I can feel the pressure

//En sitten tiiä yhtään, mitä typoja tässä on, koska en jaksanu lähtee oikolukee. Mutta jos tässä jotain suuriakin vikoja on, niin pistäkää kiitos yksärillä mulle viestii, niin korjaan :-)

Maanantai.
Välitunti ennen seuraavan tunnin alkua.

Ennen ruskeaverikkönä tunnettu, nykyisin vaaleahiuksinen, neiti käveli yksin koulun käytävää, joka oli täyttynyt Aston High oppilaista. Monella koulu vasta loppuisi kolmen jälkeen, aivan kuten myös tällä pahikseksi luokitetulla tytöllä. Ennen hän kuului kermaan, rikkaisiin pentuihin, mutta erään epäonnisen tapahtuman jälkeen hän lensi välittömästi koulun niin sanottuun pohjasakkaan. Eipä tytöllä enää ollut asiaan valittamista, vaikka asian alkuvaiheessa hän protestoikin tätä päätöstä. Olihan hän menettänyt siinä samalla kermaan kuuluvat ystävänsäkin. Pinnallisia paskoja, niin tyttö nykyisin heistä ajatteli.

Mandy Landon pysähtyi erään luokan oven lähelle ja nojautui selällään seinää vasten. Haaleanvihreät silmät eivät jaksaneet tarkkailla ketään, vaan ne olivat nauliintuneena koulun lattiaan. Oudointa tytössä oli se pieni hymy, joka koristi hänen huuliaan. Eihän hän ollut hymyillyt pitkiin aikoihin, mutta nyt viime aikoina tytön huulilla oli nähty tuo sama ihastunut hymy.

Mandy oli onnellinen, eikä halunnut peittää sitä. Hänellä ei voisi asiat paremmin mennä. Milon kanssa suhde oli kunnossa, koulu oli yhtäkkiä alkanut kiinnostaa ja Jasper sen kun vain kasvoi. Elämä tuntui viimein olevan sellaista kuin Mandy oli haaveillut. Hän oli jotenkuten oppinut pitämään kaikkein rajuimmat sanat sisällään ja pyrkinyt selvittämään ristiriitaiset asiat rauhallisesti. Mandy oli ylpeä itsestään. Kuka muka ei olisi? Hän oli ollut muutoksen tarpeessa jo pidemmän aikaa.

Hän oli rakastunut ja onnellinen. Se riitti.

---

Tätä vaaleahiuksista neitokaista ei varmaankaan tarvitse esitellä. Kaikkihan hänet koulussa tunsi, jos oli vähänkään seurannut koulun kerman tekemisiä. Tai no, jos oli vähänkään seurannut koulussa tapahtuvia asioita. Niin, tämä tyttönen tunki nokkansa aina joka paikkaan, eikä malttanut olla jäämättä huomiotta.

Mary-Ann McAllister, läheisimmille M.A, asteli ylväästi valkoisilla, kuusi senttisillä, korkokengillään niin, että käytävä kopisi. Häntä oli vaikea olla huomioimatta sen kopinan takia, ja siitä M.A piti. Hänen hiuksensa oli jälleen aseteltu kauniisti, kuin hän olisi suoraan kampaajalta tullut ja hiusväri oli kuin suoraan hiusvärimainoksesta; säihkyvä ja upea. Vaatteet olivat jälleen huippuluokkaa, pelkkä valkoinen toppikin oli maksanut 150 dollaria. Eli tällä cheerleaderillä ei tosiaankaan ollut rahasta puutetta.

