I don't feel like dancin' right now

Edelleen tummilla hiuksilla ympäriinsä kuljeskeleva neitokainen löytyi tällä kertaa hyvin oudosta paikasta kuin hänet tavallisesti saattoi löytää - koulun kirjastosta. Rokkariksi klikitetty tyttö istui erään aution pöydän ääressä, taputti valkoisella kynällään kirjan reunaa, jota sillä hetkellä luki. Tai ainakin yritti lukea. Päälleen tämä tummahiuksinen neitokainen oli pukenut ylleen pukuyhdistelmän, joka jätti hänen pitkät ja upeat säärensä varsin paljastaviksi. Minishortsien lyhyys veti jo melkein vertoa kerman tyttöjen hameiden ja shortsien lyhyydelle. Mutta paita oli pitkäkauluksinen, mikä ei tehnyt hänen pukeutumisestaan sen suuremmin paljastavaa. Eikä tämä tyttö pukeutuisi avonaiseen paitaan, hänellähän oli suuri syntymämerkki toisen rintansa yläpuolella! Hän ei tahtonut näyttää sydämen muotoista syntymämerkkiään kenellekään koulussa, sillä koulussa oli opiskelijoita, jotka tummahiuksinen oli nähnyt käyvän strippiklubilla, jossa hän oli töissä. Niin, paljastumisriski olisi liian suuri, jos rokkari antaisi syntymämerkkinsä kaunistella vapaasti muiden silmille. Paljastumista strippariksi ja seksitaiteilijaksi (siksi hän itseään kutsui, huora ja prostituoitu eivät kuulostaneen kovin kivoilta korviin) neiti ei tahtonut, sillä ne olivat ainoat ammatit, joilla hän tienasi rahaa.

Abigail Bailey taputti edelleen kynällään kirjan reunaa. Kirja, jota hän luki, oli hyvin vaikeaselkoista eikä se ollut todellakaan Abbyn aivoille sopivaa. Rokkaria ei kiinnostanut kemia paskan vertaa, mutta hän oli vaarassa reputtaa kemian kurssin, joten hänen olisi pakko alkaa oppia ymmärtämään tätä kemian maailmaa, jos tahtoi valmistua ajallaan koulusta vuoden päästä.
Mutta kuka muka oikeasti ymmärsi tällaistä tekstiä? Ei varmasti kukaan, kaikki vain teeskentelisivät ymmärtävänsä ja esittäisivät fiksua. Hemmetti, atomit ja molekyylit, mistä ne koostuivat sun muuta hepreaa. Mikä ihmeen kovalenttinen sidos?

Rokkari henkäisi turhautuneena ja nosti toisen kätensä haromaan avonaisia hiuksiaan hermostuneena. Miksi hän ei vain ymmärtänyt tätä? Eikö Abby muka sitten keskittynyt kunnolla? Hänhän keskittyi parhaansa mukaan!
Tyttö paiskasi kemian kirjan kiinni ja viskasi sen turhautuneena kauemmas itsestään pöydän toiseen päähän. Abby näytti hyvin nyrpeää naamaa ja vaikutti siltä, että pian hän alkaisi riehua. Ei Abby nyt riehua aikoisi pelkän kemian takia, mutta kiukkuinen hän silti oli.

//Joku Abbylle seuraksi, tack :--)

//Noh, jos et pahaksesi pistä niin mie voisin liittyä seuraan kun tuumin juuri itsekin aloittavani pelin kirjastoon 8D//

Kodyllä ei opiskelun kanssa ongelmia ollut vaikka monet niin uskoivatkin jo pelkästään hänen ulkonäkönsä takia. Kody ei kuitenkaan voinut kerskua kemian taidoillaan sillä sitä kenen tahansa oli vaikea ymmärtää...Tosin hän oli silti senkin osalta keskiverto-oppilas ja läpäissyt tähän mennessä kaikki kurssinsa ja ensimmäisellä yrittämällä ilman rästitehtäviä tai uusintoja kokeista.
Tällä hetkellä hän kuitenkin keskittyi siihen mistä niin kovin oli kiinnostunut ja käytti tilaisuutensa hyväkseen keskittymällä historian kirjoihin. Kody koukisti jalkansa ja kietoi toisen kätensä niiden ympärille. Toisessa kädessään hän piti lyijykynäänsä jonka päätä jyrsi mietteliäänä.

