Just eating with old friend

//Vapaasti mukaan jos kiinnostaa, joo ja otsikko on mahtava, tiedetään:D


Nuori poika käveli koiransa kanssa kohti Reen pitseriaa. Koiran kanssa oli edellis iltana sovittu että mentäisiin pitsalle jos sää sallii, ja sallihan se. Päivä oli suhteellisen hieno, vaikka muutama pilvi taivaalla pyörikin. Tommy oli luvannut Röllille, että koira saisi pitsasta reunat ja pohjaa, ehkä hyvällä käytöksellä voisi ansaita jopa hieman täytteitä mukaan. Rokkari oli tyylilleen uskollisena farkuissa ja mustassa t-paidassa jonka selässä luki "Elämä alkaa 250km/h" ja edessä oli pieni Alpinestarsin logo. Rölli taas kovana uimarina oli toissapäivänä päättänyt käydä omin luvin uimassa, joten koirakaan ei ollut likaisessa kunnossa. Tommy oli päättäny viettää koiran kanssa mahdollisimman paljon aikaa ennenkuin normaali päiväjärjestys palaisi, koira asui vaan väliaikasesti, äidin lomamatkan ajan, oikealla omistajallaan. Molemmat, poika sekä koira olivat mielissään nähdessään pitkästä aikaa.

Hiljalleen pitseriaa lähestyvä kaksikko oli herättänyt hieman katseita, lähinnä keskustelun takia. Tommy uskoi, ja toisaalta tiesikin koiransa ymmärtävän puhetta, ei Rölli tyhmä ollut, pelkästään itsepäinen. Kaverit naljailivat myös koiraa laiskaksi, ei koira laiska ollut, vaan mukavuudenhaluinen, Tommy ei ikinä ennen ollut tavannut niin mukavuudenhaluista koiraa kuin Rölli. Alkumatkasta oli sovittu pitsan täytteet, nyt puheenaiheena oli vastaan tulevat autot, ja toiset koirat. Rölli käveli ylpeänä, eikä edes kiinnittänyt huomiota pikku koiriin tai pentuihin, eihän vanhan herrasmiehen niistä nyt tarvitsisi välittää. Lenkillä ei tosin hihnaa tarvinnut kuin ulkonäön vuoksi, ei koira olisi minnekkään karannut, oli se sen verran hyvin koulutettu. Pitserian edessä oli nuorisoa, poika ei tosin tunnistanut yhtään tuttuja massan keskeltä.
Pitserian kohalla Tommy komensi koiran istumaan ja käski odottaa, varmuudeksi vielä sitoen hihnan tyhjän pöydän nurkkaan, vaikka se ei paljoa pidättelisi jos koira päättäisi lähteä omille teilleen, ja lähti sisälle tilaamaan pitsan. Onnenksi paikan omistaja oli monista vierailukerroista tuttu. Sisällä poika vielä vilkuili koiraansa jonottaessaan kassalle.

//kelpaako tyttöni Niki?//

Kahdeksan henkinen ryhmä käveli katuja pitkin, tietämättä edes minne päin he seuraavaksi menisivät. Viisi tyttöä ja kolme poikaa, jotka koko ajan yrittivät käpälöidä, leikkivät tyttöjen kustannuksilla ja härnäsivät pervoilla vitseillä. Hah hah haa.
Pojat olivat tuttuja tytöille, mutta näiden jutut olivat välillä tosi lapsellisia ja ällöjä.
Eräällä tytöistä oli yllään musta v-aukkoinen paita ja tummat farkut hyväilivät tytön pitkiä sääriä. Ruskeat kiharaiset hiukset pomppivat kevyesti heidän kävellessä eteenpäin.

Pian jostain tulvahti huumaava mausteiden tuoksu ja kaikki halusivat pizzeriaan.
Nikillä tosin ei ollut nälkä, mutta kaipa hän voisi mennä seuraksi, vaikka tuskin kukaan huomaisi jos hän lähtisi. Tytöt keimailivat pojille ja räpsyttelivät meikattuja silmiään näille, että pääsisivät näiden kalliisiin autoihin puuhamaan jotain kivaa.
Pizzerian ovilla muut katsoivat isoa koiraa nauraen ja osoittelivat sitä.
"onpas ruma otus! mikä se on?" pojat ilkkuivat ja tytöt kikattivat poikien "vitseille".
"se on koira, nero patti. Minusta se on suloinen!" Niki sanoi, mutta jäi silti vähän matkan päästä siitä, koska eihän sitä tiennyt, vaikka noiden suloisten kasvojen takana olisi raatelija, vaikka ei koira hyökkäävän oloinen ollut.
Muut menivät sisään silmiään pyöräytellen ja Niki kyykistyi koiran tasolle.
"sori noista tyypeistä. Heillä ei ole aivoja, kuten sinulla. Onko omistajasi pizzeriassa?" Niki jutusteli koiralle niitä näitä ja katsoi ikkunasta kun muut 7 tyyppiä valikoivat mausteita ja täytteitä pitsoihinsa.
Hän voisi karata nyt, eikä hänen hirveästi tarvitsisi selitellä.

Toottakai kelpaa;D


Tommy teki tilauksensa, mahdollisiman miedoilla mausteilla olevan pitsan ettei koiran vatsa menisi sekaisin, kertoi tarjoilialle odottavansa ulkona ja lähti ovelle päin. Pojan takana oli neljän tytön ja kolmen pojan ryhmä joka piti aikamoista meteliä valitessaan pitsojaan. Pojat olivat selvästi sen kuuluisan perässä, ja vielä aika epätoivoisesti, Tommy mietti ja poistui pitserian pihalle. Vaikka Tommy oli vilkuillut koiraansa sisältä vasta oven luona hän huomasi ruskeahiuksisen tytön seisovan kyyryssä koiran edessä tehden tuttavuutta. Poika huomasi miten koira heilutteli päätään hieman uteliaan ja hölmistyneen näköisenä. Koiransa tuntien Tommy tiesi Röllin havittelevan tytöstä uutta ystävää jolta saisi herkkuja.

