Want to play?

jatkoa siis Aulasta

Björnin oli pakko katsoa muualle kuin Abbyn kävelyä, joka muuttui hetkessä rohkeammaksi.
"Juuri sen takia. Minä olen minä.." nuorukainen hymyili salaperäisesti ja yritti hillitä harppoamistaan.


Björn hymyili itsekseen Abbyn seurassa, kun he pääsivät koulusta ulos ja kävelivät hiekkapolkua pitkin. Hetken omissa ajatuksissaan lorkoillut nuorukainen nosti maasta katseen ja katsoi Abbya hymysuin tämän sanojen takia, mutta äkkiä tyttö kaatui häntä päin. Mies reagoi nopeasti ja otti toisesta kiinni ennen kuin tämä kaatui maahan. Se oli niin nopeaa toimintaa, että pian hän huomasi toisen olevan hänen käsien ympärillä, rintaa vasten. Björn katsahti Abbya huolestuneena.
"Oletko kunnossa?" Vilkuili sitten alas. "Huolestuttavat kengät, todella.."
Björn hymyili sanoilleen, mutta punastui hieman toisen olevan lähellä itseään. "Puhuit hoidoistani.. Öhm.."

Ja punastus valtasi posket.

//öhm, en ole täysin varma onko tuossa autohittausta vai ei, mutta pyydän anteeksi.. ja tästä lyhyydestä, kun tuli äkkiä kiire :]]//

//No haloo, jos et ois hitannu, nii Abby ois kaatunu maahan :----------------------------D

Vau, se todellakin oli nopeaa toimintaa.
Abby ei ehtinyt edes silmäänsä räpäyttää, kun hän huomasi, ettei ollut enää kaatumassa nenälleen maahan. Vaan nyt hän oli vasten Björnin rintakehää toisen käsien ympäröimänä. Päätä kallistettiin niin, että rokkari pystyi näkemään miehenalun kasvot.
Abby ei osannut hämmentymiseltään mitään sanoa. Ei, hän ei ollut hämmentynyt siitä, että oli joutunut näin lähelle Björniä. Tyttö oli vain edelleenkin ihmeissään, miten nopeasti urheilija olikaan toiminut. Kuin jätkä olisi odottanut tällaistä sattuvan.

Mutta sitten Abby vain purskahti heleään nauruun, kun huomasi toisen poskien punoittavan. Tyttö painoi otsansa Björnin rintaa vasten ja yritti hillitä naurupurskahdustaan.
Voi, Björn oli punastunut. Kuinka suloista. Pitäisikö Abbyn kiusata toista yhä?
Ehdottomasti.

Tytön kädet löysivät pian paikkansa Björnin rintakehältä, jolloin tyttö nosti samalla kasvonsa taas esiin. Abigail hymyili niin viattomasti kuin osasi. Jep, olisi pienen esityksen paikka.
"Oi, vanha pervo, pelastit henkeni", Abigail henkäisi ihastuneesti ja kohottautui varpaiden varaan tuodakseen kasvojaan lähemmäs Björnin kasvoja. Nyt heidän nenänsä melkein koskettivat.
"Mitä mä tekisinkään ilman sua", tyttö kuiskasi miehenalun kasvojen edessä ja porautui silmilllään toisen silmiin. Ilkeä kuin Abby oli, hän vetäytyi nopeasti kauemmas toisesta. Ilkeä virne kaunisteli hänen kasvojaan.

// vois se niinkin :DDD //

Björn kiroili itseään. Paljon ja raskaasti. Urheilevan nuorukaisen refleksit olivat nopeat, mutta turhaninkin nopeat. Nyt hän siinä posket punaisena yritti saada itsensä kokoon. Mitä hittoa häntä oikein vaivaa? Olihan ruotsalaismies ennenkin ollut naisen kosketuksessa ja tehnyt vaikka mitä, joita ei ole aiheellista sanoa julki. Mutta. Silti. Hän siinä hölmistyneenä katsoi Abbya yrittäen ratkaista, mitä tekisi seuraavaksi.

