken olohuoneen puolella, Jojo istui lähellä olevaan nojatuoliin, kiinnittäen katseensa televisiossa liikkuvaan kuvaan. Hoikat jalat ristittiin tytön hörppiessä kädessään olevasta pullosta vähän väliä, tyhjentäen sen ennen kuin tv:ssä pyörivä musiikkivideo edes ehti saada päätöksensä.

Tyhjä pullo asetettiin edessä olevalle pöydälle, tummaverikön siirtäessä katseensa sohvalle istuneeseen Mikeen. Joan katseli toista, räpäyttäen sitten silmiään, säestän tekoaan hymähdyksellä.
"Haen toisen", hän tiedotti kohottautuen takaisin seisomaan, kävellen keittiön puolelle. Jääkaapista otettiin pullo, ja hetken harkinnan jälkeen toinenkin, tuon palatessa sitten takaisin samalle paikalle, minne oli äskenkin istunut. Toinen täysistä pulloista kurottauduttiin asettamaan Miken eteen, neitokaisen nojautuessa nojatuolin selkänojaa vasten, korkaten kaljan hampaillaan. Korkki nakattiin pöydälle, Jojon ottaessa lyhyen huikan pullon suusta, siirtyen katsomaan Mikeä.
"Ootko sä asunu kauankin tässä?" kysyttiin sitten hiljaisuuden rikkomiseksi. Tyttö ei muuten vaivaantunut hiljaisuudesta, mutta koska hän sattui istumaan Mickey Barrettin

// hithit edelleen.

//Sori kestooo :< on ollu niin pirun kiirettä. Mutta nyt asia korjaantuu! : )

Mickey naurahti toisen sanoille, tosiaan ei yksi olut tai kaksi riittäisi kuin murto-osa sekunniksi. Ainakin tällä säällä ja kun nyt oli jo alkuunkin päästy. Mutta sehän tarkoittaisi sitä, ettei Jojo voisi ainakaan moottoripyörällään jatkaa täältä kotiaan kohti? Ha, nalkissa oli tuo nainen. Ainakin jonkin aikaa. Eikä se tietenkään tätä pahis nuorukaista haitannut sitten tipan vertaa. Olut juotiin nopeasti tyhjäksi ja pullo laskettiin sohvapöydälle tyhjänä, samalla nostaen jalat pöydälle ja asennon muuttuessa rennommaksi. Sormia naputeltiin musiikintahtiin reisiin ja Mickey tyytyi nyökkäämään toiselle, kun tämä sanoi hakevansa toisen. Pojan yllätykseksi Jojo toi pullon myös Mickeylle, vaikka nuorukainen oli jo suunnitellut joutuvansa itse hakemaan juomansa.

"Thänks", Mickey sanoi sitten virnistäen ja avasi pullon hörpäten äkkiä ensimmäisen kulauksen, kun kalja vaahtosi ulos pullosta. Sitten pullo laskettiin taas syliin ja katse kääntyi Jojoon tämän esittäessä kysymyksen.
"Noo... oon mä jo jonkin aikaa. Olin kuuleman huonoa esimerkkiä pikkusisaruksille ja kun Milokin joutu muuttamaan pois, niin miks en sitten mäkin. On kiva omistaa tällai oma poikamiesboksi. Saa tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa", Mickey vastasi toisen sanoihin ja virnisti omaan tapaansa sanojensa perään.
"Ha, kerrankin meidän kultapoika Milo oli jossain asiassa kusessa enemmän kun mä, kun se pisti sen Mandyn paksuks. Oli kyllä siinäkin soppaa selviteltäväks kotona. Näytin hetken aikaa siltä ihanalta pojalta, paitsi sitten kun se rääpäle synty niin mutsihan rakastu lapsenlapseen heti ja alko kyselee, että millos mä aion vakiintua..", Mickey puhui sitten, kun alkoholi oli jo alkanut kielenkantoja irroitella.

Jojo kohotti kulmaansa Miken mainitessa jotakin Milosta ja heti perään Mandysta. Vaikkei Joannea olisi vähempää voinut kiinnostaa juorut ja muiden ihmisten elämät, oli hänenkin korviinsa kantautunut kovaäänistä supinaa siitä urheilijakundista, Milosta, ja tuon tyttöystävästä pahis Mandysta, joilla oli vielä kaiken lisäksi lapsi. Voi helvetti, tämän ikäisenä äidiksi? Ajatuskin sai kauhunväreet kulkemaan pitkin Jon selkäpiitä. Yrittäessään kuvitella itsensä hyssyttelemässä jotakin penskaa ja kärräämässä lastenrattaita pitkin kaupunkia, ei brunette saanut edes pidettyä naamaansa peruslukemilla vaan naurahti ja huokaisi syvään.
Turha luulo. Ei vielä, eikä vielä pitkiin aikoihin. Tuskin koskaan, hänessä ei ollut mikään, mikä olisi tehnyt tytöstä hyvän äidin.

Mutta vielä suuremman aiheen huvitukseen nuori nainen sai, kun Mike päätti puheenvuoronsa. Ai Mickey Barrett vakiintunut ja vaihtamassa vaippoja? Melkein yhtä todennäköistä kuin se, että hän olisi äiti.
Joanne ei voinut muuta kuin nauraa ääneen, kaataessaan tölkin sisältöä suuhunsa. Katse kiersi hetken päämäärättömästi olohuoneessa, silmien pysähtyessä sitten yhä huvittuneisuutta täynnä Mikeen.
"Sinä vakiintuisit?" tummaverikkö naurahti epäuskoisen kuuloisena.
"Sulle lapsi?"
Joannen omat sanat kirvoittivat lisää naurua tuon punaisten huulien välistä.
"Sen päivän minäkin haluaisin nähdä", sanottiin naurun välistä tytön ristiessä vaaleansinisten pillifarkkujen peittämät säärensä, kaljapullon sisällön valuessa melkein kokonaan kurkusta alas.
"Ei millään pahalla honey, mutta oot kaikkea muuta kun isäainesta."

Mickey naurahti toisen mukana, todellakin nuo sanat ääneen sanottuna olivat jotakin niin utopistista, ettei tosikaan. Ei Mickeystä olisi kyllä ainakaan vielä isää, tuskin koskaan. Tai tämä poika vakiintumassa? Haha, paraskin vitsi pitkään aikaan. Poikahan nautti siitä, että sai kellistää joka juhlista uuden naisen alleen ja hylätä sitten seuraavana aamuna. Se oli Mickeyn tyyli, harvemmin poika pidempään saman tytön kanssa oli.
"Mitä, eiks musta nyt olis ihan tuudittamaan jotain räkänaamaa sylissä?", Mike kuitenkin sanoi huvittuneena ja joi kaljaansa, joka nopeasti alkoi taas huveta tyhjäksi. Tällä vauhdilla sitä tulisi humalaan alta aikayksikön, mutta ketä kiinnosti? Hän oli jo valmiiksi kotonaan, joten sammumisestakaan ei olisi haittaa.

"Mut en mä nyt suakaan ekana näkis lastenrattaita kärräämässä tuolla ja vaihtamassa paskasia vaippoja puhtaisiin", miehen alku jatkoi ja virnisti ilkikurisesti kitaten kaljansa loppuun. Voisi kai tässä kohta ottaa välillä jotain vahvempaakin. Ettei kaljat heti loppuisi lyhyeen. Nuorukainen otti kuitenkin vielä rennomman asennon, laskien toisen jalkansa pöydältä lattialle. Katse kääntyi hetkeksi Jojoon ja toista hetken katsottuaan televisioon. Tupakka-aski sohvapöydällä näytti nyt kovin houkuttelevalta, eikä aikaakaan kun nuorukainen kurottautui nappaaman sen ja yhden tupakan sieltä, ojentaen sitten askia Jojolle.
"Kelpaako neidille tällänen merkki?", Mickey sanoi virnistäen ja nousi ylös avatakseen parvekkeen oven. Nuorukainen poltti kyllä joskus sisälläkin, mutta nyt ulkoilma voisi muutenkin olla virkistävämpää. Poika asteli parvekkeelle ja sytytti tupakkansa palamaan. Ah mikä nautinto, pieni hiprakka, tupakkaa ja kohta lisää alkoholia. Niin ja seurana kaunis nainen. Mitä muuta nuori mies voisi toivoa?

