You spin my head right round

Perjantai-ilta oli jo pitkällä, sillä aurinkokin oli aivan pian laskeutumassa horisonttiin. Viileä merituuli sai heikkonahkaisemmat värähtelemään kylmyydestä.
Niin se sai myös Angelin ihon kananlihalle, mutta alkoholi oli jo aikoja sitten turruttanut tuntoaistin, joten se siitä kylmyydestä.

Angel istui hietikolla pienessä keltaisessa mekossaan ja nojasi käsillään koukkuun vedettyjen jalkojen päällä. Yhdessä kädessä roikkui viinapullo ja toisessa kädessä tupakka, joita neitonen vuorotellen käytti suussaan.
Se oli taas vaihteeksi näitä iltoja, kun Angel vain ryyppäsi yksin, mutta maisema oli vain muuttunut. Yleensä neito ryyppäsi asunnossaan, harvoin hän poistui sieltä. Tänä iltana aurinko oli jotenkin puhunut Angelin ympäri ja houkuttanut tyttöä katsomaan auringonlaskua.

Veden aaltoillessa vesi melkein ylettyi koskettamaan Angelin varpaita. Tyttö oli riisunut ruskeat korkokenkänsä ja ne lepäsivät nyt vähän matkan päässä siitä, missä Angel istui.
Päässä ei yksinkertaisesti ollut yhtään mitään. Mieli oli avoin ja kirkas, mikä oli tottakai loistava asia. Alkoholi oli todella hyvä hävittämään muistot, joten sen takia Angel sitä suosi. Varsinkin kirkasta viinaa. Silloin vintti menisi isommaltakin korstolta pimeäksi.
Katsoessaan vettä Angelin mieleen ponnahti järjetön ajatus, jota hän ei tietenkään tiedostanut järjettömäksi. Olisi todella mukavaa mennä uimaan, vesi olisi varmaan vielä lämmintäkin.

Angel kompuroi huterasti ylös hietikolta ja horjahtikin pelottavasti sivulle, mutta onnistui pitämään tasapainonsa jotenkuten. Tupakka nostettiin vielä kerran huulille ja sisään vedettiin viimeisetkin hönkäisyt, kunnes tupakka tiputettiin maahan. Angel laski jo 3/4 juodun viinapullon hietikolle ja käveli horjuvin askelin veteen.
Ah, miten viileältä vesi tuntuikaan. Juuri sopivalta, että siihen voisi vain kaatua kellumaan.
Neito kahlasi yhä pidemmälle ja hänen mekkonsa alkoi jo kostua. Angel pysähtyi sitten hetkeksi aikaa, kun vesi ylettyi häntä vyötärölle asti. Hän sulki silmänsä ja veti raitista ilmaa keuhkoihinsa, päästäen ne melkein heti ulos.
Seuraavaksi Angel kaatui veteen selälleen ja hän upposi veteen kokonaan. Silloin Angel tajusi, ettei ollut tajunnut vetää henkeä. Neito rimpuili itsensä jotenkin pystyyn vedenpinnan yläpuolelle, mutta kaatuikin melkein heti uudestaan veteen.

//... Jopas Angel hakeutuu hankaluuksiin XD
Joku auttamaan? :,D //

Robin Buddy käveli rannalla. Hän oli riisunut kenkänsä, joita piteli käsissään ja asteli hiljalleen eteenpäin. Viileä ilma sai hänet värähtämään. Rob oli halunnut käydä iltakävelyllä rannalla, kuten aina. Hän meni usein katsomaan auringonlaskua, joka näytti todella kauniilta sen säteiden värjätessä tumman meren. Sen näkeminen sai hänet onnelliseksi, ja muistot palasivat aina mieleen. Pienenä, hänen vanhempiensa ollessa vielä elossa, he olivat aina menneet katsomaan auringonlaskua. Oli ollut elähdyttävä kokemus katsoa, kuinka aurinko painui hiljaa horisonttiin ja kuu nousi tuoden mukanaan pimeyden ja kirkkaat, tuikkivat tähdet. Välillä oli myös hauska käydä yöuinnilla, sillä taivas heijastui meren pintaan ja näytti siltä kuin uisi tähtien ja kuun kanssa taivaalla.

Robin huomasi jonkun istuvan rantaviivalla. Hän kohotti kulmiaan ja virnisti; joku muukin oli siis tullut katsomaan auringonlaskua. Ja aina vain parani - tämä joku oli tyttö. Varmaankin Aston High Schoolista. Mikä sen mukavampaa. Hän lähti kävelemään hiljaa tyttöä kohti, pitäen katseensa kuitenkin kiinni auringossa, joka laski hiljaa ja näytti siltä että se uppoaisi mereen. Hän muisti kuinka pienenä oli katsellut meren pintaa, ja siihen heijastuvaa taivasta. Pilvet olivat lipuneet hiljaa taivaanrannassa, ja hän oli tuijottanut niitä meren pinnan kautta. Se oli näyttänyt niin aidolta, että hän oli yrittänyt ottaa sen käsiinsä, mutta heti koskettaessaan sitä, pinta oli rikkoontunut kosketuksesta ja heijastus kadonnut. Tämä sai hänet hymyilemään ajatuksissaan. Se oli ollut ihanaa aikaa, mitä hän ei ikävä kyllä enää koskaan saanut takaisin...

