New friend

Dae saapui närkästyneen näköisenä käytäville, sitä ei kiinnostanu juuri sillä hetkellä mikään. Käytävän seinät näyttivät sillä hetkellä entistäkin ahdistavilta, ne olivat älyttömän tylsät ja harmaat. Miksei koulussa voinut olla millään tavoin viihtyämpää? Ja tästä vielä puuttui sekin, että jokainen Daen tuntema ihminen oli jossain muualla, ja juuri TÄLLÄ hetkellä hän ei halunnut yksin olla.
Vihaisen oloisesti Dae potkaisi maassa olevaa lyijykynää, joka ilmeisesti oli joltain siihen tippunut. Kynä lensi potkaisun johdosta jonkin matkan päähän ja Dae jatkoi närkästyneenä matkaansä käytävän toiseen päähän. Ihmiset ilmeisesti ihmettelivät pojan huonoa päivää. Ei hän tiennyt itsekkään mistä se johtui, tai ehkä jotain osuutta asiaan oli riita perheensä kanssa, jonka vuoksi ei raukka saanut muutamaan viikkoon kovasti tarvittuja rahoja. Näinkin pieni asia sai pojan vihaiseksi. Hetken asiaa meitittyään Dae kuitenkin rahottui, miksi ihmeessä hän edes oli vihainen? Eihän siinä ollut mitään järkeä.
Poika jäi seisomaan seinää vasten tarkkaillen ympärillään olevia ihmisiä. Heitä oli monenlaisia, toiset heistä olivat hyvinkin kauniita, jotkin pojistakin miellyttin Daen silmää. Hän nopeasti vilkaisi vaatteitaan, päällään hänellä oli tummansininen huppari, löysät farkut ja kaulassa hänellä oli hopeinen ketju ja päässään oli tapansa mukaisesti lippis. Tällä kertaa se oli valkoinen.
Sitten hän taas käänsi katseensa ihmisiin, jotka kulkivat hänen ohitsensa. Toisilla oli kiire ja toiset vain laahustivat eteenpäin einiininnostuneen näköisesti. Juuri tällä hetkellä Dae kaipasi juttuseuraa, ei hän pitänyt yksinolosta koulussa ollenkaan. Vapaa-ajalla se oli eri asia. Hän tuhahti turhautuneesti ja jäi miettimään asioitaan ja riitaansa vanhempien kanssa, miten sen saisi sovittua.

Nadia potkaisi lisää vauhtia allaan olevalle skeittilaudalle ja väisteli käytävillä kulkevia hyypiöitä, joita koulu ei näköjään voisi kiinnostaa pätkääkään. Matka käytävien päästä päähän sujui nopeasti skeittilaudan päällä, eikä tarvinnut huolehtia tunnille menemisestä, koska tytöllä olisi nyt pari tuntia vapaata.
Pian tyttö tuli melko suoralle käytävä linjalle ja kovensi hieman vauhtia. Kovan vauhdin yhteydessä Nadia ei osannut liittää maassa lojuvaa kynää eteensä, niimpä tarpeeksi lähelle tullessaan skeittilauta jatkoi matkaansa hetken ja tyttö kaatui maahan.
"Voi saakeli", tyttö kirosi mielessään pahemmin ja silitti toisella kädellään alaselkäänsä nyrpeä ilme kasvoillaan. Katse kiinnittyi lattialle lojuvaan kynään ja tyttö katsoi sitä hieman murhaavasti.
"Kuka jättää kyniä keskelle lattiaa?" Nadia totesi ja nousi seisaalteen, jatkaen kävellen matkaa etsien skeittilautaansa. Kävellessään erään seinään nojailevan pojan ohitse, katsoi tyttö toista ja lähemmäs tultuaan uskaltautui avaamaan suunsa.
"Moi. Ootko sattumalta nähny sellasta mustaa, pinkillä raidalla varustettua skeittilautaa menevän tästä ohitse?" Tuo kysyi samalla vilkuillen ympäriinsä ja käännyttyään sitten takaisin pojan puoleen odottamaan vastausta, huomasi Nadia myös kuinka söpö toinen oli. Tuollaisia oli harvassa. Minkä jälkeen tytön kasvoille nousi leveän hymy.

