Live to tell

// Rige tänne näin. sorry lyhkäne. otsikko on vaa jotai 8)~

Filosofian valinnaistunti oli juuri loppumaisillaan, itseasiassa sen olisi pitänyt loppua jo pari minuuttia sitten, mutta opettaja alkoi saarnata jostain hyvinkin krhm.. tärkeästä (lue: turhanpäiväisestä) aiheesta. Vihdoin ja viimein läksyt annettiin ja oppilaat juoksivat riemunhuudoin ulos luokkahuoneesta. Tunnollisena oppilaana Pearl jäi luokkaan viimeisenä ja toi takapenkin pojilta jääneet laina kynät opettajalle. "Kiitos Pearl", opettaja oli kiittänyt häntä ja siinä samassa brunette jo hipsi kaapilleen.

Pearl heitti kaappiin turhat kirjat repusta ja otti sen jälkeen matematiikan oppikirjan, koska heillä olisi sitä hyppärin jälkeen. Ei Pearlilla mitään tekemistä ollut hyppytunnilla, joten hän käveli suoraan käytävällä olevalle penkille ja istahti siihen. Laukku siirrettiin olalta viereen pitkälle penkille ja mainion muistinsa ansiosta brune otti laukusta luokkakaverinsa vihkosen ja omansa, alkaen kirjoittaa muistiinpanoja vihkoonsa niiltä tunneilta miltä tyttö oli ollut poissa. Kuten arvata saattaa, vihko oli siisti ja huolella tehty, kuten varmaan jokaisella nörtillä. Vaikkei Pearl itse mielellään sitä sanaa käyttäisikään. Hänellä oli päällään ruskea pitkä vartinen toppi ja mustat pillit, sekä tennarit.

//Noniin, saavun ;-)

Kellon pirahtaessa sen merkiksi, että oppitunnit päättyivät, alkoivat käytävät täyttyä oppilasmassoista. Kermalaiset hengasivat yhdessä, cheerleaderit olivat toistensa kanssa, nörtit valloittivat nurkkauksia ja.. No, pääpointtina oli se, että jokainen tiesi kuuluvansa johonkin klikkiin ja käyttäytyi sen mukaisesti.
Kun tämä kermalauma valtasi käytävän, pystyi erottamaan ainoastaan yhden vaaleaverikön sanat muiden joukoista, sillä ääni oli korkea ja kova. Jotta jokainen kuulisi hänen sanansa.
"Joo, siis se oli aivan ihanaa! Mua ei oo pitkiin aikoihin hemmoteltu niin hyvin. Oikeesti, jos oisitte ollu mun kengissä, oisitte sulanu!"
"Nii, ja sitten se oli ostanu mulle vaikka mitä! Sain siltä tän! Kattokaa nyt, se on ihan oikeesti tosi kallis, mä tarkastin heti, kun pääsin kotiin."
"Mut joo, ei se tosin oo ihan mun tyyppiä. Onhan se ihan hyvännäkönen, mutta... Tiedätteks, siitä puuttuu se jokin, joten mä jätin sen. Kyllä me se kolme päivää niinku seukattiin."

Niin, se ääni kuului ainoastaan Mary-Ann McAllisterille, jolla oli sillä hetkellä ympärillään oma ihailijalaumansa, jotka tuijottivat tyttöä kunnioittavasti ja ihailevasti. Ja M.A rakasti sitä huomiota, jota hän sai muilta. Hän tunsi olevansa arvostettu, kunnioitettu, ihailtu ja itse täydellisyys! Hänen elämäänsä kadehdittiin, ja siitäkö varsinkin tämä neitokainen sai nautintoa.
Miten ihanaa olikaan olla Mary-Ann McAllister!

Hän ja hänen laumansa olivat suuntaamassa matematiikan luokkaan. M.A inhosi matematiikkaa ylikaiken ja tyttö yrittikin keksiä jotain tekosyytä itselleen, miksi hän jättäisi tunnin välistä.
Katseen eksyessä erääseen nörttityttöön tekosyy löytyi heti.
"Sori tytöt, mut mun täytyy hoitaa yks henkilökohtainen asia. Joten, see ya later, okei? Hyvä", M.A puhui laumalleen ja viittoi heitä parilla kädenheilautuksella kaikkoontumaan. Lauma jäi hetkeksi aikaa eksyneenä paikalleen, kunnes yksitellen jokainen katosi omiin touhuihinsa.

"No hei, Pearl Lloyd", kuului oudon pehmeä ja lempeä ääni vaaleaverikön suusta, kun hän seisoi nörttitytön edessä hurmaava hymy huulillaan.
"Nyt sitä vaan kirjoitellaan. Eikö mun tehtävänanto ollut niin kiinnostava?" aloitti M.A puhumisen ja muistutti toista viime kertaisesta näkemisestä.
Niin, tuo nörtti oli kyllä nyt pulassa, sillä nyt M.A ei sanojaan säästelisi. Hänellä ei ollut kiire minnekään.

Kesken muistiinpanojen kirjoittamisen kuuli Pearl melko kovaäänisen äänen vähän matkan päästä, eikä se voinut kuulua kenellekään muulle kuin... Jaahas, kappas, Pearl oli osunut oikeaan. Ilmiselvä Mary-Ann, ihan kuin häntä huvittaisi nyt törmätä tuohon. Ehkei se blondi kuitenkaa tulisi sinne missä Pearl oli ja brunette saisi olla rauhassa. Vaikka miksi Pearl edelleen uskoi että Mary-Ann jättäisi hänet rauhaan? Hän oli cheerleader, melkein kuin yksi suosituista, eikä varmasti mistään hinnasta jättäisi nörtille piikittelyä pois päiväjärjestyksestä.

Pearl keskittyi taas kirjoittamiseen ja yritti unohtaa sen ärsyttävän, teeskentelevän ja ah-niin-ihanan cheerleaderin ajatuksistaan. Missä onnistui kuitenkin hyvin.. huonosti. Tietenkin Pearl alkoi muistella viime tapaamista tuon blondin kanssa, miten voisikaan unohtaa? Mary-Ann oli selvästi sanonut (tai jos ei sanonut, niin ainakin vihjaillut) ettei Pearl pääsisi siitä kuin koira veräjästä. Miten hänestä yhtäkkiä tuntui siltä, kuin hän olisi mennyttä. Yhtäkkiä Pearl kalpeni ja näytti pahoinvoivalta, kun kuuli nimensä ja nosti katseensa sen sanoneeseen.
"Mary-Ann..." Pearl mumisi laskettuaan katseensa taas vihkoonsa, yrittäen selvitä tästä mahdollisimman vähällä. Eikai tuo viitsisi alkaa riehumaan keskellä koulupäivää, kun kuka tahansa opettaja voisi kävellä ohi? Ehkä Pearl voisi mennä puhumaan rehtorille, jos cheerleader heittäytyisi hankalaksi, vaikka kuka nyt häntä uskoisi kun vastustaja oli niinkin hyvä näyttelijän roolia vetävä kermaan kuuluva oppilas.
"En mä kellekään läksyjä tee, jos sä sitä epäilet", nörtti puhui ja piti pienen tauon. "Muistiinpanoja kirjoitan viimeiseltä tunnilta jolla en ollut", tyttö oli rehellinen ja puhui enemmänkin vihkolleen. Hän ei haluaisi katsoa tuohon cheerleaderiin vaikka pakotettaisiin, se saisi hänet voimaan vielä pahemmin kuin nyt.
"No jaa, ei se nyt niin hirveän kiinnostava ollut. Olisi voinut olla korkeampi vaikeusaste", Pearl jatkoi ja kirjoitti edelleen sanoja paperiin, vaikka tällä kertaa tuntui kuin hän olisi joutunut pinnistämään saadakseen edes kirjoitettua yhden sanan. Käsi tuntui veltolta, kuin siinä ei olisi tuntoa.
"Saitkos sä jonkun muun ihanan nörtin tekemään sen?" brunette kysyi edelleen vakavana. "Paitsi miksi edes kysyä, tietenkin sait. Mitä konstia käytit? Uhkailitko kenties isälläsi?" Pearl jatkoi virnistäen jo pienesti. Ehkä hän voisi kirjoittaa muistiinpanot kotona loppuun.