Robin havahtui ajatuksistaan nähdessään tytön kahlaavan veteen. Rannalla, siinä kohdassa missä tyttö oli istunut, oli viinapullo ja aski tupakkaa. Robin katsoi kauhuissaan ja vihoissaan tyttöä ja irvisti kiristellen hampaitaan. Ei kai tyttö ollut juonut alkoholia? Ja mennyt sitten vielä uimaan! Typerä!
Rob pinkaisi juoksuun ja lukitsi katseensa tyttöön, joka hoiperteli veteen. Miten kukaan voisi olla niin hölmö, että menisi tekemään moista? Yrittikö tämä päästä hengestään? Tämä sai hänet raivon partaalle. Hänen vanhempansa olivat kuolleet tahtomattaan. Ja tämä tyttö halusi kuolla? Elämää ei saisi hukata, eikä poika voinut käsittää mikä olisi ajanut tämän tekemään itsemurhan.
Tytön kadotessa pinnan alle Robin hätääntyi, mutta pysyi rauhallisena. Rob heitti kenkänsä rannalle, syöksyi veteen ja sukelsi. Tyttöä ei näkynyt missään. Ei kai tämä ollut jo uponnut liian syvälle? Samassa hän huomasi tytön yrittävän päästä takaisin pinnalle, mutta tämä painui takaisin meren syvyyksiin. Robin ui nopeasti tämän luokse ja kaappasi tämän syliinsä. Hän nousi pinnalle ja haukkoi henkeään. "Mikä helvettiä sä yritit tehdä? Hukuttaa itsesi, vai?" hän karjui tytölle ja lähti kauhomaan rantaa kohti pidellen tyttöä sylissään. Oikeastaan, tyttö oli yrittänyt päästä pinnalle, joten ehkä tämä ei yrittänytkään itsemurhaa. Varmaan oli vain kännissä. Hän huokaisi ja astui rannalle. Robin laski tytön maahan ja nappasi viinapullon ja savukkeet. Ne hän heitti mereen ja katsoi tyttöä moittivasti. "Tuollaiset kuuluvatkin meren syvyyksiin, et sinä", hän tokaisi. Tyttö oli aika kaunis, kuului ehkä kermaan. Sen takia hän ei tajunnutkaan miksi tämä olisi voinut tehdä tuollaista. No, ehkä humalassa sitä tulee tehtyä mitä vain hulluuksia... Robin hymähti ja riisui märän T-paitansa. Sitten hän istuutui pienen välimatkan päähän tytöstä ja katsoi aurinkoa joka laskeutui horisonttiin. 'Toiminnantäyteinen ilta, voisi sanoa', Rob ajatteli mielessään ja huokaisi.

// heitin mukaan Robinin Angelin seuraksi : ) Mitähän tapahtuu ja pirun ja enkelin välillä..? : D Ja hei, Robin unelma toteutui: Hän pääsi pelastamaan neidon ja valloittamaan tämän sydämen (?) ! 8'> //

//Hihhih *v* //

Angel ehti jo ajatella, että hän kuolisi. Sen hän pystyi juovuksissaankin ymmärtämään. Vesi tuntui niin painavalta ja uiminen oli yllättävän vaikeaa.
Kuolema. Se tuntui sillä hetkellä jotentekin rauhoittavalta ajatukselta. Kaikki voisi hetkessä olla ohi eikä tarvinnut enää murehtia menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Mutta kuitenkaan, Angel ei halunnut kuolla. Ei, hän halusi elää.