// anteeksi siitä tuli aika tyhmä. ;3

Dae näki käytävää pitkin tulevan tytön, jolla oli allaan skeittilauta. Yhtäkkiä tyttö olikin kaatunut Daen potkaisemaan kynään ja se sai hänet naurahtamaan. Kuinka hassua. Sitten tyttö tulikin hänen luokseen kysyen jotai skeittilaudasta. Dae vilkaisi nopeasti skeittilaudan suuntaan, joka näkyi vähän matkan päässä. "Tuossahan tuo" Poika vastasi tytölle ja naurahti vielä kertaalleen ja vilkaisi tämän kasvoja, jotka hymyilivät hänelle. Dae aavisti hymyn syyn, pakostihan se johtui hänen ulkonäöstään. Kuinka huvittavaa, juuri kun hän oli toivonut seuraa, niin sellainen olikin oikein lennähtänyt hänen luokseen. Melkeinpä automaattisesti hän siirtyi seinältä, lähti hakemaan tytön skeittilautaa, kasvoillaan pieni hymy koko ajan. Hän toi laudan tytölle
"Kaaduit sit?" Daen kasvoille ilmestyi leveä virnistys. "Dae, kiva tutustuu" Poika esittäytyi heti perään tuntemattomalle, jonka hän näki sopivaksi. Uusi tuttavuus, ei mitään tietoa olisiko tyttö mukava vai ei, mutta kuitenkin olihan se mukava edes jollekkin puhua.
Dae tutkaili tytön olemusta, ilmeisesti kuului samaan klikkiin kanssaan, plussaa siitä. Ehkä tyttö olisikin hyvin mukava ja hänestä saisi ystävän. Ajatuskin tuntui mukavalta, aina uudet ihmiset olivat tervetulleita Daen maailmaan. Hänen pieneen omaan maailmaansa, jonka kuninkaana toimi hän itse.
Dae vielä vilkaisi käytävällä lojuvaan kynään, nyökkäisi sitä päin "sori, potkasin sen tohon" Kasvoilla ollut virne muuttui enemmän ivalliseksi, mutta siitä huomasi asian olevan hänestä vain huvittava, ei mitään ilkeän suuntaan.
Katse siirtyi taas edessään seisovaan oikein viehättävään neitiin ja hänen vielä viehättävämpään hymyyn. Voi kyllä tytöt osasivat olla kauniita täällä päin. Tai no, ei ehkä aivan jokainen mutta mitä väliä?
Pian Daen katse olikin siirtynyt tytön vaatetukseen, siihen miten tyttö oikein pukeutui. Ei mikään paha sekään.

Tyttö ei itseasiassa osannut edes reagoida mitenkään muulla tavalla kun hymähdykselle toisen eleeseen tuoda lauta. Kovin ystävällistä.
"Kiitos ja joo", Nadia sanoi ja vilkaisi vielä kynän suuntaan ottaen skeittilaudan toiselta. Toisen esittäydyttyä heti Daeksi, tämä tyttö vain hymyili ja katsoi toista.
"Nadia", hän sanoi aikomuksissaan ojentaa käden tervehtiäkseen mutta päätti antaa asian olla. Ja Nadia vain nyökkäsi toisen kertoessa että oli kiva tutustua. Olihan se ihan kiva aina tavata uusia tuttavuuksia, tytöllä kun ei vielä ollut kerennyt muutaman päivän aikana syntyä mitään erityisiä suhteita muihin.

Pojan kertoessa potkaisseensa kynän siihen, levisi Nadian kasvoille pienimuotoinen virne. Jassoo, jassoo.
"Ahahha, ei mulla sitten tapana ole kyniin törmätä", sanottiin hieman jopa naurahtaen ja luotiin taas pieni vilkaisu kynään, mikä tosin siirtyi nopeasti takaisin toiseen. "Ootko sä uus täällä vai miksen ole nähnyt sua aikaisemmin?" tyttö kysyi uteliaisuudestaan ja virnisti pienesti. Olihan se pakko tietää miksei hän ollut ennen tiennyt mitään pojan olemassaolosta. Onneksi oli tämä päivä. Tytöllä oli päällään vaaleanpunainen kysymysmerkki huppari, turkoosit legginsit ja musta hame. Kaiken lisäksi jalkoja koristi uudet kengät.

