Heartbreaker, lifetaker!

- Smakin hearbreaker biisistä. Hihihihi Sopii just Justinin flirttailevalle puolelle koko biisi! Riksuli mukaan med Robert ;'D -

Justin oli tänään herännyt kovin halukkaalla päällä, flirttailevana ja rohkeana. Ei niin normaalia Justinia tällainen käyttäytyminen. Joten sanomattakin oli selvää, että Eric oli ottanut pojasta vallan yöunosien aikana. Ties mitä unia Justin oli nähnyt, että Eric oli taas herännyt ja vallannut identiteetin. Justin ei tietenkään nyt itse tiedostanut olevansa Eric, kun mielentilanmuutos oli tapahtunut yöllä nukkuessa. Justin tiesi vain silloin, kun tämä oli hereillä ja tunsi kuinka joku ottaisi vallan itsestään.

Justin, tai siis Eric oli saapunut poikien vessaan laittamaan hiuksiaan kuntoon. Eihän nyt sopinut olla hunsvotinnäköisenä koulussa, eteenhän saattoi tulla kuka vain kiinnostava ihminen, jonka kanssa voisi tehdä lähempääkin tuttavuutta. Pojalla oli päällään musta paita, jossa oli värikkäitä aseiden kuvia. Paita oli tiukka ja se myötäili tämän hyvin laihan pojan kehoa. Jaloissa tällä herralla oli valkoiset pillifarkut ja farkkuja piti päällä musta niittivyö, sillä muuten housut olisivat tippuneet. Harmaat bokserit vilkkuivat matalalla olevien housujen alta. Poikaa ei haitannut, sehän oli vain seksikkäämpää. Eikö? Ainakin Ericin mielestä oli. Kenkinä toimivat mustat tennarit. tyyli

Eric asettautui peilin eteen ja kaivoi laukustaan kamman, hiuslakan ja muotoiluvahaa. Hiukset oli saatava taas paremmin, vaikka viime välitunnillahan poika juuri oli niitä laittanut. Liekö ihmekkään, että hiuslakka purkki kului viikossa tyhjäksi. Justin, tai siis Eric alkoi laittamaan hiuksiaan poikien vessan peilin edessä ja samalla harjoitteli flirttailevia ilmeitään.

Ei tämä niin huonosti ollutkaan sujunut, tämä uuteen kouluun astuminen vuoden tauon (vankilareissun) jälkeen.

Robert Hamilton käveli koulun käytävää pitkin rauhallisin askelin ja katseli ympärilleen kiinnostuneena. Nurkan takaa tuli koko ajan lisää uusia kasvoja tai sitten nämä olivat jo toistamiseen nähtyjä kasvoja, mutta eihän Rob ihmisten kasvoja voinut muistaa vain nähtyään ne nopeasti ensimmäisellä kerralla.
Mutta sen hän tiesi, että tässä koulussa oli ainakin pari sataa oppilasta enemmän kuin hänen aikaisemmassa koulussa.

Tummansiniset silmät löysivät kyltin, joka ilmoitti vessasta. Hienoa, vessaahan hän olikin etsinyt.
Poika astui sisään vessaan ja huomasi toisen pojan peilailevan itseään melko ajatuksissaan. Robin kulmat kurtistuivat hieman, kun hän katseli toista. Hän ei tehnyt omille hiuksilleen ikinä mitään ja tuon pojan hiuksissa oli varmaan jo kokonainen pullo lakkaa, ainakin vessa haisi siltä.
Ja mitä toinen vielä teki, harjoitteli ilmeitä? Voi hyvänen aika...

Herra yritti olla mahdollisimman hiljainen ja näkymätön liukuessaan pojan takaa pisuaarien luo. Hän laski laukkunsa vessan kaakelilattialle ja avasi housujensa vetoketjua.
Hiuslakka haisi yhä voimakkaasti hänen nenäänsä ja poika joutui nyrpistämään nenäänsä.

Aluksi Eric ei meinannut huomata, että vessaan saapui toinenkin poika. Mutta peilin kautta huomatessaan toisen vilahtavan kohti pisuaareja Ericin kasvoille nousi innostunut ilme. Poika sutaisi viimeiset lakat hiuksiinsa ja laittoi äkkiä tavaransa laukkuun. Eric suoristi paidan helmaansa ja jätti laukkunsa lavuaarin reunalle. Sitten tämä poikanen käveli toisen pojan viereen viereiselle pirsuaarille. Eric katsoi mittailevasti poikaa ja tämän kasvoille nousi se flirttaileva ilme, jota poika oli juuri harjoitellut. Toinenhan oli melko komea, solakka ja kaunis poika. Eric mietti, että voisi itsekin käydä tarpeillaan ja availi pillifarkkujensa vetoketjua.