Nörtti tunki tavarat laukkuunsa ja laukun olalleen, nousten ylös. Ei hän ollut samalla tasolla cheerleaderin kanssa, olihan tuo nyt huomattavasti pidempi.. ainakin vähän.
"Mun täytyykin tästä mennä...." Pearl sanoi varovaisesti. Mutta miksi hänen jalkansa eivät liikkuneet? Eikai hän nyt sentään niin pelästynyt ollut.. Ei hän voinut pelätä tuota! Pearl yritti kerätä rohkeutensa, mutta turhaan. Jos hän nyt liikkuisi, mitä luultavammin jalat eivät kantaisi.

Muistiinpanoja toinen kirjoitteli, jep, todella kuului nörtteihin tuo tyttö! Siis, kuka muka enää muistiinpanoja kirjoitti, jos oli ollut poissa joltain tunnilta? Sehän oli jo vanha juttu, nyt kaikki harrastivat laiskottelua opinnoissa. Kuten M.A. Tosin hän pisti aina jonkun toisen kopioimaan muistiinpanot itselleen, täytyihän koulusta sentään läpi päästä.

”No, nähtävästi sen verran haastava, ettet sä viittinyt sitä tehdä”, Mary-Ann ilkkui ja hymyili ivallisesti. Hän kyllä vittuilisi tuolla nörtille viime kertaisesta, todellakin vittuilisi. Nörtin täytyisi tuntea katumusta, kun oli kieltäytynyt tekemästä cheerleaderin esseetä.
M.A kohautti kulmiaan tyytyväisesti ja pirullinen virne kohosi tyttösen vaaleanpunaisille huulille, kun Pearl oli kysynyt, oliko tyttö uhkaillut isällään.
”Miks en olis uhkaillut, kun kerta isi on juristi”, tyttö luritteli ylimielisesti ja tyytyväisesti. Isi saisi todellakin olla ylpeä, että hänellä pystyi uhkailemaan heikompia. Vain häikäilettömät selviäisivät elämässä, se oli tosiasia. Ja olisiko olemassa häikäilemättömänpää ihmistä kuin M.A? Ja totta kai Mary-Ann oli saanut essensä tehdyksi! Tai siis ei vaaleaverikkö sitä itse tehnyt, vaan eräs toinen nörtti, joka käveli sopivasti vastaan, kun kimmastunut cheerleader oli joutunut jättämään Pearlin kiusaamisen manikyyrinsa takia. M.A oli pysäyttänyt nörtin ja käskenyt tätä tekemään esseensä. Niin, helppoa se oli. Helpompaa kuin Pearlin kanssa.

Vaaleaverikkö kurtisti hitusen kulmiaan kummastuneena, kun nörtti noin vain ponnahti pystyyn ja ilmoitti lähtevänsä. Mary-Ann alkoi hymyillä hurmaavasti samalla, kun hän pudisteli päätänsä. Cheerleader asetti molemmat kätensä Pearlin olkapäille.
"Voi, ethän sä voi noin vain lähteä ja jättää mua yksin", Mary-Ann lausui pehmeästi, vaarattomasti, vaikka hänen sanansa olivatkin tarkoitettu uhkaamismerkeissä. M.A työnsi toisen takaisin penkille istumaan ja nappasi itselleen jakkaran, jonka siirsi Pearlin penkin eteen. Noin, nyt nörtti oli ansassa.
Blondi risti jalkansa, kallisti hitusen päätään ja katseli nörttiä teennäisesti hymyillen. Ohikulkijat loivat kummastuneita katseita tähän parivaljakkoon ja tajusivat onnekseen pysyä hiljaa.
Kaikki olivat varmoja siitä, että cheerleaderin ja nörtin välinen kahden keskinen keskustelu ei voisi merkitä hyvää.
"Mehän voitais hetken tässä istuskella ja... Keskustella", M.A sanoi mukamas kiinnostuneella ja ystävällisellä äänensävyllä. Tytön aikeet olivat todellakin toisenlaiset.
"Mistäs aloitetaan.. Aaa, siitä! Mitenkäs sun ja sen... Doycen pojan suhde etenee? Ollaanko menossa hyvään vai huonoon suuntaan", vaaleaverikkö kysyi uteliaana ja hymähti pehmeästi.
Ah, M.A niin rakasti tällaisia tilanteita, joissa hän oli korkeammalla.

Tietenkin toisen piti päästä ilkkumaan, muttei Pearl jaksanut elää välittää siitä.
”Tai sitten niin helppo, etten edes viitsinyt yrittää tehdä sitä”, Pearl sanoi vältellen turhaa hymyilemistä tai edes katsomista toiseen. Jep sieltä se tulikin. Tottakai varmasti jokainen vähäänkään epävarma ihminen uhkailisi niinkin suurella asialla kuin juristi isällään.
”Tietenkin sun pitää uhkailla, ettei muut näe kuinka epävarma sä olet”, brunette tokaisi ja kohtasi suoraan toisen silmät. Cheerleaderi oli varmasti vihainen viime kerrasta ja ihan varmasti kostaisi sen hinnalla millä hyvänsä, eikä Pearl edes uskaltanut ajatella mitä hänellä oli vastassa.

Pearl yritti viimein saada jalkansa liikkeelle, mutta turhaan ja sitten vielä hän kuuli ihan hyvin blondin sanat, joissa ei kuulunut mitään ivaa, mutta mitä luultavammin toinen vain esitti. Pearl ei voinut yrittääkkään lähteä, kun toinen jo työnsikin nörtin takaisin penkille ja otti jakkaran siihen vielä. Ihan kuin Pearl haluaisi toisen kanssa jutella! Helvetti hänen pitäisi lähteä nyt… eikä jäädä tähän. Noniin Pearl, lähde vaikka juoksien, niin kovaa kuin pääset.. lähde nyt.
Pearl ei kuitenkaan lähtenyt, vaan nosti risti jalkansa kuten blondi oli tehnyt ja siirsi kädet puuskaan eteensä. Keskustella? No eivät todellakaan voineet. Ja tietenkin Mary-Annen piti ottaa puheeks juuri se ainoa asia, mistä Pearl ei tahtoisi puhua.
”Ihanku mä sulle mitään kertoisin”, Pearl totesi näyttäen synkkää naamaa ja päätti olla puhumatta asioistaan tuolle kylmälle selkärangattomalle ihmisille (jos se nyt ihminen oli).
”En mä aijo tehä sun esseitä tai läksyjäs tai olla sulle joku orja niin kuin ne muut vaikka sä kuinka uhkailisit sillä mahtavalla juristi isälläsi. Usko jo, en mä sua pelkää”, brunette sanoi mutristaen huuliaan ja hänkin huomasi miten ohikulkevat oppilaat katsoivat parivaljakkoa melko kummallisesti. Voihan se olla, ettei tämä päättyisi hyvin, ei tosiaankaan. Miksi ihmeessä Pearlin piti käyttäytyä näin? Miksi ihmeessä juuri hänen piti nousta Mary-Annea vastaan? Niin…. miksi?