Poika käveli kädet taskussa tytön taakse.
"Varo Rölli, se saattaa purra sua, tytöt on aika tappajia", Tommy sanoi naama leveässä virneessä. Poika otta muutaman askeleen tytön ohi, silitti koiraansa ja alkoi työstämään hihnan solmua.
"Ihan kiltti poika tää on, ei se mitään tee", poika sanoi avatessaan solmun, jonka jälkeen tämä nousi penkille istumaan. Tommy myös kehui koiraansa siitä miten hienosti tämä oli odottanut poikaa.

Niki ei voinut olla nauramatta ja höpösöttelemättä koiralle, joka katsoi häntä pää kallellaan ja näytti siltä, että tällä ei ollut hajuakaan mitä hän lässytti toiselle.
Häntä vipatti, mistä Niki tiesi, että koira ei todellakaan ollut vihamielinen. Kai. Eihän vihamieliset koirat heiluta häntää tuolla tavalla?
Niki kuuli sisältä kuinka tytöt kikattivat yhä, ja päätti lähteä, että hänen ei tarvitsisi enää norkkoilla tyttöjen lähellä, jotka näyttivät ja kuulostivat kiimaisilta narttu koirilta pyöriessä poikien ympärillä.

Mutta ennenkuin Niki ehti nousta, hän kuuli jonkun puhuvan takanaan.
Niki säpsähti ja kääntyi katsomaan äänilähdettä ja hymyili toiselle. Poika oli ihan kivan näköinen. Ja tämän virne sai Nikin miettimään, että kuinkakohan moni tyttö oli kaatunut tai liukastunut saadessaan kyseisen omistajan hymyn osakseen?
Määrä oli taatusti suuri.
Niki pudisti päätään, kuin selvitälläkseen sen ja muisti mitä toinen oli sanonut.
"kuinkas monta tyttö tappajaa tunnet?" Niki ei voinut olla kysymättä virnuilen samalla ja kallisti päätään, toisen alkaessa avamaan solmua.
Toinen sai sen auki ja istuutui tuolille ja sanoi koiran olevan vaaraton.
"kiva nimi, Rölli" Niki sanoi ja astui lähemmäs, antaen kätensä koiralle haistettavaksi.
"ja mikäköhän on isännän nimi?" Niki ei voinut olla kysymättä ja käänsi ruskeat silmänsä poikaa kohti.

Tyttö kääntyi ja hymyili kauniisti takaisin. Tommy meni hieman sanattomaksi huomatessaan tytön olevan suhteellisen hyvännäköinen. Ruskea silmäinen tyttö virnisti takaisin kysyen tappajista. Pienen tauon jälkeen poika kuitenkin sai ääntä aikaan.
"Kaikki tytöthän on aikamoisia tappajia, antaa pikkusormen ja ne vie koko käden, et varo vaan Rölli", poika sanoi naama edelleen virneessä ja huomasi miten koiran häntä heilui ja pyöri. Koira oli jo perusluonteeltaan kiltti ja ystävällinen joten ongelmaa ei varmasti tulisi Röllin suunnalta.

Koira haisteli tytön kättä ja nousi seisomaan ja käveli aivan tämän jalkoihin kiinni, valmiina silitettäväksi. Oho, aika pelimies, mutta eipä toi osaa vaikeasti tavoiteltavaa näytellä Tommy ajatteli katsoessaan koiransa tekemisiä.
"Jeb, se tykkää itekkin nimestään, vaikka ei se taida mitään meinatakkaan", poika vastasi toisen toteamukseen. Rölli käänti katseensa tyttöön, selvästi rapsutusten toivossa. Mutta tyttö katsoikin Tommya joka koitti pitää äänensä ja ilmeensä normaalina vastatessaan toiselle.
"Toommykshän porukka mua kutsuu... Onks neidillä nimeä?", poika sanoi katsoen tyttöön. Tommy siirsi katseensa takaisin pitserian sisälle virnistäen, oli ollut saavutus pitää naama peruslukemilla noinkin pitkään. Sisällä riekuttiin todenteolla, mikä oli pojasta hieman ärsyttävää, ei ruokapaikassa saa riehua, yksi asioista mitä äiti oli tiukasti opettanut, ruokaa täytyy kunnioittaa.

Niki hihitti pojan varoitellessa koiraa tyttöjen petollisuudesta, ja vaikka Niki itse kuului siihen kastiin, häntä ei haitannut pojan sanat, koska tämähän oli oikeassa! Tytöt olivat petollisia, heti kun saivat tilaisuuden niin PAM! Toivottavasti hän ei kuulunut niihin joukkoihin vielä...
Koira oli nyt niin vaarattoman näköinen, että Nikillä ei tullut mieleenkään, että koira yhtäkkiä suuttuisi ja repisi hänen kaulansa auki.

Koira lähestyi häntä ja hän alkoi silittämään sitä hellästi.
"eihän nimen tarvitsekkaan tarkoittaa mitään" Niki sanoi kohottaen ruskeat silmänsä poikaan ja virnisti iloisesti.
Yleensä hempeät ja melko lässytkin antoivat entisten rakkaidensa nimen tai joku teini tyttö antoi lempi näyttelijänsä nimen jollekkin eläimelleen. Rölli. Se oli reipas nimi reippaalle koiralle. Niki piti siitä. Kuten koiran isännästäkin.

