why there's nothin' scandalous 'round

//chaos & mischa//

Gemma Fleming. Ja se on kaikki mitä hänestä tarvitsee sanoa jotta tietäisi minkälaisella päällä hän oli tänään. Hän kaipasi juoruttavaa, kerrottavaa, jotain minkä voisi pistää liikkeelle. Joku cheerleader, jonka elämän voisi pilata, tekisi todella terää. Mutta eipä ei, kaikki huutosakkilaiset olivat alkaneet käyttäytymään erittäin kiltisti sen Ravensin muijan jutun jälkeen. Itseasiassa pari cheerleaderia tuijotti Gemmaa tällä hetkellä melkeimpä avoimen halveksivasti. HALVEKSIVASTI. Häntä, Gemma Flemingiä. Tyttö istui itsekseen rikkaiden pentujen pöydässä, pyöritellen lusikkaansa jossakin marjakiisselissä (ihme ja kumma - koulussa oli tänään jälkiruokaa), ajatuksissaan ja tunsi cheerleaderien tunkeilevat katseet. Ilmeisesti sillä Ravensin muijalla oli jotain ystäviä huutosakkien joukossa... mutta Gemmallapa oli ystäviä suosituissa! Eikä edes ystäviä, vaan sukulainen.

Tosin Giselen uskottavuus tuntui hiukan kolhiutuneen. Gisele ja se joku helkkarin friikkijätkä! Voi helkkari että Gemma vihasi siskopuoltaan sen Dusty'sin jutun takia. Vihasi niin julmetusti. Gisele ei tuntunut tajuavan, että jos hän putoaisi, niin myös Gemma tippuisi. Ja lujaa. Gemma ei nimittäin ollut ihan typerä; hän kyllä tajusi minkä takia keikkui niin korkealla koulun nokkimisjärjestyksessä. Siskonsa takia tietysti. Mutta jos Gisele nyt kusisi koko jutun ja alkaisi oikeasti liikkumaan joidenkin sekopäiden kanssa, niin.... no, siitä ei tulisi nättiä jälkeä.

Vihamielisten ajatuksien pyöriessä tytön päässä, Gemma oli alkanut sekoittaa marjakiisseliään entistä agressiivisemmin, suorastaan aivan helkkarin kovaa. Tyttö hiljensi tahtia ja päästi sitten lusikasta kokonaan irti. Ei ollut nälkä, ei yhtään nälkä. Ja missä kaikki muut olivat? Kaikkien muiden klikkien pöydät olivat melkein täynnä, paitsi rikkaiden pentujen. Ja suosittujen, ne neljä eivät myöskään istuneet pöydässään.

Gemma tuhahti ja päätti, että jos joku, jolle voisi puhua, ei ilmestyisi viidessä minuutissa, hän lähtisi. Ja mieluiten joku sellainen jolta voisi udella jotakin, tai joku sellainen jolla saattaisi olla jotakin kiinnostavaa kerrottavaa... jos sellaista ei ilmestyisi, joutuisi tyttö etsimään jostain itselleen nörtin tekemään bilsan läksyt.

//SEKAVA. anteeksi.//

Mischa oli raivon partaalla, ja sen kyllä näki tuon olemuksesta. Poika oli tällähetkellä jopa enemmän kylmän ja halveksivan oloinen kuin yleensä. Paskapäivä, mikään ei tuntunut toimivan kuten hän tahtoi. Yhtään mikään.
Sitäpaitsi, joku oli saanut jotain vihiä pukuhuone tempauksesta. Hän vihasi itseään sen takia, vaikkei sitä ikinä kenellekkään kertoisikaan. Tosin, oli täysin Ivanin vika, ettei se köyhä kusipää osannut pitää suutaan kiltisti supussa eikä vain valitella huonoa oloaan. Risoi niin helvetisti, että teki vain mieli kertoa muutama tympeä kommentti jonkun alemman klikin edustajan tämänpäiväisestä olemuksesta. Mischa tunsi, että hänen maineensa olisi jotenkin kärsinyt.

Ruskeisiin nahka bootseihin ja samaiseen pitkään nahkatakkiin sonnustautunut rikas pentu astui sisään ruokalan ovesta oikaisten valkean silkki kauluspaitansa kaulusta, muutamat ylimmistä napeista tietenkin auki, eikä kravaatista näkynyt jälkeänkään. Housut olivat kulutetun näköiset, mustat eivätkä mistään löysimmästä päästä, vaikkeivat ihoa täysin myötäilleetkään. Oranssit hiukset oli vedetty erittäin löysälle ponnarille taakse, itseasiassa ne olivat vasta puolesta välistä kiinni.
Hieman nokkaansa nyrpistellen poika valikoi syötävimmät ruoat lautaselleen ja suunnisti klikilleen tarkoitettuun pöytään. Onneksi hän ei sentään joutunut istumaan täysin yksin. Tosin, oliko Gemma Fleming sen parempi vaihtoehto?

"Gemma", Mischa lausui hillityn viileästi nyökäyttäen päätään ja istuen pöydän ääreen.