Mary-Ann hymyili niin kuin olisi voittanut missikilpailun, kun Pearl kieltäytyi vastaamasta M.A:n esittämään kysymykseen.
"Voi, kyllä sä kerrot", cheerleader vastasi toisen sanoille ja kumartui lähemmäs nörttityttöä. Nyt tyttösen huulilla oli katala ja pahaa enteilevä virne.
"Vai tahdotko, että pistän Gemman kanssa eteenpäin jotain sellaista, mikä on vähän... Suurenneltu totuudesta ja... Päästä keksittyä?" vaaleaverikkö esitti pehmeällä ja heleällä äänellään ilkeän ja vakavasti otettavan kysymyksen. Pearlin olisi syytä miettiä tarkkaan, mitä hän aikoisi Mary-Annelle vastata, sillä kielteinen vastaus voisi aiheuttaa nörtille jotain sellaisia ongelmia, joita ei aivan helpolla selvitettäisi.

"En mä tahdokaan, että tekisit mun esseen tai joitain muita koulujuttuja. Mähän tahdon vain jutella mukavia ja olla ystävällinen", Mary-Ann puhui kuin mikään ei olisi ongelmana heidän pienessä keskustelutuokiossaan, vaikka juuri kaikki olikin pielessä.
"Ja usko mua - sun kannattais pelätä. Oman turvallisuutesi vuoksi", tyttö vielä jatkoi, hymyili hurmaavasti ja vetäytyi viimein hieman kauemmas nörttitytöstä, ettei herättäisi liikaa mielenkiintoa muissa oppilaissa.

Pearl ei edelleenkään aikoisi kertoa tuolle mitään. Vaikka tytön mieli muuttuikin nopeasti, kun toinen puhui juoruista, suurennellusta totuudesta ja niin. Ääh! Miten tuo aina osasikaan ja miksi Pearlin piti törmätä juuri tuohon tällä hetkellä ja tänään? Hänenhän piti välttää cheerleaderia parhaansa mukaan ja tässä sitä nyt oltiin!
"..Ärrh..." Pearl mutisi ja yritti keksiä jotan miten pääsisi tästä tilanteesta pois järjestämästä hankaluuksia itselleen. Toisaalta hätätietä ei löytynyt ainakaa sillä sekunnilla ja toisella sekunnilla se voisi olla jo myöhäistä.
"No jos sä ihan pakosti haluat tietää... niin meillä menee hyvin.. paremmin kuin hyvin!" Pearl sanoi tekaistu hymy huulillaan hammastaan purren, ettei vain näyttäisi valehtelevansa vaikka se olikin vaikeaa. Pearlista kun ei ollut valehtelijaksi. Mutta tietenkin hän valehteli, eihän Pearl ollut nähnyt sitä poikaa sen rantajupakan jälkeen ollenkaan.

"Ihanko totta? Älä viitsi huijata, kuka tota uskois. Kuulinko mä justiinsa sun suustas sanat ystävällinen ja mukava? Anna mun nauraa", Pearl sanoi pyöräyttäen silmiään mahdollisimman vakavana, huulet jotenkuten mutrussa. Hän ei enää päästäisi mitään ylimääräistä suustaan. Ei taatusti! Cheerleader oli juuri sanonut, että Pearlin kannattaisi pelata. Tietenkin hänen kannatti! Hän pelkäsi sisäisesti enemmän kuin sonnilaumaa kadulla, muttei tuo antanut näkyä sen ulospäin. Ties miten Mary-Ann käyttäisi hänen heikkouttaan hyväkseen.
"Mä en halua uskoa sua. Mutta kai mun on pakko", Pearl sanoi huokaisten liioitellun syvästi ja puhalsi silmiensä edessä olevia hiussortuvia. "Sä kun osaat olla niin pelottava", brunette jatkoi liioiteltua linjaa ja siirsi katseensa toiseen varovaisesti, sekä pienesti kulmaansa kohottaen. Pearl tuskin malttoi odottaa mitä toinen saattoi keksiä nörtin pään menoksi.

// anteeksi ei vienyt oikein eteenpäin....

Miten M.A nauttikaan nähdä tuo nörttityttö paineen alla, mutisemassa ja irvistelemässä vaaleaverikölle. Ja viimeikös Pearl avasi soman suunsa, mutta jotenkin toisen vastaus ei tuntunut kovin rehelliseltä. Miksei Mary-Ann muistanut kuulleensa yhtään juorua Pearlista ja Doycen pojasta sen rantajutun jälkeen? Tuntui kuin senkin suhteen maa olisi nielaissut. Valehtelikohan tuo nörttityttö hänelle, sillä toisen ilmeistä päätellen se oli hyvinkin mahdollista.
Ja Mary-Annellehan ei valehdeltu.

Vaaleaverikkö kumartui taas lähemmäs nörttiä ja hänen tummansiniset silmänsä oikein porautuivat syvälle nörtin silmiin, vaikka vastenmieliseltä se cheerleaderista tuntuikin. Hän mieluiten vältteli nörttien läheisyyttä, mutta nyt sitä ei jaksettu ajatella. M.A etsi totuutta ja se pääsi ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä.
"No, kerropa mulle, miks sua ja sitä Doycen poikaa ei olla nähty yhdessä sen rantajutun jälkeen? Vai oliko kyseessä vain yhden illan juttu? Mites, päädyittekö ihan vällyjen väliin" vaaleaverikkö kuiskasi vaativasti, kohotti viekkaasti toista kulmaansa ja huulille kohosi jälleen ilkeä virne.
Jep, Mary-Annen aivot toimivat tällaisissä tilanteissa parhammillaan. Hän rakasti juoruja, hän muisti suurinpiirtein kaikki juorut kuukauden takaa ja ehkä vielä pitemmänkin ajan takaa.

Pearlin kannattaisi pian sulkea pieni suunsa, jotta ei hoitaisi itseään pahempiin ongelmiin. Niin, M.A kyllä kesti naljailua jonkin verran, mutta tuo nörtti liikkui jo valmiiksi heikoilla jäillä. Pearlin olisi oltava varovainen tämän naarastiikerin lähellä, joka olisi minähetkenä valmis hyökkäämään.
"Mä oon pelottava, ja jos et kohta osaa sulkea tuota pientä suutasi, niin mä lupaan, että sä näät musta painajaisia vielä vuosienkin päästä!" tyttö sihahti kuin vihainen kissa ja nyt M.A näytti hyvin, HYVIN vihaiselta. Hän ei aikoisi todellakaan kuunnella toisen naljailua yhtään enempää.
Nopeasti tytön kasvoille syttyi lempeämpi ilme, sillä ympärillä olleet oppilaat katsoivat heitä hyvin uteliaina. He olivat ilmeisesti kuulleet Mary-Annen sihahduksen. Cheerleader pyrki korjaamaan tilanteen kasvojensa ilmeen muutoksella ja sipaisi sitten Pearlin hiuksia kevyesti pois toisen kasvoilta.
"Kulta... Oppisit jo sulkemaan suusi ajoissa ja... No, kunnioittamaan korkea-arvoisempia", M.A puhui ja hymyili hurmaavasti.

+ Chanel tulee nyyyyyyyyt! en jaksa enää venailla, ja eiköhän M.A oo ihan tarpeeks melkein Pearlin kurkussa kii XD ja tästä eteenpäin järjestys siis lya, Rige ja sitten taas mie :-----) +

Käytävillä oli aina tuntien loputtua aivan hirveä tungos, ja kaikkien eri klikkien jäsenet parveilivat kuka mihinkin suuntaan, osa ei parveillut mihinkään vaan esimerkiksi pahikset suunnilleen makasivat käytävillä ja ärähtelivät jokaiselle joka hipaisikin. Friikkilauma heitteli hulluna nauraen kiljuvia, kultalusikka suussa syntyneitä tyttöjä paperipalloilla tai tiedä millä lie. Nörtit kantoivat kirjojaan tai vaihtoehtoisesti läppäreitään puristaen niitä tiukasti rintaansa vasten, pää painuksissa, ettei kukaan vain huomaisi heitä liiaksi. Oli kuitenkin yksi kultalusikka suussa syntynyt tyttö joka muistutti enemmänkin nörttiä sillä hän kantoi kirjaa sylissään ja enkelinkasvoilla oli rauhallinen mutta välttelevä ilme. Vaikka hän ei kumarassa ollutkaan, ei Chanel Sheldon halunnut kerätä liikaa huomiota itseensä tai tekemisiinsä. Siksi hän oli vetänyt ylleen hyvin yksinkertaisen, hiukan liian avonaisen mekon omaan makuunsa, mutta ihonväriset sukkahousut peittivät kuitenkin sääriä. Mustat korkokengät kopisivat vastoin hänen tahtojaan huomaamattomana pysymisestä, mutta onneksi käytävillä oli aina niin paljon meteliä että ei kukaan sitä huomannut. Ja juuri nyt hän ei ollut hetkeen liikkunut mihinkään, puristi vain tiukasti Louis Vuittonin laukkuaan.