Niki rapsutteli koiraa korvan takaa, eikä katsonut isokokoista koiraa vaan tämän isäntää, joka kertoi nimekseen Tommy.
"Niki" tyttö esitteli itsensä ja katsoi samaan suuntaan kuin Tomkin.
"ei kai ne riehu siellä kamalasti?" Niki kysyi toinen kulma koholla.
Sen sitä saa kun ei ole rauhoittelemassa muita. Ja huomenna hän saisi syyt niskoille siitä. Ärsyttävää, että kaverit syyttivät häntä toilailuistaan, koska ei ollut mukana setvimässä tilannetta. Nyt hän voisi karata ja antaa toisten selviytyä tilanteesta...
"ootatsä jotakuta tai jotain?" Niki uteli ja nousi seisomaan, koska edellis illan treenit ottivat pohkeista ihan mukavasti, vaikka hän urheilikin paljon eikä yleensä hänen jalkojaan särkenyt. Mutta nyt joku uusi cheerleader johtaja oli repäissyt ekat harkat niin, että heikompaa itkettäis. Niki katsoi koiraa ja kumartui silittämään tämän päätä, eikä muistanut ollenkaan v-aukkoista paitaansa, mistä varmasti näkyi melkein kaikki.

Tyttö nauroi Tommyn kommentille, sehän meinasi että tavoite oli saavutettu. Poika tunsi olonsa hieman rennommaksi. Tyttö rapsutteli koiraa joka näytti olevan tyytyväinen, sai silityksiä ja ruokaa samaan aikaan, voiko koira muuta toivoa.
"No ei varmaan mutta eiks se oo tapana et elukalle annetaan joku hieno ja outo nimi? Rölli on vaan Rölli, sen ei tarvii snobeilla", poika sanoi virnistäen. Koira oli melkeinpä irti, hihnan pää oli vain Tommyn nimettömän varassa mutta eipä koira minnekkään olisi lähdössä.

Tyttö katsoi sisälle pitseriaan ja kysyi riehuiko muu seurue pahasti. Tommy käänsi katseensa takaisin Nikiksi esittäytyneeseen tyttöön ja tutkaili tätä. Vaatteista päätellen tyttö kuului koulun kermaan tai ainakin oli hieman varakkaammasta perheestä.
"No on siellä aika härdelli päällä, toivotaan et ne rauhottuu edes syömään tai sit siellä on ihan sota", poika sanoi hymyillen.
"Jotakuta en, jotain joo. Meille tulee koht pitsaa mut ei tähän ainakaan ketään oo tulossa, ei ainakaan niin et mulle ois kerrottu, eihän Rölli? Et istu vaan", Tommy vastasi toiselle ja vilkaisi koiraansa. Niki oli kumartunut rapsuttamaan koiraa, tytön kaula-aukko oli aika syvä. Tommy käänti katseensa heti takaisin sisälle.
"No kyl noil aika kovaa menee tuolla, onks nää joitan sun kavereita? Jannut ainakin taitaa olla jotain urheilija leija luokkaa", poika tokaisi nopeasti.

"olis kiva saada koira ja antaa sille päätön nimi. Tai noh, ei ihan outo, koska siitä saattaa tulla sanomista" Niki sanoi.
Koira ois tosiaankin kiva. Ei liian pieni, kuten chihuauat tai liian iso kuin saksanpaimenkoira. Joku siltä väliltä. Ulkonäöllä ei ois välii, vaikka se ois bulldoggi, koska nehän oli aika söpöjä ruttuisine naamoineen!
Kissakin ois kiva, mutta sitä ei uskaltas viedä ulos, että kukaan iso peto ei sitä söis.

"noh, toivotaan että ne ei ala temppuilemaan kamalasti... saa hävetä silmät päästä" Niki sanoi leppoisasti ja virnisti kiitokseksi, kun Tommy antoi luvan istuutua tämän vastapäätä.
"käytteks te usein pizzalla?" Niki kyseli, rapsutteli vielä hetken koiran päätä ja istuutui sitten pojan vastapäätä.
"jooh, on ne.. tavallaan" Niki sanoi.
Kaikki tuntuivat uskovan että cheerleaderit ja urheilijat kuuluivat ilman muuta yhteen ja kavereiks, joten Nikiltä ei oikein kyselty, halusiko hän liittyä kyseiseen porukkaan. Hän vain imautui mukaan, kun tytöt olivat vetäneet ekasta koulupäivästä alkaen joka paikkaan mukaan.
"mistä arvasit? koska ne on muskelimiehiä ja niiden aivot on jääneet pelikentälle?" Niki kysyi nauraen toiselta ja toivoi sisimmissään, että toinen ei olisi urheilija tai ainakaan toinen ei loukkaantuisi hänen kommentistaan.

"No mitäs se muille kuuluu minkä nimen koiralleen antaa, tai no kuhan ei ihan mitään hirveetä anna, pikkulasten äidit varmaan tykkäis ku huutelis kullia jossain puistossa ku kutsuis koiraansa", poika vastasi naama virneessä. Koira nautti selvästi rapsutuksista, mennen istumaan puskien päällän tyttöä.