Moni ei varmaan uskoisi tätä, ja mahdolliset todistajatkin ovat tämän varmasti unohtaneet, mutta Mandy ja Mary-Ann ovat olleet kaveruksia. Aivan, tämä on totta. Tosin tästä on jo aikaa. He viettivät aikaansa yhdessä ollessaan ensimmäisellä luokalla, aivan ensimmäisten jaksojen aikana. Kuuluihan Mandy vielä silloin rikkaisiin pentuihin ja hänen perheensä oli tunnetussa maineessa. He kävivät yhdessä erilaisissa juhlissa ja hengasivat yhdessä myös kouluaikana. Mutta kaikki muuttui kuin salaman iskusta, kun Mary-Ann sai tietä- tai oikeastaan koko koulun kerma sai tietää, että Mandyn vanhemmat heittivät tyttärensä ulos kodistaan eivätkä huhujen mukaan edes testamenttaa tyttärelleen lainkaan rahaa. Kukaan ei tarkalleen tiedä, miksi Mandyn vanhemmat tekivät tuollaisen radikaalisen päätöksen, mutta villimpien huhujen mukaan Mandy oli käyttänyt huumeita ja joutui huumevieroitukseen. Tuolla selityksellä pystyttiin myös selittämään hänen pitkäaikaisempi poissaolonsa koulusta. Toki tuo oli väärää tietoa, mutta totuutta ei koskaan paljastettu.
Eikä tultaisi koskaan paljastamaan, jos se olisi Mandysta kiinni.

Mary-Ann lopetti yhteydenpidon Mandyyn heti, kun Mandya koskeva huhu levisi ympäri koulua. Eihän cheerleader nyt voinut näyttäytyä kenenkään sellaisen kanssa, jolla ei olisi rahaa edes elättää itsensä! Ja Mandysta itsestään tuli kauhea rääväsuu, jonka seurassa ei kehdannut enää näyttäytyä. Joten Mary-Annen ja Mandyn välit kylmenivät, kunnes välit lopulta kuolivat täysin. He eivät enää muista toistensa olemassaoloa, sillä ei ole tullut ikävä.

---

Cheerleaderin tummansiniset silmät katsahtivat käytävällä olevat opiskelijat nopeasti, eikä katse jäänyt kovinkaan pitkäksi aikaa alimpiin klikkiläisiin. Mutta eräs kiinnitti kuitenkin sitten huomion, alempaan klikkiin kuuluva vaaleahiuksinen tyttö. Tyttöön, jonka M.A oli ehtinyt jo unohtaa, mutta jonka nimen eräs urheilijoihin klikitetty nuorukainen oli juovuksissa ollessaan maininnut.

”Mandy Landon”, Mary-Ann totesi yllättyneenä pysähtyessään aivan pahiksen eteen. Mandy, joka ei todellakaan ollut varautunut jonkun kutsuvan hänen nimeään, nosti epäilevästi haaleanvihreät silmänsä lattiasta ja katsoi eteen ilmestynyttä cheerleaderiä tyrmistyneenä.
”… Mary-Ann”, Mandy totesi hiljaa ja katsahti ympärilleen. Mary-Annella ei ollut näköjään mukanaan omaa apinalaumaansa.
”Ei olla pitkiin aikoihin juteltu! Mitäs sinne pohjalle kuuluu?” cheerleader totesi ja kysyi ivallisen kysymyksen entiseltä ystävältään. Ei M.A voinut sille mitään, hän oli niin tottunut pilkkaamaan alempi klikkiläisiä, että se tuli nykyään ihan luonnostaan.
”Haluutko maistiaisen?” Mandy kysyi vilpittömästi ja nosti nyrkkiään uhkaavasti ylemmäs. Mary-Ann ponnahti oitis taaemmas, mutta pitääkseen kovan kuorensa hän naurahti pilkallisesti.
”Ei kiitos. Kyllä mä uskon, että sulla menee aivan loistavasti”, M.A painotti viimeisiä sanojaan ja hymyili hurmaavasti. Mandy mulkoili cheerleaderia paheksuvasti ja kääntyi tytöstä poispäin toivoen, että Mary-Ann katoaisi ja pian. Mutta M.A ei tosiaankaan ollut vielä lähtemässä. Voi ei, Mary-Ann aikoi ottaa selville, mikä Mandyn ja Milon välinen suhde oikein oli. Täytyihän cheerleaderin nyt vihjaista Mandylle, ettei toinen voinut enää kermalaisia tapailla. Sehän oli väärin koulun sääntöjä.
”Ala vetää”, Mandy tokaisi, kun huomasi cheerleaderin yhä seisovan paikoillaan.
”Voi, mikäs kiire tässä on. Mä vaan tahdon jutella sun kanssas. Tiesiks, mulla on ollu tosi ikävä sua. ’Friends forever’, eiks se niin jotenki menny?” Mary-Ann puhui ja hymyili edelleen viehättävää hymyään. Mandy vilkaisi blondiin närkästyneenä. Kehtasikin vetää mukaan lausahduksen, jonka he kaksi olivat nuorempina keksineet.
”Eiköhän se nykyisin oo jotain ’Painu vittuun, helvetin lehmä’?” Mandy korjasi Mary-Annen sanoja ja hymähti. He eivät tosiaankaan olleet enää mitään ystäviä. M.A oli osoittanut ’ystävyytensä’ jo vallan hyvin viimeisen vuoden aikana, että kiitos vain.
Silloin kello soi sen merkiksi, että välitunti oli päättymässä ja seuraava tunti olisi aikeissa alkaa.
”Eiks meillä siis oo enää mitää toivoa?” Mary-Ann kysyi ja mutristi huuliaan. Mandy naurahti ivallisesti ja haistatti toiselle sormellaan pitkät. Hän oli saanut tänään tarpeekseen Mary-Annesta, tämän päivän kiintiö oli tosiaankin täynnä.
”Ei sitten mitään”, pahis vastasi ja oli kävelemässä sisälle luokkaan, sillä käytävä oli jo tyhjentynyt siihen malliin, että kohta saisi myöhästymismerkinnän.