Vai että Nadia. Pienimuotoinen hymy oli koko ajan pojan kasvoilla.
"Ha, vaikea uskoa" Dae lausahti hiukan naurahtaen tytön tokaisulle kyniin törmäämisestä. Sitten tuli uusi kysymys, oliko hän uusi täällä? "Hm no juu vaihettiin koulua serkun kanssa tänne vähän aikaa sitten. Kui?" He siis olivat serkkunsa Dexterin kanssa vaihtaneet tähän kouluun aivan lähiaikoina, eikä hänellä ollut aavistustakaan olisiko Nadia sitten uusi täällä. Hän hiukan epäili sitä, tai mistäs sitä tietää.
Tuntui todella hyvältä tavata uusi henkilö koulussa näin nopeasti, tyttö vaikutti oikein mukavalta joten se, että tuo tuli puhumaan Daelle, ei harmittanut sitten ollenkaan. Ei tippaakaan.
Pian koulun kellot rupesivat soimaan ja poika vilkaisi ohitse kiitäviä nuoria kohti luokkia. Hänellä itselläänkin olisi ollut tunti.. kun vain tietäisi mitä ja missä. Mutta asia ei voinut vähääkään kiinnostaa. Mutta entä Nadia? Olikohan hänellä juuri tunti alkamassa ja hän vain viivyttäisi toisen menoa tunnille.
"Eikös sulla ala tunti?" Dae ei halunnut toisen myöhästyvän takiaan, mutta ehkä tytöllä ei sitten tuntia ollutkaan, jolloin olisi aikaa jutella ja tutustua.

Dae katseli kiinnostuneena Nadian hiuksia, niihin olisi tehnyt mieli koskea muttei viittinyt, vastahan he olivat tavanneet ja jo koskemassa toisen hiuksiin! Poika mietti hetken miten saisi jutun luistamaan, mistä he voisivat keskustella.
"No.. tuota.." Hän yritti vääntää jotain sanottavaa saaden itsensä naurahtamaan pienesti huomatessaan ettei hänellä oikeastaan ollutkaan mitään sanottavaa. Toivottavasti tyttö ei luulisi häntä aivan sekopääksi. Eihän hän sellainen ollut, hieman ujo vain vieraassa seurassa.
Daen kasvoille ilmestyi hieman hermostunut ilme, sillä hänet valtasi taas se sama ujous, mikä valtasi hänet aina vieraiden seurassa. Juuri nyt hänen teki mieli tehdä jotain ilkeyksiään.. Hän vilkuili käytävälle ja siellä sijaitseviin kaappeihin sekä luokkahuoneiden oviin, jonka jälkeen hän taas siirsi katseensa tuohon nättiin tyttöön, Nadiaan, ja ilmeestään pystyisi hyvin päätellä että poikaa rupesi hiukan ujostuttamaan. Muttei hän halunnut sitä näyttää, ei tietenkään. Tyttöjen edessä täytyisi olla mahtava.
"Tiedätkös.. voisi olla mukava tehdä jotakin.. kiellettyä nyt kun muilla on tunti" Pojan kasvojen ujo ilme muuttui heti varmemmaksi ja siinä piili pieni ilkikurisuus.

Toisen kertoessa olevansa uusi, ei Nadia ihmetellyt sitä alkuunkaan. Kyllä kai hän nyt olisi pojan nähnyt mikäli toinen olisi ollut täällä jo kauemmin.
"Ei kun mietin vaan", Nadia vastasi nopeasti ja yrittämättä vaikuttaa liian innostuneelta asiasta. Tytön huomion ja asian katoamisen ajatuksista kadottivat kuitenkin koulun ärsyttävät kellot, niiden pirinä tuntui soivan korvissa vielä sen jälkeenkin kun ääni oli loppunut. Hrrr. Nadia uppoutui katsomaan muita tunnille menijöitä ja niitäkin ilkikurisempia oppilaita jotka ajattelivat karata kesken koulupäivän, että tuo säpsähti pienesti toisen kysyessä alkaisiko Nadialla tunti.
"E-ei. Mulla on hyppytunti, pitkä sellainen", hän vastasi virnistäen. Toisiaan se hyppytunti olisi vain yhden tunnin mittainen, mutta ainahan siitä voisi helposti tehdä pidemmän. Ja myöhästymisen tai tunnilta pois jäämiset voisi laittaa sen piikkiin, että oli uusi oppilas ja perään söpö hymyn.