Ennen kuin Björn ehti tekemään mitään, räpäyttämään silmiään, Abby painoi kädet hänen rintakehää vasten. Hän katsoi tytön käsiä rintakehässään ja oli entistä vaivautuneempi, mutta pahinta vasta oli tulossa: Abby tuli aivan liian lähelle häntä. Heidän nenät koskettivat toisiaan ja Björnin oli aivan pakko viedä pää kauemmaksi ennen kuin tekisi taas jotain typerää. Mutta onneksi Abby sentään teki taas omia liikkeitään ja meni kauemmaksi hänestä. Mies päästi toisesta irti ja tajusi, ettei kuullut mitään, mitä toinen hänelle sanoi.

Hän sentään hymyili. Takaisin, ja yritti peittää punaiset poskensa.

"Valmentaja ei ole kai vielä tullut.." miehenalku tokaisi itsekseen ja katsoi ympärilleen vaivautuneena. Eikä oikeastaan nähnyt paljon ketään muutakaan.
"Onkohan tunti sittenkin peruutettu?"
Björn nappasi taskustaan kännykän ja vilkaisi kelloa. Tarpeeksi se näytti.

Björn oli mennyt aivan mykäksi, hyvä kun puhua uskalsi. Abbya se ainoastaan vain huvitti, mutta tyttö ei antanut huvittuneisuutensa näkyä kasvoiltaan. Rokkari alkoi vain hykerrellä hiljaa itsekseen samalla, kun siirsi painoaa puolelta toiselle heiluen siis sivulta sivulle. Abby kai oletti, että Björn aikoisi jotain puhua.

Urheilija pohti ääneen, oliko tunti peruutettu. Miksi se olisi peruutettu, olihan kaunis ilma eikä mikään tuntunut estävän urheilua nurmikentällä. Abbyn smaragdin vihreät silmät lähtivät tutkimaan kenttää hitaasti kuin etsien pientä mahdollista liikettä. Okei, tyttö bongasi liikettä. Tosin liikkuja paljastui vahtimestariksi, joka putsasi katsomosta roskia.

Abby siirsi katseensa miehenalkuun ja kohotti hitusen toista kulmaansa.
"Enkö mä saakaa nähdä, kun sä hikoilet seksikkäästi?" tyttö kysyi muka lohduttomana ja mutristi huuliaan liioitellakseen elettään.

Björn tunsi edelleen kuuman olon katsoessaan Abbya. Mutta posket pysyivät ihonvärisenä. Hänen siniharmaat silmänsä katselivat kentän ympäri. Ehkä oli joku kokous meneillä? Björn kääntyi takaisin tytön puoleen.

"Siihen on monia eri keinoja hikoilla seksikkäästi", hymähti miehenalku katsellaan, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Abbyä katsellessaan hänen oikeasti tuli mieli harrastaa vähän pupujen tanssia. Ei, ei siitä edelleenkään tulisi mitään hyvää. Ei pysyvää.

Ruotsalainen heitti laukun takaisin olalleen ja päätti menevänsä nyt kotiin, sillä turhaan hän nyt siellä olisi, jos kukaan ei oikeasti tule. Toivottavasti hän silti katsoi oikein listaa, että mitä tänään oli. Miestä alkoi vähän epäilyttää oma muisti, mutta pudisti hiljaa päätään.

"Jos sinulla ei ole mitään vastaa, voidaan kai me mennä? Yksi liikunta tunti sinne tai tänne, ihan sama.." Björn totesi kuivasti hymyillen.
Häntä niin otti päähän, vaikkei se sinänsä haittanut. Vitutus aiheutti hänen laukkunsa. Oli oikein mukavaa raahata sitä hetken ajan, kun yhtä hyvin olisi voinut jättää sen autoon.

Abby virnisti Björnin sanoille siitä, ettäoli monia eri keinoja hikoilla seksikkäästi. Toisen katse kertoi aivan kaiken, ei ollut epäilystäkään. Rokkari tahtoi jo päästä leikkimään toisen kanssa hieman läheisimmissä merkeissä, mutta Björn ei näyttänyt olevan vielä valmis moiseen - sen kertoi miehenalun eleet ja ilmeet. Sekä punastus.