Pojan katse aluksi kävi toisen pojan alapään puolella. Ei paha. Ei paha. Eric ajatteli itsekseen ja käänsi sitten katseensa toisen pojan kasvoihin.
"Terve komistus. En ookkaan ennen nähnyt sua täällä. Mikäs tuollaisen namupalan ajaa nyt kouluun keskenkaiken?" Eric kysyi lipevällä äänellä ja tuijotteli avoimesti toisen pojan olemusta. Tämän nuorukaisen olisi tehnyt mieli heti käydä komistuksen kimppuun, mutta ainakin vielä poika pystyi pitämään halunsa kurinsa. Sen tietenkin näkisi kuinka kauan tämä onnistuisi.

Robert yritti olla omissa oloissaan, mutta jotenkin toisen läsnäolo vaivasi. Tai siis... Ei sitä osannut selittää tai sen enempää ajatella!
Yhtäkkiä poika, joka oli äsken ollut peilailemassa itseään, olikin ilmestynyt Robertin viereen ja tutkaili tätä melko tiiviisti. Robert katsahti poikaa kasvoihin, mutta siirsi katseensa sitten edessä olevaan seinään. Hienoa, ihan selvä homo. Ja toisen sanat sen sitten paljastivat.
"Vastaus siihen, että et oo nähny mua ennen, on se, että mä tulin tänne vasta tänään", Robert vastasi tasapaksulla, hieman hiljaisella äänellä. Hän toivoi, että toinen jättäisi hänet rauhaan, sillä toisen lähelläolo tuntui liian ahdistavalta, vaikka eihän toinen ollut edes nainen! No jaa, ehkä homot menivät samasta mittapuusta...

Nuoriherra veti vetoketjun kiinni saatuaan hoidettua asiansa ja suunnisti nyt vuorostaan lavuaareille päin, jossa toinen poika oli äsken peilaillut ja laitellut hiuksiaan. Hän yrittäisi liueta paikalta mahdollisimman kohteliaasti.

Toinen poika näytti hieman kiusaantuneelta, muttei se tätä herraa häirinnyt. Ei todellakaan. Päinvastoin, se sai fiiliksen korkeammalle, kun tavoiteltava palkinto olisi työn takana. Niin, Erichän ei aikonut heti luovuttaa asiassa. Eihän nyt kukaan voinut tätä nuorukaista vastustaa? Eihän.
"Jaa, että tänään. Ihmekkös etten ole sua huomannut, en nyt tuollaista namua oikeasti missaisi missään. Eli mulla on hyvin aikaa tutustua suhun, kerta olet vasta saapunut. Voin vaikka esitellä koulua sulle, jos vain kelpaa?" Eric ehdotti pojalle ja vinkkasi vihjailevasti silmää. Esittelemisen arvoiset paikathan poika tiesi, paikat joissa saisi olla rauhassa ja yksin, ilman kenekään häirintää.

Eric laittoi myöskin vetoketjunsa kiinni, kun huomasi viereisen pojan tekevän niin. Tämä nuorukainen käveli lavuaarille toisen perässä, mutta niin, että oli lähempänä ovea. Näin poika voisi estää nopeasti karkuun yrittämisen. Haha.
"Hei, älä nyt yritä karata. En mä mitään pahaa sulle tarkoita. Saanko udella kauniin pojan nimeä? Itse olen Eric." poika sanoi ystävällisellä äänen sävyllä, mutta katsoi toista intensiteevisesti silmiin. Pestyään kätensä Eric kääntyi kunnolla toista poikaa päin ja jäi odottamaan kiinnostuneena vastausta.

Vai että toinen tahtoi esitellä paikkoja. Mitenhän toiselle pystyisi vastaamaan mahdollisimman kohteliaasti ja hienotunteisesti, että Robert ei tarvinnut ketään avukseen, vaan pärjäisi hyvin itsekin? Plus hän ei halunnut kannoilleen kuolaavaa homoa. Toisen kuolaaminen nyt tästä olisikin puuttunut.

