Is this just fantasy?

//Guinn ja joku hahmonsa

Nuori tummatukkainen ja muutenkin välimerellisen ulkonäön omaava poika käveli puistossa. Koulu oli juuri loppunut ja Nikolla oli aikaa vain oleskella. Mikäs sen parempaa kuin mennä kauniiseen puistoon hengailemaan, vaikka sitten vain itsekseen. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi korkealla taivaalla. Pilviä oli muodostunut sitten aamun taivalle, mutta ne antoivat vain sopivasti välillä varjoa mennessään auringon eteen. Muuten olisi ollut liian kuuma, jos aurinko olisi aivan kokoajan porottanut niskaan. Tosin tämä nuorukainen oli tottunut jo kotimaassaankin kuumaan säähän, Kreikassa nyt oli lämmintä. Joten sinällään pieni auringon paiste ei tätä herraa häirinnyt.

Nikolla oli tällä kertaa päällään valkoinen printti t-paita, mikä ainakin pojasta oli hauska. Liekö sitten muista, muttei tämä nuorukainen muiden mielipiteistä niin välittänytkään ulkonäköasioissa. Nikolla oli jalassaan mustat shortsit ja kenkinä tällä kertaa olivat tavalliset varvassandaalit. Niillä oli mukava kävellä, eikä niissä tullut kuuma. Pojan hiukset olivat hieman pörrössä, koska Niko ei ollut ehtinyt erityisemmin niitä laittaa kouluun lähtiessään. Selässä pojalla kulki dakinen reppu, repussa taas olivat kaikki päivän koulukirjat, musiikkisoitin sekä kalenteri. Lompakko kulki turvallisesti shortsien taskussa.

Nuorukainen lähestyi jäätelökioskia ja päätti palkita itsensä herkullisella jäätelöllä. Jäätelökioski oli italialainen, joten parasta jäätelöä oli siis luvassa. Niko kaivoi taskustaan lompakkonsa ja sopivan määrän rahaa. Hetken listaa tutkittuaan tämä päätti tilata kookosjäätelöpallon sekä päälle kunnon lakritsipallon. Saatuaan ja maksettuaan jäätelönsä poika meni istumaan kioskin vieressä olevalle pitkälle penkille. Auringon paisteessa oli jäätelöä mukava syödä ja katsella ihmisiä, joita oli kerääntynyt oikein todenteolla puistoon viettämään aikaansa.

Aubrey käveli valkoiseen hellemekkoon, mustiin korkokenkiin ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautuneena pitkin Balboa Parkin luonnonkaunista puistoa. Päivä oli mukavan lämmin, ei liian kuuma mutta ei liian kylmäkään. Hajanaiset pilvet antoivat mukavasti varjoa ja kädessä kulkeva lähdevesipullo turvasi nesteensaannin varmasti. Puiston penkit olivat täynnä, niinkuin aina tähän aikaan päivästä, Aubrey haki katseellaan vapaata paikkaa istahtaakseen hetkeksi ennenkuin jatkaisi matkaansa takaisin keskustaan päin. Oikeastaan tyttö ei edes tiennyt, mitä hän teki siellä kaikkien niiden ihmisten keskellä, alunperin hänen olisi pitänyt mennä ostoksille äitipuolensa kanssa mutta ilmeisesti tälle tuli esteitä ja Aubrey tyytyi viettämään iltapäivän yksin.

Vapaita paikkoja ei ainakaan lähimmillä penkeillä ollut vapaana, joten ruskeahiuksinen tyttö jatkoi matkaansa katsellen ympärilläolevia ihmisiä mittailevaan tapaansa. Erityisesti yhdelle penkille sammunut juoppo herätti Aubreyssä inhonväreitä mutta kulki kuitenkin tyynesti ohi asiaa sen enempää kuittailematta, mitä nyt piti hiukan kammoksuvan ilmeen kasvoillaan.

Muutaman metrin päässä näytti olevan vapaata tilaa, ja myös varsin tutun näköinen nuorimies. Aubrey joutui antamaan itselleen hetken aikaa jotta saisi mieleensä, mistä miehenalku oli niin tuttu. Hetken pähkäiltyään tämä sai sen mieleensä, toinen oli samassa koulussa ja kuului samaan kastiin joten Aubrey istahti miehenalun viereen muitta mutkitta ja loihti kasvoilleen hymyn. "Iltapäiviä", tyttö toivotti kohteliaasti katsahtaen sitten toiseen paremmin.