Nuori nainen pyöräytti kädessään olevaa kaljapulloa kerran ympäri saadakseen jonkunlaisen kuvan sen sisältämän nesteen määrästä, tyhjentäen sen sitten suuhunsa. Tyhjä lasipullo laskettiin edessä olevalle pöydälle.
"Rehellisesti?" Jojo hymähti merensinisten silmien luodessa pikaisen silmäyksen sohvalla loikoilevaan jätkään.
"Ei todellakaan", oli tytön karu vastaus, jota tosin siivitti lyhyt naurahdus. Se oli jo tarpeeksi huolestuttavaa, että hän edes oli astunut jalallaan tähän taloon, varsinkaan tuon jätkän seurassa, ja nyt hän vielä naureskeli täällä? Maailmankirjat olivat menneet sekaisin ja Jojo siinä samalla. Ja pahemman kerran.

"Mä en olekaan sanonut, että oisin äitiainesta", Jojo sanoi kierrättäen katsettaan kaikkialla muualla paitsi Mikessä.
"Oon nimittäin kaikkea muuta. Enkä kyllä haluiskaan mitään parkuvaa pikkupenskaa kotiin pyörimään vaivoiksi." Ja se oli totta, tummaverikkö ei halunnut lapsia. Hän ei osannut kuvitella itseään lastenrattaiden edessä tuudittamassa pientä lasta uneen, hänellä oli tarpeeksi tekemistä jo omassa elämässäänkin ilman, että hänellä olisi vauva huolehdittavanaan.
Ajatukset mahdollisesta tulevasta vauvasta (jota ei siis koskaan missään herran nimessä tulisi) ja hänen äitimäisyydestään siirtyivät pian taka-alalle Jojon keskittäessä huomionsa telkkariin ja sitä kautta hetken kuluttua suunsa avanneeseen Mikeen. Katse käväisi pikaisesti jätkän kasvoissa, laskeutuen sitten alemmas tupakka-askiin. Hoikat sormet nappasivat yhden savukkeen askista itselleen.
Brunette seurasi vierestä kun jätkä nousi sohvalta, käveli olohuoneen poikki ja katosi parvekkeen ovesta. Hetken Jojo istuskeli toisen asunnon olohuoneessa, kohottautuen sitten pystyyn lähtiessään hitaasti kävelemään aukinaista ovea kohti.

Joanne astui parvekkeen oven kynnyksen yli, käyden nojaamaan parvekkeen kaiteeseen tupakka punaisten huuliensa välissä.
"Tulta?" kysyttiin sitten neitokaisen napatessa savukkeen huuliensa välistä, ojentaen sen Miken suuntaan, kääntymättä kuitenkaan katsomaan toista. Silmät sen sijaan harhailivat alla vilisevässä liikenteessä, korvien kuunnellessa ohiajavien autojen pitämää meteliä ja katseen lopulta hakeutuessa kerrostalon parkkipaikalle, jossa Joannen musta moottoripyörä oli – tai ainakin tyttö niin luuli, ei hän ihan sinne asti nähnyt ja hämärässä oli paha sanoa varmaksi.

Mickey virnisti pienesti toisen rehellisille sanoille. Ainakin ne olivat totta. Itseasiassa nuorukainen olisi yllättynyt hyvin suuresti, jos Jojo olisi jotain muuta väittänyt. Silloin poika olisi nauranut räkäistä naurua päin tuon tytön naamaa. Mutta koska asiasta oltiin samaa mieltä, oli tyydytty vain virnistämään.
"Siinä tapauksessa meillä on jotain muutakin yhteistä, kun moottoripyörät", Mike sanoi ja naurahti sanoilleen. Ehkä he eivät olleetkaan niin erimaailmoista. Tai olivathan he itseasiassa aika samanlaisia, molemmat poltti ja joi. Olivat klikitettynä pahiksiin ja sitä rataa. Mutta eihän tuollaisia asioita mietitty, miksi Mickey olisi miettinyt tarkemmin, mitä yhteistä hänellä ja jollain tytöllä oli. Kerran hän oli oikeasti seurustellut ja mitä siitäkin oli tullut. Hah. Mickeyhän ei koskaan vakiintuisi, vai mitä?

Kohta parvekkeelle tuli Jojokin ja pyysi tulta. Nuorukainen sytytti toisen ojentaman tupakan palamaan ja pisti sytkärin sitten taskuunsa takaisin. Pahis nojautui itsekin kaidetta vasten ja katseli jonnekkin horisonttiin, välillä vilkuillen sivusilmällä Jojoa vieressään. Okei, sitä alettiin varmaan olemaan jo humalassa, sillä Jojo vaikutti nyt jotekin enemmänkin seksikkäältä, mitä yleensä. Harmi vain, että jos Mickey jo nyt yrittäisi jotain, lähtisi Jojo heti. Pitäisi juottaa enemmän humalaan siis vielä toista. Niin eihän Mickeyllä taka-ajatuksia ollut?
"Miten sä ajauduit moottoripyörien ystäväks? Eiks likat mieluummin tee jotain muuta, ku likaa sormiaan rassaamassa pyöriä?", Mike päätyi sitten kysymään, jottei hiljaisuus olisi liian paljon kiusaannuttanut ilmapiiriä.

Tupakasta naputeltiin tuhkia alas parvekkeelta ja samalla nuorukainen kääntyi nojaamaan selkänsä kaiteenseen ja tuijottelemaan sisälle. Ilta oli jo pimentynyt, joten sisälle näki paremmin, kerta siellä oli valot päällä. Kun tupakka oli poltettu loppuun tumppi heitettiin vain alas. Sitten Mickey kääntyi Jojoa päin.
"Kelpaako muutama shottikierros seuraavaks?"

Miken sanat yhteisistä asioista jäivät pyörimään tummahiuksisen nuoren naisen päähän. Hänelläkö ja tuolla kusipäällä jotakin yhteistä? Muutakin kuin moottoripyörät siis. Ja se, etteivät he olleet niin vastuullisia, että olisivat olleet hyviä vanhempia. Saati halunneet mitään penskaa itselleen.
Jojo ainakin yritti kieltää sen itseltään. Ja päätyi jälleen miettimään, minkä helvetin takia hän ylipäätään oli vaivaantunut ottamaan toisen kyytiin? Okei, se kuitattiin sillä velalla, että jätkä oli useamman kerran ikään kuin pelastanut hänet pulasta. Voi saatana minkä kuuloista, aivan kuin ranskatar olisi ollut joku avuton prinsessa…. Kaikkea muuta, brunette oli tottunut huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan, hän ei asunut enää vanhempiensa helmoissa eikä olisi kyllä halunnutkaan. Eivätkä vanhemmatkaan varmasti arvostaisi Jojon elämäntyyliä, ajattelivat varmaan, että hän varta vasten haki itselleen hankaluuksia. Se ei kyllä ollut ihan totta, sillä tummaverikkö oli saanut tarpeekseen hankaluuksista. Mutta pakokeinoa arjesta hän kyllä etsi, ja toistaiseksi siihen auttoi moottoripyörä, viina ja huumeet. Ja jälkimmäistä koskien Jojo oli vannonut, ettei koskisi niihin enää ikinä. Siinä sivussa toki ehtinyt jo rikkoa tämän lupauksensa, mutta tuo lipsahdus kyllä vahvisti nuoren naisen päätöstä entisestään.

Silmäkulmastaan Jojo huomasi Miken sytyttävän tupakan ja toisen vedettyä kätensä pois neitokainen siirsi savukkeen punertavien huuliensa väliin, vetäen hitaasti pitkät henkoset. Savut puhallettiin viilenevään yöilmaan, tytön parantaessa aavistuksen asentoaan. Siniset silmät haravoivat alla liikkuvia autoja, tytön vilkaistessa sitten vieressä olevaan nuorukaiseen tuon aukaistessa suunsa. Jo oli ehtinyt odottaa jotakin idioottimaista ja ylenpalttisen vihjailevaa kommenttia, mutta sen sijaan jätkän suusta kuuluikin vain jopa normaalia lähentelevä kysymys.
"Älä kysy multa, mitä tytöt tekee, mä en ole koskaan ollut prinsessaleikkien ystävä", Joanne vastasi toisen kysymykseen naurahtaen hiljaa. Ajatukset harhailivat menneisyyteen ja niihin useisiin kertoihin, jolloin pikku-Joannea oli yritetty saada kulkemaan nätisti vaaleanpunaisessa mekossa ja leikkimään barbeilla tai nukeilla. Turha luulo, tyttöä oli kiinnostanut jo siinä iässä enemmän autot ja ties mitkä supersankarileikit, kuin ne jutut, mistä yleensä hänen ikäisensä pikkutytöt olivat innostuneet.

