I play into your fantasy

- norppa ja phoe♥ -

London seisoi erään klubin jonossa, minne hän olisi laillisesti päässyt vasta parin vuoden päästä. Tällä hetkellä se jono liikkui melko reippaasti, lukuunottamatta joitakin hidasteita. Londonilla oli päällään keltainen tuubitoppi ja mustat nahkalegginsit, sekä äskettäin ostetut ehkä liioitellun räikeät ja punaiset korkokengät. Olallaan hänellä oli louis vuittonin ruskea laukku, erilaisin hauskoin kuvioin koristeltu.

Hän piti katseensa maassa, niin, että otsahiukset valahtivat silmille ja jonon edetessä London astui aina pienen askeleen eteenpäin. Hänen tuttunsa oli tehnyt tytölle väärennetyt henkkarit, tietenkin vain sen takia, että tyttö pääsisi esimerkiksi k-18 paikkoihin. Oli ikävä olla vasta 16-vuotias, sen ikäisenä ei voinut tehdä paljon mitään jäämättä kiinni. Kaikki kytätkin pitivät katseensa teineissä, sitten täysi-ikäisistä he eivät paljoa välittäneet. Jos ajat mopolla ilman kypärää saat sakot (jep, London on tätäkin harrastanut). Ei ollut elämä reilua, vaikka kyllähän se ihan ymmärrettävää on. Vaikka Londonin kaltaiset rämäpäät tahtoisivat varmasti hullutella elämässään.

Jono eteni taas ja Londonin edessä oli vain pari tyyppiä ja sitten portsari. Se oli jämäkkä mies, hartiat olivat leveät ja katse äreä, kuin se ei olisi nukkunut moneen päivään. Itseasiassa se mies kummasti pelotti Londonia ja aiheutti tytölle kylmiä väreitä. Kyllähän London oli ennenkin tällä klubilla ollut, mutta juuri sinä päivänä ovea vartioimassa oli ollut tytön tuttu – joka tietenkin päästi Londonin sisään, vaikka ihan hyvin tiesi tytön olevan alaikäinen. Jono liikkui taas ja Londonin ajatukset katkaistiin kuin ilmapallo, joka olisi puhkaistu neulalla.

”Onko neidillä ikää?”
Se kysyi Londonilta ja tyttö kohotti epäilevän katseensa pormestariin.
”On”, oli nopeasti suusta päästetty vastaus ja silmät harhailivat edelleen portsarissa. Päästäisi tytön nyt vaan sisään niin kaikki olisi hyvin.
”Onko papereita?”, portsari ei ilmeisestikään aikonut uskoa Londonia, näyttikö tyttö muka niin nuorelta! London kaivoi laukkuaan kuin etsisi jotain. Hitto, missä ne ovat! Älä vaan sano, että ne jäi kotiin, London ajatteli huomattuaan, ettei löytänyt väärennettyjä henkkareita. Kun etsimisessä näytti kestävän, odottavasti portsari kohotti kulmaansa ja katsoi Londonia samalla lailla epäilevästi, kuin London oli häntä aiemmin katsonut.
”Neiti voi sitten mennä pois jonosta etsimään niitä”, ei siinä Londonilla ollut vastaansanomista.
”Mut..mut”, London yritti, muttei onnannut. Hän käveli jonosta, esittämällä kaivaen laukkuun, vaikka turhaa se oli. Londonin katse siirtyi muihin jonossa olijoihin, jotka pääsivät sisään. Tuo yksi näytti jopa nuoremmalta kuin London, eikä sen tarvinnut näyttää papereitaan! Ehkä portsarilla oli jotain tyttöä vastaan.
”..Vittu..” London sanoi mutristaen huuliaan ja viemällä kädet puuskaan eteensä. Samalla katse pysyi loukkaantuneesti klubin rakennuksessa. Hän pohti päässään sitä, miten voisi päästä sisään. Hän ei todellakaan aikoisi olla tätä päivää selvinpäin.