Niko katseli jäätelö kädessään ympärillä liihottavia ihmisiä ja lopulta tämän katse kiinnittyi suunnilleen samanikäiseen tyttöön, joka kulki lähestöllä. Kohta tämä tyttö lähestyikin Nikoa ja istahti samalle penkille nuorukaisen kanssa. Niko tunnisti tytön Astonilaiseksi ja muisteli että tyttö oli samassa kastissa tämän kanssa. Tai oikeastaanhan Niko ei ollut rikas pentu, lähinnä vaihto-oppilasperheen varallisuus laittoi pojan tähän kastiin. Kotioloissa Kreikassa poika oli melko tavallisesta perheestä ja piti itseään aivan tavallisena.

"Terve vaan", Niko totesi hymyn kera ja katsoi hetken tyttöä silmiin. Nuorukainen lipaisi jäätelöstään, joka oli alkanut uhkaavasti sulaa ja puraisi sitten pienen palan pallosta, jotta se ei ihan sulaisi käsiin vaan suurin osa mieluummin saisi päätyä vatsaan asti.
"Säkin oot päätyny yksikseen hengailemaan tänne", Niko sanoi hieman kysyvästi, mutta todeten vain asian. Poika ei ollut kovin hyvä aloittamaan keskusteluista, vaan lähinnä hieman ujo. Mutta kun alun ohi päästäsiin, tulisi Nikosta esiin muistakin piirteitä. Alku oli aina kankeaa tälle ujohkolle pojalle.

Niko kaivoi sitten kännykkänsä taskustaan ja katsoi siitä kelloa. Ei se edes ollut paljon, eikä pojalla ollut varsinaisia suunnitelmia tälle päivälle. Joten jos sitä nyt vaikka tutustuisi paremmin tähän tyttöön. Vaikuttihan toinen ihan mukavalta, ainakin tyttö osasi hymyillä. Niko lipaisi taas jäätelöstään ja lakritsipallo olikin jo loppunut, enää tuhottavana olisi paras osa. Kookosjäätelö. Poika pisti kännykkänsä sitten takaisin shortsiensa taskuun ja käänsi hymyilevät kasvonsa tyttöä päin.
"Saanko udella nimeäsi? Tai siis Astonissahan sä olet, ellen ihan väärin muista. Mutta nimeä en kyllä saa päähäni, vaikka kasvot ovatkin tutut", Niko sanoi sitten naurahtaen lopuksi.

Aubrey hymyili pojalle jälleen, "Joo tavallaan, mun piti kyllä mennä äitipuolen kanssa ostoksille mut sille tuli esteitä", hän selosti ja asetteli ohimennen hiuksiaan vähän paremmin. Miehenalun udellessa hänen nimeeään, tyttö oli melkeimpä närkästynyt siitä ettei toinen tunnistanut hänet kuin kasvoiltaan. "Aubrey Denton, ja säkin voisit toki esittäytyä", tummaverikkö naurahti ja katsoi miehenalkua silmiin. Iltapäivä alkoi pikkuhiljaa kallistua illan puoleen, ja hyvä niin. "Niin ja sä olet Astonissa kanssa", jälleen pieni virne kohosi kasvoille paljastaen valkoisen hammasrivistön. Aubrey avasi vesipullonsa korkin ja kohotti pullon huulilleen antaen viileän lähdeveden valua kurkustaan alas, pullo laskettiin ja korkki suljettiin, puolillaan oleva pullo laskettiin penkinreunalle odottamaan.

"Mitä sä oot aatellu tänään tehdä?" Aubrey kysäisi aidosti kiinnostuneena, ja jos tästä ei tilanne muuttuisi, tyttö voisi hyvinkin lähteä vaikka parille drinkille tai syömään. Huolimatta siitä, saisiko hän seuraa vai ei. Sinivihreät silmät seurasivat ohi kulkevia ihmisiä, ennenkuin huomio kiinnitettiin taas vierellä istuvaan miehenalkuun ja kasvoille loihdittiin ystävällinen hymympoikanen. Aubrey nojasi penkin selkäojaan ja haukotteli peittäen suunsa kädellään, aamuherätykset eivät olleet hänen juttunsa.