Nadia naurahti pienesti toisen yritäessä sanoa jotain, olihan se hänellekin aika tuttua ettei keksi mitään juteltavaa uusien tuttavuuksien seurassa. Nadia ei tosin edes tiennyt milta tuntui olla ujo, hän ei koskaan ollut tuntenut sellaista tunnetta. Yleensä tyttö oli tutussa porukassa se joka lausui ensimmäisen ja viimeisen sanan. Mutta sehän ei koske tietenkään vieraita, niitä keitä ei tunne kunnolla. Nadia siirtyi toisen viereen antaen tilaa joillekin pahiksille ketkä kävelivät käytävillä tuuppien eteen jääneitä oppilaita. Röyhkeää, typerää ja loukkaavaa toimintaa, mutta minkäs pahiksille teet. Toisen vihdoin saadessaan jotain suustaan ulos, katsoi Nadia poikaa hieman mietteisästi.
"Kiellettyä? No jos sä mietit koulun polttamista, niin ajattelin jättää sen väliin", tyttö naurahti perään tarkoittaen sen ikään kuin vitsiksi. "Mutta mitä sä niinkuin tarkotat jollakin kielletyllä?" Nadian kasvoille nousi kiinnostuksen merkkejä, kertahan se olisi ensimmäinenkin tehdä jotain ja rikkoa sääntöjä. Ehkä se olisi ihan kivaa vaihteluakin.

Kuullessaan, että toisella oli hyppytunti, se kuulosti oikein hyvältä. Ei siis ollut minkäänlaista kiirettä. Dae nyökkäsi pienesti vastaukseksi ja vilkuili ympärilleen, miettien mitä siellä voisi tehdä. Ehkä häiritä toisten tunteja? Toivottavasti siitä ei jäisi kiinni. Kiinni jääminen ei ollut oikein Daen puuhaa.
Tyttö oli sa´nonut jotain koulun polttamisesta, se sai Daen naurahtamaan. Ei hän nyt sentään niin pahapoika ollut, ja vastahan hän oli kouluun tullut ja heti polttamassa koko koulua? Hah, ei kuulostanut hyvältä, ja kaiken lisäksi siitä jäisi todennäköisesti kiinnikin vielä.
"Hah, en mä nyt sellasia ajatellu" Daen kasvoilla oli pieni ilkikurinen hymy. "No siis meinasin, että jotakin vaikka häirittäisiin muiden tunteja? Voisi olla hauskaa" Daen kasvoilta näkyi innostus, ei hän ollut koskaan ennen tehnyt pahuuksiaan muuten kuin serkkunsa kanssa, joten kuulosti mielenkiintoiselta kokeilla miten se toimisi tytön kanssa.
Tyttö tosiaan oli nätti, ja kaiken lisäksi mukavaa seuraa joten mikäs siinä. "Olisiko sulla jotain hyviä ideoita" Daella oli itsellään mielessä muutama idea, muttei tiennyt olisiko ne hyviä ideoita, ja jos tytöllä vaikka olisi paljon parempia ideoita, täytyi sitä ensin kysyä mitä toinen tekisi.
Dae oli hyvin innostunut asiasta, pahanteko oli aina niin hauskaa puuhaa, mutta siinä vaiheessa kun jäisi kiinni, pitäisi taas keksiä jos jonkinlaisia selityksiä, siinä tosin Dae oli mestari. Keksimään selityksiä, joilla itse pääsisi pois tilanteesta, selityksiä joilla syyttää muita omista tekosistaan. No mutta eikös se ollut ihan ymmärrettävää, eihän hän itse halunnut jäädä minkäänlaisiin ongelmiin, varsinkaan joutumaan selittämään mitään vanhemmilleen.