+ täältä tullaan ;----) ja olihan tuo alotus vaikka kuinka pitkä! +

Perjantai-ilta, ja Phoenix Smith oli lähdössä viihteelle monien muiden ikäistensä tavoin. Poika oli viihtynyt peilin edessä pari tuntia, sillä etenkin siinä että hän sai hiuksensa pörröisesti pystyyn ja kestämään niin, kesti kauan. Hän oli ensimmäisenä käynyt suihkussa, pukeutunut ja kuluttanut lopun ajasta hiuksiinsa ja meikkaukseen. Vielä suihkaus raikasta, pirteää tuoksua kaulalle ja ranteisiin jonka jälkeen itsensä hyvännäköiseksi todennut scenepoika kiskaisi kirkkaankeltaiset tennarit jalkoihinsa, nappasi rähjääntyneen ja kovia kokeneen laukkunsa ja sanoi heipat perheelleen. Phoella ei ollut pitkä matka keskustaan, ja hän käveli reippaasti vaikka mikään kiire ei ollutkaan sillä kenenkään kanssa hän ei ollut sopinut näkevänsä. Pörröpää oli päättänyt lähteä yksinään liikkeelle tänään, sillä nyt hänen olisi helpompi tutustua uusiin ihmisiin kun ei tarvitsisi viihdyttää ystäviä. Tai ainakin sceneprinssi tunsi omatuntonsa kolkuttavan jos hän muka lähti ystäviensä kanssa viihteelle, ja sitten pyörisikin ventovieraiden pöydissä.

Kireääkin kireämpiin pinkkeihin pillifarkkuihin pukeutunut poika saapui pian keskustaan ja juuri sen yökerhon lähistölle jonne haikailikin. Paikka oli entisestään tuttu, feenikspoika oli itseasiassa tunnettukin klubilla joka oli hänen vakiopaikkansa lähteä juhlimaan ja nauttimaan kuningas Alkoholista.
Pojan normaalisti sammaleenvihreitä silmiä peitti tänään kirkkaansiniset piilolinssit, jonka hänen oma silmienvärinsä sai kuitenkin taittumaan vihreämpään; tuloksena oli mielenkiintoinen sinivihreä, turkoosia muistuttava väri. Nämä kyseiset sinivihreät silmät tutkailivat uteliaana jonoa joka klubin ovelle johti, mutta sitten hänen katseensa kiinnittyi etäältäkin sievään tyttöön joka joutui lähtemään jonosta nähtävästi sisälle pääsemättä. Toinen kaiveli närkästyneen näköisenä laukkuaan, ja hetken tuijottamisen jälkeen Phoenixin käsitti viimein miksi toinen näytti niin hemmetin tutulta.

Scenepoika oikaisi mustaa, löyhästi sidottua kravattiaan joka lepäsi samanvärisen lyhythihaisen kauluspaidan - jota ei tietenkään ollut napitettu kokonaan, vaan jätetty sen verran avonaiseksi että se paljasti rintakehää - päällä, ja sitten hän asteli rennosti vino hymy huulillaan hattaratukkaisen luo. Phoe tuli tytön takaa, eikä vaivautunut kiertämään toisen katseen tutkittavaksi vaan hän nojautui lähemmäs niin että hänen hymyyn kaartuneet huulensa - jotka muuten tuoksuivat vadelmalle - olivat lähellä toisen korvaa.
"Meinasiko kaunokainen murtautua sisälle, kun tuohon malliin katselee?" X kysyi matalasti ja hiljaa, naurahtaen suloisesti sanojensa perään.

Okei, ajatukset mellakan aiheuttamisesta vain sisäänpääsemisen takia oli aika kaukaa haettua eikä London oikein ollut mikään väkivallan suurkuluttaja. Siitä huolimatta sitä oli tullut jouduttua muutaman kerran isompaan sanaharkkaan tai pienempään tappelunmuotoiseen mielipideväittelyyn. London ei kyllä vielä koskaan ole ottanut opikseen, että jotkut eivät välttämättä pidä siitä, kun niille sanoo vastaan.

Tällä hetkellä London oli täysin sokea ympärillään tapahtuvista asioista, kaikki toiminnot kun oli käsketty mököttämään ovimiehelle, joka seisoi edelleen pelottavan näköisenä oven edessä. Miksi hänellä pitikin olla näinkin huono tuuri, että juuri tänään hänen tuttunsa ei voinut olla työvuorossa! Juuri tänään, kun tytön olisi tehnyt mieli bailata.
Sitten heräsi mökötys itselleen, miksi hänen piti olla vasta kuusitoista.