Hän olisi keskittynyt roomalaislegiooniin ja niiden saavutuksiin kaikessa rauhassa mikäli erään metelöinti ei olisi keskeyttänyt hänen mietteitään täysin. Kody hätkähti yllättyneenä ja oli pudota penkiltään pamahduksen kuullessaan ja hän etsi sydän pamppaillen tuon äänen aiheuttajaa joka paljastui oudosti pukeutuvaksi tytöksi joka ei tainnut olla niin kiinnostunut kirjasta jota oli ollut lukemassa.
Kodyn mukaanhan tosin lähes jokainenhan tässä koulussa pukeutui oudosti. Joskin kuka ei toisaalta olisi voinut pitää mustiin, löysähköihin pillifarkkuihin, mustiin maihareihin, death metal- bändien t-paitoihin ja nahkarotsiin pukeutuvaa tummatukkaista - ja lyhyttä - poikaa outona tai vähintäänkin oudosti pukeutuvana?
Kodyn näkökulmasta hän itse oli kuitenkin yksi niistä harvoista jotka pukeutuivat normaalisti...

Kodyn keskittymiskyky oli kuitenkin jo pilattu ja hän nousi pöydän äärestä ja asteli maiharit lonksuen läheisen pöydän ja tuon meteliä pitäneen tytön eteen. Normaalisti hänen rohkeutensa tuskin olisi tähän riittänyt mutta hän oli sentään lukenut historian kirjoja kun toinen oli keskeyttänyt hänet! Historian kirjoja!
"Voisitko millään kuvitella metelöiväs vähemmän?"

//En pistä pahakseni :-)

Abigail murjotti edelleen, eikä aluksi huomannut jonkun tulleen lähelleen. Vasta sitten, kun joku oli puhunut lähettyvillä, Abigail nosti safiirinvihreät silmänsä ylös pöydän pinnasta ja katsoi lähelle tullutta goottipoikaa hieman kummastuneena. Mikäs toinen oli häntä käskemään.
"En", tummatukka vastasti nyrpeästi pojalle ja katsoi tätä kiukkuisena.
"Mua vituttaa", Abby lisäsi vielä ja nousi tuoliltaan ylös. Huulille kohosi hetkeksi aikaa aivan pieni, huvittunut ja ilkukurinen hymy, kun tyttö tajusi olevansa poikaa reilusti pidempi. Ja Abbylla oli vielä korkokengätkin jalassaan, jotka vain kasvattivat pituuseroa.
Haha, nyt oli kivaa olla pitkä.

"Jos mun metelöinti häiritsee sua, sä voisit vaikka sitten lähteä?" Abigail ehdotti piikittelevästi ja asetti kätensä puuskaan korostaakseen kiukkunsa suuruutta.
Abby käveli pöydän toiseen päähän ja otti kemian kirjan takaisin käsiinsä. Rokkari palasi takaisin omalle paikalleen, tosin nyt hän ei istahtanut tuolille, vaan työnsi kemian kirjansa melkein pojan naamaan.
"Osaatko sä kemiaa?" tyttö kysyi ja odotti kiihkeästi vastausta.

Kody oli jo huomauttaa tytölle ettei häntä olisi toisen mielentila voinut vähempää kiinnostaa koska hänellä oli omakin elämänsä mutta Kody loksautti suunsa kiinni tytön noustua ylös ja paljastuessa yli kymmentä senttimetriä häntä pidemmäksi!
Niin ja toisella oli korkokengätkin. Kody irvisti itsetuntonsa saadessa aikamoisen kolauksen tytön 180- senttimetrin pituudesta. Ja hän itse oli mitäh, noin 165 senttimetriä pitkä!?

Kody ei tohtinut toisen rintojakaan tuijottaa joten hänen täytyi hieman alistuneesti tarkkailla toisen kasvoja niska kenossa.
Kody tuhahti huvittuneena. Hän ei todellakaan ollut lähdössä sen takia ettei tuo likka osannut olla metelöimättä! Kirjastonhoitaja olisi takuuvarmasti hänen puolellaan vaikkei tyttö välttämättä noin pienestä häiriöstä häätöäkään kirjastosta saisi eikä Kody ollut sitä sorttia joka meni aina pienten ongelmien eteen sattuessa valittamaan jollekulle vaikutusvaltaisemmalle.

