Sometimes I feel a little strange...

//Hee, joku mukaan Ja kaikenlaiset pelit käy! Otsikon keksiminen on muuten yllättävän hankalaa, enkä tiedä liittyykö se mitenkään mihinkään..//


Lily huikkasi opettajalle hyvästit iloisen hymyn kera ja astui ulos kuvaamataidon luokasta. Ne olivat olleet hänen viimeiset tuntinsa tältä päivältä, ja hän oli ollut vielä viimeinen, joka oli poistunut luokasta. Hän huokaisi syvään pieni hymy huulillaan ja tunsi itsensä todella väsyneeksi. Vaikka kuvaamataito ei ollutkaan ollut mitenkään raskasta, hän oli uppoutunut maalaamaan ja unohtanut kaiken muun. Hän rakasti maalaamista, mutta joskus oli todella hankala yrittää saada aikaan sellaista jälkeä kuin halusi. Käytävät olivat melkein tyhjät, mutta vielä muutama ihminen norkoili koululla, ehkä odotellen kavereitaan tai mitä lie, Lily ei tiennyt.

Hän asteli hitaasti pitkin käytävää ja asetti ruskean reppunsa paremmin olkapäälleen. Hän vilkaisi käsiään ja huomasi unohtaneensa pestä kätensä. Hän yritti vaivihkaa raaputtaa sormiin jäänyttä maalia pois, mutta lopulta vain piilotti kätensä beigen paitansa hihojen sisälle. Huulillaan hän piti pienen hymyn, siltä varalta että joku huomaisi hänet. Pari cheerleaderia tuli vastaan jutellen kovaäänisesti ja Lily kumarsi päätään aavistuksen verran, jolloin hänen ruskeat hiuksensa tulivat peittämään toisen puolen hänen kasvoistaan. Hän toivoi, etteivät nämä huomaisi häntä, vaan hän voisi poistua koululta rauhassa ja vähin äänin. Toistaiseksi ainakin hän sai olla rauhassa, ja hän huokaisi helpottuneena. Hänen väkinäinen hymynsä hiipui hiljalleen, ei hän jaksanut koko aikaa hymyillä. Ilme hänen kasvoillaan muuttui poissaolevaksi, kun hän alkoi ohimennen miettimään mitä ruokaa tekisi tänään kotona ja että tulisiko hänen veljensäkin syömään. Tämä kun ei joinakin päivinä tullut kotiin ollenkaan.

// Hahaa, AD tulee kiusaamaa sitä.

Huh. Nyt oli kaikki tunnit pulkassa. Adrianna Burns asteli ulos luokasta yllään mustat pillifarkut, tummanvioletti noin reisien puoleenväliin ulottuva paita ja jälleen kerran mustat kengät, joissa oli suuri valkoinen pääkallo keskellä. Nuorukainen heitti mustapunaisen laukkunsa olalleen ja lähti kulkemaan kohti ovea. Kuitenkin juuri päästyä oven suuhun neiti huomasi miten aurinkoista ulkona oli. Siellä olisi tullut vain hiki jos sinne olisi mennyt. Niinpä hän päätti jäädä odottelemaan hetkeksi ilman viilenemistä, joka ei välttämättä tapahtuisi. Mutta yrittänyttä ei laiteta. AD suuntasi suoraan omalle vakiopaikalleen ja istahti penkille. Vakiopaikka sijaitsi hyvin syrjäisessä nurkassa jossa vain pari pientä ikkunaa koristi seiniä. Kukaan kermaan kuuluvista tyypeistä ei lähes koskaan edes eksynyt vahingossa sinne. Se oli varmaan liian saastainen paikka näille niin siisteille pilalle hemmotelluille kakaroille. Aivan kuin hän olisi ollut se täydellisyys.