Vahvat käsivarret nostivat juopuneen tytön takaisin vedenpinnan yläpuolelle ja Angel sai vetää happea keuhkoihinsa. Hänelle ärähdettiin vihaiseen tyyliin, mutta neitokainen ei reagoinut siihen juuri ollenkaan. Angel oli keskittynyt vain hengittämiseen.
Eikä Angel tajunnut puhujan olevan poika.
Sitten hänet laskettiin hietikolle ja tytön päässä pyöri villisti. Hän ehti juuri huomata, kuinka hänen viinansa ja tupakkansa heitettiin mereen.
"Ei!" Angel parahti ja yritti kompuroida ylös hietikosta. Katse eksyi ensimmäisen kerran saapuneeseen pelastajaan.
"Mitä helvettiä! Tajuuksh sä mitä shä teit?" Angel sopersi hyvin juopuneena ja hänen puhettaan tuskin ymmärsi. Tajutessaan huutonsa jälkeen, että toinen oli miespuolinen, Angelin kasvoille kohosi suuri inho.
Toinen riisui sitten paitansa ja istui paikoillaan Angelin lähettyvillä. Angelin kasvoille kohosi sekava ilme, jota oli hyvin vaikea tulkita.
"Miks sä siihen jäit? Mee helvettii!" Angel kirosi vihoissaan ja horjahti. Hän kaatui hietikolle istumaan ja hänen märkä keltainen mekkonsa oli nyt täynnä hiekkaa.
Angelin kasvoilla ollut meikki oli levinnyt täysin ja silmien ympärillä oli vain mustaa töhryä ja hänen avonaiset hiuksensa olivat liimautuneet kiinni kasvoihin. Neidon mekko oli myös liimautunut kiinni ihoon ja se näkyi myös hieman läpi, joten se paljasti neidon tummat rintaliivit.

Angel otti käsiinsä hiekkaa ja heitti sitä nuorukaisen suuntaan.
"PAINU HELVETTIIN!" neiti kiljui ja hänen äänensä petti. Angelin poskille valuivat kyyneleet ja ne tipahtelivat yksitellen hiekkaan.

Robin katseli suoraan eteenpäin ja kuunteli tytön räyhäämistä. Olipa kiittämätön. Ehkä Rob ei sittenkään pelastanut prinsessaa ja valloittanut tämän sydämen. Niinpä niin. Juuri hänen tuuriaan sattua tapaamaan neito, joka ei arvostanut hänen urotöitään. Harmi. "Tajuan ihan selvästi mitä tein, toisin kuin sinä", hän mutisi matalalla äänellä ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän kohotti katseensa tyttöön ja huomasi tämän kasvojen vääntyneen inhosta. Ai, oliko tämä niitä jotka inhosivat poikia? Vielä parempaa. Robin huokaisi ja käänsi katseensa merelle päin. Tytön huutaessa lisää, hän kuitenkin vilkaisi tätä ja katseli kuinka tyttö hoiperteli paikoillaan ja kellahti maahan. "Sä olet ihan humalassa. Mee kotiin nukkumaan", hän totesi tyynesti, mutta järkytys ja viha särähtivät kuitenkin vielä äänessä. Jos tyttö jäisi, se yrittäisi taas hukuttaa itsensä tai pahempaa.

Tytön heittäessä häntä päin hiekkaa ja karjuessa, Robin naurahti itsekseen. Hulvatonta. Tämä oli niin humalassa, että käyttäytyi aika sopimattomasti. Tosin tämä saattoi kyllä olla joku kapinallisista, joten eipä olisi ihme jos moista kuulisi tämän suulta. "Rauhoitu", hän huokaisi ja katsoi tyttöä. Pieni puna levisi hänen kasvoilleen huomatessaan että tytön hameesta näkyi läpi. Hän käänsi äkkiä katseensa merelle ja kirosi mielessään. Ehkä tosiaan kannattaisikin lähteä, Robin ajatteli mielessään. Ei, tulin katsomaan auringonlaskua, ja aion jäädä sitä katsomaan, vaikka tuo tyttö tuossa huutaisikin.
"Onko jokin vinossa?" hän kysyi tytöltä nähdessään tämän kyyneleet. "Mä olen Robin", poika esittäytyi ja katsahti tyttöä.

// Harmi, Angel ei ole oikein kiinnostunut Robinista >8'D //

// Mitäs itse ajattelisit, jos vihaisit miehiä? :,D
Kärsivällisyyttä (; Angel on sen verran juovuksissa, että jotain ihmeellistä voisi tapahtua... XD //

Angel ei pahemmin kuunnellut, mitä poika hänelle sanoi. Miksi hän kuuntelisi, ei hän kuitenkiin parin minuutin päästä toisen sanoja muistaisi. Poika oli muka vain tullut auttamaan hädässä olevaa Angelia. Ja hitot! Varmasti tuolla oli jotain muutakin mielessä.
"Sä oot samanlainen kuin muut!" Angel itki kovaan ääneen ääni sammaltaen.
"Te ette muuta haluu ku seksiä!" tyttö parahti itku kurkussa ja kaatui kyljelleen maahan. Neito asetti kätensä vatsansa päälle ja näytti siltä, kuin tyttö olisi suojellut sitä käsillään.

Neidon päässä humisi ja kaikki tuntui olevan tyhjää. Ajatukset eivät kulkeneet ja kaikki estot tuntuivat olevan poissa. Angel ei ollut koskaan ajatellut sitä, että voisi vahingossa juovuksissa paljastaa heikkoutensa. Eikä hän oikeastaan sitä nytkään ajatellut, sillä ei hänestä olisi tällä hetkellä syvälliseksi ajattelijaksi.