Tyttö näytti jo lähtevän ja Kody oli jo palaamassa oman pöytänsä ääreen muttei ehtinyt kuin ajatella sitä ennen kuin tyttö työnsi kemien kirjansa hänen kasvojensa eteen ja sai Kodyn kavahtamaan hivenen säikähtäneenä taaksepäin.
"K-kemiaa?" Kody toisti ja otti kirjan käteensä. Toisen luokan kirja? Oliko tuo tyttö häntä kaiken kukkuraksi vuotta nuorempi!?
Ehkä hänen pitäisi tosissaan harkita niitä paksupohjaisia kenkiä!?
"Sen verran että läpäsin tän kurssin...Vuos sitte", Kody vastasi ja irvisti. Missä vaiheessa tytöistä oli tullut noin pitkiä!?

Abigail pakotti huulilleen hymyn, joka todellakin näytti väkisin tehdyltä.
"Kemiaa", tummatukka toisti toisen huteralle toteamukselle ja avasi kirjasta sivun, joka käsitteli jotain aineiden reaktiosta.
"Hienoa", rokkari totesi sitten kevyesti ja jo paljon pirteämmällä äänellä, kun tuo saapunut nuorukainen oli ilmoittanut pääseensä kurssista läpi. Eli toinen olisi luultavasti vuotta vanhempi.
Hehe, pätkäksi jäänyt.

"Riittää, että pääsit läpi", tyttö jatkoi selittämättä, mitä hänellä oli suunnitelmissa. Abigail vetäisi toisen tuolin pöydän alta ja seuraavaksi asetti kätensä pojan olille laskien toisen istumaan tuolille, jonka veti esiin. Abby istahti sitten omalle tuolilleen ja osoitti kirjaa, jonka oli asettanut pöydälle heidän väliinsä niin, että he molemmat pystyivät lukemaan sitä.
"Saat opettaa mua, jooko? Mä en oikeesti tajuu vittuakaan tästä", rokkari puhui, eikä välittänyt tippaakaan kirjastotädin julmasta mulkaisusta, kun tyttö oli päästänyt suustaan kirosanan.

//haha, ei sun oikeesti tartte ruveta selittää mitään kemiasta XD Jos sun ukkos nyt haluu yrittää opettaa, niin kirjotat vaa jotain tähän tyylii, että 'poika yritti opettaa kemiaa toiselle'
Joo, kiva jos tajusit XDDD

//En ny aatellukaa ruveta kemiaa iteki opiskeleen että siinä onnistusin 8'D Kummasti kaikki yläasteen jutut unohtunu ku on puol vuotta selvinny vaa matikalla, englannilla ja äikällä noin niinku yleisaineista :'DD//

Kody - vaikka yhä potikin pientä järkytystä tytön pituudesta ja oman vartalonsa lyhyydestä - huomasi kyllä tytön mielialan muutoksen eikä se tiennyt muuta kuin sitä että tämä oli häneltä lupia kyselemättä päättänyt patistaa hänet auttamaan.
Toivottavasti Julius Caesar legioonalaisjoukkoineen antaisi hänelle anteeksi sen ettei hän nyt kyennyt perehtymään niiden historiaan sen tarkemmin nyt kun oli mennyt yllättävänkin ystävällisesti pyytämään tyttöä pitämään pienempää ääntä ja mihinkäs sillä 'hyväntahtoisuudella' nyt oli päästy!? Hänen piti opettaa kemiaa tytölle joka kaikesta päätellen ei tiennyt siitä mitään!?