Minuutit kuluivat yllättävän hitaasti vaikka Adrianna yritti kuinka tappaa aikaa pelaamalla mahtavia kännykkä pelejään, kuuntelemalla musiikkia ja tekemällä vaikka mitä kaikkia mahdollisia hömpötyksiä. Mikään niistä ei vaan saanut aikaa kulumaan. AD päätti kierrellä käytävillä ja etsiä vaikka joitain cheerleadereita joita hieman ärsyttää. Niiden ärsyyntyminen oli niin mukavan näköistä. Neitokainen käveli tylsistyneenä pitkin käytäviä, mutta yhtäkään sopivaa cheeriä ei löytynyt. Vain joitakin sellaisia joista Adrianna tiesi että saattaisi saada ikävän tuntuisen litsarin. Pian kuitenkin katse kohdistui ruskeatukkaiseen reppuselkäiseen luultavasti aivan tavalliseen tyttöön. Tälle olisi helppo tehdä jotain. Ei ehkä ärsyttää, mutta pelotella ehkä hieman. AD muisteli että tyttö olisi ollut 1. luokkalainen, muttei ollut asiasta aivan varma. Eihän tuo edes liikkunut samoissa porukoissa kuin hän. Adrianna lähti kulkemaan hitain ja varmoin askelin kohti nuorta neitokaista.

//Jee \o/ //

Lily heräsi ajatuksistaan ja vilkaisi pikaisesti ympärilleen. Hän oli melkein unohtanut että oli edelleen koulussa. Käytävät olivat kuitenkin tyhjemmät kuin vielä hetki sitten, ja aiemmat cheerleaderitkin olivat jo ennättäneet kadota näkyviltä. Lily siirsi katseensa takaisin lattiaan, mitä oli kävellessään tuijottanut, mutta nosti silmänsä takaisin häntä lähestyvään henkilöön. Muutoin Lily ei olisi kiinnittänyt tyttöön mitään huomiota, mutta tämä aivan varmasti tuijotti häntä, tai oli ainakin äsken tuijottanut. Hän tunnisti tytön kasvot, muttei muistanut tämän nimeä. Tämä oli häntä vanhempi, mutta Lily ei millään muistanut oliko tämä 2. vai 3. luokalla.

Lily veti huulilleen pienen hymyn, joka hänellä aina oli kun hän oli tekemisissä muiden oppilaiden kanssa, ja hidasti sitten vauhtiaan vilkaisten uudestaan ympärilleen. Kyllä, tyttö oli varmasti tulossa häntä kohti, ketään muita ei ollut lähettyvillä... Lily pelkäsi pahinta ja alkoi hermostua, sillä hän tiesi tytön maineen. Lily tiesi, ettei toinen tyttö ollut kovin mukava, mutta toisaalta hän ei ollut ikinä ollut tekemisissä tämän kanssa ennen. Ehkä... ehkä tyttö vain halusi tulla kysymään häneltä jotain? Ehkä tämä etsi jotakuta ja kysyisi häneltä, jos hän oli nähnyt tämän. Tai ehkä tämä oli kadottanut jotain... Lily veti ilmaa sisäänsä, hän varmaankin vain huijasi itseään toivomaan liikoja, mutta... ainahan sai toivoa? Lily asteli edelleen eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Hän ei varsinaisesti katsonut häntä lähestyvään tyttöön, mutta vilkuili tätä hermostuneena. Hermostunut hymy tytön huulilla leveni hieman. Hän valmistautui tervehtimään toista, mutta ei halunnut sanoa mitään jos toinenkaan ei sanoisi. Ehkä hän pääsisi menemään ilman sen kummempia. Ehkä ei...