Poika oli esittäytynyt Robiniksi ja sen nimen Angel jotenkuten yhä muisti. Robin, aivan kuten neitokaisen rakas isoisä, joka kuoli tytön ollessa 10-vuotias. Pojan nimi toi siis hitusen turvallisuuden tunnetta tyttöselle, mutta Angel itki yhä hillittömästi maatessaan hietikolla kyljellään ja piteli yhä käsiään vatsansa päällä.
Hän itki kaikki tukahdetut tunteensa pois, mutta ei neito ymmärtänyt sitä sillä hetkellä. Kyyneliä vain tuli eivätkä ne olleet loppumassa. Angel puristi silmänsä tiukasti yhteen.
"... Älä jätä mua yksin..." kuiskattiin niin hiljaa, että sitä oli melkein mahdotonta kuulla, jos ei ollut keskittynyt kuuntelemaan tyttöä. Angel ajatteli puhuvansa isoisälleen, mutta näki vain Robinin kasvot mielessään. Mistä se johtui?

// Mjaa. :'D No mutta, en mä miehiä vihaa.
Ainakaan niitä hyvännäkösiä. 8'> //

Robin ei voinut uskoa korviaan. Heikko puna syveni ja hän tiesi nyt varmasti, että tyttö oli niitä, jotka vihasivat vastakkaista sukupuolta. "Älä yleistä", Robin tokaisi närkästyneenä. Hän ei edes viitsinyt kertoa tytölle, että vaikka hän oli naistenmies, hän ei hyppinyt jokaisen vastaantulevan tytön kanssa sänkyyn. Tosin, tyttö oli saattanut saada väärän käsityksen siitä, että hän oli riisunut märän paitansa. Poika ei vain halunnut saada keuhkokuumetta tai nuhaa. Sitäkin olisi vaikea sanoa tälle, joten Rob tyytyi olemaan vain hiljaa. Ehkä pitäisi laittaa paita päälle, hän tuumi, mutta unohti hetkessä ajatuksensa. Hän ei ottanut riskiä sairastua. Loppuviikolla olisi tärkeät kokeet, eikä hän halunnut jättää niitä väliin koska olisi kipeä. Ja vain tuon tytön takia.

"Sä et taida pitää miehistä", hän totesi hiljaisella äänellä. Robin ei ollut katsonut tyttöä hetkeen. Hän tuijotti tummaa merta, jonka aallot löivät rantakiville aiheuttaen kohisevan jylinän. Robin hautasi kasvonsa käsiin. Mitä oikein tapahtui juuri nyt? Hän ei todellakaan uskonut ajatutuvansa pelastamaan tytön, joka tosin ei paljonkaan arvostanut häntä. Ja nyt hän vielä jutteli tälle. Tyttö itse oli hiljainen, mitä nyt herjauksia välillä heitteli. Rob huokaisi ja hieroi ohimoitaan. Hänen piti saada ajatuksensa kokoon.

Rob vilkaisi tyttöä tämän mumistessa jotain. Hän ei saanut selvää tämän sanoista, mutta tämä taisi vain puhua itsekseen. "Sä et muuten ole kertonut nimeäsi", Robin mutisi ja käänsi katseensa mereen, joka värjäytyi lämpimillä väreillä auringon laskiessa hiljaa mailleen. Hän ei keksinyt sanottavaa. Ehkä oli vain parasta olla hiljaa. Miksei tyttö vain lähtenyt kotiin, jos vihasi miehiä niin paljon? Vai odottiko tämä, että hän lähtisi. Rob ei ollut lähdössä, tosin ei ollut tyttökään, joka makasi maassa ja itki. Robin olisi halunnut lohduttaa tätä, mutta hän uskoi että tämä vain suuttuisi entistä enemmän jos hän yrittäisi udella miksi tämä itki. Hän painoi päänsä käsivarsiensa varaan ja huokaisi raskaasti. Kaikki tuntui niin vaikealta nyt, ettei hän jaksanut pitää päätään pystyssä.

// Repeilen täällä XD Kaikilla hahmoilla, joiden kanssa oon Angelin kanssa pelannut, on ollu vaikeeta ymmärtää neitosen ajatustenkulkua :,DD

Angel hillitsi hieman itkuaan, mutta juovuksissa ollessaan tunteita oli hyvin vaikea säästellä. Jos jokin tunne pääsisi valloilleen, se myös pääsisi ja hyvin voimakkaanakin.
Robinin ei olisi siis hyvä suututtaa Angelia. Siitä saattaisi seurata jotain hyvin.. Ikävää.