Yhtäkkiä Londonin nenään tuli vadelman haju ja tyttö itsekin säpsähti tajutessaan jonkun hänen takanaan. Samassa se toinen puhui, kysyi oliko London ajatellut murtautumista. Siinä samassa tyttö kääntyi. Herranjumala, hänhän tunsi tuon kaverin!
”Hei!” London hihkaisi ja hymyili, edes tajuamattaan kuinka pirteältä saattoi vaikuttaa, vaikka äsken oli juuri mököttänyt. Niin ne mielialat voivat muuttua. Palauttaen Phoen kysymyksen ilmoille, London kääntyi sivuttaen ja katsoi klubia.
”Kyllä. Harmi vain, että ne ovat tiukentaneet turvatoimia sitten viime kerralta” tyttö puhui kuin olisi ollut vanha tekijä.

Phoenix seuraili ilkikurinen tuike silmissään hattaratukan reagointia hänen yllätykselliseen tuloonsa. Tyttö hätkähti hänen sanojensa jälkeen, sitten tuo käännähti ympäri varmasti hämmentyneenä siitä että kuka kumma se tuli hölisemään toiselle kuin paremmallekin tutulle. Pirteän tervehdyksen perusteella London ilmeisesti tunnisti feenikspojan, ja hän virnuili toiselle tyypilliseen yltiösuloiseen tapaansa.
"Heipä hei, London. Muistin virkistämiseks mä olen Phoenix, mutta ethän sä nyt millään ole voinut mua unohtaa!" sceneprinssi sanoi ja nauroi toisen seuraaville sanoille ikäänkuin tyttö olisi ennenkin ollut murtautumassa klubeille.

"No joo, mikä tässä on ongelmana, eiks sulla riitä ikä?" Phoe kysäisi virnuillen. Hän muisti kirkkaasti kuinka oli itsekin alaikäisenä tunkenut yökerhoihin ja baareihin joko mennen täysi-ikäisestä ulkonäkönsä puolesta - mikä oli muuten harvinaista, sillä toisinaan vieläkin häneltä kyseltiin papereita - tai sitten väärennetyin paperein. Ne ajat olivat onneksi ohi, ja hän sai tepastella baareihin ihan laillisesti.
"Mä voisin varmaan auttaa sua sen kanssa", pörröpää sanoi iskien silmää, kietaisten sitten toisen kätensä Londonin vyötärölle omistavaan tapaan ja tyttö kainalossaan X asteli maailmanomistajan tavoin jonon ohi. Scene vain virnisti portsarille, joka selvästikin tunsi pinkkihousuisen.
"Neiti on mun seurassani, enhän mä tänne alaikäsiä tuo, sä tiedät sen", Phoe sanoi suloisesti. Portsari vaikutti todella olevan hieman äkäisellä tuulella, joten tuo normaalisti vitsikäs kaapinkokoinen mies vain murahti ja laski kaksikon sisälle.

Feeniks piti tytöstä omistavasti kiinni baaritiskille asti, jolloin hän irroitettuaan pörrötti uuden ystävättärensä hiuksia ja nojautui tiskiin. Tuttu neiti taisi olla tiskin toisellakin puolen, ainakin hymystä ja tuttavallisesta tervehdyksestä jonka baarimikko scenelle soi.
"Lisa-muru! Miten menee, laitatko mulle kirsikkasiiderin? Ja London, mitä sä haluat?" X kysäisi hurmaavaan tapaansa silmissään pilke ja huulilla puoleensavetävän suloinen hymy. Jep, kyseinen scenepoju olisi ehkä suloisimpia tapauksia mitä kukaan on koskaan tavannut, samaan aikaan itsevarma kuin itse Cherie Hayes, mutta silti kuin pikkuinen koiranpentu; hellyyttävä vetoavine katseineen ja jonka haluaisi ottaa syliinsä rutistettavaksi.

”Tottakai mä nyt sut muistan, eihän sua vois unohtaa vaikka kärsis muistinmenetyksestä”, London kommentoi toisen sanoihin ja siihen, kun poika oli sanonut ettei häntä voisi unohtaa. Hattarapään kasvoille nousi huvittunut virne, kun toinen arvasi ongelman ytimen. Kyllä hän oli liian nuori, muttei siltikään London sitä ääneen todennut – vaikka Phoe olikin osunut oikeaan. Hän ei vain pitänyt siitä, että oli – no suoraansanottuna vielä liian nuori.