Hiljaa jalat astelivat pitkin käytävän kivistä lattiaa. Adrianna lähestyi nuorta 1. luokkalaista ensin tämä huomaamatta. Pian kuitenkin neitokainen huomasi AD'n selvästi tuijottavan häntä. Burns huomasi tuon hieman pelästyvän ja hidastavan kävelyään. Hän myös näytti katselevan ympärilleen aivan kuin etsin pakotietä. Tummatukkainen huomasi 1. luokkalaisen ensin hymyilevän, mutta pian tämän jälkeen hermostuvan.
Adrianna kiihdytti itse hieman vauhtiaan päästäkseen tuon kiltin ruskeatukkaisen taviksen rinnalle. Vihdoin siihen päästyään AD hymyili oikein sievästi ja katsahti tyttöön. "Taidat olla uusi täällä?" 17-vuotias kysyi edelleen hymy huulillaan. Hyvin ällöttävää hänen mielestään. Sievästi hymyileminen ei ollut hänen juttunsa. Ei todellakaan. Mutta jos hän aikoisi pelotella tätä uutta neitoa, hänen tulisi ensin tehdä tuttavuutta. "Miten olet viihtynyt?" hän kysyi jälleen vakavoituen kuitenkin myöhemmin. Hän ei ollut tottunut hymyilemään noin, joten poskilihaksissa tuntui jo.

Äkkiä Adrianna pysäytti tytön ja virnisti ilkeästi. Hän tarttui tuon käteen, ja lähti kiitämään kohti lempipaikkaansa. Eikä aikaakaan kun he jo olivat siellä. Juuri siellä minne AD oli tunnin loputtua mennyt. Tummatukkainen tönäisi taviksen seinää päin ja lähestyi tätä uhkaavasti. "Täällä taitaa olla aika mukavaa vai mitä? Muista pysyä kaukana kermasta. Muistathan? Ja meitä kapinallisia kunnioitetaan. Onko selvä? Jos näin ei tapahdu -" Adrianna puhui hiljaa kunnes piti tauon "et halua edes tietää miten sinun käy. Et halua edes kuvitella sitä. Et edes osaa. Itsekään en ostaa kuvitella sitä tilannetta. Joten pysy kaukana kermasta."
AD päästi ruskeatukkaisen pois ja itse istahti lattialle.

Hänen luokseen tullut tyttö hymyilikin hänelle oikein mukavasti, ja se sai Lilynkin hymyn leventymään. Hän ei ollutkaan toivonut liikoja, tyttöhän vaikutti mukavalta. Lily tiesi, ettei pitänyt olla ennakkoluuloinen, jonkun huono mainehan saattoi olla vain kateellisten juorujen syytä.
"Kyllä, olen 1. luokalla", Lily vastasi toisen kysymyksiin ja katsoi tyttöä rohkeasti silmiin. "Olen viihtynyt hyvin, nimeni on Lily Weld, mikä sinun..." Lily oli ollut aikeissa kysyä toisen nimeä, mutta hänen puheensa aikana toisen tytön hymy oli hyytynyt ja yhtäkkiä tämä pysäytti hänet ja tarrasi hänen käteensä. Tytön virne oli myöskin epäilyttävä, mutta eipä Lily voinut mitään sille, että toinen lähti raahaamaan häntä jonnekin. Lily ei ollut mitenkään vahva, hän ei harrastanut oikein minkäänlaista liikuntaa kouluun ja koulusta kotiin kävelemisen lisäksi, eikä kotitöitäkään oikein liikunnaksi voinut laskea. Vaikka hän olisikin ollut vahvempi, ei hän siltikään olisi laittanut vastaan, koska tällä hetkellä halusi vain selvitä tilanteesta ehjin nahoin.
"Mihin olemme menossa?" hän uskaltautui kysymään varovaisella äänellä, mutta pian he olivatkin perillä.