Kody ei kuitenkaan kieltäytynyt eikä hän edes saanut siihen tilaisuutta kun tyttö jo istutti häne tuoliin vierelleen ja esitti vasta sen jälkeen kysymyksensä kaiketi päätellen ettei hän enää tästä tohtisi ylöskään nousta kun oli jo - osittain huomaamattaan - istuutunutkin.
"Nohm...Siis...", Kody aloitti epäröiden ja luki sukkelasti kirjan aukeaman läpi, "Tää on suurimmaks osin tylsää teoriaa ja sun pitää opetella se et pääset läpi. Siitä sä et pääse kiertään."
Kody oli onnellinen siitä että kemiaan kuului välillä hieman matemaattisempia osuuksiakin jotka loppujen lopuksi olivat perusmatematiikkaa helpompia eikä silloin tarvinnut päntätä teoriaa niin paljon. Tämän tytön koealue kuitenkin tuntui olevan teoriaa pullollaan eikä Kody saattanut juuri tehdä muuta kuin opettaa toiselle kuinka pitkistä ja monimutkaisista lauseista löysi vain ne tärkeimmät kohdat ja saattoi sivuuttaa ne sanat jotka olivat aivan liian monimutkaisia ymmärtää.
Tosin näyttihän loppuosassa hieman laskujakin olevan ja kynän päätään jyrsien Kody kävi sen osion ensin itse läpi ja ryhtyi sen jälkeen opettamaan tytölle laskentakaavoja jotka osasi huomattavasti teoriaa paremmin...

//Hahaha :-D
Ei kemia oo munkaan vahvimpia aineita :,DD Mulla oli tossa vaa wikipedia auki XD

Noniin, pojalla ei tainnut olla muutakaan tekemistä, sillä toinen jäi kiltisti istumaan tuolille, johon Abby oli toisen lupia kyselemättä istuttanut. Tai sitten poika ei vain uskaltanut kieltäytyä, mutta se ajatus kuulosti hitusen huteralta, sillä eikös se kuitenkin ollut enemmän niin, että tummiin pukeutuneet olivat pelottavempia kuin muut?
Tai sitten Abigail oli niin vahva ja räiskyvä persoona, ettei toinen kehdannut sanoa ei. Kyllä, tuo saattoi jo kuulostaa oikealta syyltä siihen, miksi poika istui edelleen tuolilla.

Teoriaa. Abigail inhosi teoriaa, se oli niin pitkäveteistä ja tylsää. Miksi luokissa ei vain katsottaisi videoita ja opittaisi sitä kautta? Se voisi toimia ihan hyvin.
... Paitsi silloin opettajia ei tarvittaisi ja yhteiskunta saattaisi hajota. Hmm. No okei, ei Abby edes yrittäisi ajatella, miten hän voisi oppia kemiaa paremmin kuin vain lukemalla.
Joten tummatukka keskittyi kuuntelemaan poikaa, joka yritti parhaansa mukaan rokkaria opettaa. Välillä tyttö esitti aivan typeriä kysymyksiä, mutta minkäs sille mahdat, kun kemia vain oli sellaista, mitä Abby ei tahtonut ymmärtää sitten millään.
Laskentakaavoihin tullessa Abigail päästi turhautuneen ja katkeran huokauksen huuliltaan, mutta yritti parhaansa mukaan keskittyä pojan opetuksiin. Hän inhosi kaavoja, matematiikkakin tuotti tytölle välillä vaikeuksia. Se oli varmaa, että tämän kurssin jälkeen rokkari ei ottaisi enää kemian kursseja itselleen, ehei.

Viimein kirja oli jotenkuten kahlattu läpi ja Abigail joutui myöntämään itselleen, että hän alkoi tajuta jotain kemiasta. Tyttö sulki kirjan kiinni ja laski päänsä kirjan päälle. Hän oli aivan puhki äskeisestä opiskelemisesta.
"... Kemia on ihan helvetillinen aine.." rokkari mutisi uupuneena ja safiirinvihreät silmät etsivät pojan kasvot esille.
"Kuka sä muuten ees oot?" Abigail kysyi 'kohteliaasti' toisen nimeä.