Neito kohottautui istumaan hietikolle. Hänen päässään pyöri yhä vimmatusti ja tajukin oli alkamassa lähteä. Angel tiedosti kuitenkin tajuavansa joitain asioita, kuten esimerkiksi hänelle esitetyt kysymyksen. Kirkkaansiniset silmät kohosivat hietikosta Robinin silmiin, kuin ensiksi etsien niistä rehellisyyttä.
"... Angel.." henkäistiin hyvin epämääräisesti. Saapunut nuorukainen ei ainakaan käynyt päälle, se oli hyvä asia. Mutta jotenkin Angel muisti tehneensä käskyn itselleen, joka määräsi pysyä erossa miehistä?

Angel nousi hyvin huterasti ylös hietikolta ja yritti pitää tasapainoaan. Hän tapitti hetken aikaa jotenkin ymmärtämättömin silmin Robinia, kunnes lähti kävelemään rantaa pitkin, kauemmas pojasta. Angel halusi mennä jonnekin, mutta ei tiennyt minne. Hän oli nyt niin sekaisin, että huomenna olisi varmasti todella hyvä olotila.

// mistäköhän tämä johtuu...? >8'DD //

Robin vilkaisi ympärilleen, kunnes hänen katseensa hakeutui Angeliin. Tämä oli kertonut nimensä. Hieman ilahtuneena hän nyökkäsi tytön sanoille. Angel. Tyttö näyttikin enkeliltä. "Hauska tavata, Angel", hän sanoi hiljaisella äänellä, ja painotti tämän nimeä. Pieni hymy kaartui hänen huulilleen, mutta se hyytyi hetkessä. Katse palasi tummaan mereen ja laskevaan aurinkoon. Raskas huokaus karkasi hänen huuliltaan, ja kasvot painuivat taas käsiin. Hankalaa. Ilmapiiri oli hyvin kireä ja synkkä. Auringon laskiessa pimeys hiipi hiljaa taivaanrantaan. Hetken kuluttua kuu rupeaisi nousemaan. Ja tuntien kuluttua se laskisi ja aurinko nousisi. Rob joutuisi lähtemään kohta kotiin, vaikka olisi halunnut jäädä koko yöksi rannalle katselemaan taivasta. Huomenna olisi taas koulua.

Robin nosti katseensa Angeliin joka nousi seisomaan. He katselivat toisiaan hetken, kunnes tämä kääntyi ja lähti hoiperrellen kävelemään rantaa pitkin. Rob räpäytti nopeasti silmiään ja hänkin nousi tuijottaen tytön perään. Hän nappasi kenkänsä maasta ja laittoi ne jalkaansa, juosten sitten tämän perään. "Minne sinä olet menossa?" Robin kysyi hämmästyneenä, pitäen pientä välimatkaa tästä. Poika puki paitansa ylleen, vaikka se oli vieläkin märkä. T-paita liimautui ihoon kiinni ja tuntui kostealta. "Kotiinko?" hän lisäsi perään ja kohotti kulmiaan kysyvästi. "Anna minun edes saattaa sinut kotiin. Kohta on pimeää, ja on vaarallista kulkea yksin tähän aikaan", poika sanoi vakavana.

// Köhköh, enpä tiedä! XD
Hienoo, nyt vasta huomasin sun vastanneen tähän... Miks tää ei näkyny oranssilla ;__;

"Mmmmm..." kuului epämääräinen ynähdys Angelin huulita, kun poika kysyi minne hän oli matkalla. Angel kysyi sitä itseltään, mutta ei saanut vastausta. Kaipa hän kotiin oli menossa.
... Missä hän asuikaan?
Neito pysähtyi aloillaan ja etsi tasapainoa, jonka lopulta löysin. Eksynyt katse kohdistettiin Robiniin.
"... On vaarallista kulkea mun kans.." neiti mumisi, kiepsautti katseensa taivaan kautta maahan ja lähti taas hoipertelemaan rantaa pitkin.

Angel epäonnistui tasapainonsa pitämisessä ja lysähtyi maahan takapuolelleen. Päässä pyöri niin julmetusti ja silmiä oli hyvin vaikea pitää auki. Neito ei oikein kyennyt ajattelemaan mitään syvällistä, vain nopeita kysymyksiä ja ajatuksia tuli päähän.
"Hemmetti... Mun kengät jäi.." Angel supisi ja käänsi päätään siihen suuntaan, mistä he olivat lähteneet. Miksi kengät olivat niin kaukana, kun oli muutenkin niin vaikeaa nousta ylös?

//Ja kyllä, osaan ropettaa juovuksissa olevalla henkilöllä. :,D

Robin seurasi tyttöä, katsellen tätä huolestuneena. Hän kurtisti kulmiaan kuullessaan Angelin sanat. "Vielä vaarallisempaa on, jos sä olet yksin", hän totesi seuraten yhä tyttöä. Hän ei jättäisi tätä yksin pimeään yöhön. Vaikka tämä osaisikin puolustaa itseään, tuossa tilassa hän hädin tuskin pysyi pystyssä.