"Ugh", Lily sanoi osuessaan seinään ja hänen reppunsa tipahti hänen olkapäältään lattialle. Hän yritti ottaa siitä kiinni ilmasta, mutta kun ei ehtinyt, siirsi katseensa takaisin tummahiuksiseen tyttöön. Hän ei alkanut kumartelemaan jotta saisi reppunsa takaisin selkäänsä, vielä ainakaan.
Tyttö näytti todella pelottavalta, ja hetken aikaa Lily vain tuijotti tätä silmät selällään. Hymykin oli kadonnut johonkin, mutta jossain vaiheessa toisen tytön puhuessa se taas levisi anteeksipyytävänä tytön huulille. Hymyile, hymyile, kaikki on hyvin... Pysy kaukana kermasta, kunnioita kapinallisia.
"Tietenkin, tietenkin, pysyn heistä kaukana, jos vain he... Siis umm... Pysyn, ja kunnioitan, kunnioitan. Ymmärrän", Lily kiirehti sanomaan hieman sekavana. Hänen kannatti vain myötäillä, ehkä hän pääsisi näin helpolla. Pysy kaukana kermasta tai... Lily ei todellakaan halunnut tietää, eikä halunnut edes kuvitella mitään sinnepäin. Ja niinhän hän parhaansa mukaan pysyikin heistä erossa, kuten myös aika lailla kaikista muista, paitsi mukavista ihmisistä.

Sitten vanhempi tyttö istahti lattialle ja Lily jäi tuijottamaan tätä, vakuutteleva ja hämmentynyt hymy huulillaan. Hänen olonsa helpottui heti ja hän näytti rentoutuvan hieman, vaikkei ehkä kannattaisi. Hän nosti reppunsa lattialta, muttei nostanut sitä olkapäälleen, vaan piti sen jalkojensa juuressa kädessään. Hän vilkuili varovasti tyttöä ja pohti sitä, oliko toinen uskonut hänen sanojaan.

Adrianna tuijotti kauan tätä hieman peloissaan olevaa nuorempaa tyttöä yrittäen pitää pokkansa. Huonolla menestyksellä kuitenkin. Hän repesi nauramaan oikein kunnolla. Hän oli saanut pelästytettyä tytön oikein kunnolla. Nuorukainen kaivoi mustasta laukustaan tupakka-askinsa, otti yhden tupakan ja tuossa tuokiossa se oli suussa ja "tulessa". Sisään, ulos, sisään, ulos. Tasaista tahtia vedettiin ensin keuhkoihin ja sitten ulos. Nauru oltiin saatu kuriin. Nyt oltiin taas jo aivan muina naisina lattialla polttelemassa savuketta. Vaikka AD kyllä hyvin tiesi ettei koulussa saanut polttaa. Mitä hän siitä välitti? Ei mitään.

"Älä nyt hyvänen aika pelästy", neitokainen huokaisi ja virnisti perään. "Taidat kuuluu taviksiin?" hän kysäisi ja veti savua keuhkoihinsa. Ei hän ainakaan kapinallisten klikkeihin tai kermaan kuulunut. Adrianna avasi jälleen laukkunsa, ja otti esille mustan vihkonsa. Myös kynä tuli mukana. Tyhjä sivu avattiin, ja alettiin töhertämään jotakin kuvaa. Kuvaa joka kuvasti nuorta tummatukkaista tyttöä. Häntä itseä. Noin minuutti kului, kunnes AD huokaisi ja tuikkasi paperin tupakan avulla tuleen. Paperi revittiin irti vihkosesta ja heitettiin roskikseen. Onneksi palaminen tuskin kestäisi kovinkaan kauan.

Toinen tyttö alkoi nauramaan oikein antaumuksella ja Lily tuijotti tätä hölmistyneenä. Sitten hän hihitteli muutaman kerran, tai ainakin yritti, muttei saanut naurustaan aidon kuulosta, joten tyytyi vain hymyilemään kuten aiemminkin. Hän ei aivan tiennyt mille tyttö nauroi, mutta hänelle varmaankin... No mutta, toinen vaikutti ainakin iloiselta, joten hänkin olisi iloinen. Sitten tämä alkoi poltella siinä keskellä koulua ja Lilyn silmät levisivät. Hän veti jo ilmaa sisäänsä huutaakseen, ettei koulussa saanut polttaa, mutta sai juuri ja juuri pidäteltyä itsensä. Hän mietti pari sekuntia miten toimisi, jonka aikana toinen tyttö olikin jo ehtinyt puhua.
"Älä nyt hyvänen aika pelästy", toinen sanoi, ja jälleen Lily tuijotti toista hieman hölmistyneenä. Tämä itsehän oli pelotellut häntä... Lily ei nähnyt siinä mitään hauskaa, mutta ihmiset olivat erilaisia ja joidenkin mielestä se tuntui olevan hauskaa... Joka tapauksessa, tytön hymy leveni taas hieman, koska toisen ei ilmiselvästi ollut tarkoitus pelotella häntä niin. Tämä oli tehnyt sen varmaankin vahingossa. Hän nyökkäsi toiselle vastaukseksi.