//Wikipedia pelastaa ;D Harmi ettei sitä saa käyttää tenteissä apuna 8D//

Kody alkoi uupua itsekin hiljalleen ja päätti mielessään teorista laskentakaavoihin siirtyessään jättää historian lukemisen huomiselle. Hänen pitäisi vain lainata nuo kirjat itselleen kunhan selviäisi kirjastosta. Paljonkohan kellokin jo oli!?
Hänen koulupäivänsä ainakin oli jo loppunut ja toivottavasti tytön myös sillä kemian opiskelussa heillä oli jo kulunut sen tunteroisen verran! Eikä Kody todentotta ymmärtänyt miksi näistä kirjoista tehtiin näin monimutkaisia!? Koettivatko niiden kirjoittajat kenties leikkiä jotain puolijumalia käyttäessään sellaisia käsitteitä joita ei välttämättä edes löytäisi yleissanakirjoista!?

Kirjan vihoviimeinenkin sivu oli käyty läpi ja aika oli itse asiassa kulunut yllättävän nopeasti sillä Kodystä tuntui yhä siltä kuin hän olisi vasta tuolille istuutunut - tai siis istutettu.
Tosin uupumus oli selvästi huomattavissa pojankin kasvoilta ja huokaisten hän nojautui tuolin selkänojaa vasten ja sulki hetkeksi silmänsä hieroen ohimoitaan. Miksi hän edes näki näin paljon vaivaa täysin tuntemattoman ja oudosti pukeutuvan tytön vuoksi!?
Tosin hän tuntui tänään olleen muutenkin yllättävän kiltillä tuulella eikä hän osannut selittää sitä. Kaiketi se johtui hänen päänsärystään joka oli jatkunut jo muutaman päivän ajan. Toivottavasti seuraavana viikonloppuna hänellä olisi aikaa rauhoittua...

Kody oli kokonaan unohtanut olinpaikkansa ja sen ettei itsekään tiennyt edes tytön nimeä. Todennäköisesti hän oli saanut peräänsä jälleen yhden niistä opiskelijoista joille hän joutuisi pitämään tukiopetusta mutta toivon mukaan tämä tapaus toimisi myös edes jonkinmoisena ystävänä hänelle...Tai edes kiltimpänä kuin ne jotkut pojat jotka suorastaan pakottivat hänet opettamaan itseään tietäen ettei Kodystä olisi vastaankaan pistämään kun ei juurikaan ollut edes lihaksia joilla koettaakaan estää...
"Kody", poika lopulta esitteli itsensä viitsimättä mainita sukunimeään, "Sä?"

"Kody, okei. Mä oon Abby", tyttö esittäytyi kutsumanimellään ja hieraisi sormillaan väsyneitä silmiään pää edelleen lepäämässä kemian kirjan päällä.
"Nii joo, kiitti opetuksesta. Toivottavasti mä nyt tajuun vähän enemmän tosta kemian ihmeellisesta maailmasta", tummatukka sanoi kitkerä maku suussa. Hän yrittäisi muistaa oppimansa asiat kokeeseen asti, sen jälkeen hän mielellään heittäisi kemian takkaan. Tai koulun vessanpöntöstä alas.
Hmm, jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti hyvinkin miellyttävältä. Sen voisi jopa toteuttaa, koulu saisi Abbyn mielestä ansionsa mukaan, jos tapahtuisi vesivahinko tyttöjen vessassa. Mitäs hommasivat niin vaikeaselkoisia kirjoja kouluun.

Sitten rokkari nosti itsensä istumaan suoraksi ja haukotteli pitkästi, taivuttaen kädet pitkälle ylös.
"Mmmm... Mitähän se kello on", Abby puhui enemmän itsekseen kuin Kodylle ja etsi katseellaan kelloa kirjastosta. Viimein kelllo paikannettiin eräältä seinältä ja se näytti varttia yli kolmea. Oho, tulihan sitä istuttua kirjastossa pienoinen hetki.
Nyt katse siirrettiin takaisin poikaan ja Abigail tarkasteli toisen olemusta tarkemmin. Jep, tämä poika oli varmasti jotain niitä hevimusiikin kuuntelijoita. Ainakin ulkonäkönsä perusteella. Abby itse ei liiemmin hevistä pitänyt, rokkia sen piti olla, jos tahtoi saada tämän tytön jammailemaan musiikin tahdissa.

"Miks sä pukeudut mustiin, jos et osaa käyttäytyä pelottavasti?" puhui tyttö sitten ja kallisti päätään kysyvästi. Niin, oli se kyllä aika outoa, jos näytettiin kerran pelottavalta, mutta käyttäytymiseltään oltiinkin sitten aivan nössöä tasoa.