Tommy tyytyi katsomaan takaisin hieman säälivänä toisen puhuessa siitä miten joutuisi häpeämään kavereitaan.
"No ei me usein kyl käydä, mä tykkään tehä ruokaa ite ja siks et Rölli ei asu vakituisesti mun luona, vielä ainakaan. Se asuu mutsin luona mut eukko otti ja lähti pariks viikoks ulkomaille, ja faijalle en poikaa jätä. Mut nyt vaan lupasin sille Röllille et se saa pitsaa", Tommy vastasi toisen kysymykseen.
Hieman empien Niki vastasi sisällä riehuvan lauman olevan tämän kavereita. Ennenkuin Tommy kerkesi vastata mitään tyttö kuitenkin jatkoi puhettaan nauraen, ja Tommykin nauroi, koska Niki oli kuvannut urheilijoita aika osuvasti.
"Osaks joo siitä, mut toi poikien kävely tyyli, keilapallot kainaloissa, vaatteet ja olemus paljasti ne pääasiassa", rokkari sanoi ja virnisti hieman salaperäisen näköisenä. Ei urheilijoissa muuten mitään pahaa ollut, mutta poika ei vain jaksanut urheilijoiden turhanpäiväistä uhoamista eikä leijumista omista taidoista. Eniten poikaa kuitenkin ärsytti nuoret jotka ylpeinä esittivät olevansa rikkaita ja saavansa kaiken silmiään räpäyttämällä, vaikka oikeasti isi olikin rikas ja nuori sai hyödykkeet siinä sivussa.
"Ja sua sit selvästi kiinnostaa ihan kympillä tää perus urheilija-cheerleader meno?", Tommy sanoi hymyillen. Porukka sisällä oli istunut jo pöytään mutta vaikkei äänät kuulunutkaan näki selvästi että riekkuminen jatkui.

Niki ei voinut mitään, kuin nauraa kuullessaan pojan sanat. Olisi kyllä kamalaa, jos huutaisi oikeasti jotain kullia ja jos koiralle olisi antanut nimen pipsa, sen saa heti väännettyä hieman nolommaksi nimeksi.
Mummot saisivat kyllä silloin juoruamisen aihetta, vaikkakaan, ei näillä nykyäänkään näyttänyt olevan puutetta, kunhan sai marmattaa nykynuorten menosta ja riehumisesta.
Niki rapsutteli koiraa, joka näytti olevan haltioissaan.
"sinut minä ottaisin vaikka heti kotiin, jos tietäisin että kukaan ei ole allerginen" Niki sanoi ottaen koiran pään käsiensä väliin ja rapsutti sormenpäillään koiran korvien takaa.

"sä? teet ruokaa? tuota kuulee harvoin miehen suusta" Niki sanoi ja hämmästyi toden teolla. Toisen puheista sai selvää, että tämä asui itsenäisesti ja teki jopa ruokaa?! Ihme on tapahtunut!
Ja kuinka kivasti Tommy puhui Röllille. Kuin tasavertaiselle kumppanille. Sekin tuntui uudelta, oudolta ja mukavalta Nikin korvissa. Joskus pojat, yleensä urheilijat, puhuivat tytöistä ja näiden rinnoista ja perseen koosta, vaikka nämä istuivat vieressä, tai jopa sylissä! Ihan kuin tyttöjä ei olisi lainkaan siinä! Mutta Tommy puhui jopa koirastaan sillä tavalla, mikä sai Nikin toivomaan...

Niki virnisti toiselle, koska toinen ei ollut pahastunut, vaan nauranut hänen kanssaan asiasta.
"joo... ihme että noi ja niiden ego mahtu yhteen huoneeseen" Niki sanoi päätään nyökytellen, saaden hiukset pomppimaan hetken verran ja osa karkasi jopa kasvoille, ennenkuin tyttö sutaisi ne takaisin selkä puolelle.
"noinko hyvin sen huomasi? mä taidan olla läpinäkyvä" Niki sanoi naurahtaen, ja hieman mielissään, että toinen oli huomannut, kuinka vastahakoinen hän oli menemään muiden mukana.
"ei, mä tykkään tanssia ja aion aikuisena ammattilaistanssijaks, siks mä rupesin cheerleaderiksi.. mutta en tajua, että "hyppivät puput", kuten urheilijat usein meitä kutsuu, liitetään automaattisesti urheilijoihin, eikä siinä sitten ole sanavaltaa vaihtaa porukkaa" Niki sanoi, laittoi kyynärpäät pöytää vasten ja nojasi leuallaan kämmeniään vasten.

Niki naurahti pojan puheille samalla silittäen ja jutellen koiralle, mikä oli pojasta ihan mukavaa. Ei rapsuttelu ainakaan koiraa tuntunut haittaavan. Poika vilkaisi sisälle missä tarjoilia vei juomia urheilijoille ja näitä seuraaville tytöille, riekkuminen oli lakannut, ainakin hetkeksi. Poika huomasi pihalta käsin tarjoilian olevan ärsyyntynyt porukkaan. Tommy tunsi paikan omistan ja tiesi ettei tämä heittäisi nuorisoa ulos, vaan toisi tavallista pienemmät pitsat, ja mukavat sekä tutut asiakkaat taas saivat normaalisti hieman reilumman kokoisen lätyn.

"Joo o, mä teen ruokaa, se on itseasiassa ihan kivaa. Ja itekku tekee nii tulee sellasta ku haluaa, taino, sellasta ku sattuu tulemaan", rokkari vastasi virnistäen sanailulleen. Pitseriasta tuli tarjoilia mukanaan iso pullo colaa seka juomalasi. Tommy nosti hieman kättään jolloin tarjoilia toi limun pöytään ja sanoi että pitsassa menee enää hetki. Poika kiitti tarjoilian lähtiessä ja avasi pullon kaataakseen itselleen juotavaa.
"Olisiks sä halunnu?", Tommy sanoi nykätessään hieman pulloon päin, katsoen kuitenkin tyttöä.