"Kyllä, minun nimeni on Lily Weld", hän esitteli jälleen itsensä toiselle. "Ja kuka te... tarkoitan siis, anteeksi en yhtään muista nimeänne?" Lily hymyili tytölle anteeksipyytävästi, toivottavasti toinen ei suuttuisi siitä, ettei hän muistanut tämän nimeä. Niin, jotkut saattoivat suuttua siitäkin, vaikka Lilyä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mikä kenenkin nimi oli. Yhtäkkiä Lily huomasi, että toinen edelleenkin poltti tupakkaa koulussa sisällä, ja näytti hätääntyvän hieman.
"Ja... koulussa ei varmaankaan saa polttaa", Lily sanoi vielä tuijottaen toisen tupakkaa. Paha haju oli jo levinnyt hänen luokseen, ja hän astui askeleen taaksepäin pois hajusta. Tai olisi astunut, ellei olisi ollut edelleenkin melkein seinässä kiinni. "Tai siis...!" Lily kiirehti sanomaan koska pelkäsi toisen suuttuvan, ja vilkuili ympärilleen. Opettajia ei näkynyt missään, eikä ketään muitakaan, joten hän kääntyi takaisin toisen puoleen. Lily ei ikinä päättänyt lausettaan vaan hymyili vain toiselle aivan kuin toivoen, että toinen unohtaisi mitä hän oli sanonut.

Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Ja niin edelleen. Tämä tyttö kertoi olevansa Lily Weld ja pian alkoi änkyttää jotakin, ettei muistanut nuorukaisen nimeä. Adrianna naurahti hieman. "Adrianna Burns", hän esittäytyi ja veti taas savua keuhkoihinsa. Pian tummatukkainen tyttö kertoi ettei koulussa saisi polttaa. Aivan niin kuin AD ei sitä tietäisi. Hän kuitenkin huudahti jotain hyvin hädissään. "En mä sua syö. Ja tiedän ettei koulussa saa polttaa. Mut tupakat on tehty poltettaviks, ja säännöt rikottaviks", Adrianna kertoi ja nousi ylös. Hän käveli hitaasti Lilyn luo virnistäen oudosti. Kuitenkin hänet pysäytti outo haju. Kuin savua. Sinisilmäinen kääntyi roskikseen päin, ja huomasi miten liekit kohosivat roskiksesta. Ei kai paperi nyt noin hyvin voinut palaa? Ehei. Ei paperi, vaan puu. Joku ilmeisesti oli heittänyt jonkinlaisen puupalikan roskikseen. Ja AD typeränä oli mennyt heittämään palavan paperin sinne. "Voi helvetti", 17-vuotias kirosi ja juoksi roskikselle. Palo oli saatava loppumaan. Hän avasi jälleen laukkunsa etsien jotain millä palon voisi sammuttaa ennen kuin se leviäisi. Kuitenkin tuloksetta.

"Onko sulla vettä!?" hän karjaisi ja katsahti Lilyyn. Nuorukainen vain toivoi ettei palohälytin alkaisi hälyttää. Silloin hän olisi pulassa.
Edelleen hän jatkoi laukkunsa kaivamista, mutta löysi ainoastaan viinapullonsa. "Tää saa kelvata väliaikaisesti", hän mumisi ja avasi pullon.