Gemma kuuli nimensä lausuttavan, ja tyttö katsahti ylös. Ja siinä seisoi pelastava enkeli, the salvation - Mischa Moon. Pukuhuonejuttu. Voi jeesus, tästä tulisi kiinnostavaa! Tytön kasvoille levisi hymy, mahdollisimman vilpitön ja anti-innostunut sellainen, ettei hän pilaisi mahdollisuuksiaan vaikuttamalla liian kiinnostuneelta. Tosin tuo Moonin jätkä varmasti tiesi Gemman maineesta ja erikoisalasta, mutta voisihan tyttö olla kuin ei olisi kiinnostunut urheilujoukkueiden jutuista. Vaikka tosiasiassa olikin. Köh.
"Mischa", hän totesi hunajaisesti ja nyökkäsi toisen istuessa. "Ihana nähdä jotain jolle voi puhua!"

Gemma tutkaili jätkää katseellaan miettien toimintasuunnitelmaa ja taktiikkaa. Hän ei ollut varma Moonin mielenlaadusta, siis mielentilasta eikä muutenkaan tyypin luonteesta, sillä tyttö ei erityisemmin tuon kanssa ollut keskustellut. Mutta mitä tuosta nyt sanottiinkaan... vittumainen kakara, ylimielinen? Sitä rasittavinta laatua siis, mutta yleensähän itsekkäät ihmiset olivat kovia kertomaan itsestään ja tekemisistään.

Tyttö päätti aloittaa peruskysymyksellä, joten hän heitti, edelleen hymyillen:
"Mitä kuuluu?"

//hyvin menee kun kuuntelen taas anna abreuta xD//

Gemma näytti erittäin iloiselta hänen saapumisestaan. Epäilyttävän kiinnostuneelta. Olihan siitä kuultu, kuinka pojat oli nähty pukuhuoneesta poistuvan. Ja Gemma tiesi siitä varmasti. Ja tuon maineen tuntuen se muistaisi sen nyt. Huolestuttavaa, Mischan pitäisi yrittää varoa sanojaan erityisen tarkkaan. Gabriel oli miltei luvannut nylkeä hänet, jos joku saisi tietää jotain hänen takiaan. Ja jos se Mischasta kiinni oli tuo tyttönen ei kuulisi yhtään mitään tapahtuneesta. Tässä oli kyse maineesta. Vitut siitä, mitä kävi koripallojoukkueen maineelle. Mischan maine oli huomattavasti tärkeämpää tuolle itselleen.
Gemma sai osakseen punapään vinon hymyn. Hän ei luopunut epäilyksistään lainkaan. Tuon tytön kanssa pitäisi olla todellakin kokoajan valppaana sanoineen.

"Oikeastaan mainiosti. Olen suunnitellut, josko jotain bileitä... Tiedäthän, Moonin kartanon sisäpihalla, kaikki ne altaat ja se puutarha. Onhan siinä tietenkin suunnittelemista, mutta toteutuksesta huolehtivat sentään alan ykköset..." Mischan oli pakko selitellä jotain ihan randomia. Tietenkin hän tiesi, että ne bileet pitäisi nyt pitää, kun siitä Gemmalle meni sanomaan. Tärkeintä oli yrittää viedä tytön huomio muualle pukuhuoneista ja koripalloilijoista. Mischa yritti parhaansa mukaan pitää mielessä mitä saisi sanoa ja mitä ei. Piti olla mahdollisimman normaali, herättämättä epäilyksiä. Helvetti. Kyllä, helvettihän tämä suoraan sanottuna oli.

"Entä sinulle, Gemma? Huutosakki ei ainakaan näytä kovin tyytyväiseltä toilailuusi", Miscan ääni oli mairea, huulille kiiri hymy. Pää nyökäitti pienesti cheerleadereiden pöytää kohti.

Bileitä! Gemman toinen kulmakarva nousi ylös kiinnostuneena. Oliko toinen oikeasti kehittelemässä jotain bileitä, vai yrittikö vain kääntää tytön huomion pois jostain kiinnostavammasta? Gemma uskoi toiseen vaihtoehtoon, se kuulosti todennäköisemmältä, mutta pisti silti tämän bile-ilmoituksen korvansa taakse. Jos pukuhuoneskandaali ei olisikaan skandaali (tai jos Mischalta ei saisi asiasta mitään irti), voisi tyttö kostaa käymällä levittämään juttua Mischa Moonin superbileistä, joihin on kutsuttu kaikki joilla oli väliä.

Toisen ottaessa huutosakin puheeksi, Gemman silmissä välähti ja iloinen hymy muuttui ilkeäksi.
"Ai nuo blondit?" tyttö kysyi pilkallisesti ja naurahti. "Ei ne saa mua pienellä tuijotuksella murrettua - eivätkä saa muutenkaan. Mulla on nimittäin jotain vähän vakavampaa arsenaalissa..." Vakavammalla likka viittasi Giseleen. Eikä Gemma maininnut tätä vain cheerleaderien takia, ehei. Hän myös teki selväksi ettei Mischan kannattaisi alkaa ryppyilemään. Toinen sai olla miten itsekäs ja rikas tahtoi, mutta Gemma oli sentään... niin, hän oli itsekäs, rikas, kaunis, ihana, paha, paras ja hän sattui tuntemaan suositun henkilökohtaisesti.

Kuin tehostaakseen sanojaan Gemma pöyhi hiuksiaan hieman ja suoristi ryhtiään, ja soi sitten omahyväisen hymyn Mischalle.

