Dexter käveli keskustaan päin ja pojan päässä pyöri että mitä tuo voisi ostaa, viinaa? vai jotain vahvempaa? Ei mitään hajua. Jätkä oli hiukan hermona, koska ei tiennyt tytöstä melkein mitään, mutta silti jokin tuossa tytössä veti nuorukaisen katsetta kokoajan puoleensa, mutta poika yritti olla näyttämättä kiinnostustaan sillä tavalla, ja koetti kävellä mahdollisimman rennosti ja huolettoman näköisesti katua pitkin kohti kauppaa, josta useasti oli käynyt ostamassa juotavansa ja tupakkinsa.
Tähän aikaan aamusta keskustassa oli melko vähän porukkaa, sillä joskus päivemmällä kun Dex täällä kävi, oli ollut kadullakin jo enemmän väkeä kävelemässä vastaan, nyt tuli harvakseltaan vain ihmisiä, kiireettömiä aamuvirkkuja. Olihan viikonloppu.
Tuuli pyyhälsi täälläkin melkein tyhjiä katuja, eikä sen aamukirpeys ollut kadonnut minnekkään, mutta pojalla ei ollut kylmä, vaikka t-paitasillaan hilluikin.
Dexter vilkaisi tyttöön sivusilmällä ja yritti pitää hymynsä sisällään, ehkä pienoinen hymy nousi pojan huulille, mutta katosi yhtä nopeasti ja arvoituksellisesti kuin oli tullutkin siihen, ja tuskin toinen edes huomasi sitä, toivottavasti. Dexter tunti kännykkänsä värisen housujensa taskussa ja nappasi sen nopeasti käteensä ja vilkaisi mitä oikein tapahtui: tekstiviesti. keneltä: äiti. Just joo. " Kulta, oletko okei? Enkai herättänyt sinua? Jääkaapissa on sinulle valmiiksitehty 2 leipää, loput ruuat voit varmasti tehdä itse? " Tämä tosin luki koreaksi viestissä ja Dex vaivautui vastaamaan äidilleen vain nopean vastauksen: " Ok, et herättänyt. "
# Lumene ja Phoebe jatkuu tuolta puistosta >>