Chanel oli jäänyt käytävälle aluksi tungoksen vuoksi jumiin monien muiden joukkoon, mutta tajusi sitten mistä tämä jumittaminen oikein johtui kuullessaan Mary-Ann McAllisterin ah-niin-ihanan äänen. Normaalista poiketen tuon cheerleaderin ääni ei kuitenkaan ollut päätähuimaavan korkea, vaan oikeastaan aika hiljainen. Mutta kaikista erikoisinta tässä kuitenkin oli, että Mary-Ann jutteli nörtin kanssa. Ei sillä että Nelly klikkierosta olisi välittänyt, mutta M.A välitti kylläkin, sen tiesi jokainen koulun asioista hiemankin perillä oleva.
Kuten useat muutkin, Chanel jäi seuraamaan tapahtumia ja muiden ihmisten vastaisesti hän tuijotti avoimesti, halveksuen tätä tapahtumaa kun tuo juoruämmä nöyryytti luultavasti viatonta tyttöparkaa. Vaaleaverikkö vihasi juuri tuollaisia ihmisiä heidän koulustaan, narttuja jotka kuvittelivat omistavansa maailman ja eivät hävenneet yhtään kiusata, nöyryyttää, kiduttaa ja jopa kohdella väkivaltaisesti muita näitä niinkutsuttuja 'alempiarvoisia'. Mutta mikä sitten muista ihmisistä teki alempia? Rahatilanne vai ulkonäkö? Tuo M.A:n kiusaama tyttö ei ainakaan mikään ruma ollut, kauniimpi kuin Chanel, rahatilanteesta hän ei tiennyt. Vaiko älykkyys ja tunnollisuus? Oli Nellykin älykäs ja tunnollinen, mutta siksi hän ei kovin suosittu ollutkaan muiden kermalaisten keskuudessa.

Kun Chanel alkoi jo ajatella että kai tapahtuman olisi pian loputtava tai opettajan tultava paikalle tai jotakin, tai sitten se vain pahentuisi pahenemistaan eikä kukaan keskeyttäisi, niin M.A sähähti niin kovaäänisesti uhkauksiaan tummaverikölle että jokainen varmasti kuuli. Silloin Nellyn pinna katkesi, hän ei yksinkertaisesti pystynyt seuraamaan vierestä kun toista ihmistä kiusataan. Hän työnsi ihmisiä pois edestään, kirkkaansiniset silmät salamoita lyöden, kopistellen koroillaan kaksikon luo loput pari metriä helposti sillä ihmisjoukko oli turvallisen välimatkan päässä. Chanel tiesi kiinnittävänsä huomiota, jokainen silmäpari tuntui kääntyneen häneen.
"M.A, nyt lopetat!" platinablondi sähähti itsevarmalla äänellä, vaikka pikkuruinen, kutistunut ääni inisi hänen päässään jotakin itsesuojelusta ja oman hengen turvallisuudesta. Ensinnäkin, Mary-Ann McAllisterin kieltäminen oli aivan helvetin typerää. Toiseksi, Mary-Annea sai kutsua M.A:ksi vain hyvät ystävät. Kolmanneksi, hän kokisi varmaan pian kunnon klikkipudotuksen. Mutta helvettiin turvallisuus ja muu paska, hän oli elänyt ihan tarpeeksi turvallisesti katsomalla vierestä kun typerät kanat kiduttivat muita.

Sattumalta enkelinkasvoinen kerkesi kuulemaan klikkiläisensä viimeisimmät sanat, ja Chanel tuhahti inhoten.
"Anna olla, älä ole lapsellinen. Sun on ihan turhaa esittää mitään kiusaamalla ketään. Mitä tää tyttö on sulle muka tehnyt? Tai jättänyt tekemättä? En usko että mitään tän arvosta", Nelly sanoi kiukkuisesti, mutta kuitenkin kypsä, järkevä sävy äänessään. Tällä hetkellä kiukku ja turhaannus kaikennäköisiin pinnallisiin, itserakkaisiin lissuihin oli päällimmäisenä, mutta jossain välissä hän kyllä katuisi sanojaan. Sillä hän oli niin uskomattoman hyväntahtoinen, että piti myös M.A:stakin. Tai ainakin halusi pitää, hän halusi tulla toimeen kaikkien kanssa, hän ei halunnut lokeroida ketään, hän ei halunnut riidellä kenenkään kanssa. Mutta välillä vähemmän rohkeutta omaavia oli puolustettava, ja Chanel ei nähnyt tässä tilanteessa mitään reilua, Mary-Ann halusi vain pompotella näyttääkseen ja todistaakseen olevansa jotain.

+ veny :s +

Mary-Annen sanat saavuttivat brutenen, mutta tuo ei tehnyt elettäkään vastatakseen. Hän ei kertoisi mitään hänen suhteistaan tai ainakaa enää hän ei kertoisi. Ah miten iloinen Pearl olisikaan jos joku tulisi ja raivoaisi tuolle cheerleaderille. Vaikka tuskin kukaan sellaista tekisi, mitä luultavammin Mary-Ann oli manipuloinut kaikki puolelleen. Ehkä joskus tulevaisuudessa kävisi onni ja cheerleader pudotettaisiin alempiin klikkeihin. Kenties taviksiin. Huvittava ajatus, mutta mahdoton. Eikä sitä liiemmin tulisi tapahtumaan.

Pearl loi mulkaisun cheerleaderiin, tämän todetessa olevansa pelottava.
”Hui oletko tosissasi. Mä olen ihan kananlihalla”, Pearl sanoi irvistäen näyttääkseen kuinka pelottikaan, eli ei melkein yhtään. Ehkä vähäsen, muttei brunette antanut sen näkyä. Sitten yhtäkkiä Mary-Ann tekikin jotain, mitä Pearl ei osannut odottaa. Bruneten hiussortuva vietiin pois kasvoilta ja tuo puhui lempeämmin. Hetkinen, nyt ei ollut kaikki kohdallaan.
”Anteeks, jos kaikki kermassa ovat tuollaisia niin mä en pysty millään kunnioittamaan niitä”, tummaverikkö sanoi rauhallisesti ja katsoi cheerleaderiin varuillaan.
Pian Pearlin katse kääntyi blondiin, joka ilmeisemmin tunsi Mary-Annen, koska käytti tuosta nimitystä M.A ja Pearl oli kuullut, että sitä käyttävät suositut ja cheerleaderin ystävät. Pearl katsoi arvioivasti toiseen. Tulokas ei näyttänyt tai edes kuulostanut sellaiselta omahyväiseltä cheerleaderiltä tai rikkaalta pennulta jolle raha oli nuossut päähän. Tullut blondi tuhahti Pearlin vieressä istuvalle Mary-Annelle ja tämä nörtti seurasi kummankin reaktiota tarkasti. Ehkä he eivät olletkaan ystäviä, tai siis ei se siltä vaikuttanut.