"Ai, nyt me sitten jo mennään", Abby vastasi yhtä kuivasti takaisin Björnin toteamukselle.
"Tänkö takia mä missasin kemian tunnin? Sun on parasta olla sitten hyvä opettaja", tummaverikkö varoitti ja katsahti toiseen sellaisella katseella, että huomisen olisi parasta täyttää kaikki oletukset.
"No, sun jälkeesi", rokkari sitten totesi ja heilautti kättään parkkipaikan suuntaan. Eihän Abbylla ollut hajuakaan, millainen auto tuolla urheilijalla oli.

"Mähän olen paras opettaja koskaan", Björn vastasi hymyillen. "Osaan opettaa vaikka mitä uutta sulle."
Ja tottahan mies puhui.

Ruotsalainen nappasi laulun paremmin ja suuntasi kohti parkkipaikalle. Hän ei katsonut olkansa yli, sillä takuuvarmasti tiesi tytön seuraavan häntä. Auton luo ei ollut pitkä matka, mutta se tuntui siltä, eikä hän muistanut paljon siitä, mitä oikein ajatteli kävellessään punaisen BMW:n luokse.
Björn heitti laukun avokattoisen auton takapenkille ja avasi auton ovet.

"Neiti on hyvä ja istuutuu", mies sanoi kohteliaasti ja avasi pelkääjän puoleisen oven.

Aurinko alkoi vähitellen tulla pilvistä ja pian jätti valopallo kuumotti miehen niskassa, mutta se ei lannistanut hänen valloittavaa hymyään, jonka hän lähetti Abbylle. Ilma oli kosteaa, mutta sopivan viileä, jotta ajaminen ei olisi helvettiä. Avokattoinen auto oli tässä ilmassa oikein sopiva.
Vaikka auto olikin pienen kokoinen ja itse ajaja mahdollisimman jätti, Björn nautti ajamisesta. Punainen raketti oli ihana, kun se sai vauhtia alleen ja samanlainen itse Björnkin on.

Abby lähti seuraamaan Björniä, kun miehenalko lähti kävelemään parkkipaikkoja päin. Tyttö harppoi parilla askeleella Björnin vierelle ja asetti vauhtinsa toisen vauhtiin sopivaksi. Olihan se hieman vaikeaa näillä kengillä pysytellä Björnin perässä, mutta hyvin se kuitenkin näytti luonnistuvan. Kunhan tyttö varoisi epämääräisiä kuoppia ja koloja maassa, jotta ei toistamiseen kompastuisi.

Yhtäkkiä neitokaisen laukku alkoi soida, jolloin rokkari avasi laukkunsa ja nappasi kännykkänsä esille. Hän oli saanut tekstiviestin, jota ryhtyi samalla lukemaan.
"Joko olet myynyt?"
Abby irvisti ja laittoi puhelimen takaisin laukkuunsa. Ai niin, tänään pitäisi saada myytyä vielä viimeinen pussi huumeita, joista Abby sitten veisi rahat niille mustiin pukeutuneille miehille ja sitten Abby sai taas oman osuutensa rahoista. Mutta kenelle tyttö nyt muka yrittäisi huumeita tyrkyttää, ei lähistöllä ollut ke-
Aaa, aivan.

Tummaverikkö istuutui Björnin autoon, joka oli varmaankin ollut todella kallis ostettaessa. Vielä jonain päivänä Abigailkin ajelisi tällaisellä, aivan varmasti ajelisi.
Smaragdin vihreät silmät katsoivat, kun poika kiersi auton ja istuutui lopulta kuljettajan paikalle. Abbyn kasvoille oli kohonnut viekas ilme ja tyttö toivoi toisen sen huomaamaan.
"Sähän... Pidät jännityksestä?" Abby johdatteli salakavalasti ja avasi jälleen laukkuaan, muttei paljastanut vielä sen enempää.
"Eiks elämään pidäki saada sitä aina välillä?" tyttö jatkoi salaperäisesti, hymähti pehmeästi ja nappasi laukustaan esille läpinäkyvän pussin, jonka sisässä oli valkoista pulveria.