Tummaverikkö kaivoi puhelinta laukustaan tarkastaakseen, oliko kukaan kaivannut häntä, ja jos oli, niin miksi. Yhtäkään viestiä tai puhelua ei ollut tullut, tytön huulilta karkasi närkästynyt tuhahdus kunnes hapan ilme vaihdettiin normaaliksi. "Ajattelin, et lähtisitsä jonnekkin syömään tai drinkille? Ei sitten ollut mikään treffipyyntö" Aubrey tokaisi ja katsoi miehenalkuun hymyillen.

Tyttö esitteli itsensä Aubreyksi ja sitten pieni muistikuva ilmestyi pojalle. Kyllähän hän jossakin yhteydessä oli tuon tytön nimenkin kuullut. Vaihto-oppilaana kuin tapasi todella paljon ihmisiä, joten ei voinut kaikkia heti muistaa. Ni naurahti tytön perään.
"Tosiaan, Nikoksi kutsutaan. Ja jos nyt sukunimi kiinnostaa niin Tsamis", poika totesi hymyn kera ja käänsi hetkeksi katseen tyttöön, tutkaillen tätä hieman. Ei pahempi. Ei sillä, että poika olisi heti kiinnostunut kaikeasta mikä liikkui kahdella jalalla, mutta poika on poika.
"Niinpä taidan olla, ainakin tän vuoden", poika naurahti ja viittasi puheellaan vaihto-oppilasvuoteensa. Tosiaan, ei poika pidempään olisi. Ellei nyt päättäisi jäädä vielä viimeiseksikin vuodeksi San Diegoon. Toisaalta poika kyllä kaipasi jo kotiinsa Kreikkaan. Aika näyttäisi, miten asiat kääntyisi. Ei San Diego ja Amerikka kuullostaisi pahalta edes jäädä asumaan joksikin aikaa.

"En oikeastaan mitään, lähinnä tulin hengailemaan tänne puistoon", Niko vastasi sitten tytön kysymykseen ja haukotteli pienesti tytön perässä. Haukotushan tunnetusti tarttui aina. Poika söi samalla jäätelönsä loppuun ja heitti jäljelle jääneen vohvelin linnuille, jotka pyörivät puistossa etsien ruokaa. Niko käänsi sitten katseensa hetkeksi näihin lintuihin, jotka hyökkäsivät parvena ruuan kimppuun. Poika naurahti itsekseen, mutta käänsi kasvonsa taas tyttöön ja hymyili tälle ystävällisesti.

"Voin mä vaikka lähteä. Ja eikun heti ajattelin, että kaikki ketkä alkaa juttelemaan, niin pyytää treffeille", Niko naurahti tytön kommentille. Pitikö se nyt suoraan muka sanoa, ettei ollut treffipyyntö. Ehkä tyttö vain luuli, että heti kaikki miehet olisivat lääpällään häneen. No, Niko ei ainakaan vielä, vaikka ihastuikin todella helposti vähänkin ystävällisiin ihmisiin.
"Neiti saa päättää paikan minne mennään", Niko sanoi sitten vielä tytölle hymyillen.

"Sanoin siks ettei tuu väärinkäsityksiä" Aubrey naurahti ja puisteli sitten päätään, ainakin toinen oli hauska, se oli tärkein asia. Siis ettei jouduttu istumaan kuin patsaat, haudanvakavina ja hiljaisina, "Okei, no miltä kuulostais joku italialaispaikka?", tyttö heitti ja katsoi Nikoon hiukan haastavastikkin. Jos toinen ehdottaisi jotain muuta, sillä paikalla saisi sitten olla tasoa, meinaan tummaverikkö ei italialaisruuasta hevillä luopuisi. "Tai sitten joku mukava baari" Aubrey lisäsi ja hymyili Nikolle hurmaavinta hymyään, "Koska ajattelin juottaa sut känniin ja käyttää hyväkseni", okei se oli varsin huono vitsi mutta minkäs mahtoi, tytöllä oli aina ollut omalaatuiset vitsit -ja sen kyllä huomasi. "Se oli vitsi... mut tos ois yks kiva baari ainakin lähellä" tummaverikkö jatkoi ja katsoi sitten miehenalkuun hieman vakavemmin.

