Live your life

//Mukaan joku tyyppi samalle tunnille. Otsikko vaan tuli mieleen rihannan ja t.i:n laulusta






George koputti kengillään
pulpetin jalkaa vasten ja nojasi käteensä. Biologian kaksoistunti oli
aluillaan, mutta farkkushortseihin ja valkoiseen t-paitaan pukeutunut tummahiuksinen
naisen alku ei jaksanut sitä. Yleensä tyttö oli innostuneempi, mutta tänään
kaikki ei ollut kohdallaan. Aamu oli
alkanut jo kehnosti. Isä oli joutunut karjumaan aamu-unisen tyttärensä pystyyn
ennen kuin tämä heräsi kunnolla. Sitten bussista tyttö oli myöhästynyt tipalla
ja joutunut kälemään kilometrejä. Ajoissa oltiin silti ehditty ja biologian
opettaja oli mukava – onneksi.





”Georgina!” Ääni havahdutti Georgen ja tämä nosti päätään. ”Tulisitko
piirtämään taululle pyytämäni kuvion.” Tyttö katsoi hieman pelästyneenä
opettajaa. ”Missä me ollaan?” Hän suhahti käytävän toiselle puolelle. ”Sivu
kahdeksankymmentäkuusi.” George selsi pikaisesti oikealle sivulle ja tuijotti
aivoja. ”No Georgina? Tuletko?” ”Joo.”
Tyttö nousi pystyyn ja otti kirjan mukaansa. Miten noloa piirtää aivot taululle!
Liitu suttasi kädet valkoiseen pölyyn ja George nappasi opettajanpöydältä
paperia. ”Kiitos Georgina. Palaa paikallesi.”





”Georgina! Hetkinen!” George oli poistumassa luokasta kun
opettajan käskevä ääni kantautui korviin. ”Jäisitkö laittamaan nämä paikallesi`”
Opettaja osoitti muovisia aivoja ja muita elimiä. ”Ja pyyhit taulun.” Ja niine
hyvineen opettaja poistui luokasta. ”Hmph.” George tuhahti ja roikotti muovista
aivoi sormissaan. ”Hyh.” Vaikka se olikin vain muovia. ”Ei edes kaveria
jättänyt.” George potkaisi pöytää. Ärsyttävää.

^Ulkonäkö tällä tunnilla♥

Michiko istui tunnilla puoliunessa. Eihän tätä tyttöä mitkään elimet kiinnostaneet.
Hän naputteli kynsiään pulpetin reunaan olettaen että yksi niistä napsahtaisi piaikoin pois.
Mutta eihän niin käynyt. Miten tuo opettaja jaksaa pälpättää pelkistä aivoista kokonaisen vartin?
Michiko lysähti pulpetilleen eturuumiillaan makaamaan.
Hän kuitenkin katsoi eteen ettei opettaja luulisi että tunti olisi tylsä. Miten tuo mummo on kulmansa muotoillut? Nehän ovat vain pitkät madot, jotka menevät tämän otsalla.
Hyvä juttu opettaja. .
Michikoa ei voinut vähempää kiinnostaa biologia.
Riittää että tietää mikä käsi tai naama on. Ei kenenkään tarvitse tietää kaikkia sisäelimiä nimiltä.
Opettaja komensi Michikon edessä olevaa tyttöä oudon paljon. Mistäköhän tuokin johtuu..

Michiko pyöritteli sormensa ympärillä kiharaa.
Hän katsoi kun toinen piirsi taululle aivot.
Ahh.. Onneksi Michiko ei sinne joutunut, koska hän vihaa kun taululiidusta tulee pölyä, ja se kuivattaa ihon ilkeästi.
Michikolla oli viinirypäleen makuinen purkka suussa, jota hän vain imeskeli, koska se voisi kiinittää opettajan huomion häneen.
Michiko olisi paljon mieluumin kotitalouden, tai kuvaamataidon tunnilla.
Michiko yritti keskittyä tuntiin mutta se oli hankalaa koska kaikki oli niin uutta, ja jännittävää.
Sitäpaitsi Michikon vatsa kiljui tyhjyyttään.
Hän oli syönyt aamupalaksi vain kolme vohvelia.
Tyttö tykkäsi syödä, jos totta puhutaan kun hän on koulupäivän loputtua yksin huoneistossaan hän syö. Hän ei tee muuta kuin kokkaa,
ja sitten hän syö sen itse. Ja nytkin jo nälkä kurni.