Mies odotti kiltisti ja painoi sitten oven kiinni ja kiersi auton mennäkseen omalle puolelle. Avasi oven ja istuutui Abbyn viereen. Juuri, kun oli pistänyt avaimet virtalukkoon, katsahti hän toisen puoleen ja näki tämän oudon, viekkaan ilmeen. Iso kysymysmerkki kohosi Björnin pään päälle. Osittain hän ei ymmärtänyt mistä tyttö puhui, mutta antaessaan silmien vaeltaa laukkuun, hän oivalsi.
Elämän jännitys. Sehän sitä toikin, huumeet.

Björn tuijotti kauan sitä pientä pussia kädet valmiina ratissa ja kohotti katseen takaisin Abbyn puoleen.
"Heroiinia?" Miehen äänessä oli pientä ilon kavahdusta. "Muuta en käytä."

Sen sanottua hän päätti käynnistää nopeasti auton, sillä huomasi ihmisiä tulevan heitä kohti. Sanomatta sanaakaan toiselle, hän ajoi maantielle ja kiihdytti tiellä. Rentoutui ratin takaa ja painoi pään taaksepäin nauttien viileästä tuulesta.
"Olet siis myyjä? Et itse käytä?" Björn vilkasi sivusilmällä toista.

Ruotsalainen nuorukainen oli riippuvainen heroiinista ja käytti sitä säännöllisesti, mutta hän oli erilainen kuin muut käyttäjät; mies osasi itse päättää, milloin haluaisi satsin suoneensa. Vaikka hän olikin kova vetäjä, hänellä oli rautainen itsekuri heroiinin suhteen. Toisiaan Björn saattoi vetää viikonloppuisin paljon. Hänen toimintonsa oli kerta kaikkiaan hengenvaarallista, mutta kun hänellä oli rahaa siihen niin mikä estäisi huvittelua.

Abby nyökkäsi, kun Björnin kysyessä heroiini. Juuri sitä tämä valkoinen jauhe sattui olemaan. Nyt tyttö heilutteli pussia kädessään.
"Vika pussi", rokkari sanoi vielä ja hymyili tyytyväisesti itsekseen. Hyvä, että Astonissa oli enemmänkin huumeiden käyttäjiä. Abby oli yleensä joutunut menemään pimeälle kujalle myymään loppuja huumeita, mutta nyt kaikki huumeet olivat menneet Astonin oppilaisiin.

"Joo", tyttö vastasi ensiksi myyjä kysymykseen. Jep, Abby oli myyjä. Oli toiminut huumeiden välittäjänä puolisen vuotta. Ihan mukavasti sillä tienasi, mutta tämä työ oli kanssa tuonut välillä mukanaan ongelmia. Niistäkin oli kuitenkin selvitty ilman suurempia ongelmia.
"En mä käytä", oli yksinkertainen vastaus. Abby ei kokenut huumeiden käytön olevan mitenkään erityistä. Siihen vain menisi rahaa, jota Abbylla ei tosiaankaan ollut varaa tuhlata. Hänen piti säästää rikasta tulevaisuutta varten, ja tällä ajattelutavalla rahoilla oli tapana säästyä.

Abigail kääntyi paremmin Björnin suuntaan ja nosti pussia kädessään.
"Ostatko? Voi myydä alennuksella", ja paskat Abby mitään alennuksella myi. Mutta eihän miehenalun koskaan tarvitsisi tietää pussin todellista hintaa.
"Laatukamaa", rokkari vielä mainosti ja hymyili tyytyväisesti.

Björn oli pitkään hiljaa, eikä kommentoinut enää Abbyn vastauksia. Tyytyväinen virne naamallaan hän ajoi ja saattoi tuntea hyvän olon sisällään ajatellessaan heroiinia. Siitä oli jo pari päivää aikaa, kun hän viimeksi otti, eikä kotona ollut enää sitä. Kaikki kerralla vain.
Mies ryhdistäytyi ja ohitti pari autoa ennen kuin kääntyi takaisin Abbyn puoleen.