Tytön sormet eksyivät taas haromaa hiuksia, ja katse eksyi vilkuilemaan ohikulkevaa ihmispaljoutta. Muutama tuttu kasvo vilahti muiden vähemmän tuttujen joukossa, mutta Aubrey ei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen. "Istuskellaan nyt hetki, tääl on niin nätti ilmakin ja kaikkee", tyttö totesi pienen hiljaisuuden jälkeen. Puhelin piippasi saapuneen viestin merkiksi ja Aubrey nosti laukun syliinsä ryhtyen sitten penkomaan sitä mietteliään näköisenä. "Tänään ois yhellä tutun tutulla bileet", tummatukka mumisi ja laitto puhelimensa takaisin näppäinlukkoon ja laski laukkunsa sylistään penkille.

"Italialaispaikka kuullostaa hyvältä", Niko vastasi toiselle hetken mietittyään, toisaalta eihän poika erityisemmin tietänytkään ravintoloita täältä päin. Yleensä kun syötyä tuli perheen luona, tai sitten joku juuri vei hänet syömään. Kerran Niko oli täällä puiston ravintoloissa käynyt, tai ravintolassa siis.
"Baarikin kelpaa. Tosin sä voit juottaa mut kännin ravintolan kalleilla viineilläkin", Niko sanoi naurahtaen ja virnisti toiselle hyväntahtoisesti. Tytön miettiessä minne mentäisiin nyökkäli Niko suostuvaisena.
"Päätä sä", poika sanoi sitten tytölle ja raapi niskaansa mietteliäänä.

Niko kiinnitti taas katseensa ympäröivään hälinään ja mietiskeli itsekseen päivän asioita. Tytön ehdottaessa puistossa istumista, kelpasi sekin Nikolle. Oikeastaan mikä vain olisi tällähetkellä varmasti sopinut tälle pojalle. Niko naurahti lapselle, joka leikki puiston nurmikolla ilmeisesti isänsä kanssa ja hetkeksi pojan ajatuksen vierähtivät Kreikkaan. Poika pudisteli pienen koti-ikävän mielestään tytön todetessa joistakin bileistä.
"Ootkos menossa?", Niko kysyi sitten, jotta kuullostaisi edes vähän mukana olevalta.
"Mut hei, mitäs jos mentäis alkudrinkeille johonki terassille täs lähellä ja sitten syömään jotakin? Kavereina", Niko sanoi hieman naurahtaen, poika ivaili tytölle tämän selvennyksiä ja siksi itsekin päätyi selventämään, ettei halunut tytöstä muuta kuin ystävän.

"No mitä jos mentäs vaikka alkudrinkeille, sitten syömään ja suoraan vihille?" Aubrey napautti takaisin ja naurahti puistellen päätään. Ajatus äkillisestä avioliitosta ei pahemmin houkutellut, tai mistä sitä koskaan tietäisi mitä tulevaisuudessa tulisi vastaan. Tummaverikön käsi ajelehti jälleen jossain hiusten seassa, niinkuin aina kun hän mietti jotain sanottavaa, "Mitä jos... mentäis alkudrinkeille, syömään ja sinne kemuihin?" Aubrey ehdotti ja katsoi Nikoon kysyvästi. Ajatus ei kuulostanut yhtään pahemmalta ainakaan hänen korvaansa, kyllä jokaiseen päivään yhden kemut mahtuisivat ja huomenna voisi suosiolla jättäytyä pois koulusta. Katse eksyi jälleen ihmishälinän sekaan, kun tyttö vielä mietti parasta mahdollista ratkaisua tylsälle illalle.

"Kyllä se niin on et multa tulee kaikki kuningasideat", Aubrey hihkaisi ja nousi penkiltä ylös napaten ylisuuren käsilaukkunsa olelleen katsoen sitten miehenalkuun katseella, joka kertoi ettei Aubrey ollut asian suhteen tosissaan. Tyttö lähti ottamaan itsevarmoja askeleita kohti lähimpää baaria, jonka hän tiesi hyväksi paikaksi. Vaikka ikää ei ollut, eihän se haittaisi, hänen ei tarvitsisi kuin manita parilla sanalla kenen tytär hän oli, niin johan alkoi tapahtua.