Mischa katseli Gemmaan kuin ei mitään. Hän ei tahtonut näyttää toiselle mitään päänsä sisällöstä, saati kertoa. Pitäisi eleminoida kaikki paikalla olleet, ettei kukaan muukaan syötäisi sanoja Gemman suuhun. Tuolle tytölle ei saanut antaa edes pientä vihjettä, se keksisi kyllä täydennyksen vaikka itse. Sellaista Mischa ainakin oli neiti Flemingistä kuullut. Olettaen myös ihan paikkansa pitävä juttu.

"Niin, vaikka se vakaampi tuntuukin hieman horjuvan", Mischa ilmoitti mielipiteensä hymyillen, kun olisi ihan normaalia ja viatonta sanoa niin. Ei sitä suoremmin kärsinyt ilmaista, mutta ei Mischa antaisi tuon tyttösen hyppiä nenille. Ei sille saanut antaa sellaista mahdollisuutta, sitäpaisti jonkun oli Gemmallekin sanottava mielipiteensä.

Hymyyn Mischa vastasi samalla mitalla suoristaen itsekin jo valmiiksi suoraa ryhtiään. Poika antoi ymmärtää, että Gemma saisi samalla mitalla takaisin jokaiselle sanalleen. Ja jos se Mischasta oli kiinni niin hieman enemmänkin.

"Mitenkäs Giselen suhde etenee?", Mischa kysäisi nuolaisten huuliaan. Hän nautti tilanteestaan, vaikka sen ei ehkä pitäisi niin mennäkään.

- Anteeksi, oli pakko x> -

Mischahan iski kovilla, hyökkäsi suorastaan. Tosin hyökkäisikö tuo, jos tuolla ei olisi mitään salattavaa? Niin, Gemma ei ollut aivan varma. Tämä saattoi kuulua jätkän perusluonteeseen tai sitten Mischa oli vain paniikissa. Tytön ilme tiukkeni, ja tämä nojautui eteenpäin tuolissaan. Likan katse porautui Mischaan, eikä ilme silmissä ollut lähelläkään sydämellistä, vaikka huulilla kareilikin hymynpoikanen.

"Se on juoru, kulta", Gemma vastasi naurahtaen, itsevarmuutta uhkuen. "Ei sillä että mä olisin erityisen perehtynyt siskoni elämään, mutta voin kyllä sanoa että toi juttu mihin viittaat, on täyttä hevonpaskaa alusta loppuun."

"Ja on muuten kiinnostavaa että sä otit suhteet puheeksi", tyttö jatkoi hunajaisesti. "Eikö sulla itselläsi ole sellainen kehitteillä erään miespuolisen koripalloilijan kanssa - vai pitäisikö sanoa että useammankin?"
Paras puolustus on hyökkäys, ja mikä olisikaan sattunut pahemmin kuin vihjaus homoudesta? Niin, siinä se tuli, päivän pääaihe ja hot topic, ja Gemman tottuneet silmät valmistautuivat rekisteröimään minkä tahansa epävarmuudesta kertovan liikkeen.

Niin, Gemma jos kuka tiesi mikä juoru oikeasti piti paikkansa ja mikä oli vain paskapuhetta. Ja silti Mischa ei lainkaan luottanut tytön vakuutteluihin, se feikkasi. Oman nahkansa takia. Eli teki suunnilleen juuri sitä samaa, mitä Mischa itsekin. Valehtelija osasi epäillä muiden valheita, niinhän se meni. Viattomat taas uskoivat yleensä sokeasti kaiken. Mischa siis taisi edustaa niitä ensimmäisiä.

"Gemma, me kummatkin tiedämme ihan hyvin totuuden. Onhan se tietysti varmasti kova isku, mutta asian kanssa on vain elettävä..." Mischa pudisteli säälivästi päätään, ja silti ele ei ollut kovinkaan uskottava, kun huulilla koreili ylimielinen ja suorastaan huvittunut hymy.

Nyt poika terästi mielensä, Gemma aikoi selvästi iskeä. Sen Mischa osasi arvella tuon sanoista, pojan olemus sähköistyi jo ensimmäisestä lauseesta. Gemma tahtoi lypsää selville tiedon, jota Mischa ei tahtonut luovuttaa. Hän pitäisi tarinastaan kiinni kynsin ja hampain. Gemmalle ei kannattanut antaa mitään. Ja kuten jo arvattua, tyttö iski itseään askarruttavan jutun suoraan kasvoille. Mischa yritti parhaansa mukaan olla kuin ei mitään. Pitää ilmeensä, onnistuikin ihan kiitettävästi. Silti ei tiennyt, menikö se läpi, Gemma varmasti vainusi kaiken. Kyylä kun oli. Tahtoi tietää kaikesta kaiken ja kertoa eteenpäin.

"Voi kulta, minulla on hieman parempi maku. Kimppakiva koripalloilijoiden pukuhuoneissa, olisi niin... Rahvaanomaista", Mischa ilmaisi lausuen viimeisen sanan todella halveksivalla äänellä. Hän tosiaan toivoi, ettei Gemma vetäisi mistään mitään johtopäätöksiä.

"Olisihan se tietenkin oikein toimiva aihe, mutta ehkä hieman liian paksua."