Tyttö virnisti pojan puhuessa urheilijoista hieman karkeasti. Niki vastasi ja jatkoi urheilijoiden haukkumista.
"Jeb, toosin on meijän koulussa pari urheilija poikaa joiden egot on ihan siedettävällä tasolla, mut korkeintaan ehkä kolme tai neljä sellasta. Ainakaan futiksen pelaajia ne ei oo", Tommy vastasi. Röllille alkoi rapsutus riittää, koira meni makuulleen pöydän alle, kuuma päivä häiritsi isoa koiraa.
"Joo kyl sen huomaa aika helposti. Oon Astonissa koulussa nii siellä oppii tunnistaa porukan. Ja kyllähän sen oppii muutenkin, varsinkin jos pyörii ulkona niin paljon kun minä. No kyllä sustakin nopeesti huomaa että oot joku jolla on vähän enemmän nappulaa, tosin ainahan sitä voi erehtyä tehdessään päätelmiä", poika sanoi naurahtaen sekä virnistäen merkiksi ettei hän tarkoittanut pahaa liittämällä tyttöä vastentahtoisesti cheerleadereihin. Tommy suoristi asentonsa laski kädet jalkojensa päälle. Poika vilkuili sisälle jos pitsa suvaitsisi saapua.
"Oho, mulla ei oo vielä mitään tietoo mitä musta tulee isona, joku mistä saa rahaa ois kuintenkin aika kiva. Ja niinhän se menee, mut eiks se oo yleinen perus kaava et urheilijat ja cheerleaderit on yhessä? Mua ei ees huolittais noihin ylempiin ja "parempiin" porukoihin, ei sillä että hirveesti kiinnostaiskaan", Tommy vastasi kääntäsessään katseensa taivaalle.

Niki ei voinut olla ihmettelemättä toisen ruoanlaittoa. Vaikak olisihan se välttämätöntä, jos joskus haluaisi pois vanhempiensa helmoista. Kyllähän Nikikin joten kuten osasi laittaa ruokkaa, vaikka ei puhunutkaan siitä yhtä intohimoisesti kuten Tommy.
Pian tarjoilija tuli ulos, tuoden limun ja lasin, ja Niki mietti, pitäisiköhän hänen mennä pois häiritsemästä toisten syömistä, kun mies sanoi pizzassa menevän vielä hetken, tyttö päätti jäädä odottamaan siihen saakka.
"en kiitos" tyttö sanoi päätään pudistaen ja hymyili hieman.
Jotkut jätkät eivät olisi edes kysyneet, mutta Tommyssa näytti olevan joitakin herrasmiesmäisiä piirteitä...

Rölli meni makuulle, samalla kun Tommy kertoi koulunsa urheilijoista.
"oot sä Astonista? niin mäkin!" tyttö sanoi ja huomasi puheen kulkeneen muihinkin klikkeihin ja että hänestä näkee, että hänen sukunsa on varakas. Eikä hän suuttunut, olihan se totta, koska hänen vanhempansa tekivät töitä rahan eteen ja että hän pystyi ostamaan kaikkea mitä halusi, vaikka pyrkikin välttämään blondimaisen tuhlaamisen ja yritti ostaa vain välttämättömät asut ja tarvikkeet. Hän ei ostanut uutta kännykkää joka viikko, kuten hänen ystävänsä tai käynyt manikyyreissä.
"mielummin mä olisin alemman "kastin" kanssa, kuten mun "kaverit" sanoo, mutta ne ei oikeestaan anna mun olla muiden kanssa tai ne nokkaantuu ja murjottaa loppu vuoden, eikä sitä jaksa kukaan katsoa" Niki sanoi olkiaan kohauttaen.

Tyttöä ihmetytti selvästi pojan ruuanlaitto, mikä taas oli Tommystä hieman kummallista, tosin olihan hänet opetettu tekemään ruokaa pienestä pitäen. Kotitöistä ruuanlaitto oli ainoa mistä poika tykkäsi, muut taas olivat hieman kiikunkaakun jaksoiko niitä edes hoitaa, varsinkaan yksin asuessaan. Nikin vastattua kieltävästi limun tarjoukseen miehenalku kuittasi tämän vastaamalla tytön hymyyn.

"Jebu jee, se on aika jees paikka. Vaihdoin sinne ku muutin pois himasta pari vuotta sitten, kaverit kehu et sinne kannattaa mennä jos on mahkuja", Tommy vastasi tytölle.
Poika ei pakosti olisi edes koskaan jatkanut koulua jollei koulu olisi pakollista, ja hyvä niin. Nykyään Tommy osasi jo arvostaa koulua ja koulun käyntiä mutta muuttaessaan omilleen oli kapinallinen viisitoista vuotias ollut varma pärjäämisestään ilman minkäänlaisia kouluja. Tytön puhuessa koulun kasti jaosta Tommy nyökkäili mukana ja jatkoi melkeinpä heti tytön puheen perään,
"Alempaan kastiin(pojan naamalle nousi virne), vähän jännä jaottelu, ei muuten mut alemmista kasteista löytyy varmasti yhtä taitavaa ellei taitavampaa porukkaa ku paremmista porukoista. No kaverithan nyt on aika tärkeitä ja verrattais ryhmän painostushan vaikuttaa ihmiseen aikas paljon". Rokkari vilkaisi puhuessaan tytön kasvoja, koittaen saada jonkinlaista merkkiä Nikin mielipiteestä pojan suhteen.