"Laatukamaa ollaan nähty ja koettu", mies totesi pieni virne kasvoillaan. Nopeasti hän nappasi pussin toisen kädestä ja sysäsi sen vasemman puoleiseen taskuun, jottei naisenalku saisi sitä. "Hinnasta sovitaan myöhemmin, vai mitä? Olet alaikäinen, joka myy laitonta. Hmm, en tiedä kuinka kokenut olet, mutta pidän sinua vaarallisena, joten jos tahdot myydä tämän laatukaman, minä valitsen hinnan."
Björn naurahti teennäisesti. Hän ei mielellään puhunut huumeista kenenkään kanssa, vaan piti sitä henkilökohtaisena asiana, joka ei kuulu kenellekään. Ei edes myyjällekään.

"H-hei!" Abby älähti, kun Björn nappasi pussin tytön kädestä. Rokkari puri huultaansa hillitäkseen sitä sanatulvaa, joka oli koko ajan tekeillään tuloaan, mutta tyttö antoi ensiksi pojan puhua loppuun.
"Mä tartten rahat tänään" tummaverikkö painotti ja katsoi Björniä tiukasti. Abbyn olisi toimitettava huumeista saadut rahat vielä tänä päivänä niille miehille, jos tahtoi säilyttää luotettavuutensa ja ehjät kasvot.

Tuuli hulmutti tummia hiuksia ja se tuntui aika hyvältä. Se myös rauhoitti kiristyneitä hermoja mukavasti. Rokkari harvemmin pääsi avoauton kyytiin, joten nyt hän nautti tästä niin paljon kuin osasi. Abby sulki silmänsä ja nosti kasvojaan astetta verran ylemmäs, jotta tuuli osuisi niihin paremmin. Löysä harmaa t-paidan sisään pääsi myös tuulta, minkä seurauksena Abbyn paita heilui vimmattuun tahtiin päällä. Mutta kaikesta tästä nautittiin.

Abby ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta vieressä istuvaa miehenalkua. Ei, hän ei ajatellut mitenkään tunnepuolisesti, vaan toisen rikkautta enimmäkseen. Jos Björnillä oli varaa tällaiseen autoon, olisi luultavasti asuinpaikkakin ihan mukavan näköinen. Ja entäs rahankäyttö? Varmasti toisen tili oli loppumaton.
Onneksi rokkari omisti sellaisen vartalon, jota kaikenikäiset miehen halusivat kosketella. Miehet olivat valmiina maksamaan vaikka kuinka suuria summia saadakseen tämän neidon edes vartiksi viihdyttämään itseään. Se oli yllättävän helppoa rahaa, ja sen eteen ei tarvinnut tehdä kummoista työtä. Niin Abby ajatteli. Toki oli niitäkin, jotka vastustivat itsensä myymistä, mutta Abbylla ei ollut mitään moista asiaa vastaan. Seksi oli vain seksiä ja sen tarkoituksena oli tuottaa mielihyvää. Vaikkakin Abby ei vielä koskaan ollut tuntenut sitä, mitä monet seksistä yleensä himoitsivat. Aivan, täydellistä tyydytystä. Sellaista tyydytystä, joka saisi vartalon hehkumaan ja olon mitä kevyemmäksi. Niin, sitä Abby ei koskaan ollut saanut, vaikka monet hänen asiakkaansa luulivat. Abby näytteli koko seksitilanteen ja se meni aina uskottavasti läpi.

"Keltä sä oot yleensä ostanu huumeita?" esitettiin sitten kysymys ja Abby siirsi katseensa ajavaan poikaan.
"Meinaan.. Mä voisin ryhtyy sun vakkarimyyjäksi", Abby paljasti suoraan aikomuksensa ja virnisti.

Miehenalku tunsi tutun ihanan kosketuksen vasemassa reidessään, kun sai napattuaan valkoisen jauhepussin toiselta. Hänellä ei ollut rahahuolia huumeiden käytössä, mutta mieluiten maksaisi vähemmän kuin siitä saisi. Niin, hän oli nirso huumeiden kanssa, vaikka nauttikin suuret määrät.
Mies ei katsonut toiseen, mutta hymyili itsekseen ja vastasi rauhallisesti:

"Saat kyllä."