Gemma jätti jätkän ensimmäiset sanat omaan arvoonsa, kiinnittäen enemmän huomiota niihin toisiin. Tuo kielsi, tottakai, sitähän tyttö oli arvellutkin ja senhän hän oli oikeastaan tiennytkin. Mutta kiellon vakuuttavuus olikin omaa luokkaansa - ilmeisesti Mischa oli hyvä valehtelija, mutta silti vain valehtelija...
"Mischa, me kummatkin tiedämme ihan hyvin totuuden", Gemma sanoi hitaasti, säälivästi, käyttäen toisen omia sanoja aseenaan. "Onhan se tietysti kova isku kun huomaa seksuaalisen poikkeavuutensa, mutta asian kanssa on vain elettävä."

Tytön kasvoilla oli murheellinen ilme, ihan kuin hän olisi ollut pahoillaan jätkän takia. Mitä vielä! Tämä pukuhuonejuttuhan oli oikea pelastus, tuli niin sopivaan aikaan. Sitä voisi paisutella, levitellä ja parannella, ja siten saisi luultavasti hyvin huomion pois Giselen seikkailuista. Eikä Gemma tekisi sitä sisarensa vuoksi, ei tietenkään. Niin mukava hän ei sentään ollut. Hän tekisi sen yksinomaan itsensä ja asemansa vuoksi.

"Ehkä sä haitkin siitä rahvaanomaista tunnetta?" Gemma kysyi tarrautuen tähän ilmaukseen. "Sähän olet niin... epärahvaanomainen. Ehkä sä halusit päästä pois arjesta..."

Mischa olisi vain voinut nauraa Gemman maanrakoon, syyllistää säälittävänä otuksena ja pyyhkiä tuon egolla lattiaa. Olisi voinut... Voikun olisikin voinut! Tilanne kun ei kuitenkaan sattunut naurattamaan yhtään, tuskastuneisuutta ei kuitenkaan päästetty kasvoille asti, Mischa piti sen vain päässään. Poika kallisti hieman päätään sitä hivenen puistaen.
"Gemma, sä olet sekaisin. Kyllä mä tiedän, kuinka niin monet tytöt klaipaavat itselleen homo kaveria shoppailemaan kanssaan ja puhumaan pojista. Sori, kulta, musta sä et saa itselles uutta käsilaukkua."

Nyt Mischa kykeni naurahtamaan. Tosin ei niinkään lannistavasti tai huvittuneesti. Pikemminkin hieman järkyttyneenä. Sitäkö hän oli oikeasti vain tahtonutkin? Kuulosti.. järkeen käypältä, mutta eipä sitä Gemmalle kerrottu. Hän ei itsekään tajunnut miksi ihmeessä oli suudellut Ivania, voisiko olla, että hän vain tahtoi kokeilla jotain uutta?
"Kulta, jos mua kiinnostais kokeilla jotain rahvaanomaista, niin mä hankkisin itselleni kyllä mieluummin jonkun prostituoidun. Ja naisen, mä kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt persepanojen hohtoa."

Gemman silmissä välähti jälleen, ja tyttö tunsi itsensä nyt varmemmaksi kun hänen asemansa ei tullut enää puheeksi. Nyt voisi keskittyä täysin Mischan nujertamiseen kun ei tarvitsisi puolustaa itseään. Tosin jätkä tuntui sulkeutuvan kuin jokin simpukka, pyrki vain kumoamaan väitteet... mikä tarkoitti Gemmalle tietenkin sitä, että hän oli osunut kultasuoneen. Napakymppiin! Toinen alkoi panikoida ja Gemma innostua. Tyttö vilkaisi välinpitämättömänä viereiseen pöytään, jossa sattui istumaan cheerleadereita. Ne olivat yliluonnollisen hiljaa ja yrittivät ilmeisesti kaikin voimin pitää katseensa poissa Mischan ja Gemman pöydästä. Ihanaa. Yleisöä!

"Musta tuntuu että mun pitäisi varmaan kysyä mielipidettä joltain muulta joka oli siellä pukkarissa sun kanssasi", Gemma sanoi ja korotti ääntään tarpeeksi, ettei viereisen pöydän huutosakkilaisten tarvitsisi pinnistellä kuullakseen keskustelun. "Niin, ketä siellä taas olikaan..? Ivan Smith, Eric Dupont, Gabriel Blade..."
Tytön kasvoille levisi innostunut virne kun hänen luetellessaan cheerleaderien pöydästä alkoi kuulua pientä supinaa.
"Niin, sulla on ilmeisesti aikamoinen haaremi!"

"Ja eiköhän joku niistä laula kun menee ja pyytää tarpeeksi nätisti", Gemma jatkoi hymyillen suloisesti.

Mischan suupielet kiristyivät, kasvoille sulkeutui erittäin hapan ilme. Nyt tuo tytönheitukka meni aivan liian pitkälle hänen kanssaan, ei tainnut ymmärtää, että suuttuessaan Mischa oli vaarallinen. Hän ei todellakaan ollut mitään sekundaa, jos kyse oli suhteista... Sijoittui varmasti koulun top kymppiin perheen varojen kanssa. Hän saattaisi keksiä mitä vain...
"Sinuna yrittäisin hieman hillitä tuota ylivilkasta mielikuvitustasi, Gemma Fleming", Mischa totesi silmät jäisinä. Ylimielinen ja myrkyllisen viileä poika, äänikin oli kylmä, suorastaan jäinen.