Niki oli tiennyt jo Tommyn aikaisemmista puheista, että tämä on muuttanut kotoa, mutta häntä nauratti miten poika puhua Astonista. Ja hän oppi sellaisen sanan joita ei snobien eli rikkaiden, urheilijoiden ja cheerleadereiden suusta kuullut: jebu jee.
Mitäköhän kaverit sanoisi jos hän alkaisi jauhamaan sitä? Varmasti nyrpistäisivät nenäänsä.
"mitä valinnaisia sulla on koulussa?" Niki uteli ja käänsi katseensa hetkeksi Rölliin, mutta katse eksyi taas Tommyn kasvoille.

"joo. Mä uskon että jotkut "alempaan kastiin", jonka jaottelun mun kaverit on säännöstellyt, ovat parempia kuin "paremmat". Mä en kyllä useinkaan siitä jaottelusta välitä, mä oon niitten kanssa, joiden kanssa mä tulen toimeen. Jos voisin muuten jatkaa cheerleaderina, mutta päästä toiseen klikkiin, mä oisin vaihtanut jo aikoja sitten" Niki sanoi ja vastasi katseeseen.
Mitä hän voisi sanoa nyt tähän? Ujouden puuska yllätti kesken kaiken, mutta Niki virnisti ja hetki oli ohi.
"mihin "klikkiin" sä kuulut? sä voisit kuulua aika moneenkin" Niki kysyi kallistaen päätään.
Poika oli hyvän näköinen, hyvä käytöksinen ja varmaankin aika fiksu tapaus. Tämä voisi kuulua aika moneen klikkiin, eikä Nikistä olisi paha, kumpaan "kastiin" tämä kuuluisi, koska hän piti pojasta.

Niki nauroi Tommyn puhuessa, mikä oli ihan hyvä. Poijasta oli mukavaa saada ihmiset nauramaan ympärillään. Pöydän alla oleva koira kääntyi kyljelleen, ja näytti kaikelta muulta kuin innokkaalta ja energiselta. Kyljellään rötköttävä karvainen otus sulki silmänsä ja nosti päänsä Tommyn kengälle ikään kuin tyynylle. Tommy vilkaisi koiraansa naurahtaen.
"Liikka ja psyka. Oon nii saamaton lähtemään lenkille nii piti saada jotain liikuntaa", vastattiin tytön kysymykseen valinnaisista. Puhuessaan saamattomuudestaan poika pörrötti hiuksiaan ja siristi silmiään hieman.

"Varmasti on parempaa porukkaa, ainakin omassa hommassaan. Voi se lahjatonkin kovalla työllä ohittaa lahjakkaankin sällin, nimimerkillä kokemusta löytyy. Ai sulle riittää hienostelu ja Hilttonin Pariksen matkiminen ja lissuttelu?", vastattiin hymyillen. Hieman virnistellen tyttö sai lopulta kysyttyä pojan kastista. Tommy nojasi hieman taakse päin, vilkaisi taivasta hymyillen ja nosti kädet niskan taakse.
"No mä en oikeestaan tiiä et minne mut laitetaan. Vaermaan rokkareihin, rokki meno on aika ässää. Toisaalta oon musikaalinen ku noi laatat tossa(pieni heilautus kädellä laattoja päin) mut empä mä oikeen muihinkaan klikkeihin sovi, en enää pääsis varmaan pahiksiinkaan enää kun on alkanu äly jo vähän ilmottaa olemasta olostaan nii enää ei tarvii tehä mitään kovin tyhmää", virnistäen ja huolettoman kuuloisesti vastaava poika laski kädet takaisin pöydälle.

Sisältä oli tulossa tarjoilia, kahden lautasen kanssa. Tarjoilian kääntyessä Tommyn pöytään päin kaivoi poika dollarin setelin taskustaan. Nopea vaihto pitsan ja setelin välillä ja tarjoilija poistui viemään toisen lautasen toiseen pöytään. Huomatessaan ruuan tuoksun koiraankin tuli yllätten eloa. Tommy nirhasi pitsasta hieman reunaa irti ja asetti palan jäähtymään lautasen reunalle. Rölli tuijotti silmä kovana kyseistä palaa, odottaen lupaa ottaa se.
"Saat sä tästäkin pikku palan jos haluut, mut tosi pienen, mul on nälkä", poika totesi virnistäen ja alkoi syömään pitsaansa.

Rölli näytti saanneen laiskuus kohtauksen, ainakin tämän lösähtämistä kyljelleen tulkitsi niin.
Mutta se oli tosi söpö karvakuono, ei siinä mitään.
Kun Tommy kertoi valinnaisensa, Nikistä tuntui, että hänen pitäisi hämmästyä pojan toisesta valinnaisesta, mutta kun hän oli jo hieman Tommyyn tutustunut, tuntui kuin kaikki olisi mahdollista tämän kohdalla.
"aah... mulla on ranska, draama ja journalismi. Draama tunneilla on mukavaa, kun saa... ilmaista itseään" Niki sanoi hymyillen ja muisteli edellisen päivän tunteja, kun oli "tapellut" toisen draama kurssilaisen kanssa, koska käsittelyssä olivat olleet tunteet.

"ai riittääkö? lähtisin heti muihin hommiin, jos se olisi mitenkään mahdollista" Niki sanoi irvistäen leikkisästi ja mietti sitä mahdollisuutta, että sanoisi kaikkien bimbo-kavereiden suhteet irti ja alkaisi kulkea älyllisten seurassa? Ameebassa oli enemmän älyä kuin hänen cheerleader tovereilla.
Niki nyökkäili toisen kertoessa klikkiään, johon varmaankin kuului. Kyllä varmaan Tommystä pahiksen saisi, ainakin tämä vallottaisi seksikkäällä hymyllä tyttöjen mielen ja pari irvokasta heittoa, ja hän olisi pahisten kunkku tai jotain.