Hän katseli kuinka tyttö hoiperteli eteenpäin hatarin askelin, kunnes tämä jo kellahti maahan. Rob huokaisi ja kiiruhti Angelin luokse auttaakseen tämän ylös. Hän kuuli tämän heikot, hiljaiset sanat ja vilkaisi taakseen. "Pysy siinä", hän sanoi huokaisten, lähtien sitten juoksemaan takaisin. Hän otti tytön kengät mukaansa ja lähti kävelemään tyttöä kohti, joka makasi maassa. Tämä näytti todella heikolta ollessaan juovuksissa. Langennut enkeli, jos voisi sanoa. Robin hymähti ja asteli hyvää vauhtia tytön luokse. Rob kumartui polvilleen ja ojensi Angelille tämän kengät. "Ole hyvä." Sitten hän tarttui tämän käteen ja auttoi ylös. "Mä saatan sut kotiin, sanoitpa mitä hyvänsä", hän sanoi hymähtäen ja vilkaisi humalaista tyttöä. Tuo ei todellakaan pääsisi kotiovelle asti juovuksissa. Jäisi vielä auton alle tai kaatuisi ojaan.

// taitaa olla kokemusta ihan omalta taholta >8'D lyhyttä tulee, sry >.< //

// Ei ole ja olen siihen ihan tyytyväinen XD Olen seurannut, millaisia muut ovat juovuksissa :,DDD

Toisen todetessa, että Angelin olisi vaarallista yksin, neito naurahti kylmästi.
"Sulla... Ei taida olla hajuakaan, kenen kanssa sä tällä hetkellä olet!" Angel sanoi ja pudisteli päätään. Hän alkoi nauraa. Hän ei tiennyt, miksi häntä nauratti niin paljon, mutta jotenkin tuntui hyvältä nauraa. Nauroihan Angel nyt ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin, häntä kuultiin harvoin nauramassa. Mutta eihän Angel tätä seuraavana päivänä muistaisi, ei varmana muistaisi, jos neito tässä kunnossa kävisi nukkumaan.

Neito ei edes huomannut, kun Robin poistui hänen viereltään. Hänen päänsä oli tyhjä eikä enää naurattanutkaan. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat tiiviisti hiekkaa, kuin siinä olisi ollut jotain muutakin kuin vain hiekkaa.
Yhtäkkiä hänelle ojennettiin tytön kengät. Angel nosti huteran katseensa vieressä olevaan poikaan ja nappasi nopeasti kenkänsä toisen kädestä. Kengät jäivät hänen sormiinsa, ei hän niitä voisi jalkoihinsa pistää. Neitohan taittaisi vielä nilkkansa, jos korkokengillä lähtisi tässä kunnossa kävelemään.
Käsi tarttui Angelin kädestä ja nosti tytön pystyyn. Neiti horjahti hitusen, mutta keskittyessään pitämään tasapainonsa, hän onnistui pysymään suorassa. Ainakin hetken aikaa.
"... Et sä edes tiedä, missä mä asun", Angel mumisi ja siirsi eksyneet silmänsä pojan kasvoihin. Toisen kasvot eivät näyttäneet laisinkaan pahaa tahtovilta, vain päinvastoin. Kuin toinen olisi vilpittömästi halunnut auttaa Angelin kotiin asti.
Tietenkin, Angel epäili yhä toisen aikeita. Hän olisi valmis käyttämään väkivaltaa, jos tilanna vaatisi.

Angel horjahti astuessaan pieneen monttuun ja kaatui päin Robinia.
"Hups", todettiin vain ja naurahdettiin tukahtuneesti. Angel etsi jälleen tasapainon.
Miten hän onnistuikin ajatumaan tällaisiin tilanteisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Robin kohotti kulmiaan kuullessaan tytön sanat. Hän yritti muistaa, mihin klikkiin tämä kuului. Angel... Kenen nimi oli Angel? Astonissa ei ollut ketään Angelia, ainakaan hän ei muistanut sen nimistä tyttöä. Vai oliko tämä vain lempinimi? Rob oli joskus kuullut erästä tyttöä kutsuttavan Angeliksi, ja tämän oikea nimi oli Evangelina. Sukunimi taisi olla Dolly. Tämä oli siis Evangelina Dolly. Hän muisti hämärästi, että kyseinen tyttö kuului pahiksiin. Hän jähmettyi paikalleen ja tuijotti Angelia. "Kyllä tiedän", hän sanoi hiljaisella äänellä, vilkaisten samalla ympärilleen. Vaikka tämä olikin pahis, ei se paljonkaan vaikuttaisi jos tyttö näin kännissä olisi. Robin ritarillisena poikana halusi välttämättä pelastaa neidon, vaikka koko tilanne poikkesi sadusta.