Vahingossakaan Mischa ei vilkuillut ympärilleen tytön korottaessa ääntään. Sehän olis ollut sama, kun myöntää kaikki suoraan.
"Gemma, kyllä mä ymmärrän että sun on suojeltava mainettasi siskosi seuran tähden, mutta mulle sopisi hyvin ettet sotkisi mua siihen", Mischa totesi nyt jo neutraalilla äänellä. Eric oli siis se poika, jonka nimeä Mischa ei ollut saanut selville. No, mitäpä hän silläkään tiedolla teki?

"Jos siinä niiden mielestä on jotain laulettavaa, mitä syvästi epäilen."

"Mischa Moon", Gemma sanoi hitaasti, ja eipä hänkään enää hymyillyt. Tytön ilme oli kova, suorastaan paha ja silmissä musta katse. Hän ei ollut enää huvittunut, hän oli suorastaan ärtynyt, vihainen ja kaikkea muuta mahdollista. Tuon jätkän koko olemus otti Gemmaa tällä hetkellä niin suuresti pattiin, että tuosta pitäisi varmaan kehitellä enemmänkin niitä homojuttuja.

"Musta on ihailtavaa miten sä yrität itse varjella sun nimeäsi", tyttö sanoi kylmästi, "mutta haluatko sä kuulla yhden tarinan?"

Gemma ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan aloitti heti perään puhumaan, tosin hiljaisemmalla äänellä.
"Pääsisit paljon helpommalla jos myöntäisit kaiken. Koska tiedätkö, ihmiset unohtaa paljon nopeemmin, kun asia ei enää vaivaa niiden mieltä. Nyt mä nimittäin hiukan veikkaan, että sua ei kutsuta mihinkään. Sua katsotaan pitkään, sua vältellään", tyttö luetteli kylmästi. "Veikkaan kans vähän että joudut tosiaan tyytymään niihin rahvaanomaisempiin huvituksiin kun nää bimbot ei enää lankea sun jalkojesi juureen."

Mischa murahti tuhtuneena toisen tarinoinnista, ylimielinen katse tarkkaili kasvoja. Huulet olivat yhä yksi, tiukka viiva.
"Gemma Fleming, nyt lopetat tuon leikkimisen. Nyt lopetat tuon leikkimisen mun kanssani."

Poika tunsi kuinka hiukset alkoivat purkautua ja sutaisi nopeasti hiuslenkkinsä vielä kerran, hieman tiukemmalle.
"Sun elämäs on varmaan todella tylsää, kun et muuta tekemistä keksi kun tunkea nättiä nokkaasi muiden asioihin. Mä en yhtään ihmettele sitä, että sä tulet tippumaan nopeasti pohjalle Giselen pienimmänkin mokan takia. Onhan toikin varmaan tyyli yrittää pysyä mukana. Pintaliitämistä..."

Mischa tökkäisi ruokaansa lautasella haarukallaan. Hän ei sitä söisi, oli varmaan jo jäähtynytkin. Ei sillä, että nälkä olisi ollutkaan. Gemma vei loputkin ruokahalun rippeet.
"Ja mä en myönnä mitään, kulta, mulla ei ole mitään myönnettävää." Ylimielinen hymy noisi taas, kylmyys siitä haihtui suunnilleen olemattomiin. Mischa oli taas oma itsensä. kantoi Moonin nimeä ja mainetta kunnialla, hän teki Gemmasta mielessään vain pienen kirpun. Hyödyttömän, arvottoman. Se ei saisi otetta, jos sen pitäisi kurissa.

Tai niin ainakin Mischa itselleen uskotteli.

"Uhkailetko sä mua?" Gemma kysyi hiukan hämmästyneenä, miettien olisiko toisella todellakin pokkaa uhkailla. Luultavasti olisi. "Ai niinpä tietysti. Sä haluat pelästyttää mut etten kyselis enää - mitä, alkoko jo liipata läheltä?"
Tyttö meinasi lisätä perään sarkastisen heiton jätkän perheestä, suvusta ja sen nimen tahrimisesta, mutta ei sitten viitsinytkään (uskaltanutkaan?). Olihan tyttö kunnianloukkauksesta kuullut, eikä häntä oikein huvittanut viedä tätä asiaa niin henkilökohtaiseksi.

Valitettavasti Mischa tuntui tajunneen Gemman heikon kohdan - aseman, Giselen, kaiken. Vitut. Tästä tilanteesta pitäisi hankkiutua äkkiä pois. Taustalla sykki ajatus tyyliin MIKSI HELKKARISSA GISELE OLI NIIN TYHMÄ ja Gemman teki mieli huutaa tuo ajatus pihalle, mutta jätkä olisi nauranut. Nauranut, nauranut ja päässyt pyyhkimään Gemma-pienellä tosiaankin lattiaa, eikä tytön ylpeys olisi sitä kestänyt. Helkkarin Gisele. Ja se joku random friikki. Helvettiin molemmat. Niiden takia Gemma oli tällä hetkellä siinä huonommassa osassa, sillä hän oli se joka riippui toisen siivellä. Hänellä ei ollut todellisia ystäviä koulussa, vain niitä jotka pelkäsivät. Mischa taas... no, jätkä oli homo. Piste. Ja kuten sanottu, ihmiset unohtaisivat nopeasti. Tosin tyyppi ei tuntunut uskovan Gemmaa tässä asiassa, mikä oli sinällään harmi. Harmi sekä Gemmalle että Mischalle itselleen - ihmiset olisivat nimittäin oikeasti unohtaneet nopeammin jos tuo olisi vain myöntänyt.