Kun scenepoika sitten ilmoitti keksivänsä keinon päästä sisälle, jäi London vain innoissaan odottamaan mitäköhän Phoe oli nyt mahtanut keksiä. Yllätyksekseen toinen lähti kävelemään yhtäkiä sisällepäin ja iloisena yllätyksenä portsari näytti tuntevan Phoen. Okei, se teki jos jonkunlaisen vaikutuksen. London virnuili leveästi sekä iloisesti katsoen portsaria ehkä jopa hiukan ’hähä mä voitin tän erän’ –maisesti ja kulki sitten Phoen perässä. Tottahan kai hän oli klubilla ennenkin ollut, mutta oli hyvä pysytellä scenepojan perässä, sillä tuolla näytti olevan mainetta täälläpäin. Vihdoinkin oltiin sisällä ja London katsoi naurahtaen Phoeta.
”Vou! Sä oot varmasti joku julkkis. Ehkä mä pyydän joskus nimmarinkin!” London vahingossa huudahti kovaäänisesti, eikä hän laittanut yhtään pahakseen kun he saapuivat baaritiskille.

London nojasi pojan tavoin tiskiin ja hetken aikaa London oli kerennyt kuvitella minkälaista olisi olla joku feimi kenet kaikki tunsivat. Phoen kysymys siitä, mitä tyttö haluaisi juoda havahdutti hänet tähän todellisuuteen. No ehkä hän ei ollut feimi, – vielä – hän oli sentään tuon pojan seurassa ja toisen seura tekisi varmasti hyvää tytölle.
”Mulle samanlainen”, London sanoi kovaäänisemmin, sillä klubilla pauhannut musiikkia tuntui kuuluvan kovempaa – tai sitten yksinkertaisesti hattarapään korvat olivat avautuneet. ”Ja saaks siihen sellasen pienen sateenvarjon? Tykkään niistä!” London lisäsi vielä ennen kuin tämä baarimikko oli kerennyt aloittaa juomien tekoa.

Hetken aikaa leveästi hymyiltyään huomio kiinnittyi baarimikosta scenepoikaan, jolle London virnisti.
”Okei sä et oo kertonu mulle, että oot täällä aika tunnettu. Mitä muuta sulta on jäänyt kertomatta--?” London hyppäsi aiheesta toiseen melko nopeasti, sillä katse oli tajuamattaan siirtynyt tuon pinkkiin pilleihin.
”Phoe, sä rikot lakia,” tyttö aloitti vakavasti ja jatkoi sitten. ”Nimittäin muotilakia. Sulla on mahdottoman ihanat vaatteet! Missä kaupoissa sä käyt?” London lopetti sanansa pieneen hihitykseen ja kasvoillaan oli yhä sama London –mainen virne. Okei, jos hän jo nyt oli näin pirteä miten mahtaisi käydä, kun tyttö joisi vähän lisää vielä? Voisiko kännissä olla ilman, että on juonut mitään? No, Londonin kohdalla se voisi olla hyvinkin mahdollista.

Phoenix nauroi Londonin sanoille ettei häntä voisi unohtaa vaikka kärsisi muistinmenetyksestä.
"Mut eiks muistinmenetyksessä oo tavallaan ideana se et sillon ei muisteta mitään?" poika sanoi nauraen, ja vilkaistessaan tyttöä uudelleen kun he menivät portsarin ohi, hän ei voinut kuin alkaa nauraa uudelleen. Tytöllä oli niin huvittavan voitonriemuinen ilme, että se hymyilytti muutenkin ilopilleriä nuorta miestä.
"Okei, mihis mä kirjotan?" pörröpää kysäisi saatuaan kuulla että hän oli varmaan joku julkkis, ja käytös niin tavanomaisena että olisi voinut uskoa että hän todella oli joku julkkis joka sai kirjoitella nimeään milloin mihinkin. Mutta sitten feenikspoika virnisti leikkisästi, rikkoen rennon julkkis-esityksensä.
"En mä mikään julkkis ole, mä käyn täällä vaan aika useasti", hän hymähti.

