Acid Lyon, kuten monet muutkin jalkapalloilijat oli suihkun raikas. Treenien jälkeen suihku todellakin tuntui välttämättömyydeltä. Sen verran fyysistä peliä amerikkalainen jalkapallo kuitenkin oli.
Tuon pojan polvista ratkenneissa kivipertyissä farkuissa ja hihattomassa mustassa paidassa erotti muista joukkueen pojista se, ettei tuon kainalossa kulkenut nättiä huutosakki tyttöä saati useampaa. Acid oli yksin, tupakka paloi hampasissa. Sinisissä silmissä oli villi pahiksen katse, Acid ei todellakaan ollut mikään kiltti poika. kenellekään ei varmasti tullut sellaista perättömyyttä edes mieleen, kun sattui pojan näkemään edes vilaukselta.
Melkein kaksi metriä pituutta ja kunnon treenattu kroppa, ylikasvanut vaalea siili ja silmät. Ihme kyllä se punatukkainen pahistyttö, saati harjastukkainen rokkaripoika eivät norkoilleet Acidin kanssa nyt.
Poika harppoi pihan läpi vain nyökkäillen tervehtiville tutuille puolihuolimattomasti. Osa taisi jäädä välistä, mutta eipä se näyttänyt blondia lainkaan haittaavan. Tupakan loppua imettiin ahnaasti kunnes natsa tiputettiin ja tallattiin maahan. Poika jäi paikalleen seisomaan ja haravoi viileällä katseellaan pihaa. Ei mitään suuremmin kiinnostavaa...