"ei kiitti, ei oo nälkä. Jollen ois törmänny Rölliin, oisin varmaan paennut pois ja lähtenyt muualle heilumaan" Niki kertoi ja katsahti koiraa, joka näytti virkonneen saatuaan pitsaa näköpiiriinsä.
Tyttö hymyili hieman, ja käänsi hetkeksi katseensa ikkunan takana olevaan porukkaan, jotka mellakoi hieman, samalla kun ahtoivat pitsaa. Tai noh, kundit ahtoivat, tytöt näpräsivät pikku paloja ja nyrpistelivät neniään.

Hymyillen tyttö kertoi omista valinnaisistaan. Vieraista kielistä poika ei koskaan ollut juuri välittänyt, selviäähän sitä pelkällä englannilla vallan mainiosti ulkomaillakin. Tätä poika ei kuitenkaan kehdannut sanoa toiselle.
"Ilmaista itseään, eiks se riitä itsensä ilmaisuks et sä voit hyppiä muiden kanssa rivissä urheilukentän reunalla?", hieman irvaillen mutta silti iloisesti virnistäen poika kysyi tietäessään toisen olevan aivan kyllästynyt cheerleadereihin.

Tommy nauroi tytön kertoessa miten on kyllästynyt klikkiinsä.
"Mut kyl cheerleadereista kait löytyy ihan fiksujakin tapauksia, tai siis niinku melkein ihmisälykkäitä, ehkä sellasta kissan älytasoa. Ainaki psykassa on pari cheerleaderia mun mielestä, eikä ne nyt ihan tampiolta vaikuta", Tommy totesi lisäten puheeseensa efektejä käsien heilutuksella. Olihan toinen oikeassa, suurinosa cheerleadereista oli materialistisia, kliseisiä leffa pissiksiä joillä älyä ei juuri ollut.

Tytön vastatessa kieltävästi Tommy vain nyökkäsi ja jatkoi pitsan syömistä. Koira koitti korjata asentoaan palkinnon toivossa jolloin poika vilkaisi koiraansa ja antoi luvan ottaa palan lautasen reunalta. Rölli nappasi kiltisti palan lautasen reunalta ja söi sen hotkaisemalla jääden taas tuijottamaan lautasta hieman surkeana, aivan kun ei olisi koskana saanut mitään hyvää. Rokkari söi palansa jättäen kuitenkin reunan jäähtymään koiraa ajatellen. Pitsasta katosi nopeasti paloja Tommyn ja Röllin yhteistyön alla.
"Voi nenä, tää on rankkaa hommaa, ei kunto kestä", poika sanoi rikkoen pöydässä vallitseman hiljaisuuden.

"ei se riitä.. draama tunneilla saa huutaa, kiljua, potkia, itkeä, nauraa.. ja meidän hyppiessä kentän laidalla, pitää vaan huutaa ja tanssia kuin bimbot, kun poikien vanhemmat ja osa oppilaista tulee kahtomaan peliä" Niki sanoi hymyillen hiukan.
Siitä oli aikaa, kun he olivat viimeksi ryhmän kanssa esiintyneet. Jalkapallo kausi alkoi olla lopuillaan ja pian alkaisi koripallo kausi, kun lumet peittävät kentät.

"harmi vain että mun kohdalle ei ole osunut ne fiksut ja filmaattiset" Niki sanoi hieman irvistäen.
Kyllähän varmaan cheerleader joukoissa pari fiksuakin oli, mutta hän oli juuttunut niiden muutaman ameeban keskelle ja nämä eivät halunneet että hän jutteli muille cheerleadereille tai alempiin klikkeihin kuuluville. Välillä Niki tunsi itsensä koiraksi, jota pidettiin lieassa ja päätettiin, milloin hän saisi syödä ja nukkua.

Pizza alkoi huveta pojan lautasella eikä Niki voinut olla hymyilemättä. Vaikka, kyllähän Rölli oman osansa teki ja söi paljon, kyllä Tommynkin vatsa veti ruokaa.
Ja pojan kommentin kuullessaan Niki naurahti.
"sehän on rasittavaa puuhaa syödä pitsa" Niki sanoi nauraen ja leikki hiuskiehkuralla, joka valahti otsalle.
"mitäs te pojat meinasitte tämän jälkeen?" tyttö kysyi sitten, heittäen hiuksen päälaelle, estämästä näkyvyyttä.

"Mulle riittää ku saa juosta aina välillä ihan päättömänä ku joku idiootti pallon perässä. Käyn poikain kanssa pelaamassa sählyä aina välillä nii siin saa potkia ja päästää miehisiä kiljahduksia ku ottaa pallosta osumaa", rokkari totesi vastaten toisen hymyyn. Sähly olikin ainoa laji jonka poika otti tosissaan ja kävi pelaamassa aktiivisesti.

Naurahtaen Tommy mietti hetken mitä vastaisi toiselle cheerleadereista.
"Kyyllä niillä varmaan älliä on jos sitä vaan jakseittais käyttää, mut ku kaikki sekin energia käytetään kaikkeen turhaan". Poika ei hirveästi olisi viitsinyt sättiä cheerleadereita, suurin osa varmaan saisi parempia tai ainakin samoja numeroita kuin poika itse. Oli vain muutama aihe mihin Tommy jaksoi panostaa, muuten koulu ei juuri kiinnostanut.