”Onks sulla ja Milolla sitten muka jotain toivoa?”

Mandy pysähtyi kuin seinään. Sydän oli hypännyt kurkkuun ja käsivarret olivat menneet kananlihalle. M.A hymyili tyytyväisesti itsekseen, kun näki Mandyn reaktion. Bingo, jos tätä niin voisi kutsua.
Mandy kääntyi Mary-Anneen päin ja oli luonut kasvoilleen kummastuneen ilmeen.
”Kuka Milo? En mä tiedä, kenestä sä puhut”, Mandy vastasi pokkana. Ei M.A voinut tietää hänestä ja Milosta. Eihän heistä kukaan tietänyt, sillä kumpikaan heistä ei ollut puhunut kenellekään. Ja tuskin Mickey olisi asiaa levitellyt, vaikka täysi kusipää olikin.
”Vooooi, kyllä sä varmaan tiedät ihan hyvin, mistä mä puhun”, Mary-Ann vastasi ärsyttävän mairealla äänellä ja hymyili niin itsevarmasti kuin vain osasi. Okei, Mary-Annella ei ollut mitään varmaa tietoa siitä, oliko Mandylla ja Milolla jotain meneillään. Mutta hän epäili suhdetta, ja Mandyn reaktio näytti siltä, että M.A oli osunut oikeaan.

Mandyn kasvot menivät ilmeettömiksi ja tyttö tuijotti cheerleaderia epäuskoisena. Pahis vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja onnekseen käytävällä ei enää ollut kuin pari henkilöä, jotka juoksivat sisälle luokkiin.
”Taitaa olla arka aihe, vai mitä, Mandy”, M.A totesi leperrellen ja istuutui luokkia vastapäätä olevalle sohvalla taputtaen kämmenellä viereensä. Mandy katsoi cheerleaderia halveksivasti, kun käveli lähemmäs tätä. Toisen viereen hän ei kylläkään ollut aikeissa istuutua.
”Mistä sä kuulit..” Mandy mutisi vakavasti ja katsoi Mary-Annea odottavasti silmiin. Mary-Ann kohautti olkiaan välinpitämättömästi ja vilkaisi kynsiään tahallaan Mandya kiusaten.
”Yhtenä iltana Milo tuli mun luo ja.. No, tilanne johti yhteen ja toiseen..” cheerleader vihjasi ja siirsi nyt tilanteesta nauttivan katseensa Mandyyn, jonka kasvoille syntyi välittömästi kauhistunut ilme. Nopeasti pahis kuitenkin muutti kasvoilla olevan ilmeensä turhautuneeksi ja alkoi pudistella päätään.
”Paskapuhetta. Puhuisit ees kerran elämässäs totta”, Mandy mutisi, mutta Mary-Annen kasvoilla oleva virne oikeasti pelotti häntä. Jotain oli tapahtunut, jotain sellaista, mistä Mandy ei ollut kuullut mitään.
”Mä lupaan ja vannon, että tää on täyttä totta. Mut mitäs tää sua liikuttais, vaikka mä ja Milo oltaiski vähän… No, pidetty hauskaa keskenämme. Eihän sulla siihen oo mitään suhdetta”, Mary-Ann puhui ärsyttävän rauhallisesti ja loi Mandyyn nyt viattoman katseen.