Sitten Gemma nousta paukautti jaloilleen. Hän työnsi tuolinsa taakse, painoi kämmenensä pöydälle ja nojautui aivan lähelle Mischaa. (Tällä kertaa lyhyydestä oli apua, tytön ei tarvinnut kumartua paljoa.)
"Sulla on pokkaa", Gemma sanoi julmasti toista silmiin tuijottaen. "Mutta en suosittelis suakaan leikkimään mun kanssani."
Ja tämän jälkeen tyttö nojautui pois, jäi seisomaan ja tuijottamaan Mischaa haastavasti kädet puuskassa.

Mischa oli tyytyväinen itseensä, nyt oli hänen vuoronsa olla niskan päällä. Kuinka kauan, oli taas täysin eri asia. Mischa kuitenkin tahtoi pitää kiinni asemastaan ja ylpeydestään. Hän ei tosiaankaan tahtonut menettää kasvojaan jonkun hetkenmielijohteen ja Gemman takia. Ei, hän ei tahtonut nolata koko perhettä, koko sukua sen yhden hetken tähden. Ja asiaa tosiaan pahensi se, että Ivan oli kaikenlisäksi ollut Melodyn vakituinen. Niiden oli helvetti vie pitänyt mennä kihloihin, naimisiinkin!

"Turha toivo, Gemma. Jos sä tahdot otta mun sanat uhkauksena, siitä vaan. Ja sun säälittävä yrityksesi ei tehoa." Mischa mittasi tyttöä katseellaan, miten pitkälle se aikoi mennä tämän jutun kanssa?
"Ja kuten sanoit, kulta, jutut unohtuvat nopeasti jos ne tunnustaa. Sun on turha yrittää tonkia mun juttujani, mä osaan pelata tätä peliä myös. Sun kuores säröilee, jätä mut rauhaan niin mä en riko sitä."

Mischa näytti siltä, että seisoi vankasti sanojensa takia. Hän antoi ymmärtää, ettei pelleillyt. Gemman tulisi hieman varoa kenelle lähti isottelemaan.

Tyttö hyppäsi pystyyn ja kumartui hänen lähelleen. Pokkaa, todellakin oli pokkaa! Ja kuningas idea! Mikä ei tarkoittanut, että leikki loppuisi tähän. Mischa nousi itsekin jaloilleen, töytäisten tarjottimen pois tieltään nojautuen pöydän yli Gemman kasvojen kohdalle. Tyttö todellakin oli lyhyt, sopi hyvin Mischalle juuri nyt.
"Sun tulis ymmärtää mitä tarkottaa, kun sanotaan ei." Poika painoi huulensa hetkeksi tytön huulille, mutta vain hetkeksi. Nopeasti hän itsekin seisoi tuijottaen tyttöä.

"Mä en ole homo", Mischa julisti sen ihan ääneen. Ei kuiskinut tai mitään, eihän hän ollut? Katse haastoi Gemmaa, Mischa tiesi kyllä, että saisi kohta mojovan litsarin.

Jätkä sai Gemman pasmat aivan totaalisen sekaisin, joten hän ei edes vaivautunut kommentoimaan tyypin sanoihin. Tyttö vain päätti että tästä lähtien utelisi tälläisiä juttuja vain naispuolisilta henkilöiltä. Paitsi jos kyseessä olisi lesbojuoru.
"Mitä... helvettiä sä juuri teit?" tyttö kysyi hitaasti, miettien miten pitäisi suhtautua. Suuttua, läimäistä, käydä kiljumaan, itkeä, nauraa. Kauhistunut hiljaisuus oli nyt levinnyt koko ruokalaan, ja Gemma oli varma että ei ollut yhtäkään silmäparia joka ei olisi tuijottanut. Ne odottivat läimäytystä, sitä ääntä joka syntyi kun kämmen läsähti vasten poskea. Gemma punnitsi vaihtoehtojaan.

"Okei", tyttö sanoi päätöksensä tehneenä. Hän nousi korkkareillaan varpailleen, nosti vasemman polvensa pöydälle ja nojautui uudestaan Mischaa kohden. Tällä kertaa tyttö tosin otti kiinni jätkän paidankauluksesta ja läimäytti toisella kädellä poskelle. Tyttö ei vielä kyllä päästänyt irti, vaan kohotti toista kulmakarvaansa.
"Sä et ole homo ja mun asemani koulussa on parempi kuin aikoihin", tyttö sanoi vakuuttavasti, toista silmiin tiukasti tuijottaen. Hän teki katseellaan selväksi että tässä oltiin nyt samassa veneessä. Ja sitten, yllättävää kyllä, veti jätkän kasvot lähemmäs omiaan ja painoi huulensa Mischan huulille, ehkä aavistuksen verran pidemmäksi ajaksi kuin äsken.

"Tajuatko sä vai joudunko oikeasti pistämään jotain juttua kulkemaan?" Gemma kuiskasi toiselle kylmästi kun vetäytyi pois.