Väenpaljoudessa oli vittumaista kävellä, ihmiset olivat jokainen menossa omaan suuntaansa ja sai olla varuillaan ettei jäänyt kenenkään tallottavaksi. Aubrey ei vaivautunut tarjoamaan ihmisille kohteliainta hymyään, joten sekin helpotti etenemisen suhteen aikalailla. "Sä et tainnut viimevuonna olla Astonissa, vai?" Aubrey käännähti Nikon puoleen ja kohotti kulmiaan, tosiaan tyttö ei ainakaan muistanut nähneensä miehenalkua ensimmäisenä lukuvuotenaan koulussa. Tiedä sitten, muuttiko toinen vasta äskettäin San Diegoon, vai oliko kyseessä jonkinlainen vaihto-oppilasvuosi, toisaalta sillä ei olisi merkitystä, kuuluihan miehenalku ainakin koulun kermaan. Aubreylla ei olisi siis mitään pelkoa maineensa menettämisestä. Ja sehän oli tärkein asia, joten hän voisi rauhassa viettää mukavan illan hauskan ja varsin hyvännäköisen miehenalun seurassa, kun siihen kerta tarjoutu tilaisuuskin.

Niko naurahti tytölle uudestaan ja tuhahti vielä lopuksi huvittuneena perään.
"Joo maistraatissa vihille ja karataan yhdessä Hawajille, eikö kuullostakin erittäin houkuttelevalta", Niko jatkoi tytön vitsiä ja naksautteli sitten perään sormiaan. Monet eivät tykänneet pojan sormien naksuttelusta, mutta mitäpä toinen sille mahtoi, tapa mikä tapa.
"Tehdään niin, kemuista en kyllä varmaan ketään tunne, mutta eiköhän siellä tutustu", Niko vastasi sitten toiselle hymyillen ja katsoi hetken toista, kuitenkin itsekin siirtäen pian katseensa ihmishälinään. Poika nautti auringosta ja venytteli pienesti raukeana.

"Ei sulta voi tulla kuningasideoita, kun oot tyttö. Nih", Niko sanoi naurahtaen ja ponkaisi itsekin penkiltä ylös tytön perässä. Tyttö viiletti jo edempänä ja Niko otti muutaman harppausaskeleen, jotta saavutti tytön. Niko nyt näytti onneksi jo täysi-ikäiseltä, joten pojalta ei usein ikää kysytty, mikä oli ihan hyvä asia. Niko seurasi Aubreytä kuin hai laivaa, sillä eihän poika nyt halunnut uutta tuttavuuttaan kadottaa ihmispaljouteen.

Tytön käännähtäessä Nikoon päin säpsähti nuorukainen hieman yllätyksestä. Niko naurahti itselleen ja raapi hiuksiaan.
"Joo en ollu. Vaihto-oppilaana oon tän vuoden, muuten koti on tuolla Kreikan maalla", Niko vastasi tytölle iloisesti ja mietti taas hetken Kreikkaa. Siellä oli mukava asua, mutta kyllä San Diego oli vienyt ainakin pojan sydämen osittain. Nuorukainen toivoikin, että saisi vaihto-oppilasjärjestöltä luvan jäädä vielä viimeiseksikin vuodeksi kouluun. Pojan vanhemmille asia oli ok ja vaihto-oppilasperheellekin. Päästessään Aubreyn perässä baarin edustalle katseli Niko tutkaillen paikkaa, ihan siistin näköinen ja varmasti hintansa väärti. Vaikutti hyvältä paikalta siis.
"Mennäänkös sisälle?", Niko kysyi sitten tytöltä hymyillen.

Aubreyn arvaus oli siis osunut puoliksi oikeaan, Nikon kertoessa olevansa vaihto-oppilas, pieni voitonriemuinen hymy koristi hetken tytön kasvoja. "Kreikassa? En ois kyllä yhtään uskonu" hän naurahti rennosti ja jäi hetkeksi seisoskelemaan baarin edustalle, "Niin joo mennään vaan", tyttö hihkaisi ja avasi baarin oven pitäen ovea auki jotta perässä tuleva miehenalku ei jäisi oven väliin. Sisällä oli varsin hiljaista, kovin montaa ihmistä ei siis kiinnostanut pämpätä päätä pehmeäksi keskellä viikkoa. Pöytiä oli vapaana, mutta Aubrey hakeutui tiskille istumaan korkean baarijakkaran päälle. "Tää on oikeesti tosi hyvä mesta", brunette uskotteli Nikolle ja väläytti tälle jälleen pienen hymyn. Tarjoilijaa odotellessa hän nosti laukkunsa viereiselle penkille ja tutkaili muita paikalle eksyneitä katseellaan, hän ei tunnistanut yksiäkään kasvoja mutta totesi että baarin asiakaskunta oli edelleen nuorta ja osaa hän ei edes uskonut täysi-ikäisiksi.