Muistot saivat toisenkin naurahduksen kumpuamaan tytön huulilta, tuon vilkaistessa syrjäkarein Mikeen, ennen kuin keskittyi tuijottamaan horisonttiin.
"Sen aikaiset jengit tutustutti. Vauhti ja vaarallisuus niissä kai kiehtoi siihen aikaan…. Siitä se ajatus kai lähti", Jojo vastasi karistellen tupakan päästä tuhkat ilmaan, tuulen kuljettaessa ne mukanaan.
"Sitä paitsi mä tykkään pyörien rassaamisesta", lisättiin hetken hiljaisuuden jälkeen neitokaisen viitatessa Miken edellisiin sanoihin.
"Entä sinä? Miten sinä sitten päädyit kaksipyöräisten ihmeelliseen maailmaan?" Jojo hymähti välinpitämättömällä äänensävyllä, vaikka todellisuudessa tummaverikköä itse asiassa kiinnosti, mikä Mickeytä moottoripyörissä kiehtoi.

Kului hetki, kun Jojonkin tupakka oli palanut loppuun, tytön viskatessa sen alas parvekkeelta Miken heittämän tumpin perässä.
"Paremmin kuin hyvin", tyttö vastasi ja vetosi mielessään mottoonsa ilmaisella viinalle ei sanota ei. Tätä ajatusta tyttö pyöritteli päässään siirtyessään parvekkeelta takaisin Miken olohuoneeseen, joka hämärtyneen illan katselun jälkeen näytti hyvinkin lämpimältä ja ehkä kotoisalta. Kaipa hän oli tulossa hulluksi. Tai sitten ne kaljat olivat kilahtaneet päähän. Joanne itse uskoi vahvasti siihen ensiksi mainittuun.

Mickey naurahti toisen sanoille. Okei, ei Jojo vaikuttanutkaan kovin prinsessaleikkien ystävältä. Ei todellakaan. Tosin voisihan lapsena olla vaikka millainen, mutta vasta sitten teininä muuttua. Niinhän se yleensä meni, mutta ilmeisesti Jojo ei lapsenakaan ollut tyttöjen leikkien ystävä ja pukeutunut pinkkiin röyhelömekkoon. Ainakin sellaisen käsityksen Mickey toisesta oli saanut.
"Paska, just olisin kysyny, et mitä tytöt yleensä puuhaa.. Ja ajattelin kysyä prinsessaleikkivinkkejä, mut en näköjään niitä sulta saa", nuorukainen naurahti vitsaillen ja haukotteli pienesti. Vaikka Jojo kyllä oli tavallaan tyttömainen, mutta tavallaan myös yksi jätkistä. Mikä oli varmaankin se, mikä Mickeytä taisi viehättääkin. Siis jos poika olisi itselleen myöntänyt, että Jojo viehätti muutenkin kuin pelkän panon saamisen mielessä. Mutta Mickeyhän ei koskaan ihastuisi keneenkään enää, ei, ystävät pienillä eduilla sen sijaan sallittiin.

Nuorukainen nyökkäsi toisen sanoille sitten. Vauhti ja vaarallisuus, nehän olivat samat asiat, mitkä tätä nuorukaista silloin New Yorkissa alkoivat kiinnostamaan. Siellä kun sai kokea ties mitä. Siellähän poika eniten kaksipyöräisiin tutustui. Tai siis kiinnostui niistä enemmänkin.
"Maailmalla kirjaimellisesti niihin törmäsin. New Yorkissa ollessa tuli kokeiltua ties mitä ja tutustua ties millaisiin hyypiöihin. Tai siis onhan niistä suurin osa vieläkin kavereita, vaikka eripaikoissa asutaan. Nuorena jannuna sit just vauhdin huuma kiehtoi. Ja kun oli vanhempia tyyppejä ketkä opetti kaikkia temppuja sun muita, niin mikäs siinä. Monet viikonloput vietettiin jonkun autotallissa kännäten ja rassaten toistemme pyöriä", Mickey innostui selittämään toisellle ja välillä vilkaisi Jojoa jopa silmiin puhuessaan.

"Hyvä", miehen alku totesi ja meni sisälle asuntoonsa, vetäen oven kiinni. Mike käveli suoraan keittiön puolelle ja kaivoi alakaapista vodkapullonsa. Toisesta kaapista napattiin viisi pientä shottilasia molemmille ja lasit pullon kanssa kannettiin sohvapöydälle. Nuorukainen alkoi kaadella laseja piri pintaan ja naurahti sitten.
"Hmm... jokin juomapeli kenties? Olisko neidillä jotain mielekästä mielessä tähän iltaan?", Mickey kysyi sitten istahtaen sohvalle ja laski vodkapullon pöydälle.

"Prinsessaleikit varmaan sopis sulle", Jojo totesi viileällä äänensävyllä, vaikka merensinisissä silmissä välähti leikkisyyttä tytön vilkaistessa Mikeen kevyesti naurahtaen. Ajatuskin jätkästä leikkimässä jotakin kotia tai teekutsuja sai ranskattaren hajoamaan sisäisesti naurusta. Ei yksinkertaisesti voinut löytyä mitään naurettavampaa maailmasta, kuin mielikuva, jossa Mickey Barrett, oikea naistenmies ja juoppohullu ja machoilija, sitten loppujen lopuksi leikkikin Barbie-nukeilla ja käytti vaaleanpunaisia röyhelöhameita.
Kyllä, Joanne oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän oli tulossa hulluksi. Ei hän edes ajatellut tuollaisia asioita normaalisti. Mitäköhän tuo liero lie sotkenut niihin kaljoihin, hallusinaatioita aiheuttavia jauhoja vai jotain muuta?

Tummaverikkö kohotti kiinnostuneena kulmiaan, kun nuorukainen kertoi törmänneensä moottoripyöriin ensimmäisiä kertoja New Yorkissa. Hänhän oli itse syntynyt Nykissä – vaikkakin muuttanut jo vuoden päästä pois, mutta palannut useamman Pariisi-vuoden jälkeen takaisin.
"Nykin kadut on mullekin tuttuja", neitokainen paljasti hetken harinnan jälkeen, vilkaisten syrjäkarein Mickeytä. Jotenkin ihmeellisellä tavalla Jojon ja Miken väliltä alkoi löytyä niitä yhtäläisyyksiä, vaikka nuori nainen ne parhaansa mukaan yrittikin mielestään karkottaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämä ei muutenkaan päättyisi hyvin ottaen huomioon, millainen Mike oli miehiään. Mutta silti, uhkarohkeana ja typeränä Jojo lähti mukaan.

Askeleet kantoivat tuon pois parvekkeelta, tytön asettuessa istumaan olohuoneen pehmeälle sohvalle. Vilkaisu olan yli kertoi Miken kaivelevan keittiössä jo vodka-pulloa esille. Katse kiersi piripintaan täytetyissä shottilaseissa, laskien niitä yhteensä viisi per henkilö. Ja ottaen huomioon, että vodka-pullolla oli kokoa, ja siitä riittäisi useampi kierros…
Tämä juomapeli oli jo valmiiksi tuhoon tuomittu idea.
"Käy", vastattiin keveän olankohautuksen kera. Kai hän alkoi tuntea jo olonsa jotenkin varmemmaksi Miken kanssa, vaikkei se hyvä asia ollutkaan.
"Mikä lasketaan mielekkääksi?" Jojo tuhahti, huvittuneisuutta kuitenkin äänessään.
"Ottaen huomioon, että mä istun täällä sun poikamiesboksissa ja alan johonkin helvetin juomapeliin sun kanssas, niin mulla tuskin on mitään mielekästä mielessä."

"Mä tiedän, et oon prinsessa-ainesta. Eiks sen nää jo tästä mun täydellisestä kropasta", Mickey virnisti vielä takaisin ja antoi käsiensä lipua vartalollaan ja naurahti sitten. Okei, kyllähän poika todellakin oli ylpeä vartalostaan. Eihän siinä ollut mitään valitettavaa, sen sai ahkeralla kuntoilulla ja kyllähän siitä taisi naisetkin pitää. Nuorukainen katsahti sitten Jojoon ja huomasi pienen inhimillisen välähdyksen toisen silmissä. Ei tyttö ollutkaan niin kova pala enää, mitä varmaan vielä kuitenkin toinen oletti olevansa. Haha, kyllä Mickey uskoi vielä lämmittävänsä Jojon tänäiltana itselleen.