Mandy menetti hermonsa.

Pahis tarttui cheerleaderia toisella kädellä tämän topin kauluksesta ja toinen käsi asettui hiuksia kiskomaan. M.A kiljaisi säikähdyksestä, mutta Mandyn kasvoilla oleva ilme sai hänet hiljenemään.
”Senkin helvetin lehmä. Jos luulet, että sä pystyt mua kiristämään, niin väärässä oot. Mua ei haittais, vaikka koko koulu sais tietää meijän suhteesta, tajuuks sä. Mä en välitä siitä paskaakaa. Sä oot muutenki tehny mun elämästä tarpeeks paskaa, että vitut mistään”, Mandy sihisi uhkaavasti Mary-Annelle, joka oikeasti jäätyi Mandyn teosta. Hän ei uskonut, että Mandysta olisi tähän, mutta näköjään pohjasakkiin putoaminen teki tehtävänsä.
”Oot kyllä ihan oikeassa paikassa. Sä et tuu enää koskaa pääsemää kermaan”, Mary-Ann sähisi takasin, mutta äännähti taas hienoisesta kivusta, kun Mandy kiskoi hänen hiuksiaan.
”Ihan kuin mä välittäisin”, Mandy painotti jokaista sanaansa. Hän piti Mary-Anneen vielä hetkellisen katsekontaktin, ennen kuin päästi toisesta irti. Sen jälkeen tyttö lähti marssimaan hyvin vihaisesti kohti koulun ulko-ovia. Hän ei todellakaan pystyisi keskittymään opiskeluun, kun Mary-Annen ja Milon yhteinen ilta pelotteli hänen mielessään. Miksei Milo ollut asiasta mitään puhunut?
M.A katsoi vaitonaisena Mandyn menoa, mutta hän ei vain malttanut olla hiljaa. Kun cheerleader tahtoi saada epäselviä asioita selville, hän selvitti ne, tavalla tai toisella.

”Mutta entäs Jasper?”

Mandy käännähti salamannopeasti ympäri ja katsoi Mary-Annea silmät vihasta kiiluen. M.A nosti käsiään luovuttamisen merkiksi ylemmäs, sillä ei tahtonut Mandyn sentään päälle käyvän. Mary-Ann oli kuullut Milon lausuvan Mandyn lisäksi myös Jasperin nimen. Err, miksi urheilija mainitsisi lemmikkieläimensä nimen vehtailun aikana? Niin, joten kyseessä ei tainnut aivan lemmikkieläin olla. Kuka Jasper oli, sen Mary-Ann tahtoi saada selville.
"Sä et vedä Jasperia tähän mukaan.." Mandy sähisi vihaisempana kuin koskaan ja astui askeleen lähemmäs cheerleaderia, joka kiinnostui aiheesta vain entistä enemmän.
"Vedänpäs, jos mä tahdon. Vapaa maa. Eikä salaisuudet oo kovin kivoja", cheerleader puolusteli itseään ja ihmetteli mielessään sitä, miksi Mandy reagoi asiaan niin voimakkaasti. Taisi tämä Jasper koskettaa mua Mandya jollakin tavalla.
"Jos sä kerrot Jasperista muille, niin mä lupaan, että mä..." Mandy uhkaili hiljaisella äänellä, josta kuuli hänen olevan tosissaan. Miten ihmeessä Mary-Ann oli saanut kuulla Jasperista? Oliko Milo mennyt kertomaan Jasperista Mary-Annelle, niin kuin oli Mandystakin kertonut? Kuinka Milo kehtasi! He eivät olleet sopineet mitään, että voisivat paljastaa lapsensa muille. Kyllä sellaisista asioista tulisi puhua yhdessä! Ja joku Mary-Ann tiesi, voihan helvetin helvetti. Huomenna siis koko koulu tietäisi. Oli ihme, ettei Mary-Ann ollut asiaa vielä levitellyt.