"Hei, laita mullekin sateenvarjo!" scenepoika hihkaisi pirteästi baarimikolle joka vain nauroi nyökytellen myöntyvään sävyyn. Phoesta oli mukavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, joka oli noin pirteä kuin London, ja suloinenkin toinen oli vieläpä.
"No tää Lisa tiskin toisella puolen on mun kaveri, ja öö, mä tunnen portsarin koska se on aika monta kertaa saanut viskata mut pihalle täältä ku mä oon käynyt riehumaan", pörröpää sanoi naurahtaen, olisiko vaikea kuvitella feenikspojan kaltainen sulostus riehumaan?
"Ei nyt sentään, mä olen ihan kiltti poika joka vaan sattuu tykkäämään tästä klubista ja ihmisistä joita täällä on niin mä hengailen täällä aika paljon. Mä mikään tunnettu ole, ainakaan kamalasti, vaikka kyllähän kaikki mut tietää. Ja rakastaa mua", tummatukka sanoi tarkoituksella itserakkaasti, mutta virnuili jälleen kerran sanojensa perään.

X meinasi oikeasti pelästyä kun London sanoi haudanvakavasti että hän rikkoi lakia, koska oikeastihan hän rikkoikin lakia - varmaankin? - tuomalla alaikäisen baariin. Auch, toivottavasti kukaan ei kuulisi, ja hän olikin juuri vakava ilme kasvoillaan käymässä hyssyttelemään Lonia kunnes tuo jatkoi. Phoenix repesi nauramaan kun alettiinkin puhua hänen vaatteistaan, hän oli tosissaan ajatellut että kyseessä olisi jotain oikeasti vakavaa. Samalla kun hän nauroi, sai kumpikin eteensä kirsikkasiiderin pikkuisilla sateenvarjoilla - Phoen juomassa housuihin sopiva pinkki ja Londonin juomassa pirteän turkoosi.
"Öö, tuota, kiitos. Mä käyn vähän kaikennäkösissä kaupoissa, ihan massaliikkeissä, kirppareilla ja sensellasissa, kunhan on kivoja vaatteita niin mulle sopii. Merkkivaatteisiin mulla ei kylläkään ole varaa", scene vastasi.
"Ja sullakin on ihan tosi kivat vaatteet, sä oot aika kuuman näkönen noissa legginsseissä ja kengissä erityisesti", Phoe sanoi flirttailevaan sävyyn, iskien tytölle silmää. Täyshomohan hän oli, mutta pienempi ja suurempi flirtti kummankin sukupuolen kanssa oli mukavaa. Valitettavan usein hän vain sai tyttöjä ihastumaan itseensä kun huomaamattaan käyttäytyi liian kiinnostuneesti, eikä sekään auttanut yhtään että pörröpää rakasti kavereiden kanssa pussailua ja halailua, yleensäkin söpöilyä.

London katsoi poikaa vakavalla naamalla, kun toisen piti muistuttaa muistinmenetyksen todellinen merkitys.
”Joo kai, mut sä nyt vaan oon tollanen... ..tollanen... mieleenpainuva persoona!”, Lon sanoi huvittavalla äänensävyllä ja naurahti sitten söpösti perään.
Kun toinen oli sitten jo kirjoittamassa sitä Londonin leikillisesti pyytämää allekirjoitusta, hetken aikaa Lon kerkesi tosissaan miettiä mihin Phoe sen voisi kirjoittaa. Kuitenkin poika päätti kertoa ettei hän ollutkaan mikää julkkis, mikä sai sekunniksi Londonin huulet mutristumaan.
”Phoe, älä pilaa mun iloja”, tyttö aloitti ensin haudan vakavalla ilmeellä ja valittavalla äänellä, joka ei kuitenkaan tuntunut kamalan vakavalta kauaa sillä tytön kasvoille levisi leveä virne.

Se, kun Phoekin halusi sateenvarjon drinkkiinsä sai Londonin hymähtään iloisesti.
”Mullahan kävi hyvä tuuri! Ensin julkkiksen seuras ja sit saan kuulla et säki tykkäät sateenvarjoista! Phoe mä tykkään susta jo nyt”, Lon sanoi naurun lomassa ja kuunteli, kun toinen kertoi baarimikon olleen Lisa nimeltään ja pojan tuttu. Portsarikin oli pojan tuttu eikä London voinut olla tirskahtamatta, kun Phoe kertoi mistä hän ja portsari tunsivat.
”Säkö riehumassa? Mä en usko ennenku nään!” Londonin oli pakko sanoa vastaan. Hän ei voinut uskoa tuollaisen pörröpään riehuvan niin paljoa, että piti oikein ulos baarista heittää. Kun Phoe alkoi sitten itserakkaasti kehua itseään, Lon vain virnuili vieressä.
”Mä uskon sen, että kaikki tuntee sut, mutta että rakastaa? Tosin onko se ihme. Ei tollasta pörröpäätä voi olla rakastamatta”, Lon heitti sen puoliksi huumorilla ja puoliksi totuudella. Hattarapää pörrötti leikillisesti Phoen hiuksia lopettamatta virnuilua. Olihan se totta, että tuota pörröpäätä oli vaikea olla rakastamatta. Ja kannatti pysyä hyvissä väleissä, julkkis kun oli. Hmm jep, London piti selvästi Phoeta jonkun sortin julkkiksena ja piste.