Mickey kohotti vastaavasti omia kulmiaan, kun kuuli Nykin katujen olevan Jojollekin tuttuja. Kenties he olivat joskus törmänneet siellä jo joskus? No tuskinpa, kyllä Mickey muistaisi tuollaisen naisen, vaikka olisikin ollut kuinka humalassa ja silmät seisoneet päässä.
"Oho, ehkä meillä on samoja tuttujakin siellä. Voitais joskus mennä sinne bilettää yhdessä?", Mickey heitti rennosti ja leikkien. Tuskin Jojo suostuisi, mutta ei yrittänyttä laitettu. Ainakin Mike olisi innoissaan lähtemässä pienelle reissulle Nykiin. New York oli jotenkin paljon mielenkiintoisempi paikka kuin San Diego. Siinä oli asennetta niin paljon enemmän.

"Mielekästä.. No tiedäthän sä nyt, tyyliin sanotaan mitä ei oo koskaan tehnyt ja jos sit toinen on tehnyt niin klunk klunk. Tai jotain vastaavaa", Mickey naurahti taas rennosti ja katseli hetken Jojoa kiinnostuneena.
"Tai sit sulla on vaikka mitä mielekästä mielessä mun varalle, kuka selväjärkinen tai ihminen ilman takaa-ajatuksia hei tulis mun kämpälle ja alkais juomapeliin Mickey Barrettin kanssa?", miehen alku kysyi sitten virnuillen.
"Sä et selvästikään oo ihan selväjärkinen nainen", nuorukainen piikitteli sitten ja joi yhden shoteista suuhunsa, kaataen lasin uudestaan täyteen. Pitihän sitä maistaa oliko juomasta mihinkään.

Jojo kohotti toista kulmaansa Mikelle sävyyn, joka kertoi nuoren naisen pitävän tuota idioottina.
"Unissas", oli bruneten tyly vastaus nuorukaisen kysymykseen siitä bilettämistä, vaikkakin toisessa suupielessä leikkivä virne tekikin helvetillisen pahan särön Joannen muuten niin tylyyn olemukseen. Hitto, hän oli todellakin pahasti päästään vialla, ei tämä nyt enää ollut minkään normaalien käytöstapojen rajoissa.
Hän kyllä lähtisi mielellään Nykiin, muttei tuon kanssa - merensiniset silmät kävivät tässä ajatuksen vaiheessa nuorukaisessa – tai ehkä. Okei, ei. Tai ei ikinä saa sanoa ei ikinä?
Jep, hulluksi hän oli tulossa. Tai ei edes tulossa, hän oli jo. Täysin mielipuoli.

"Perus haastepeliä siis?" Jojo tokaisi vilkaisten nopeasti Mickeytä, ennen kuin suuntasi huomionsa nälkäisenä vodka-paukkuihin. Ehkä tästä kuitenkin voisi tulla ihan hauskaakin, ei hän muuten tähän olisi edes suostunut.
Brunette kohotti kulmiaan pojan sanoille, naurahtaen sitten soinnuttomasti. Tottahan se oli, ei hän ollut enää selväjärkisessä tilassa. Pitäisi varmaan mitata kotiin päästyään, olisiko hänellä kuumetta tai jotain. Luultavasti kuitenkin jotakin vakavampaa, sillä tämä alkoi ihan tosissaan mennä jo reilusti huolestuttavuuden puolelle.
"Onko joku sanonut, että olisin selväjärkinen nainen?" Jojo tuhahti, seuraten silmissään pojan liikettä tuon heittäessä yhden shotin kurkkuunsa.
"Älä huoli, sä et kyllä ole yhtään sen selväjärkisempi kuin minäkään." Nainen naurahti, pöyhien toisella kädellä hiuksiaan.
"Äläkä ota etumatkaa idiootti", tummaverikkö lisättiin edellisten sanojen perään naisen seuratessa esimerkkiä kaataen yhden lasin kurkustaan alas, ojentaen sitä jätkän puoleen, tuon täyttäessä sen uudemman kerran. Kurkussa viipyi hetken poltteleva tunne, joka siirtyi jonnekin mahanpohjan tuntumaan. Onneksi hän ei joutunut humalaan yhdestä paukusta, koska humalassa hän saattoi olla… noh, vähän holtiton.

"Miehet ensin", nainen sanoi katsoen toista odotusta silmissään, heittäen samalla aloitusvuoron Mikelle. Jojo tarvitsisi muutenkin hieman ryyppyjä ennen kuin pystyisi alkaa sanomaan mitään, missä olisi edes vähän hauskuutta mukana.

Mickey hymähti itsekseen, kun brunette koitti olla vieläkin tyly. Kuitenkin tyttö alkoi selvästi välillä lipsumaan tylyydessään ja vierähti jopa siedettävän puolelle jossain kohdin. Toisaalta ei Mikekään varmaan mikään siedettävä ollut selvinpäin, ainakaan Jojon mielestä. Mutta kun molemmat alkoivat tulla hiprakkaan ja kohta varmasti humalaankin, niin eiköhän molempien mielet selvinneet, tai siis sumentuneet tarpeeksi. Tästä saattaisi tulla siis mielenkiintoinen ilta todellakin.

"Jep..", Mike vastasi tytön haastepeli kysymykseen ja virnisti valkoisen hymynsä.
"Ettei vaan rupeis pelottaa? Oot saanu aika tiukan vastuksen", Mickey jatkoi rennosti höhötellen ja laittoi musiikkikanavaa hieman hiljemmalle kaukosäätimestä. Katse siirtyi sitten Jojoon ja nauramaan toisen sanoille.
"Ei kyl oo, mut koitat vaan aina olla niin cool ja fiksu, nyt se kulissi on kaatunut", nuorukainen sanoi piikitellen ja antoi huuliensa taas nousta siihen samaan ärsyttävään virneeseen kuten aina.
"Ei, kyllä mä oon paljon selväjärkisempi kun sä..", miehen alku naurahti aluksi ja nyökytteli sanoilleen samalla katsoen kun Jojo kaatoi myös paukun suuhunsa. Okei, he olivat edelleen yhtä tasoissa tässä hommassa. Nuorukainen vinkkasi silmäänsä tytölle ja täytti lasin.

"Eiks se kyl oo, et naiset ensin vaikka heikoille jäille?", Mike naurahti, mutta tyytyi sitten aloitukseen. Hmm.. mitähän sitä keksisi. Ehkä hän vain aloittaisi suoraan niistä härskimmistä jutuista, eihän tässä olisi mitään ideaa, jos ihan lällyjä juttuja ilmoille heitettäisiin. Hetken mietittyään päätyi Mickey valitsemaan erään faktan.
"Usko tai älä, mut en oo koskaan päätynyt kokeilemaan sitä kaikkien puhumaan kuusysiä, pitäis varmaan jonkun naisen kanssa sekin testata lähiaikoina..", Mickey naurahti sitten ja jäi odottamaan Jojon reaktiota.

"Ei paljoo pelota", Jojo totesi kohottaen kulmaansa, "ettei vain herralla itsellään menisi pupu pöksyyn?"
Brunette kyllä uskoi, että oli ehkä saanut kovan vastauksen. Mutta hänellä ei ollut tapana hävitä, oli kyse sitten tappelusta tai tällaisesta mitättömästä juomakisasta tai ihan mistä tahansa muusta. Hän ei halunnut jäädä jälkeen ja tässähän samalla olisi hyvä testata, mistä Mickey Barrett todella oli tehty.
"No mulla on sentään sellanen kulissi, sulla ei oo ees sitä." No, kaipa sitä pitäisi arvostaa, että Mike oli rohkeasti sitä mitä oli: typerä juoppo naistennaurattaja, eikä esittänyt olevansa muuta. Jojo tosin ihmetteli, miten jätkä edes sai naista, eikö kukaan muka tajunnut, tai välittänyt, että tuo oli yksi suuri typerys?
(Joanne jätti itsensä totta kai laskuista, sillä hänhän ei ollut koskaan langennut Mikeen. Puolustukseksi pystyi muutenkin sanomaan, että hän oli pöllyssä.)