Tyttö esitteli itsensä Abbyksi eikä tämä ollut vielä kertaakaan yrittänyt pilkata häntä mikä sai Kodyn hieman hämmentymään.
Poika naurahti kuivasti tytön kiittäessä häntä opetuksesta. Tai no, naurahdus osoitettiin ennemminkin tämän jälkimmäisiin sanoihin jotka liittyivät kemian ihmeelliseen maailmaan ja sen ymmärtämiseen. Kemiaa ei oltu luotu ymmärrettäväksi.
Kody ei todentotta edes ymmärtänyt miksi sitä opetettiin kouluissa!

Toisen pohdiskelun kuultuaan ryhtyi Kodykin etsimään kelloa kirjaston seiniltä mutta tyttö oli kaiketi itsekin sen hoksannut kun Kody - päänsä tytön suuntaan jälleen kääntäessään - tiedosti tämän tuijottelevan samaan suuntaan johon hän oli hetki sitten tuijotellut.
Abbyn katse oli hieman painostava eikä Kody tiennyt miten päin olisi ollut toisen katseen selatessa häntä läpi. Musiikista ja siihen liittyvistä mielipiteistä Kody ei ryhtyisi kinastelemaan sillä tiesi jo valmiiksikin sen olevan täysin turhaa.
Hän ei voinut pakottaa toista pitämään metallimusiikista eikä tämä voisi pakottaa häntä kuuntelemaan rokkia joka oli Kodyn mielestä varsin laimeaa noin musiikiksi.

"Pukeudutaanko mustiin yleensä jos tahdotaan olla pelottavii?" Kody kysyi naurahtaen ja imi sitten alahuultaan kohauttaen kevyesti olkiaan, "En mä koitan olla pelottava vaan musiikilleni uskollinen. Ja näin on ihan kiva."
Poika nosti maiharinsa pöydälle varmistaen ettei kuitenkaan asettaisi niitä toisen kirjojen päälle ja käänsi sitten katseensa Abbyn vaatetukseen.
"Miks sä pukeudut noin vaikka oot ihan kiva?"
Noh, tuo oli vain vastakysymys toisen esittämään kysymykseen ja Kody oli aina uskonut että tuolla tavoin pukeutuivat ne tytöt jotka tykkäsivät kiusata häntä hänen pukeutumisestaan...

Abby kohotti kulmiaan kasvoilla 'mistä minä tietäisin' -ilme, kun Kody kysyivät, pukeutuivatko ihmiset mustiin vain pelottaakseen muita.
"Tuli vaa ekaks mielee", tummatukka paljasti ja virnisti. Aivan, tyttö puhui ehkä liiankin suorasanaisesti eikä liiemmin miettinyt sanojaan etukäteen. Ainakin tähän päivään asti siitä ominaisuudesta ei ollut kertynyt ongelmia. Ainakaan kovin pahoja.
Ai niin joo, musiikilleen uskollinen. Aivan, musiikkimieltymyksiähän vaatteet kuvastivat, niin kuin Abbynkin vaatetus. Ainakin joskus.
"Okei, puhuin itteni pussiin", rokkari sanoi silmiään pyöräytellen ja hymyili.

"Ai kiva?" Abby toisti ja alkoi nauraa huvittuneena. Sanoiko Kody oikeasti, että rokkari vaikutti kivalta?
"Sä oot siis sellassia poikia, jotka päättelee pukeutumisen perusteella tytön luonteen", tyttö sanoi virnuillen ja alkoi nojata kyynärpäillään pöytään.
"En mä oikeesti oo näin kiva", tummatukka sanoi varoittelevasti ja hymyili ilkikurisesti.
"Mä oon itseasiassa aika jääräpäinen bitch, että kannattaa olla varovainen mun seurassa", Abigail sanoi ja näytti vakavaa naamaa kuin sanoakseen seisovansa sanojen takana. Mutta sitten rokkair naurahti hyväntahtoisesti ja nojautui tuolin selkänojaan kiinni.