Voi sentään. Oliko Phoe nyt pelästynyt oikeasti, kun London oli vitsaillut sillä lain rikkomisella? Eihän Londonille tullut lainkaan mieleensä, että Phoe oikeasti sattuikin rikkomaan sitä lakia. Hyvä vitsailun kohde, hienoa London. Sitten juomat tulikin heidän eteensä ja London piristyi entisestään ja oli hyvin iloinen, huomatessaan turkoosin värisen sateenvarjon! Samalla kun Phoe selitti missä kaupoissa toinen kävi, Lon otti sateenvarjon tikusta kiinni ja asetti sen korvansa taakse.
”Voi mä rakastan turrkoooosia! Ja sulla on tooosi hyvä vaatemaku!” London sanoi tajuamattaan sitä, että oli venyttänyt taasen sanoja ja sitten hän otti hörpyn drinkistään.
Nyt se pörröpää kehui Londonin vaatteita, mikä sai Lonin katsomaan Phoeta samalla kun hän piti drikkiään kädessä ja puhalsi siihen kuplia pillin avulla (se oli nyt pyytäny pillin siihe).
”Voii kiiiiitos Phoee!” Lon tirskahti ja katsoi kirkkaan punaisia korkokenkiään nostaen jalkaa ylemmäs hetkeksi. ”Eikä nää ees maksanu paljon! Kirppiksiltä tekee aika usein erikoisia ja hienoja löytöjä. En mä hirveesti merkkiliikkeistä perusta, kirpparit on kivoja. Sieltä löytyy joskus tosi söpöjä sellasia vanhanaikasia pehmoleluja ja kaikkee jännää. Kuten nää kengät!” London alkoi yhtäkiä selostaa kenkiensä kirppis historiaa ja kun hän sitten sulki suunsa, huulet vietiin pillille ja juotiin sitä kautta drinkistä.
Eikä mennyt kauaakaan, kun London katsoi taas poikaa.
”Tiesitkö Phoe. Mä päätin just, että sä lähet joku kerta mun kanssa shoppailee!” Hattarapää totesi pirteänä ja toisella ei olisi mitään vastaansanomista. No jaa toisaalta kuka nyt haluaisi kieltäyty tämän ilopillerin kanssa shoppailusta? Tarkasti ajateltuna kukaan tuskin lähtisi Londonin kanssa shoppailemaan, mutta kuka nyt muka haluaisi pahoittaa ilopillerin mielen? Se joka Londonin mielen pahoittaisi, täytyisi olla todella paha. Paholainen.

- anteeks tosi tönkköö mut oli pakko vastaa ku Londonil on kiva pelaa 8'DD -

Phoenixin suloisilla kasvoilla koreili koko ajan iloinen, hieman ilkikurinen hymy kun hän kuunteli Londonin hölötystä. Tyttö pälätti kuin papupata, eikä sen suhteen ollut kovinkaan poikkeava muista hänen tyttökavereistaan, joista moni oli scenejä ja kuin parhaitakin papupatoja. Mutta Lon oli kieltämättä todella suloinen, ja Phoe piti tuon seurasta vaikka he eivät olleetkaan nähneet kuin kerran tätä reissua lukuunottamatta. Eikä sekään haitannut että hän ei saanut juuri suutaan avattua Londonin höpötykseltä, välillä hän vain naureskeli toisen lausahduksille ja pirteälle puhetavalle.
"Mä rrrrrrakastan koristeellisia juomia, ei niiden maullakaan oo väliä jos ne vaan on söpöjä!" pörröpää virnisti pirteästi, juoden vähän väliä omaa kirsikkaista siideriään. Siiderihän oli tavallaan tyttöjen juoma, mutta ei moiset sukupuolirasismijutut olleet koskaan estäneet Phoen tekemisiä tai sanomisia. Hän pukisi ylleen vaikka vaaleanpunaisen röyhelöhameen jos haluaisi.