”Niin Mary-Ann, älä viitti olla lapsellinen”, Pearl toisti toisen sanat ja liikkui penkille kauemmas toisesta. Tuo kuitenkin sanoi sen sen verran hiljaisemmin kuin oli puhunut aikaisemmin, ettei saisi lisää vihoja päälleen. Tai, mitä luultavammin Mary-Ann vihasi nörttiä nyt jo enemmän kuin aikaisemmin. Pearl antoi katseensa kiertää äsken tulleessa tytössä ja teki päätelmän että ehkä tämäkin oli cheerleader, ulkonäöstä päätellen. Ehkeivät kaikki olleetkaan niin pahoja ja ilkeitä. Sitten nörtti katsoi Mary-Annea ja tämän reaktiota. Se mitä Pearl oli kuullut, niin sen ettei Mary-Annea kielletä. Brunette laski päänsä alas, niin että korvan takana olleet hiussortuvan valuivat eteen ja sitten tuo katsoi taas vuoroin tuota tuntematonta cheerleaderia ja Mary-Annea.

Kun Mary-Ann kuuli jonkun ulkopuolisen lausuvan hänen nimensä, vieläpä lempinimensä, jota ainoastaan suositut ja lähimmät ystävät saivat käyttää, muuttui tämän cheerleaderin ilme järkyttyneeksi ja pöyristyneeksi. Vaaleaverikkö kääntyi nopeasti häntä puhuttelevaan tyttöön, joka paljastui myöskin cheerleaderiksi. Se paljastus jos mikä järkytti M.A:ta. Miksi joku kermasta ja cheerleadereista käski tyttöä lopettamaan? Chanel Sheldon, nyt olet pahemmassa pulassa kuin koskaan.

Mary-Ann nousi pystyyn rivakasti hiukset lennähtäen ja katsoi ilmeettömänä tätä väliin tullutta cheerleadertyttöä, joka puhui hänelle nyt kiusaamisesta.
"Chanel Sheldon", aloitti cheerleader kuiskaavasti ja silmissä häivähti vaarallisuuden säihky.
"Sinuna varoisin, mitä päästäisin suustani", Mary-Ann jatkoi ja otti askeleen lähemmäs toista cheerleaderia ollen nyt aivan toisen lähellä, vain pari senttiä oli heidän välillään tilaa.
"Mä saan tehdä, mitä mä haluan. Sulla ei oo oikeutta puhutella mua M.A:ksi. Eikä sulla ole oikeutta tulla aukomaan päätäsi mulle. Mä oon sua korkeammalla ja voin alentaa sun asemaasi koulussa pelkällä sormien napsautukselle. Joten.." tyttö keskeytti ja otti askeleen kauemmas Chanelista luoden huulilleen odottavan hymyn.
"Niin, mitä asiaa sulla olikaan?" kysyi M.A kuin äskeistä keskustelua ei olisi ollutkaan. Jos Chanel osaisi käyttäytyä oikein, tuo jättäisi Mary-Annen ja nörtin kahden kesken. Tuskin tuo tyttö tahtoi muiden cheerleadereiden vihaa ylleen tämän takia.

"Ja sinä", M.A jatkoi ja kääntyi katsomaan nörttityttöä, joka oli muka niin rohkeaa tyttöä nyt, kun joku oli sattunut tulemaan puolustamaan.
"Älä kuule yhtään ala hyppimään nenille tai muuten mä hermostun entistä enemmän", tyttö puhui nörtille ja loi tähän uhkaavan katseen.
Ärh, miten tässä nyt näin kävi! Miksi tuo helvetin Sheldonin tyttö nyt thän mukaan änki, tämä ei koskenut toista tippaakaan! Tämä oli Mary-Annen hetki ja hän selviäisi tästä voittajana!

Mary-Annen noustessa rivakasti ylös heti kun tuo oli ilmeisesti toennut alkujärkytyksestään, Chanel seisoi paikoillaan uhmakkaasti ja itsevarmana kädet puuskassa. Se pieni ininä hänen päässään oli hävinnyt, sillä hän tiesi itsekin että osasi toimia tällaisessa tilanteessa ja käyttää sanoja apunaan, sillä neidolla oli vahvat mielipiteet klikkijaoista ja kiusaamisesta. Nellyä näki harvoin itsevarmana tai uhmakkaana, yleensä hän vain koitti pysyä liian huomion ulkopuolella ja olla ystävällinen kaikille, joten tämänlainen käyttäytyminen oli yllättävää niille jotka cheerleaderin tunsivat: muunmuassa pari hänen ystävätärtään olivat ihmisten joukossa ja todennäköisesti tuijottivat häntä suu auki. Kaikkihan sen tiesivät että Mary-Annen nenälle ei hypitty, tuo tunsi suositut ja omasi juristi-isän ja huomattavasti valtaa koulussa.

"Mitä varottavaa mulla on? Sun juristi-isi varmaan, ja mistähän mut voi haastaa oikeuteen, muiden puolustamisesta?" Chanel sanoi siniset silmät kiukusta leimahdellen, äänensävyn silti pysyessä järkevänä. Hän ei sävähtänyt kauemmas tai hievahtanut milliäkään kun M.A tuli lähes kiinni häneen, Nelly vain tuijotti cheerleaderkollegaa silmiin. M.A oli häntä muutamia senttejä pidempi, mutta se ei vaikuttanut vaaleaverikön tunteisiin millään lailla.
Enkelinkasvoinen kuunteli kun Mary-Ann suorastaan uhkaili häntä, joka ei tullut yllätyksenä hänelle, niinhän toinen oli saanutkin niin paljon valtaa muiden keskuudessa.
"Mulla on aivan yhtä suuret oikeudet tehdä mitä mä haluan kuin sullakin", cheerleader sanoi rauhallisesti, vaikka katseesta näki että hän oli, ei raivoissaan, mutta kiukkuinen. Tyttö naurahti ivallisesti kun toinen kertoi olevansa korkeammalla kuin hän.
"Valitettavasti, mä en auo sulle päätäni vaan puhun järkeä. Toiseksi, millä perusteella sä olet mua korkeammalla tässä niinkutsutussa nokkimisjärjestyksessä? Me ollaan cheerleadereita kummatkin."

Mary-Annen kysyessä mitä asiaa hänellä oli aivan kuin äskeistä keskustelua ei olisi koskaan käytykään, Chanelin kasvoille tuli pieni, suloinen hymy.
"Jos sä väität että voit tipauttaa mut sormien napsautuksella cheerleadereista sen perusteella että tunnet suositut, mä voin kertoa että muillakin on suhteita niihin. Ja todennäköisesti huomattavasti läheisempiä kuin sulla", Nelly sanoi tyynesti, kova katse silmissään. Hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt tätä korttia hyväkseen, eikä todennäköisesti nytkään käyttäisi kokonaan jos Mary-Ann ei todella suututtaisi häntä. Heidän yleisössään oli muutama naurahtanut säälivästi Chanelin sanoille, kaikkihan tiesivät että Mary-Ann oli todennäköisesti kaikista cheerleadereista lähinnä suosittuja, eikä tämä lähes tuntematon tyttö tosiaankaan kuulunut niihin Nelikon läheisimpiin ystäviin. Vai kuuluiko?

"Älä ole typerä, M.A. Kuten mä jo sanoin, ei tuollainen käytös voi olla kaiken vaivan arvoista", hän sanoi huokaisten kun tuo äyskäisi taas nörtille, Chanelin lähes sääliessä tuota McAllisterin tyttöä. Minkälaista olisikaan, kun olisi niin paljon vihaa, kateutta ja omahyväisyyttä elämässä kuin Mary-Annella? Eikä tuolla tytöllä voinut olla paljoakaan oikeita ystäviä, sellaisia jotka eivät pettäisi toista heti vaikkapa isin konkurssin tai klikkipudotuksen jälkeen, sellaisia jotka eivät käyttäisi toisen ahdinkoa hyväkseen. Chanel olisi kenelle tahansa mahdollisuuden antavalle sellainen ystävä joka auttaisi tilanteesta riippumatta, tukisi ja pitäisi huolta hädän hetkellä. Jopa M.A:lle, mutta hän epäili suuresti että toinen haluaisi koskaan olla hänen ystävänsä ja vaikka haluaisikin, olisi siinä joku taka-ajatus jolla toinen hyötyisi tästä hyväntahtoisesti ajattelevasta tytöstä.