Ruokalaan todellakin laskeutui painostava hiljaisuus, hiljaisuus joka suorastaan komensi Gemmaa lyömään. Tyttö itse näytti lamaantuneelta tapahtuneesta, kävi jonkinlaista henkistä taistoa itsensä kanssa. Kysymys nosti huvittuneen hymynkareen omahyväisen pojan huulille.
"Mä luulen, että sä tiedät kertomattakin."

Lopulta tyttö nosti itsensä osin pöydälle päästäkseen tarpeeksi lähelle, jotta sai otteen Mischan paidan, kallista ja erittäin laadukasta silkkiä, kauluksesta. Litsari, jota poika oli osannut odottaakin, raikui ruokalan hiljaisuudessa kirvoittaen ablodit muutamilta urheilijoilta ja kapinallisilta. Erittäin hurmaavaa.
"Hyvä tyttö", poika totesi Gemmalle tuon ilmoittaessa mielipiteensä. Heillä siis oli kompromissi. Ei Gemma niin paha nainen ollutkaan, mitä Mischa oli puheiden perusteella odottanut. Tai sitten muilla vain ei ollut yhtä vahvaa tahtoa, kun Mischa Moonilla.
Mischa vastasi Gemman yllättävään suudelmaan. Tyttö nähtävästi tahtoi näyttää, ettei aikonut jäädä kakkoseksi tässä taistelussa. Kerrassaan erittäin hurmaavaa.

"Mä olen kiltisti, jos sä olet kiltisti", Mischa totesi viileästi. Sen pitäisi kyllä kertoa Gemmalle tarpeeksi.

Gemmasta tuntui että jätkä piti häntä edelleen pilkkanaan, mutta toisaalta... tässä oltiin jo saatu lankakerä sen verran sotkuun, ettei likka halunnut käydä sitä enää aukomaan. Se voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Tosin niin voisi tämä muutenkin. Mischa Moon. Gemma mietti jo miten ihmiset alkaisivat kysellä tästä keskustelusta. Ja etenkin tästä keskustelun loppupuolesta. Ehkä sen voisi vain pyyhkiä mielestään. Ihan varmasti, joo... tämä tapahtuma jäisi mieleen pitkäksi aikaa. Sitten Gemmalle, joka oli selvästi puolueellinen, pulpahti mieleen että jätkä ei ollut hassumpi suutelija.

"Mä olen kiltisti jos sä olet", Gemma toisti yrittäen palauttaa ajatuksensa takaisin keskusteluun, tosin yllätti itsensä tutkimasta Mischaa mietteliäästi katseellaan. Paskat, ei tämän nyt tähän pitänyt mennä. Paskan paskat, tosiaan. Tytön teki mieli läimäyttää nyt vuorostaan itseään.

"... että meillä on nyt sopimus?" tyttö kysyi kääntäen ruskeat silmänsä toisen vihreisiin.

Mischa hymyili jopa hivenen helpottuneena, ei liikaa. Gemma toisti hänen sanansa, mikä oli hyvä. Hänellä ei ollut pakkomiellettä pyyhkiä tytän itsetunnolla lattiaa, vaikka toisella näyttikin olevan pakkomielle saada tietää kaikki. Nyt heillä oli sopimus, kuten Gemma kysyikin. Mischa nyökäytti päätään.
"Eiköhän meillä ole sopimus, Gemma."

Poika kuljetti kuin vahingossa kätensä tytön lantiolle. "Jos olisit kiltti ja päästäisit irti grege-silkkisestä paidastani." Ääni ei ollut enää niinkään ilkeä tai kylmä, siitä kuului jopa tietynlaista hymyä. Imagonsa takia Mischan olisi kuitenkin ehkä hyvä koota itsensä ja peittää oikeat ajatuksensa. Mischa yritti koota itseään ja loihtia kasvoilleen normaalia, itseriittoista ilmettään.

"Teenkö mä nyt väärin, jos luotan että sä pidät oman osasi sopimuksesta?", Mischa kysäisi. Nyt hän oli saanut ulkomuotonsa jotenkuten arvolleen sopivaksi. Ylimielinen ilme oli tehnyt come backin.
"No, olkoonkin. Mä koetan luottaa siihen. Se ei tarkoita sitä, ettenkö mä kostaisi kaksinkertaisesti, jos jotain vuotaa..." Hennosti pojen oikean käden sormet hipaisivat tytön poskea.

"Kalliskin paita?" Gemma kysyi hiukan pilkallisesti, puristaen sormensa toisen kauluksen ympärille entistä tiukemmin. Voi miten olisikaan mukavaa jos paita rypistyisi. Se olisi aivan uskomattoman mukavaa. Tyttö nuolaisi huuliaan nopeasti ja kallisti päätään, unohtaen täysin olevansa täydessä ruokalassa, varmaan noin sadan silmäparin tuijotuksen kohteena. Sen verran kiinnostavaksi nyt nimittäin muuttui.

"Luulen että sä teet ihan oikein", Gemma kuiskasi ilkikurinen pilke silmissään. Tytön kasvot olivat liikkuneet aavistuksen verran lähemmäs Mischan kasvoja. Tyttö tajusi aivan mainiosti sen miten oikein kohotti toisen paremmuudentuntoa tälläisellä, mutta sehän siinä olikin hauskaa. Isoegoisia itsestään liikaa luulevia paskoja, jotka olivat hetki sitten nujertaneet Gemman taistelussa (siis minun egoni on suurempi kuin sinun egosi -mittelössä) oli aina mukava kiusata tällä tavoin.