Hän havahtui ajatuksistaan Angelin napatessa kengänsä hänen kädestään. Hän vilkaisi tyttöä ja laski katseensa sitten valkeaan hiekkaan. Hän pani merkille, ettei tämä laittanut kenkiä jalkaan. Parempi niin, tyttö olisi vain kaatunut rähmälleen yrittäessä kävellä mokomilla. Eihän tämä edes pysynyt muutenkaan pystyssä. Hän katseli Angelia mietteliäästi, lopulta huokaisten ja kääntäen katseen tummaan mereen. Rob haroi hiuksiaan hermostuneesti ja pohti, olisiko sittenkin vain antaa tytön olla. Tämä sentään oli pahis, kai se itsestään pystyisi pitämään huolta. Vaikka vähän juovuksissa olikin. Tosin, Angel ei ollut parhaassa kunnossa ainakaan nyt, ja jos joku tämän kimppuun kävisi, ei tyttö varmaan osaisi pitää kauaakaan puoliaan. Robin kohotti katseensa hitaasti ylöspäin kunnes hän tuijotti tytön silmiin. "Sinä tiedät", hän totesi lyhyesti.

Ennen kuin Robin oli edes tajunnutkaan, Angel kaatui häntä päin. Hän menetti tasapainonsa ja horjahti taaksepäin, älähtäen yllättyneenä ja silmät laajentuen hämmästyksestä. Rob mätkähti maahan vaalean hiekan päälle, joka ei tosin pehmentänyt laskua. Hän makasi hetken aikaa hämmästyksestä lamaantuneena eikä käsittänyt mitä oli juuri tapahtunut. Poika kohotti hieman päätään, irvistäen kivusta ja sitten kammeten itsensä pystyyn. Jalkaa vihloi, mutta hän vain löi sen maahan. Robin hätkähti ja käänsi nopeasti katseensa Angeliin. Toivottavasti tämä ei loukkaantunut. "Oletko kunnossa?" poika kysyi huolissaan tältä ja unohti kokonaan omat kipunsa. Angel oli nyt tärkeämpi kuin hän, Rob kun oli vain loukannut jalkansa. Se paranisi parissa päivässä.

Angel kompuroi itseänsä ylös maasta ja katse löysi taas Robinin, kun toinen oli kysynyt, oliko tyttö kunnossa. Miksi tyttö ei olisi kunnossa? Hänhän oli elämänsä parhaimmassa kunnossa! Blondi katseli hetken aikaa typertyneenä toista, jonka jälkeen hän horjahti taas istumaan maahan.
"Päätä särkee.." Angel mumisi ja nosti kätensä korviensa kohdalle. Muuten hän kyllä oli kunnossa, mutta kauhea päänsärky olikin iskenyt yhtäkkiä.
Neito sulki silmänsä ja kurtisti kulmiaan. Hän yritti rankasti ajatella jotain. Se oli kyllä hyvin vaikeaa, sillä se päänkipu oli niin vihlova.
"Migreeni.." hän sopersi yhtäkkiä. Sitä sanaa hän oli hakenut jonkin aikaa. Migreeni oli nykyään useinkin yllättänyt yhtäkkiä, yleensä silloin kun tyttö oli juonut. Ja silloin Angel ei saanut itseään enää jalkeille.

"... Vie mut kotiin.." Angel parkaisi hiljaa surullisen kuuloisena ja hänen suunsa vääntyi hieman mutrulle. Se päänkipu oli vihlova eikä juuri mihinkään muuhun pystytty keskittymään.
"Mä asun sen.. Sen... Sen huvipuiston viereisessä kerrostalossa.." mumistiin vielä ja huulet jäivät raolleen. Asuiko hän tosiaan siellä? Huvipuisto kyllä kuulosti tutulta, mutta oli hyvin vaikeaa siinä tilassa hahmotta mitään. Kaipa hän asui siellä, ainakin se kuulosti jotenkin tutulta neidon päässä.

//Me voidaan luultavasti jatkaa tässä töpössä, ei tartte jatkaa toiseen (:

Robin kumartui tytön viereen kun tämä horjahti ja istuutui maahan. Hän huokaisi helpottuneena kun kuuli tytön sanat. Tämä ei onneksi siis loukkaantunut, päätä vain särki. "Annas kun autan", hän sanoi hiljaisella äänellä ja pohti, miten saisi tytön vietyä kotiin. "Pahastutko, jos otan sinut syliin?" hän kysyi mutta ennen kuin kuuli tämän vastauksen, hän kaappasi Angelin syliinsä vahvoilla käsivarsillaan ja lähti kävelemään poispäin. Hän ei oikein tiennyt, olisiko ottanut tämän reppuselkään vai auttanut vain kävelemään. Sylissä kantaminen vain oli tullut ensimmäisenä mieleen.