// Tästä tuli nyt aika tönkkö, kun epäilen ettei Pearl kuitenkaan ottaisi kantaa mihinkään vaan katsoo sivusta. ~

Kappas, nuo kaksi taisivatkin tuntea toisensa. Ilmeisesti molemmat kermassa, brune siis taisi olla ainoa ulkopuolinen tässä. Luuseri mikä luuseri, ei siitä mihinkään päästy. Ai oli tuo äsken tullut Chanel, se oli hyvin nätti nimi Pearlin mielestä ja tuo pienesti hymyili Mary-Annen lausuessa tytön nimen. Pearl kuunteli kahden cheerleaderin juttelua sivusta, katsellen vuoroin kumpaakin nähden erilaisia reaktioita sanoihin. Kummatkin vaikuttivat niin itsevarmoita, Pearl ei oikein osannut olla itsevarma tälläisessä tilanteessa. Sitten nuo kaksi taas puhuivat klikeistä ja kuka on järjestyksessä ylimpänä, että nuo klikit osasivat ottaa jopa Pearlia päähän. Hienoa, kummallakin oli suhteita kermassa ja kauankohan tämä sanaharkka vielä jatkuisi?

Pearlkin kuuli muutamia säälittäviä naurunpärskähdyksiä, oliko se nyt oikeasti niin hankala uskoa että jollakin muullakin voisi olla suhteita suosittuihin kuin vain Mary-Annella? Niimpä. Eikä Pearlkaan voinut olla nyökkäämättä selvästi, se oli kuin refleksi Chanelin sanoihin, ettei tuollainen käytös olisi vaivan arvoista. Eihän se olisikaan. Hassua miten kaksi cheerleaderia voisivatkaan olla niin erilaisia, Pearl pohti ja jäi tuijottamaan Chanelia, tuolla oli ihanan vaaleat hiukset. Pearlin haluaisi vaaleat hiukset, mutta ehkä ruskeat sopivat hänelle paremmin. Tai niin muutama hänen ystävänsä oli sanonut.

Pearl katseli ympärilleen kun nuo kaksi juttelivat jotain mistä brunetella ei ollut käsitystäkään, ehkäpä hän voisi livistää paikalta kummankaan huomaamatta. Käytävälläkin näytti olevan jonkun verran puheen sorinaa, ettei kukaan varmasti kiinnittäisi huomiota pieneen nörttityttöön. Varsinkaan nuo kaksi. Pearl liikkui vähän taaksepäin, muutaman askeleen, mutta pysähtyi siihen. Hänen uteliaisuutensa palasi halusta kuulla miten juttu päättyisi.

Monien yllätykseksi Mary-Ann pysyi hiljaa. Kyllä, oli totta, että Chanelin sanat saivat vaaleaverikön vihansa huipulle, mutta asia oli kuitenkin niin, että... Niin, M.A ei vain keksinyt mitään sopivia sanoja haukkuakseen tuon hempukan pystyyn. M.A tyytyi vain tuijottamaan toista vihaisen ja halveksuvan katseen sekoituksella yrittäen näyttää siltä kuin Chanelin sanomiset eivät vaikuttaneet häneen mitenkään.

Mutta sittenkös M.A meni varuilleen, kun tuo toinen cheerleader puhui suhteistaan suosittuihin, ja vielä muka läheisemmät välit? Hah!
"Nyt nyt nyt", Mary-Annen oli pakko puhua pöyristyksekseen ja ivallinen virne kohosi vaaleanpunaisille huulille.
"Väitätkö sä muka oikeasti, että muka sulla ois suhteita suosittuihin? Ja muka lähemmät kuin mun suhteeni? Voi Chanel kulta, kyllä mä ymmärrän, että joskus on turvauduttava valehteluun, mutta... Toi kyllä meni hieman yli. Eikö niin, tytöt?" Mary-Ann puhui ja otti kontaktia heitä kuunteleviin cheerleadereihin, jotka naureskelivat katalasti. Eihän nyt Sheldonin tytöllä voinut olla läheisempiä suhteita suosittuihin kuin Mary-Annella. Eihän Chanelia edes nähty suosittujen lähellä! Toinen oli kyllä puhunut itsensä pussiin, eikä M.A säästelisi sanojaan nöyryyttääkseen Chanelin perinpohjin.

Kun M.A oli virnuilunsa virnuillut muuttui kasvoille taas haudanvakava ilme, kun tyttö katseli Chanelia.
"Jos sua kerran noin paljon mun käyttäytyminen ärsyttää, niin sittenhän sä voisitkin ihan hyvin poistua ja jättää mut ja Pearlin rauhaan, eikö niin?" cheerleader ehdotti ja hymyili väkinäisesti.
"Turha tulla leikkii sankaria", M.A sähähti vielä ja jäi odottamaan, miten Chanel reagoisi. Voi, kunpa toiselta menisi pupu pöksyyn ja loikkisi pois Mary-Annen läheltä.

Chanelista oli hämmästyttävää että Mary-Ann ei sanonut mitään, toinen vain tuijotti häntä raivostuneen ja inhoavan näköisenä, mutta vaikeapa se kai oli sanoa mitään vastaan kun puhuttiin totuuksia. Jos hän olisi haukkunut tuota ties miksi ja keksinyt juttuja päästään, silloin olisi ollut huomattavasti helpompaa alentua hänen tasolleen ja tehdä samoin. Mutta ei, jos Nelly ei keksinyt mitään sanottavaa toisten ihmisten käytöksestä, niin silloin ei yksinkertaisesti ollut mitään mistä sanoa. Mutta koskaan hän ei valehdellut, sillä siinä jäisi paljon helpommin nalkkiin ja hänestä saisi valehtelijan kuvan.

Eipä Chanel yllättynyt kun Mary-Ann alkoi väittää että hän valehteli, joten hän ei hermostunut siitä kuin hieman aiempaa enemmin. Mutta toisen ivallinen hymy oli raivostuttava, ja sitten M.A vielä veti heidän yleisönsäkin mukaan leikkiin. Toinen selvästikin aikoi nöyryyttää häntäkin kaikkien näiden ihmisten edessä, käyttää hyväkseen sitä että Nelly oli muka puhunut itsensä pussiin ja valehdellut.
Vaaleaverikkö kävi vaihtoehtoja läpi mielessään, hän kihisi kiukusta sillä asia ei kuulunut kellekään muulle, miksi M.A:n piti vetää noita toisia tyttöjäkin tähän? Chanel ohitti M.A:n sähähdykset vain tuijottamalla toista kylmästi, raivoissaan. Hän halusi pyyhkiä tuon hymyn tuon typerän lehmän kasvoilta.

Nelly karautti kurkkuaan, ja raivo hälveni kasvoilta muuttuen kylmäksi. Hän kaartui vieläkin lähemmäs toista cheerleaderia, niin että hänen suunsa oli muutamien senttien päästä Mary-Annen korvasta.
"Cherie on mun serkku", Chanel sanoi niin että vain M.A kuulisi, hän ei ollut juorunnut asiasta koska oli halunnut elää rauhassa eikä hän nytkään kailottanut sitä. Mutta Mary-Annen olisi ehkä hyvä tietää, ehkä tuo sitten ymmärtäisi lopettaa muiden kiusaamisen kun hän kielsi... Vaikka ei Nelly halunnut käyttää mitään tuollaista hyväkseen, hän oli nyt vain niin raivostunut ja halusi nähdä toisen hymyn hiipuvan. Cheerleader kaartui kauemmas Mary-Annesta, mutta he olivat yhä lähes kiinni toisissaan, sinisten silmien tuijottaessa tuota narttua odottavasti, halveksuen.