Michikon päässä soi monia erikappaleita, joita hän vihasi.
Yksikään hyvä kappale ei halunut tulla päähän, ei sitten millään.
Tyttö jota kutsuttiin näköjään Georgianiksi palasi paikalleen, muutama paperi kädessään.
Tämäkin oli ollut hieman unisen näköinen.
Michiko nousi takaisin ylös istumaan ryhdikkäästi.
Snap out of it. Hyvä tyttö koita jaksaa, kyllä sinä pystyt siihen. Michiko kannusti itseään mielessään, toivoen että tunti loppuisi ajatuksen voimalla.

Muutama vartti oli mennyt, ja opettaja herätti oppilaat koomasta huutamalla läksyn, ja että saisi mennä ruokatunnille.
Vihdoinkin! Iihanaa ruokaa! Michiko meni eteen, ja kiitti opettajaa tunnista hieman sarkastiseen sävyyn, mutta kuitenkin koitti olla tarpeeksi ystävällinen ettei joutuisi puhutteluun ivallisesta käytöksestä.
Michiko oli astunut juuri ulos luokkahuoneesta kunnes kuuli että Georgian täytyi jäädä luokkaan siivoamaan.
Kohta opettaja 'jolla oli kamalimmat kulmat' tulikin jo pois luokasta jättäen oppilaan taaksensa siivoamaan.
Michiko kun oli kiltti luonteeltaan jäi oven nurkkaan katsomaan laukku olallaan Georgiaa, ja ehkä hän auttaisikin tätä.
''Tartteetko apua?'' Michiko asteli takaisin sisään, vaikka vatsa kurnikin. Noh, olihan hänellä kuitenkin omat eväät mukana joten voisi syödä samalla kun auttaa. Hän oli laittanut pirteän vihreään eväslaatikkoon pannulla paistettua kaalia jonka seassa oli tuoreita herneitä. Juomaksi hänellä oli kokis light. Michiko ei ikinä' ottanut normaalia kokista. hän vahti sokeri määriä purkeissa.
''Mä voin auttaa sua, kun toi kulmakarva leidi lähti pois ilkeästi.'' Michiko hymyili, ja tiputti laukkunsa rennosti ensimmäiselle pulpetille joka tuli vastaan.


//Tungin nyt tämmöisellä tylsällä, ja puuduttavalla tekstillä. X>//

//Kiva. Seuraa. Ja sorry G:n agstit. On vähän huono päivä.

George potkaisi roskista joka melkein kaatui. Pah pah. Elämä meni väärin. Teki mieli sanoa opettajalle että eläisi omaa opettajan elämää ja siivoaisi jälkensä. Tyttö nosti päätään ja katsoi taakseen. "Joo voit auttaa." George tiuskaisi, mutta muutti sitten ääntään. Olihan ööh... neiti jokunen tarjonnut apua. "Joo. Jos vaikka... teet jotain. Mikä sun nimi muuten on?" George sanoi heitellessään sisäelimiä laatikkoon. Nälkä kurni jo. Onneksi oli vielä aikaa.

"Kulmakarva?" George nosti päänsä pystyyn. Hän ei ollut pannut merkille biologian maikan kulmakarvoja. "Mä en yleensä tuijota ihmisten kulmakarjoja. On muutakin tekemistä tunnilla." Se oli hieman ilkeää, mutta tuon kakaran kuului tietää että ulkonäöstä viis George tiesi olevansa sen näköinen kuin oli. Piti sanoa suoraan. Maine ehkä kehnontuisi, mutta eihän tämä joku ollut edes kovin tunnettu. "Ja miksi ihmisten ulkonäön vuoksi pitää arvostella?" George heitti taas jonkun osan laatikkoon. Olisi voinut tulla joku toinen tavis. George ei nimittäin kestänyt kermaa.

// Ei mitää just kivaa. C''://

Michiko katseli kuinka toinen heitteli muovisia, ja pölyisiä sisäelimiä laatikkoon turhautuneena.
Michiko otti kiini yhdestä elimestä, ja ei suinkaan heittänyt, vaan koitti mahdollisimmaan siististi laittaa sen arkkuun muiden seuraksi.
''Joo tota.. Mun nimi on Michiko, Kutsu vaan Michyks.'' Michiko sanoi, ja hymyili.