Abby myönsi puhuneensa itsensä pussiin ja naurahtaen Kody tuumi voittaneensa heidän 'kilpansa' joka ei todellisuudessa ollut koskaan alkanutkaan!
Noh, nykyään taidettiin olla hieman liiankin ahdasmielisiä eikä hän voinut väittää etteikö olisi itse syyllistynyt juuri samaan...
Ihmiset oli vain helppo lokeroida joko luonteen, pukeutumistyylin tai musiikkimaun perusteella tiettyihin ryhmiin ja varmasti jokainen tämänkin koulun oppilaista - ja osaltaan myös opettajista ja muusta henkilökunnasta - teki sitä vaikkei välttämättä itse sitä käsittänytkään...

"No siis...Joo, sitäki", Kody myönsi eikä ollut itse Abbyä parempi näin ollen muttei toinen onneksi hänen oletuksistaan tuntunut pahastuvan sen paremmin kuin siitä osasta joka hänen sanoistaan oli viitannut tytön pukeutumiseen. Noh, jos toinen oikeasti oli jääräpäinen huoranpenikka niin miksi tämä sitten nyt käyttäytyi niin mukavalla tavalla? Sitä Kody ei voinut olla miettimättä...
"Sä tarttet enemmän jotta onnistut pelotteleen mua", Kody tyytyi toteamaan virnistäen ja keikkui tuolinsa takajaloilla pitäen maihareitaan yhä pöydällä, "Etkä sä totta puhuen ees näytä mitenkään pahalta se vaan et...Et...Nätin ja kivan saa harvoin samassa paketissa."
Nyt Kody piti katseensa tiiviisti vuoroin maihareissaan, vuoroin käsissään jotka oli laskenut syliinsä. Poika leikitteli hieman hermostuksissaan sormillaan ja peitti onnistuneesti kasvonsa pitkillä, mustilla hiuksillaan vain päätään kevyesti eteenpäin heilauttamalla.
Miksi hänen piti mennä sanomaan jotain tuollaista kun kukaan ei ollut edes kysynyt mitään aiheeseen liittyvää jolloin olisi ollut kohteliasta vastata!? Arghm!

... Awww. Oliko toinen aivan hermostuksissaa Abbyn lähellä? Poikaa oli huvittava katsella, kun toinen vältteli katsomasta tyttöä ja tuijotteli milloin minnekin.
Rokkarin teki mieli hieman leikitellä toisen tunteilla, sillä hän rakasti pilailla toisten kustannuksilla.
"Sä siis... Pidät mua nättinä?" tummatukka esitti viattomasti kysymyksen ja nojautui tällä kertaa lähemmäs Kodya. Abby hymyili valloittavasti ja pyöritteli hiuskiehkuraansa sormensa ympärille.
"Ja kivana..." Abby lisäsi hiljaa ja nyt hän siirsi pitkillä ja siroilla sormillaan pojan hiuksia pois tämän kasvon edestä. Mielessään Abigail toivoi riemuiten, että toinen punastuisi ja menisi aivan lukkoon.

Niin, Abigail nyt vain välillä oli hieman ilkeä ja leikki toisten tunteilla. Eihän tämä tyttö nimittäin uskonut ihastumiseen tai rakastumiseen, kaikki oli tytölle vain yhtä suurta peliä. No jaa, jos jätkä tahtoisi Abbysta yhden illan seuraa, niin mikäs siinä. Ei se Abbya pahemmin liikuttanut kenelle hän tarjosi itseään. Olihan se ihan mukavaa olla haluttua seuraa, mutta vielä mukavampaa oli saada siitä hieman ansiota (lue= rahaa).

Kody koetti hivuttautua kauemmas Abbystä tämän kiertäessä suloisesti hiuksiaan sormensä ympärille ja hän olisikin päässyt kauemmas ellei tuolisi olisi ollut vähällä loppua hänen altaan ja poika oli vähällä mätkähtää lattialle. Hän onnistui kuitenkin pitämään tasapainonsa ja pysyi tuolinsa päällä mutta siirsi hämmentyneen ja ehkä jollain tavalla onnettoman ilmeensä toisen kasvoihin. Hän tiesi kyllä millaista peliä jotkut tytöt pelasivat mutta hänhän oli auttanut Abbyä kemiassa!
Ei tämä hänen kanssaan sillä tavoin leikkisi, eihän? Eihän!?