Tosin sitä sai aina varoa ettei tykästynyt niihin isoegoisiin liikaa...

Mischa naurahti. Eikö pelkkä sana grege-silkki jo kertonut sen olevan kallis? Eikö jo pelkästään se, että paita oli Mischan yllä kertonut sen olevan kallis?
"Todella kallis paita", poika totesi. Gemma leikki hänen kanssaan, kyllä sen nyt tyhmempikin tajusi. Tyttö leikki hänen kanssaan, eikä hän edes kieltänyt. Ihme jo pelkästään sekin. Mischa leikkisi kyllä mukana, ei siinä mitään.

"Toivotaan niin", Mischa totesi äänellä, joka oli kuin kissan kehräystä. Kai tässä pitäisi olla tyytyväinen, että Gemma vain rypisti hänen paitaansa, eikä kuristanut solmioon? Mischan onni, että oli jättänyt kravaatin laittamatta juuri tänään.
Jotenkin Gemman käytös meni hieman yli. Ei se nyt muutamasta suukosta voinut tuollatavalla seota ja muuttua järjettömäksi kanaksi. Ja jos muuttuikin, niin ei sellainen jaksanut kauaa kiinnostaa. Vaikka sitä ehkä olikin vaikea uskoa, Mischan makuun sopivat paremmin katsottavat älyköt kuin povipommi bimbot. Tosin eihän hän ollut kiinnostunut Gemmasta?

Mischan kasvot painuivat hieman lähemmäs, huulet kiinni tytön korvaan.
"Mä taisin kieltää sua leikkimästä mun kanssa..." Ääni ei ollut jäätävä, kuten silloin kun sanat lausuttiin ensimmäistä kertaa. Sävy oli sellainen, jonka ei olisi uskonut istuvan Mischa Moonin suuhun lainkaan.

"Etköhän sä ole se joka leikkii", Gemma sanoi. Hän piti omalla kierolla, gemmaflemingmaisella tavallaan saadessaan toisen huomion. Vai oliko se edes huomiota? Ei, ei sitä huomioksi voinut kutsua, mutta eipä tyttö keksinyt sille muutakaan nimitystä.
Ja sitten soi koulun kello, joka ilmoitti ruokatunnin loppuneeksi. Se ikäänkuin rikkoi lumouksen. Katseet kääntyivät pois kaksikosta, tuoleja nyittiin taakse ja ihmiset alkoivat taas puhelemaan viedessään tarjottimiaan pois. Gemma rypisti kulmiaan, vetäytyi pois ja päästipä samalla Mischan paidankin vapaaksi. Käden, jolla tyttö oli pitänyt kauluksesta kiinni, tyttö veti rinnalleen nyrkkiin Likka tuijotti sitä hetken, mutta nosti sitten hämmästyneen katseensa Mischaan.

"Sä olet kieltämättä hyvä", Gemma myönsi nyökäten ja naurahti sitten kuivasti perään. No niin, siinä tuli sitten sekin.

"No, mä kyllä tykkään leikkiä bimbojen kanssa, oikein muusta mä en sitten jaksakkaan niissä innostua..." Mischan virne oli jopa hieman ilkeähkö. Hän piti Gemmasta enemmän sellaisena, joka ampui kovilla takaisin jos astuttiin varpaille. Siinä Gemmassa oli jotain hohtoa. Ja nyt se oli päättänyt alkaa leikkimään tusinabimboa, ei kiitos.
Omituisen tunnelman hajotti kellon sointi. Mischaa se ei saanut liikkumaan mihinkään, vaikka Gemma vetäytyikin kauemmas. Hetken Mischa virnuili itseensä tyytyväisenä ja hivenen huvittuneena Gemman hommailua.

"Kiitos, et säkään ihan huono ole. Tosin luulin kuulopuheiden mukaan huomattavasti hankalammaksi tapaukseksi."

"Mä olenkin hankala tapaus", Gemma sanoi hitusen loukkaantuneena. "Mutta satun tietämään milloin lopettaa."
Tyttö arveli että Mischa kaipaisi uutta läimäytystä, ettei äityisi taas ärsyttämään. Mutta ehkä tänään oli jo läimäytelty tarpeeksi, ylpeyttäkin oli nieleksitty jo aika mukavasti. Gemma päätti että pysyisi tästä lähtien mahdollisimman kaukana Mischasta.

"Ai niin joo, mä en ole ainut joka tykkää tietojen onkimisesta tässä koulussa", tyttö muistutti. "Ja koska meillä on diili, oletan että sä et rupea mun tai - en voi uskoa että sanon tän - siskoni niskaan kaatamaan paskaa jos satut kuulemaan juttua sun koripalloilijaseikkailuistasi."
Totta joka sana, ja Gemma odotti oikein innolla muiden kehittämiä juttuja tuosta Koripalloilijat Pukuhuoneessa feat. Mischa Moon -aktista. Muita juttuun itsensä sotkeneita tytön kävi ihan vähän sääliksi, mutta entä tämä jätkä? No, tämä jätkä ansaitsisi varmasti kaiken.

"Odotan sun muuten myös pitävän eräät bileet jotka tuossa aiemmin lupasit."