Siinä ne kaksi nyt kinastelevat, eikä Pearl voinut kun jäädä kuuntelemaan. Hän ei mitenkään pääsisi huomaamatta noiden kahden silmän alta. Ja sitten kun Mary-Ann pyysi, tai oikeastaan käski Chanelin jättämään hänet ja nörtin rauhaan, peruutti Pearl pienesti. Hänhän ei tähän jäisi vaan pinnahtaisi kohta juoksuun. Tämä oli jo riittävä kokemus tälle päivälle. Nyt olisi hyvä päästä kotiin ja pysyä siellä pari päivää.
”Ööm munki varmaa pitäis mennä”, Pearl mutisi jotain Mary-Annen pyyntöjen jälkeen. Tosin brunette sanoi sen niin hiljaa, että tuskin kukaan kuuli. Oikeasti hän oli hyvinkin pelokas, muttei uskaltanut näyttää herkältä tässä näin. Kuvittele nyt, mitä kaikkea Mary-Ann voisikaan tehdä jos Pearl näyttäysi pelkäävän? Niinpä.

Näytti siltä, että muutkin cheerleaderit olivat kokoontuneet kuuntelemaan keskustelua ja Pearl taisi nyt olla aika ulkopuolinen tässä. Tosin ei se häntä haitannut. Pieni hiljaisuus ja noiden katseet, reaktiot toistensa sanoihin saivat Pearlissa aikaan kylmiä väreitä. Hän ei voinut muuta kuin seurata sivusta, tai olisihan hän voinut lähteä jo karkuun, mutta jalat eivät liikkuneet. Oikein kiva. Sitten tuo toinen cheerleader, Chanel sanoi jotain Cheriestä. Anteeksi mitä? Serkku? Kyllähän Pearl Cherien tunsi, kaikkihan sen tytön tunsivat. Ja Pearl oli hämmästynyt, mutta toinen sanoi ne sanat niin hiljaisesti etteivät ne voineet olla totta. Ehkä se oli vain pilaa, jolla saisi Mary-Annen hiljaiseksi. Vaikka kaikkihan oli mahdollista, Pearl jos kuka sen tiesi.

Kuitenkin brunette siirsi hämmästyneisyydestä suuret silmänsä, hetken sisäisesti rauhoituttuaan, Mary-Anneen ja odotti innolla tämän reaktiota. Hyvä temppu, varmasti tuokin cheerleader menisi sanattomaksi. Tai siis, eihän se totta voinut olla? Eihän, vai?

Mary-Ann ehti siitä lyhyessä hetkessä nauraa yhdessä muiden cheerleaderkavereidensa kanssa, kun Chanel olikin jo astunut lähemmäs tyttöä. M.A:n ylimieliset kasvot ja se pirullinen virne katosivat kuin tuhka tuuleen, kun tuo blondi avasi suunsa.
Ensiksikään... M.A ei ollut uskoa korviaan. Hän ajatteli kuulleensa väärin, että Chanel olisi lausunut jonkun toisen nimen. Kuten esimerkiksi Sherrien? Eikös heidän koulussa ollut joku sen niminen muija?
Toiseksi... Ei tuo voisi mitenkään olla sukua sille Cherielle! Mahdotonta! Koska sittenhän Chanelin täytyisi varmasti olla yksi suosituista, eikä mikään tavallinen cheerleader!
Kolmanneksi... Miksi M.A ei muka koskaan ollut kuullut, että Cheriellä olisi sukulaisia samassa koulussa!

Mutta... Jos tuo oli totta. Jos Chanelin sanat olivat totta, niin nyt Mary-Ann liikkui vaarallisilla jäillä. Tai no, M.A oli kyllä aika varma, että Chanelin ja Cherien suhteet eivät olleet niin hyvät kuin voisivat olla. Joten ehkä Cherie ei välittäisi, vaikka M.A haukkuisi ja alkaisi levittää juoruja Chanelista?
Sellaista riskiä ei kuitenkaan voisi ottaa, sillä se pilaisi kaiken. Siis oikeasti kaiken. Hänen ja Gemman suunnitelmat tuhota Gisele ja nouseminen suosittuihin tulisi pahimmassa tapauksessa mahdottomaksi.
Mieti, M.A, mieti!

Mary-Annen kasvot olivat edelleen ilmeettömät, lukuunottamatta kuitenkaan silmiä, joista suorastaan leiskuivat tulenlieskat. M.A ei ollut hetkeen puhunut, joten nyt olisi aika, etteivät muut luulisi hänen menneen sanattomaksi.
"Chanel..." blondi aloitti pehmeällä ja siirappisella äänensävyllä. Huulilla syntyi sitten viehättävä hymy, joka ei näyttänyt lainkaan uhkaavalta, kuten olisi voinut olettaa.
"Mä aina tiesin, että sussa on jotain erityistä", tyttö puhui ja jätti tuon nörttitytön huomiotta. Aivan, Pearl oli nyt turvassa, joten toisen olisi parasta lähteä kipittämään ja nopeasti.
"Mun täytyy myöntää jotain.." Mary-Ann lopetti kesken, asetti kätensä Chanelin selälle ja lähti kuljettamaan heitä eteenpäin käytävää pitkin.
"Mä tiedän, että mä käyttäydyin äsken todella huonosti. Mutta mä en vaa voi itselleni mitään. Tiedäthän, kun mä oon kiukkuinen, niin yleensä kukaan ei ole turvassa", M.A selitti uskottavasti ja näytti katuvaa naamaa.
"Annathan anteeks, että olin sulle niin vihainen. Sä astuit sotatantereelle. Enkä mä tahdo välirikkoa sun tai kenenkään muun cheerleaderin kanssa", tyttö jatkoi ja asetti toisen kätensä rinnalleen.
Ehkä Chanel olisi nyt jotenkin onnistuttu puhumaan ympäri.
"Sanos nyt... Olisitko kiinnostunut tulemaan mun juhliin ens viikon perjantaina? Sinne on tulossa ainoastaan koulun paras tyttöporukka."

Aivan. Vaikka M.A olikin hävinnyt ekan erän Pearlin kanssa, hän ei aikonut hävitä toista erää Chanelin kanssa. Chanel olisi saatava mukaan samalle puolelle, jotta Cherien voittaminen tulevaisuudessa onnistuisi.

//Lallatilaaaaa

Chanel sai kuin saikin haluamansa; Mary-Annen hymy katosi kun tuo kuuli hänen sanansa. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat tiiviisti tummansinisiin silmiin, ja katseesta näki että hän oli tosissaan. Ja M.A:n silmistä näkyi epäuskoa, mikä oli aivan oletettavaa; miksi näin tavallinen tyttö kuin Chanel, olisi itse Cherie Hayesin serkku, ja miksei kukaan tiennyt sitä, ja miksei hän ollut koulun arvoasteikossa melkeinpä heti serkkunsa jälkeen. Mutta hän ei yksinkertaisesti halunnut, ei vaaleaverikköä kiinnostanut olla huomion keskipisteenä ja kaikkien nuoleskeltavana, hän inhosi sellaista, ja hän kiusaantui aina siitäkin jos joku sattui kehumaan häntä edes vähäsen. Hän halusi vain sulautua massaan ja olla kaunis eikä... tällainen kuin hän oli.
Ja hän tiesi, että hän oli nyt hienoisessa vaarassa paljastua; Mary-Ann voisi kuuluttaa siitä kaikille. Mutta ei Nelly kyllä aikonut pyytää toista hiljenemäänkään sillä silloin ainakin koko maailma tietäisi siitä että Cherie ja Chanel olivat sukua.