Toinen tyttö esitteli itsensä, eikä tämä onneksi näyttänyt suuttuvan kun Lily oli maininnut tälle, ettei koulussa saisi polttaa. Adrianna Burns. Tästä lähtien hän muistaisi tämän nimen. Adrianna alkoi vaikuttaa hyvinkin mukavalta tytöltä, vaikka olikin melkein äsken pelotellut hänet kuoliaaksi ja poltti tupakkaa koulussa ja sisällä vieläpä ja tällä oli aika paha maine. Mutta pohjimmiltaan tämä varmaankin oli mukava tyttö. Toisaalta, niin Lily ajatteli jokaisesta vastaantulevasta, eikä näin todellakaan ollut. Ja juuri kun Lily oli ehtinyt miettiä näitä mukavia ajatuksia toisesta, tämä nousi ylös ja asteli hänen luokseen oudosti virnistäen. Voi ei, tuo ilme ei tietäisi hyvää. Lily olisi jälleen perääntynyt, ellei olisi ollut jo selkä seinää vasten, joten hän painautui sitä vasten vielä tiiviimmin.

Yhtäkkiä Adrianna kuitenkin pysähtyi ja käänsi katseensa roskikseen. Myös Lily katsoi sinne hämmentyneenä ja tuijotti hetken liekkejä vielä hämmentyneempänä, samalla kun savun haju kiiri hänen nenäänsä. Hän ei ensin erottanut sitä, koska yritti olla hengittämättä nenän kautta tupakanhajun takia, mutta liekit nähtyään hän tajusi missä mennään. Ainakin suunnilleen. Tulipalo! Adrianna kirosi ja juoksi roskikselle ja alkoi sitten penkoa laukkuaan.
"Aaaah!" Lily äännähti, mutta ääni kuulosti vain pihaukselta hänen kurkussaan. Hän huitoi käsiään ja astui kaksi askelta kauemmas roskiksesta. Tulipalo, tulipalo! Mitä hänen pitäisi tehdä, mitä hänen pitäisi tehdä?!? Lily aukoi suutaan kuin haluten huutaa apua, mutta ei uskaltanut. Jos joku tulisi paikalle, he joutuisivat vaikeuksiin. Adrianna kysyi oliko hänellä vettä ja Lily tuijotti toista hölmistyneenä. Vettä, vettä, tosiaan... Hän muisti pullon joka oli hänen repussaan ja kumartui etsimään sitä repustaan, mutta Adrianna olikin jo löytänyt oman vesipullonsa. Lily tuijotti tätä jännittyneenä saisiko tämä palon sammutettua, kun kauhukseen huomasi, ettei toisen pullo ollutkaan mikään vesipullo, vaan siinä oli viinaa.

"ÄLÄ!" Lily huudahti ja syöksyi kohti toista tyttöä. Hän tarrasi tytön siihen käteen, jossa pullo oli ja roikkui siinä melkein koko painollaan, yrittäen vetää toista kauemmas roskiksesta.
"Alkoholi vain pahentaa asiaa!" Lilyn onnistui sanoa ja suhteellisen kovalla äänellä vielä. "Minulla on vettä", hän sitten sanoi ja ryntäsi takaisin repulleen, toivoen että toinen tajuaisi olla heittämättä pullonsa sisältöä liekkeihin. Hän sai kaivettua esille vesipullonsa, jossa oli vielä yli puolet vettä ja tyrkkäsi sen nopeasti Adriannalle. Hän itsehän ei olisi uskaltanut mennä lähemmäs liekkejä.


//Jooh, minä lähden nyt suht pitkälle lomalle joten seuraavassa vastauksessa kestääkin sitten hieman ^^ Palaan joskus 3 viikon päästä, jatketaan sitten (vaikka ymmärrän kyllä jos et halua jumittaa hahmoasi yhdessä pelissä niin kauaa :P). Mutta kuitenkin ^^ //

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//