Kody tiesi kyllä hyvin senkin ettei ollut koulun halutuimpia poikia ja syytkin siihen taisivat olla kaikille enemmän tai vähemmän selviä mutta totuus oli se ettei Abby todennäköisesti hänestä ollut kiinnostunut.
Eihän hänkään toisesta ollut kiinnostunut! Ei ollut, ei!?

Tosin hän kyllä piti tyttö nättinä...Ja kivana...
Kody siirsi katseensa tiukasti pöydälle unohtuneisiin kirjoihin tytön siirtäessä hiuksia hänen kasvoiltaan. Hänen poskensa olivat aiemminkin punertaneet mutta nyt pojan yleensä niin kalpeilta poskilta saattoi selkeästi erottaa kaksi vahvasti punertavaa läiskää. Kody aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla muttei saanut sanaakaan suustaan.
Hän laski katseensa syliinsä ja keskittyi jälleen käsiinsä joita piteli yhä sylissään. Hänen olisi vain parempi pyytää toista lopettamaan mutta se oli vaikeampaa kuin mitä hän oli osannut kuvitellakaan!
Ja toinen oli niin lähelläkin!

Abby ei voinut enää pitää kasvoillaan viettelevää ilmettä, sillä hän ei yksinkertaisesti enää kyennyt moiseen näyttelyyn. Joten rokkari purskahti heleä ääniseen nauruun. Abby nojautui takaisin oman tuolinsa selkänojaan ja piteli käsiään mahallaan.
"Hahahahaha! Oisit nähnyt ilmeesi!" tyttö nauroi ja sai sitten äkäisen sihahduksen kirjastonhoitajalta, joka ei mitä luultavammin pitänyt kovaäänisistä oppilaista.
Rokkari hiljensi hieman raikasta nauruaan ja pyyhki kostuneita silmiään sormenpäillään.
"Ohhoh, kun oot huvittava jätkä", Abby totesi päätään pudistelemalla ja tirskahti.

Tyttö laittoi kemian kirjansa takaisin mustaan laukkuunsa, jonka asetti sitten olalleen. Edelleen huvittuneena äskeisestä tilanteesta rokkari nousi virnuillen ylös tuoliltaan.
"Noniin, casanova, mä lähen", Abby sanoi piruillen ja tökkäsi nyrkillä Kodya olalle.
"Pidä lippu korkeella", rokkari sanoi viimeisiksi sanoikseen, naurahti hiljaa ja lähti astelemaan pois kirjastosta.

No, olipahan Abby sentään saanut jotain opetusta kemiaan. Ja ainakin päivän naurut. Joten ei päivä ollutkaan niin huono kuin Abby oli aikaisemmin ehtinyt jo ajattelemaan.

//Abby poistuu ! Kiitos pelistä :--)

Abby räjähti nauramaan ja onnettomana Kody käänsi katseensa tytön puoleen. Tuo nauroi hänelle!? Niinhän ne aina tekivät vaikka hän koetti kuinka olla mukava niille!
Poika tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä mutta onnistui estämään niiden valumisen hänen poskilleen niin kauan kuin Abby oli näköetäisyydellä.
Olisihan hänen pitänyt arvata se ettei noista tytöistä yksikään osannut olla mukava hänelle vaikkei hän nyt niin suuresti loppujen lopuksi edes katsonut muista poikkeavansa!

Kody tuijotti eteensä ja tytön jo kadottua kirjastosta hän niiskautti nenäänsä ja pyyhki poskilleen valuneet kyyneleet. Kody nousi ylös ja kävi pakkaamassa omat tavaransa.
Tällä hetkellä roomalaislegioonat eivät enää kiinnostaneet häntä sen vähänkään vertaa. Poika palautti kirjat paikoilleen ja lähti mieli maassa raahautumaan kirjaston ovelle tuijotellen mieluummin lattiaa ja piti hiuksensa visusti kasvojensa sivuja reunustamassa ja tuolloin myös kasvojaan peittämässä.

Hänen pitäisi vain oppia käsittämään etteivät muut osanneet kuin pitää häntä pilkkanaan!

//Juuh. Kiitti pelistä :D//