Viimeinkin, pitkän ja lähes ilmeettömän hiljaisuuden jälkeen McAllister aukaisi suunsa. Ja vaikka hän olikin odottanut käyttäytymisen muuttumista, ei hän silti mitään tällaista ollut ajatellut. M.A:n ääni oli imelä ja kasvoille tuli kaunis hymy, ja suusta sellaisia sanoja jotka saivat Nellyn suun loksahtamaan auki. Tai no ei ihan, mutta se oli silti lähellä. Pieni hämmästys kuitenkin erottui kasvoilta, ja Chanel yritti kovasti neutralisoida ilmettään.
Cheerleader ei vastannut mitään klikkiläiselleen joka äskeisestä ivallisuudestaan ja ilkeydestään huolimatta väitti että oli muka aina tiennyt hänessä olevan jotain erityistä. Voi helvetti, niin varmaan. Jos Nelly ei olisi puhunut Cheriestä mitään niin tuo olisi varmasti haukkunut häntä ja sanonut vaikka mitä voittaakseen hänet. Mutta ajatuksistaan huolimatta tyttö pysyi hiljaa, olipa hänen tavoitteensa nörttitytön - Pearlko se nimi oli? - rauhaan jättämisestä onnistunut.

Mary-Ann alkoi sitten kuljettaa häntä poispäin, ja Chanel katsahti tähän Pearl-nimiseen tyttöön vielä hivenen surullisesti hymyillen, ollen pahoillaan kun hän ei kyennyt jäädä juttelemaan toisen kanssa ja hän oli vielä aika suuresti ignoorannut toisen. Mutta kesken sanataiston oli vaikea huomioida muita.
Nelly ei pitänyt siitä kun M.A piti kättään hänen selällään. Hän ei halunnut että muut koskettivat häntä, tai ainakaan niinsanotut tuntemattomat, lupa koskettamiseen oli vain ystävillä ja muilla jotka hän tunsi. Mutta tilanne oli huomattavasti tasaantunut ja laantunut äskeisestä, ja siitä hän oli mielissään. Chanel piti tasaisesta ja rauhallisesta.
"Niin, sä käyttäydyit todella huonosti. Mua kohtaan, joo voi olla, mutta etenkin sitä Pearl-tyttöä kohtaan. Siltä sun pitäis pyytää anteeksi", cheerleader sanoi äänellä josta ei ilmentynyt mitään tunteita.

Sitten M.A pyytikin häntä jo joihinkin bileisiin. No, Chanel piti bileistä - ilman alkoholia ja muita päihteitä tietenkin - mutta 'koulun paras tyttöporukka' tarkoitti siis todennäköisimmin Nelikkoa, M.A:ta, varmaankin Gemma Flemingiä, Lizbeth Rodriguezia ja muita kerman pinnallisia, omaa etuaan tavoittelevia tyttöjä. Voi luoja.
"Hyvä on, yhdellä ehdolla. Jätä Pearl rauhaan, kun se ei oo sulle kuitenkaan mitään kamalaa tehnyt jonka vuoksi sulla olis oikeus pilata sen elämä", Chanel sanoi huokaisten, peläten sitä mihin oli juuri lupautunut. Olisi kyllä tehnyt mieli vaatia muutamaa muutakin asiaa; M.A saisi jättää kaikkien kiusaamisen ja kiduttamisen väliin ja lopettaa juoruilun ja pahanpuhumisen ja oman napansa ajattelun... Mutta kohteliaisuuden rajoissa oli pysyttävä.

Nyt alkoi se mielistely, miksi kaikki halusivatkaan olla kuuluisimpia ja suosittuja? Mikä juttu siinä oli. Tai no, tietystihän se olisi kivaa, kun kaikki tietäisivät nimesi, kasvosi ja olisivat sinulle ystävällisiä. Ja ystäviä olisi paljon, tai riippuu mikä luokitellaan ystävyydeksi. Ehkä ne tahtoivat vaan olla suosittujen kanssa hyvissä väleissä, koska halusivat itse päästä suosittuihin? Mary-Ann suosituissa olisi kyllä maailmanloppu. Pearl ei edes ennättänyt nyökkäämään, kun Chanel ehdotti jo anteeksipyyntöä nörtiltä, hän oli aivan liian jännittynyt seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sitten Mary-Ann lähti kulkemaan Chanelin kanssa pitkin käytävää, tässä olisi hyvä tilaisuus lähteä karkuun tai ainakin kun kummatkaan eivät näyttäneet enää huomiovan nörttiä. Silti Pearl käveli vähän matkaa noiden takana, saaden pian taas järjen kulkemaan aivoja pitkin muihin raajoihin, milloin brunette lähti kävelemään ovia kohti. Olipa kumma päivä, toivottavasti huominen olisi parempi. Ehkä hän voisi tästä edespäin yrittää olla mahdollisimman huomaamaton.

// Miä heivaan Pearlin nyt veks tästä, niin jatkakaa te jos jatkatte? Kun en usko, että Pearl lähtisi niiden perään kun on tilaisuus paeta :--) Otetaan sitten joskus se Chanel/Pearl peli. ^^

Chanel näytti pitävän tästä uudesta, rauhoittuneemmasta tilanteesta, eikä Mary-Ann aikonutkaan tätä enää myrskyisäksi muuttaa. No hei haloo, jos kerran tuolla blondilla oli jotain suhteita Cherieen, niin totta kai M.A pyrki olemaan toiselle vain ainoastaan miellyttävää ja mukavaa seuraa.
Ja taas oli loistavaa osata näytellä uskottavasti.
"Jooo, mä lupaan hoitaa sen asian mahdollisimman nopeasti", Mary-Ann lupasi, kun toinen sanoi, että nörtiltä tässä olisi enemmänkin anteeksi pyydettävä. Ei M.A nyt ikimaailmassa menisi pyytämään anteeksi, varsinkaan nörtiltä, mutta eihän tyttö nyt sitä Chanelille ääneen sanoisi. Voi ei. Mary-Ann vaikka maksaisi jollekulle, joka voisi 'todistaa', että M.A tosiaan kävi pyytämässä siltä nörtiltä anteeksi, jos tilanne sitä joskus vaatisi.

Lipevä hymy kohosi tytön vaaleanpunaiseksi maalatuille huulille, kun hän kuuli blondin ehdon.
"Okei. Kuulostaa sopimukselta", M.A sanoi ja vilautti hymyillessään valkoista hammasrivistöään.
"Mä jätän sen nörtin rauhaan, ja sä", cheerleader lopetti kesken ja osoitti toisen kätensä (jota hän ei pidellyt Chanelin selällä) sormella blondia korostaakseen 'sä' sanaansa.
"Ja sä tuut sitten mun bileisiin ens viikon perjantaina", Mary-Ann sanoi hieman vaativammalla äänensävyllä, mutta pyrki kuitenkin sanomaan sen kevennykseksi.
"Nimittäin sä tuskin haluut missata Kat Delunaa. Jep, se tulee esiintymää mun bileisiin. Eiks ookki siistii", cheerleader puheli ja hymyili tyytyväisesti. Aivan, isi kulta oli saanut kuin saanutkin hommattua Kat Delunan esiintymään tyttärensä juhliin. Ah, M.A oli aivan varma, että niistä juhlista tulisi vielä aivan uskomattoman hienot! Ja tietenkin kaikki ne, jota ei sinne oltu kutsuttu, menisivät vihreäksi kateudesta.
Sehän kuulosti oikein mukavalta.

Tyttönen käänsi päätään kellon suuntaan ja huomasi sen olevan niin paljon, että oli aika siirtyä seuraavaan luokkaan. M.A kääntyi 'uuden ystävänsä' puoleen hurmaavasti hymyillen.
"Mun pitää mennä. Matikan tunti. Mut soitellaan!", blondi sanoi hymyillen, heilautti kättään hienoisesti ja asteli tiehensä itsevarma hymy huulillaan.

//Mary-Ann poistuu. Kiitos pelistä