Sitten hän muisti riitansa vanhempiensa kanssa, millähän hän saisi senkin sovittua? Kasvoille ilmestyi hetkeksi einiininnostunut ilme, kun poika mietti riitaansa vanhempiensa kanssa, siitä ei seuraisi mitään hyvää koskaan jos heidän kanssaan olisi riidoissa. Nytkin rahat jäivät saamatta. Dae olisi tarvinnut niitä hyvin kipeästi. Sitten hän katsoi taas Nadiaan omista ajatuksistaan ja muisti seisovansa tytön kanssa käytävällä, ei nyt ollut sopivaa miettiä tuollaisia, hän aikoi nyt unohtaa tämän pienen murheensa ja keskittyä pitämään hauskaa juuri tutustumansa tytön kanssa. Daen kasvoille palasi taas sama innostunut ja hieman ilkikurinen ilme.

//juu siis lähden nyt sinne laivalle et en pääse kunnol vastaa siellä

"Hei sehän voisi olla ihan hauskaakin", Nadia virnisti toisen ehdotukselle häiritä muiden tunteja. Eihän tässä muutakaan tekemistä ollut, joten miksei. Tyttö ei tosin ollut koskaan ennen häirinnyt muiden tunteja, mikä varmaan olisi hyvä plussa tässä asiassa, koska sitten kukaan ei osaisi epäillä häntä. Ja ainahan pahan paikan tullen Nadia voisi karistaa syyt toisen niskoille. Toisen kysyessä oliko tytöllä ideoita, Nadia oli otettu, yleensä hän vain totteli muiden ideoita.
"Itseasiassa mun pääni on ihan tyhjä", hän sanoi kopauttaen päätään pienesti ja virnisti perään. Nadia katsoi kumpaankin suuntaan, varmistaen ettei ketään liikkunut käytävillä ja laski pian lautansa maahan asettaen toisen jalkansa sen päälle.
"Mistä aloitetaan?" kysyttiin hymyillen hyvinkin viattomasti ja kallistettiin pienesti päätään. Hassua että hän oli suostunut moiseen, eihän hän yleensä harrastanut mitään ilkivaltaa. Siis yleensä.

/ sorii, lyhyetkö. ;s

Kuullessaan, että toisella ei ollut mitään ideoita, Dae mietti hetken.. Ei hänelläkään mitään ihmeempiä päässä liikkunut. Hän vilkuili luokkien oville päin, yritti keksiä suunnitelmaa, jonka avulla he eivät jäisi kiinni ja saisivat pitää hauskaa.
Ensimmäinen idea oli koputella luokkien oviin.. ja mitä sitten? Ehkä huomata olevansa väärässä luokassa. Kuulostipa tylsältä.
"Harmi ettei sulla ole mitään ideoita, mullakaan sen paremmin" Daen kasvoilla oli hieman turhautunut ilme, yleensä hän olisi keksinyt vaikka mitä hauskaa jäynää.
"No jos aloitetaan vaikka tosta luokasta" Poika nyökkäsi lähimpää luokan ovea kohti ja käänsi sitten taas katseensa Nadiaan. Ensimmäinen (ensimmäiset) uhri oli valittu, sitten pitäisi keksiä vedenpitävä suunnitelma. Dae mietti pienen päänsä kipeäksi, ehkä.. ei. Kun tarkemmin ajatteli tuntien häiritsemistä niin mitään ei oikein tullut mieleen. Mitä nyt poika pieneen päähänsä keksi oli oviin koputtelu, musiikin soittaminen lujalla aivan oven takana.. Mutta mistä saisi musiikkia? Se voisi ärsyttää monen opettajan mieltä. Jokin ärsyttävääkin ärsyttävämpi kappale sopisi hyvin siihen. Mutta sitten pitäisi myös varautua siihen, että musiikinsoittolaite, mikä lie olisikaan, voitaisiin takavarikoida. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen. Jos ohi kulkisi joku ihminen, joku jolta voisi pyytää musiikkisoitinta.. lainaksi. Tuskin kukaan sellaista suosiolla luovuttaisi muiden käyttöön. Se pitäisi viedä itse.
"Eihä sul sattuis olee mitää mil soittaa musiikkii?" Miksi hänen piti juuri tänään jättää omansa kotiin.

//sori kesti hetki mut ei tehny oikee mieli vastail ku vähäc kaikkee paskaa et juu anteeks on vähä sekava