"Ai, nyt sitä heittäydytään herrasmieheksi?" nuori nainen tuhahti huvittuneisuuden ripaus äänessään, tytön kohottaessa kulmaansa. Merensiniset silmät katselivat nuorta miestä hiljaisuuden vallitessa kun hän odotteli, mitä tuo ensimmäiseksi heittäisi. Eikä hän jostain syystä ihmetellyt yhtään sitä, että jätkä siirtyi heti ensimmäisenä makuuhuoneen puolta koskeviin kysymyksiin. Minnepä tiikeri raidoistaan pääsisi, niinhän se menee.

Joku muu olisi saattanut jollain tasolla hämmentyä Miken ehkä vähän rohkeastakin aloituksesta, mutta Jojo oli tottunut tällaiseen. Hän oli suurimman osan elämästään viettänyt irstaiden jätkien ympäröimänä, joten tummaverikkö oli ehtinyt kuulla elämänsä kaikkea mahdollista. Haaste sai osakseen pelkän silmien pyöräytyksen.
"Sä oot turha jätkä", Joanne mutisi kaataessaan vodkapaukun kurkkuunsa, "sun jos kenen nyt ois kuvitellu testanneen kaikki asennot läpi."
Alkoholi poltteli hetken kurkussa, ennen kuin tasaantui, Jojon nojatessa vartaloaan taaksepäin vasten sohvan selkänojaa. Tyttö mietti hetken, jatkaen kuitenkin Miken aloittamaa linjaa.
"Mä en, ikävä kyllä, ole koskaan harrastanut seksiä suihkussa. Se vois olla kiinnostavaa."

Mickey naurahti Jojolle ja kohotti omaa kulmaansa matkien toista. Nuorukainen huvittui toisen sanoista. "Ei, kyllä mulla on pöksyissäni jotain ihan muuta kuin pupuja", Mickey vastasi ja lipaisi huultaan kiusatakseen Jojoa. Mickey tyytyi kuuntelemaan toisen vastaiskuja pieni virne kasvoillaan. Ainakin Joanne osasi tämän sanapelin yhtä hyvin kuin Mickey. Mikä oli ihan hauskaa, yleensä naiset kun eivät edes ymmärtäneet pojan sanomisia. Ottivat niitä liikaa itseensä tai jotain. Onneksi harvemmin tuli puhuttua mitään syvällisiä useimpien neitokaisten kanssa. Eiköhän se aina ollut lähinnä kehon kieli mitä Mickeyn kotona puhuttiin illasta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
"Auts, toi sattu", Mike naurahti leikkisästi ja katsahti muka surullisena Jojoon.

Mickey naurahti toisen sanoille, muttei ainakaan vielä kommentoinut niitä mitenkään. Hän nimittäin jäi odottamaan toisen vastausta tähän peliin. Ja sieltähän se tuli. Nuorukainen kippasi paukun suuhunsa ja pienen irvistyksen jälkeen poika naurahti.
"Turha sun on ruveta tässä haukkumaan, toi on jo hei aika paha. Suihkuhan on yks parhaimmista paikoista harrastaa seksiä. Kannattais korjata toi huutava vääryys sun elämässä, täällä on ainakin yks vapaaehtoinen avustaja", Mike sanoi sitten ja virnisti taas. Tottakai hän tiesi, että ainakin vielä Jojo vain raivoistuisi noista sanoista. Mutta miten olisi illan päättyessä? Molemmat pienissä sievissä ja sitä rataa... No ehkä se jäisi nähtäväksi.
"Hmm...", nuorukainen pohdiskeli ääneen miten jatkaisi tätä hommaan.
"No mä en oo seksielämän aloittamisen jälkeen koskaan joutunut tyydyttämään itseäni oman käden kautta..", Mickey sanoi sitten mietittyään. Tottahan se oli, aina jos sattui panettamaan niin nuorukainen oli hakenut hoidon jostakin baarista. Aina hän mukaansa jonkunlaisen misun sai, joskus vähän laadukkaamman ja joskus vähemmän laadukkaamman. Mutta ainakaan ei yksin tarvinnut nauttia mistään. Kaksin se oli aina kauniimpaa.

Kuten Jojo oli odottanutkin, Mike kumosi shotin kurkkuunsa. Olisi vain hyvä, jos he joisivat vuoronperään, eikä niin, että Jo olisi koko ajan kittaamassa viinaa sisuksiinsa – epäilemättä jätkä käyttäisi sitä varsin häikäilemättömästi hyväkseen siinä vaiheessa iltaa, kun Joanne itse olisi jossakin Pluton ja Venuksen välimaastossa täysin tietämättömänä tämän maailman menosta.
"Epäilemättä sä olet valmis uhraamaan itses tohon varsin rankkaan tehtävään", Jojo sanoi voivoittelevalla äänellä, laskien käden poskelleen.
"Sä olet kyllä varsinainen prinssi uljas valkealla ratsullaan, heti auttamassa neitoa hädässä!"
Oli kai sanomattakin selvää, että brunette pilaili Miken kustannuksella. Sen neitokainen kyllä uskoi paremmin kuin hyvin, että jos hän haluaisi päästä suihkuseksineitsyydestään, Mickey Barrett olisi ensimmäisenä jonossa auttamassa siinä asiassa.

Tyttö kohotti kulmaansa, kun Mike jatkoi peliä ja hymähti pehmeästi, mutristaen punertavia huuliaan.
"Jätkä joka ei vedä käteen? Sä oot enemmän sekasin kun mä edes luulin..." Jojo mutisi kiskaistessaan uuden paukun suuhunsa. Neste poltteli hetken kurkussa, ennen kuin tunne katosi. Aivan kuin mehua olisi juonut. Kokemuksen syvällä rintaäänellä Joanne osasi jo kuitenkin ennakoida, että hetken päästä ei enää olisi sellainen olo, että oli vain mehua juonut.
Noh, tummaverikkö kun ei ollut ollut miehen kanssa sängyssä kovinkaan montaa kertaa poikaystävänsä kuoleman jälkeen, ja jotenkin ne tarpeet oli tyydytettävä.

Brunette pyyhkäisi sormellaan huuliaan, kun samalla mietti uutta juttua.
"Mä en ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä", Jojo tiedotti sitten ja kohotti kulmaansa haastavaan sävyyn.
"Tämä tietysti käännetään niin, että oletko sinä ollut koskaan miehen kanssa sängyssä? Eihän tässä muuten mitään hauskaa olisi."

//Sori kesto ja pahoittelen laatuakin tässä heti, toivottavasti en raiskaa pieniä silmiäsi :<

Mickey virnisti omaan tapaansa Jojon sanoille ja naurahti tämän jälkeen. Nuorukainen piti tuon tytön tavasta piruilla ja puhua, ehkä siksi tässäkin tilanteessa vielä oltiin. Usein kun Mike unohti sellaiset naiset omaan arvoonsa, jotka eivät pojalle pienen suostuttelun jälkeen antaneet. Tunnetustihan Jojo ei ollut Mickeylle mitään antanut, paitsi kerran ja silloinkin aineissa. Ai miten niin Mickey oli sika?
"Niin, pitäähän nyt naisia aina auttaa. Oon niin herrasmies", Mickey naurahti huvittuneena ja raapi kuontaloaan miettien samalla, mitä itse jatkossa paljastaisi.

"Mitään sekasin oon, naiset vaan menee musta niin sekasin, ettei tartte itteään tyydyttää. Mieluummin mä sen teen jonkun kanssa, yksin on vähän tylsää", Mickey virnisti valkoisen hammasrivistönsä kanssa ja suki silmiltään jo hieman ylipitkäksi käyviä hiuksiaan. Pitäisi vissiin parturissakin käväistä, jos vaan rahaa löytäisi. Kaikki ylimääräinen tuppasi menemään viinaan ja moottoripyöriin. Niin ja tietenkin tupakkaan.