Robert päätyi hymähtämään Ericiksi esittäytyneen pojan ensimmäisille sanoille sulkien hanan ja nappasi viereisestä olevasta paperitelineestä paperia kuivatakseen kätensä. Katse siirrettiin Ericiin ja herra toinen huulenpieli kohosi hitusen hymyilemään, jolloin poskessa paljastui syvä hymykuoppa.
"Uskon, että se vain tekee mulle hyvää tutustua tähän kouluun yksin. Harjaannuttaa mun surkeaa suuntavaistoa", Rob vastasi vasta nyt toisen ensimmäisiin sanoihin.
"Robert", poika sanoi siten lopuksi oman nimensä ja nyökkäsi toiselle pienesti päätään. Hienoa, esittelyt oli tehty. Ehkä hän voisi nyt liueta paikalta?

"Oikeastaan.. Sähän voisitkin neuvoa, miten pääsen opettajanhuoneeseen. Mun pitäis päästä juttelee rouva Meyerille", Robert puhuikin sitten ystävällisellä ja pehmeällä äänellään katsoessaan toista. Kun poika nyt antaisi Ericin auttaa itseään, ei toinen voisi enää kauemmin hänen kimpussaan roikkua, kun hänen pitäisi mennä tapaamaan opettajaa.

Ericin kasvoille nousi se sama virne, joka aina oli kun jokin mielenkiintoinen persoona oli lähellä. Eric silmäili taas erittäin avoimesti toista päästä varpaisiin, sitten poika katsoi vessakoppiin ja mietti mitä tekisi tällä uudella lelullaan. Toista ei sopisi päästää karkuun aivan heti, ensin pitäisi jotain tapahtua. Jotakin mukavaa, ainakin Ericin mielestä.
"Älä nyt, tää on niin iso koulu, että eksyt varmasti. Tosin voinhan mä sitten tulla pelastamaan sut, kun oot eksynyt vaikkapa... johonkin siivouskomeroon." Eric sanoi taas lipevästi ja vinkkasi toiselle silmäänsä. Toki, siivouskomero, siellähän voisi tapahtua vaikka mitä mukavaa. Pojan mielikuvitus alkoi taas vierimään ja herra suunnitteli kaikkea mitä uuden tuttavuuden kanssa haluaisi kokeilla.
"Robert. Ihan just sun kuulonen nimi. Hmm.. Rob. Robson. Robsukka. Siitähän keksii vaikka mitä söpöjä lempinimiä." Eric ajatteli ääneen ja puraisi vihjailevasti alahuultaan.

"Hmm.. Opettajanhuoneeseen. Rouva Meyer. Voin toki johdattaa, mutta Meyer on aina tapaamista myöhässä. Sillä on jotain teerenpeliä Herra Smithin kanssa. Aina ne myöhästyvät, joten meillä ei ole mikään kiire." Eric sanoi sitten pojalle mietittyään ja astui askeleen lähemmäksi toista poikaa. Nuorukainen vinkkasi taas silmäänsä ja nosti vaivihkaa yhä alaspäin valuneita housujaan ylömmäs, laihana kun housutkin olivat aina isoja. Sitten Eric hipaisi Robertin yhtä hiuskiehkuraa pois toisen otsalta. Eric virnisti pojalle.
"Toi hius oli aika huonosti siinä. Laitatko sä koskaan tukkaa? Mähän voisin vaikka nyt vähän opastaa, että miten saisit sun hiuksistas paljon seksikkäämmät." Eric sanoi sitten flirttailevasti.

Siivouskomeroon, sinnehän Robert varmasti heti ensimmäisenä eksyisikin.
"Luulen erottavani siivouskomeron oven luokan ovista", poika sanoi tuttavallisesti ja hän siirsi katseensa hetkeksi katsomaan Ericin takana olevaa ovea vapauteen.
Robert purskahti hiljaiseen, hieman kiusaantuneeseen nauruun kuullessaan toisen nopeasti päästä temmattuja lempinimiä tälle. Voi hyvänen aika sentään, milloin hän pääsisi pois?

Seuraaviin Ericin sanoihin Rob osoitti sen verran kiinnostusta, että uskalsi ottaa katsekontaktin toiseen. Niinhän se aina meni, ainahan jokaisen koulun joillakin opettajilla oli jotain keskenään. Tosin asian varmuudesta Robert ei osannut sanoa mitään, kun Ericin puheet olivat muutenkin mitä olivat.
Yhtäkkiä toisen käsi sipaisikin herran hiuksia, jolloin nuorukaisen kädet nousivat reaktiomaisesti ylös heidän kahden väliin kuin pitämään eroa.
"Wouh, hajurako", Robert mutisi vakavana.
"Älä käy liian tuttavalliseksi", tummahiuksinen lisäsi vielä varoittavasti ja otti huomaamattoman askeleen sivulle päin.
"Mä oon tyytyväinen mun hiuksiin sellaisina kuin ne on. En toki tahdo edistää ilmastonmuutosta", Robert puhui jo hieman asiallisempaan sävyyn, soi toiselle jopa pienen ystävällisen hymynkin, mutta katse pysyi yhä valppaana. Tällaista se oli ollut vankilassakin, vielä pari astetta verroin kamalampaa.