"Kulmakarva? Mä en yleensä tuijota ihmisten kulmakarjoja. On muutakin tekemistä tunnilla. Ja miksi ihmisten ulkonäön vuoksi pitää arvostella?''
''Uuh, jeah. Mun lempinimi tolle.'' Michiko sanoi hieman tylsä ilme kasvoillansa.
''Eikä sun täydy arvostella muita ulkonäön perusteella, ihmiset on erinlaisii.'' Michiko koitti kurotella taulun ylänurkkiin hieman hypähdellen. ''Eikä ihmisiä täydy arvostella, mut se vaan tulee koska se kertoo ihmisistä paljonkin.'' Michiko sanoi hieman korottaen ääntään.
''Jos vaikka ihmisellä on minihame, kakskyt senttii pitkät korot, tiukka tuubbari, ja botox huulet, nii siinä huomataan et se ettii miestä tai naista ittellensä, ja on epätoivoinen. Tai sitten se haluu vaan ottaa rennosti, ja kokea kaikkea uutta. Eikä sille mitään voi, ne vaan välittää, eikä siinä mitään pahaa ole.''
Michiko sanoi, ja pyyhki taululiidun jälkiä vieläkin taululta.
''Tai jos tätä ihmistä nyt verrataan tavikseen, joka ei välitä, niin siinä huomaa että on hieman järkevänpikin eikä välitä, ja haluu vaan ottaa iisisti, eikä välitä mitä ihmiset sanoo.'' Michiko laski sienen telineeseen, ja laittoi sisäelimiä laatikkoihin.
Michiko nosti laukun olalleensa, ja istahti pulpetille heilutellen jalkojaan, samalla hymyillen.

"Aha." George tokaisi ja jatkoi elinten heittelyä laatikoihin. "Kyllä mä voin sanoa olenko kaunis vai ruma. Tai onko suosituin typykkä kaunis vai ruma. Silti ihan tyhmää. Miehen pitää olla kyllä hieman komeempi. Ei mikään hiiri." Geroke heitti hiuksensa olan taakse. "Että silleen."

"Ai kertoo ihmisestä? Älä naurata." George melkein kiljaisi "Jos ihminen olet kaunis olet huippu kiva ja jos olet ruma olet tyhmä." Tyttö käänsi selkänsä toiselle. Että viitsikin sanoa. "Ja jos mä käytän minihametta ja mulla on vähän paksummat huulet. Eli olen kauhee huora tai haluun ottaa rennosti." George suitsutti kääntyen toiseen päin. "No neiti. Olenkos minä kaunis vvai ruma?!"

Georgea ei hävettänyt soittaa suutaan. Siitä voisi syntyä tappelu, mutta päivähän vain piristyisi. "Miltähän näyttäisi suoituin ilman meikkiä. Aika tavikselta." Tyttö ei pysynyt ihan asiassa vaan huomautteli välissä. "Valmis." George katsoi työtä. Ei ehkä siistein mutta silti. "Sori hei!" George katsi tyttöä anteeksipyytävästi "Mulla on vähän huono päivä. Nousin kai väärällä jalalla ja sitten on muutakin huolta."

''No kyllä varmana ihmisestä kertoo ulkonäkö. Eikä ruma tarkoita tyhmää, tai pänttäytyny fiksuu. '' Michiko tokaisi vähän turhaantuneemmin.
''Ja, niin kuin varmaankin huomaat mitä voi kertoa minusta. Mulla on tekokynnet, ja ripset.
Mulla on meikkiä, kiharat, off-sleevit, ja minari. Mä välitän.
Mut en kuitenkaan ole täysin vastuun tunnoton, tai fiksu kymppi oppilas. ''
Michiko sanoi heilutellen jalkojaan, ja käyttäen käsieleitä.

"No neiti. Olenkos minä kaunis vai ruma?!"

''Noh, sinussa on mielestäni sitä kuuluisaa luonnollista kauneutta,
niinkun mä oon ihan sama jos olisin tehty muovista,
mut sä oot tollainen joka ei näytä hirviöltä ilman meikkiä tai mitään.
Olisit kiitollinen..
Mä en astu jalalleni minnekkään ilman meikkiä, muuten ihmiset säikähtäis kuoliaaks. ''
Michiko naurahti, ja katsoi kenkiään samalla kun heilutteli niitä.