Poika asteli Angelia kantaen eteenpäin, jättäen taakseen tumman meren ja laskevan auringon. Hän vilkaisi tytön kasvoja tämän kertoessa missä asui. Poika nyökkäsi pienesti Angelin sanoille ja kohotti sitten katseensa ylös, katsellen synkkiä pilviä, jotka kerääntyivät taivaan peitoksi. "Kohta alkaa sataa", hän totesi levottomana. Tätä märemmäksi ei voinut tulla, eikä Robin todellakaan halunnut enää kastua. Hän kiristi vauhtiaan pitäen katseensa tummissa pilvissä. Jos kohta rupeaisi satamaan kaatamalla, he joutuisivat kiiruhtamaan tytön kodin luokse tai etsimään suojaa. 'Sade tästä vielä puuttuikin', Robin totesi mielessään ja huokaisi raskaasti. Ilma tuntui raskaalta ja painavalta ja hän vain odotti ilmapiirin rikkoontuvan.

// jooh 8> lyhyttä... >.< //

// Ei ole lainkaan lyhyttä !!! Älä siitä murehdi xD

Angel keinutti vain päätäänsä poissaolevasti eikä tajunnut, kun toinen nosti hänet syliinsä. Se tuntui Angelin päässä huimauksena ja siltä,
että hän olisi lentänyt. Silmät halusivat sulkeutua ja ajatukset pysähtyä, mutta neito sanoi itselleen, että ei saisi vielä nukahtaa (oikeastaan sammua). Sillä muuten hän ei pääsisi kotiin. Robin oli ainoa, joka pystyisi hänet viemään tytön kotiin, sillä neidon jalat eivät enää kantaneet lainkaan. Ne tuntuivat tunnottomilta.

Robin totesi jotain sateesta, jolloin Angelin pää nytkähti taakse. Hänen silmänsä katsoivat taivaalle ja tyttö naurahti.
"Jee, sadetta!" tyttö riemuitsi, kun sadepisarat kostuttivat hiljalleen hänen kasvonsa. Neito keinutti päätäänsä ja katseli kuin hypnotisoituna taivaalle.

Matka rannalta neidon asuinalueelle ei ollut kovin pitkä. Edessä alkoi häämöttää vaaleanruskea kerrostalo, jolloin Angelin silmät halusivat vain yhä voimakkaammin sulkeutua.
"... Neljäs kerros.." neiti mutisi, kun he olivat astuneet sisälle kerrostaloon. Silloin hänen päänsä notkahti taas, mutta se oli sen merkki, että Angel sammui toisen syliin.

//Hoho, nyt se sammu XD

// onpas >8'D //

Rob myhäili tyytyväisenä kun Angel ei vastustellut syliin ottamista. Hän ei halunnut että tämä suuttuisi ja löisi häntä. Rob nosti tytön paremmin syliinsä ja lähti kävelemään vaaleanruskeaa kerrostaloa kohti. Onneksi Angel asuikin lähellä, että hänen ei tarvinnut ikuisuuksia tätä kantaa sateessa. Kun hän tunsi pari pisaraa kasvoillaan, poika huokaisi raskaasti ja kurtisti kulmiaan. Poika vihasi sadetta ja usein niinä päivinä kun satoi, hän pysytteli sisällä murjottamassa. Rob piti enemmän aurinkoisista päivistä jolloin oli mukava mennä ulos kävelylle. Sadepäivinä hän vain sääli ihmisiä, jotka uskaltautuivat ulos.

Robin vilkaisi hämmästyneenä tyttöä. Tämä iloitsi sateesta? Poika hymähti hymyillen ja laski katseensa Angelin kasvoihin. Tämä näytti väsyneeltä ja siltä että nukahtaisi kohta hänen syliinsä. Poika vilkaisi huolestuneena kerrostaloa ja odotti että Angel kertoisi missä kerroksessa hän asuisi. Hän astui sisälle kerrostaloon ja nyökkäsi tämän sanoille. Hän lähti Angelia sylissään kantaen nousemaan portaita pitkin nousten kerros toiselta lopulta päästen neljänteen kerrokseen. Robin vilkaisi tyttöä, joka näemmä oli sammunut. Eikö tyttö ollutkin Evangeline Dolly? Hän suuntasi tämän ovelle ja astui sisään. Onneksi ovi oli auki. Robin astui sisään Angelin asuntoon ja potkaisi kenkänsä jaloistaan. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi sohvan, harppoen sen luokse ja laskien Angelin sohvalle. Poika haki huovan ja peitteli Angelin siihen. Robin katseli hetken aikaa sammunutta tyttöä, kunnes suuntasi ovelle, laittoi kengät takaisin jalkaansa ja astui ulos tämän asunnosta, sulkien hiljaa oven perässään.

// kiitos pelistä & peliseurasta 8>♥ tähänkö sitten tämä loppui vai postaatko vielä jotain ? <8 //