Seuraavaksi Mickey hetken mietti mitä vastaisi. Mutta pienessä humalassa (kyllä, alkoi se alkoholi nopeasti nautittuna noustakin jonnekkin), päätti poika puhua melkein totta. Siis vain melkein. Nuorukainen kumosi shottilasin kurkkuunsa ja nuolaisi huuliaan.
"Kaikkea pitää kokeilla joskus, mutta kerta riittää jossakin asioissa", miehen alku totesi sitten salamyhkäisenä ja mietti mitä keksisi taas vastineeksi.
"Meinasin ensin sanoa, etten oo koskaan huumeita kokeillut, mut sun puolenhan mä tosta asiasta tiedänkin.. Haha", Mickey aloitti sitten, "no mutta mä en oo vielä harrastanut mitään käsi- tai suupeliä leffanäytöksessä, vielä en oo niin vapaamielistä naista löytänyt"

// eipä mitään ja et raiskaa :------D

Jojo pyöritteli ymmärtämättömästi merensinisiä silmiään Miken sanoille, vaikka suupielet kääntyivätkin pieneen hymyyn. Kaipa toinen oli oikeassa, että yksin oli tylsää, mutta silti... Jätkä ei ollut vetänyt käteen pitkiin aikoihin, mikä tarkoitti sitä, että tuo oli maannut varmaan satojen tyttöjen (tai poikien, sekin tuli juuri paljastuneeksi) kanssa... Joanne ei osannut päättää, halusiko hän oksentaa inhotuksesta, sääliä kaikkia Miken hoitoja vai tuntea kunnioitusta sen johdosta, että jätkä ei joutunut harrastamaan yksinleikkejä.
Viimeisin vaihtoehto kuitattiin kovin nopeasti pois ja Jojo päätyi tuntemaan niitä kahta ensimmäistä.

Brunette hymähti ja kohotti ovelasti kulmaansa pojan vastaukselle.
"Mä tiesin, että sussa asuu hintti", Jojo ilmoitti sitten hilpeästi, punaisten huulten kaartuessa samaan aikaan leveään hymyyn. Vaaleanpunaiset ballerinahameet ja barbi-leikit olivat jo kertoneet kaiken Mickeyn seksuaalisesta suuntautumisesta.

Ranskattaren silmissä värähti jokseenkin vaarallisesti, kun Mike otti huumeet puheeksi. Häntä ei naurattanut toisen muka-hauska letkautus, pikemminkin se sai hänet huonolle tuulelle.
"Haista paska", tyttö sihahti huultensa välistä. Asia kuitenkin sivuutettiin ilman sen kummempia tappeluun haastoja tai muutakaan, kun nuorukainen heitti seuraavan haasteen ilmaan.
"Hyi helv-" Jojo äyskähti ja oli oksentavinaan.
"Joku raja sentään nyt helvetti..." tyttö sanoi eikä koskenutkaan shottilasiin. Ei kai kukaan järkevä ihminen edes halunnut harrastella mitään intiimiä, varsinkaan suupelejä, leffanäytöksissä!
"Mä en edes halua tietää minkälaisia sun fantasiat oikein on..." Jojo mutisi käden pöyhiessä punertavia hiuksia samalla kun tyttö mietti, mitä heittäisi seuraavaksi.

Shoteista tullut lämmin olo aiheutti outoa huminaa Jon korvien välissä, eikä tummatukka edes tajunnut olevansa jo pienessä humalassa. Toisaalta siinä mitään ihmeellistä ei ollut, sillä normaalisti Jojo joi niin monta lasia putkeen, että filmi katkesi eikä mitään muistikuvia enää ollut yhtään mistään sen illan asioista.
Tytölle alkoi jo riittää pelkät seksi-jutut. Sitä paitsi häntä kiinnosti yksi asia Mickey Barrettissa, ja hän halusi siihen vastauksen. Toivottavasti myös rehellisen sellaisen.
"Mä en ole koskaan rakastunut", tyttö möläytti sitten tuijottaen intensiivisesti jätkää. Okei, hän itse vähän valehteli, mutta periaatteessa hän oli unohtanut koko jutun ja pyyhkinyt sen kuolleen poikaystävänsä tapauksen mielestään, joten sitä ei edes laskettu.

Mickey katseli toisen silmien pyörittelyä lähinnä huvittuneena ja virnuillen lipevästi. Kyllä poika tiesi mitä toinen ajatteli, mutta niinhän kaikki tylsät naiset tuppasivat ajattelemaan. Että tämmöinen naisista naisiin hyppely olisi muka iljettävää ja paheksuttavaa. Mutta Mike ei nähnyt siinä mitään ongelmaa, kaikkihan siinä saivat hyötyä? Ja ei nuorukainen niitä naisia koskaan pakottanut mihinkään, itse he saivat päättää asioistaan ja no.. Mickeyn 'charmin' tuntien päädyttiin petipuuhiin. Jojon sanoessa nuorukaista hintiksi röhähti poika nauramaan hetkeksi.
"He-hei, eipäs lähdetä tommoselle linjalle yhtään", Mickey totesi sitten ja venytteli raukeana. Nyt kaipasi ylimääräistä shottia kitusiin ja niin tehtiin kysymättä lupaa Jojolta asiaan. Toinen joisi myös ylimääräisen jos haluaisi.

Jojon reaktio oli taaskin odotettu. Nuorukainen vain naurahti itsekseen tytön ällötykselle. Mikä siinä nyt olisi niin pahaa? Ei kai pimeässä ja tyhjässä leffateatterissa semmoinen olisi mitenkään huono juttu? Ei Mickeykään nyt tarkoittanut mitään ensi-ilta esityksiä, vaan semmoista kulunutta vanhaa leffaa tai jotain vastaavaa.
"Mulla on oikein kivat fantasiat, voin joskus kertoa niitä sulle", Mike sanoi sitten naureskellen ivallisesti ja pörrötti hiuksiaan. Jojoa oli niin mukava kiusata, kun toinen ärsyyntyi helposti. Oikeastaan härnääminen oli yhtä helppoa kuin tikkarin varastaminen lapsen kädestä. Liiankin helppoa siis ainakin nykyään kun tunsi jotenkuten toisen.

Jojon seuraava lausahdus oli aika yllättävä. Mickey mietti hetken oikeaa vastausta, oliko hän ollut koskaan rakastunut? Oikeasti? Hetken mietittyään nuorukainen päätyi kyllä vastaukseen, sillä kyllähän se ainakin silloin rakkaudelta tuntui. Vaikkei se kestänytkään. Shotti kumottiin naamaan ja nuorukaisen kasvoilta katosi hetkeksi se tavanomainen virnistys.
"Kerran, mutta siitäkin on aikaa. Mut kai mä silloin olin ainakin hetken rakastunut, kai", Mickey totesi sitten katsoen Jojoa silmiin yhtä intsensiivisesti. Sitten miehen alku teki jotain odottamatonta (tai odotettua riippuu kenen näkökulmasta katsoi), nimittäin Mickey nojautui lähemmäksi Jojoa ja suuteli tätä yhtä intensiivisesti, mitä katseet olivat olleet. Käsi eksyi tytön hiuksiin ja niskaan hetkeksi. Tästä ei ehkä seuraisi mitään hyvää, mutta Mike oli jo pienessä sievässä, joten aivot eivät toimineet enää kovin järkevästi.

Hilpeä hymy kipusi Jojon huulille, kerran hintti aina hintti ja niin edespäin. Kun Mike kumosi yhden ylimääräisen shotin kurkkuunsa, brunette kallisti päätään ja pyöräytti silmiään, ennen kuin kumartui pöydän ylle ja veti kaksi lasia lähemmäs, kaataen niiden sisällön kurkkuunsa peräjälkeen. Mitä tuhdimmassa humalassa hän oli, sitä hauskempaa hänellä myös olisi. Ja sitä varmemmin hän päätyisi tekemään jotain ultimaalisen typerää, mutta eipä sillä nyt mitään merkitystä ollut. Ei Joanne kuitenkaan vielä nyt niin humalassa ollut.

Joan teeskenteli oksentavansa ja sillä hetkellä tyttö todella tunsi itsensä pahoinvoivaksi. Kuinka likainen äijä Mickey Barrett nyt sitten loppujen lopuksi olikaan?
Jojo ei oikeastaan halunnut edes tietää.
"Kiitos, mutta ei kiitos", ranskatar sanoi eikä voinut hymyilemättä – se tosin yritettiin naamioida irvistykseksi, melko huonolla tuloksella.

Mutta kun päästiin takaisin siihen rakkaus-juttuun, Mike näytti jopa pelottavan vakavalta eikä lainkaan itseltään. Brunette kysyi itseltään päässään, mikä oli tuon jätkän rakkautta, mutta ei ehtinyt ajatuksissaan sen pidemmälle, kun niiden vaihdettujen katseiden jälkeen nuorukainen suuteli häntä.
Suuteli.