Hän oli suunnitellut, että jos ajaisi Abbyn kauppaan ja kaupan ulkopuolella olisi automaattii, saisi hän nopeasti maksettua tytölle. Sen jälkeen olisi yksi huoli vähemmän ja niin hän pääsisi nauttimaan pussin sisällöstä.

Björn painoi vasemman kyynerpään ovea vasten ja hieroi sormenpäillään ohimoaan. Aurinko häikäsi sopivasti tietä ja latasi miehen positiivisuutta entisestään. Punainen avoauto kehräsi kunnolla, kun Björn painoi kaasua pohjaan ja auto lensi eteenpäin ohittaen edessä olevia. Ylinopeutta mentiin kohtuullisella määrin. Hän ei yrittänyt tehdä vaikutusta vieressä istuvaan tyttöseen, vaan nautti itse omasta autostaan, jonka oli maksanut omilla rahoillaan.

Björn katsoi Abbya ja hymyili niin, että valkoiset hampaat sätelehtivät. Vai ryhtyisi Abby vakkarimyyjäksi.
"Luottamusta ei saa rikkoa", poikanen totesi tytön kysymykseen ja keskittyi sitten takaisin ajamiseen. "Mikäs siinä sitten, mutta tulet huomaamaan, etten ole samanlainen narkkari, kuten muut."

Narkkari sana hänen suustaan kuulosti oudolta, kaukaiselta, mutta silti siltä, mikä hänen kuuluisikin olla. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän itse sanoi niin ääneen, vaikka joka päivä sitä ajattelikin. Ehkä se oli vain onnenpotkua, että hän oli rikas ja rahat riittivät todella pitkään. Muutenhan hän olisi kadulla piikittämässä itseään.

Björn lupasi antaa Abbylle rahat, ja niin Abby uskoi. Parasta olisikin antaa rahat tai muuten miehenalku ei saisi tulevaisuudessa jälkikasvua, jos rokkari potkisi toisen miehisyyden tuusan nuuskaksi.
"Ai miten niin et muka oo samanlainen kuin muut narkkarit?" rokkari tarttui Björnin sanoihin ja katseli tätä epäilevästi toinen kulma koholla.
"Narkkarit on aina samanlaisia, koukussa huumeisiin. Se on tosi asia. Ja ai niin, yleensä narkkarit on ollu aika kiimaisia aineissa. Luultavasti säkään et poikkee tästä oletuksesta", Abigail virnuili ja sipaisi sormellaan Björnin poskea. Tyttö naurahti hiljaa ja siirsi katseensa sitten tuulilasiin.

"Käänny seuraavasta risteyksestä oikealle", tyttö rupesi ohjastamaan, kun he tulivat koko ajan lähemmäs Abbyn asuinseutua.
"Sitten siinä vasemmalla puolella on heti se kauppa", rokkari vielä lisäsi ja huomasi edessään jo risteyksen.

Björn kuunteli pingottuneena Abbya, sillä kun huumeista puhuttiin ääneen, hänen teki mieli saada sitä suoniinsa lisää ja lisää. Niin paljon kuin ikinä pystyisikään. Nuorukainen huokaisi syvään ja rauhoittui, kääntyi toisen puoleen ja hymyili.

"Oletko noin varma? No, siinä tapauksessa saadan olla hieman nirsompi kuin monet muut narkkarit. Ja hieman on tässä asiassa liioiteltua", ruotsalainen totesi ja nuoli huuliaan huomaamattomasti. "Sen sitten saat nähdä."

Björn teki niin kuin käskettin ja kääntyi oikealle ennen kuin vihreä muuttui keltaiseksi ja sitä mukaa punaiseksi. Hän oli saanut tarpeeksi liikennesakkoja ja huokasi hengästyneenä, kun juuri ja juuri ehti pois punaisen valon alta. Täällä liikennettä valvottiin tarkoin ja nuorukainen saattoi nähdä vilauksen poliisiautosta ennen kuin pysäköi auton kaupan eteen. Sammutti auton ja heittäytyi oven yli.