Londonin sanoessa ettei tuo uskoisi hänen riehumistaan ellei itse näkisi, poika vain virnisti. Hattaratukkaisen tytön seuraavat sanat vain kasvattivat Feeniksin virnettä, kukapa häntä nyt olisi voinut olla rakastamatta.
"Mäkin sua! Ja mä tiedän kyllä että olen vastustamaton", scene hihkaisi hymyillen. Pian puheenaihe vaihtui kirppareihin.
"Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, kirppareilta löytyy aina kaikkea kivaa, vintagea ja ihania vanhoja tavaroita. Vaatteita kanssa, vaikka välillä niitä joutuu vähän muokkailemaan itselle sopiviksi", Phoenix sanoi. Useat hänen vaatekappaleistaan olivat kirpputoreilta, mutta lähes jokaista oli joutunut kaventamaan hoikalle pojalle sopiviksi tai muuten tuunaamaan mieleisiksi kuten vaikkapa värjäämään.

"Tottakai mä lähden joskus sun kanssa shoppailemaan! Mut nyt sä lähdet mun kanssa tanssimaan, alahan tulla hani!" X nauroi ja tarttui scenetyttöä kädestä ja kiskoi toisen tanssilattialle. Phoe rakasti laulamista ja tanssimista, ja toteutti kumpaakin pirteän biisin tahdissa.
"California girls, we're unforgettable. Daisy dukes, bikinis on top..." scene lauloi kovaan ääneen rohkeasti ja liikkui tanssilattialla ihan hyvännäköisesti, kiva lauluäänikin pojalta löytyi mutta eipä sitä juuri kukaan kuullut musiikin jumputuksen takia.

Kun toinen kertoi pitävänsä koristeellisista juomista London yhtyi tähän nyökkäykselle ja suloisella naurun pätkällä. Olihan sekin osittain totta, ettei maulla ollut väliä. London joi taas drinkistään pillin kautta. Se oli oikeasti ihan super hyvää juomaa ja toinen olisi saatava heti kun tämä loppuisi. Kerran Londonin katse eksyi katsomaan ympäristöä ja huomasi jokaisen sisällä olevan teinin tai vanhemman olevat rankassa biletyksessä. Ilmeistä päätellen jokaisella oli hauskaa ja niin oli myös Londonilla.

Pian kuitenkin katse siirrettiin takaisin tuohon pörröpäähän, kun Phoe myönsi olevansa vastustamaton. Eikä hattaratukkakaan voinut välttyä parin naisen tuijottavan pörröpäätä. Mutta eivät saisi poikaa itselleen, sillä London oli varannut Phoenixin täksi illaksi.
”Miten sä teet ton! Noikin on tuijottanu sua tuolta siitä asti ku tultiin sisää”, London sanoi sitten ja kuunteli puolella korvalla toisen kirpputori höpinää. Kuitenkin katse oli niissä naisissa mitkä loivat flirttailevia katseita Phoen selälle, ja silloin Londonin kasvoille nousi nyrpeä mutta alkoholin vaikutuksesta mitään tajuamaton ilme.
”Mut eipä ne nyt saa sua kun sä oot mun tän illan. Vai mitä muruu!” hattarapää huudahti sitten ja heilautti toisen kätensä Phoen kaulalle.

Se, että pörröpää oli luvannut lähteä Londonin kanssa shoppailemaan meni kuuroille korville ja drinkkiä nautittiin sen aikaa, kunnes Phoe nykäisikin Londonin tanssilattialle. Hattaratukka alkoi tanssia Phoen kanssa tanssilattialla ja ihan hyvännäköisestihän tyttö liikkui. Tai ainakin sen verran hyvin, että kyllä siitä huomasi Londonin olleen useastikin tanssilattialla.
”Ai sä osaat laulaa! Ja tanssia! Onkohan olemassah jotain mitää et osaa?” Kyllä, pörröpää taisi olla Londonin mielestä täydellinen. Musiikki jatkoi soittoa ja Londonin repäisi itsensä laulamaan biisin mukana.
”California girls, we're unforgettable. Fine, fresh, fierce, we got it on block. West coast represent, now put your hands up...” Ensin biisi lähti hieman ujosti, mutta loppua kohden ääni rohkistui ja olihan tytöllä oikein hieno ääni, sellainen perus nätti ja sointuva, muttei kuitenkaan ihan huippulaulajan tasoista.