"Noh, mites oot täällä ja Astonissa viihtynyt?" Aubrey kysäisi tarkoituksenaan pitää keskustelua yllä, hän nojasi kyynärpäällään baaritiskiin ja piti katseensa Nikossa. Kerrankin hän oli aidosti kiinnostunut seuralaisensa elämästä ja muutenkin, ehkä siksi että yksin vietetty ilta ei olisi ollut mikään mukava vaihtoehto sosiaalista elämää rakastavalle ihmiselle. Tarjoilija tupsahti paikalle ja kyseli pirteästi tilauksia, hetken mietittyään Aubrey turvautui vakiodrinkkiinsä, miestarjoilijakaan ei ollut yhtän kummoisen näköinen ja Aubrey heitti kevyttä flirttiä peittelemättä tarjoilijan suuntaan. "Mä otan San Fransiscon ilman jäitä", brunette katsahti kysyvästi Nikoon ja hymyili.

Drinkit tuotiin nopeasti ja Aubrey kävi heti omansa kimppuun, "Tää on niin mahtavaa", tyttö naurahti ja tyhjensi drinkkiään vähän kerrallaan raaskimatta juoda sitä ensimmäisellä huikalla loppuun. "Vaikka näitä saa lisää niin silti ei vaan pysty juomaan nopeesti", Aubrey totesi ja otti lasista uuden huikan.

Niko asteli tytön perässä sisään ja sisälle päästyään tämä antoi katseensa tutkailla baaria. Niko istuutui tytön viereen toiselle penkille, jolla ei ollut tytön laukkua. Nuorukainen tutkaili vielä hetken paikkaa johon oli tullut ja käänsi sitten katseensa tyttöön.
"Kreikasta juu, mutta miten niin et olisi uskonut?", Niko kysyi ystävälliseen sävyyn ja nyökkäsi vastauksesi tytölle paikan hyvyydestä. Ihan hyvältähän se Nikolasista vaikuttikin, miksipäs ei olisi. Siisti ja sopivan tunnelmallinen. Ja väkeäkään ei ollut liiaksi.

"Ihan mukavaa täällä on. Tosin klikkijako oli aluks kieltämättä outo, koska Kreikassa meillä ei ole mitään tällaistä. Mutta ei siitä sen enempää. Ihmiset on täällä tosi mukavia ja ympäristössä ei valittamista", Niko vastasi toiselle ja katseli hetken muualle, jottei vaikuttaisi liian tungettelevalta tyttöä kohtaan. Tarjoilijan saapuessa Niko mietti hetken, mutta päätti ottaa saman kuin Aubrey.
"Mulle sama, mutta jäillä", Niko vastasi tarjoilijalle ja hymyili sitten Aubreylle ystävällisesti takaisin. Juomien tullessa pöytää tyttö aloitti heti ja Nikokin otti alkuhuikan. Hyvää juomaa todellakin. Poika ei ollut ennen maistanutkaan tätä.
"Tosi hyvää kyllä, en oo ennen maistanutkaan tätä drinkkiä", Niko totesi naurahtaen ja laski lasin baaritiskille.

"Niistä bileistä. Tunnetko sieltä paljonki porukkaa?", Niko kysyi sitten toiselta ja pyöritteli lasia käsiensä välissä. Sitten nuorukainen hörppäsi siitä ja katsoi Aubreyhun.
"Mietin vaan, että uskallanko oikeasti tulla sinne", nuorukainen jatkoi naurahtaen.

Aubrey vilkaisi Nikoon hiukan kummaksuvasti toisen mainitessa klikkijaosta, mutta ei kommentoinut asiaa mitenkään, kyllähän sen ymmärsi jos euroopassa sellaista ei tunnettu. "No hyvä että tykkäät" tummaverikkö naurahti rennosti miehenalun kehuessa saamaansa drinkkiä, kyllä hän itsekkin piti San Fransiscoa hyvänä valintana. Aubrey hymyili rohkaisevasti puheenaiheen kääntyessä bileisiin, "No joo oikeestaan, suurin osa on Astonin oppilaita ja jos sä mun seuralaisena sinne tuut niin sulla ei oo hätiä mitiä", hän käännähti Nikon suuntaan ja hymyili jälleen. Ei sielä mitään pelättävää olisi, päin vastoin. Aubrey voisi esitellä toisen jokaiselle vastaantulevalle ja saada San Diegon tuntumaan miehenalusta edes piirun verran kodikkaammalta.