"Oletko oikeasti menossa kauppaan? Haen vain nopeasti ne sun..." Björn virnisti aurinkolasien takaa, jonka oli pistänyt juuri äsken päähän ja käveli suoraan raha-automaatin luo. Nosti huiman summan rahaa ja vilkuili kerran olan yli katsomassa, missä tyttö oli, mutta keskittyi takaisin rahoihinsa ja sullasi ne college-housujen taskuun, joka oli tarpeeksi iso peittämään huomiota herättäviä asioita. Hyppäsi sitten takaisin autoon, sillä tunsi olonsa turvallisemmaksi siellä ison rahatukun kanssa.

Vai sanoi Björn olevansa nirsompi. Sen kun näkisi! Mutta Abby vastasi toisen katseeseen viekkaasti ja hymähti tyytyväisenä, kun huomasi miehenalun lipovan huuliaan.
Mmmm, kun Abby tahtoi jo saada tietää, millainen tämä urheilijanuorukainen oli sängyssä. Joo joo, Abby oli jo aikaisemmin myöntänyt itselleen olevansa jonkin sortin seksiaddikti, mutta ei kai siinä mitään pahaa ollut? Ei ainakaan rokkaritytön mielestä.

Björn sammutti auton parkkipaikalle. Tyttö vain nyökkäsi nuorukaiselle vastaukseksi kauppakysymykseen ja sitten toinen olikin jo ehtinyt raha-automaatille. Rokkari ei noussut autosta, hän tahtoi rahat nyt eikä tunnin päästä.
Ja sitten urheilija palasi takaisin autoon, jolloin Abby kääntyi kokonaan tämän suuntaan. Tyttö hymyili oikein maireasti ja ojensi kämmenensä Björnin suuntaan.
"100 dollaria, kiitos", Abby sanoi kuin kassanmyyjä ja katseli Björniä smaragdin vihreillä silmillään viettelevästi.
"Ja voisit kyllä antaa 50 dollaria lisämaksua siitä, että saat viettää huomenna aikaa mun kanssa", tyttö vain paukautti suoraan häpeilemättä ja hymyili edelleen. Sai nähdä, miten Björn viimeiseksi sanottuu reagoisi. Abby oli vain heittänyt sen vitsillä, mutta...
Mihinkäs prostituoitu muka tavoistaan pääsisi. Ehei, Abbylle vain oli tapana tullut kerätä rahaa mahdollisista kahdenkeskisistä ajoista.

Björn naurahti ja kaivoi taskustaan satasen setelin ja antoi sen toiselle. Mutta ei tehnyt sitten elettekään Abbyn toisen vaatimuksen takia.

"Ehei, saat huomenna vaikka mitä, jota ei raha paikkaa", mies lausui totuuden, mutta ei osanut rehellisesti sanoa, etteikö raha paikkannut sen.
Mitä tapahtuu kun mies on puutteessa ja saa tuollaisen neitokaisen? Tuloksena on sitten.. itse kukin tietää.
"Oles sitten todella kova hinkumaan rahaa."

Mies jätti tummat pilottilasit silmilleen ja vei avaimet takaisin virtalukkoon, mutta sitä ennen kääntyi kokonaan toisen puoleen ja katsoi tätä hymy leveästi huulillaan. Hän oli sekaisin tunteistaa, ettei tiennyt itsekään, mitä parasta aikaan ajatteli Abbysta, joka oli kaukana siitä, joiden kanssa hän vietti yhden yön juttuja. Mutta jokainen on erilainen ja hyvä vain. Ja Björn tiesi, että Abby olisi niistä erilaisin ja houkuttelevampi.

"Et halua, että näen kotisi?" Björn töksäytti, mutta oikeastaan vain veikkasi koko asiaa ja nyt vain sitten tahtoi katsoa pitikö asia paikkansa.