Poika jakoi viimeisen palan kahteen, söi omansa jonka jälkeen nosti lautasen vierelleen ja antoi koiralle tämän palan seka oikeuden pestä lautasen.
"No on, tosin tällä määrällä mitä ruokaa menee niin se on hyvä välipala, eikä syömiskunto pääse laskemaan", virnistuksen säestämänä Tommy jatkoi aloittamansa keskustelun pätkää. Rölli nuoli jo puhdasta lautasta aivan kuin siitä olisi vielä irronnut makua. Nikin kysyessä kaksikon suunnitelmia joutui Tommy jälleen kovan paikan eteen.
"Jaaa a, enpä oikeen tiiä, se riippuu ihan meijän jaksamisesta. Joko lähetään kävelemään, dallataan himaan, otetaan auto ja mennään tsekkaa mitä kaduilla tapahtuu tai sit mennään kotiin sulattelee pitsaa ja kattoo frendejä", poika sai vastatuksi hienoisen miettimis tauon jälkeen.

"mitä pallopeliä sä sit pelaat?" Niki sanoi, yrittäen pitää naamansa pokkana, kuullessaan että Tommy päästeli "miehisiä kiljahduksia" pallojen osuessa... kohteeseen.
"joku urheilu harrastus tanssimisen lisäksi ois kiva... osaisitko ehdottaa jotain, missä minut otetaan tosissaan eikä kukaan epäile minun pelkäävän, että jos kynsi katkeaa, lopetan pelaamisen?" Niki kysyi ja hymyili hieman.

Hän oli nähnyt, kun eräs tyttö, joka oli pelannut pienestä pitäen korista, oli päässyt erääseen diiva komppaniaan koulussa, oli kerran huutanut täyttä kurkkua kun eräänä kerralla, korista pelatessa tämä oli katkaissut kyntensä ja päättänyt lopettaa koriksen pelaamisen. Mutta nyt kun tämän ystävät olivat hyljänneet ja tyttö oli pyrkinyt uudelleen korisjoukkueeseen, tätä ei oltu otettu tosissaan, eikä tämä ollut päässyt siihen. Niki halusi, että vaikka hän on tyttö, ja cheerleader, hänet otettaisiin tosissaan, menisipä hän mihin joukkueeseen tahansa!

"voisit sanoa tuon saman muutamille cheerleadereille... ehkä hekin älyäisivät sanasi ja tajuaisivat, että kynnet ja pojat eivät ole maailman tärkeimpiä tässä maailmassa" Niki sanoi pyöräyttäen silmiään virnistellen, mutta päätti jättää lopun asian sikseen, että ei loukkaisi pojan kavereita/tyttöystäviä, jotka saattoivat olla cheerleadereita tai diivoja.

Niki vain virnisti Tommyn sanoille, mutta ei sanonut sen enempää. Hän uskoi, että jos hän puhuisi ruoasta pitkään, aivot saattaisivat lähettää vääriä signaaleja vatsaan ja hän luulisi olevansa nälkäinen. Eikä hän haluaisi sitä, koska hän saattaisi vahinkossa syödä itsensä ähkyyn ja sitten ei olisi kiva kellään.
Kun Tommy kertoi vaihtoehtoja, mitä nämä saattaisivat tehdä seuraavaksi, Niki nyökkäsi mutta ei sanonut mitään.
"mietin vaan... että haluisitteko kävellä hetken mun kaa puistossa? kerkeis sulaa se teidän ottama "välipala"" Niki sanoi virnuillen iloisesti.

"Sählyy, se on salibandystä kehitetty vähän vapaampi versio, ei oo kaikkia tyhmiä sääntöjä. Lätkäpojat aukoo päätään et se on niille jotka ei osannu luistella", vastattiin hymyillen. Keskustelu meni pojan mielestä hyvin, molemmat olivat vain yhtä hymyä puhuessaan, vaikka harvemmin sitä tulikaan ihmisill irvisteltyä.
"Jaa a, empä oikeen tiiä, ku poika porukassa ainoo mikä ratkasee on taito, et se on ihan sama mitä sä teet jos osaat pelata, se et kenellä on paras takatukka on sit vaan sitä pukkari hölmöilyy", Tommy vastasi silmää iskien.

"No toisaalta onhan ne jos kynsillä saa poikia ja pojilla mieletontä mielihyvää ja rahaa ja miljoonia", rokkari sanoi heti Nikin lopettaessa puheensa. Rölli tuijotti tyhjää lautasta edelleen, aivan kuin koira olisi luullut siihen ilmetyvän lisää pitsaa. Tommy kääntyi katsomaan koiraansa ja näytti käsiiän ja totesi pitsan loppuneen, viesti ei tuottanut toivottua tulosta vaan koira käänsi katseensa viereseen pyötään ja aloitti tiukan tuijotuksen pitsaa syövään mieheen, aivan kun Rölli olisi yrittäny hypnotisoida miestä luovuttamaan pitsansa koiralle.

Nikin kysyessä lähtisikö kaksikko tämän kanssa kävelylle vilkaisi poika koiraansa. Koiran ajatuksen juoksu oli selvä, päässä ei kyseisellä sekuntilla liikkunut juuri mitään. Rölli istui edelleen pödän vieressä, tuijotti Tommyä kieli roikkuen suun ulkopuolella, silmät hieman ummessa ja kuono rutulla. Poika osoitti koiraansa ja tirskahti hieman.
"Joo kyllähän me voidaan tullakkin jos sherlock vaan saa ittensä kasaan...", Tommy sanoi nauraen edelleen koiransa ilmeelle.