Normaalisti Jojo olisi törkännyt Miken mahdollisimman kauas itsestään ja sen jälkeen vetäissyt tuolta molemmat silmät mustiksi ja vielä ehkä nenänkin uuteen uskoon. Mutta oikeastaan tummaverikkö ei enää ollut lainkaan varma, tekisikö hän niin edes selvin päin.
Suudelma oli hyvin lyhyt, kun ranskatar karkasi siitä. Huulilta oli kadonnut hymy ja nyt siniset silmät tarkastelivat ainoastaan vakavina Mickeytä.
"Mun pitäis oikeestaan lyödä sua nyt turpaan", Jojo sanoi hymyillen nopeasti, "ja kovaa."
Hetki oli hiljaista, Jojon vain katsoessa Mikeä kuin ajatellen jotain, vaikkei tytön päässä oikeastaan mitään ajatusta liikkunutkaan. Vain se, että hänen teki mieli tehdä sen lyömisen sijaan jotain ihan muuta.
"Mutta oikeastaan mun ei edes tee mieli", tyttö tokaisi hetken kuluttua naurahtaen yllättävänkin pehmeästi, niin, ettei naurahduksen olisi tuon kuuloisena pitänyt kuulua Jojon suusta. Hänen piti olla kova ja kylmä, mutta nyt shottilasit olivat lämmittäneet hänet. Tai sitten jokin muu.

Tyttö ei enää sanonut, mitä hänen teki mieli tehdä, vaan osoitti sen mieluummin teoin. Hän ei muutenkaan ollut puhujatyyppiä.
Käsi ujuttautui pojan niskaan, sormet sujahtivat ruskeisiin hiuksiin ja punaiset huulet painautuivat vaativina vastan Miken huulia.

Mickey naurahti tytön kohteliaalle kieltäytymiselle, nuorukainen oli jo selvässä nousuhumalassa ja kaikki tuntui nyt niin keveältä ja leppoiselta. Nyt ei mikään voisi mennä pieleen, kaikki ovet olivat avoinna ja sitä rataa. Mickey ehti jo unohtaa, että hänellä oli tosin seurana Jojo eikä kuka tahansa nainen. Joanne oli siitä laatupäästä ja tällaisen naisen kanssa pitäisi olla varuillaan. Mutta siis sitä Mike ei nyt muistanut.
"Mitää, kyl mä ajattelin, et sua kiinnostais kuulla kaikki mun pään sisäiset ajatukset", Mike jatkoi virnistellen ja heitti läppää nyt rentoutuneena. Oli se alkoholi jännä aine, kun näin sai olon rennoksi ja tuntemaan itsensä hauskimmaksi ihmiseksi maan päällä. Vaikka asia nyt oikeastaan olisi ihan toinen.

Suudelma ei ollut kovinkaan pitkä ja nyt Mickey oli jo varautunut saamaan turpaansa, mutta toisin kävi. Jojo vain puhu mustista silmistä, mutta tytön huulilla oli hymy. Tämä oli melko uusi tilanne, siis suudella Jojoa ja toinen vain hymyili. Ehkä alkoholi oli vaikuttanut tyttöönkin hyvällä tavalla.
"Ehkä sun pitäis...", Mickey aloitti hitaasti ja heitti virneen, "... mut säkin taidat tarvita tätä". Mickey jäi sitten katsomaan lumoutuneena Jojoa silmiin ja koki vain pakottavaa tarvetta tuntea toinen lähellä. Tämä tunne oli hieman uusi Mikelle ja nyt humalassa hän ei sitä edes osannut tuntea. Mutta se lämpöinen olo ei johtunut nyt alkoholista, vaan jostain ihan muusta. Älkää vain kertoko sitä silti Mikelle. Mickey ei enää vastannut tytölle mitään, vaan jäi ihmettelemään tuota pehmeää naurunhyrähdystä tytön suusta. Jokin tässä hommassa nyt mätti, muttei nuori mies keksinyt mikä.

Seuraavaksi onneksi Joanne teki nyt edistävän liikkeen, muuten Mickey olisi saattanut jäädä jumittamaan sekaisia ajatuksiaan pidemmänkin aikaa. Nuorukainen vastasi tytön vaativaan suudelmaan omilla huulillaan ja veti tyttöä toisella kädellään lähemmäksi omaa kehoaan. Miehen alun toinen käsi hyväili suudelmien ohessa tytön selkää ja niskaa. Tätähän Mickey oli halunnutkin, mutta nyt se tuntui kuitenkin tavallaan erilaiselta. Liiankin hyvältä ja tuntemattomalta. Ehkä se oli vain hyvä juttu? Nuorukainen irrottautui hetkeksi tytön huulilta ja katsoi muutaman murto-osa sekunnin tytön silmiin. Sitten huulet painettiin tytön kaulan kaarelle ja poika kääntyi paremmin Jojoa päin.

Käsi, joka hyväili suudelman aikana siroa niskaa ja selkää, sai kylmät väreet kulkemaan pitkin tytön vartaloa, eikä Jojo osannut tulkita, tuntuivatko ne hyviltä vai huonoilta. Ehkä sekä että.
Hän kuitenkin parhaillaan suuteli Mickey Barrettia, kusipääjätkää, jota hän oli vielä joku aika sitten viskipullo kainalossaan vannonut vihaavansa maailmanloppuun saakka. Huulet lauloivat nyt aivan omaa tarinaansa vastaten Miken suudelmaan, vartalo oli kääntynyt toiseen päin.

Lyhyt katsekontakti sai Joannen jossakin tajuntansa rajamailla miettimään, ettei Mike ollut vielä ryhtynyt edes kiskomaan vaatteita hänen päältään, vaikka tummaverikkö olisi sitä odottanut. Että ensimmäisen tilaisuuden tullen poika vain kuskaisi hänet makuuhuoneeseensa, panisi ja seuraavana aamuna toivottaisi hyvää loppuelämää. Ei sillä, ettei Mickey sitä edelleenkin voisi tehdä, mutta...
Jojo ei osannut selvitellä päässään risteileviä ajatuksia alkuunkaan. Vartalo eli kuitenkin omaa elämäänsä: kaula taipui taaksepäin tehden lisää tilaa nuorukaisen huulille, kädet hapuilivat toisen niskaa ja selkää.

Shotit olivat selkeästikin kilahtaneet hattuun pahemmin, kuin olisi voinut edes epäillä. Humalassa Jojosta tuli hyvinkin paljon avoimempi, mitä selvin päin: sen takia tyttö mielellään ryyppäsikin yksin kotona neljän seinän sisällä, tai vastaavasti porukassa, jossa hänellä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta joutua jonkun hullun perverssin matkaan.

Nyt hän oli vapaaehtoisesti mennyt yhden sellaisen kotiin, selvin päin vieläpä, istui sen kanssa samalla sohvalla, oli ryhtynyt juomaan ja päätynyt suutelemaan.
"Mike..." Jojo henkäisi tuskin kuuluvasti peräännyttyään sen verran, että pystyi katsomaan jätkän sinisiin silmiin.
"Leikitkö sä?" nuori nainen kysyi käsien levätessä edelleen toisen hartioilla.

Mickey oli antanut äskeisten ajatustensa unohtua jonnekkin alitajunnan syövereihin ja antoi mielensä nauttia Jojosta tällä hetkellä. Eihän Mike nyt oikeasti voisi ihastua saati rakastua, etenkään Jojoon! Mutta kuitenkin jokin sai pojan vielä pidättäytymään pelkässä suutelussa, mikä oli hieman erikoista, normaalisti nuorukainen olisi jo vähintään kellistänyt tytön alleen ja no niin. Nyt Mickey oli kuitenkin tiedostamattomasti hellä ja varovainen liikkeissään, aivan kuin Jojo olisi ollut helposti rikki menevä posliiniesine, jota piti käsitellä varoen ja hyvin.

Mutta sitten Jojo perääntyi ja nuorukaisen oli pakko lopettaa neidon helliminen suullaan. Poika kohotti kulmiaan kysyvästi ja silmät saattoivat jo hieman seistä päässä shottien johdosta, mutta silti järki kulki suhteellisen selvänä. Siis niin, että miehen alku ymmärsi, että häntä puhutettiin.
"Leikinkö mä millä?", Mickey kysyi sitten tietämättömänä, eihän tämä nuori mies tajunnut näitä naisten juttuja. Ainoa mitä hän oikeasti tajusi naisista oli heidän anatomia ja sekin vain muutamista yksityiskohdista. Tämä oli sellainen mies, jolle piti kaikki kertoa suoraan, Mickey ei tajuaisi vihjailua. Pojan kädet laskeutuivat tytön alaselälle, muttei päästänyt irti toisesta.