Satanen annettiin, mutta ei viittäkymppiä. Abby vain mutristi teatraalisesti huuliaan, mutta hymähti sitten kirkkaasti.
"Se oli sitten lupaus", rokkari vaati ja pirullinen virne kohosi koristamaan kasvoja. Björnhän oli sanonut, että Abby saisi huomenna jotain enemmänkin.
"Rahalla ihminen elää", Abigail vastasi Björnille rahan hinkumiseen. Se oli totta. Jos ei ollut rahaa, niin ei ollut myöskään elämää. Kun Abby täyttäisi 18 vuotta, 'orpokoti' potkisi hänet pihalle, niin milläs Abby sitten eläisi, jos ei rahalla. Niin, sitä sopisi kenen tahansa miettiä, mutta Abby ei ollut kenellekään kertonut sitä.

Abbyn kulmat kohosivat, kun hän kuuli Björnin viimeisimmät sanat. Abigail siirsi katseensa pois miehenalusta.
"En, koska se ei kuulu sulle", rokkari vastasi sitten, eikä siirtänyt katsettaan yhä toiseen.
"Se menis jo henkilökohtaseks", Abigail lisäsi vielä ja käänsi vasta nyt katseensa takaisin Björniin. Pieni virne oli taas ilmestynyt kasvoille.
Abby ei todellakaan ollut niitä henkilöitä, jotka kertoivat kaiken itsestään. Oikeastaan... Abby ei ollut kertonut itsestään melkeinpä kenellekään. Ei tyttö kokenut tarvetta kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan, sillä ketään ei loppujen lopuksi kiinnostanut. Tai sitten kiinnosti, mutta Abbya ei kiinnostanut kertoa kyseiselle henkilölle. Eikä tummaverikkö siis tahtonut Björnille avautua myöskään.

Yhtäkkiä Abigail olikin jo tuonut kasvojaan Björnin kasvojen lähelle. Hän halusi muuttaa puheenaihetta, joten eiköhän tämä keino ollut aika... No, täyskaato siihen.
"... Nähdään huomenna puol kolme parkkipaikalla", tyttö kuiskasi toisen kasvojen edessä ja antoi huuliensa vain hipaista toisen huulia. Sitä ei voinut edes suukoksikaan sanoa, mutta tämä jos mikä oli hyvä keino härnätä miespuolisia henkilöitä.
Ja sitten tyttö olikin jo seisomassa auton toisella puolella ja käveli piruuttain samalla tavalla, kuin Björn oli silloin koulussa hänelle huomattanut tytön kävelytyylistä.

// :,DDD Alotetaanko heti uus peli XD

Rahalla ihminen tosiaan elää. Björn nyökkäsi ymmärtäväisesti, mutta ei osanut sanoa itse pitikö asia paikkansa hänen elämässään. Toisiaan hän voisi yhtä hyvin lahjoittaa rahansa jonnekin tai ottaa taloonsa asumaan joku, joka voisi kuluttaa hänen rahojaan säännöllisesti. Vaikka Björnin rahat hukkuisivat shoppailuihin, oli hänellä aina varaa, kun vanhemmat, liigaseura ja sponsorit hyvittivät hänelle aina vain. Nuorukainen ei tosiaan ymmärtänyt, miksi vanhemmat antoivat hänelle. Ja joka kerta hän kieltäytyi.

Björn istuutui syvemmälle tuoliin huomatessaan toisen raegoinnin. Ehkä mies oli vain mennyt liian pitkälle. Mutta Abbyn katsoessaan taas hän pieni virne kasvoillaan, Björn hymyili lempeästi ja viattomasti.
"Suuni osaa olla inhottava."

Björn hätkähti taas pahemman kerran Abbyn tullessa aivan hänen kasvojensa eteen. Hän pidätti hengitystään, sillä pelkäsi alitajunnassaan satuttavansa tätä hengityksellään. Mutta sama mies hän ei enää ollut, hän ei enää punastunut, vaan oli tosi mies tosi paikalla.
Nuorukainen tunsi hyvän olon haaroissaan, kun Abbyn huulet koskettivat hänen huuliaan. Ja hän nyökkäsi vastaukseksi. Puoli kolmelta. Parkkipaikalla. Selvä.

Björn jäi vielä pitkäksi katsomaan toisen kävelyä, mutta hymähti pudistellen päätään ja starttasi auton käyntiin, teki U-käännöksen ja oli hetkessä poissa.

// yep :))