Mary-Ann tunsi heidän keskustelunsa muuttuvan koko ajan jännittävämmäksi ja salaperäisemmäksi. Cheerleaderille oli vielä varsin epäselvää se, kuka tämä Jasper oli, mutta kyseessä täytyi olla joku hyvin tärkeä henkilö Mandylle.
"Miks en saisi kertoa? Eihän sen suhun pitäis vaikuttaa", Mary-Ann puhui vain, mitä sylki suuhun toi. Eihän hänellä ollut mitään hajua siitä, kenestä he puhuivat.
"Tottakai se vaikuttaa muhun! Jos kerta ihmiset saa tietää mun olevan teiniäiti, ne alkais vaa säälii ja pitää mua ihan toivottomana tapauksena..." Mandy lopetti kesken kiivastuneen puhevuoronsa, kun näki Mary-Annen suun loksahtavan auki. Mary-Ann tuijotti Mandya aivan ihmeissään, josta Mandylle selvisi liiankin hyvin se, mikä oli ollut heidän keskustelun idea.
"... Ei jumalauta Mary-Ann..." Mandy kirosi hiljaa ja katsoi tyttöä epäuskoisena. Mary-Ann ei vieläkään uskonut Mandyn sanomisia, sillä tytön sanat olivat kyllä tulleet aivan puun takaa.
"Wouwououh, aikalisä. Älä vaan sano, että sulla ja Milolla on.." Mary-Ann aloitti varmistellen päätään epäuskoisesti pudistellen. Mandy ei sanonut mitään, tuijotti vain edessä olevaa cheerleaderia halveksien. Mary-Ann tiesi hyvin varmasti, mikä tulisi olemaan huomisen, ellei jopa seuraavan kuukauden puhutuin aihe kerman keskuudessa.
"Eikä!" M.A parahti yhä epäuskoisena ja kasvoille kohosi kaiken kertova virne. Mandy oli edelleen hiljaa, sillä hän kirosi omaa tyhmyttään ja sitä, miten oli langennut Mary-Annen ansaan. Mary-Annella ei ollut muuta kuin nimet selvillä, jotka Milo oli paljastanut. Mary-Ann antoi olettaa, että tiesi kaikesta kaiken, vaikkei oikeasti tiennyt yhtään mitään. Niin tyypillistä Mary-Ann McAllisteria, tuota kieroa käärmettä.
Mary-Annen oli vielä vaikea sulatella tätä tietoa. Mandylla ja Milolla oli siis lapsi! Yhteinen lapsi! Koulun yhdellä hyvännäköisimmällä urheilijalla ja pohjasakkaan kuuluvalla pahiksella oli yhteinen lapsi! Tämä oli todellakin niin maailmaa järkyttävä tieto, jonka kaikkien olisi syytä tietää.

M.A heräsi sitten horroksestaan, kun kuuli askeleiden loittonevan. Mandy asteli petetyn oloisena kohti koulun ulko-ovia. Mary-Ann olisi voinut olla hiljaa, mutta hiljaisuus ei kuulunut hänen luonteeseen.
"Nähdään huomenna, Mandy. Sano Milolle ja Jasperille terveisiä!" Mary-Ann huudahti hyvästeiksi, mutta sai vain keskisormen Mandylta vastaukseksi.

Korvat hörölle, koulun kerma. Tässä tulee teille mitä maukkain juoru pitkiin aikoihin.


//Eli tiivistettynä, Mary-Ann McAllister sai selville, että Mandy ja Milo ovat yhdessä sekä sen, että heillä on yhteinen lapsi nimeltä Jasper. Ja Mandy taas sai selville sen, että Mary-Ann ja Milo on vehtaillu keskenään.
:-) Kiitos jos jaksoit lukea <3