"Seuraavaksi voitais kumota pari Hot Shottia, vai miten on?" Tummaverikkö virnisti ilkikurisesti hiuksiensa takaa ja naurahti.

Nikolas hymyili rennosti Aubreylle tämän naurahtaessa ja nosti sen jälkeen huulilleen drinkkinsä. Hörpättyään taas kulauksen tuosta hyvästä juomastaan, haroi nuorukainen hiuksiaan ja katseli hetken baarimikon pyörimistä tiskin takana. Toisen puhuessa jotakin bileistä, käänsi poika kasvonsa taas toiseen päin.
"No hienoa, ehkä mä sitten voin tulla ainakin käväisemään siellä", Niko vastasi naurahtaen ja oli iloinen siitä, että pääsisi tapaamaan lisää Astonilaisia. Eihän poika oikeastaan ketään kunnolla tuntenut, silloin tällöin oli jutellut jonkun kanssa tunneilla ja joskus välitunneillakin. Mutta muuten ihmiset olivat lähinnä vain tuttavia pojalle.

"Hot shotit kuullostaa hyvältä", Niko vastasi sitten toisen ilkikuriseen hymyyn omallaan ja naurahti mukana.
"Meillä Kreikassa nuoret juo paljon sellasta Ouzo viinaa. Sun pitäis joskus maistaa sitä. Harmi ettei sitä hirveästi täältä päin saa, kun se on Kreikkalainen tuote..", Niko naurahti sitten tytölle, jolle näytti alkoholi maistuvan ihan hyvin.
"Se on sellasta aniksen makusta viinaa. Siks nuoret juhlii sen kanssa, kun se on halpaa ja sitä lantrataan suoraan vain veteen. Joten saa halvalla paljon drinkkejä ja hyvän humalan", poika jatkoi vielä hymyillen. Ouzo oli kyllä hyvää ja välillä Nikolasta harmitti ettei sitä oikein Amerikasta mistään saanut. Onneksi pojalla oli tuliaisina tuotuna mukana muutama pullo.

Aubrey kuunteli Nikoa ilmeestä päätellen kiinnostuneena, sitä hän olikin. Oli harvinaista, että tyttö jaksoi hiljentyä edes hetkeksi kuuntelemaan muita, mutta tälläkertaa kävi niin. Lieneekö syynä se, että toinen oli alkujaan kotoisin toiselta puolelta maapalloa, ja tummaverikkö halusi yleissivistystä muun kuin opiskelun muodossa. "Eli porukka on siis Euroopassa ihan alkoholisoituneita, jo meidän iässä?", Aubrey kysyi virne kasvoillaan, toivottavasti toinen ei luulisi hänen olleen tosissaan. Tyttö viittoi baarimikkoa taas luokseen, "Parit Hot Shotit ois kivat", tuo tilasi pirteästi ja jäi jälleen odottamaan juomia eteensä.

"Mitä sä oot ylipäätään pitäny tästä sun suuresta seikkailusta valtameren toisella puolella?" Aubrey piti keskustelua yllä, ja hän oli edelleen kiinnostunut Nikon ajatuksista Amerikan suhteen, eihän Aston mikään maan paras koulu ollut, tietyistä syistä johtuen. Baarimikko teki pienen shotit nopeasti, ja asetti ne Aubreyn ja Nikon eteen hymyillen, "Talo tarjoaa", tuo tokaisi ja tummaverikkö kiitti miestä nyökkäämällä.

Katse siirtyi vieressä istuvaan poikaan, "Nää kumotaan ykkösellä alas", tyttö naurahti ja nosti oman lasin käteensä, "Ja sitä ennen pitää kilistää", hymyileväinen linja jatkui ja Aubrey kolautti oman lasinsa toisen lasia vasten ennenkuin ohotti juoman huulilleen ja kumosi sen ensiyrittämällä alas. "Tossa on Gallianoa, kermavaahtoa ja kahvia", tyttö selitti ja pyyhki suupieliään.

"Mulla on nälkä... Niin mihin sä haluaisit syömään?"

- - - Mä häippäsen tästä pelistä, seisonut vähän turhan kauan. Kiitos kumminkin seurasta :>

- Juu, ymmärrän, mä olisin häippässyt jo aikasemminkin :'D Lukkoon vaan topikki siis -