Eric naurahti pojalle. Toisella taisi olla huumorintajua, ainakin ihan riittämiin.
"En kyl ajattelis. Näytät ihan siltä, et siivouskomerot kiinnostaa sua." Eric päätyi vastaamaan pojalle lipevästi ja katsoi yhä poikaa suoraan silmiin. Sitten toisen naurahtaessa lempinimiehdotuksille Erickin naurahti, tosin ei kiusaantuneesti.
"Mä ainakin kutsun sua tästä lähtien Robsukaksi." Eric sanoi suklaasilmät suurina ja hymyili pienesti ja suloisesti pojalle.

"Äh, en mä mitään hajurakoa tarvitse, turha sun on siitä huolehtia." Eric sanoi naurahtaen söpösti ja katsoi silmiään räpsytellen poikaan. Ehkä toisen partavesi tosiaan kaipaisi vaihtamista johonkin uutuuteen, mutta kyllä tuotakin kesti ennen kuin selkäänsä ottaisi. Toisen ottaessa askeleen sivulle, otti myös tämäkin poika askeleen sivulle, jotta oli toisen tiellä.
"Okei, edetään niin hitaasti kun sä haluat. Eihän kaikki oo yhtä nopeasti eteneviä suhteessa kuin minä." Eric vastasi sitten pojalle aivan kuin nämä olisivat jo alkaneet seurustelemaan.
Eric tulkitsi pojan suloisen hymyn jo lämpenemikseksi ja hymyili pojalle takaisin, tosin hieman enemmän kertoen mitä haluaisi jossakin vaiheessa.
"Ilmastonmuutos on pötypuhetta. Sitä paitsi tää lakka on mulla sitä ilmastoystävällisempää. Täs ei oo niitä ihme freonijuttui vai mitä ne nyt olikaan." Eric sanoi ja kaivoi lakkapullon laukustaan ja osoitti ympäristöystävällisyyslogoa.
"Hei sä tuoksut mukavasti tupakalle, joten jos haluat jo tästä tunnelmallisesta vessasta pois, niin lähet varmaan eka röökille, ennen opettajanhuonereissua?" Eric sanoi sitten silmät kiiluen.

Robert ei enää aikonut vastata tuohon siivouskomeroasiaan, ettei toiselle vain tulisi sellaisia mielikuvia, että Robia olisi muka oikeasti voinut ne kiinnostaa.
Ja jätti poika myös huomioimatta lempinimen, jota toinen sanoi käyttävänsä. Kaikki kävi, kunhan ei ihan käytävillä alkanut tuollaisia nimia laukomaan turhan kovaan ääneen.

Mikä ihme toista vaivasi, käyttäytyi kuin he olisivat jo tunteneet iät ja ajat?
Robert katsoi toista kulmat hivenen koholla ja suu tiukalla mutrulla. Tämä alkoi pikku hiljaa karata käsistä, niin pojasta tuntui. Eric ei saisi tallottua häntä kenkänsä alle, siitä Robertin hauislihakset olivat huolta pitämässä, vaikka ei nyt ajatellutkaan niitä toiselle paljastaa. Ties mitä kiksejä siitäkin toinen saisi.

"Hyvä, että oot ilmastonmuutosta vastaan", Rob puhui sitten hiljaa, kun toinen esittely ylpeästi hiuslakkaansa. Eric ehdotti sitten ulospääsyä vessasta, mikä tuntui olevan todella helpottava vaihtoehto. Mielummin hän olisi tupakalla kuin täällä autiossa vessassa tuon tuntemattoman pojan kanssa.
"Tupakka maistuu aina", nuorukainen vastasi sitten ja otti jo taskustaan tupakka-askin ja sytkärin valmiiksi. Olikin muuten tupakkatauon paikka, sillä olihan edellisestä tupakasta jo puolitoista tuntia.

//Heitä nää pihalle, vaikka sama otsikko 8-)