"Et.. etsä haluakaan tätä?", Mickey kysyi sitten hieman epäröiden ja katseesta saattoi näkyä pettymyksen häivähdys, sen kaiken yllätyksen seasta. Nimittäin tätä kysymystä poika ei ollut koskaan ennen naiselle esittänyt. Siis ihan oikeasti! Sanat vain putkahtivat suusta, pistetään tämä kaikki humalan piikkiin, vai mitä?

Jojo puhalsi hitaasti ilmaa keuhkoistaan ulos ja pudisti hienoisesti päähään, saaden maailman heilahtelemaan silmissään puolelta toiselle. Olisihan hänen pitänyt muistaa, oli sitten kuinka kännissä tahansa, että miehet olivat putkiaivoja, eivätkä tajunneet kaikkea. Varsinkaan silloin, kun olivat itse kännissä.
"Mulla, idiootti", tyttö tuhahti pyöräyttäen silmiään – se oli vielä pahempi virheliike kuin pään pudistus. Maailma heitti kuperkeikkaa ja ainoa asia, jota Jojo hetkeen kykeni ajattelemaan, oli korvissa kuuluva epämääräinen humina ja huimaus.

Alaselällä olevat kädet saivat tummaverikön sävähtämään, mutta pian olemus rentoutui. Se oli oikeastaan harvinaisuus, koska yleensä Jojo oli, näin läheisissä merkeissä oltaessa, pingottunut kireälle kuin viulun kieli. Paitsi silloin, kun oli niin tuhdissa humalassa, ettei edes enää muistanut eilisillan tapahtumia.

Mutta jos Jojon kysymys sai Miken hämmennykseksi, saivat Miken sanat Joannen pään sellaiselle pyörälle, ettei siinä ollut edes mitään järkeä.
Oliko Mickey Barrett juuri kysynyt, että eikö hän halunnutkaan?
Jojo kun oli saanut kuvan, että Mike otti, eikä kysellyt. Tai ehkä vielä alkuillasta, mutta loppuillasta kysymyksen unohtuivat, eikä aivoissa liikkunut enää muu kuin se yksi tietty osa.

Nuori nainen kallisti päätään aavistuksen omaisesti kuin arvioiden Mikeä katseellaan (silmät tosin alkoivat sumentua siihen malliin, ettei niillä suurimpia yksityiskohtia enää erottanut...), raottaen hetkeksi huuliaan, ennen kuin ne painautuivat takaisin yhteen.
"Vitut siitä leikkimisestä", Jojo puuskahti lopulta itselleen ominaisella äänensävyllä ja veti Miken takaisin itseensä kiinni, huulet painettiin ahnaasti takaisin pojan huulille.

Joanne ei koskaan antautunut näin, ainakaan silloin, kun oli vielä jotenkuten tietoisessa tilassa, kuten nyt. Hän ei ollut sitten entisen jätkäkaverinsa kuoleman jälkeen edes oikeastaan harkinnut tekevänsä mitään tällaista.
Ja tässä sitä oltiin.

Sen verran Mike tajusi, että oli kysynyt ilmeisesti jotakin tyhmää, sillä tuollainen huokaisu oli aina huono merkki. No onneksi Jojo selvitti asian, tosin poika ei ollut varma mitä vastasisi. Tai siis.. Leikkikö hän vain Jojolla vai oliko tässä jotakin muutakin? Tosiasia oli, ettei hän leikkinyt, ei tosiaankaan, mutta pystyisikö sitä kertomaan Jojolle? Ehkä ei, ei ainakaan vielä, ei tänään.
"Mä en leiki koskaan noin hienoilla naisilla", Mickey kuitenkin pulautti suustaan ja miettisi varmaan seuraavana aamuna, miten pahasti oli juuri nolannut itsensä. Helvetti! Tästä saisi kuulla koulussa, jos siis Jojo innostuisi juoruamaan. No onneksi tyttö vaikutti ihmiseltä, joka ei juttujaan levitellyt muualle. Muttei mistään voinut olla varma.

Sitten tuo tyttö vaikutti hämmentyneen Mickeyn sanoista. Okei, tästä ei seuraisi mitään hyvää. Siis ei koskaan ikinä tulisi enää tapahtumaan näin, tässähän menisi maine! Nyt jo nolotti, muttei sitä tietenkään näytetty. Voi helvetin kuustoista, koskaan Mickey ei enää joisi alkoholia ainakaan Jojon seurassa. (Hyvä oli luvata, muttei lupauksia tietenkään osattu tässä sarassa kuitenkaan pitää) Ties mitä kamalaa tästäkin seurasi.

Onneksi Jojo keskeytti taas ajatukset ja veti poikaa puoleensa. Nuorukainen tiuksensi hieman otettaan ja vastasi toisen ahnaisiin suudelmiin. Joku olisi voinut sanoa, että näissä suudelmissa oli jotain uutta ja erilaista, verrattuna pojan aikaisempiin suuteloihin, muttei nuorukainen sitä tajunnut. Ainakin niistä pystyi nyt aistimaan sen intohimon, mitä Mike tunsi juuri nyt Joannea kohtaan. Miehenalun kädet hapuilivat nyt tytön hiuksissa ja suudelmia jaettiin huulien lisäksi toisen leualle ja kaulalle. Seuraavaksi toinen käsi hapuili tytön topin helman alle ja tytön paljaalle iholle. Pakko myöntää, että tätä oli odotettu ja pitkään, siis tuntea toisen paljas iho.

Huvittuneeksi tulkittavissa oleva naurahdus karkasi Jojolta, kun tyttö oli juuri kuvitellut kuulleensa Miken sanovan häntä hienoksi naiseksi. Tummaverikkö ei halunnut edes tietää, minne maailma oli menossa, jos kerta hän, Joanne Pommier, oli Miken mittapuun mukaan hieno nainen.
Hän ei oikeastaan edes ollut järin tyttömäinen – toisinaan, ehkä, mutta koska hän oli suurimmaksi osaksi kasvanut jätkien ympäröimänä ja oppinut samalla noiden tavoille, hän oli ehkä hieman jätkämäinen niin käytökseltään, kuin tavoiltaankin. Siinä missä naiset joivat siideriä, Jojo suosi kaljaa tai viinaa, hän mieluummin antoi turpaan kuin antoi jonkun pelastaa itsensä ja hän ei ikinä halunnut joutua jonkun turhanpäiväisen äijän pelastamaksi.
Valitettavasti niin oli jo päässyt käymään, kun Mickey Barrett oli tullut ja ilmestynyt ja hakannut Rossia, vaikkei tuolla ollut mitään velvollisuutta, ei mitään, mikä olisi pakottanut jätkän sotkemaan itsensä siihen soppaan. Ja niin siinä silti oli käynyt.

Hengähdys oli samaan aikaan ehkä hieman vetäytyvä, että jollain tapaa myös nauttiva, kun Miken sormet ujuttautuivat ohuen topin alle, paljaalle iholle.
Hetken ristiriitaiset ajatukset kävivät sotaa Jojon pään sisällä: hän olisi halunnut samaan aikaan paeta mahdollisimman kauas ja painautua entistä tiiviimmin kiinni Mikeen. Nuori nainen oli niin sekaisin sekä alkoholista että omista ajatuksistaan, ettei kyennyt kuin vetäytymään vain hieman kauemmas. Merensiniset silmät tuijottivat hetken poikaa, ennen kuin täysin varoittamatta yksinäinen kyynel vierähti poskelle ja sai Jojon painamaan päänsä pojan olkapäätä vasten.

Hän ei itkenyt, ei helvetti soikoon itkenyt, KOSKAAN. Ei hän voinut ruveta itkemään pikkupienissään, kun lähestulkoon istui Mickey Barrettin sylissä ja tuon kädet olivat jo ehtineet vaatteiden alle.
Sirot kädet takertuivat kuin henkensä hädässä nuorukaisen t-paitaan, tietämättä mitä tehdä kaiken sen tunnemyrskyn keskellä.

Joanne olisi halunnut ruveta huutamaan silkasta turhautumisesta.