''Sori hei. Mulla on vähän huono päivä. Nousin kai väärällä jalalla ja sitten on muutakin huolta."
Michiko katsoi Georgiaa ihmetellen kun hän sanoi tämän.
''Ei mitään.'' Michiko nousi ylös, ja käveli tytön luo halaten tätä lämpimästi.
''Ei yhtään mitään, oon tottunu bitcheilyyn.''
Michiko sanoi hymyillen.
''Kerro mulle miks on huono päivä?''
Michiko sanoi päättäväisen näköisenä, ja meni istumaan takaisin pulpetille.

"Arvaas kuinkas paljon pakkelia mulla on nyt? Oon kamala ilman sitä. Tai no. Oon ihan intialaisen näkönen sillon."

George jähmettyi toisen halatessa tätä. No kaippa hän sai taas "koulu kaverin". "Mä oon aina kamala toisille." George melkein nyyhkytti. Voi ei! Tytön vahvempi kuori oli murtunut taas. Siellä asui herkkätyttö joka itki monia asioita. "Ähh." George pyyhki silmiään. "On vaan tänään... siis naisten jutut?" George sanoi hiljaa "Ja sitten on itellä ongelmia muiden kanssa. Vähän pelotti tulla kouluun." Tyttö niisti nenänsä kasipaperiin. "Ja on muutakin. Mä inhoon itteäni. Oon rupsahtanu parin päivän aikana hirveesti." George hymyili hieman "Haluun merkkiä. Siis vaatteita. Haluun olla massaa. En haluu että katotaan nenän vartta pitkin että taas tuo tavis. Kukaan ei edes juttele paitsi kaverit jota ei oikeen kavereiksi voi sanoa."

"Tuutko syömään samaan aikaan? Kaikki muut on jo syöny tai ei syö ollenkaan. Tai sitten karkaa dustysiin." George hymyili hetken ja sitten katsoi omituisesti tyttöä. "Etkös ole toisella luokalla?" Sitten hän paukatti kätensä otsaan "Ai niin. Nyt on se tunti jolloin on ykköset ja kakkoset yhessä."

//Lyhyt sry.

"Mä oon aina kamala toisille. Ja sitten on itellä ongelmia muiden kanssa. Vähän pelotti tulla kouluun. Ja on muutakin. Mä inhoon itteäni. Oon rupsahtanu parin päivän aikana hirveesti.
Haluun merkkiä. Siis vaatteita. Haluun olla massaa. En haluu että katotaan nenän vartta pitkin että taas tuo tavis. Kukaan ei edes juttele paitsi kaverit jota ei oikeen kavereiksi voi sanoa."

Michiko katsoi tätä surullisesti, ja hän sitten katseli taas kenkiänsä. Michiko oli mielestään huonoin lohduttaja ikinä. Eihän hän osanut katsoa toisten näkökulmista mitään.

"Tuutko syömään samaan aikaan?
Michiko katsoi vieläkin suru silmillään Georgiaa.
Michiko oli kamala itkupilli, joka itkee leffoistakin.
''Siis, joo tota mulla on itseasiassa omat eväät. ''
Michiko koitti vääntää hymyä naurahdellen.
''Mulla on pannulla paistettua kaalia tuoreidenn herneiden kera, ja juomaksi kokis light.'' Michiko hymyili, ja kaivoi laukustaan eväänsä jotka oli juuri maininnut.
''Haluutko maistaa? Mulla on tätä paljon, ja tää on maailman parasta ruokaa. Oikeesti, voisin elää pelkällä kaalilla.'' Michiko sanoi vakuuttavasti.
''Mutta, sinullahan on kivat kengätkin, erikoisemmat kuin joillakin yleensä. Mä en tajua.. Sun pitäis erottuu massasta noilla kengillä.. Ehkä jos sulla olis saman sävynen paljetti huivi, tai joku... ''
Michiko sanoi, ja hieroi leukaansa.
Hän avasi kokis pullon, joka suhahti kun sen korkin otti pois.
Hän laittoi pullon pään huulilleen, ja alkoi juoda.
Hän joi vain vähän koska halusi säästää sitä hätätilanteen varalta, ikinä ei voi tietää milloin tälle tulisi diabetes, tai jokin.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//